Halla-Otto putosi jäihin Petäjävedellä vanhan kutomakoulun kohdalla ja huuteli apua lähellä luistelevilta pojilta. Pojat tiesivät siinä olevan matalaa, joten huusivat Otolle: "Rukoile Jumalaa!". Otto ottikin neuvosta vaarin ja kädet jään reunalla huusi: "En minä kyllä ruihnoa, mutta olen kuullut, että olet muitakin auttanna, niin auta minuakin". Kun vettä ei ollut kuin kainaloita myöten, Otto pääsi omin voimin kuiville.
Eräs mies kysyi Otolta, paljonko kello on? Otto vastasi, -- niinkuin eilenkin tähän aikaan! Myöhemmin Otto joutui Jyväskylän linja-autoasemalla kysymään aikaa samalta mieheltä, jolle niin koppavasti oli vastannut ja sai samat sanat takaisin, -- niinkuin eilenkin tähän aikaan. Otto vastasi: "Kas, kun sattui niin sekunnilleen".
Eräs mies kysyi Otolta, paljonko kello on? Otto vastasi, -- niinkuin eilenkin tähän aikaan! Myöhemmin Otto joutui Jyväskylän linja-autoasemalla kysymään aikaa samalta mieheltä, jolle niin koppavasti oli vastannut ja sai samat sanat takaisin, -- niinkuin eilenkin tähän aikaan. Otto vastasi: "Kas, kun sattui niin sekunnilleen".
Aihe
Keuruu, Halla-Otto, kaskut, tarinat, muisteluKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Tekstissä kerrotaan muun muassa miten Halla-Otto pääsi avannosta. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista.
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto