Pihlajaveden kyliä on perinteisesti nimitetty periksi. Mentiin Lapinperälle, Lehtoperälle tai Koivuperälle. Simsiön kylä muodosti poikkeuksen; sitä ei sanottu peräksi. Kirkonkylä, Asemankylä ja Valkeajärvi olivat myös perättömiä. Joka tien varrelta, viimeistään perältä, löytyy taloja ja niiden ihmisiä, joita muistetaan yhä. Tähän juttuun on poimittu kirjoittajan suosikkeja.
Sammalistontie ja Simsiöntie
Suomi 100 vuotta on nostanut kansalaissotaan liittyviä muistoja esiin. Pihlajavedeltä voi aiheeseen liittyen puhua Sammalistontiestä. Sen takaa löytyy isäntä Toivo Sammalisto, joka noina kovina aikoina lausui painavat sanansa siitä, ettei oman pitäjän miehiä ruveta teloittamaan sen paremmin punaisten kuin valkoisten puolelta. Ison talon isäntä oli laajakatseinen ja rohkea ihminen. Sammalistontien kulkija voi yhä nostaa hänelle hattuaan.
Toinen merkkimies tällä saralla on Simsiöntien Simsiön talon isäntä Anselm Simsiö, erityinen persoona hänkin. Kansalaissodan jälkeen ihmiset jakautuivat Pihlajavedellä, niin kuin kaikkialla maassa, Työväentalon ja Nuorisoseurantalon kävijöihin. Viha ja kauna kytivät näennäisesti rauhallisen elon alla. Anselm Simsiöön ne eivät ulottuneet. Mies otettiin yhtä lämpimästi vastaan, meni hän sitten Nuorisoseuralle tai Työväentalolle. Kivääri jätettiin eteiseen ja mies otettiin ilolla sisään. Anselm Simsiössä on täytynyt olla jotain aivan erityistä.
Letonmäentie
Haapamäen ja Pihlajaveden välillä sijaitseva Letonmäen tie kätkee mutkiinsa kahden ihmisen mielenkiintoisen tarinan. Tampereella 1886 syntynyt sisävesilaivan kapteenin poika, ylioppilas, toimittaja, kirjailija, SDP:n kansanedustaja Lauri Letonmäki, aiemmin Helin, asui Pihlajavedellä.
Lauri Letonmäki toimi muun muassa Suomen kansanvaltuuskunnan oikeusasiainvaltuutettuna. Sodan jälkeen hän meni Neuvostoliittoon. Letonmäki ehti toimia siellä monenlaisissa tehtävissä, kunnes joutui epäsuosioon ja kuoli 1935 omankäden kautta.
Lauri Letonmäen vaimo Maria Kurkela on syntynyt 1882 Haapamäellä Kurkelan torpassa. Lauri Letonmäen nimi tunnetaan, mutta Maikki Letonmäki on jäänyt kotikunnassaankin unhoon. Yhteiskunnallisesti valveutunut torpantyttö valittiin 1917 eduskuntaan Vaasan itäisestä vaalipiiristä.
Maikki Letonmäki pakeni kansalaissodan aikana Venäjälle ja toimi muun muassa lastentarhanopettajana Petroskoin lähellä. Maikin elämä loppui 15.11. 1937 teloittajien toimesta.
Lampilantie
Metsään sukeltavia teitä pohjoisella Pihlajavedellä, yksi niistä Lampilantie. Sen tien takaa löytyy balettitanssijatar ja filmitähti Laila Jokimo. Pietarsaarelainen Backmanin suku tuli 1800-luvulla Pihlajavedelle Keuruun Asunnan Piippalan kautta. Backman osti sitten Pihlajavedeltä Lampilan tilan.
Backmanit olivat liikemiehiä. Laila Jokimon isä, Kalle Backman, ei ollut liiketoimissaan onnekas, mutta hänet muistetaan yhä Pihlajavedellä mukavana ja hyväntuulisena ihmisenä.
Kalle Backmanin tytär, vuonna 1921 syntynyt Laila, tunnetaan Jokimo-nimisenä. Hän kävi kansakoulua Virroilla, muutti sitten äitinsä kanssa Tampereelle ja suuntasi heti määrätietoisesti tähteyttä kohden. Jokimo näytteli, tanssi ja lauloi, ensin Tampereella, lopulta Tukholmassa Kuninkaallisen Oopperan baletissa. Suomessa Jokimolla oli rooli muun muassa Kulkurin valssi -elokuvassa. Suurin saavutus sillä saralla lie rooli Bergmanin ohjaamassa filmissä. Metsä ei estä tietä tähtiin.
Lehtomäentie
Korven kulkija törmää Pihlajaveden Lehtomäentiellä hämmästyttävän isoon, eteläpohjalaistyyliseen asuinrakennukseen. Syy tähän komeuteen löytyy Pihlajaveden kuntaitsenäisyyden alkuajoista. Kun Isokömin poika Aapo rupesi rakentamaan Lehtomäkeä, siitä piti tuleman Pihlajaveden kunnantalo. Talosta tulikin komea, mutta varsinaiseen tehtäväänsä se ei päässyt. Talon rakentamisen pohjana olleet liikennesuunnitelmat muuttuivat. Lehtoperälle ei tullut teitä, ei kirkkoa. Iso talo keskellä metsää kertoo tänäkin päivänä Lehtomäen Aapon suurista suunnitelmista ja niiden romuttumisesta.
Lehtomäestä tuli ensin metsäyhtiön kämppä ja sitten edustustila, jossa haarikka voi kiertää pöytää kuin isojen isäntien pöydässä kuuluukin. Aapo ei jäänyt Lehtomäkeen kummittelemaan; suuttuipa mies ja muutti muualle.
Lusikkaniementie
Lusikkaniemessä ei tehty pelkästään lusikoita, tehtiin kankaitakin. Valkeajärven rannalla sijaitseva talo on saanut nimensä Lusikka-Petterin mukaan ja Petteri oli myös kankuri eli harvinainen mies alallaan.
Petteri eli Pietari Aaponpoika syntyi 1800-luvun puolella Vähä-Kömissä. Vaimokseen hän otti Maria Kutinlahden ja pari asui aikansa Valkeajärven Lusikkaniemeä, joka myöhemmin pelkkänä Niemenä tunnettiin. Nimet muuttuvat, Petterinkin nimeksi tuli lopulta Valkeinen. Mies oli kuitenkin ollut niin vaikuttava persoona omassa kylässään, että vanhemmat ihmiset puhuivat vielä 1900-luvun lopussa usein Lusikka-Petteristä. Ja saihan Petteri sitten oman tiensäkin.
Sammalistontie ja Simsiöntie
Suomi 100 vuotta on nostanut kansalaissotaan liittyviä muistoja esiin. Pihlajavedeltä voi aiheeseen liittyen puhua Sammalistontiestä. Sen takaa löytyy isäntä Toivo Sammalisto, joka noina kovina aikoina lausui painavat sanansa siitä, ettei oman pitäjän miehiä ruveta teloittamaan sen paremmin punaisten kuin valkoisten puolelta. Ison talon isäntä oli laajakatseinen ja rohkea ihminen. Sammalistontien kulkija voi yhä nostaa hänelle hattuaan.
Toinen merkkimies tällä saralla on Simsiöntien Simsiön talon isäntä Anselm Simsiö, erityinen persoona hänkin. Kansalaissodan jälkeen ihmiset jakautuivat Pihlajavedellä, niin kuin kaikkialla maassa, Työväentalon ja Nuorisoseurantalon kävijöihin. Viha ja kauna kytivät näennäisesti rauhallisen elon alla. Anselm Simsiöön ne eivät ulottuneet. Mies otettiin yhtä lämpimästi vastaan, meni hän sitten Nuorisoseuralle tai Työväentalolle. Kivääri jätettiin eteiseen ja mies otettiin ilolla sisään. Anselm Simsiössä on täytynyt olla jotain aivan erityistä.
Letonmäentie
Haapamäen ja Pihlajaveden välillä sijaitseva Letonmäen tie kätkee mutkiinsa kahden ihmisen mielenkiintoisen tarinan. Tampereella 1886 syntynyt sisävesilaivan kapteenin poika, ylioppilas, toimittaja, kirjailija, SDP:n kansanedustaja Lauri Letonmäki, aiemmin Helin, asui Pihlajavedellä.
Lauri Letonmäki toimi muun muassa Suomen kansanvaltuuskunnan oikeusasiainvaltuutettuna. Sodan jälkeen hän meni Neuvostoliittoon. Letonmäki ehti toimia siellä monenlaisissa tehtävissä, kunnes joutui epäsuosioon ja kuoli 1935 omankäden kautta.
Lauri Letonmäen vaimo Maria Kurkela on syntynyt 1882 Haapamäellä Kurkelan torpassa. Lauri Letonmäen nimi tunnetaan, mutta Maikki Letonmäki on jäänyt kotikunnassaankin unhoon. Yhteiskunnallisesti valveutunut torpantyttö valittiin 1917 eduskuntaan Vaasan itäisestä vaalipiiristä.
Maikki Letonmäki pakeni kansalaissodan aikana Venäjälle ja toimi muun muassa lastentarhanopettajana Petroskoin lähellä. Maikin elämä loppui 15.11. 1937 teloittajien toimesta.
Lampilantie
Metsään sukeltavia teitä pohjoisella Pihlajavedellä, yksi niistä Lampilantie. Sen tien takaa löytyy balettitanssijatar ja filmitähti Laila Jokimo. Pietarsaarelainen Backmanin suku tuli 1800-luvulla Pihlajavedelle Keuruun Asunnan Piippalan kautta. Backman osti sitten Pihlajavedeltä Lampilan tilan.
Backmanit olivat liikemiehiä. Laila Jokimon isä, Kalle Backman, ei ollut liiketoimissaan onnekas, mutta hänet muistetaan yhä Pihlajavedellä mukavana ja hyväntuulisena ihmisenä.
Kalle Backmanin tytär, vuonna 1921 syntynyt Laila, tunnetaan Jokimo-nimisenä. Hän kävi kansakoulua Virroilla, muutti sitten äitinsä kanssa Tampereelle ja suuntasi heti määrätietoisesti tähteyttä kohden. Jokimo näytteli, tanssi ja lauloi, ensin Tampereella, lopulta Tukholmassa Kuninkaallisen Oopperan baletissa. Suomessa Jokimolla oli rooli muun muassa Kulkurin valssi -elokuvassa. Suurin saavutus sillä saralla lie rooli Bergmanin ohjaamassa filmissä. Metsä ei estä tietä tähtiin.
Lehtomäentie
Korven kulkija törmää Pihlajaveden Lehtomäentiellä hämmästyttävän isoon, eteläpohjalaistyyliseen asuinrakennukseen. Syy tähän komeuteen löytyy Pihlajaveden kuntaitsenäisyyden alkuajoista. Kun Isokömin poika Aapo rupesi rakentamaan Lehtomäkeä, siitä piti tuleman Pihlajaveden kunnantalo. Talosta tulikin komea, mutta varsinaiseen tehtäväänsä se ei päässyt. Talon rakentamisen pohjana olleet liikennesuunnitelmat muuttuivat. Lehtoperälle ei tullut teitä, ei kirkkoa. Iso talo keskellä metsää kertoo tänäkin päivänä Lehtomäen Aapon suurista suunnitelmista ja niiden romuttumisesta.
Lehtomäestä tuli ensin metsäyhtiön kämppä ja sitten edustustila, jossa haarikka voi kiertää pöytää kuin isojen isäntien pöydässä kuuluukin. Aapo ei jäänyt Lehtomäkeen kummittelemaan; suuttuipa mies ja muutti muualle.
Lusikkaniementie
Lusikkaniemessä ei tehty pelkästään lusikoita, tehtiin kankaitakin. Valkeajärven rannalla sijaitseva talo on saanut nimensä Lusikka-Petterin mukaan ja Petteri oli myös kankuri eli harvinainen mies alallaan.
Petteri eli Pietari Aaponpoika syntyi 1800-luvun puolella Vähä-Kömissä. Vaimokseen hän otti Maria Kutinlahden ja pari asui aikansa Valkeajärven Lusikkaniemeä, joka myöhemmin pelkkänä Niemenä tunnettiin. Nimet muuttuvat, Petterinkin nimeksi tuli lopulta Valkeinen. Mies oli kuitenkin ollut niin vaikuttava persoona omassa kylässään, että vanhemmat ihmiset puhuivat vielä 1900-luvun lopussa usein Lusikka-Petteristä. Ja saihan Petteri sitten oman tiensäkin.
Aihe
Pihlajavesi (kunta), henkilöhistoria, tietKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Tarinoita Pihlajaveden alueen teiden nimistöstä.
Luento Pihlajaveden kotiseutumuseolla 5.9.2017
Luento Pihlajaveden kotiseutumuseolla 5.9.2017