Tarinoita halkotarhasta

Kerran Haapamäellä opettaja kysyi oppilaalta, mitä hänen isänsä tekee työkseen. Oppilas vastasi, että hän on halkotarhalla. Opettaja tivasi vain, että niin niin mutta mitä työtä tekee. Oppilas meni kotiin ja ihmetteli mitä oikein olisi pitänyt sanoa. Isä sanoi siihen, että sano, että olen VR:n polttoainevarastolla varastonhoitajana, niin eikö se sitten tajua.

Arvioitiin, että halkotarhalla olisi ollut parhaimmillaan 150 miestä töissä. Halkotarhalla sirkkelöitiin metrin haloista puolimetrisiä, kerrallaan sen verran kun syliin sai. Sitten halot heitettiin kippivaunuun ja siitä ne voitiin kipata höyryveturin tenderiin eli polttoainesäiliöön. Nykyisen Haapamäen höyryveturipuiston alue olikin halkotarhaa. Tarhalta kuului pitkien matkojen päähään sahan vinkunaa ja rojahduksia, kun kippaavista vaunuista kaadettiin kuormia. Sitä äänimaisemaa ei enää ole.

Halkotarhan sirkkeli oli iso ja tehokas. Onnettomuuksia sattui kuitenkin vähän. Sitten alettiin tehdä työsuojelutoimia ja sirkkeliin asennettiin turvakaari. Pian oli kolmelta mieheltä sormi poikki.

Kysymyksiä keskustelun tueksi.

1. Tässä tarinassa puhutaan halkotarhasta. Onko sellainen sinulle tuttu paikka?
2. Mihin näitä halkoja käytettiin?
3. Tarinassa puhutaan sirkkelistä. Millainen laite se on?

Aihe

polttoainehuolto, rautatiekalusto, rautatieliikenne, rautatieläiset, Haapamäki (Keuruu), 1900-luku, muistelu, kokemuskerronta, muistot

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Julkaisija