Riitta Ahon päiväkirjasta 30.4.1975. Esiintymismatka Tukholmaan
"Keuruun pelimannit, Keuruun Nais- ja mieskuorot sekä Haapamäen sekakuoro lähtivät kauan odotetulle Ruotsin matkalle. Matka suuntautui ensin Tampereen kautta Turun satamaan. Meillä oli kiva matka jo Turkuun mennessä, kun Korpis-Veikko ja Aution Antti kertoi vitsejä. Kun tarve tuli, meillä oli metsäisten paikkojen kohdalla aina vessatauko ”Miehet vasemmalle – naiset oikealle!”. Meidän autokuski oli Möttösen Antti, joka oli samanmoinen suunvääntäjä kuin muutkin. Laivan nimi oli Marella.
Tukholmasta menimme suoraan Göteborgiin ja ajoimme Ruotsin suuret järvien Vätternin ja Vänerin ohi. Meillä oli kiertoajelu ja käynti Euroopan suurimmassa laivamuseossa sekä akvaariossa, jossa oli erilaisia kaloja, suuria käärmeitä ja krokotiilejäkin sellaisten lasiseinien takana. Kävimme veneristeilyllä, kuljimme siltojen alitse ja yksi mies huusi veneen takaosista: ”Miehet vasemmalle ja naiset oikealle!” Ja kyllä meitä nauratti. Esiinnyimme ulkona ja oli niin kylmä, että sain nuhan. Yleisöä oli aika vähän.
Ajettiin yötä vasten Tukholmaan. Yöllä mää en nukkunut paljon yhtään, kun ne ihmiset piti valtavaa elämöintiä - soitti ja lauloi. Aamupalalla oltiin Tukholman asemaravintolassa ja sieltä mentiin kiertoajelulle. Kävimme kaupungintalossa. Siellä oli kultainen sali, sininen sali ja paljon hienoja istuntosaleja. Ulkopuolella oli pylväsjono, kuin eduskuntatalossa, mutta yksi pylväs oli kuusikulmainen, muut pyöreitä. Arkkitehdiltä oli kysytty, miksi tämä yksi on erilainen ja hän oli vastannut: ”Siksi, että ihmisillä olis jotain kysyttävää.” Kävimme katsomassa Vasa-laivaa, joka oli uponnut ja ollut meressä 333 vuotta. Nyt sitä entisöitiin.
Iltapäivällä oli esiintyminen kuninkaanlinnan puistossa. Esitykset meni hyvin kaikilta. Yleisöäkin oli kovasti. Illalla oli lastaus satamassa ja laivalla taas syötiin. Pelimanneilla oli yksi yhteinen hytti, jossa melkein kaikki kävi. Oiva (Aho) nukkui siellä alapetillä Ahosen Veikko yläpetillä ja isä-Paavo ja Perämäen Martti lattialla. Yöllä oli joku koputtanut hytin oveen ja Veikko oli herännyt yläpetillä eikä muistanut, että oli laivassa. Hän lähti avaamaan ovea ja tipahti isän ja Martin päälle. Siinä rytäkässä tietysti Oivakin heräsi, säikähti ja sanoi: ”Piru vie nyt tää laiva on syrjällään!” Kaikki siitä sitten puhui laivassa aamulla. Aamulla oltiin Turussa ja loppumatka oli pelkkää naurua. Miehet kertoivat juttuja ja oli siellä runojakin. Minäkin soitin linja-autossa. Keuruulla Ostolan nurkalla laulettiin vielä Kotimaani ompi Suomi. Oli kiva matka!"
Riitta Ahon päiväkirjasta 29.3.1976. Samuelin poloneesi Finlandia-talolla
"Eilen olimme Finlandia-talolla Helsingissä. Esitykset meni hyvin ja matka oli onnistunut.
Sali, jossa esiinnyimme, oli valtavan suuri ja väkeä oli paljon. Pelimanneja esiintyi yhtäaikaa noin 200. Pienempiä ryhmiä oli kolme tai neljä. Meitä keuruulaisia oli noin 130 henkeä, toiset lauloi ja toiset soitti. Mukana oli Haapamäen sekakuoro, Keuruun Laulumiehet, Keuruun Naiskuoro, Multian sekakuoro, Petäjäveden Sekakuoro, Haapamäen Kansanmusiikkiyhtye sekä Keuruun ja Petäjäveden pelimannit. Porukkaa johti tietysti Kalle Kaipiainen. Kuorot lauloi kolme keskisuomalaista kansanlaulua: Kolme koivua, Kotimuistelman ja Nuottamarssin. Pelimannit esittivät polkkasikermän. Juhla myös radioitiin."
