Raija Jämsen piti yhdessä miehensä kanssa tanssilavaa Hartunlammella yhtäjaksoisesti kymmenen kesän ajan
Jos oli Keuruulla Kassiharju tanssilavojen ykköspaikka 1950-luvulla, nousi seuraavalla vuosikymmenellä Hartun lava buusikyydein tulleen tanssiväen suosioon.
Lammasahon Hartunlammen rannalla sijainnut tanssilava sai uudet pitäjät, kun Raija ja Heikki Jämsen alkoivat järjestää tansseja siellä 1962–1971.
–Meillä oli selkeä työnjako edesmenneen mieheni kanssa. Heikki vastasi orkestereista ja ohjelmapuolesta, minä hoidin keittiötä, Raija Jämsen muistelee.
Hartun lavan suosiosta kertoo paljon se, että siellä tanssittiin joka viikko, parhaimpana kolme. Tanssit järjestettiin aina viikonloppuisin ja usein keskiviikkoisin.
–Meille tuli tutuksi sen ajan kuuluisuudet aina Olavi Virrasta Tapio Rautavaaraan saakka. Kävi meillä Martti "Huuhaa" Innanenkin Gunnar-pässinsä kanssa, nauraa Raija Jämsen.
Henkilökuntaa toiminnan pyörittämiseen Jämsenit saivat Keuruun sosiaalidemokraattiselta yhdistykseltä.
–Henkilökunnallakin oli lupa tanssia, mutta kassaa ei saanut jättää yksin. Toisin sanoen jonkun piti aina olla tiskin takana. Kioskista myytiin virvoitusjuomia ja kaljaa myytiin. Usein tanssi-illan jälkeen myytävät tuotteet täytyi viedä kotiin, ettei rakennukseen jäänyt mitään varastettavaa.
Lavan puffetista sai muun muassa voileipiä, tupakkaa, makeisia, nakkeja ja munkkeja, jotka leivottiin ja paistettiin itse.
Hartunlammen rannassa ja lavan pihassa oli hienoa hiekkaa, joka kulkeutui tanssiväen mukana lavalle saakka. Jämsenit keksivät, että he tilaavat pihaan pari autokuormallista käpyjä, jotta hiekkaa ei kantautuisi sisälle.
–Se toimi. Anita-tyttäreni sanoikin elämään jääneen lauseen: – Katso äiti, kuinka paljon käpyköitä, Jämsen nauraa.
Joskus orkesterit saivat yöpaikan Jämsenien takapihalta, kun kattoa eivät pään päälle soittajat saaneet.
–Telttamajoitus kelpasi hyvin. Aamulla, kun heräsimme Heikin kanssa, yhtye oli jatkanut matkaa jo seuraavaan paikkaan.
Keuruulainen Pentti Olavi Rantanen muisteli Hartun lavalla viettämäänsä vappuaattoa 1965.
–Tulin armeijasta lomille ja päätin poiketa Hartun lavalla, missä oli tanssit. Los Paraguayosin hitit olivat kova sana. Mieleeni jäi, että lavan pärekatolla oli 20 senttiä lunta, mutta tanssivista ihmisistä lähtevä lämpö sulatti lumen.
Jos oli Keuruulla Kassiharju tanssilavojen ykköspaikka 1950-luvulla, nousi seuraavalla vuosikymmenellä Hartun lava buusikyydein tulleen tanssiväen suosioon.
Lammasahon Hartunlammen rannalla sijainnut tanssilava sai uudet pitäjät, kun Raija ja Heikki Jämsen alkoivat järjestää tansseja siellä 1962–1971.
–Meillä oli selkeä työnjako edesmenneen mieheni kanssa. Heikki vastasi orkestereista ja ohjelmapuolesta, minä hoidin keittiötä, Raija Jämsen muistelee.
Hartun lavan suosiosta kertoo paljon se, että siellä tanssittiin joka viikko, parhaimpana kolme. Tanssit järjestettiin aina viikonloppuisin ja usein keskiviikkoisin.
–Meille tuli tutuksi sen ajan kuuluisuudet aina Olavi Virrasta Tapio Rautavaaraan saakka. Kävi meillä Martti "Huuhaa" Innanenkin Gunnar-pässinsä kanssa, nauraa Raija Jämsen.
Henkilökuntaa toiminnan pyörittämiseen Jämsenit saivat Keuruun sosiaalidemokraattiselta yhdistykseltä.
–Henkilökunnallakin oli lupa tanssia, mutta kassaa ei saanut jättää yksin. Toisin sanoen jonkun piti aina olla tiskin takana. Kioskista myytiin virvoitusjuomia ja kaljaa myytiin. Usein tanssi-illan jälkeen myytävät tuotteet täytyi viedä kotiin, ettei rakennukseen jäänyt mitään varastettavaa.
Lavan puffetista sai muun muassa voileipiä, tupakkaa, makeisia, nakkeja ja munkkeja, jotka leivottiin ja paistettiin itse.
Hartunlammen rannassa ja lavan pihassa oli hienoa hiekkaa, joka kulkeutui tanssiväen mukana lavalle saakka. Jämsenit keksivät, että he tilaavat pihaan pari autokuormallista käpyjä, jotta hiekkaa ei kantautuisi sisälle.
–Se toimi. Anita-tyttäreni sanoikin elämään jääneen lauseen: – Katso äiti, kuinka paljon käpyköitä, Jämsen nauraa.
Joskus orkesterit saivat yöpaikan Jämsenien takapihalta, kun kattoa eivät pään päälle soittajat saaneet.
–Telttamajoitus kelpasi hyvin. Aamulla, kun heräsimme Heikin kanssa, yhtye oli jatkanut matkaa jo seuraavaan paikkaan.
Keuruulainen Pentti Olavi Rantanen muisteli Hartun lavalla viettämäänsä vappuaattoa 1965.
–Tulin armeijasta lomille ja päätin poiketa Hartun lavalla, missä oli tanssit. Los Paraguayosin hitit olivat kova sana. Mieleeni jäi, että lavan pärekatolla oli 20 senttiä lunta, mutta tanssivista ihmisistä lähtevä lämpö sulatti lumen.
Aihe
Keuruu--Lammasperä, tanssilavatKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Tekijä
Lähde
https://www.suurkeuruu.fi/uutiset/hartun-lavalla-tanssittiin-joskus-kolmastikin-viikossa-200148403
Julkaisija
Alma Media Kustannus Oy/Suur-Keuruu