Keurusseudun perinnettä tallennettaessa aivan keskeisenä asiana on metsätalous, koska sen ansiosta paikkakunnan varallisuus on noussut nopeasti nälkävuosien jälkeen. Tilaton väestö on saanut palkkatyötä metsistä ja metsänomistajat metsänmyyntituloja. Varsinkin Pihlajavedellä ja Multialla reilu 100 vuotta sitten puuyhtiöt ostivat suuria metsätiloja syrjäisiltä seuduilta. Ne olivat osittain vedenjakaja seutuja, karuja ja kivisiä.
Varsinkin viime sotien jälkeen metsäteollisuuden puunkäyttö lisääntyi huomattavasti. Metsäteollisuuden tuotteita tarvittiin sotakorvauksiin ja tavarantuonnin rahoittamiseen. Hakkuut piti ulottaa yhä syrjäisemmille alueille ja kun siellä oli paikallinen asutus hyvin harva, niin metsätyövoiman saamiseksi piti rakentaa metsäkämppiä. Tämä kämppien rakentaminen vauhdittui 1940-luvun lopulla ja jatkui 1950-luvun lopulle saakka. Keurusseudulla (Keuruu, Pihlajavesi, Multia) olikin enimmillään 38 toimivaa metsäkämppää sekä toistakymmentä siirtoparakkia. Näiden majoituskapasiteetti riitti lähes tuhannelle metsätyömiehelle. Keurusseudun metsäkämppäverkosto olikin tihein koko eteläisessä Suomessa. Työvoiman tarvetta kuvaa hyvin, kuinka Rosenlew yhtiö 1950-luvun alussa SuurKeuruu lehdessä ilmoitti, että työmaillemme otetaan satoja metsätyömiehiä töihin.
Sen jälkeen kun moottorisahat, metsätraktorit, mopedit ja autot yleistyivät sekä puiden kuorinta siirtyi tehtaille, niin työn tehostumisen ja helpomman kulkemisen johdosta työteho hakkuumiehillä nousi roimasti. Samaan aikaan metsätyövoimaa vakinaistettiin ja työtä tarjottiin ympärivuotisesti. Tämä aiheutti 1960-luvun puolivälin jälkeen maaseudulle ja myös Keurusseudulle suuren murroksen. Monen ansiomahdollisuudet heikkenivät ja heillä oli pakkomuutto työn perässä kaupunkipaikoille tai Ruotsiin.
Puunhankinnan kehitys jatkui voimakkaana ja nyt vuonna 2017 lähes kaikki hakkuutyö tehdään koneellisesti erittäin tehokkaasti. Nykyisin työvoiman tarve metsissä on vain murto-osa siitä, mitä se oli enimmillään.
Keurusseudun metsäammatilaiset tallensivat 1980-luvun lopulla metsäperinnettä. Jorma Heinonen kirjoitti materiaalista kaksi kirjaa. Toinen on metsäkämppiin keskittyvä kirja nimeltään ”Keurusseudun metsäkämpät” ja toinen puukauppoihin keskittyvä kirja nimeltään ”Vihreän kullan markkinoilla”.
Silloin haastateltiin noin 70 eri henkilöä, joista suurin osa on nyt kuollut. Näistä haastatteluista silloin tallennetut ääninauhat on digitoitu, yhteensä reilu 40 tuntia ja näistä äänitteistä poimittu noin viiden tunnin ”mielenkiintoisimmat palat”, jotka on ryhmitelty 17 eri tiedostoon. Ne ovat nyt Veräjän kautta kaikkien kuultavissa.
Tarinoita kuunnellessa huomaa kuinka lujilla ihmiset olivat ennen. Nauttikaa siitä, kun elämä on nyt fyysisesti helpompaa, mutta ollaanko nyt onnellisempia, kuka sen tietää?
Näin hankittiin puuta ja elettiin elämää!
Varsinkin viime sotien jälkeen metsäteollisuuden puunkäyttö lisääntyi huomattavasti. Metsäteollisuuden tuotteita tarvittiin sotakorvauksiin ja tavarantuonnin rahoittamiseen. Hakkuut piti ulottaa yhä syrjäisemmille alueille ja kun siellä oli paikallinen asutus hyvin harva, niin metsätyövoiman saamiseksi piti rakentaa metsäkämppiä. Tämä kämppien rakentaminen vauhdittui 1940-luvun lopulla ja jatkui 1950-luvun lopulle saakka. Keurusseudulla (Keuruu, Pihlajavesi, Multia) olikin enimmillään 38 toimivaa metsäkämppää sekä toistakymmentä siirtoparakkia. Näiden majoituskapasiteetti riitti lähes tuhannelle metsätyömiehelle. Keurusseudun metsäkämppäverkosto olikin tihein koko eteläisessä Suomessa. Työvoiman tarvetta kuvaa hyvin, kuinka Rosenlew yhtiö 1950-luvun alussa SuurKeuruu lehdessä ilmoitti, että työmaillemme otetaan satoja metsätyömiehiä töihin.
Sen jälkeen kun moottorisahat, metsätraktorit, mopedit ja autot yleistyivät sekä puiden kuorinta siirtyi tehtaille, niin työn tehostumisen ja helpomman kulkemisen johdosta työteho hakkuumiehillä nousi roimasti. Samaan aikaan metsätyövoimaa vakinaistettiin ja työtä tarjottiin ympärivuotisesti. Tämä aiheutti 1960-luvun puolivälin jälkeen maaseudulle ja myös Keurusseudulle suuren murroksen. Monen ansiomahdollisuudet heikkenivät ja heillä oli pakkomuutto työn perässä kaupunkipaikoille tai Ruotsiin.
Puunhankinnan kehitys jatkui voimakkaana ja nyt vuonna 2017 lähes kaikki hakkuutyö tehdään koneellisesti erittäin tehokkaasti. Nykyisin työvoiman tarve metsissä on vain murto-osa siitä, mitä se oli enimmillään.
Keurusseudun metsäammatilaiset tallensivat 1980-luvun lopulla metsäperinnettä. Jorma Heinonen kirjoitti materiaalista kaksi kirjaa. Toinen on metsäkämppiin keskittyvä kirja nimeltään ”Keurusseudun metsäkämpät” ja toinen puukauppoihin keskittyvä kirja nimeltään ”Vihreän kullan markkinoilla”.
Silloin haastateltiin noin 70 eri henkilöä, joista suurin osa on nyt kuollut. Näistä haastatteluista silloin tallennetut ääninauhat on digitoitu, yhteensä reilu 40 tuntia ja näistä äänitteistä poimittu noin viiden tunnin ”mielenkiintoisimmat palat”, jotka on ryhmitelty 17 eri tiedostoon. Ne ovat nyt Veräjän kautta kaikkien kuultavissa.
Tarinoita kuunnellessa huomaa kuinka lujilla ihmiset olivat ennen. Nauttikaa siitä, kun elämä on nyt fyysisesti helpompaa, mutta ollaanko nyt onnellisempia, kuka sen tietää?
Näin hankittiin puuta ja elettiin elämää!
Aihe
metsätalous, hakkuut, metsätyö, puukauppa, muistelu, haastattelut, suullinen perinneKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Pekka Isomäki kertoo Keurusseudun metsäperinteestä ja sen tallentamisen parissa tekemästään työstä. Teksti toimii johdantona metsäperinnehaastatteluihin, jotka Isomäki teki alun perin 1980-luvulla c-kaseteille. Veräjää varten hän digitoi ne ja editoi niistä yhteensä 17 eri kokonaisuutta.
Äänitiedosto avautuu painamalla ensin aiheen kohdalla olevaa kaiuttimen kuvaa TAI itse aiheen otsikkoa JA sen jälkeen painamalla sivulle avautuneen mustan vaakapalkin vasemmassa laidassa olevaa pikku NUOLTA, jonka vieressä on aikalaskuri.
Äänitiedosto avautuu painamalla ensin aiheen kohdalla olevaa kaiuttimen kuvaa TAI itse aiheen otsikkoa JA sen jälkeen painamalla sivulle avautuneen mustan vaakapalkin vasemmassa laidassa olevaa pikku NUOLTA, jonka vieressä on aikalaskuri.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto
Aikamääre
2017