"Keuruun pelimannit, Keuruun Nais- ja mieskuorot sekä Haapamäen sekakuoro lähtivät kauan odotetulle Ruotsin matkalle. Matka suuntautui ensin Tampereen kautta Turun satamaan. Meillä oli kiva matka jo Turkuun mennessä, kun Korpis-Veikko ja Aution Antti kertoi vitsejä. Kun tarve tuli, meillä oli metsäisten paikkojen kohdalla aina vessatauko ”Miehet vasemmalle – naiset oikealle!”. Meidän autokuski oli Möttösen Antti, joka oli samanmoinen suunvääntäjä kuin muutkin. Laivan nimi oli Marella.
Tukholmasta menimme suoraan Göteborgiin ja ajoimme Ruotsin suuret järvien Vätternin ja Vänerin ohi. Meillä oli kiertoajelu ja käynti Euroopan suurimmassa laivamuseossa sekä akvaariossa, jossa oli erilaisia kaloja, suuria käärmeitä ja krokotiilejäkin sellaisten lasiseinien takana. Kävimme veneristeilyllä, kuljimme siltojen alitse ja yksi mies huusi veneen takaosista: ”Miehet vasemmalle ja naiset oikealle!” Ja kyllä meitä nauratti. Esiinnyimme ulkona ja oli niin kylmä, että sain nuhan. Yleisöä oli aika vähän.
Ajettiin yötä vasten Tukholmaan. Yöllä mää en nukkunut paljon yhtään, kun ne ihmiset piti valtavaa elämöintiä - soitti ja lauloi. Aamupalalla oltiin Tukholman asemaravintolassa ja sieltä mentiin kiertoajelulle. Kävimme kaupungintalossa. Siellä oli kultainen sali, sininen sali ja paljon hienoja istuntosaleja. Ulkopuolella oli pylväsjono, kuin eduskuntatalossa, mutta yksi pylväs oli kuusikulmainen, muut pyöreitä. Arkkitehdiltä oli kysytty, miksi tämä yksi on erilainen ja hän oli vastannut: ”Siksi, että ihmisillä olis jotain kysyttävää.” Kävimme katsomassa Vasa-laivaa, joka oli uponnut ja ollut meressä 333 vuotta. Nyt sitä entisöitiin.
Iltapäivällä oli esiintyminen kuninkaanlinnan puistossa. Esitykset meni hyvin kaikilta. Yleisöäkin oli kovasti. Illalla oli lastaus satamassa ja laivalla taas syötiin. Pelimanneilla oli yksi yhteinen hytti, jossa melkein kaikki kävi. Oiva (Aho) nukkui siellä alapetillä Ahosen Veikko yläpetillä ja isä-Paavo ja Perämäen Martti lattialla. Yöllä oli joku koputtanut hytin oveen ja Veikko oli herännyt yläpetillä eikä muistanut, että oli laivassa. Hän lähti avaamaan ovea ja tipahti isän ja Martin päälle. Siinä rytäkässä tietysti Oivakin heräsi, säikähti ja sanoi: ”Piru vie nyt tää laiva on syrjällään!” Kaikki siitä sitten puhui laivassa aamulla. Aamulla oltiin Turussa ja loppumatka oli pelkkää naurua. Miehet kertoivat juttuja ja oli siellä runojakin. Minäkin soitin linja-autossa. Keuruulla Ostolan nurkalla laulettiin vielä Kotimaani ompi Suomi. Oli kiva matka!"
Riitta Ahon päiväkirjasta 29.3.1976. Samuelin poloneesi Finlandia-talolla
"Eilen olimme Finlandia-talolla Helsingissä. Esitykset meni hyvin ja matka oli onnistunut.
Sali, jossa esiinnyimme, oli valtavan suuri ja väkeä oli paljon. Pelimanneja esiintyi yhtäaikaa noin 200. Pienempiä ryhmiä oli kolme tai neljä. Meitä keuruulaisia oli noin 130 henkeä, toiset lauloi ja toiset soitti. Mukana oli Haapamäen sekakuoro, Keuruun Laulumiehet, Keuruun Naiskuoro, Multian sekakuoro, Petäjäveden Sekakuoro, Haapamäen Kansanmusiikkiyhtye sekä Keuruun ja Petäjäveden pelimannit. Porukkaa johti tietysti Kalle Kaipiainen. Kuorot lauloi kolme keskisuomalaista kansanlaulua: Kolme koivua, Kotimuistelman ja Nuottamarssin. Pelimannit esittivät polkkasikermän. Juhla myös radioitiin."
Aihe
kansansoittajat, pelimannimusiikki, laivaliikenne, Finlandia-taloKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Nuoren Riitta Ahon (nyk. Reijonen) päiväkirjamerkintöjä ensimmäisestä ulkomaan matkasta pelimannien seurassa Tukholmaan vuonna 1975 ja seuraavana vuonna Helsinkiin.