Keuruun Suojoen varrella sijaitsevan Koskelan, entisen Rummakon kohdalta, tehtiin kulttuurihistoriallinen löytö vuonna 1967. Tuolloin koululaisten uintiretki päättyi kivikautiseen vesipähkinälöytöön.
Tulvavesien tuoma virtaus oli tuonut muutamia vesipähkinöitä uintipolun varteen, josta ensimmäiset vesipähkinät löytyivät. Tunnistaminen tapahtui kansakoulun historiankirjan ansiosta, jossa oli ollut kuvaus vesipähkinästä Suomen varhaisimpana viljelyskasvina.
Löydös kiinnosti myös tutkijoita Otaniemestä. Heidän pyynnöstään sisarukset lähtivät läheiselle kytömaalle tutkimaan laskuojaa. Sieltä he löysivät laskuojan maakerrosten rajapinnasta, noin reilun puolenmetrin syvyydestä, karkean liejun muodostamasta kerroksesta noin 20 metrin matkalta runsaan vesipähkinäesiintymän. Käsin kaivamalla he saivat kerättyä reilut 700 vesipähkinää, jotka valtiongeologi kävi noutamassa.
Vesipähkinä on Suomen varhaisin viljelyskasvi. Tämä "maanviljelys" on tapahtunut vedessä ja sitä ovat harjoittaneet kivikauden ihmiset. Vesipähkinä kasvaa lämpimässä ilmastossa ja se on hävinnyt Suomesta ilmastomuutoksen seurauksena. Nykyisin kasvia syödään raakana Kiinassa ja Intiassa.
Vesipähkinä on yksivuotinen vesikasvi. Kukat ovat pienet ja valkeat. Hedelmä on ison pähkinän kokoinen tärkkelyspitoinen luumarja. Vesipähkinän kukan verholehdet kehittyvät hedelmien kypsyessä näitä ympäröiviksi sarvimaisiksi lisäkkeeksi, jotka osat ovat säilyneet Suojoen löydöksessä.
Tulvavesien tuoma virtaus oli tuonut muutamia vesipähkinöitä uintipolun varteen, josta ensimmäiset vesipähkinät löytyivät. Tunnistaminen tapahtui kansakoulun historiankirjan ansiosta, jossa oli ollut kuvaus vesipähkinästä Suomen varhaisimpana viljelyskasvina.
Löydös kiinnosti myös tutkijoita Otaniemestä. Heidän pyynnöstään sisarukset lähtivät läheiselle kytömaalle tutkimaan laskuojaa. Sieltä he löysivät laskuojan maakerrosten rajapinnasta, noin reilun puolenmetrin syvyydestä, karkean liejun muodostamasta kerroksesta noin 20 metrin matkalta runsaan vesipähkinäesiintymän. Käsin kaivamalla he saivat kerättyä reilut 700 vesipähkinää, jotka valtiongeologi kävi noutamassa.
Vesipähkinä on Suomen varhaisin viljelyskasvi. Tämä "maanviljelys" on tapahtunut vedessä ja sitä ovat harjoittaneet kivikauden ihmiset. Vesipähkinä kasvaa lämpimässä ilmastossa ja se on hävinnyt Suomesta ilmastomuutoksen seurauksena. Nykyisin kasvia syödään raakana Kiinassa ja Intiassa.
Vesipähkinä on yksivuotinen vesikasvi. Kukat ovat pienet ja valkeat. Hedelmä on ison pähkinän kokoinen tärkkelyspitoinen luumarja. Vesipähkinän kukan verholehdet kehittyvät hedelmien kypsyessä näitä ympäröiviksi sarvimaisiksi lisäkkeeksi, jotka osat ovat säilyneet Suojoen löydöksessä.
Aihe
Suojoki, vesipähkinät, arkeologia, KeuruuKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Koululaisten vesipähkinälöytö Suojoella vuonna 1967.