Uimala ja muuta rantaelämää

Haapamäen ympäristössä on runsaasti järviä ja lampia, joissa uimataitoiset pääsevät nauttimaan vilvoittavasta vedestä. Myös kalansaalis kiinnostaa monia, ja tarjosihan kala monelle tarpeellista lisää ravintoon varsinkin sodan aikana ja sen jälkeisinä niukkuuden vuosina.

Varsinaista uimalan paikkaa etsittiin Haapamäellä pitkään ja hartaasti. Aivan ratapihan tuntumassa on Asemalampi, eli Kangaslampi, jonka edustalla ensimmäinen Haapamäen asemakin sijaitsi. Asemalammen vesi ei kuitenkaan ollut ennen viemäriverkoston rakentamista uimakelpoista, sillä Tervapuroon ja siitä Asemalampeen johdettiin likavesiä ja mm. veturitallin rasvavedet.

Vuonna 1956 uutisoitiin, että Asemalammelle haluttiin Haapamäen uimalaitos. Sijaintia pidettiin parhaana mahdollisena. Lammen veden laatukin oli parantunut huomattavasti ajasta, jolloin siinä uiva sai ikävän ihottuman uintiretken muistoksi eikä vedestä ollut talousvedeksi. Näytteiden oton jälkeen selvisi, että veden laatu oli tosiaan parantunut. Lammen pohjan liejuisuuden takia ei uimalaa päätetty Asemanlammelle rakentaa.

Asemalampi laskee Petäisjärveen, jonka veden laatu onkin aina ollut uimakäyttöön parempi. Uimarit menivät Sahan rantaan tai rautatien rantapenkan kylkeen Aaloppiin. Myös Hylkysellä käytiin ja vietettiin aikaa. Petäisen rannoilta löytyi myös niin sanottu Lasten ranta, jossa Mannerheimin lastensuojeluliitto piti jo 1940-luvulla kesäisin uimakouluja. Petäisjärven uimalastakin oli suunnitelmia, mutta nekin kariutuivat. Myös Ristakosken myllylle tehtiin uimaretkiä. Suvanto oli hyvä uimapaikka. Ristakoskella oli aikoinaan myös tanssilava.

Yksi suosituimmista uimapaikoista oli Valkeiskankaan uimaranta, jota ei turhaan kutsuttu Haapamäen Rivieraksi. Noin 7 km päässä sijaitsevalle Valkeisenlammelle pääsi Haapamäeltä moottorijunalla eli tiputtajalla, sen omalle seisakkeelle. Siellä oli hyvä loikoilla hiekkarannalla ja uida lähdekirkkaassa vedessä. Valkeiskankaalle kokoonnuttiin myös suurella joukolla juhannuksen viettoon.

Kumpulammella oli myös hyvä uida, kunnes valtatie 23 tulo tukki siihen johtavan puron ja hävitti hyvän hiekkarannan. Hyviä uimapaikkoja oli myös Niemelänjärvellä. Kun Asemanlammen uimalasuunnitelmat kariutuivat, alettiinkin uimalaa suunnitella Pumppurantaan Niemelänjärvelle. Haapamäen uimala valmistuikin lopulta vuosien haaveilun ja Keuruun kunnan urheilulautakunnan suunnittelutyön jälkeen vuonna 1958. Sitä rakennettiin kunnan työnä kevään aikana niin, että uimala oli käytössä kesällä 1958.

Varsinaisia avajaisia vietettiin vasta seuraavana kesänä, kun uimalan hyppytelinekin oli valmistunut. Vihkiäisjuhlaa vietettiin Mannerheimliiton Haapamäen osaston järjestämän kaksiviikkoisen uimakoulun päätteeksi. Juhlan musiikista vastasi Oiva Lampinen ja juhlakansan toivotti tervetulleeksi ylioppilas Ritva Lehtinen. Vihkiäispuheen piti kunnanjohtaja Toivo Puro. Tilaisuudessa promovoitiin kahdeksan uimamaisteria ja 24 kandidaattia. Lehtori Vilma Lansa puhui promovoitaville uimataidon merkityksestä ja muistutti velvollisuudesta edistää uimataidon leviämistä ja pelastaa vedenvaraan joutuneet. Sitten promovoitavat suorittivat hypyn ja uivat hakemaan lehtori Lansalta seppeleensä. Haapamäen uimala oli vihdoin totta.

Lähteet:

Ritokangas, Kalle: Kallen kamera kylillä. Tekstit Raija Sulkava. Printek, Keuruu 2017.

Haapamäki-sanomalehti 20.2.1939.

Suur-Keuruun sanomat 26.6.1956, 3.8.1956, 7.6.1958, 10.2.1959, 14.7.1959, 17.7.1959

Aihe

Haapamäki (Keuruu), järvet, uimalat, uimarannat, lammet, uimakoulut, muistot, muistelu, 1950-luku, Lansa, Vilma, Puro, Toivo

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Haapamäen uimalaa suunniteltiin pitkään ja hartaasti.

Julkaisija

Keuruun kaupunginkirjasto.

Luontiajankohta

2021