Lyydia Mäkinen, Hanhon tyttäriä, vanhemmat Effia Roos (Ruusila) ja Elias, Nikkainmäen Epran veli. Lyydia Mäkisen mies oli Matti Mäkinen, kotoisin Kivijärven, nykyisen Työlaitoksen läheltä. Oli työssä mm. Ampialassa, jossa ollessaan tapasi läheisen Hanhon talon tyttären Lyydian.
Avioiduttuaan muuttivat asumaan Härkösen talon piharakennukseen, joka vieläkin on olemassa. Myöhemmin ostivat Hautalan Kustaa Stenroosilta, joka oli kätevä kirvesmies ja oli tehnyt paljon rakennuksia, samaa sukua kirjailija Eero Tuomaalan kanssa. Hautalan nimen oletetaan tulleen aikaisemmin paikalla asuneen Piippa-nimisen miehen maahan kaivetusta asunnosta, vielä Martta Viitasen muistin aikaan paikalla oli maahan kaivetut kiviportaat. Piipalla oli erillinen saunarakennus pihapiirissä.
Tietoa siitä, mistä Lyydia Mäkinen sai innostuksen valokuvaukseen ei ole, mutta hän oli iäkkääksi asti aikaansa seuraava ja uusista asioista kiinnostunut ihminen. Hautalassa ovat edelleen hänen valokuvausvälineensä tallessa, samoin melkoisen paljon hänen kuviaan on säilynyt. Kuvauksessa tuohon aikaan käytettyjä lasilevyjä joutui suuret määrät sota-ajan jälkeisen remontin yhteydessä metsään.
Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti kiersi kuvaamassa suurella alueella, suurin osa kuvista lienee ryhmä- ja yksittäiskuvia eri tilanteista. Kuvaukset tapahtuivat ulkosalla, koska hän ei käyttänyt magnesium-valaistusta, kuten myöhemmin ammattia jatkanut poikansa Atte.
Kuvausmatkoille Lyyti sonnustautui huolellisesti keräten koneen, mustan kankaan ja muut tarvikkeet mukaan. Tultuaan hän sulkeutui pimeään huoneeseen, jossa paloi punainen valo, pitkäksi aikaa, varsinkin lastenlasten mielestä. Hautalan tuvan seinän hirressä peitettynä on edelleenkin ohjeet ja tarkat määrät valokuvien valmistamisessa käytetyistä aineista.
Atte Mäkinen, edellisen poika, joka jatkoi äitinsä kuvaustyötä alkuun äitinsä välineillä, mutta myöhemmin hankki käyttöönsä suuremman kameran. Lopetettuaan toimintansa hän möi valokuvausvälineensä Keuruun kirkolla sittemmin pitkään toimineelle valokuvaaja Matti Tuomiselle.
Atte Mäkisen vaimo oli omaa sukua Järvinen, multialaisen Pesämäen talon pojan ja Poskijärven talon tyttären Effian tytär. Myytyään Poskijärven Kalikasta tulleelle perheelle, Effian vanhemmat asuivat Piippalassa.
Atte Mäkinen oli monitaitoinen mies, hän toimi kylän lasinleikkaajana, teki perheelle huonekalut, saavit ja muut puiset tarve-esineet. Sen lisäksi hän oli pelimanni, joka ensimmäisen kaksirivisensä kotiin tuotuaan sai äidiltään kuulla, mitä se siinä rommuuttaa, opettele soittamaan kunnolla. Ehkäpä Lyydian teki mieli samalla arvostella kappaleiden valintaakin, ainahan nuoret soittavat liian uudenaikaista vanhemmille korville.
Vaimonsa kuoltua Atte Mäkinen jätti soittamisen pitkäksi aikaa, kunnes sitten kansanpelimannien uuden tulemisen mukana innostui uudelleen.
Hautalan talon ja väen asioista on paljon kirjoitettu Kalettoman kylähistoriikissa.
Lahnas-Matti Ruorasista päin kävi myöskin kuvaamassa.
Sakari Kinkamo Kalettomalta kuvasi myöskin alueellamme.
Avioiduttuaan muuttivat asumaan Härkösen talon piharakennukseen, joka vieläkin on olemassa. Myöhemmin ostivat Hautalan Kustaa Stenroosilta, joka oli kätevä kirvesmies ja oli tehnyt paljon rakennuksia, samaa sukua kirjailija Eero Tuomaalan kanssa. Hautalan nimen oletetaan tulleen aikaisemmin paikalla asuneen Piippa-nimisen miehen maahan kaivetusta asunnosta, vielä Martta Viitasen muistin aikaan paikalla oli maahan kaivetut kiviportaat. Piipalla oli erillinen saunarakennus pihapiirissä.
Tietoa siitä, mistä Lyydia Mäkinen sai innostuksen valokuvaukseen ei ole, mutta hän oli iäkkääksi asti aikaansa seuraava ja uusista asioista kiinnostunut ihminen. Hautalassa ovat edelleen hänen valokuvausvälineensä tallessa, samoin melkoisen paljon hänen kuviaan on säilynyt. Kuvauksessa tuohon aikaan käytettyjä lasilevyjä joutui suuret määrät sota-ajan jälkeisen remontin yhteydessä metsään.
Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti kiersi kuvaamassa suurella alueella, suurin osa kuvista lienee ryhmä- ja yksittäiskuvia eri tilanteista. Kuvaukset tapahtuivat ulkosalla, koska hän ei käyttänyt magnesium-valaistusta, kuten myöhemmin ammattia jatkanut poikansa Atte.
Kuvausmatkoille Lyyti sonnustautui huolellisesti keräten koneen, mustan kankaan ja muut tarvikkeet mukaan. Tultuaan hän sulkeutui pimeään huoneeseen, jossa paloi punainen valo, pitkäksi aikaa, varsinkin lastenlasten mielestä. Hautalan tuvan seinän hirressä peitettynä on edelleenkin ohjeet ja tarkat määrät valokuvien valmistamisessa käytetyistä aineista.
Atte Mäkinen, edellisen poika, joka jatkoi äitinsä kuvaustyötä alkuun äitinsä välineillä, mutta myöhemmin hankki käyttöönsä suuremman kameran. Lopetettuaan toimintansa hän möi valokuvausvälineensä Keuruun kirkolla sittemmin pitkään toimineelle valokuvaaja Matti Tuomiselle.
Atte Mäkisen vaimo oli omaa sukua Järvinen, multialaisen Pesämäen talon pojan ja Poskijärven talon tyttären Effian tytär. Myytyään Poskijärven Kalikasta tulleelle perheelle, Effian vanhemmat asuivat Piippalassa.
Atte Mäkinen oli monitaitoinen mies, hän toimi kylän lasinleikkaajana, teki perheelle huonekalut, saavit ja muut puiset tarve-esineet. Sen lisäksi hän oli pelimanni, joka ensimmäisen kaksirivisensä kotiin tuotuaan sai äidiltään kuulla, mitä se siinä rommuuttaa, opettele soittamaan kunnolla. Ehkäpä Lyydian teki mieli samalla arvostella kappaleiden valintaakin, ainahan nuoret soittavat liian uudenaikaista vanhemmille korville.
Vaimonsa kuoltua Atte Mäkinen jätti soittamisen pitkäksi aikaa, kunnes sitten kansanpelimannien uuden tulemisen mukana innostui uudelleen.
Hautalan talon ja väen asioista on paljon kirjoitettu Kalettoman kylähistoriikissa.
Lahnas-Matti Ruorasista päin kävi myöskin kuvaamassa.
Sakari Kinkamo Kalettomalta kuvasi myöskin alueellamme.
Aihe
Asunta (Keuruu), valokuvaajat, kylät, Mäkinen, Lyydia, Mäkinen, Atte, 1900-luku, muistot, muistelu, kansansoittajatKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Tekstissä kerrotaan kylävalokuvaaja Lyydia Mäkisestä ja hänen pojastaan Atte Mäkisestä.
Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista.
Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista.
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto