Haapamäen tärkeimpiä yrityksiä oli 1920- ja 1930-luvulla Suomen Rautauunitehdas oy Kaijankoskella. Yrityksen peltikuoriset saunankiukaat olivat maankuuluja. Yritys valmisti uuneja myös kanaloihin, sikaloihin ja viljankuivureihin. Konepajalla korjattiin myös autoja ja tehtiin maantielumiauroja.
Yrityksen perusti Kustaa Lindell (1872–1949, vuodesta 1935 Lausamo). Hän oli maanviljelijän poika Orivedeltä, mutta koki tekniikan omaksi alakseen ja sai alalle koulutusta Pohjanmaalla.
Lindell ja hänen vaimonsa Emma os. Lauttajärvi (1879–1951) sekä lapset saapuivat Haapamäelle 1911. He asuivat ja pitivät pajaa aluksi Vuorelassa Verstaanmäellä. Lindell osti ratamestari Fr. Terholta patentin peltikuoristen kiukaiden valmistamiseen ja Suomen Rautauunitehdas sai syntynsä.
Ennen Haapamäelle asettumistaan Lindell oli hankkinut kokemusta metallialan yrittäjänä Tampereella. Hänen yrityksensä Tampereen Metallivalimo korjasi, valmisti ja valoi monenlaisia metalliosia ja tarvikkeita. Yritys toimi myöhemmin Hirsilässä Orivedellä.
Syyskuussa 1915 Kustaa Lindell osti Kaijankosken torpan Eemeli Haapamäeltä. Koskella oli aiemmin ollut Aimon mylly. Vedestä saatiin tehtaalle sähkövoimaa.
Vähitellen Kaijankoskelle rakennettiin asuintalo talousrakennuksineen, verstas ja sähkölaitos. Emman osaavissa käsissä piha ja puutarha kukoistivat. Kasvavalle perheelle saatiin ruokaa tilan antimista.
Suomen Rautauunitehtaan kulta-aikana kesällä 1924 tehtaan kiuas lämmitti Pariisin Olympialaisissa olympiakylässä suomalaisten rakennuttamaa urheilijoiden saunaa. Kiukaita valmistettiin tehtaan toiminta-aikana yli 20 000 ja niitä vietiin aina Amerikan mantereelle saakka.
Perhe oli iso, kolme tyttöä ja 10 poikaa, yhteensä 13 lasta: Nuorin lapsista, Vesa, syntyi vuonna 1929 Emman ollessa 50-vuotias. Pojat kouluttautuivat ja työllistyivät tekniikan alalle. Lausamolainen tarkkuus oli periytyvä ominaisuus. Se näkyi tarkkana ja luotettavana työnjälkenä.
Tarkkuus on valttia myös ammunnassa. Veljesten ampumaharrastus saikin valtakunnallisesti huomiota. Haapamäen Suojeluskunnan kasvateista varsinkin Tarmo Lausamo niitti menestystä ammuntakilpailuissa kansainvälisesti. Veljeksistä Väinö suunnitteli ampuradoille taululaitteita ja olihan Kaijankoskella oma ampumaratakin.
Sota-aika toi surua Lausamon perheelle. Vanhin poika Sulo Estelä katosi sodassa. Hänet siunattiin 10.8.1941 Haapamäen sankarihautausmaahan. Samalla kertaa haudan lepoon laskettiin myös pojista Juha Olavi, joka menehtyi auto-onnettomuudessa Jyväskylässä.
Kustaa Lausamon kuoleman jälkeen Suomen Rautauunitehtaan toiminta lakkasi. Tila myytiin. Päärakennus tuhoutui tulipalossa syyskuussa 1965.
Tänä päivänä Kaijankosken tehdasmiljööstä ei ole juuri mitään jäljellä. Saunankiukaiden maine kuitenkin elää vielä. Haapamäen hautausmaan portit muistuttavat tänä päivänä Suomen Rautauunitehtaan metallinkäsittelytaidoista.
Lähteet:
Vaissi, Ilmari 1987: Haapamäki 100 vuotta. Keuruu: Keurusprint Oy.
Aamulehti, 27.01.1932, nro 26, s. 4. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1720677/articles/81534435?page=4
Keski-Suomen suojeluskuntalainen, 01.04.1937, nro 4, s. 11. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/998283/articles/81534283?page=11
Aihe
Haapamäki (Keuruu), kiukaat, pienteollisuus, yritykset, 1900-luku, Lindell, Kustaa, Lausamo, Kustaa, metalliteollisuusKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.