Mäntänkoski, eräkautiselta nimeltään Keurustaipaleenkoski tai Keurukoski, oli 1800-luvun alkupuolelle saakka kolmiuomainen virta, josta Keurusselän vedet virtasivat Kuoreveden Mäntänlahteen.
Koski oli aina 1800-luvun alkupuolelle saakka tunnettu lohikoski, joka vastasi kooltaan Valkeakoskea ja Kyröskoskea. 1700-luvulla kosken rannoilla olikin useita talonpoikien myllyjä, joiden vesivoimaa he pyrkivät lisäämään tukkimalla kosken uloimmat haarat. Kiistaa koskioikeuksista puitiin usein käräjillä.
Maamme asukasluvun lisääntyessä ja maanviljelyksen kehittyessä pyrittiin 1700- ja 1800-luvuilla eri puolilla maatamme hankkimaan lisää viljelysmaata järvien vedenpinnan laskuilla. Siihen oli kysyttävä lupa viranomaisilta.
Syyskuussa vuonna 1820 Keisarillinen Koskenperkaus Johtokunta saikin kirjelmän Vaasan läänin kuvernööri Carl de Carnallilta. Hän välitti Keuruun asukkaiden toivomuksen, että Mäntän koski olisi valtion toimesta perattava. Näin Keurusselän pinta laskisi ja sen alavat, laajat ja soiset rannat saataisiin viljelysmaiksi.
Lupa saatiin. Tavoitteena oli laskea järven pintaa 120–180 cm verran. Varsinainen Mäntänkosken perkaustyö tehtiin vuosina 1822–1825, jolloin louhittiin jonkin verran peruskalliotakin. Järven pintaa oli laskettava hitaasti, jottei alajuoksulla oleville maille Kuorevedellä koituisi tulvavahinkoja. Varsinaisina tulppina Keurusselän alajuoksulla sanottiin olevan Melaskoski ja Vilppulankoski.
Vuonna 1823 perkaustyöt uhkasivat hidastua varojen puutteen vuoksi. Keuruun kirkkoherra Adolf Samuel Friden lähestyi tällöin Koskenperkaus Johtokuntaa ja pyysi pian jatkamaan aloitettua työtä. Mukana oli pitäjänkokouksen pöytäkirjanote, jossa perkaustyön tarpeellisuutta ja kiireellisyyttä käsiteltiin. Allekirjoittajina olivat kirkkoherran lisäksi pitäjän kuudennusmiehet eli seksmannit. Lisävaroja myönnettiinkin ja hanke pääsi jatkumaan menestyksekkäästi.
Vuosien 1825–1827 tietojen mukaan työ oli saatu päätökseen ja Keurusselän vedenpinta oli laskenut 150 cm. Rantatöyräät ovat yhä tänä päivänä havaittavina merkkeinä muistuttamassa tuosta toimenpiteestä. 1820-luvun perkausten seurauksena sivu-uomat kuivuivat.
Vuosisadan puolivälissä kosken itärannalle rakennettiin saha. Länsipuolelle valmistui vuonna 1869 puuhiomo, joka kasvoi vähitellen suureksi puunjalostuslaitokseksi ja imaisi kosken näkyvistä. Mäntänkosken pituus on 170 m ja korkeus 6 m.
Nykyisin vedet kulkevat Mäntän paperitehtaan turbiinin kautta ja on valjastettu tehtaan voimalaitoskäyttöön. Keurusselän vedenpinnan taso on sidottu Kuoreveden pintaan. Järven pintaa säädellään Virtalankoskessa sijaitsevassa mittauspisteessä. Kuoreveden vedenpinnan taso ei saa nousta, joten Keurusselän vesialtaaseen kertyvät latvavedet jäävät järveen, kunnes Kuorevesi alkaa taas vetää.
Vedenpinnan järjestelyillä pyritään vapauttamaan järven tulvanarat rantamaat kevättulvista samalla kun vedenjuoksu Mäntänkosken kautta vuoden ympäri tasaantuisi. Vain ylijuoksutuksen aikana osa vedestä menee suoraan padon yli alakanavaan, jolloin tehdas saa menetetystä vesivoimasta korvausta. Vastaavasti tehdas on velvoitettu maksamaan kalastuksenhoitomaksua korvauksena siitä, ettei kutukaloja pääse nousemaan koskesta Keurusselkään. Varat käytetään kalanpoikasten istutuksiin.
Normaalisti Keurusselän pinta on 105,40 m merenpinnan yläpuolella (mpy). Tulvahuippuja on ollut muun muassa vuosina 1977, 1988 (106,83 mpy), 2018 (106,35 mpy) ja matalalla esimerkiksi vuosina 1909 ja 2018.
Vedenpinnan säännöstely on puhuttanut sen vaikutuspiirissä olevia vuosikymmenistä ja vuosisadoista toiseen. Maataloustuottajajärjestö ja Keurusselän kalastusalue ovat olleet huolissaan tulvavesien haitoista sekä vesistön tilasta ja siten aika ajoin lähestyneet säännöstelystä päättäviä vetoomuksillaan.
Järvenlasku on vaikuttanut vesijättömaiden muodostumiseen, joten Maanmittauslaitoksen toimesta on sittemmin suoritettu vesijättöalueiden lunastusmenettely. Asia on vaikuttanut myös rakentamismääräyksiin järven rannoilla.
Vedenpinnan vaihtelut harmittavat Keurusselän satojen vapaa-ajan kiinteistöjen omistajia. Keväisin tulvavesi uhkaa rakennuksia ja loppukesällä laiturit saattavat jäädä kuivalle maalle.
Kysymyksiä keskustelun tueksi:
1. Miten paljon Keurusselän pintaa oli tarkoitus laskea? Miksi pintaa haluttiin laskea?
2. Miksi järven pintaa piti laskea hitaasti?
3. Milloin järven pinnan lasku saatiin valmiiksi? Kuinka paljon pintaa laskettiin?
4. Miksi Keurusselän vedenpinnan vaihtelu on puhuttanut keuruulaisia?
Aihe
Keurusselkä, järvenlasku, Mänttä, Mänttä-Vilppula, vedenkorkeus, voimalat, maatalousjärjestöt, kalatalousalueetKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.