Pihlajaveden vanha kirkko eli erämaakirkko

Kesällä 1778 esittivät kymmenen taloa ja neljä torppaa Pihlajavedeltä pitkään kirkkomatkaan vedoten Keuruun emäseurakunnalle, että heille anottaisiin tuomiokapitulilta lupa oman kirkon rakentamiseen. Matka emäkirkolle oli ja pitkä. Lisäksi siellä vallitsi tilanahtaus ilman pihlajavetisiäkin.

Rakentamislupa kuitenkin evättiin, koska kappelikirkon tekeminen olisi edellyttänyt pappilaa ja papin ylläpidosta huolehtimista, mihin ei ollut taloudellisia edellytyksiä. Oman hautausmaan perustamiseen tuomiokapituli ilmoitti ottavansa kantaa vasta saarnahuoneen valmistuttua.

Kesäkuussa 1782 Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius nuorempi ilmoitti tuomiokapitulille, että saarnahuone ja hirsiaidalla ympäröity kirkkotarha olivat valmiita. Kirkonkellokin koollekutsumista ja hautauksia varten oli hankittu. Kirkkoherra pyysi lupaa vihkiä saarnahuone jumalanpalvelushuoneeksi.

Tuomiokapitulin mukaan lupaa ei tarvittu, koska kyse saarnahuoneesta. Sen sijaan hautausmaa olisi voitu vihkiä. Samalla se kiinnostui siitä, mitä oikein oli rakennettu, kun siinä aita ja kirkonkello

Indrenius kertoi rakennuksessa olevan ristivarret etelä- ja pohjoispuolilla, joista jälkimmäinen toimi sakaristona. Länsipäässä oli puolestaan tornihuone viireineen ja kaksi kelloa. Rakennuksessa oli lautaholvi ja siellä oli saarnastuoli, alttari ja penkit.

Tuomiokapitulin mielestä kuvauksesta saattoi päätellä, että kyse oli ennemminkin kirkosta kuin saarnahuoneesta, minkä johdosta se antoi kirkkoherralle huomautuksen. Näin pihlajavetiset rakensivat kirkon saarnahuoneen sijasta ilman esivallan lupaa. Saarnahuoneitten tuli olla yksinkertaisia hirsirakennelmia, johon voitiin kokoontua muutaman kerran vuodessa viettämään jumalanpalvelusta. Pihlajavetiset sen sijaan ennakoivat rakennuksella oman kappalaisen saamista ja oman kappeliseurakunnan muodostamista.

Rakennusmestariksi saatiin tunnettu kirkonrakentaja Matti Pärnä-Åkerblom, jonka johdolla työt aloitettiin vappuna 1780. Parin vuoden kuluttua kirkko oli valmis. Tornin viirissä on vuosiluku 1780 ja räystäslaudassa rakentajan merkki M.

Rakennustyöväki löytyi kylän asukkaista ja rakennusmateriaali saatiin lahjoituksina ja tuotiin paikalle talkoovoimin. Varoja maalaamiseen, lämmitykseen tai urkuihin ei ollut. Kellon kirkkoon lahjoitti vanhan Sällin talon isäntä. Kello haettiin Ruotsista.

Pohjakaavaltaan Pihlajaveden kirkko on pitkäkirkko. Siinä on kolmijakoinen tapulimainen länsitorni ja molemmilla sivuilla pienet ristisakaramaiset kylkiäiset. Pohjoispuolisessa ristisakarassa on sakasti, kun taas etelänpuoleinen on osa kirkkosalia. Kirkossa on Åkerblomille tyypillinen kellotornin päälle paanuista rakennettu sipulikupoli. Vuonna 1820 Pihlajavedelle saatiin ensimmäinen oma pappi Anders Gummerus.

Vuonna 1844 kirkko todettiin liian pieneksi kasvaneelle seurakunnalle. Seurakunta päätti rakentaa uuden kirkon. Vanhaa kirkkoa käytettiin kuitenkin vielä 25 vuotta, kunnes se sai luovuttaa tehtävänsä Pihlajaveden uudelle kirkolle vuonna 1871.

Vanhan kirkon sisältä otettiin surutta rakennusmateriaalia uutta kirkkoa varten. Vain seinät ja ulkokatto jätettiin paikoilleen, samoin kirkon eteisen ja sakastin lattiat. Keuruun kirkkoherra F. H. Bergrothin puuttuminen asiaan esti, ettei kirkkoa purettu kokonaan. Hän toivoi, että vanha kirkko säilytettäisiin muistomerkkinä Pihlajaveden ensimmäisestä kirkosta.

Kirkon kohtalo sai huomiota myös muualla, esimerkiksi kesällä 1900 taiteilija Akseli Gallen-Kallela pyöräretkellään pysähtyi Pihlajavedellä ja vieraili autioituneessa kirkossa ja ihastui siihen. Hän arvosteli Pihlajaveden uutta kirkkoa pakinassaan Sunnuntai-lehdessä ja moitti pihlajaveden asukkaita erämaakirkon huonosta kohtelusta.

Pihlajaveden vanha kirkko sai ränsistyä rauhassa vuosikymmeniä. 1920-luvulla alettiin vanhaa kirkkoa kuitenkin korjata. Osasyynä saattoi olla myös kirkon saama laaja huomio oman pitäjän ulkopuolella. Vuonna 1931 kirkossa tehtiin vihdoin tarkastus, jossa todettiin kunnostuksen onnistuneen hyvin. Kirkkoa on kunnostettu muutenkin vuosien mittaan. Vuonna 1996 aloitettiin vesikaton kokonaisuudistus.

Erämaakirkon yksi erikoisuus on kirkon seinään jääneet ihmisvarjot, ikään kuin muistutuksena vuosisatojen takaisesta kirkkoväestä.

Kirkkoa ympäröi kiviaidan reunustama hautausmaa. Hautausmaata käytettiin 1870-luvulle saakka. Lattian alle on haudattu myös jonkun verran. Hautausmaalla on 1860-luvulla nälkävuosina kuolleiden muistomerkki.

Kaunista ja arvokasta pyhäkköä käytetään nykyisin lähinnä vihkikirkkona, minkä lisäksi siellä järjestetään konsertteja.

Aihe

Pihlajavesi (kunta)
, kirkkorakennukset, puurakentaminen
, 1700-luku
, Åkerblom-Pärnä, Matti, seurakunnat, seurakuntalaiset

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Pihlajaveden vanha kirkko rakennettiin luvatta 1780-luvulla. Kirkko tunnetaan nykyään myös erämaakirkkona erotuksena Keuruun vanhasta kirkosta. Kirkko on kolmanneksi vanhin kirkkorakennus Keski-Suomessa.

Julkaisija

Keuruun museo

Luontiajankohta

2021