Keuruun metsäpiirin piirimies Veikko Hakala osti 1940-1950 lukujen vaihteessa Myllymäeltä tosi hienon rauhan ajan ameriikanraudan, NASH-4 00 sedan-merkkisen henkilöauton. Tämä automalli oli varmasti vastannut silloisessa Ameriikassa oman aikansa eliittiä. Taivaansinisten kylkien ja konepellin sekä pikimustien lokasuojien - joissa oli molemmin puolin vararenkaat - lakkaus oli loistossaan vertaansa vailla. Keulaa koristi näyttävästi auton merkkiä kuvaava syylärin nuppi. Sisällä korkeaa laatua korostivat mustanahkaiset sekä verhoilu että istuimet. Ratti ja kojelauta olivat jalopuuta.
Sitten eräänä talvi-iltana Hakala ja hänen työnjohtajansa Arvi Myntti päättivät tehdä pikakäynnin Kalikan kämpällë työnjohtaja Armas Weckman'in luo. Siihen aikaan teiden auraus ei ollut niin täydellistä kuin tänä päivänä. Eikä näihin ameriikanrautojen vanteisiin sopivia talvirenkaita ollut tässäkään autossa. Pimeässä varovaisesta ajamisesta huolimatta Lammasperällä Kupanjoen sillan jälkeisessä kaarteessa auto karkasi ojaan.
Miehet nousivat autosta. Hakala halusi katsoa oliko autoon tullut vaurioita ja pyysi Mynttiä näyttämään valoa tulitikuilla. Myntti teki kuten pyydettiin. Samassa leimahti. Ilmeisesti auton perän tankista lähtenyt polttoaineputki oli rikkoontunut ja valuva bensiini kaasuuntui. Paikalle tulleet ihmiset saivat lumella jotenkin estettyä palon leviämisen niin, että auton etuosa jäi palamatta.
Myöhemmin Hakala kertoi, että ei hänen lopuksi hullummin käynyt. Siihen aikaan sotien jälkeen kumirenkaiden saanti maaseudun hevoskärryihin oli kiven alla. Niinpä säästyneistä etu-ja vararenkaista tehtiin 2 akselistoa ja ne olivat menneet kaupaksi hyvällä hinnalla maanviljelijöille.
Siitä saiko Hakala vielä jotakin tukiaista jostakin vakuutuksesta,ei Hakala kertonut.
Sitten eräänä talvi-iltana Hakala ja hänen työnjohtajansa Arvi Myntti päättivät tehdä pikakäynnin Kalikan kämpällë työnjohtaja Armas Weckman'in luo. Siihen aikaan teiden auraus ei ollut niin täydellistä kuin tänä päivänä. Eikä näihin ameriikanrautojen vanteisiin sopivia talvirenkaita ollut tässäkään autossa. Pimeässä varovaisesta ajamisesta huolimatta Lammasperällä Kupanjoen sillan jälkeisessä kaarteessa auto karkasi ojaan.
Miehet nousivat autosta. Hakala halusi katsoa oliko autoon tullut vaurioita ja pyysi Mynttiä näyttämään valoa tulitikuilla. Myntti teki kuten pyydettiin. Samassa leimahti. Ilmeisesti auton perän tankista lähtenyt polttoaineputki oli rikkoontunut ja valuva bensiini kaasuuntui. Paikalle tulleet ihmiset saivat lumella jotenkin estettyä palon leviämisen niin, että auton etuosa jäi palamatta.
Myöhemmin Hakala kertoi, että ei hänen lopuksi hullummin käynyt. Siihen aikaan sotien jälkeen kumirenkaiden saanti maaseudun hevoskärryihin oli kiven alla. Niinpä säästyneistä etu-ja vararenkaista tehtiin 2 akselistoa ja ne olivat menneet kaupaksi hyvällä hinnalla maanviljelijöille.
Siitä saiko Hakala vielä jotakin tukiaista jostakin vakuutuksesta,ei Hakala kertonut.
Aihe
autoilu, autoilijat, metsätyö, liikenneonnettomuudet, Keuruu, 1940-luku, 1950-lukuKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Tauno Kuoppala kertoo talviautoilun haasteista ja siitä, mitä tapahtui eräänä talvisena iltana matkalla Kalikan kämpälle 1940-1950-lukujen vaihteessa.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto