Keuruun Kansalaisopisto on tarjonnut minulle maaseudulla kasvaneelle nuorelle 1970-80 -luvuilla oivan harrastusmahdollisuuden koko nuoruusvuosien ajan. Voi sanoa, että kansalaisopiston piirien myötä on juurtunut vahva kiintymys kansanmusiikkiperinteeseen. Se on antanut minulle useita hyvinkin ainutlaatuisia esiintymistilanteita ja vienyt eri paikkoihin. Se on muokannut minua ihmisenä ja vahvistanut löytämään omat polkuni myöhemmin elämässä. Olen kiitollinen, että sain olla mukana sekä pelimanni- ja hanuripiirissä sekä toimia työtehtävissäkin eli eläkeläisten tanhupiirin säestäjänä monen vuoden ajan Keuruulla.
Olin mukana Keuruun pelimannipiirissä jo 10-vuotiaana. Kävin harjoituksissa joka torstai yläasteen musiikkiluokassa isän ja Oiva-sedän kanssa. Siellä Kalle Kaipiainen johti soittoporukkaa ja ilmapiiri oli mukavan leppoisa. Korpisen Veikko hauskutti meitä jutuillaan ja loi pelimannihenkeä. Monet kerrat muisteltiin soittojen lomassa myös entisajan pakallisia soittajia kuten Leo Saviojaa. Sitä tunnelmaa hakee edelleen pelimanniryhmistä.
Setäni Oiva Aho oli tavattoman innokas ja hän, kuten monet muutkin pelimannit soittivat korvakuulolta eli ilman nuotteja. Kalle ystävällisesti kävi monet kerrat Aholassa nauhoittamassa kelanauhalle uudet kappaleeet, jotta ne opittiin. Pelimanneilla oli paljon keikkoja häistä hautajaisiin. Paikalliset juhlat, kuten Kansalaisopiston kevätjuhlat tarjosivat aina mieluisia esiintymisiä. Kesäisin keskiviikkosoitot Keuruun Kotiseutumuseolla olivat myös mieleenpainuvia soittotapahtumia. Siihen ympäristöön pelimannimusiikki asettuikin erinomaisesti. Soitimme tarvittaessa tansseja, mutta perinteinen pelimannimusiikki oli vahvasti mukana. Soittajia oli porukassa parikymmentä. Osallistuimme tuolloin usein maakunnallisiin jopa valtakunnallisiin pelimannitapatumiin esim. Samuelin poloneesiin v. 1976 Finlandia-talolla ja Kaustisen Kansanmusiikkihjuhlien ohjelmakilpailuun v. 1977.
Koulutyön ohessä säestin monta vuotta eläkeläisten tanhupiiriä, jota ohjasi taitavasti Vappu Nivala Kansalaiskoulun salissa. Piirissä oli mukana vain yksi mies, mutta eivät nuo elämäänähneet vahvat naiset siitä lannistuneet. Soittajalle tuo tanhujen kertaaminen, jopa 30 kertaa läpisoittaminen, ei aina ollut kovin kehittävää, mutta työ palkitsi aina tilipäivänä. Eipä tarvinnut koskaan pyytää taskurahaa vanhemmilta.
Kansalaisopistotoiminnassa tapahtui iso askel, kun opiskelumahdollisuus avautui myös virallisesti
alle 16-vuotiaille. Pääsin mukaan hanuripiiriin, jota aluksi ohjasi Hannu Matilainen Jyväskylästä. Silloin soitin klassista musiikkia ja opettelin samalla nuotistasoittoa. Aluksi se oli vaivalloista, mutta oli erittäin tärkeää soitossa edistymisen kannalta. Opetus tapahtui yksilöllisesti noin 15 minuuuttia / oppilas. Myöhemmin piiriä veti keuruulainen Pentti Pirttimäki. Häneltä soitto-ohjelmistossani on edelleen Talonpojan jenkka. Sitten tuli Häkkisen Aimon aikakausi. Ami oli ennestään tuttu, sillä hänen kanssaan oli haettu minulle ensimmäinen harmonikka Ruovedeltä muutama vuosi aiemmin. Amin kuten Pirttimäenkin aikaan soitto oli tanssikappaleiden yhteissoittoa porukassa. Paremmilta soittajilta oppi aina uusia niksejä. Esiintymisiä ei ollut kovin paljon lähinnä vain Kansalaisopiston omat juhlat. Ohjelmistossa olivat mm. valssi Kaukomaita kohti ja tietysti Säkkijärven polkka. Tässä ryhmässä kohtasi ennen kaikkea eri sukupolvet.
Linkki Keuruun pelimannien kotisivuille: https://www.keuruunpelimannit.fi/kuva-arkisto/
Olin mukana Keuruun pelimannipiirissä jo 10-vuotiaana. Kävin harjoituksissa joka torstai yläasteen musiikkiluokassa isän ja Oiva-sedän kanssa. Siellä Kalle Kaipiainen johti soittoporukkaa ja ilmapiiri oli mukavan leppoisa. Korpisen Veikko hauskutti meitä jutuillaan ja loi pelimannihenkeä. Monet kerrat muisteltiin soittojen lomassa myös entisajan pakallisia soittajia kuten Leo Saviojaa. Sitä tunnelmaa hakee edelleen pelimanniryhmistä.
Setäni Oiva Aho oli tavattoman innokas ja hän, kuten monet muutkin pelimannit soittivat korvakuulolta eli ilman nuotteja. Kalle ystävällisesti kävi monet kerrat Aholassa nauhoittamassa kelanauhalle uudet kappaleeet, jotta ne opittiin. Pelimanneilla oli paljon keikkoja häistä hautajaisiin. Paikalliset juhlat, kuten Kansalaisopiston kevätjuhlat tarjosivat aina mieluisia esiintymisiä. Kesäisin keskiviikkosoitot Keuruun Kotiseutumuseolla olivat myös mieleenpainuvia soittotapahtumia. Siihen ympäristöön pelimannimusiikki asettuikin erinomaisesti. Soitimme tarvittaessa tansseja, mutta perinteinen pelimannimusiikki oli vahvasti mukana. Soittajia oli porukassa parikymmentä. Osallistuimme tuolloin usein maakunnallisiin jopa valtakunnallisiin pelimannitapatumiin esim. Samuelin poloneesiin v. 1976 Finlandia-talolla ja Kaustisen Kansanmusiikkihjuhlien ohjelmakilpailuun v. 1977.
Koulutyön ohessä säestin monta vuotta eläkeläisten tanhupiiriä, jota ohjasi taitavasti Vappu Nivala Kansalaiskoulun salissa. Piirissä oli mukana vain yksi mies, mutta eivät nuo elämäänähneet vahvat naiset siitä lannistuneet. Soittajalle tuo tanhujen kertaaminen, jopa 30 kertaa läpisoittaminen, ei aina ollut kovin kehittävää, mutta työ palkitsi aina tilipäivänä. Eipä tarvinnut koskaan pyytää taskurahaa vanhemmilta.
Kansalaisopistotoiminnassa tapahtui iso askel, kun opiskelumahdollisuus avautui myös virallisesti
alle 16-vuotiaille. Pääsin mukaan hanuripiiriin, jota aluksi ohjasi Hannu Matilainen Jyväskylästä. Silloin soitin klassista musiikkia ja opettelin samalla nuotistasoittoa. Aluksi se oli vaivalloista, mutta oli erittäin tärkeää soitossa edistymisen kannalta. Opetus tapahtui yksilöllisesti noin 15 minuuuttia / oppilas. Myöhemmin piiriä veti keuruulainen Pentti Pirttimäki. Häneltä soitto-ohjelmistossani on edelleen Talonpojan jenkka. Sitten tuli Häkkisen Aimon aikakausi. Ami oli ennestään tuttu, sillä hänen kanssaan oli haettu minulle ensimmäinen harmonikka Ruovedeltä muutama vuosi aiemmin. Amin kuten Pirttimäenkin aikaan soitto oli tanssikappaleiden yhteissoittoa porukassa. Paremmilta soittajilta oppi aina uusia niksejä. Esiintymisiä ei ollut kovin paljon lähinnä vain Kansalaisopiston omat juhlat. Ohjelmistossa olivat mm. valssi Kaukomaita kohti ja tietysti Säkkijärven polkka. Tässä ryhmässä kohtasi ennen kaikkea eri sukupolvet.
Linkki Keuruun pelimannien kotisivuille: https://www.keuruunpelimannit.fi/kuva-arkisto/
Aihe
kansalaisopistot, pelimannimusiikki, harmonikka, kansanmusiikkiKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto