Ampialan renkipoika oli ajamassa jouluaamuna talosta toisella hevosella naisväkeä kirkkoon. Poika ei kuitenkaan malttanut kieltäytyä kirkonmäellä tarjotuista joulujuomista, niinhän siinä sitten kävi, että poika joutui putkaan eikä häntä löytynyt mistään kotiinlähdön aikana. Naiset ajoivat hevosen kotiin. Tapaninpäivän aamusella renki ilmestyi nolona tuvan ovelle ja totesi ärrää sorauttaen, -- olipa kurrja joulu. Siihen isäntä tokaisi, -- mitäs' minä sinun joulustas', mutta kun sinä olet käyttänyt minun turkkiani putkassa! Rengillä oli ollut jouluaamuna kuskipukilla isännän turkit päällään.
Suutari-ystävykset Pienenmäen Väinö ja Suontaustan Samppa olivat menossa Ruotemäen Iivarin syntymäpäiville. Samppa tuli jo hyvissä ajoin aloittelemaan juhlaa Väinön luo. Kun sitten tuli aika lähteä, Väinö totesi Sampan asun hieman kehnonlaiseksi, ajurinlakki oli kulunut, se lakattiin suutarin lakalla kiiltävän mustaksi, samoin kengät. Kauluspaitaa Sampalla ei ollut, mutta Väinö sitoi kuitenkin juhlan kunniaksi ravatin paljaaseen kaulaan. Sitten oltiin valmiita lähtemään ja mukana olleet muistavat, että pari herätti ansaittua huomiota huojahdellessaan juhlataloon.
Isonvihan aikaiseksi piilopirtiksi arvellaan Mustolaisvuoressa olevaa kallion halkeamaa, joka on leveydeltään noin kolme metriä. Sen päälle on ollut helppo saada puita peitteeksi ja havuja katteeksi. Jonkinlaisia jälkiä rakennelmista oli jäljellä vielä ennen sotia.
Toisenlaisia piilopirttejä seudullamme oli sota-aikana useammassakin paikassa, Mustolaisvuoressa, Kangastenmäessä ja Soikonkankaalla. Pirttejä nimitettiin korsuiksi ja niissä piileskeli rintamakarkureita, joita saattoi olla useammastakin pitäjästä, paikkaa vaihdettiin tarpeen tullen. Korsu oli kaivettu maahan noin kolme kertaa kolmen metrin kokoiseksi, tuettu sisältä pyöreillä puilla. Katto oli tehty myöskin pyöreistä puista ja peitetty maalla ja sammalilla sekä tuoreilla havuilla, näin korsua ei voitu havaita lentokoneestakaan. Ovessa oli pieni ikkuna. Myöhempinä vuosina korsun huomasi helpommin, kun sen päällä olleet havut ja sammalet olivat kuivuneet ja ruskistuneet.
Suutari-ystävykset Pienenmäen Väinö ja Suontaustan Samppa olivat menossa Ruotemäen Iivarin syntymäpäiville. Samppa tuli jo hyvissä ajoin aloittelemaan juhlaa Väinön luo. Kun sitten tuli aika lähteä, Väinö totesi Sampan asun hieman kehnonlaiseksi, ajurinlakki oli kulunut, se lakattiin suutarin lakalla kiiltävän mustaksi, samoin kengät. Kauluspaitaa Sampalla ei ollut, mutta Väinö sitoi kuitenkin juhlan kunniaksi ravatin paljaaseen kaulaan. Sitten oltiin valmiita lähtemään ja mukana olleet muistavat, että pari herätti ansaittua huomiota huojahdellessaan juhlataloon.
Isonvihan aikaiseksi piilopirtiksi arvellaan Mustolaisvuoressa olevaa kallion halkeamaa, joka on leveydeltään noin kolme metriä. Sen päälle on ollut helppo saada puita peitteeksi ja havuja katteeksi. Jonkinlaisia jälkiä rakennelmista oli jäljellä vielä ennen sotia.
Toisenlaisia piilopirttejä seudullamme oli sota-aikana useammassakin paikassa, Mustolaisvuoressa, Kangastenmäessä ja Soikonkankaalla. Pirttejä nimitettiin korsuiksi ja niissä piileskeli rintamakarkureita, joita saattoi olla useammastakin pitäjästä, paikkaa vaihdettiin tarpeen tullen. Korsu oli kaivettu maahan noin kolme kertaa kolmen metrin kokoiseksi, tuettu sisältä pyöreillä puilla. Katto oli tehty myöskin pyöreistä puista ja peitetty maalla ja sammalilla sekä tuoreilla havuilla, näin korsua ei voitu havaita lentokoneestakaan. Ovessa oli pieni ikkuna. Myöhempinä vuosina korsun huomasi helpommin, kun sen päällä olleet havut ja sammalet olivat kuivuneet ja ruskistuneet.
Aihe
Keuruu, Ampiala, tarinat, kaskut, paikallishistoria (historia), rintamakarkuruus, juhlat, muisteluKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Teksitissä kerrotaan muun muassa Ampialan renkipojan joulukirkkomatkasta ja sota-ajan piilopirteistä. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista.
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto