Rukiinpuinti riihessä

Riihi oli joka talossa koska siellä puitiin viljat ennen vanhaan. Niin sanotusti mustalla riihellä. Ei ollut koneita ja ne olivat niin kalliita, ettei pienen talon kannattanut niitä hankkia. Siksi riihi oli se paikka, jossa vilja puitiin. Aikoinaan kaikki leikattiin sirpillä ja tehtiin lyhteiksi. Niitä voitiin käsitellä riihessä hyvin.

Paneudun tässä rukiin puintiin, sillä siitä saatiin vuoden ruisleipä perheelle. Ruis kun oli leikattu sirpillä, laitettu kuhilaille pellolle kuivumaan. Sieltä ne ajettiin riihen parsille. Toinen kiipesi ylös parsille ja toinen antoi lyhteitä ylös, jossa ylhäällä olija asetteli ne pystyyn tähkät ylöspäin parsienpäälle. Näin jatkettiin, kunnes parret olivat täynnä. Sitten riihen uunia lämmitettiin kuivaten rukiit puintia varten. Päivä pari rukiin kuivettua ne pudotettiin parsilta alas. Seinään lyömällä tähkäpäätä lyhteestä saatiin osa jyvistä irti. Näin käsiteltiin kaikki lyhteet. Jatkossa levitettiin kerros rukiita lattialle. Lyhteet toki avaten. Kun kerros oli valmis, aloitettiin varstalla puinti. Siinä kaksikin miestä suoritti varstomista varoen lyömästä toisiaan. Näin saatiin loput jyvät erotettua tähkistä. Sitten pahnat puisteltiin, jottei jyviä jäänyt niihin. Pahnat sidottiin suuriksi kuvoiksi. Siirrettiin riihen ovesta ladon puolelle odottamaan käyttöä. Rukiinolkia käytettiin ennen patjoissa täytteenä. Kun se tasaantui, oli sillä hyvä nukkua.

Näin jatkettiin puintia, kunnes kaikki riihessä olleet rukiit oli puitu. Riihi oli vielä varsin lämmin, joten siellä hiki vuosi ja tukalaksi sen teki pöly, jota noista rutikuivista rukiista puitaessa irtosi. Tämä vaihe, kun oli tehty, niin alkoi jyvien erottelu ruumenista. Karkeimmat seulottiin tarkoitusta varten tehdyllä seulalla. Jos talossa oli viskuumylly, niin sen läpi laskettaessa tuuli vei kevyet roskat mennessään. Parempi vilja tuli etuosasta ulos, se vedettiin kasaan. Tämä työ oli yleensä lasten touhua. Näin jatkettiin, kunnes kaikki oli jyvistä käsitelty. Puhtaat jyvät säkitettiin ja vietiin aittaan odottamaan myllyyn vientiä ja jauhoista makoisiksi ruisleiviksi. Ruumenet laastiin ulos latoon odottamaan omaa käyttöä. Jossain niitäkin hyödynnettiin.

Toinen tapa jyvien puhdistukseen oli, heittää äyskärillä kohti peräseinää jolloin painavimmat jyvät lensivät kauimmaiseksi. Toki ensin ne oli kerättävä oven suuhun ja siitä äyskäröidä. Taidokas työn suorittaja sai puhtaita rukiita. Heitto vain piti olla aina suurin piirtein samalla voimalla. Tämä tehtiin silloin kun viskuumyllyä ei ollut käytettävissä.

Puintipäivä riihessä oli todella rankka. Sen jälkeen tavallisesti lämmitettiin sauna, jossa saatiin pestyä pölyt pois niskasta. Sen jälkeen oli autuaallinen tunne, kun väsynyt ruumis lämpimässä saunassa oli palautunut. Vielä saunan päälle, kun oli maukas ateria. Sitten lepäilemään, jotta seuraavana aamuna päästiin ahtamaan uutta satsia riiheen. Näin riihenpuinti jatkui, kunnes kaikki rukiit oli puitu ja jyvät aitassa laarissa odottamassa talvea. Ensimmäisistä jauhoista keitettiin oivallinen uutispuuro. Mikä olisikaan parempaa kuin hiukan savulle maistuva ruispuuro suurella voisilmällä ja kylmää maitoa kyytipojaksi vielä.

Itsekin olen tämän lapsuudessa kokenut. Saanut aistia oikean riihenpuinnin. Kokemus sinänsä oivallinen. Nykyihminen ei tiedä moisesta juuri mitään. Katsoisi vain huuli pyöreänä mitä kaikkea pitää tietää vanhanajan rukiinpuinnissa.

Aihe

viljankorjuu, ruis, muistelu, riihet

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Tekijä

Julkaisija