Puutavaran puro- ja jokiuitossa veden riittävyydellä oli suuri merkitys. Jos oli vähäluminen, vähän suojailmoja ollut talvi tai että tiivistymätön pakkaslumi sulaessaan haihtui ilmaan pitkään jatkuneessa kevätauringon paisteessa, niin uiton onnistuminen saattoi vaarantua.
Sen torjumiseksi erikoisesti latvavesillä veden riittävyyttä varmistettiin patoamalla vettä sopiviin altaisiin eli järviin, lampiin ja jopa suurempiin suvantoihin. Vesialtaan laskujoen suulle kasattiin maavalli ja sen keskelle rakennettiin puusta säästöpato eli tammi, jolla sitten säännösteltiin veden virtaamista.
Padon runkorakenne tehtiin käyttötarpeen perusteella lankuista tai parruista, joskus jopa hirsistä. Kakkosneloset sopivat hyvin neulasiksi ja tukevat parrut seteiksi.
Pienempien puumäärien uittojen veden varastoinnissa selvittiin neulaspadoin. Noin 2–2,5 metrin pituiset setit asetettiin vinosti tammen eteen. Alapäästään ne tukeutuivat ala- ja sivuparruihin. Kokemattomalta padon purkaminen epäonnistui helposti. Jos kohotti neulasta varomattomasti alatuen yli, niin kova vedenpaine vei neulasen käsistä. Laidalta purkamisen aloittaminen onnistui varmemmin.
Suurempien tammien kyseessä ollen neulasten lisäksi tukevista parruista tehdyt setit laskettiin neulasten taakse vaakasuoraan padon molemmissa seinissä oleviin hahloihin. Alkuaikoina miehet laskivat ja nostivat setit keksien avulla. Myöhemmin molempiin pääpuoliin tehtiin reiät. Nosto ja lasku tapahtui rautakoukkujen avulla.
Neulasia ja settejä lisäämällä ja poistamalla säännösteltiin patoaltaan veden määrää. Tarpeellisen veden varaaminen oli tarkkaa hommaa vähävetisenä keväänä. Uiton onnistumiseksi vettä ei saanut juoksuttaa turhaan.
Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella tiedettiin veden virtaamisen nopeus puron koosta riippuen. Tammi avattiin määrättyyn aikaan varhain aamulla ja uittomiesten saapuessa työmaalleen veden piti virrata uiton etenemiseksi. Iltapäivällä hyvissä ajoin ennen työpäivän päättymistä pato käytiin jälleen sulkemassa vesivaraston täydentämiseksi seuraavaa päivää varten.
Jos purossa sattui olemaan mylly, saattoi myös tulla vesivaikeuksia. Toimeentuloaan turvatakseen mylläri säästi myös vettä ja laittoi uiton mentyä ohi oman patonsa kiinni. Silloin oli uiton jatkamiseksi otettava käyttöön vanha menettely. Veden saamiseksi puroon oli mylläriltä ostettava vettä seuraavalle päivälle - tai useammallekin. Uitossa Multialla ollessani olen itse kerran käynyt tällaisella vedenostomatkalla.
Aihe
Keuruu, Multia, uitto, metsätalous, vesikuljetus, puutavara, joet, padot, Kuoppala, TaunoKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.