Keuruulaiset ovat liikkuneet vesillä kautta aikojen. Vesien halkomassa pitäjässä vesireitti oli monesti nopein ja helpoin tapa liikkua. Kirkkoveneillä tultiin kirkkoon ja myöhemmin höyrylaiva Elias Lönnrot kuljetti väkeä ja tavaraa.
Kerrottaan, että kerran kaksi eukkoa souti Keurusselällä. Sattuipa siellä uimaan samaan aikaan karhu. Se väsyi, ja kun eukot soutivat sen vierestä, se nousi heidän veneeseensä.
Eukot olivat peloissaan eivätkä uskaltaneet puhua karhulle mitään, soutivat vain. Sitten karhu alkoi tähyillä rannalle. Toinen eukoista arveli: ”Sinne se kahtoo, johonka tahtoo.” Kun vene pääsi lähelle rantaa, karhu hyppäsi veneestä.
Tästä tapahtumasta alkaen on keuruulaisia kutsuttu karhunsoutajiksi.
Lähde:
Rainio, Jussi 1957: Kotiseutuni Keuruun kirja.
Aihe
Keuruu, vesistöt, järvet, kertomukset, karhu, soutu, veneetKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.