Keuruun Yhteiskoulu aloitti toimintansa syksyllä 1945. Luokkia oli I A ja I B sekä II ja III luokka. Tois- ja kolmasluokkalaiset olivat aloittaneet jossain muualla. Haapamäellä oli ollut yhteiskoulu jo aikaisemmin.
Olin todella iloinen, kuin koulun alku sattui sopivasti kotiseudulleni ja hyvään aikaan.
Pääsykokeissa oli neljä ainetta, suomi, matematiikka, uskonto ja maantieto. Sain 37 pistettä: suomi ja matematiikka 10 pistettä, uskonto 9 ja maantieto 8.
Aloitin I A luokalla, jossa oli sekä poikia että tyttöjä. I B Iuokka oli pelkkiä tyttöjä. Toisella luokalla piti valita lukeeko saksaa vai englantia. Valitsin englannin ja siirryin A:lta B:lle. Kolmannella luokalla piti valita joko musiikki tai kuvaamataito. Valitsin kuvaamataidon. Siitä tulikin myöhemmin hyvä harrastus elämässäni.
Koulu sijaitsi armeijan entisessä kasarmirakennuksessa, nykyisen Einari Vuorelan tien varrella. Rakennus on kaksikerroksinen, kaksikymmentäkuusi ikkunaa kummallakin puolella. Lisäksi päätyikkuna.
Rakennusta ympäröivät piikkilanka-aidat laajalla alueella. Tien kohdalla portit olivat päivällä auki, öisin suljettuina.
Välitunneilla leikimme männikössä puu-ippaa ja pelasimme ruokatunnilla lentopalloa. Myös tervapata ja polttopiiripallo olivat mukavia yhteisleikkejä.
Voimistelutunneilla pelattiin pesäpalloa viereisellä urheilukentällä.
Kotitaloustunnit pidetiin Kansallispirtin keittiössä; Effi Aspinjaakko oli opettajana. Agronomi Kauko Saari opetti maataloutta. Rehtori Jussi Rainio opetti suomea. Kettunen-Vaula Suomen kielioppi oli lukukirjamme. Olimme lausujaluokka. Esitimmekin usein kuorolausuntaa. Konventeissa oli näytelmiä, lausuntaa ja piirileikkiä lopussa: "Ei ole leskeä ollenkaan, ollenkaan. Tuolta se tulla sipsuttaa."
Aamurukouksiin mentiin yläkerran juhlasaliin. ”Kun koulutyöni alkaa taas, sua kiitän Isäni. Kun muistan hellää hoidantaas ja rakkauttasi. Sä mulle kodin rakkahan ja vanhempani soit ja lapseks kodin taivahan mun kastehessa loit.” Oppilas Heljä Hurttia säesti virret.
Maisteri Toini Hirvenlahti oli kielten opettaja ja maisteri Lyyli Jalonen opetti eläinoppia ja kasvioppia. "Mistä kuuluu marssin tahti, sieltä saapuu Hirvenlahti. Sitten seuraa Jalosen Lyyli, pien mutt hyvä tyyli” - sanottiin kronikassa.
Matematiikkaa opetti maisteri Tauno Kortelainen. Rouva Sirkka-Liisa Kortelainen oli kerran piirustustunnilla Sylvi Hurttian sijaisena ja hän opetti perspektiivin, tavallisesti vain piirrettiin jotain aihetta. Aaro Huovila opetti poikien voimistelua. Anetta Veijonen opetti tyttöjen voimistelua. Hän löi tahtia tamburiinilla. Laulunopettajana oli Eeva Meskanen, joskus Kalle Virtanen. Uskontoa opetti Mirjami Liljeblad.
Opettajat pitivät aamuhartaudet juhlasalissa kukin vuorollaan. Muistan Aaro Huovilan puheen: kun joku poika oli joutunut kiipeämään johonkin laivan mastoon ja häntä pelotti, joku opasti häntä: Älä katso alaspäin, katso ylöspäin. Sen jälkeen hän ei pelännyt.
Kun viidennellä luokalla valitsimme luokkasormukseen lausetta, minä esitin: eteenpäin, ylöspäin. Se valittiin. Toinen vaihtoehto kuului: sinä voit, siispä sinun pitää. Paljon myöhemmin juhlasalin näyttämön ylle oli tekstattu isolla: Eteenpäin, ylöspäin.
Teinikunnalla oli myös toimintaa. Tyttöjen pesäpallojoukkue osallistui urheilukilpailuihin. Näytelmiä esitettiin. Esimerkiksi Shakespearen Hamlet. Terttu Pakarinen oli Hamlet ja Ritva Kaski Ofelia. Multialle tehtiin vierailu.
Kalettoman koululaiset pääsivät kulkemaan koulumatkansa autolla. Se oli lava-auto, johon he kiipesivät lavan takaosasta. Puupenkit olivat istuimina.
Koulumatkani 3, 5 km kuljin kotoa talvella hiihtäen ja syksyin keväin veneellä soutaen. Kotini Kelloniemi on Tarhia-järven takana. Kelirikkoaikoina piti olla muutama viikko kortteerissa joidenkin luokkatoverien luona, sillä Kelloniemeen ei ollut tietä ennen kuin 1960-luvun lopulla. Sähköt saatiin vielä myöhemmin. Läksyt luin öljylampun valossa. Karbiidilamppu ja Petromax-lamppu olivat myös valon lähteinä.
Koulumaksut olivat siihen aikaan käytössä. Vapaaoppilaspaikoista ei ollut puhettakaan, koska kotonani oli maanviljelystä. Isä kävi metsätöissä ansioissa.
Keuruun yhteiskoulun entisiä oppilaita on hyvinkin näkyvillä paikoilla nykyään. Esimerkiksi Ateneumin johtaja Marja Sakari, Kiasman johtaja Leevi Haapala, Kansallismuseon intendentti Raila Kataja, kenraali Antero Karvinen, Suomen mestari matolla Otso Vilhunen, Outi Nyytäjä, kirjailija, oli Keuruun Sähkön johtaja Lehtolan tytär.
Aihe
Keuruu, kirkonkylät, yhteiskoulut, koulut, opettajat, oppiaineet, muistelu, muistot, kokemuskerronta, oppilaat, Rainio, Jussi, Hirvenlahti, Toini, Jalonen, Lyyli, ulkoleikit, 1940-luku, 1950-lukuKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.