Pihlajaveden kotiseutumuseon piha-alueella on yhdeksän rakennusta mm. aittoja, lainajyvästön viljamakasiini, tuulimylly, paja, sauna ja kaivo. Päärakennus vuodelta 1830 on alun perin Pihlajaveden ensimmäinen pappila. Siellä on esillä satoja esineitä, jotka kertovat kylän historiasta, maaseudun elämästä ja sota-ajasta.
Pihlajaveden kotiseutumuseon piha-alueella on yhdeksän rakennusta mm. aittoja, lainajyvästön viljamakasiini, tuulimylly, paja, sauna ja kaivo. Päärakennus vuodelta 1830 on alun perin Pihlajaveden ensimmäinen pappila. Siellä on esillä satoja esineitä, jotka kertovat kylän historiasta, maaseudun elämästä ja sota-ajasta.
Pihlajaveden kotiseutumuseon päärakennus on rakennettu alun perin Koipijärven rannalle Pihlajaveden ensimmäiseksi pappilaksi. Se valmistui vuonna 1830. Kun vuonna 1891 ryhdyttiin rakentamaan nykyistä, uutta pappilaa, vanha rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen ja siinä aloitti toimintansa Pihlajaveden ensimmäinen koulu, kirkonkylän kansakoulu. Koulu lakkautettiin vuonna 1966. Tämän jälkeen talossa toimi Pihlajaveden kunnan kirjasto. Pihlajaveden kunta ja Keuruun kunta yhdistyivät vuonna 1969.
Päärakennuksen tiloissa on esillä menneiden vuosikymmenten ja vuosisatojen esineitä, jotka kertovat Pihlajaveden historiasta ja maaseudun elämästä sekä sota-ajasta. Esineitä on satoja elämän eri aloilta.
Kotiseutumuseon alueelle siirrettiin ensimmäisenä kansansoittaja Herman Männistön aitta, joka on alun perin ollut Pihlajaveden kirkkoherra Brusilan kala-aittana. Aitassa esitellään kalastusvälineitä.
Alueen aitoista toinen on Vähäkömin tyttären morsiusaitta, joka on myöhemmin ollut Vanhassa Sällissä kala-aittana ja Sällin koululla museoaittana. Aitassa on esillä Sällin opintokerhon 1930-luvulla keräämiä esineitä.
Leppämäen tuulimylly on rakennettu vuonna 1880 ja se on ollut käytössä vuoteen 1930 saakka. Se siirrettiin vuonna 1957 Pihlajaveden vanhalle kirkolle ja sieltä vuonna 1987 kotiseutumuseolle. Myllyssä on esillä sen toimintaan liittyneitä esineitä.
Lainajyvästön viljamakasiini on rakennettu vuonna 1859 "Suomen Keisarillisen Senaatin Reglementin" mukaan alun perin Koipikankaalle. Viimeinen viljalaina siitä myönnettiin vuonna 1950. Vuonna 1992 makasiini siirrettiin autonlavalla kokonaisena kotiseutumuseolle. Makasiinin yläkerrassa on esillä vanhaa maitotalouskalustoa ja alakerrassa viljan käsittelyyn liittyvää esineistöä.
Kaijanahon paja saatiin lahjoituksena museolle vuonna 1983. Sepän työkaluja on näytteillä päärakennuksessa.
Päärakennusta vastapäätä on koulun ulkorakennus, jossa on käymälät erikseen tytöille, pojille ja opettajille. Rakennuksessa on myös kaksipilttuinen navetta opettajan lehmille, rehuvarasto ja varastoaitta polttopuiden ym. säilytykseen. Rakennuksessa säilytetään nykyisin maataloustyökaluja.
Koulun kellarin on tiilestä muurannut Eino Ahola. Hän on rakentanut myös pihapiirissä olevan saunan. Entinen pakaritupa on toiminut koulukeittolana ja pitkämatkaisten oppilaiden koulukortteerina, myöhemmin koulun saunana. Tilassa on museon pellavasauna loukkuineen ja lihtoineen.
Museon kokoelmineen omistaa Pihlajaveden kotiseutuyhdistys ry. Pihlajaveden kotiseutumuseo (Koipikankaantie 1450) on avoinna kesäisin heinäkuussa.
Aihe
Keuruu, Pihlajavesi (kunta), kotiseutumuseot, paikallismuseot, rakennukset, rakennusperintö, pappilat, aitat, Pihlajavesi (Keuruu : kylä), järjestöt, koulurakennuksetKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.