Tuotantolaitoksia. Sahat ja myllyt.

Asemapäällikkö Emil Granfelt perusti ensin Keuruulle ja sitten vuonna 1899 Asunnalle sahan, joka sijaitsi Kolojärven rannalla Rajalan rannassa, nykyisin Tiilikaisen ranta. Lieneekö yhtenä syynä sahan perustamiseen ollut suuri myrsky, joka edellisvuonna kaatoi tukkipuita isolta alalta.

Hautalan sahan perusti naapurista Riihimäestä vävyksi tullut Mikko Järvenpää. 1950-60 lukujen vaihteessa hän osti tervatun, puurunkoisen sirkkelisahan, jolla sahattiin aina 1970-luvun alkuun. Silloin hän osti Paljakan sahalta raamisahan, jonka käyttöön otossa tarvittiin kylän omia monitaitomiehiä, Arvo Kalliomäkeä ja Arttu Havannetta. Saha on edelleen olemassa, mutta sitä käytetään etupäässä omiin sahauksiin.

Vehkomäen saha toimi ainakin 1910-20-luvuilla, hoitajana Lauri Ahonen (Yijälä). Saha toimi höyrykoneella. Sen toiminta-aika oli vain muutamia vuosia.

Taavettilan sahan raamisaha oli rakennettu 1900-luvun alussa ja sen toiminta loppui parisenkymmentä vuotta myöhemmin. Voimana oli vesiratas, joka pyöritti myöskin myllyä, pärehöylää ja puimakonetta, myöhemmin vesivoima tuotti sähköä lähitaloihin.

Taavettilan isäntä Taavetti oli itse rakentajana ja suunnittelijana laitoksissaan, apuna hänellä olivat mm. Juho Katainen, seppä Kattainen ja myöhemmin Arvo Kalliomäki.

Taavettilaan tuli aikaisemmin vesi Vesi-Oinaalla, sotien edellä Pumppu-Humu teki puuputket, joita myöten vesi tuli painovoimalla lahden pohjaa pitkin Syrjärannan puolelta lähteestä. Sähkölaitteet osti pohjoislahtelainen Vienola valtakunnan sähkön tultua Asunnalle 1951.

Huttulan kassitehdas sijaitsi Tönön riihessä. Ojalan puusepän verstaan perustaja oli Sakari Ojala, joka myöhemmin siirsi toimintansa Iso-Huttulan rakennukseen ja muutti noin 1916 Mänttään. 

Vanhan myllyn mylly on Haukisesta ja Mustiaisesta laskevan puron varrella. Toiminut viime vuosisadalla. Ollut nähtävästi Ampialan yksityinen mylly, jota voitiin käyttää ainoastaan runsaan veden aikana. Metsäojia kaivettaessa hävisivät viimeiset myllyn hirret.

Hinkkaperän mylly oli Jänispuron varrella. Siellä oli mm. pärehöylä. Arvi Riutan muistin mukaan se toimi keväisin yhtä soittoa runsaan veden aikana niin, että sinne jouduttiin jonottamaan. Myös Koskelanjoessa oli pärehöylä.

Tuohiskotasen ja Kivistön välillä oli mylly viime vuosisadalla. Hanhon mylly Mainitaan veroluettelossa vuodelta 1786, osakkaina Ampiala ja Rahikkala. Myllyn vierestä kulki kärrytie niin, että sillalta voitiin nostaa jyväpussit suoraan myllyn sisään.

Myllylän myllyn rännit purettiin viime vuosikymmeninä, siellä tehtiin myöskin päreitä.

Mikonojan mylly oli Sammaliseen johtavan puron varrella, käyttö loppunut jo viime vuosisadan puolella, veroluettelossa vuonna 1786.

Saarijärven eli Rantalan myllyn myllyrakennus oli hahmollaan vielä 1940-luvulla, jolloin Lassi Tokkola maalannut Ostamolla olevan taulun. Mylly oli aivan Urrian tien ja Serlachiuksen metsäautotien läheisyydessä. Mainitaan veroluettelossa vuodelta 1864.

Paikkakunnan omat myllyt olivat käytössä vain runsaan veden aikana. Muina aikoina ja myöhemmässä vaiheessa käytettiin mm. Riutan, Jukojärven ja Pohjoisjärven myllyjä, sekä kirkolla ollutta meijerimyllyä, jonka toiminta on näinä aikoina loppunut.

Aihe

Keuruu, sahat, myllyt, muistelu

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Tekstissä kerrotaan sahojen ja myllyjen toiminnasta.

Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista.

Julkaisija

Keuruun kaupunginkirjasto