Hiihtokilpailureissu kirkonkylälle 1940-luvulla

Hiihtokilpailut
Keuruulla oli hiihtokilpailu 4. päivänä maaliskuuta. Aamulla lähdin asemalle kello 9. Kaikki kilpailun osanottajat olivat saapuneet. Sidoimme kaikki sukset nippuun. Kirjoitin matkatavarakirjan ja laitoin osoitelaput suksiin. Maksun sai suorittaa Keuruun asemalla. Juna saapui. Nostimme sukset ”konnarin vaunuun” ja nousimme itsekin. Keuruun asemalta lähdimme kansakoululle. Siellä pojat rasvasivat suksiaan. Veikko S. kanssa kävin katsomassa sisällä. Sitten veimme sukset sisälle ja rasvasimme ne.

Kilpailu alkoi kello 11. Opettaja Martti Haapamäki jakoi kangaslaput, joissa oli numerot. Numerokseni tuli 21. Kun kaikille oli jaettu, lähdettiin ulos. Kului muutama minuutti ennen kuin tuli minun vuoroni. Kilpailijat lähtivät puolen minuutin väliajoin. Edessäni lähti poika, joka näytti kovalta menijältä. Jännittyneenä odotin, kun lähettäjä sanoi: ”Paikoilleen, valmiina, nyt!” Lähdin hyvää vauhtia. Alava pelto oli edessäni. Se meni nopeasti. Edellä menevä oli jo hyvän matkaa edelläni. Päästyäni pellon alalaitaan, vilkaisin taakseni, sieltä tuli n:ro 22 tavallista vauhtia. Maantielle tultuani menin kovempaa. Latu kulki maantietä noin 400 m. Sitten se kääntyi metsään. Loiva nousu ja sitten mäki, joka vei järvelle. Jyrkkä nousu vei tielle. Latu kulki hetken matkaa tien viertä ja poikkesi taas metsään. Pitkän nousun jälkeen tuli jyrkkä alamäki, josta päästiin maantielle. Tiellä numerosta 19 edelle. Siis kaksikymmentä oli mennyt siitä edelle. Oli lyhyt matka maaliin ja otin loppukirin.

Saatuani sukset jalasta menin ”vesikahville” luokan vieressä olevaan huoneeseen. Pulla ja kuuma vesi virkistivät. Menin katsomaan, kuinka muut pojat saapuvat maaliin. Kauko saapui vähän väsähtäneenä. Kalevi sitä vastoin tuli virkeänä ja hiihti reippaasti lopun. Veikko S. tuli myös reippaammin, mutta hänellä aukesi side aina. Sen kiinni laittaminen vei aikaa. Sitten lähtivät tytöt. Kun he olivat hiihtäneet, menimme luokkaan. Kesti noin tunnin, ennen kuin palkintotuomarit olivat laskeneet tulokset. Opettaja Haapamäki luki tulokset ja konstaapeli Punnonen jakoi palkinnot. Isojärven koulu sai poikien kiertopalkinnon. Asunnan koulu sai tyttöjen kiertopalkinnon.

Sitten lähdimme asemalle viemään suksia matkatavaraksi. Matkatavarakonttorissa oli siskoni miehen veli, Eino Hannula, vuorossa. Juttelin hänen kanssaan kauan. Sitten menin Veikko S. kanssa ostamaan elokuvaliput. Jäimme odottamaan kuvan alkamista. Se alkoi kello 5. Menimme heti, kun pääsi ja saimme istumapaikan edestä, vaikka meillä ei ollut paikkalippuja. Kuvan nimi oli ” Vain viisi palasi”. Se oli jännä kuva. Kello 7 kuvat loppuivat. Menimme kahdestaan syömään Keski-Suomen ravintolaan. Sitten menimme asemalle junaa odottamaan. Kuulimme, että juna oli myöhässä kolme tuntia. Mutta pian kului ilta. Kun juna tuli, menimme junaan. Katsoin, että sukset varmasti tulivat junaan. Sitten nousin itsekin. Juna kulki hitaasti, mutta kun oli lukemista, niin aika kului nopeasti. Huttulassa erotimme sukset ja lähdimme kotiin. Kilpahiihtopäivä oli hauska päivä.

Aihe

hiihtolajit, kilpailut, Kansallispirtti, rautatieliikenne, koululaiset, Haapamäki, Martti

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Veikko Kinnusen kertomus koulupojan hiihtokilpailupäivästä Keuruun kirkonkylässä 1940-luvulla.