Koppelomäen tytärtä riiasi aikoinaan ujo poika, joka halusi pitää tarinansa salassa. Kotiväenkään ei ollut vara siitä vihjailla, mutta isommat veljekset narrasivat pikkuveljensä viattomana kysäisemään, -- montako munaa on koppelon pesässä? Tarina ei kerro, tuliko vastaus vai selkäsauna.
Toinen poika kävi Ampialassa riiuulla ja oli iltasella päässyt tytön luokse lämmittelemään. Toiset kurikat huomasivat tämän ja kaatoivat sulhon kengät täyteen vettä. Syyspakkasessa ne tietysti ehtivät jäätyä, ennenkuin poika malttoi suunnitella kotiinlähtöä. Huomattuaan jäätä täynnä olevat kengät, poika sai hyvän syyn mennä takaisin tytön luokse. Tämän parin tiesi tarina menneen myöhemmin naimisiin keskenään.
Riijuureissulle polkupyörällä ajelleille pojille kävi useammankin kerran niin, että poikajoukko taivutti notkean nuoren koivun, sitoi pyörän sen latvaan ja antoi sen nousta ylös. Taipuisaan puuhun ei voinut kiivetä ja aamuyöstä olisi ollut noloa mennä pyytelemään apuvoimia, joten jalkapatikassa piti kotiin mennä.
Rahikkalan Niilo puhui, -- mikähän siinä on, kun toisilla on emäntä ja minulla rouva. Rahikkalan emäntä oli opettajana Pohjoislahdella.
Niilo teetti navetan juuri ennen talvisotaa. Kerran olivat rakennusmiehet kortilla riihessä, isäntä mukana, kun rouva katsoi ovesta sisään ja kysyi, -- mikäs kerho se täällä on, niin isäntä vastasi, -- tämä on nyt se viisasten kerho!
Kerran Niilo sanoi, -- minä päivän katsoin tuolta pellon laidasta, että miten tätä taloa oikein asutaan!
Niilolla oli moottoripyörä ja autokin, joita hän itse ei ajanut. Kehui, että hän ei oikein tunne tuota ojavaihdetta ja ajatti Pajalan Vienolla ajokortin. Lieneeko Vieno oppinut ojavaihteen käytön. Kerran oli Pirttilän Eemeli moottoripyörän kyydissä, Eemelin kantapäästä lähti sellainen pala jossakin käänteessä, että Salu, Rahikkalan suuri koira meinasi tukehtua siihen. Salu oli kettukoira, joka Ruodemäen Veikon kanssa kävi koulua ja odotti suksen päällä maaten.
Toinen poika kävi Ampialassa riiuulla ja oli iltasella päässyt tytön luokse lämmittelemään. Toiset kurikat huomasivat tämän ja kaatoivat sulhon kengät täyteen vettä. Syyspakkasessa ne tietysti ehtivät jäätyä, ennenkuin poika malttoi suunnitella kotiinlähtöä. Huomattuaan jäätä täynnä olevat kengät, poika sai hyvän syyn mennä takaisin tytön luokse. Tämän parin tiesi tarina menneen myöhemmin naimisiin keskenään.
Riijuureissulle polkupyörällä ajelleille pojille kävi useammankin kerran niin, että poikajoukko taivutti notkean nuoren koivun, sitoi pyörän sen latvaan ja antoi sen nousta ylös. Taipuisaan puuhun ei voinut kiivetä ja aamuyöstä olisi ollut noloa mennä pyytelemään apuvoimia, joten jalkapatikassa piti kotiin mennä.
Rahikkalan Niilo puhui, -- mikähän siinä on, kun toisilla on emäntä ja minulla rouva. Rahikkalan emäntä oli opettajana Pohjoislahdella.
Niilo teetti navetan juuri ennen talvisotaa. Kerran olivat rakennusmiehet kortilla riihessä, isäntä mukana, kun rouva katsoi ovesta sisään ja kysyi, -- mikäs kerho se täällä on, niin isäntä vastasi, -- tämä on nyt se viisasten kerho!
Kerran Niilo sanoi, -- minä päivän katsoin tuolta pellon laidasta, että miten tätä taloa oikein asutaan!
Niilolla oli moottoripyörä ja autokin, joita hän itse ei ajanut. Kehui, että hän ei oikein tunne tuota ojavaihdetta ja ajatti Pajalan Vienolla ajokortin. Lieneeko Vieno oppinut ojavaihteen käytön. Kerran oli Pirttilän Eemeli moottoripyörän kyydissä, Eemelin kantapäästä lähti sellainen pala jossakin käänteessä, että Salu, Rahikkalan suuri koira meinasi tukehtua siihen. Salu oli kettukoira, joka Ruodemäen Veikon kanssa kävi koulua ja odotti suksen päällä maaten.
Aihe
Keuruu, muistelu, paikallishistoria (historia), kaskut, tarinat, huumoriKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Tekstissä kerrotaan humoristisia juttuja, muun muassa riiuureissuista. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista.
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto