Vielä sotien jälkeen asuintaloissa oli yleensä kahdet ikkunat - ulko-ja sisäikkunat. Keväällä kesäajaksi sisäikkunat irroitettiin ja vietiin varastoon. Ilmojen jälleen viilennyttyä syksyllä tuplat asennettiin jälleen paikoilleen. Oikean ikkunan paikalleen laittaminen varmistettiin kovertamalla puukolla ikkunan karmiin ja samalle paikalle pokiin latinalaiset numerot ikkuna kohtaisesti. Usein ikkunoiden väliin laitettiin jäkälää ja lisäksi koristeeksi punamarjallisia puolukanvarpuja. Mikä oli sitten perustelu, kun joillakin ikkunoiden väliin oli vielä laitettu puoliavoin täysi tulitikkulaatikko?
Ikkunat olivat tähän aikaan raoiltaan enemmän tai vähemmän väljiä. Sanottiin, että niistä veti, eli käteen tunsi hyvin ilman virtauksen ulkoa sisälle.
Nykyajan kumi-tai styrox-tiivisteitä ei tunnettu. Rakoja yritettiin tiivistää kangassuikaleilla, villalankapunoksilla, jne. Yksinkertaisemmin tiivistäminen tapahtui ostamalla sekatavarakauppasta n.4 cm leveätä valkoista ikkunaliimapaperia. Ulkoikkunoita ei liimattu, mutta sisäikkunoiden raot ikkunan ympäri peitettiin liimapaperilla. Näin oli veto poistettu 100%:sti koko talven ajaksi. Eikä lämpö päässyt karkaamaan tuvasta.
Ikkunat olivat tähän aikaan raoiltaan enemmän tai vähemmän väljiä. Sanottiin, että niistä veti, eli käteen tunsi hyvin ilman virtauksen ulkoa sisälle.
Nykyajan kumi-tai styrox-tiivisteitä ei tunnettu. Rakoja yritettiin tiivistää kangassuikaleilla, villalankapunoksilla, jne. Yksinkertaisemmin tiivistäminen tapahtui ostamalla sekatavarakauppasta n.4 cm leveätä valkoista ikkunaliimapaperia. Ulkoikkunoita ei liimattu, mutta sisäikkunoiden raot ikkunan ympäri peitettiin liimapaperilla. Näin oli veto poistettu 100%:sti koko talven ajaksi. Eikä lämpö päässyt karkaamaan tuvasta.
Kuvaus
Tauno Kuoppala kertoo, miten ennen vanhaan huollettiin asuinrakennusten ikkunoita eri vuodenaikoina.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto