On paukkuva helmikuun pakkanen. Talvi on pitänyt Suomea kohmeisessa kourassaan jo pitkään: mittari on kuukausimääriä pysytellyt -20 C seutuvilla, usein ylikin. Lehtiniemen vanhassa pappilassa odotetaan toisen lapsen syntymää ja palellaan.
Vesijohto ja viemäri ovat pitkään olleet jäässä. Niinpä vähän toisella vuodella olevan esikoisen kylpy- ja pyykkivesi on sulatettava lumesta. Ruokavesi kannetaan rantasaunalta, jonka vesijohto on vielä pysynyt sulana. Vesikattila ja vauvanpyykkivati ovat jatkuvasti hellalla, jossa on pidettävä tulta lähes yötä päivää. Iso leivinuuni ja sisähuoneiden vanhat ”pystykaakeliuunit” lämpiävät myös parikin kertaa päivässä. Silti lämpötila pysyttelee rinnankorkeudella +15 C maisemissa, lattianpinnassa aina 10 astetta vähemmän. Mutta kevättä kohti mennään ja vauva odotus peittää alleen pienet vaikeudet.
Laskettu H-hetki oli ohitettu jo lähes kolme viikkoa sitten eli yhtä kauan kuin raskauden alkuvaiheen vaikeudet kestivät. Nyt oli lääkäri antanut passituksen sairaalaan: huomenaamulla käydään tositoimiin synnytyksen käynnistämiseksi. Niinpä isä-Pekka kuskasi minut Mossella (Moskwitsch mallia -54) sairaalaan siinä klo 20 maissa aamuksi valmiiksi.
Kun pääsin vuoteeseen ja otin kirjan viettääkseni illan, alkoi tuntua supistuksia. Muutaman tunnin kuluttua ne päättyivät nopeaan ja helppoon synnytykseen. Yövuorossa olivat vanhat, kokeneet, kaikkien keuruulaisten tuntemat kätilöt Siiri Taipale ja Aino Sakari. Viime mainittu otti vastaan noin klo 23.50 upean pojan, jonka ”elopainoksi” hän sai heti tuoreeltaan 5 100 gr, pituus oli 56 cm.
Ryhtyessään pesemään meitä hän juoksee hätääntyneenä ja huutaa: ”Vesijohto on jäässä, en saanut kuin ½ litraa. Kumpaa minä tällä pesen, äitiä vai lasta?” Hän kääräisi vauvan kapaloon, pisti sen viereeni, peitti minut ja juoksi herättämään talonmiestä uimalaitoksen rannasta vettä hakemaan. Tynnyreillä sitä haettiin ja luultavasti hevoskyydillä.
Aamuyö oli jo pitkällä, ennen kuin olimme vauvan kanssa omissa vuoteissamme väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Eihän se ollut mitään ainutlaatuista, miksei vesijohto jäädy yhtä hyvin sairaalassa kuin pappilassakin. Kaksi talvea vielä palelimme Lehtiniemessä, missä kesän kauneus korvasi talven kylmyyden, mutta sitten ”nostimme kytkintä” ja muutimme Jyväskylään. Kolmas lapsemme syntyikin siellä keskussairaalassa ja kaksoistyttäremme muutaman vuoden kuluttua Lapuan synnytyslaitoksella. Niissä kummassakaan paikassa ei ollut havaittavissa tällaista vesijohdon jäätymistä.
Elämäni parhaita hetkiä kiitollisena muistellen,
eläkekodissa Keuruun Melonsaaressa 8.4.1992
Kerttu Lavaste
viiden lapsen äiti ja 13 lapsenlapsen isoäiti
Vesijohto ja viemäri ovat pitkään olleet jäässä. Niinpä vähän toisella vuodella olevan esikoisen kylpy- ja pyykkivesi on sulatettava lumesta. Ruokavesi kannetaan rantasaunalta, jonka vesijohto on vielä pysynyt sulana. Vesikattila ja vauvanpyykkivati ovat jatkuvasti hellalla, jossa on pidettävä tulta lähes yötä päivää. Iso leivinuuni ja sisähuoneiden vanhat ”pystykaakeliuunit” lämpiävät myös parikin kertaa päivässä. Silti lämpötila pysyttelee rinnankorkeudella +15 C maisemissa, lattianpinnassa aina 10 astetta vähemmän. Mutta kevättä kohti mennään ja vauva odotus peittää alleen pienet vaikeudet.
Laskettu H-hetki oli ohitettu jo lähes kolme viikkoa sitten eli yhtä kauan kuin raskauden alkuvaiheen vaikeudet kestivät. Nyt oli lääkäri antanut passituksen sairaalaan: huomenaamulla käydään tositoimiin synnytyksen käynnistämiseksi. Niinpä isä-Pekka kuskasi minut Mossella (Moskwitsch mallia -54) sairaalaan siinä klo 20 maissa aamuksi valmiiksi.
Kun pääsin vuoteeseen ja otin kirjan viettääkseni illan, alkoi tuntua supistuksia. Muutaman tunnin kuluttua ne päättyivät nopeaan ja helppoon synnytykseen. Yövuorossa olivat vanhat, kokeneet, kaikkien keuruulaisten tuntemat kätilöt Siiri Taipale ja Aino Sakari. Viime mainittu otti vastaan noin klo 23.50 upean pojan, jonka ”elopainoksi” hän sai heti tuoreeltaan 5 100 gr, pituus oli 56 cm.
Ryhtyessään pesemään meitä hän juoksee hätääntyneenä ja huutaa: ”Vesijohto on jäässä, en saanut kuin ½ litraa. Kumpaa minä tällä pesen, äitiä vai lasta?” Hän kääräisi vauvan kapaloon, pisti sen viereeni, peitti minut ja juoksi herättämään talonmiestä uimalaitoksen rannasta vettä hakemaan. Tynnyreillä sitä haettiin ja luultavasti hevoskyydillä.
Aamuyö oli jo pitkällä, ennen kuin olimme vauvan kanssa omissa vuoteissamme väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Eihän se ollut mitään ainutlaatuista, miksei vesijohto jäädy yhtä hyvin sairaalassa kuin pappilassakin. Kaksi talvea vielä palelimme Lehtiniemessä, missä kesän kauneus korvasi talven kylmyyden, mutta sitten ”nostimme kytkintä” ja muutimme Jyväskylään. Kolmas lapsemme syntyikin siellä keskussairaalassa ja kaksoistyttäremme muutaman vuoden kuluttua Lapuan synnytyslaitoksella. Niissä kummassakaan paikassa ei ollut havaittavissa tällaista vesijohdon jäätymistä.
Elämäni parhaita hetkiä kiitollisena muistellen,
eläkekodissa Keuruun Melonsaaressa 8.4.1992
Kerttu Lavaste
viiden lapsen äiti ja 13 lapsenlapsen isoäiti
Aihe
synnytys, kätilöt, talvi, vesijohdot, pappilatKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Kertomuksessa ruustinna Kerttu Lavaste muistelee toisen lapsensa synnytystä eräänä pakkasyönä Keuruun synnytyslaitoksella.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto