Rovasti Pekka Verner Lavaste – avara ja ymmärtäväinen evankelinen
Pekka Lavaste syntyi 17.3.1925 Töysässä ratamestarin perheen seitsemänneksi lapseksi. Kaksi isoaveljeä oli kuollut jo lapsena, neljä siskoa otti pikkuveljen ilolla vastaan. Pekalle syntyi myöhemmin vielä kaksi pikkuveljeä.
Pekan ensimmäisenä elinvuonna perhe muutti Mikkeliin ja neljän vuoden kuluttua Viipurin läänin Pyhäjärvelle isän työn mukana. Karjalassa Pekka varttui lapsuuden vuodet ja aloitti koulunkäynnin, kunnes talvisota ajoi perheen evakkoon Keuruulle. Keuruulla oli sukulaisia ja täällä perhe elänyt ennen Töysään muuttoa.
Pekka Lavasteen koulunkäynti jatkui Haapamäen yhteiskoulussa, kunnes sota kutsui 18-vuotiasta nuorukaista. Sodassa Pekka palveli viestimiehenä, niin radistina kuin kirjurinakin. Alkukesästä 1944 joukkojen perääntyessä Syväriltä nuoren miehen henki oli vain senteistä kiinni, kun vihollisen maataistelukone tulitti konekiväärillä ladon takana maassa makaavaa sotilasta. Sotatoimet veivät Pekan Lapin sotaan aina käsivarren rintamalle asti. Hän tuli siviiliin kurkkumätäpotilaana syyskuussa 1945.
Sodan keskeyttämän oppikoulun hän suoritti loppuun Niinisalon internaatissa ja kirjoitti ylioppilaaksi Haapamäeltä 1947. Sodan jälkeisen ajan nuorisoherätykset olivat tehneet syvällisen vaikutuksen nuoreen veteraaniin. Alkuun suunnitellut opettajaopinnot Jyväskylässä vaihtuivat teologiaksi Helsingin yliopistossa.
Pekan koti Keuruulla oli evankelisluterilainen, joten on luonnollista, että hän löysi tiensä Evankelisen ylioppilasliiton toimintaan. EYL:n kuoro tuli erityisen tärkeäksi. Kuorosta löytyi kihlattu ja tuleva puoliso Kerttu o.s. Kortekangas. Ruustinna Kerttua ja rovasti Pekkaa siunattiin viidellä lapsella. Jälkeläisiä on lukuisa katras jo kolmessa polvessa.
Pekka Lavaste vihittiin pappisvirkaan 3.6.1953 Tampereen tuomiokirkossa. Papin virkaa hän ehti hoitaa Asikkalassa, Keuruulla, Jyväskylässä, Töysässä ja lopulta Imatralla. Hän jäi eläkkeelle Imatran seurakunnan kirkkoherran virasta 80-luvun puolivälissä ja palasi Kerttu-ruustinnansa kanssa koti-Keuruulle, jonne he rakensivat eläkepäivien talon Keurusselän rannalle.
Pappina Pekka Lavaste on tehnyt merkittävän elämäntyön kirkossamme. Avara evankelisuus on ollut hänen hengellinen tunnusmerkkinsä. Pekka on ollut pidetty, luotettava ja helposti lähestyttävä kirkonmies kaikissa toimissaan. Hieno huumori ja inhimillinen ymmärrys ovat luoneet luontevaa ja toimivaa ilmapiiriä.
Yli 30 vuoden eläkepäivien aikana rakas rovasti ruustinnansa keralla on ollut tärkeä osa Keuruun seurakunnan elämää. Tämän vuoden veteraanipäivänä Lavasteen saama Sotaveteraanien ensimmäisen kunniajäsenen arvonimi kertoo omaa tarinaansa Pekan merkityksestä veteraanityössä.
Kun pidin tulosaarnaani Keuruun kirkossa 35 vuotta sitten, kävelin kirkkokahveille Pekan kanssa. Lohkaisin vanhemmalle pappisveljelle: ”Tuliko kuuntelemaan uutta pappia sillä korvalla?” Hän pysähtyi ja katsoi silmiini sanoen:” Kuule, mulla ei sitä korvaa olekaan!”
Pekka-rovastia kaivaten, kasteen armolla taivaaseen tähyten.
Ossi Poikonen, Keuruun kirkkoherra, eläkkeellä
Pekka Lavaste syntyi 17.3.1925 Töysässä ratamestarin perheen seitsemänneksi lapseksi. Kaksi isoaveljeä oli kuollut jo lapsena, neljä siskoa otti pikkuveljen ilolla vastaan. Pekalle syntyi myöhemmin vielä kaksi pikkuveljeä.
Pekan ensimmäisenä elinvuonna perhe muutti Mikkeliin ja neljän vuoden kuluttua Viipurin läänin Pyhäjärvelle isän työn mukana. Karjalassa Pekka varttui lapsuuden vuodet ja aloitti koulunkäynnin, kunnes talvisota ajoi perheen evakkoon Keuruulle. Keuruulla oli sukulaisia ja täällä perhe elänyt ennen Töysään muuttoa.
Pekka Lavasteen koulunkäynti jatkui Haapamäen yhteiskoulussa, kunnes sota kutsui 18-vuotiasta nuorukaista. Sodassa Pekka palveli viestimiehenä, niin radistina kuin kirjurinakin. Alkukesästä 1944 joukkojen perääntyessä Syväriltä nuoren miehen henki oli vain senteistä kiinni, kun vihollisen maataistelukone tulitti konekiväärillä ladon takana maassa makaavaa sotilasta. Sotatoimet veivät Pekan Lapin sotaan aina käsivarren rintamalle asti. Hän tuli siviiliin kurkkumätäpotilaana syyskuussa 1945.
Sodan keskeyttämän oppikoulun hän suoritti loppuun Niinisalon internaatissa ja kirjoitti ylioppilaaksi Haapamäeltä 1947. Sodan jälkeisen ajan nuorisoherätykset olivat tehneet syvällisen vaikutuksen nuoreen veteraaniin. Alkuun suunnitellut opettajaopinnot Jyväskylässä vaihtuivat teologiaksi Helsingin yliopistossa.
Pekan koti Keuruulla oli evankelisluterilainen, joten on luonnollista, että hän löysi tiensä Evankelisen ylioppilasliiton toimintaan. EYL:n kuoro tuli erityisen tärkeäksi. Kuorosta löytyi kihlattu ja tuleva puoliso Kerttu o.s. Kortekangas. Ruustinna Kerttua ja rovasti Pekkaa siunattiin viidellä lapsella. Jälkeläisiä on lukuisa katras jo kolmessa polvessa.
Pekka Lavaste vihittiin pappisvirkaan 3.6.1953 Tampereen tuomiokirkossa. Papin virkaa hän ehti hoitaa Asikkalassa, Keuruulla, Jyväskylässä, Töysässä ja lopulta Imatralla. Hän jäi eläkkeelle Imatran seurakunnan kirkkoherran virasta 80-luvun puolivälissä ja palasi Kerttu-ruustinnansa kanssa koti-Keuruulle, jonne he rakensivat eläkepäivien talon Keurusselän rannalle.
Pappina Pekka Lavaste on tehnyt merkittävän elämäntyön kirkossamme. Avara evankelisuus on ollut hänen hengellinen tunnusmerkkinsä. Pekka on ollut pidetty, luotettava ja helposti lähestyttävä kirkonmies kaikissa toimissaan. Hieno huumori ja inhimillinen ymmärrys ovat luoneet luontevaa ja toimivaa ilmapiiriä.
Yli 30 vuoden eläkepäivien aikana rakas rovasti ruustinnansa keralla on ollut tärkeä osa Keuruun seurakunnan elämää. Tämän vuoden veteraanipäivänä Lavasteen saama Sotaveteraanien ensimmäisen kunniajäsenen arvonimi kertoo omaa tarinaansa Pekan merkityksestä veteraanityössä.
Kun pidin tulosaarnaani Keuruun kirkossa 35 vuotta sitten, kävelin kirkkokahveille Pekan kanssa. Lohkaisin vanhemmalle pappisveljelle: ”Tuliko kuuntelemaan uutta pappia sillä korvalla?” Hän pysähtyi ja katsoi silmiini sanoen:” Kuule, mulla ei sitä korvaa olekaan!”
Pekka-rovastia kaivaten, kasteen armolla taivaaseen tähyten.
Ossi Poikonen, Keuruun kirkkoherra, eläkkeellä
Aihe
Töysä, Pyhäjärvi Vpl., Karjala, Haapamäki (Keuruu), Niinisalo (Kankaanpää), sotakokemukset, sotaveteraanit, teologia, evankelinen liike, papistoKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Muistokirjoituksessa Keuruun entinen kirkkoherra Ossi Poikonen kertoo kollegansa Pekka Lavasteen elämänvaiheista.
Tekijä
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto