Aihe
koulut, rehtorit, opettajat, paikannimet, perinteenkeruuKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto
Biografia
Kotiseutuneuvos, rehtori Jussi Rainio kuoli sairauden murtamana Keuruulla tiistaina 24. 2.1998. Rainio syntyi Helsingissä maaliskuun 23. päivänä vuonna 1914. Ylioppilaaksi hän pääsi Heinolassa 1933. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä, suomalaista ja vertailevaa kansanrunoustiedettä, suomalais-ugrilaista kansatiedettä ja kotimaista kirjallisuutta. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1943. Vuonna 1974 hän hankki maisterin arvonimen.
Sanomalehtialalle aikonut Rainio työskenteli Heinolan Sanomien vt. päätoimittajana vuosina 1936-1939.
Nykysuomen sanakirjan toimittajana hän toimi 1945. Samana vuonna hänet valittiin Keuruun yhteiskoulun rehtoriksi. Rehtorina Rainio oli eläkkeelle siirtymiseensä asti, vuoteen 1974. Rainion aikana koulu toimi 15 vuotta pääasiassa nykyisessä teletalon rakennuksessa. Toimipisteitä oli kuitenkin yhteensä kahdeksan. Uusi koulutalo valmistui 1960 ja vuosina 1974-75 sitä laajennettiin.
Jussi Rainio teki mittavan työn kieltentutkijana, perinteentutkijana ja kirjoittajana. Hän oli myös sukututkija ja koulutti useilla kursseilla uusia sukutukijoita. Kartoittaessaan oman sukunsa, Heinolan Hahlien vaiheita, hän selvitti noin 400 perheen sukulaisuussuhteet noin 300 vuoden ajalta.
Keuruulle asetuttuaan Rainio perehtyi tarkoin seudun historiaan. Kirjoitetun historian puuttuessa hän etsi monet perustiedot arkistojen uumenista. Tutustuminen Keuruun menneisyyteen vei hänet mukaan kotiseutuasioiden hoitoon. Monien Keuruuta käsitelleiden julkaisujen sarjan avasi Kotiseutuni Keuruun kirja 1957 ja päätti Karhunsoutaja v. 1993, jonka päätoimittaja Jussi Rainio oli.
Nimitutkijana Rainio paneutui muun muassa Keuruu -nimen synnyn selvittämiseen. Kotiseututyötä Rainio ei tehnyt vain arkistoissa, vaan pyöräilemällä pitkin Keuruun, Pihlajaveden, Multian ja Mäntän kyläteitä tallentamassa nimistöä Suomen Paikannimiarkistolle. Arkistoa Rainio kartutti lähes 15 000 sanalla. Keuruun paikannimitoimikunnassa Rainio työskenteli sihteerinä ja puheenjohtajana 1950-luvun alusta.
Jussi Rainion sydäntä lähellä olivat myös suomensukuiset kansat, erityisesti puoliso Ninan kotiseutu Vepsä. Itä-Karjalaan hänen tiensä vei jatkosodan hyökkäysvaiheessa, jolloin hänelle osoitettiin valistusupseerin paikka Soutjärveltä. Rainio perehtyi vepsäläisten asuinseutuun, kieleen ja perinteeseen koko sydämellään. Hän osallistui muun muassa vepsänkielisen aapisen laatimiseen ja käänsi Markuksen evankeliumin. Vielä 1990-luvulla Rainio jatkoi työtään laatimalla laajan vepsäläisten arvoitusten kokoelman.
Lenkkinä Vepsän ja Keuruun kotiseutuperinteiden harrastamisessa Rainiolla oli toiminta Suomi-Neuvostoliitto-seurassa. Hän oli paitsi seuran paikallisosaston puheenjohtaja myös Keski-Suomen piiritoimikunnan jäsen.
Paljon lukijoita ja ystäviä Rainio sai myös paikallislehden välityksellä. Huumoria ja kannanottoja viljelleen pakinoitsijan ja vahvat taustatiedot hallinneen lehtimiehen kynänjälki rikastutti paikallislehden antia vuosikymmenten ajan. Jussi Rainio oli Suur-Keuruun Sanomien hallituksen puheenjohtaja 1949-1979.
Rainio oli aktiivisesti mukana myös kirjasto - ja kulttuurilautakunnissa.
Valtakunnallisella tasolla hän oli Suomen Historiallisen Seuran, Suomalaisen kirjallisuuden Seuran, Suomalaisugrilaisen Seuran sekä Suomen Sukututkimusseuran jäsen. Poliittisiin puolueisiin Rainio ei sitoutunut.
Rainion työ oli julkisesti tunnustettua ja palkittua. Kotiseutuneuvoksen arvonimen hän sai 1988. Hänelle myönnettiin muun muassa Sibelius Akatemian Wegelius-mitali, Kalevalan juhlavuoden mitali, Keuruun kunnan kulttuuripalkinto 1983, Kotiseutuliiton ansiomitali ja Paikallislehtien liiton mitali sekä Kansakoululaitoksen satavuotismitali.
Sanomalehtialalle aikonut Rainio työskenteli Heinolan Sanomien vt. päätoimittajana vuosina 1936-1939.
Nykysuomen sanakirjan toimittajana hän toimi 1945. Samana vuonna hänet valittiin Keuruun yhteiskoulun rehtoriksi. Rehtorina Rainio oli eläkkeelle siirtymiseensä asti, vuoteen 1974. Rainion aikana koulu toimi 15 vuotta pääasiassa nykyisessä teletalon rakennuksessa. Toimipisteitä oli kuitenkin yhteensä kahdeksan. Uusi koulutalo valmistui 1960 ja vuosina 1974-75 sitä laajennettiin.
Jussi Rainio teki mittavan työn kieltentutkijana, perinteentutkijana ja kirjoittajana. Hän oli myös sukututkija ja koulutti useilla kursseilla uusia sukutukijoita. Kartoittaessaan oman sukunsa, Heinolan Hahlien vaiheita, hän selvitti noin 400 perheen sukulaisuussuhteet noin 300 vuoden ajalta.
Keuruulle asetuttuaan Rainio perehtyi tarkoin seudun historiaan. Kirjoitetun historian puuttuessa hän etsi monet perustiedot arkistojen uumenista. Tutustuminen Keuruun menneisyyteen vei hänet mukaan kotiseutuasioiden hoitoon. Monien Keuruuta käsitelleiden julkaisujen sarjan avasi Kotiseutuni Keuruun kirja 1957 ja päätti Karhunsoutaja v. 1993, jonka päätoimittaja Jussi Rainio oli.
Nimitutkijana Rainio paneutui muun muassa Keuruu -nimen synnyn selvittämiseen. Kotiseututyötä Rainio ei tehnyt vain arkistoissa, vaan pyöräilemällä pitkin Keuruun, Pihlajaveden, Multian ja Mäntän kyläteitä tallentamassa nimistöä Suomen Paikannimiarkistolle. Arkistoa Rainio kartutti lähes 15 000 sanalla. Keuruun paikannimitoimikunnassa Rainio työskenteli sihteerinä ja puheenjohtajana 1950-luvun alusta.
Jussi Rainion sydäntä lähellä olivat myös suomensukuiset kansat, erityisesti puoliso Ninan kotiseutu Vepsä. Itä-Karjalaan hänen tiensä vei jatkosodan hyökkäysvaiheessa, jolloin hänelle osoitettiin valistusupseerin paikka Soutjärveltä. Rainio perehtyi vepsäläisten asuinseutuun, kieleen ja perinteeseen koko sydämellään. Hän osallistui muun muassa vepsänkielisen aapisen laatimiseen ja käänsi Markuksen evankeliumin. Vielä 1990-luvulla Rainio jatkoi työtään laatimalla laajan vepsäläisten arvoitusten kokoelman.
Lenkkinä Vepsän ja Keuruun kotiseutuperinteiden harrastamisessa Rainiolla oli toiminta Suomi-Neuvostoliitto-seurassa. Hän oli paitsi seuran paikallisosaston puheenjohtaja myös Keski-Suomen piiritoimikunnan jäsen.
Paljon lukijoita ja ystäviä Rainio sai myös paikallislehden välityksellä. Huumoria ja kannanottoja viljelleen pakinoitsijan ja vahvat taustatiedot hallinneen lehtimiehen kynänjälki rikastutti paikallislehden antia vuosikymmenten ajan. Jussi Rainio oli Suur-Keuruun Sanomien hallituksen puheenjohtaja 1949-1979.
Rainio oli aktiivisesti mukana myös kirjasto - ja kulttuurilautakunnissa.
Valtakunnallisella tasolla hän oli Suomen Historiallisen Seuran, Suomalaisen kirjallisuuden Seuran, Suomalaisugrilaisen Seuran sekä Suomen Sukututkimusseuran jäsen. Poliittisiin puolueisiin Rainio ei sitoutunut.
Rainion työ oli julkisesti tunnustettua ja palkittua. Kotiseutuneuvoksen arvonimen hän sai 1988. Hänelle myönnettiin muun muassa Sibelius Akatemian Wegelius-mitali, Kalevalan juhlavuoden mitali, Keuruun kunnan kulttuuripalkinto 1983, Kotiseutuliiton ansiomitali ja Paikallislehtien liiton mitali sekä Kansakoululaitoksen satavuotismitali.
Elinvuodet
1914-1998