Radio alkoi soida klo 7.35. Hartaita lauluja -ohjelmassa Pietarin kamarikuoro lauloi Nikolai Kornievin johdolla osia Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgiasta. Tähän valiokuoron harmoniseen lauluun oli hyvä herätä. Radion aamuhartaudessa Eeva-Maija Haukinen luki Johann Arndtin Postillaa. Vanhan saarnakirjan sanoma puhuttelee yhä vielä voimakkaalla, sydämellisellä lämmöllään. Saksalainen Johann Arndtiahan (1555-1621) on pidetty evankelisen hurskauselämän historiassa vaikuttavimpana miehenä Lutherin jälkeen. Luterilaiseen uskonelämään hän toi vaikutteita keskiaikaisesta mystiikasta. Rukouksesta tuli hänelle hengellisen elämän todellinen voimanlähde.
Aamu-uutisten jälkeen nousin tutkailemaan "todennäköistä" säätä. Lämpömittari näytti -15°. Taivaanranta ruskotti kauniisti idänpuolella, lännenpuolella oli tummia pilviä, mikä ennusti lumisadetta. Panin takkauunin lämpiämään sähköenergian säästämiseksi. Tuli alkoi humista kotoisasti. Keitettyäni kahvin ja haudutettuani teen nautimme Kertun kanssa aamiaista keittiön ikkunan edessä rinnakkain istuen ja odottelimme lintujen ilmestymistä pihakoivuihin; keltasirkkuja poimimaan jyviä kauralyhteistä ja tiaisia nokkimaan siemeniä talipalloista. Odotus oli turha. Arvelimmekin, että pienet ystävämme ovat lentäneet Väinö Lammentauksen lintulaudalle Mustasaareen. Väinön jauhamat pähkinän muruset ovat linnuille mieluista herkkua pakkasella.
Päivittäisessä omassa rukoushetkessämme luimme Santa Bibliasta, espanjankielisestä Raamatusta, kertomusta Israelin ensimmäisestä kuninkaasta Saulista. Hän taisteli voitollisesti Israelin viholliskansoja vastaan, mutta ei noudattanut Herran antamaa käskyä tuhota saamansa sotasaalis. Sen tähden Herra hylkäsi hänet, ja hän menetti myös kuninkuutensa. Sodat ovat aina merkinneet käännekohtia kansojen ja yksityisten ihmisten historiassa. Monet kansojen johtajista ovat menettäneet sodissa valtansa, toiset ovat nousseet sijaan. Sotien myötä on tullut moraalisia ongelmia ei vain rivimiehille, vaan ennen muita johtajille. Aamuvirtenä lauloimme vuorossa olevan virren 143 "Oi päivä suuri, autuas, kun taivas aukeaa ja Jeesus Kristus, kuningas, kansansa kokoaa..."
Rukouksessamme muistimme mm. lapsiamme perheineen, erityisesti Jyrkiä, joka tänään aloittaa kouluttautumisen uuteen ammattiin Kotkan merenkulkuoppilaitoksessa. Hän saa asua ystävämme Eva Mannisen kodissa kurssijaksojensa aikana. Rukoilimme varjelusta seurakuntamme nimikkolähetille, Veera Kalliolle, joka parhaillaan on lennolla Taiwanilta kotikaupunkiinsa Tampereelle. Täällä hän saa olla huumetyön kurssilla vuoden verran. Veera on tehnyt Taiwanilla Suomen Lähetysseuran työntekijänä tuloksellista huumetyötä työtoveriensa kanssa "koukkuun" jääneiden nuorten parissa.
Hain Aamulehden postilaatikosta Kalliotien varrelta. Selailin ja silmäilin lehteä. Kiinnostukseni kohdistui juttuun, joka kertoi ensimmäisestä kansallisesta viljaviikosta. Viikolla usutetaan viljaisan, vähäkalorisen ruuan kimppuun. Rukiisia kuituja on lähes mahdoton korvata hedelmillä ja vihanneksilla. Tänä aikana pitää näköjään mainostaa ennen niin itsestään selviä asioita. Rukiisen leivän ja kaurapuuron voimalla ovat suomalaiset aikaisemmin pärjänneet hyvin. Muistan, miten kansakouluun ja sittemmin oppikouluun lähtiessäni panin reppuun tai laukkuun äidin tekemät rukiiset eväsleivät ja maitopullon. Aamiaiseksi söimme puuroa ennen kouluun lähtöä.
