Postin kanto kotiin aloitettiin vuonna 1938. Aluksi Haapamäellä oli kaksi kantopiiriä, ja lopulta 1960-luvulla neljä. Varsinaisia osoitteita ei ollut, vaan osoitteeksi riitti saajan nimi, kantopiirin numero ja Haapamäki. Kantopiiri 1 käsitti pääkaupat eli keskustan ja Pihlajapuron alueen. Kantopiiri 2 oli Poliisi asemalta Hakatien alkuun. Kantopiiriin 3 kuului radan länsipuoli sahalle saakka. Kantopiiriä 4 olivat Kumpulampi ja Haaramäki.
Postinumerot tulivat käyttöön 1970-luvun alkuvuosina. Keskustan alueen teitä oli nimetty jo 1940-luvulta lähtien. Paikannimitoimikunta tarkisti ja uudisti kaavanimistöä vuosina 1976 - 1985. Myös Haapamäen jaosto antoi nimistöehdotuksista lausuntonsa. Kadunnimissä onkin esillä Haapamäen historia ja henkilöt.
Haapamäellä oli enimmillään kolmisenkymmentä postilaista virkamiehistä maalaiskirjeenkantajiin. Väkeä koulutettiin moninaisiin postialan tehtäviin. 1940-luvun lopussa postimies koulutettiin Helsingissä Postitalossa kolme kuukautta kestäneellä kurssilla. Loppukokeena kuulusteltiin Turisti-oppaasta asemat.
Näihin aikoihin posti jaettiin Haapamäellä aamulla ja illalla junien tuotua sanomalehtiä eri puolelta Suomea. Työ sujui niin, että postien jakajana oltiin kaksi kuukautta ja loppuvuosi postien vaihdossa asemalla.
Neljän radan risteysasema Haapamäki ei kultakautenaan nukkunut koskaan. Junia ja postia liikkui yölläkin, ja ratapiha oli aina valaistu. Niinpä asemalla postityö oli vuorotyötä. Työtä tehtiin kahdessa vuorossa, aamussa oli kahdeksan työntekijää, samoin yövuorossa.
Kun juna pysähtyi asemalle, alettiin purkaa postivaunua. Jos postia oli paljon, lähtevän postin pakkaamisessa vaunuun saattoi tulla kiire. Osa junanlähettäjistä saattoi odottaa hetken, vaikka junan olisi pitänyt kellon mukaan jo lähteä, ja pyytää postimiehiä hoitamaan työnsä nopeasti loppuun. Usein juna lähti, kun kello löi. Kerran postimies jäikin vaunun kyytiin, mutta onneksi pääsi pois kyydistä, kun sopiva paluujuna oli löydetty.
Asemalla oli keskivaihteella raiteilla varastovaunu, jossa postinvaihtoa tehtiin. Myöhemmin rakennettiin rata-alueelle parakki. Postia kuljetettiin moottoroidulla laiturivaunulla vaunusta toiseen. Joskus vaunua tarvittiin muihinkin kuljetuksiin. Poliisiasema oli lähellä rautatieasemaa, ja joskus poliisit tarvitsivat kyydin junaan sammuneen kuljettamiseen putkaan.
Rataverkossa liikkuvissa postivaunussa oli oma henkilökuntansa, jotka muun muassa lajittelivat postin matkan aikana. Postivaunussa oli myös postiluukku, jonne kirjeen saattoi pudottaa. Näin kirje saattoi olla nopeastikin perillä postivaunun reitillä olevalle asemalla.
Posti kulki muissakin vaunuissa kuin postivaunuissa. Mustat vaunut olivat tavallisia tavaravaunuja. Mustiksi vaunuiksi niitä kutsuttiin, koska niissä ei ollut lämmitystä eikä valoja, vaan postinvaihtotyö tehtiin Tilley-lampun valossa.
Myöhemmin myös postiautot kuljettivat niin postia kuin matkustajiakin. Toiminnassa oli kolme linjaa: Poriin, Vimpeliin ja Kokkolaan. Viimeksi mainittu aloitti toimintansa vuonna 1956. Postiautot kulkivat monesti huonoilla, pienillä tieosuuksilla. Kuljettajien olikin syytä olla taitavia automiehiä, jotta selvisivät reiteillä ja posti pääsi perille.
Vaikka postityö Haapamäen vilkkaalla asemalla oli raskasta, osasivat postimiehet juhliakin. Postimiehet järjestivät karnevaalit syksyllä pyhäinpäivän aikoihin ja keväällä pääsiäisen tuntumassa.
Postin karnevaalit olivat odotettu tapahtuma Haapamäen Suojalla. Siellä tanssittiin ja osana ohjelmassa oli naamiaisten järjestäminen. Pääsylippuja myytiin paljon, eikä kaikki halukkaat aina edes mahtuneet mukaan.
Muun muassa tansseista saaduilla rahoilla postilaiset ostivat virkistymispaikakseen Papinsaaren huviloineen Pihlaisselältä. Saarta onkin siitä asti kutsuttu Postisaareksi, vaikka se ei enää postilaisten omistuksessa olekaan.
Lähteet:
Rainio, Jussi 1985: Keuruun rakennuskaavat ja kaavanimistö. Julkaisussa Karhunsoutaja IV, s. 71 – 98. Keurusselän Seura Ry:n kotiseutujulkaisu. Keuruu: Keurusprint.
Vaissi, Ilmari 1987, Haapamäki 100 vuotta. Keuruu: Keurusprint.
Kysymyksiä keskustelun tueksi.
1. Tekstissä puhutaan kantopiireistä ja postinumeroista. Ennen osattiin paljon numeroita ulkoa. Osaatko vielä joitain ulkoa?
2. Millaisen kuvan tarina antaa postimiesten työstä?
3. Tekstissä sanotaan, että ”Haapamäki en nukkunut koskaan”. Mitä se tarkoittaa?
4. Mitä tarkoittaa ”postilinja”?
5. Mitä kerrotaan postimiesten vapaa-ajasta?
Aihe
Haapamäki (Keuruu), posti, postinjakajat, postiautot, rautatieasemat, muistelu, kokemuskerronta, muistotKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.