Maata piti muokata viljoille kasvualustaksi. Entisajan kaskeamisesta oli tultu eteenpäin. Enää ei kaskettu eikä maata äestetty risukarhilla joka tehtiin oikein oksaisista kuusen rungoista, sillä kaskimaata tasattiin ja siemen sekoitettiin pintamultaan. Kaskessa viljeltiin pääasiassa ruista ja kaskinaurista.
Kehitys kulki eteenpäin ja kaskimaasta tehtiin peltoa. Niitä ojitettiin, kannot raivattiin sekä pienemmät kivet pois, jos sattui niitä olemaan. Niistä on tehty pitkiä kiviaitoja peltojen laidoille, joita vielä nykyään näkee maalaismaisemassa. Peltoa tehtiin myös kosteille maille, jopa suota ojitettiin pelloksi myöhemmin. Näin kehittyi maanviljelys eteenpäin.
Kehityksen myötä saatiin tuotteeksi aura, jolla maata käännettiin syksyllä tulevaa kasvukautta varten. Talvella pakkanen suoritti maan murentamisen. Tämä edesauttoi keväällä maan muokkausta. Saatiin parempi alusta kasveille. Auroja oli useampaa mallia. Oli Fiskarsilta kahden hevosen, kymmenen ja yhden hevosen pienempi aura. Lisäksi oli olemassa niin sanottu sänkiaura. Isompi aura jolla saatiin leveämpää palkkia ja syvemmältä maata muokattua verrattuna yhden hevosen auraan. Pienempää kuitenkin piti käyttää pienempien tilojen koska niiden ei kannattanut pitää kahta hevosta. Toki oli mahdollista, että naapurukset tekivät yhteistyötä. Entisaikaan se sujui luontevasti yhdessä tehden ensin sinulla ja sitten minulla. Auraus oli rankkaa työtä niin miehelle kuin hevosille. Tottuneella hevosparilla työ sujui ilman ajomiestä, mutta naapurusten yhteistyönä se sujui kahdestaan oivallisesti.
Jos oli kivistä ja kantoisia peltoja niin kynnön jälki parsittiin kuokalla. Kaikki maa, kun piti saada kasvamaan. Kiven juuret mukaan viljalle. Näin oli ennen mutta, nyt ei tällaiseen olisi aikaa. Linjat ovat suoria ja kivet ja kannot raivataan pois.
Hevoskynnön jälkeen tuli traktori kyntötyöhön. Kehittyi urakoitsijoita jotka, ostivat traktorin itselleen auttaen naapureiden kynnöissä. Kaikilla kun ei ollut varaa hankkia traktoria ja koneita omaksi. Tämä osaltaan teki työn helpommaksi muille vaan traktorin kuski joutui sitäkin kovemmalle koska piti joutua monelle pellolle ja näin päivistä tuli pitkiä.
Traktoreiden yleistyessä kyntöä alettiin opettaa kursseilla. Yksi konsti oli, pitää kyntökilpailuja jossa me Valkealahden nuoret miehet Keuruulla kunnostauduimme hyvin. Meitä oli muutama, jotka olimme innostuneet ja kävimme Keski-Suomen kilpailuissakin monena vuotena ottamassa mittaa muiden pitäjien kyntäjien kanssa, milloin vastassa oli Uuraisten Kässi ja Räty, milloin ralliautoilun maailmanmestari Tommi Mäkinen. Saarijärveltä vielä Kautto sekä moni muu kyntöön innostunut isäntä.
Valkealahdessa meitä innokkaimpia olivat Hannu Ylimmäinen, Erkki Lampinen, Esko Lampinen ja allekirjoittanut. Oman kylän kilpailuissa saattoi olla kymmenenkin osanottajaa. Tällä toiminnalla saatiin kynnön laatua kohotettua. Kun oli oppinut kyntämään hyvin, niin muokkaus keväällä oli helpompaa. Täytyy kuitenkin todeta, ettei kilpailukynnöllä ei suuria aloja saataisi kynnettyä mutta, kynnön laatu kuitenkin paranee, sillä huonoa jälkeä ei viitsi katsella. Lisäksi oppi huoltamaan koneensa niin niillä saa hyvää jälkeä.
Tällainen tarina muistui mieleen kynnöstä joka, oli aikoinaan viljelyn perusta. Nykyään sekin on kumottu ja uudet tuulet puhaltavat myös maataloudessa.
Kehitys kulki eteenpäin ja kaskimaasta tehtiin peltoa. Niitä ojitettiin, kannot raivattiin sekä pienemmät kivet pois, jos sattui niitä olemaan. Niistä on tehty pitkiä kiviaitoja peltojen laidoille, joita vielä nykyään näkee maalaismaisemassa. Peltoa tehtiin myös kosteille maille, jopa suota ojitettiin pelloksi myöhemmin. Näin kehittyi maanviljelys eteenpäin.
Kehityksen myötä saatiin tuotteeksi aura, jolla maata käännettiin syksyllä tulevaa kasvukautta varten. Talvella pakkanen suoritti maan murentamisen. Tämä edesauttoi keväällä maan muokkausta. Saatiin parempi alusta kasveille. Auroja oli useampaa mallia. Oli Fiskarsilta kahden hevosen, kymmenen ja yhden hevosen pienempi aura. Lisäksi oli olemassa niin sanottu sänkiaura. Isompi aura jolla saatiin leveämpää palkkia ja syvemmältä maata muokattua verrattuna yhden hevosen auraan. Pienempää kuitenkin piti käyttää pienempien tilojen koska niiden ei kannattanut pitää kahta hevosta. Toki oli mahdollista, että naapurukset tekivät yhteistyötä. Entisaikaan se sujui luontevasti yhdessä tehden ensin sinulla ja sitten minulla. Auraus oli rankkaa työtä niin miehelle kuin hevosille. Tottuneella hevosparilla työ sujui ilman ajomiestä, mutta naapurusten yhteistyönä se sujui kahdestaan oivallisesti.
Jos oli kivistä ja kantoisia peltoja niin kynnön jälki parsittiin kuokalla. Kaikki maa, kun piti saada kasvamaan. Kiven juuret mukaan viljalle. Näin oli ennen mutta, nyt ei tällaiseen olisi aikaa. Linjat ovat suoria ja kivet ja kannot raivataan pois.
Hevoskynnön jälkeen tuli traktori kyntötyöhön. Kehittyi urakoitsijoita jotka, ostivat traktorin itselleen auttaen naapureiden kynnöissä. Kaikilla kun ei ollut varaa hankkia traktoria ja koneita omaksi. Tämä osaltaan teki työn helpommaksi muille vaan traktorin kuski joutui sitäkin kovemmalle koska piti joutua monelle pellolle ja näin päivistä tuli pitkiä.
Traktoreiden yleistyessä kyntöä alettiin opettaa kursseilla. Yksi konsti oli, pitää kyntökilpailuja jossa me Valkealahden nuoret miehet Keuruulla kunnostauduimme hyvin. Meitä oli muutama, jotka olimme innostuneet ja kävimme Keski-Suomen kilpailuissakin monena vuotena ottamassa mittaa muiden pitäjien kyntäjien kanssa, milloin vastassa oli Uuraisten Kässi ja Räty, milloin ralliautoilun maailmanmestari Tommi Mäkinen. Saarijärveltä vielä Kautto sekä moni muu kyntöön innostunut isäntä.
Valkealahdessa meitä innokkaimpia olivat Hannu Ylimmäinen, Erkki Lampinen, Esko Lampinen ja allekirjoittanut. Oman kylän kilpailuissa saattoi olla kymmenenkin osanottajaa. Tällä toiminnalla saatiin kynnön laatua kohotettua. Kun oli oppinut kyntämään hyvin, niin muokkaus keväällä oli helpompaa. Täytyy kuitenkin todeta, ettei kilpailukynnöllä ei suuria aloja saataisi kynnettyä mutta, kynnön laatu kuitenkin paranee, sillä huonoa jälkeä ei viitsi katsella. Lisäksi oppi huoltamaan koneensa niin niillä saa hyvää jälkeä.
Tällainen tarina muistui mieleen kynnöstä joka, oli aikoinaan viljelyn perusta. Nykyään sekin on kumottu ja uudet tuulet puhaltavat myös maataloudessa.
Aihe
kyntö, kilpailut, viljelymenetelmät, traktorit, aurat (kyntöaurat), muisteluKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Lauri Permikangas kertoo kyntötapojen ja -välineiden muuttumisesta ja kyntökilpailuista.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto