Keuruun naiset ryhtyivät toimintaan isänmaan hyväksi jo v. 1918, jolloin he työskentelivät Keuruun Kansallispirtillä muonittaen vapaussodan aikana suojeluskuntalaisia. Keuruullahan oli silloin joukkoja muualtakin. Perustettiinhan täällä mm. I Hämäläiskomppania.
Lotta-Svärd Keuruun paikallisosasto perustettiin varsinaisesti v. 1920. Aluksi yhdistys toimi silloin, kun suojeluskunta sen apua tarvitsi, valmistaen varusteita ja muonittaen sitä harjoituksissa, kilpailuissa, leiripäivillä, talkoissa yms.
Vuonna 1922 toimeenpantiin iltamat varojen keräämiseksi Karjalan retkikunnan avustustoimikunnan hyväksi. Myös vaatteita kerättiin Karjalaan lähtijöille.
Säännöt yhdistykselle hyväksyttiin v. 1923 ja siihen piti saada vahvistus Jyväskylän suojeluskuntapiirin piiripäälliköltä. Varojen keräämiseksi lotat järjestivät arpajaisia, kaikenlaisia keräyksiä ym.
Mainittavana suurempana tehtävänä alkuaikoina oli v. 1925 Jyväskylän suojeluskuntapiirin 10-päiväiset leiripäivät täällä Keuruulla. Silloin lotat tekivät parhaansa toimiessaan muonittajina ja saivat sieltä myös täyden kiitoksen. Vuonna 1926 olivat lotat ensimmäisellä komennuksella oman paikallisosaston ulkopuolella Jyväskylässä talvileiripäivillä muonittamassa.
Eri kyläosastot perustettiin vuosina 1931 - 38. Eri jaostoihin lotat jaettiin v. 1933. Urheiluakin harrastettiin mm. hiihto- ja kävelymerkkisuoritusten muodossa, suunnistettiin ym. 1930-luvulla oli myös olemassa lottakuoro. Sellainen oli Pohjoislahden kyläosastossakin jonkun aikaa. Esiinnyimme yhdessä mm. Jyväskylän piirin 10-vuotisjuhlassa vuonna 1934 suuressa toista sataa lottaa käsittävässä juhlakuorossa.
Lottalupaus annettiin Keuruulla ensi kerran v. 1933 ja tämä toistui vuosittain (uusien lottien liityttyä) joko toukokuun 16. tai joulukuun 6. päivänä kirkossa tai sankarihaudalla. Yhdistykseen liittyminenhän tapahtui alkuun vain liittämällä nimi jäsenluetteloon, myöhemmin täytettiin liittymiskaavake ja johtokunta hyväksyi jäsenet. Myös tyttöosasto toimi Keuruulla.
Vuosi 1938 oli hyvin merkittävä Keuruun lotille. Silloin oli lotilla kunnia käydä onnittelemassa presidentin rouva Kaisa Kalliota toukokuun 28. päivänä hänen 60-vuotinpäivänään hänen oleskellessaan Keuruun Kuuselassa. Presidentti Kyösti Kallion pyynnöstä järjestivät lotat samana päivänä kahvitarjoilun yleisölle Kansallispirtissä. Tästä kiitollisuuden osoitukseksi saivat lotat vastaanottaa presidenttiparilta omakätisillä omistuskirjoituksilla varustetut suurennetut valokuvat. Samana kesänä oli Keuruulla lottien Jyväskylän piirin kaksipäiväinen juhla.
Saman vuoden joulukuun 6. pnä saivat lotat vastaanottaa I:ltä hämäläiskomppanialta, joka perustettiin Keuruulla v. 1918, pienoislipun seuraavansisältöisine kirjeineen: ”Tehdyn päätöksen mukaisesti pyydämme teitä vastaanottamaan I:n Hämäläiskomppanian pienoislipun vaatimattomana kunnianosoituksena niille Keuruun naisille jotka helmikuussa v. 1918 valmistivat ja lahjoittivat komppanian alkuperäisen lipun. I:n Hämäläiskomppanian puolesta: Väinö Mikkola. Kalle Pyöräniemi.”
Lotat harrastivat myös liiketoimintaa. Kansallispirtillä pidettävien käräjien aikana saivat lotat pitää kahviravintolaa. Lotilla oli omassa käytössään Kansallispirtti oy:ltä vuokraa vastaa yläkerrassa yksi huone, mikä piti kuitenkin käräjien ajaksi luovuttaa istuvan tuomarin asunnoksi.
Useissa muissakin tilaisuuksissa annettiin ravintolan pito lotille. Jo vuodesta 1933 esillä ollut Lotta-Majan rakennushanke toteutui vasta v. 1939 muonitustoiminnan laajentuessa. Sota-aikana perustettiin varojen hankkimiseksi myös virvoitusjuomatehdas.
Koulutustoimintaa oli vuodesta 1937 erilaisten kurssien muodossa, oli useita muonituskursseja sekä lääkintä-, viesti ja toimistokursseja ynnä neuvontapäiviä.
Erilaiset harrastukset jäivät lokakuussa 1939 ylimääräisten harjoitusten ja sodan alkaessa. Koko toimintahan tähtäsi sen jälkeen vain isänmaan puolustukseen. Ilmavalvonta lotat komennettiin vartioon kirkon torniin 7. lokakuuta ja tätä työtä kesti huhtikuun loppuun 1940. Muonituslottien hälytys tuli 7 ja 8 päivien välisenä yönä ja sitähän jatkui, alkuun yötä päivää, pitkälle sodan jälkeen Keuruun ollessa joukkojen kokoontumispaikkana. Täällä oli kymmenkunta muonituspaikkaa, joten työntekijöitä tarvittiin.
Lääkintälotat keräsivät ja toimittivat sairaalavarusteita ja vuodevaatteita sotasairaaloihin ja sairaalajuniin, valmistivat sidetarpeita ja osallistuivat v.ss. toimintaan.
Varustelotat valmistivat ja keräsivät tuhatmäärin erilaisia varusteita sekä miehille ”Sinne jonnekin” että myös siirtotyöväelle.
Kanslialotat olivat erilaisissa kansliatehtävissä Keuruu suojeluspiirin ja suojeluskunnan esikunnissa, Lotta-Svärd Jyväskylän piirin Keuruun ala-osaston ja Keuruun po:n kansliassa, koulutuskeskuksessa sekä monissa muissa toimistoissa.
Eräänä merkittävänä tehtävänä tämän sodan aikana oli piirin alueella toimitettu armeijan leivän leivonta, johon työhön ei lottia tarpeeksi liiennyt, joten siellä käytettiin apuna paljon siviilejä. Keuruulla leivottiin m.m. koko talvisodan ajan kirkkoherran pappilan leipomotuvassa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Oli pelko siitä, kuinka kauan uuni kestäisi ainaista lämmitystä. Kestihän se.
Jonkinlaisen käsityksen ehkä saa lottien suorittamasta työstä YH:n ja talvisodan aikana kuullessa heidän tehneen pitkältä toistakymmentätuhatta työpäivää.
Mainitsematta on vielä kaikki se työ, mitä lotat tekivät siirtoväen hyväksi evakuoimis- yms. tehtävissä.
Suurena taloudellisena apuna varustettaessa poikiamme ja avustettaessa siirtoväkeä ja reserviläisten omaisia olivat ne monet sekä aineelliset että rahalliset avustukset, joita paikallisosasto sai vastaanottaa monilta eri lahjoittajilta.
En malta olla mainitsematta erästä Keuruun lotille osoitettua kirjettä, joka löytyi postilaatikosta ja joka kertoi erään antajan liikuttavasta uhrimielestä: ”Ottakaa vastaan tämä pieni rahasumma, laitan kaikkeni maanpuolustushomman hyväksi”. Kirje sisälsi mk 46. 50, nykyrahassa penneissä laskettavissa. Siis vaatimaton, mutta isänmaanrakkautta uhkuvasta sydämestä annettu.
Muonitustehtävät jatkuivat vielä pitkälle talvisodan päättymisen jälkeen, siellä täällä oli mm. aliupseerikoulu ja erinäisiä sairaaloita, joiden muonituksen lotat hoitivat.
Sittenhän alkoi taas sota jo kesällä 1941, jolloin työt lotilla alkoivat monin kertaisina. Suurin vastuu oli muonituslotilla, sillä Keuruulla oli silloin alkuun (kuten talvisodankin aikana) kokoontumispaikka, oli jakelu-elin, oli aliupseerikoulu ym. Jokaisessa muonituspaikassa oli lisäksi lottakanttiinit, jotka vaativat paljon työntekijöitä.
Sodan alettua oli yhtenä mainittavana tehtävänä siirtoväestä huolehtiminen. Keuruun asemalla oltiin aina vastaanottamassa Karjalasta tulijoita ja auttamassa sijoitustehtävissä. Olimme myös ohimenevissä evakkojunissa jakamassa lääkkeitä mukana oleville potilaille.
Vuonna 1942 tuotiin Keuruulle tuhansia inkeriläisiä, jotka sijoitettiin Kansallispirtille, työväentalolle, Keuruun työlaitokselle, Pöyhölään ym. ja joiden muonittamisesta lotat huolehtivat. Inkeriläiset olivat naisia, lapsia ja vanhuksia. Sotakuntoiset miehet olivat rintamilla Venäjällä. Lotat keräsivät inkeriläisille vaatteita, lääkkeitä ym. Heillähän ei ollut mukanaan kuin pieni nyytti itse kullakin. Heille hankittiin myös saunomismahdollisuudet (mm. Kansallispirtin pihamaalle rakennettiin sauna sitä varten), koska he eivät olleet saanet peseytyä viikko kausiin.
Muistan eräänkin lapsen, joka oli syntynyt matkan varrella, oli 10 päivää vanha eikä häntä oltu pesty vielä yhtäkään kertaa. Inkeriläiset joutuivat olemaan täällä yli puoli vuotta ennen kuin heidät sijoitettiin ympäri Suomea. Lotat antoivat heidän täältä lähtiessään joka perheelle pienen rahasumman, osana siitä pienestä voitosta, jonka lotat olivat suorituksena heidän muonittamisestaan valtiolta saaneet.
Kymmeniä keuruulaisia lottia oli komennuksella rintamilla.
Sodan aikana pidettiin lotille useita kursseja ja neuvontapäiviä. Oli mm. keskusjohtokunnan järjestämät kaksiviikkoiset muonitus- ja toimistokurssit ja Jyväskylän lottapiirin toimeenpanemat toimisto- ja viestipäälliköiden leiripäivät.
Jäsenmäärä yhdistyksessä oli 30, talvisodan lopussa 230 ja jatkosodan päättyessä yli 400. Saimme paljon karjalaisia lottia, jotka liittyivät siirtolottina paikallisosastoomme.
Kun Lotta-Svärd-järjestö v. 1944 marraskuussa lopetettiin, aiheutti se pitkät selvittelyt. Paikallisosasto lahjoitti rahaa kummiperheelleen ja pitkät ajat rintamilla ja muualla muonituskeskuksissa (Keuruun ulkopuolella) komennuksella olleille lotille. Kansallispirtille lahjoitettiin suuret määrät astioita samoin Keuruun Marttayhdistykselle. Kaikki loppu kaikkine irtaimistoineen, rahavaroineen, toimistotarvikkeineen (pöytäkirjat, tilit ym.) luovutettiin viranomaisille. Kaikki tämä selvitystyö oli perin raskasta ja murheellista. Haikeaa oli ennen kaikkea luopua tästä kaikesta isänmaallisesta työstä, joka ei vielä vuosikymmenien jälkeenkään ole mielestäni unohtunut.
Lotta-Svärd Keuruun paikallisosasto perustettiin varsinaisesti v. 1920. Aluksi yhdistys toimi silloin, kun suojeluskunta sen apua tarvitsi, valmistaen varusteita ja muonittaen sitä harjoituksissa, kilpailuissa, leiripäivillä, talkoissa yms.
Vuonna 1922 toimeenpantiin iltamat varojen keräämiseksi Karjalan retkikunnan avustustoimikunnan hyväksi. Myös vaatteita kerättiin Karjalaan lähtijöille.
Säännöt yhdistykselle hyväksyttiin v. 1923 ja siihen piti saada vahvistus Jyväskylän suojeluskuntapiirin piiripäälliköltä. Varojen keräämiseksi lotat järjestivät arpajaisia, kaikenlaisia keräyksiä ym.
Mainittavana suurempana tehtävänä alkuaikoina oli v. 1925 Jyväskylän suojeluskuntapiirin 10-päiväiset leiripäivät täällä Keuruulla. Silloin lotat tekivät parhaansa toimiessaan muonittajina ja saivat sieltä myös täyden kiitoksen. Vuonna 1926 olivat lotat ensimmäisellä komennuksella oman paikallisosaston ulkopuolella Jyväskylässä talvileiripäivillä muonittamassa.
Eri kyläosastot perustettiin vuosina 1931 - 38. Eri jaostoihin lotat jaettiin v. 1933. Urheiluakin harrastettiin mm. hiihto- ja kävelymerkkisuoritusten muodossa, suunnistettiin ym. 1930-luvulla oli myös olemassa lottakuoro. Sellainen oli Pohjoislahden kyläosastossakin jonkun aikaa. Esiinnyimme yhdessä mm. Jyväskylän piirin 10-vuotisjuhlassa vuonna 1934 suuressa toista sataa lottaa käsittävässä juhlakuorossa.
Lottalupaus annettiin Keuruulla ensi kerran v. 1933 ja tämä toistui vuosittain (uusien lottien liityttyä) joko toukokuun 16. tai joulukuun 6. päivänä kirkossa tai sankarihaudalla. Yhdistykseen liittyminenhän tapahtui alkuun vain liittämällä nimi jäsenluetteloon, myöhemmin täytettiin liittymiskaavake ja johtokunta hyväksyi jäsenet. Myös tyttöosasto toimi Keuruulla.
Vuosi 1938 oli hyvin merkittävä Keuruun lotille. Silloin oli lotilla kunnia käydä onnittelemassa presidentin rouva Kaisa Kalliota toukokuun 28. päivänä hänen 60-vuotinpäivänään hänen oleskellessaan Keuruun Kuuselassa. Presidentti Kyösti Kallion pyynnöstä järjestivät lotat samana päivänä kahvitarjoilun yleisölle Kansallispirtissä. Tästä kiitollisuuden osoitukseksi saivat lotat vastaanottaa presidenttiparilta omakätisillä omistuskirjoituksilla varustetut suurennetut valokuvat. Samana kesänä oli Keuruulla lottien Jyväskylän piirin kaksipäiväinen juhla.
Saman vuoden joulukuun 6. pnä saivat lotat vastaanottaa I:ltä hämäläiskomppanialta, joka perustettiin Keuruulla v. 1918, pienoislipun seuraavansisältöisine kirjeineen: ”Tehdyn päätöksen mukaisesti pyydämme teitä vastaanottamaan I:n Hämäläiskomppanian pienoislipun vaatimattomana kunnianosoituksena niille Keuruun naisille jotka helmikuussa v. 1918 valmistivat ja lahjoittivat komppanian alkuperäisen lipun. I:n Hämäläiskomppanian puolesta: Väinö Mikkola. Kalle Pyöräniemi.”
Lotat harrastivat myös liiketoimintaa. Kansallispirtillä pidettävien käräjien aikana saivat lotat pitää kahviravintolaa. Lotilla oli omassa käytössään Kansallispirtti oy:ltä vuokraa vastaa yläkerrassa yksi huone, mikä piti kuitenkin käräjien ajaksi luovuttaa istuvan tuomarin asunnoksi.
Useissa muissakin tilaisuuksissa annettiin ravintolan pito lotille. Jo vuodesta 1933 esillä ollut Lotta-Majan rakennushanke toteutui vasta v. 1939 muonitustoiminnan laajentuessa. Sota-aikana perustettiin varojen hankkimiseksi myös virvoitusjuomatehdas.
Koulutustoimintaa oli vuodesta 1937 erilaisten kurssien muodossa, oli useita muonituskursseja sekä lääkintä-, viesti ja toimistokursseja ynnä neuvontapäiviä.
Erilaiset harrastukset jäivät lokakuussa 1939 ylimääräisten harjoitusten ja sodan alkaessa. Koko toimintahan tähtäsi sen jälkeen vain isänmaan puolustukseen. Ilmavalvonta lotat komennettiin vartioon kirkon torniin 7. lokakuuta ja tätä työtä kesti huhtikuun loppuun 1940. Muonituslottien hälytys tuli 7 ja 8 päivien välisenä yönä ja sitähän jatkui, alkuun yötä päivää, pitkälle sodan jälkeen Keuruun ollessa joukkojen kokoontumispaikkana. Täällä oli kymmenkunta muonituspaikkaa, joten työntekijöitä tarvittiin.
Lääkintälotat keräsivät ja toimittivat sairaalavarusteita ja vuodevaatteita sotasairaaloihin ja sairaalajuniin, valmistivat sidetarpeita ja osallistuivat v.ss. toimintaan.
Varustelotat valmistivat ja keräsivät tuhatmäärin erilaisia varusteita sekä miehille ”Sinne jonnekin” että myös siirtotyöväelle.
Kanslialotat olivat erilaisissa kansliatehtävissä Keuruu suojeluspiirin ja suojeluskunnan esikunnissa, Lotta-Svärd Jyväskylän piirin Keuruun ala-osaston ja Keuruun po:n kansliassa, koulutuskeskuksessa sekä monissa muissa toimistoissa.
Eräänä merkittävänä tehtävänä tämän sodan aikana oli piirin alueella toimitettu armeijan leivän leivonta, johon työhön ei lottia tarpeeksi liiennyt, joten siellä käytettiin apuna paljon siviilejä. Keuruulla leivottiin m.m. koko talvisodan ajan kirkkoherran pappilan leipomotuvassa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Oli pelko siitä, kuinka kauan uuni kestäisi ainaista lämmitystä. Kestihän se.
Jonkinlaisen käsityksen ehkä saa lottien suorittamasta työstä YH:n ja talvisodan aikana kuullessa heidän tehneen pitkältä toistakymmentätuhatta työpäivää.
Mainitsematta on vielä kaikki se työ, mitä lotat tekivät siirtoväen hyväksi evakuoimis- yms. tehtävissä.
Suurena taloudellisena apuna varustettaessa poikiamme ja avustettaessa siirtoväkeä ja reserviläisten omaisia olivat ne monet sekä aineelliset että rahalliset avustukset, joita paikallisosasto sai vastaanottaa monilta eri lahjoittajilta.
En malta olla mainitsematta erästä Keuruun lotille osoitettua kirjettä, joka löytyi postilaatikosta ja joka kertoi erään antajan liikuttavasta uhrimielestä: ”Ottakaa vastaan tämä pieni rahasumma, laitan kaikkeni maanpuolustushomman hyväksi”. Kirje sisälsi mk 46. 50, nykyrahassa penneissä laskettavissa. Siis vaatimaton, mutta isänmaanrakkautta uhkuvasta sydämestä annettu.
Muonitustehtävät jatkuivat vielä pitkälle talvisodan päättymisen jälkeen, siellä täällä oli mm. aliupseerikoulu ja erinäisiä sairaaloita, joiden muonituksen lotat hoitivat.
Sittenhän alkoi taas sota jo kesällä 1941, jolloin työt lotilla alkoivat monin kertaisina. Suurin vastuu oli muonituslotilla, sillä Keuruulla oli silloin alkuun (kuten talvisodankin aikana) kokoontumispaikka, oli jakelu-elin, oli aliupseerikoulu ym. Jokaisessa muonituspaikassa oli lisäksi lottakanttiinit, jotka vaativat paljon työntekijöitä.
Sodan alettua oli yhtenä mainittavana tehtävänä siirtoväestä huolehtiminen. Keuruun asemalla oltiin aina vastaanottamassa Karjalasta tulijoita ja auttamassa sijoitustehtävissä. Olimme myös ohimenevissä evakkojunissa jakamassa lääkkeitä mukana oleville potilaille.
Vuonna 1942 tuotiin Keuruulle tuhansia inkeriläisiä, jotka sijoitettiin Kansallispirtille, työväentalolle, Keuruun työlaitokselle, Pöyhölään ym. ja joiden muonittamisesta lotat huolehtivat. Inkeriläiset olivat naisia, lapsia ja vanhuksia. Sotakuntoiset miehet olivat rintamilla Venäjällä. Lotat keräsivät inkeriläisille vaatteita, lääkkeitä ym. Heillähän ei ollut mukanaan kuin pieni nyytti itse kullakin. Heille hankittiin myös saunomismahdollisuudet (mm. Kansallispirtin pihamaalle rakennettiin sauna sitä varten), koska he eivät olleet saanet peseytyä viikko kausiin.
Muistan eräänkin lapsen, joka oli syntynyt matkan varrella, oli 10 päivää vanha eikä häntä oltu pesty vielä yhtäkään kertaa. Inkeriläiset joutuivat olemaan täällä yli puoli vuotta ennen kuin heidät sijoitettiin ympäri Suomea. Lotat antoivat heidän täältä lähtiessään joka perheelle pienen rahasumman, osana siitä pienestä voitosta, jonka lotat olivat suorituksena heidän muonittamisestaan valtiolta saaneet.
Kymmeniä keuruulaisia lottia oli komennuksella rintamilla.
Sodan aikana pidettiin lotille useita kursseja ja neuvontapäiviä. Oli mm. keskusjohtokunnan järjestämät kaksiviikkoiset muonitus- ja toimistokurssit ja Jyväskylän lottapiirin toimeenpanemat toimisto- ja viestipäälliköiden leiripäivät.
Jäsenmäärä yhdistyksessä oli 30, talvisodan lopussa 230 ja jatkosodan päättyessä yli 400. Saimme paljon karjalaisia lottia, jotka liittyivät siirtolottina paikallisosastoomme.
Kun Lotta-Svärd-järjestö v. 1944 marraskuussa lopetettiin, aiheutti se pitkät selvittelyt. Paikallisosasto lahjoitti rahaa kummiperheelleen ja pitkät ajat rintamilla ja muualla muonituskeskuksissa (Keuruun ulkopuolella) komennuksella olleille lotille. Kansallispirtille lahjoitettiin suuret määrät astioita samoin Keuruun Marttayhdistykselle. Kaikki loppu kaikkine irtaimistoineen, rahavaroineen, toimistotarvikkeineen (pöytäkirjat, tilit ym.) luovutettiin viranomaisille. Kaikki tämä selvitystyö oli perin raskasta ja murheellista. Haikeaa oli ennen kaikkea luopua tästä kaikesta isänmaallisesta työstä, joka ei vielä vuosikymmenien jälkeenkään ole mielestäni unohtunut.
Aihe
Keuruu, lotat, maanpuolustusjärjestöt, järjestöt, historiikit, 1920-1944, sota-aika, talvisota, muonitus, siirtoväki, kotirintamaKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Keuruun Lotta Svärd -paikallisosaston toimihenkilö Helny Airaksinen (1902 - 2001) kertoo osaston toiminnasta vuosina 1920 - 1944.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto