Keuruun vanhan kirkon kaakkoiskulmalla Vanhankirkontien päässä lähellä Lapinsalmen rantaa ja Valtatie 23:a sijaitsee Punnosen talo, alkuaan pieni mökki, joka käsitti nykyisen keittiön ja ruokailuhuoneen. Sen rakensi Keuruulle vuonna 1909 muuttanut asemamies Eemil Lilja, jonka mukaan talo sai nimekseen Liljala. Perheeseen kuuluivat myös vaimo Laura ja kuusi lasta. Liljoilta talo siirtyi vuonna 1915 maanmittausinsinööri Matti Näkille ja hänen vaimolleen Agnekselle (o.s. Haapamäki), joiden aikana taloa laajennettiin nykyiseen muotoonsa.
1930-1940-lukujen taitteessa talo siirtyi maanmittausinsinööri Emerik Punnoselle ja hänen vaimolleen Annalle (o.s. Dufva). Taloa alettiin kutsua asukkaidensa mukaan Punnosen taloksi. Heidän aikanaan talossa asui lukuisia vuokralaisia ja siinä sijaitsi mm. hammaslääkärin vastaanotto. Talon pitkäaikaisin asukas oli kuitenkin Anni Määttä, joka toimi sekä Näkkien että Punnosten taloudenhoitajana. Hän muutti Liljalaan 1920-luvun alussa. Näkit jättivät hänelle elinikäisen asumisoikeuden taloon, ja Punnosten kuoltua hän peri koko kiinteistön vuonna 1960. Tontin Anni Määttä lunasti seurakunnalta vuonna 1965. Hän asui talossa vuoteen 1981 saakka, jolloin hän siirtyi vanhainkotiin. Anni Määttä kuoli vuonna 1989.
Keuruun kunta osti kiinteistön irtaimistoineen vuonna 1984. Talon salmen puoleinen pää säilyi kuitenkin aiemman vuokralaisen asuinkäytössä. Keittiön, ruokasalin ja kamarin alkuperäisine sisustuksineen ja kalustoineen vuonna 1986 kaupungiksi muuttunut Keuruun kunta luovutti Keuruun Taiteilijaseura ry:n käyttöön. Se on järjestänyt Punnosen talossa kesänäyttelyitä vuodesta 1989 alkaen. Kesällä 2004 talo remontoitiin ulkoa. Saman vuoden lopulla Punnosen talo vapautui kokonaan asuntokäytöstä. Seuraavana vuonna taiteilijaseura solmi vuokrasopimuksen Keuruun kaupungin kanssa koko talosta. Kesällä 2006 seuran aktiivit remontoivat talkoilla loputkin tilat näyttelykäyttöön.
Punnosen pihapiirissä sijaitsee myös lautarakenteinen aitta-ulkorakennus. Sauna sen sijaan on tuhoutunut tulipalossa. Rannassa aiemmin sijainnut venevaja on siirretty muualle.
Punnonen on avoinna yleisölle kesäaikaan Keuruun Taiteilijaseuran näyttelyn yhteydessä. Sen osittain säilynyt sisustus henkii vielä vanhan virkamieskodin tunnelma.
Liljala on osa valtakunnallisesti merkittävää Keuruun vanhan keskustan rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY2009).
Lähteet:
Keuruun kirkonarkisto, Keuruun rippikirjat 1900-1909
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=202
Aihe
Keuruu, kirkonkylät, keskustat, rakennukset, 1900-luku, virkamiehet, taidenäyttelyt, rakennettu ympäristöKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.