Kotiseudun vuoret - muistot vievät Vuorelaan

Keuruu synnyinseutuni

Mikä sen on tehnyt minulle niin rakkaaksi? Eivät lapsuuden muistot olleet suinkaan kovin onnellisia. Mutta aika kultaa muistot. Äitimme sairastui ”lentävään keuhkotautiin”, ja joutui parantolaan Kinkomaalle Jyväskylään. Mantelan Iita kävi lypsyllä ja ruokia laittamassa. Vuonna 1936 äiti kuoli. Perheemme hajosi. Pikkusiskoni Kerttu vietiin Jukojärven Autioon Eedla-tädille, äidin siskolle ja toinen pikkusiskoni Kirsti Multian Kotivuorelle Elina-tädille, veljeni Martti Lauri-sedälle Inkeroisiin. Minä ja isosiskoni Airi menimme Satakuntaan. Äidillä oli sielläkin 2 siskoa, Köyliössä ja Säkylässä. Airi avioitui myöhemmin Varsinais-Suomeen Tarvasjoelle.

Pääsin usein käymään Keuruulla. Einari-sedän luona poikkesin Jukojärven koululla sekä Vuorelassa. Tutustuin myös sedän puolisoon Laura-tätiin eli kirjailija Laura Sointeeseen. Laura-tädin monet lasten satukirjat olivat tuttuja jo ennestään, kun saimme niitä jo Vuorelaan. Vuosien mittaan olin usein hiihtolomalla Keuruulla ja Keuruu-Multia suksenlatu tuli tutuksi. Sukulaisten tapaaminen oli iloinen odotettu tapahtuma.

Oli aina ilo tulla Keuruulle ja tavata siskot ja veli, joiden kanssa ei ollut mahdollista viettää aikaa lapsuudessa. Se iloisuus, kiireettömyys ja puheen selkeä ja eloisa runsaus oli aina nautittavaa kuunneltavaa. Nyt tapaamismahdollisuutta ei ole, mutta ovat nämä muistot elävinä mielessäni. Minulle niin rakas runo on Einari Vuorelan Kotiseudun vuoret.

Muistelen setääni Einari Vuorelaa

Runoilija Einari Vuorelan nuorin veli oli isäni Viljo Vuorela. Einari-setä kävi usein kotonani ja synnyinkodissaan Vuorelassa 1934 vuoteen asti. Hänen äitinsä ja mummoni kuoli silloin. Olin 3-vuotias, mutta muistan, kuinka hän pyysi minua saunapiiakseen. Istuimme saunankiukaan edessä ja lämmitimme saunaa. Setä tarinoi ja minä söin rusinoita punaisesta rasiasta, jonka sain häneltä.

Äitienpäivän aikaan häneltä tuli valkoinen postikortti Kristiina-mummolle. Siinä oli teksti ”Taita oksa pihapihlajasta, Einari”. Sitä ihasteltiin suvun kesken pitkään.

Taiteilija Kalle Löytänä vieraana Vuorelassa

Talvella 1934 setä toi ystävänsä taidemaalari Kalle Löytänän meille. Taiteilija hiihteli päivät tehden luonnoksia, joita hän illalla maalasi tauluiksi öljyväreillä. Iltaisin taiteilija teki meistä piirroksia hiiliväreillä. Minä jouduin istumaan takkatulen äärellä kuumuudessa, mutta tulipa oltua taiteilijan mallina. Muistan kuvat mummosta liina päässä sekä pikkusiskoistani Kirstistä ja Kertusta, kun he söivät hiiliä takasta. - Puutostauti, sanottiin. Tytöt olivat 2-vuotiaita. Suuri vahinko tuli taiteilija Kalle Löytänälle, kun hänen koko talven tuotantonsa paloi huhtikuun tulipalossa.

Vuonna 1936 asuimme jo uudessa talossa, jonka isä rakensi. – sama talo, joka nykyään tunnetaan Vuorelana. Isän Emma-siskon mies oli muurarina. Olin aina mukana rakennuksella ja opin tuntemaan mitat, naulatuumat ja ikkunan hakaset ym.

Opiskeluaikani ja Einari Vuorela

Pidin Hämeenlinnan seminaarissa esitelmän Einari Vuorelasta, kun sitä kurssitoverit pyysivät. Setä lähetti valokuvia, joita heijastettiin kankaalle. Keuruun opettajat tekivät vierailukäynnin opiskelupaikkaani sedän aloitteesta. Mahtava päivä. Istuin valmiina uruissa aloittamaan aamuvirren, kun Keuruun arvokas opettajakunta asteli sisään virsikirjat kädessä klo 7.45 juhlasaliin.

Kurssiohjelmassani oli pianonsoiton lisäksi urkujen soitto. Olin valinnut virren, jossa oli kauniit alku- ja loppusoitot. Se oli ikimuistettava tapahtuma.
Vierailijat tutustuivat taloon päivän aikana. Setä seurasi minun vanavedessäni. Lähtiessään sanoi opettajakunnan puheenjohtaja Erkki Haapamäki minulle: - Sinulla on aina opettajanpaikka Keuruulla. Tuntui mahtavalta.

Tapahtumapaikkana Vuorela

Järjestin opiskelutovereilleni luokkakokouksen Jukojärvellä Vuorelaan v. 1992. Siellä Keuruun silloinen kaupunginjohtaja Eino Nurmela oli mukana, sillä hänen vaimonsa Liisa-Lotta oli kurssitoverini. Hän oli myös teatterikoulun käynyt. Kuulimme Liisa-Lotta Nurmelan esittämiä Einari Vuorelan runoja.
Seuraavana päivänä olimme Eino Nurmelan vieraina Keuruun valtuustosalissa, se oli iloista seurustelua.

Vuonna 1994 järjestin sukukokouksen Vuorelassa, jossa olimme suurella joukolla. Osallistuimme samalla Korpirastas-tilaisuuteen. Korpirastas oli minulle aina odotettu käynti samalla sukulaisissa.

Säkylässä olin mukana Mummelit-naiskvartetissa. Olimme Korpirastas-tilaisuudessa 1990-luvulla Haapamäen yhteiskoululla. Lauloimme jukojärvisen Matti Riihimäen säveltämiä lauluja Einari Vuorelan runoihin.

Kuvaus

Lapsuuden muistot, hetket runoilijan seurassa ja rakkaan kotiseudun maisemat piirtyvät elävinä mieleen, kun Pirkko Mäntysaari (os. Vuorela) muistelee synnyinseutuaan, perhettään ja setäänsä, runoilija Einari Vuorelaa.

Julkaisija

Keuruun kaupuinginkirjasto

Muu tekijä

Soile Lähdeaho