Ruuasta puheenollen: lounaalla söimme tänään kaalikeittoa, jota Kerttu keitti isossa kattilassa "puuhellalla". Jälkiruokana oli marjarahkaa.
Keuruun veteraanikirjatoimikunnan ensimmäisessä kokouksessa tänään klo 13 Lehtiniemessä olivat läsnä Eino Papinaho Keurusseudun Rintamamiesveteraaneista, Kauko Järvinen Haapamäen sotainvalideista, Hilma Kaijanmäki Pihlajaveden sotaveteraaneista. Keuruun sotainvalidien edustaja Sylvi Rapo oli sairauden takia poissa kokouksesta. Minä edustin Keuruun sotaveteraaneja. Toimikunnan järjestäytyessä tämän kirjoittaja valittiin puheenjohtajaksi ja Antti Pekkala sihteeriksi.
Veteraanimatrikkeliin tallennetaan vuosien 1939–45 sotiemme tammenlehvätunnuksen saaneiden keuruulaisten rintamamiesten ja -naisten henkilötiedot ja valokuvat. Kirjaan pyritään saamaan veteraanien kertomuksia kokemuksistaan sodassa rintamalla ja heidän omaistensa muisteluita sota-ajalta Keuruulla, veteraanien rintamalla pitämiä päiväkirjoja sekä muuta aikalaismateriaalia, kuten kirjeitä ja valokuvia.
Veteraanikirjan valmistelu vaatii paljon aikaa, monien veteraanien talkootyötä ja eri yhteistyökumppanien tukea. Veteraaniperinteen tallentaminen jälkipolville on haasteellinen tehtävä!
Toimikunnan kokouksen jälkeen harjoitin tasamaahiihtoa jäällä. Suksi luisti mukavasti eikä pidossakaan ollut moittimista.
Palattuani ladulta Kalevi Hakasalo poikkesi meille. Hän toi Multian Musiikkiyhdistyksen juhlavuoden konserttisarjaohjelman. Lähiajan konserteista Kerttua ja minua kiinnostaa erityisesti laulajatar Aulikki Eerolan ja urkutaiteilija Pertti Eerolan konsertti 21.3. Multian kirkossa. Multian Musiikkiyhdistyksellä on runsas ja laadukas konserttitarjonta tänä 30- vuotisjuhlavuonnaan.
Nautittuamme kolmisin iltapalana kaakaojuomaa ja juustosämpylää lähdimme yhdessä Keuruun taidemuseolle, jossa parhaillaan on menossa taidemaalari Onni Ojan töiden näyttely. Siellä alkoi klo 18 Terttu Rajamäen lausuntailta. Hänen valitsemiensa runojen sisältö liittyi läheisesti Ojan maalauksiin, jotka lausunnan edetessä heijastettiin diakuvina valkokankaalle. Tertun lausunnassa kaksi keuruulaissyntyistä taiteilijaa, Onni Oja Ja Einari Vuorela, "löivät kättä" toisilleen, sillä illan 26 runosta 11 oli Vuorelan käsialaa. 24 läsnäolijaa koki merkittävän taide-elämyksen.
Taidemuseolta ajoimme suoraan uimahalliin saunomaan ja uimaan. Uimme tavanmukaisen matkan eli 500 metriä ja sen jälkeen harjoitimme vielä hetken vesivoimistelua.
Illan kuluessa lueskelin Peter Englundin teosta Suuren sodan vuodet. Se on kertomus 1600-luvun sodista. Kirjoittaja on omistanut teoksensa Kroatian rintamalla 1991 tapaamilleen ihmisille, "jotka eivät enää ole hengissä". Englundin kirjassa riittää lukemista pitkäksi aikaa, sillä siinä on seikkaperäistä ajan kuvausta peräti 640 sivua.
Kerttu yhdisteli peitoksi Lähimmäisen tuvan ystävien puikoilla kutomia lappuja. Tällaisia peittoja lähetetään taas keväällä "Klinun" eli Keijo Loikkasen mukana Muurmanskin vankiloihin. Siellä tarvitaan kaikenlaista apua erittäin kipeästi.
Katsoimme vielä televisiosta Kymmenen uutiset ja seurasimme erittäin kiinnostavaa ohjelmasarja Prosessin tapausta ekoterrorismista. Siinä selviteltiin nuoren ympäristöaktivistin ja suuren kalanviljely-yrittäjän välistä oikeustaistelua. Joillekin kansalaisille ei näytä riittävän demokraattinen tapa hoitaa ympäristöasioita!
Vivahteikkaan päivän päätökseksi lauloimme "Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani..."
Aamu-uutisten jälkeen nousin tutkailemaan "todennäköistä" säätä. Lämpömittari näytti -15°. Taivaanranta ruskotti kauniisti idänpuolella, lännenpuolella oli tummia pilviä, mikä ennusti lumisadetta. Panin takkauunin lämpiämään sähköenergian säästämiseksi. Tuli alkoi humista kotoisasti. Keitettyäni kahvin ja haudutettuani teen nautimme Kertun kanssa aamiaista keittiön ikkunan edessä rinnakkain istuen ja odottelimme lintujen ilmestymistä pihakoivuihin; keltasirkkuja poimimaan jyviä kauralyhteistä ja tiaisia nokkimaan siemeniä talipalloista. Odotus oli turha. Arvelimmekin, että pienet ystävämme ovat lentäneet Väinö Lammentauksen lintulaudalle Mustasaareen. Väinön jauhamat pähkinän muruset ovat linnuille mieluista herkkua pakkasella.
Päivittäisessä omassa rukoushetkessämme luimme Santa Bibliasta, espanjankielisestä Raamatusta, kertomusta Israelin ensimmäisestä kuninkaasta Saulista. Hän taisteli voitollisesti Israelin viholliskansoja vastaan, mutta ei noudattanut Herran antamaa käskyä tuhota saamansa sotasaalis. Sen tähden Herra hylkäsi hänet, ja hän menetti myös kuninkuutensa. Sodat ovat aina merkinneet käännekohtia kansojen ja yksityisten ihmisten historiassa. Monet kansojen johtajista ovat menettäneet sodissa valtansa, toiset ovat nousseet sijaan. Sotien myötä on tullut moraalisia ongelmia ei vain rivimiehille, vaan ennen muita johtajille. Aamuvirtenä lauloimme vuorossa olevan virren 143 "Oi päivä suuri, autuas, kun taivas aukeaa ja Jeesus Kristus, kuningas, kansansa kokoaa..."
Rukouksessamme muistimme mm. lapsiamme perheineen, erityisesti Jyrkiä, joka tänään aloittaa kouluttautumisen uuteen ammattiin Kotkan merenkulkuoppilaitoksessa. Hän saa asua ystävämme Eva Mannisen kodissa kurssijaksojensa aikana. Rukoilimme varjelusta seurakuntamme nimikkolähetille, Veera Kalliolle, joka parhaillaan on lennolla Taiwanilta kotikaupunkiinsa Tampereelle. Täällä hän saa olla huumetyön kurssilla vuoden verran. Veera on tehnyt Taiwanilla Suomen Lähetysseuran työntekijänä tuloksellista huumetyötä työtoveriensa kanssa "koukkuun" jääneiden nuorten parissa.
Hain Aamulehden postilaatikosta Kalliotien varrelta. Selailin ja silmäilin lehteä. Kiinnostukseni kohdistui juttuun, joka kertoi ensimmäisestä kansallisesta viljaviikosta. Viikolla usutetaan viljaisan, vähäkalorisen ruuan kimppuun. Rukiisia kuituja on lähes mahdoton korvata hedelmillä ja vihanneksilla. Tänä aikana pitää näköjään mainostaa ennen niin itsestään selviä asioita. Rukiisen leivän ja kaurapuuron voimalla ovat suomalaiset aikaisemmin pärjänneet hyvin. Muistan, miten kansakouluun ja sittemmin oppikouluun lähtiessäni panin reppuun tai laukkuun äidin tekemät rukiiset eväsleivät ja maitopullon. Aamiaiseksi söimme puuroa ennen kouluun lähtöä.
Ruuasta puheenollen: lounaalla söimme tänään kaalikeittoa, jota Kerttu keitti isossa kattilassa "puuhellalla". Jälkiruokana oli marjarahkaa.
Keuruun veteraanikirjatoimikunnan ensimmäisessä kokouksessa tänään klo 13 Lehtiniemessä olivat läsnä Eino Papinaho Keurusseudun Rintamamiesveteraaneista, Kauko Järvinen Haapamäen sotainvalideista, Hilma Kaijanmäki Pihlajaveden sotaveteraaneista. Keuruun sotainvalidien edustaja Sylvi Rapo oli sairauden takia poissa kokouksesta. Minä edustin Keuruun sotaveteraaneja. Toimikunnan järjestäytyessä tämän kirjoittaja valittiin puheenjohtajaksi ja Antti Pekkala sihteeriksi.
Veteraanimatrikkeliin tallennetaan vuosien 1939–45 sotiemme tammenlehvätunnuksen saaneiden keuruulaisten rintamamiesten ja -naisten henkilötiedot ja valokuvat. Kirjaan pyritään saamaan veteraanien kertomuksia kokemuksistaan sodassa rintamalla ja heidän omaistensa muisteluita sota-ajalta Keuruulla, veteraanien rintamalla pitämiä päiväkirjoja sekä muuta aikalaismateriaalia, kuten kirjeitä ja valokuvia.
Veteraanikirjan valmistelu vaatii paljon aikaa, monien veteraanien talkootyötä ja eri yhteistyökumppanien tukea. Veteraaniperinteen tallentaminen jälkipolville on haasteellinen tehtävä!
Toimikunnan kokouksen jälkeen harjoitin tasamaahiihtoa jäällä. Suksi luisti mukavasti eikä pidossakaan ollut moittimista.
Palattuani ladulta Kalevi Hakasalo poikkesi meille. Hän toi Multian Musiikkiyhdistyksen juhlavuoden konserttisarjaohjelman. Lähiajan konserteista Kerttua ja minua kiinnostaa erityisesti laulajatar Aulikki Eerolan ja urkutaiteilija Pertti Eerolan konsertti 21.3. Multian kirkossa. Multian Musiikkiyhdistyksellä on runsas ja laadukas konserttitarjonta tänä 30- vuotisjuhlavuonnaan.
Nautittuamme kolmisin iltapalana kaakaojuomaa ja juustosämpylää lähdimme yhdessä Keuruun taidemuseolle, jossa parhaillaan on menossa taidemaalari Onni Ojan töiden näyttely. Siellä alkoi klo 18 Terttu Rajamäen lausuntailta. Hänen valitsemiensa runojen sisältö liittyi läheisesti Ojan maalauksiin, jotka lausunnan edetessä heijastettiin diakuvina valkokankaalle. Tertun lausunnassa kaksi keuruulaissyntyistä taiteilijaa, Onni Oja Ja Einari Vuorela, "löivät kättä" toisilleen, sillä illan 26 runosta 11 oli Vuorelan käsialaa. 24 läsnäolijaa koki merkittävän taide-elämyksen.
Taidemuseolta ajoimme suoraan uimahalliin saunomaan ja uimaan. Uimme tavanmukaisen matkan eli 500 metriä ja sen jälkeen harjoitimme vielä hetken vesivoimistelua.
Illan kuluessa lueskelin Peter Englundin teosta Suuren sodan vuodet. Se on kertomus 1600-luvun sodista. Kirjoittaja on omistanut teoksensa Kroatian rintamalla 1991 tapaamilleen ihmisille, "jotka eivät enää ole hengissä". Englundin kirjassa riittää lukemista pitkäksi aikaa, sillä siinä on seikkaperäistä ajan kuvausta peräti 640 sivua.
Kerttu yhdisteli peitoksi Lähimmäisen tuvan ystävien puikoilla kutomia lappuja. Tällaisia peittoja lähetetään taas keväällä "Klinun" eli Keijo Loikkasen mukana Muurmanskin vankiloihin. Siellä tarvitaan kaikenlaista apua erittäin kipeästi.
Katsoimme vielä televisiosta Kymmenen uutiset ja seurasimme erittäin kiinnostavaa ohjelmasarja Prosessin tapausta ekoterrorismista. Siinä selviteltiin nuoren ympäristöaktivistin ja suuren kalanviljely-yrittäjän välistä oikeustaistelua. Joillekin kansalaisille ei näytä riittävän demokraattinen tapa hoitaa ympäristöasioita!
Vivahteikkaan päivän päätökseksi lauloimme "Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani..."
Aihe
päiväkirjat, eläkeläiset, radio-ohjelmat, aamiaiset, sotaveteraanit, konsertit, taidemaalarit, lausunta, runoilijat, uutisetKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Tekstissä rovasti Pekka Lavaste kertoo monivivahteisesta päivästään 2.2.1999. Kirjoitus on osa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruuta kyseisen päivän tapahtumista.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto