Harjulinna on Häkkisen maaseutuseura ry:n omistama seurantalo. Rakennus on punaiseksi maalattu, vankoista hirsistä rakennettu seurantalo, joka on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Se sijaitsee noin 20 km Keuruulta Mäntän suuntaan, Häkkisen kylällä, noin kilometri kantatieltä 58 poiketen.
Harjulinnan rakennusvaiheita
Metsäyhtiöt W. Rosenlew Oy ja G. A. Serlachius Oy toimivat aikoinaan vahvasti alueella. Keuruun Suojeluskunnan Häkkisen kyläosasto perustettiin 8.10.1931. Rosenlewin metsäpiiripäällikkö Oiva Riihelästä tuli suojeluskunnan kyläpäällikkö. Lotta Svärdin Häkkisen kyläosasto perustettiin 18.12.1933 ja sitä johti Oiva Riihelän puoliso Aino Riihelä. Vuonna 1934 heräsi ajatus suojeluskuntatalon rakentamisesta. Rosenlew teki mahdolliseksi Harjulinnan rakentamisen maalleen Häkkisen kankaalle. Tontti oli erinomainen kuivan maan paikka. Rakennuspiirustusten laatimiseen saatiin apua Mäntän suunnasta, kun Hannes Autere ja Gösta Serlachius avustivat suunnittelussa ja rakennuksen piirsi rakennusmestari Viljo Mäkelä. Serlachius lahjoitti myös ikkunanpuitteet Harjulinnaan. Lähialueen taloista saatiin lahjoituksia ja talkootyövoimaa Harjulinnan rakentamiseen. Hirsiä veistivät ainakin Hjalmar Alanko ja Vieno Lillukkamäki. Kookas talo valmistui nopeasti, sillä syksyllä 1935 aloitettiin työt ja vihkiäiset olivat jo seuraavan vuoden syksyllä.
Harjulinnan alakerrassa on juhlasali, näyttämö, eteishalli, ravintolahuone ja keittiö. Yläkerrassa on lottien huone, suojeluskuntalaisten luento- ja majoitushuone sekä keittiö ja kamari vahtimestarille. Harjulinna vihittiin käyttöönsä 4.10.1936. Kuorevesi-Mänttä-Wilppula –lehti uutisoi 8.10.1936 Harjulinnan valmistumista seuraavasti: ”Vaikka Häkkisen kyläkunta on melko pieni verrattuna moneen muuhun kylään Keuruulla, on se ensimmäisenä pystynyt saamaan suojeluskuntatalon aikaan Keuruun suuressa pitäjässä.” Yleensä suojeluskuntataloja oli rakennettu suurempiin taajamiin yhteistyössä muiden seurojen kanssa.
Ensimmäisten vuosikymmenten toimintaa
Suojeluskunnan toimitilat olivat Harjulinnan yläkerrassa. Alakerrassa suojeluskunta järjesti iltamia näytelmineen sekä kesäjuhlia urheilukilpailuineen vuosina 1936-1939. Lotat hoitivat tilaisuuksien kahvituksen. Mäntästä väkeä toi Paunun linja-auto. Taitelija Tapani Lemminkäinen maalasi Harjulinnan näyttämön kulissit vuonna 1938. Vuonna 1942 Harjulinnassa oli metsätyökalujen kunnostamiskurssit. Kun suojeluskuntajärjestöt sekä Lotta Svärd -järjestöt rauhanehtojen nojalla lakkautettiin, perustettiin vuonna 1945 Häkkisen maamiesseura ry. ja jolle Harjulinna siirrettiin sen omistukseen.
Häkkisen maamiesseuran perustava kokous pidettiin 6.1.1945. Alkuvaiheessa toimintaa hankaloitti kylätoiminnan hajanaisuus, sillä toiminta jakautui erillään oleviin ja vesistön erottamiin Häkkisen ja Liukon kyliin. Ensimmäiseen johtokuntaan vuonna 1945 valittiin Kalle Liukko (pj), Usko Alanko (siht.) Vihtori Autio, Bruno Pummila, Paavo Lamminmäki, Eero Lehtinen, Eeva Liukko, Aune Alanko ja Aino Riihelä sekä siirtoväestä Juho Laihanen ja Matti Simukka. Naisosaston johtokuntaan valittiin Eeva Liukko (pj.), Aune Alanko (siht.), Hilda Lehtinen, Aino Riihelä, Liisa Eskola, Alma Häkkinen sekä siirtoväestä Esteri Pulakka ja Sylvi Lahtinen.
Toiminta lähti ripeästi käyntiin ja Keski-Suomen maanviljelysseuran neuvojat Oiva Kamppi ja Hellä Kallio sekä myöhemmin muut neuvojat pitivät esitelmiä ja kursseja karjatalouden ja kotitalouden alalta. Kilpailtiin mm. pellavanviljelyssä, kasvitarhan hoidossa ja kodinympäristön kunnostamisessa. Opintokerhot toimivat Häkkisessä ja Liukossa. Vapaa-ajallekin annettiin aikansa; perustettiin ohjelmatoimikunta, joka järjesti ohjelmallisia iltamia. Harjulinnassa esitettiin näytelmiä ja laulukuoroa johti opettaja AnnaTuunainen. Häkkisen Urheilijat järjestivät kilpailuja hiihdossa ja kolmiottelussa. Toiminta palkittiin jo heti seuran ensimmäisenä toimintavuonna 1945 maamiesseuraliiton toimintakilpailussa ensimmäisellä palkinnolla. Palkintoja saatiin toimintakilpailuista myöhemminkin. Lukuisat häät Harjulinnassa myös tanssittiin. Vuonna 1947 hankittiin Häkkisen maamiesseuralle puimakone ja maamoottori.
Monipuolisen toiminnan keskus
Häkkisen maamiesseuran toiminta oli erityisen vilkasta 1950-luvulla, sillä Harjulinnaan laitettiin sähköt vuonna 1951. Oli iltamia sekä kesä- ja elojuhlia, näyteltiin ja tanssittiin. Elokuvia kävi näyttämässä Filmipartio. Tansseissa soitti usein kylän oma poika Lauri Kaukanen, joko yksin tai orkesterinsa kanssa. Vierailunäytäntöjäkin Harjulinnassa oli, mm. Pohjoislahden nuorisoseura. Mäntän työväennäyttämö kävi esiintymässä mukanaan näyttelijä Rolf Labbart. Häkkisenlahdella järjestettiin ravi- ja autokilpailuja. Kutomakurssit järjestettiin Liukossa. Maamiesseura järjesti kuljetuksia maatalousnäyttelyihin, jonne matka taittui usein Paavo Larmin kuorma-auton lavalla.
Harjulinnan yläkerta oli koti useille perheille vuodesta 1945 aina 1960-luvun alkuun saakka. Siellä asuvat toimivat usein Harjulinnan vahtimestareina tai puhelinkeskuksen hoitajina vuosina 1953-1962. Häkkisen maamiesseuraan perustettiin Airolahden kyläosasto vuonna 1956. Häkkisen maamiesseura järjesti nuotta- ja kalajuhlia vuosina 1953-1969 Liukonkylällä. Esiintyjinä olivat mm. näyttelijä Maikki Länsiö ja koomikko ”Eemeli” Toivonen. Muutamat kalajuhlat olivat myös Harjulinnassa ja Häkkisenrannassa. 1960-luvulla useissa paikoissa järjestettiin kansansoittokilpailuja, niin myös Harjulinnassa vuonna 1962. Toiminta laantui 1970-luvun alkuun tultaessa, kunnes vuonna 1977 ryhdyttiin remontoimaan Harjulinnaa ja sen jälkeen Häkkisen maamiesseuran huvitoimikunta järjestikin kesätansseja toistakymmentä vuotta.
Maaseutuseuran aikaa
Vuosien varrella toiminnasta vastuuta ovat kantaneet useat henkilöt. Pitkäaikaisimmista puheenjohtajista mainittakoon Matti Pänkäläinen ja Kari Vesterinen. Häkkisen maamiesseura ry nimellä toimittiin vuoteen 1995 saakka, jolloin mies- ja naisjaostot yhdistyivät. Siitä lähtien on toimittu Häkkisen maaseutuseura ry:n nimellä. Neuvojien kurssit käsittelivät esim. maatalousverotusta, tietokoneen ja mikroaaltouunin käyttöä. Iltamaperinnekin elvytettiin uudelleen ja perhejuhlia järjestetään talon tiloissa. Kauneimmat joululaulut- ja Valoa iltaan -lauluillat kokoavat yleisöä salin täyteen. Harjulinna on säilyttänyt hyvin perinteisen ilmeensä ja se on nykyisin monella tapaa tunnelmallinen ja viihtyisä seurantalo, joka kokoaa väen saliinsa viihtymään.
Harjulinnan rakennusvaiheita
Metsäyhtiöt W. Rosenlew Oy ja G. A. Serlachius Oy toimivat aikoinaan vahvasti alueella. Keuruun Suojeluskunnan Häkkisen kyläosasto perustettiin 8.10.1931. Rosenlewin metsäpiiripäällikkö Oiva Riihelästä tuli suojeluskunnan kyläpäällikkö. Lotta Svärdin Häkkisen kyläosasto perustettiin 18.12.1933 ja sitä johti Oiva Riihelän puoliso Aino Riihelä. Vuonna 1934 heräsi ajatus suojeluskuntatalon rakentamisesta. Rosenlew teki mahdolliseksi Harjulinnan rakentamisen maalleen Häkkisen kankaalle. Tontti oli erinomainen kuivan maan paikka. Rakennuspiirustusten laatimiseen saatiin apua Mäntän suunnasta, kun Hannes Autere ja Gösta Serlachius avustivat suunnittelussa ja rakennuksen piirsi rakennusmestari Viljo Mäkelä. Serlachius lahjoitti myös ikkunanpuitteet Harjulinnaan. Lähialueen taloista saatiin lahjoituksia ja talkootyövoimaa Harjulinnan rakentamiseen. Hirsiä veistivät ainakin Hjalmar Alanko ja Vieno Lillukkamäki. Kookas talo valmistui nopeasti, sillä syksyllä 1935 aloitettiin työt ja vihkiäiset olivat jo seuraavan vuoden syksyllä.
Harjulinnan alakerrassa on juhlasali, näyttämö, eteishalli, ravintolahuone ja keittiö. Yläkerrassa on lottien huone, suojeluskuntalaisten luento- ja majoitushuone sekä keittiö ja kamari vahtimestarille. Harjulinna vihittiin käyttöönsä 4.10.1936. Kuorevesi-Mänttä-Wilppula –lehti uutisoi 8.10.1936 Harjulinnan valmistumista seuraavasti: ”Vaikka Häkkisen kyläkunta on melko pieni verrattuna moneen muuhun kylään Keuruulla, on se ensimmäisenä pystynyt saamaan suojeluskuntatalon aikaan Keuruun suuressa pitäjässä.” Yleensä suojeluskuntataloja oli rakennettu suurempiin taajamiin yhteistyössä muiden seurojen kanssa.
Ensimmäisten vuosikymmenten toimintaa
Suojeluskunnan toimitilat olivat Harjulinnan yläkerrassa. Alakerrassa suojeluskunta järjesti iltamia näytelmineen sekä kesäjuhlia urheilukilpailuineen vuosina 1936-1939. Lotat hoitivat tilaisuuksien kahvituksen. Mäntästä väkeä toi Paunun linja-auto. Taitelija Tapani Lemminkäinen maalasi Harjulinnan näyttämön kulissit vuonna 1938. Vuonna 1942 Harjulinnassa oli metsätyökalujen kunnostamiskurssit. Kun suojeluskuntajärjestöt sekä Lotta Svärd -järjestöt rauhanehtojen nojalla lakkautettiin, perustettiin vuonna 1945 Häkkisen maamiesseura ry. ja jolle Harjulinna siirrettiin sen omistukseen.
Häkkisen maamiesseuran perustava kokous pidettiin 6.1.1945. Alkuvaiheessa toimintaa hankaloitti kylätoiminnan hajanaisuus, sillä toiminta jakautui erillään oleviin ja vesistön erottamiin Häkkisen ja Liukon kyliin. Ensimmäiseen johtokuntaan vuonna 1945 valittiin Kalle Liukko (pj), Usko Alanko (siht.) Vihtori Autio, Bruno Pummila, Paavo Lamminmäki, Eero Lehtinen, Eeva Liukko, Aune Alanko ja Aino Riihelä sekä siirtoväestä Juho Laihanen ja Matti Simukka. Naisosaston johtokuntaan valittiin Eeva Liukko (pj.), Aune Alanko (siht.), Hilda Lehtinen, Aino Riihelä, Liisa Eskola, Alma Häkkinen sekä siirtoväestä Esteri Pulakka ja Sylvi Lahtinen.
Toiminta lähti ripeästi käyntiin ja Keski-Suomen maanviljelysseuran neuvojat Oiva Kamppi ja Hellä Kallio sekä myöhemmin muut neuvojat pitivät esitelmiä ja kursseja karjatalouden ja kotitalouden alalta. Kilpailtiin mm. pellavanviljelyssä, kasvitarhan hoidossa ja kodinympäristön kunnostamisessa. Opintokerhot toimivat Häkkisessä ja Liukossa. Vapaa-ajallekin annettiin aikansa; perustettiin ohjelmatoimikunta, joka järjesti ohjelmallisia iltamia. Harjulinnassa esitettiin näytelmiä ja laulukuoroa johti opettaja AnnaTuunainen. Häkkisen Urheilijat järjestivät kilpailuja hiihdossa ja kolmiottelussa. Toiminta palkittiin jo heti seuran ensimmäisenä toimintavuonna 1945 maamiesseuraliiton toimintakilpailussa ensimmäisellä palkinnolla. Palkintoja saatiin toimintakilpailuista myöhemminkin. Lukuisat häät Harjulinnassa myös tanssittiin. Vuonna 1947 hankittiin Häkkisen maamiesseuralle puimakone ja maamoottori.
Monipuolisen toiminnan keskus
Häkkisen maamiesseuran toiminta oli erityisen vilkasta 1950-luvulla, sillä Harjulinnaan laitettiin sähköt vuonna 1951. Oli iltamia sekä kesä- ja elojuhlia, näyteltiin ja tanssittiin. Elokuvia kävi näyttämässä Filmipartio. Tansseissa soitti usein kylän oma poika Lauri Kaukanen, joko yksin tai orkesterinsa kanssa. Vierailunäytäntöjäkin Harjulinnassa oli, mm. Pohjoislahden nuorisoseura. Mäntän työväennäyttämö kävi esiintymässä mukanaan näyttelijä Rolf Labbart. Häkkisenlahdella järjestettiin ravi- ja autokilpailuja. Kutomakurssit järjestettiin Liukossa. Maamiesseura järjesti kuljetuksia maatalousnäyttelyihin, jonne matka taittui usein Paavo Larmin kuorma-auton lavalla.
Harjulinnan yläkerta oli koti useille perheille vuodesta 1945 aina 1960-luvun alkuun saakka. Siellä asuvat toimivat usein Harjulinnan vahtimestareina tai puhelinkeskuksen hoitajina vuosina 1953-1962. Häkkisen maamiesseuraan perustettiin Airolahden kyläosasto vuonna 1956. Häkkisen maamiesseura järjesti nuotta- ja kalajuhlia vuosina 1953-1969 Liukonkylällä. Esiintyjinä olivat mm. näyttelijä Maikki Länsiö ja koomikko ”Eemeli” Toivonen. Muutamat kalajuhlat olivat myös Harjulinnassa ja Häkkisenrannassa. 1960-luvulla useissa paikoissa järjestettiin kansansoittokilpailuja, niin myös Harjulinnassa vuonna 1962. Toiminta laantui 1970-luvun alkuun tultaessa, kunnes vuonna 1977 ryhdyttiin remontoimaan Harjulinnaa ja sen jälkeen Häkkisen maamiesseuran huvitoimikunta järjestikin kesätansseja toistakymmentä vuotta.
Maaseutuseuran aikaa
Vuosien varrella toiminnasta vastuuta ovat kantaneet useat henkilöt. Pitkäaikaisimmista puheenjohtajista mainittakoon Matti Pänkäläinen ja Kari Vesterinen. Häkkisen maamiesseura ry nimellä toimittiin vuoteen 1995 saakka, jolloin mies- ja naisjaostot yhdistyivät. Siitä lähtien on toimittu Häkkisen maaseutuseura ry:n nimellä. Neuvojien kurssit käsittelivät esim. maatalousverotusta, tietokoneen ja mikroaaltouunin käyttöä. Iltamaperinnekin elvytettiin uudelleen ja perhejuhlia järjestetään talon tiloissa. Kauneimmat joululaulut- ja Valoa iltaan -lauluillat kokoavat yleisöä salin täyteen. Harjulinna on säilyttänyt hyvin perinteisen ilmeensä ja se on nykyisin monella tapaa tunnelmallinen ja viihtyisä seurantalo, joka kokoaa väen saliinsa viihtymään.
Aihe
Häkkinen (Keuruu), suojeluskunnat, maatalousjärjestöt, kyläyhdistykset, seurantalotKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Harjulinnan vaiheita Häkkiskylässä 80 vuoden ajalta.
Tekijä
Lähde
Häkkisen maamiesseura ry:n pöytäkirjat 1945-1995
Häkkisen maaseutuseura ry:n pöytäkirjat 1995-2005
Häkkisen maaseutuseura ry:n pöytäkirjat 1995-2005