Hautalan Lyyti eli Lyydia Mäkinen os. Hanho syntynyt Keuruulla 1874. Hänen puolisonsa Matti Ahia Mäkinen oli syntynyt Keuruulla 1837. He ostivat Keuruun Asunnalta Hautalan tilan vuonna 1914.
Muuttaessaan Hautalaan heillä oli jo kaksi poikaa, Ahia, syntynyt 1895 ja Atte, syntynyt 1896. Ahia muutti 1910-luvulla Ameriikkaan, kuten moni hänen aikalaisistaan.
Nuorena Lyyti harrasti yhdistystoimintaa, kuorolaulua ja näyttelemistä. Valokuvaus oli myös hänen harrastuksiaan. Muistitietoa ei ole, mistä hän sai siihen innostuksen ja mistä hän hankki kameran. Valokuvaus alkoi 1920- luvulta ja jatkui sotavuosiin 1940-luvulle yhdessä pojan Aten kanssa.
Hautala oli pieni tila, ajan tavan mukaan tilalla oli 2–3 lehmää, pari lammasta, joista saatiin villaa sekä lihaa ja tietenkin maatiaiskanoja. Järvestä saatiin kalaa, lähinnä ahventa ja särkeä. Niistä Lyyti teki hapankalaa talven varalle.
Puutarhaan Lyyti hankki marjapensaita ja omenapuita. Hyvin ne kasvoivat ja tuottivat syötävää, mutta sotatalvena omenapuut paleltuivat.
Siihen aikaan tehtiin kaikki kodin tekstiilit itse pellavan kasvatuksesta lähtien. Kehruut ja kutomiset olivat Lyytille tuttuja. Näitä taitoja hän opetti Aten kahdelle tyttärelle Martalle ja Mairelle.
Atte, Lyytin poika jäi leskeksi ja tyttäret kymmenen ja viiden vanhoiksi. Lyyti oli tyttärille mummo, mutta toimi äitinä. Vielä seuraavalle polvelle isoisoäitinä hänellä oli tehtävää lasten perään katsomisessa. Mairen lapset pitivät Lyytiä mummona, vaikka hän oli jo isomummo.
Atte lunasti tilan tyttäriensä kanssa, mutta Lyyti jatkoi tilalla töitä tehden aina 1960-luvulle saakka. Hän oli edistyksellinen ja seurasi aikaa. Mairen puoliso Mikko Järvenpää kertoi, kuinka Lyyti hoputti hankkimaan helpotusta tilan töihin. 1950-luvulla sähköt oli merkittävä edistysaskel, puhelin ja lypsykone kuuluivat myös hankintoihin.
Lyytin ja Aten ottamia valokuvia on satoja. Valitettavan moni niistä on kuvia, joissa on tuntemattomia kasvoja ja paikkoja. Valokuviin ei ole laitettu vuosilukuja, eikä nimiä.
Iso osa kuvista on otettu perhepiiristä ja naapureista. Lyytiä tilattiin myös ottamaan kuvia tärkeistä hetkistä, kuten häistä, hautajaisista, vuosipäivistä ja vainajista, joka tuntuu tänä päivänä oudolta. Valokuvia vieraista ihmisistä on otettu Hautalan pihapiirissä, sama pihlaja on taustana monessa kuvassa.
Lyyti eli pitkän elämän, hän oli terve viimeiseen saakka lähes 90-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 1964. Itse muistan Lyytin hyväntuulisena mummona.
Kirjoittaja on Lyydian pojan tyttärentytär ja Hautalan tilan nykyinen viljelijä.
Irja Järvenpää-Ryymin
Aihe
Asunta (Keuruu), Mäkinen, Lyydia, valokuvaajatKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.