Konstaapeli Kansanaho ja Niilo Vuolle-Apialalle olivat asioilla Valkolan kaupassa. Siellä Kansanaho sanoi mukana olleesta koirastaan: ”Eikös ole nätti ja pieni koira?” Hän sai vastauksen, että niitä pitäisi olla kaksi. ”Miksi?” ”Ei tule tuosta rukkasia”, oli Vuolle-Apialan vastaus.
Toisen kerran haastoi Kansanaho Niilon kahville johonkin kuppilaan. Täällä hän tilatessaan kahvia lausahti: ”Minä en ota leivän kanssa, tokkos sinäkään?”
Niilo Vuolle-Apiala tapasi kerran kirkkokankaalla Honkalan Aapo-isännän pikkutakkisillaan ja viluissaan: ”Mikset hanki turkkia?” Aapo vastasi: ”Minä odotan, kun Kuosmaselta putoaa.” Selvitykseksi kerrottakoon, että Kuosmanen kulki usein iso turkki auki leuhottaen olkapään varassa.
***************
Hyvät ystävykset Uuno Kivi-Mannila ja Väinö Kutinlahti kävelivät osuuskaupan pihassa, kun Kivi-Mannila huomasi romukasassa vanhan kolhiintuneen emaljikulhon. Niinpä Uuno sanoi: ”Tuosta tulisi hyvä kissankuppi!” Niinpä sitten sattui, että Kivi-Mannila sai jouluksi postissa hienon paketin ja se sisälsi - edellä mainitun kissankupin.
Toisen kerran Väinö Kutinlahti oli keksinyt pankinjohtajalle hauskan jekun. Hän oli etukäteen tekstannut käymälän seinälle: ”Maatalouspankin arvoisat asiakkaat! Älkää tiputtako pikkurahoja tiskille.”
Väinö Kutinlahti oli menossa junalle ja huomasi, että nyt tuli kiire. Niinpä hän sanoi pojalleen:” Mene pian valjastamaan hevonen! Minä alan jo juosta jouvuksi.”
**************
Säännöstelyaikaan Sammalismäen nuori isäntä Unto Lahtikallio kyseli Erkki Asunnalta, voisiko ostaa tältä kauran siementä. Siihen Erkki totesi: ”Eihän nyt kellään saa olla siementä.”
Erkki Asunta ei saanut kansanhuollosta rukkasen ostolupaa ja meni uudestaan samalle asialle. Nyt hän kääntyi heti suoraan johtajan rouva Ahorannan puoleen ja kysyi: ”Tuletteko vaimokseni?” ”En!” oli rouvan tuima vastaus, johon Erkki: ”Tarkoitatteko, että saan rukkaset?” ”Kyllä!” ”Kirjoittakaa sitten ostolupa.”
Asunnan taloon tuli kaksi poliisia tekemään ulosmittausta maksamattomista veroista. Yksi hevonen oli tallissa. Kun poliisit sanoivat ottavansa parhaan hevosen, niin Erkki sanoi sen olevan laitumella. Niin hän kävelytti miehiä metsässä iltayhdeksään asti löytämättä sitä parasta. Nyt olisi jo kelvannut se tallissa olevakin hevonen. Erkki kuitenkin ehdotti, että mentäisiin vaan kahville ja annettaisi sen ulosmittauksen olla. Tuolloin ei näet lain mukaan voinut toimittaa klo 21 jälkeen.
Eräässä tilaisuudessa Tapion metsänhoitaja tarjosi lisää metsäojitusta, niin Erkki sanoi: ”Ei nykyään kannata metsähoitoon panna penniäkään.” Tähän metsänhoitaja arveli, että ainahan me olemme Erkin kanssa sopineet. Kun Tapion miehet olivat lähteneet, kysyi Erkki: ”Tiedätkö milloin minä olen tuon herran kanssa tullut sinuksi?”
Toisen kerran haastoi Kansanaho Niilon kahville johonkin kuppilaan. Täällä hän tilatessaan kahvia lausahti: ”Minä en ota leivän kanssa, tokkos sinäkään?”
Niilo Vuolle-Apiala tapasi kerran kirkkokankaalla Honkalan Aapo-isännän pikkutakkisillaan ja viluissaan: ”Mikset hanki turkkia?” Aapo vastasi: ”Minä odotan, kun Kuosmaselta putoaa.” Selvitykseksi kerrottakoon, että Kuosmanen kulki usein iso turkki auki leuhottaen olkapään varassa.
***************
Hyvät ystävykset Uuno Kivi-Mannila ja Väinö Kutinlahti kävelivät osuuskaupan pihassa, kun Kivi-Mannila huomasi romukasassa vanhan kolhiintuneen emaljikulhon. Niinpä Uuno sanoi: ”Tuosta tulisi hyvä kissankuppi!” Niinpä sitten sattui, että Kivi-Mannila sai jouluksi postissa hienon paketin ja se sisälsi - edellä mainitun kissankupin.
Toisen kerran Väinö Kutinlahti oli keksinyt pankinjohtajalle hauskan jekun. Hän oli etukäteen tekstannut käymälän seinälle: ”Maatalouspankin arvoisat asiakkaat! Älkää tiputtako pikkurahoja tiskille.”
Väinö Kutinlahti oli menossa junalle ja huomasi, että nyt tuli kiire. Niinpä hän sanoi pojalleen:” Mene pian valjastamaan hevonen! Minä alan jo juosta jouvuksi.”
**************
Säännöstelyaikaan Sammalismäen nuori isäntä Unto Lahtikallio kyseli Erkki Asunnalta, voisiko ostaa tältä kauran siementä. Siihen Erkki totesi: ”Eihän nyt kellään saa olla siementä.”
Erkki Asunta ei saanut kansanhuollosta rukkasen ostolupaa ja meni uudestaan samalle asialle. Nyt hän kääntyi heti suoraan johtajan rouva Ahorannan puoleen ja kysyi: ”Tuletteko vaimokseni?” ”En!” oli rouvan tuima vastaus, johon Erkki: ”Tarkoitatteko, että saan rukkaset?” ”Kyllä!” ”Kirjoittakaa sitten ostolupa.”
Asunnan taloon tuli kaksi poliisia tekemään ulosmittausta maksamattomista veroista. Yksi hevonen oli tallissa. Kun poliisit sanoivat ottavansa parhaan hevosen, niin Erkki sanoi sen olevan laitumella. Niin hän kävelytti miehiä metsässä iltayhdeksään asti löytämättä sitä parasta. Nyt olisi jo kelvannut se tallissa olevakin hevonen. Erkki kuitenkin ehdotti, että mentäisiin vaan kahville ja annettaisi sen ulosmittauksen olla. Tuolloin ei näet lain mukaan voinut toimittaa klo 21 jälkeen.
Eräässä tilaisuudessa Tapion metsänhoitaja tarjosi lisää metsäojitusta, niin Erkki sanoi: ”Ei nykyään kannata metsähoitoon panna penniäkään.” Tähän metsänhoitaja arveli, että ainahan me olemme Erkin kanssa sopineet. Kun Tapion miehet olivat lähteneet, kysyi Erkki: ”Tiedätkö milloin minä olen tuon herran kanssa tullut sinuksi?”
Aihe
Asunta, kirkonkylät, kauppa, poliisi, isännät, säännöstely, metsänhoito, KeuruuKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.