Keuruun kunta perusti vuonna 1961 leirintäalueen Nyyssänniemeen. Sen päärakennukseksi ostettiin Ison Liukon talon entinen päärakennus, joka toimii leirintäalueen vastaanottona ja ravintolana. Rakennus tunnetaan nimellä Liukon pirtti.
Ison Liukon talo sijaitsee Keurusselän itärannalla. Vanha Liukon suku on asuttanut taloa 1700-luvulta saakka. Liukon kantatalo halottiin 1740-luvulla Yliseksi ja Alaseksi Liukoksi. Tilat ostettiin perintötiloiksi vuonna 1752. Ylisen Liukon tila sai lisänimen Iso Liukko, kun Alanen Liukko halottiin edelleen kahdeksi tilaksi 1800-luvun alussa. Ison Liukon pirtti oli aluksi iso savupirtti, jossa oli maalattia ja sen luonnonkivistä kootun ison kiukaan vieressä oli ovi. Ikkunoina toimivat sivuun siirrettävät luukut. 1800-luvun alussa rakennukseen tehtiin torvellinen takkamuuri ja ikkunoihin laitettiin lasiruudut, seinähirret veistettiin, permanto peitettiin lattianlankuilla ja pirttiä jatkettiin kamareilla.
Rakennukseen liittyy myös tarina virtolaisesta karhunkaataja Martti Kitusesta, jolle oli tuotu sanaa, että Liukossa oli karhuja, mutta kaatomies puuttui. Onnistuneen metsästyksen tuloksena saadut karhut nyljettiin sen jälkeen pirtissä. Vuonna 1867 Ison Liukon talossa asui tunnettu tanskalainen tiedemies ja maisteri Vilhelm Thomsen. Hän oli Liukossa oppimassa suomen kieltä ja samalla hän keräsi aineistoa, jonka pohjalta hän teki uraauurtavan suomalais-ugrilaisen kielitieteellisen tutkielman ja väitöskirjan.
Vuonna 1873 tila myytiin metsäyhtiölle. Noin 50 vuotta myöhemmin, vuonna 1925 Anna o.s. Liukko ja Vilho Pänkäläinen ostivat siitä osan takaisin suvulle. Vilho Pänkäläinen rakensi vuonna 1955 uuden asuinrakennuksen vanhan pirtin viereen. Vanha talo oli käynyt tarpeettomaksi. Sitä ostateltiin myös Keuruun ulkomuseon päärakennukseksi, mutta kauppaa ei syntynyt. Lopulta rakennus purettiin ja se siirrettiin Nyyssänniemen leirintäalueelle, josssa se toimii vastaanottokahvilana ja ravintolana sekä erilaisten juhlien ja kokousten pitopaikkana.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liukon_Pirtti
Ison Liukon talo sijaitsee Keurusselän itärannalla. Vanha Liukon suku on asuttanut taloa 1700-luvulta saakka. Liukon kantatalo halottiin 1740-luvulla Yliseksi ja Alaseksi Liukoksi. Tilat ostettiin perintötiloiksi vuonna 1752. Ylisen Liukon tila sai lisänimen Iso Liukko, kun Alanen Liukko halottiin edelleen kahdeksi tilaksi 1800-luvun alussa. Ison Liukon pirtti oli aluksi iso savupirtti, jossa oli maalattia ja sen luonnonkivistä kootun ison kiukaan vieressä oli ovi. Ikkunoina toimivat sivuun siirrettävät luukut. 1800-luvun alussa rakennukseen tehtiin torvellinen takkamuuri ja ikkunoihin laitettiin lasiruudut, seinähirret veistettiin, permanto peitettiin lattianlankuilla ja pirttiä jatkettiin kamareilla.
Rakennukseen liittyy myös tarina virtolaisesta karhunkaataja Martti Kitusesta, jolle oli tuotu sanaa, että Liukossa oli karhuja, mutta kaatomies puuttui. Onnistuneen metsästyksen tuloksena saadut karhut nyljettiin sen jälkeen pirtissä. Vuonna 1867 Ison Liukon talossa asui tunnettu tanskalainen tiedemies ja maisteri Vilhelm Thomsen. Hän oli Liukossa oppimassa suomen kieltä ja samalla hän keräsi aineistoa, jonka pohjalta hän teki uraauurtavan suomalais-ugrilaisen kielitieteellisen tutkielman ja väitöskirjan.
Vuonna 1873 tila myytiin metsäyhtiölle. Noin 50 vuotta myöhemmin, vuonna 1925 Anna o.s. Liukko ja Vilho Pänkäläinen ostivat siitä osan takaisin suvulle. Vilho Pänkäläinen rakensi vuonna 1955 uuden asuinrakennuksen vanhan pirtin viereen. Vanha talo oli käynyt tarpeettomaksi. Sitä ostateltiin myös Keuruun ulkomuseon päärakennukseksi, mutta kauppaa ei syntynyt. Lopulta rakennus purettiin ja se siirrettiin Nyyssänniemen leirintäalueelle, josssa se toimii vastaanottokahvilana ja ravintolana sekä erilaisten juhlien ja kokousten pitopaikkana.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liukon_Pirtti
Aihe
Keuruu, leirintäalueet, matkailu, Ison Liukon talo, savupirtit, hirsirakennuksetKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Nyyssänniemen leirintäalue perustettiin vuonna 1961. Leirintäalueen päärakennukseksi ostettiin Ison Liukon talon vanha päärakennus,
Julkaisija
Keuruun museo