Noin 100 vuotta sitten perustettiin Keuruun kirkonkylään kauppaliike Ostolan taloon paikalle, jossa nykyään sijaitsee kauppias Heikki Airaksisen sekatavaraliike, Talo OSTOLA on todennäköisesti saanut nimensä juuri sen perusteella, että siellä tosiaan tehdään ostoksia.
Ensimäisen kaupan perusti ja talonkin rakensi kauppias E. Damsten. Hänen jälkeensä oli paikalla kauppias Abraham Andelin (Aaltio) liike.
Vuosisadan vaihteessa osti talon Suonenjoelta tullut kauppias Juho Airaksinen, nykyisen Heikki Airaksisen isä. Hän toimi tällä paikalla yli kolmekymmentä vuotta. Talo oli hänen tullessaan yksikerroksinen maantien suuntainen rakennus, jossa liikehuoneusto oli keskellä rakennusta. Kaupanteko siihen aikaan oli aivan toisenlaista kuin nykyisin. M.m. liike oli alkuaikoina auki aamuvarhaisesta iltaan myöhään ja työpäivä niin kauppiaan kuin apulaisenkin -- joita Juho Airaksisella oli aina liikkeessään -- osalta oli paljon pitempi kuin nykyisin 8-tuntisen työn päivinä. Kirjalliset työt ja suureksi osaksi tavaroiden ostotkin -- kauppamatkustajilta -- tehtiin vasta
liikkeen kiinnipanon jälkeen, joten itse kauppiaan työpäivä venyi 16-18 tuntiseksi. Hänen aikanaan ja vielä myöhemminkin tehtiin kaupat suuremmissa erissä, ottaen huomioon juuri pitkämatkaiset asiakkaat, sillä huonojen kulkuyhteyksien vuoksi ei päästy kirkolla käymään
kerran viikossa eikä edes kuukaudessakaan. Siihen aikaanhan tällaiset matkat kestivät vähintäin vuorokauden, joten oli varauduttava suolan, sokerin, kahvin, viljan y.m. varalta pitkäksi aikaa.
V. 1923 Juho Airaksinen korotti talon kaksikerroksiseksi ja rakensi toiseen päähän myös siiven pihan puolelle. Samalla kertaa liikehuoneusto siirrettiin rakennuksen pohjoispäähän.
Tammikuun 23 pnä 1937 avasi Heikki Airaksinen oman liikkeen -- aikaisemmin oston kautta haltuunsa ottamassaan samassa talossa seuraten siten isänsä jälkiä, oltuaan sitä ennen jo isänsä liikkeessä apulaisena yli kaksikymmentä vuotta. Näin ollen hänelle kerääntyy jo palvelusvuosia liike-elämässä -- nimenomaan myyntipöydän takana -- 47 vuotta. Kuten aikaisemmin mainittiin, on kaupanteko nykyään aivan toisenlaista kuin vuosikymmenet sitten. Nykyisin ostetaan
miltei vain tätä ja huomispäivää varten, sillä hyvien kulkuyhteyksien vuoksi käydään nyt jo linja- tai omalla autolla kirkolla päivittäin ja niin voivat pitkämatkaisetkin, kyläläisistä puhumattakaan, tehdä ostoksensa päivittäin. Nykyään myös yleisönpalvelu on suuresti kehittynyt entisestään. Useissa tapauksissa tavarat huolletaan asiakkaan kotiin, lyhemmän matkan ollessa kyseessä tai toimitetaan pitempimatkaisille ne linja-autoihin tai rautatielle. Eräänä tärkeänä myyntiartikkelina nykyään on mainittava moottoripolttoaineiden bensiinin ja kaasuöljyn myynti. Tämä myynti ei supistukaan klo 8-17 välille, vaan on sitä pääasiassa kauppiaan itsensä tehtävä muinakin aikoina, melkein läpi vuorokauden, voidakseen tarpeeksi joustavasti palvella nykyistä kiireistä aikakautta ja ihmisiä.
Apulaisia Heikki Airaksisella on koko ajan ollut, näinä aikoina
4-5 ja lisäksi on rouva Helny Airaksinen hoitanut koko liikkeen
olemassa oloajan sen kirjanpidon ja muut juoksevat asiat. Sota-aikana kirjanpito vaatikin, ottamalla huomioon kaikki säännöstelyssä olleiden tavaroiden tilitykset, kuponkien laskut ja liimaamiset y.m. tehtävät kansanhuollonkin kanssa, tavattomasti työtä, joten kirjanpitäjä saikin tehdä näitä ylimääräisiä töitä jatkuvasti koko sodan ajan iltamyöhään saadakseen kaiken pysymään päivän tasalla. Apulaisista mainittakoon Heikki Airaksisen veli Matti Airaksinen, joka on ollut lähes koko ajan. Rouva Lempi Airaksinen on ollut 17
vuotta, rouva Aune Lampinen yli 10 vuotta, nuorempaa ikäpolvea oleva Pentti Airaksinen on ollut yli 5 vuotta. Muut ovat olleet lyhyempiä aikoja.
Liikehuoneustoa on laajennettu useaan otteeseen, sen tullessa
ajan mittaan aina liian ahtaaksi, viimeksi v. 1951, jolloin koko
maantien suuntainen sivu tuli liikkeen käyttöön. Entinen 40 m.
pitkä makasiinirakennus tuli olosuhteiden pakosta hävitettäväksi sopimattoman sijaintinsa vuoksi -- kun Airaksinen luovutti vuokralla olevasta tonttialueestaan, joka on noin 16.000 m, kaksi tonttia uudelle v. 1956 rakennetulle Keuruun liiketalo Oy:lle ja linja-autoasemalle -- ja samana vuonna 1956 rakennettiin uusi ajanmukainen kaksikerroksinen (toinen maanalainen kerros) osittain kolmikerroksinenkin varastorakennus, jossa sijaitsee myös sauna ja muut tarpeelliset ulkosuojat.
Lopuksi voidaan mainita, että kauppias Heikki Airaksinen on ainoa keurulainen kauppias, joka on yhtämittaisesti palvellut täkäläisiä tyytyväisiä asiakkaitaan lähes 50 vuotta.
Keuruulla huhtikuun 15. pnä 1958.
Heikki Airaksinen
Ensimäisen kaupan perusti ja talonkin rakensi kauppias E. Damsten. Hänen jälkeensä oli paikalla kauppias Abraham Andelin (Aaltio) liike.
Vuosisadan vaihteessa osti talon Suonenjoelta tullut kauppias Juho Airaksinen, nykyisen Heikki Airaksisen isä. Hän toimi tällä paikalla yli kolmekymmentä vuotta. Talo oli hänen tullessaan yksikerroksinen maantien suuntainen rakennus, jossa liikehuoneusto oli keskellä rakennusta. Kaupanteko siihen aikaan oli aivan toisenlaista kuin nykyisin. M.m. liike oli alkuaikoina auki aamuvarhaisesta iltaan myöhään ja työpäivä niin kauppiaan kuin apulaisenkin -- joita Juho Airaksisella oli aina liikkeessään -- osalta oli paljon pitempi kuin nykyisin 8-tuntisen työn päivinä. Kirjalliset työt ja suureksi osaksi tavaroiden ostotkin -- kauppamatkustajilta -- tehtiin vasta
liikkeen kiinnipanon jälkeen, joten itse kauppiaan työpäivä venyi 16-18 tuntiseksi. Hänen aikanaan ja vielä myöhemminkin tehtiin kaupat suuremmissa erissä, ottaen huomioon juuri pitkämatkaiset asiakkaat, sillä huonojen kulkuyhteyksien vuoksi ei päästy kirkolla käymään
kerran viikossa eikä edes kuukaudessakaan. Siihen aikaanhan tällaiset matkat kestivät vähintäin vuorokauden, joten oli varauduttava suolan, sokerin, kahvin, viljan y.m. varalta pitkäksi aikaa.
V. 1923 Juho Airaksinen korotti talon kaksikerroksiseksi ja rakensi toiseen päähän myös siiven pihan puolelle. Samalla kertaa liikehuoneusto siirrettiin rakennuksen pohjoispäähän.
Tammikuun 23 pnä 1937 avasi Heikki Airaksinen oman liikkeen -- aikaisemmin oston kautta haltuunsa ottamassaan samassa talossa seuraten siten isänsä jälkiä, oltuaan sitä ennen jo isänsä liikkeessä apulaisena yli kaksikymmentä vuotta. Näin ollen hänelle kerääntyy jo palvelusvuosia liike-elämässä -- nimenomaan myyntipöydän takana -- 47 vuotta. Kuten aikaisemmin mainittiin, on kaupanteko nykyään aivan toisenlaista kuin vuosikymmenet sitten. Nykyisin ostetaan
miltei vain tätä ja huomispäivää varten, sillä hyvien kulkuyhteyksien vuoksi käydään nyt jo linja- tai omalla autolla kirkolla päivittäin ja niin voivat pitkämatkaisetkin, kyläläisistä puhumattakaan, tehdä ostoksensa päivittäin. Nykyään myös yleisönpalvelu on suuresti kehittynyt entisestään. Useissa tapauksissa tavarat huolletaan asiakkaan kotiin, lyhemmän matkan ollessa kyseessä tai toimitetaan pitempimatkaisille ne linja-autoihin tai rautatielle. Eräänä tärkeänä myyntiartikkelina nykyään on mainittava moottoripolttoaineiden bensiinin ja kaasuöljyn myynti. Tämä myynti ei supistukaan klo 8-17 välille, vaan on sitä pääasiassa kauppiaan itsensä tehtävä muinakin aikoina, melkein läpi vuorokauden, voidakseen tarpeeksi joustavasti palvella nykyistä kiireistä aikakautta ja ihmisiä.
Apulaisia Heikki Airaksisella on koko ajan ollut, näinä aikoina
4-5 ja lisäksi on rouva Helny Airaksinen hoitanut koko liikkeen
olemassa oloajan sen kirjanpidon ja muut juoksevat asiat. Sota-aikana kirjanpito vaatikin, ottamalla huomioon kaikki säännöstelyssä olleiden tavaroiden tilitykset, kuponkien laskut ja liimaamiset y.m. tehtävät kansanhuollonkin kanssa, tavattomasti työtä, joten kirjanpitäjä saikin tehdä näitä ylimääräisiä töitä jatkuvasti koko sodan ajan iltamyöhään saadakseen kaiken pysymään päivän tasalla. Apulaisista mainittakoon Heikki Airaksisen veli Matti Airaksinen, joka on ollut lähes koko ajan. Rouva Lempi Airaksinen on ollut 17
vuotta, rouva Aune Lampinen yli 10 vuotta, nuorempaa ikäpolvea oleva Pentti Airaksinen on ollut yli 5 vuotta. Muut ovat olleet lyhyempiä aikoja.
Liikehuoneustoa on laajennettu useaan otteeseen, sen tullessa
ajan mittaan aina liian ahtaaksi, viimeksi v. 1951, jolloin koko
maantien suuntainen sivu tuli liikkeen käyttöön. Entinen 40 m.
pitkä makasiinirakennus tuli olosuhteiden pakosta hävitettäväksi sopimattoman sijaintinsa vuoksi -- kun Airaksinen luovutti vuokralla olevasta tonttialueestaan, joka on noin 16.000 m, kaksi tonttia uudelle v. 1956 rakennetulle Keuruun liiketalo Oy:lle ja linja-autoasemalle -- ja samana vuonna 1956 rakennettiin uusi ajanmukainen kaksikerroksinen (toinen maanalainen kerros) osittain kolmikerroksinenkin varastorakennus, jossa sijaitsee myös sauna ja muut tarpeelliset ulkosuojat.
Lopuksi voidaan mainita, että kauppias Heikki Airaksinen on ainoa keurulainen kauppias, joka on yhtämittaisesti palvellut täkäläisiä tyytyväisiä asiakkaitaan lähes 50 vuotta.
Keuruulla huhtikuun 15. pnä 1958.
Heikki Airaksinen
Aihe
kauppiaat, myymälät, Keuruu, 1900-luku, Airaksinen, Juho, Airaksinen, HeikkiKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Heikki Airaksisen vuonna 1958 kirjoittama muistelma käsittelee hänen omaa kauppiaanuraansa sekä Keuruun kirkonkylän kauppaliikkeiden historiaa 1860-luvulta alkaen.
Heikki Airaksinen on kirjoittanut tämän muistelutekstin kirjoituskoneella ja liittänyt loppuun allekirjoituksensa. Alkuperäinen käsikirjoitus sijaitsee Keuruun kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmassa.
Heikki Airaksinen on kirjoittanut tämän muistelutekstin kirjoituskoneella ja liittänyt loppuun allekirjoituksensa. Alkuperäinen käsikirjoitus sijaitsee Keuruun kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmassa.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto
Aikamääre
1958