Yksityisiä kauppaliikkeitä

Ludvig Ampialan kauppa

Huttulassa nykyisen Ostamon vanhassa rakennuksessa on perustettu vuonna 1902, jolloin maakauppias Ludvig Ampiala sai luvan harjoittaa kauppaa. Kauppa toimi huolimatta erinäisistä vaikeuksista lähes yhtäjaksoisesti 1940-luvun puoleen väliin saakka. Sinne mentiin sisään koulun puoleisessa kulmassa olevasta ovesta ja varsinaisen myymälähuoneen takana oli konttorihuone.

Kauppiaina olivat Ludvig Ampialan lisäksi mm. Mäilä, joka tunnettiin varsinaisena laskukoneena, jonka päässälaskutaitoa monet kokeilivat. Kun hän lähti makasiinista hakemaan tavaraa, hän ajoi asiakkaat ulos. Mäilä lähti Huttulasta, kun osuusliike tuli. Mikko Tiilikainen oli kauppiaana juuri sotien alla, samanaikaisesti hänellä oli jo kauppa Asunnallakin. Vuosina 1940-1944 kauppiaana oli Heikki Takala. Sotien jälkeen kauppiaana oli Koivukankaan perhe, heidän hoidossaan oli myöskin posti. Hänellä oli suhteita Ruotsiin, koska muistetaan hänen tuoneen Riitta Ampialan viisivuotiskakun koristeeksi sisarusten näkemän ensimmäisen appelsiinin. Appelsiinista annettiin lapsille maistiaisia, -- ei ollut hyvää, ainakaan Leenan mielestä. Koivukankaat muuttivat pois alkuvuodesta 1947.

Asunnan yksityiskauppa

Kasper Ampialan muistin mukaan sen olisi perustanut Juho (Janne) Asunta ennen Petäjävedelle muuttoaan. Kauppiaina muistetaan Kondratjef, Surakka ja Kälvi, jonka vaimo oli Lietun tyttäriä. Hänen puotipoikanaan oli mm. Aati Nikkaanmäki, joka myöhemmin hoiteli Halmemäessä veljenpoikansa Juho Halmelan kauppatavaroitten myyntiä Juhon mentyä Jukoperälle. Lapsia Kälvillä oli Semmi, Herman, Aili, Sylvi ja Maija, joka myöhemmin Einar Raiskilan vaimona hoiteli Asunnan postia. Samalla paikalla oli myöhemmin osuuskauppa.

Rajalan kauppa

Rajalassa oli iso tupa ja kaksi kamaria, joista toinen oli kylmä ja sitä Rajalan Mari vuokrasi kaupaksi. Mari piti myös eräänlaista kahvilaa, keitti kurpakkata, kahvia, järven takaa tuleville hevosmiehille. Rajalan sekatavarakaupan kauppiaina muistetaan Mantelan Esko ja Helinin Jalmari, Ampin Kalle ja Kummun Eino, heidän aikanaan oli Lauri Laaksonen puotipoikana, Pekosen Erkki ja Jokelan Yrjö. Sitten tuli kauppiaaksi 1927 Mikko Tiilikainen, jonka vaimo oli Villin tyttäriä Petäjäveden Rajalta ja Pajalan Marin os. Nikonen Petäjäveden Penkkalasta, sisaren tytär. Heillä oli myöskin Villissä kauppa.

Asunnan kahvilat

Asunnalla oli samaan aikaan toiminnassa kolmekin kahvilaa.

Tiilikaisen kauppa

Tiilikaiset rakensivat oman kaupparakennuksen tien toiselle puolen noin v. 1935. Se rakennettiin Villin maalta kaadetuista puista, jotka Kaura-Tauno siellä veisti, hirret lastattiin Huttulassa junaan ja tuotiin Asunnalle. Tämä rakennus jäi pikitien teon yhteydessä maantien alle, mutta sitä ennen oli v. 1954 rakennettu uusi asuin- ja kaupparakennus, jossa toiminta jatkui aina vuoteen .... saakka.

Mikko Tiilikainen oli kotoisin Uhtualta Kuittijärven kylästä ja tuli kauppamieheksi Keski-Suomeen, kiertäen hevosen kanssa myymässä kankaita ym. Hänen äitinsä, joka myöskin tuli Asunnalle oli kova kalastaja, Mikon sisar Anni oli Asunnalla puotityttönä.

Puotityttöjä oli eri puolilta Keski-Suomea mm. Jämsänkoskelta ja Saarijärveltä. Vanhaan kaupparakennukseen tuli sähkö Taavettilan sähkölaitoksesta. Kauppa avattiin kello kahdeksan ja se oli auki iltakuuteen, vanhan tavan mukaan asiakkaita varmaan kolisteli ovella sulkemisajan jälkeenkin. Ennen sotia tavara tuli etupäässä Jyväskylästä Ruthin tukusta rautateitse. Sokeri tuli valkoisessa kangassäkissä, joille oli monenlaista käyttöä jälkeenpäin. Wilsonin pinta oli Amerikasta tuotua sian silavaa, jossa oli mukana kamaraa.

Halmemäen kauppa

Halmelan Juho piti käsikauppaa kotonaan ja siirtyi siitä sitten Jukoperälle kauppiaaksi kolmikymmenluvulla. Setä Aati, joka jäi jatkamaan myyntiä, arveli, että kylläpähän se lähti sen kaupan kautta mottimehtään.

Halmelan kauppa

Juho Halmela vaimonsa Tildan kanssa perusti tultua Jukojärveltä. Halmelan kaupassa oli pitkään sekä posti, että puhelinkeskus, Tilda piti myöskin kahvilaa.

Rantakiven kauppa

Piti opettaja Matti Lassilan rouva 1930-luvulla.

Taavettilan kauppa

Piti kauppias Reinonen. Huonoina aikoina kauppiaan oli tapana joskus sanoa, että emäntää pitää halata, halasi kanssa ja pisti salaa jotakin harvinaista taskuun.

Pömpelin kauppa

Kallio-Huttulasta radan yli vievän tien varressa, Viitasen ylikäytävän luona oli Pömpeli-niminen asumus, ratapölkyistä radanmuutostöiden aikaan vähän paremmin rakennettu mökki, jossa muutostöiden rakennusmestari Kaarlo Paasivuori asui, myöhemmin hän muutti perheineen Lietoon. Paasivuoren vaimo oli tarmokas nainen ja piti kauppaa pihaan laudoista rakennetussa varastossa. Paasivuoren emäntä oli "tuurikas akka". Aamuisin kauppaostoksille lähtiessään hän hyppäsi hitaasti ylämäessä kulkeneeseen junaan, kerrankin osui viimeisen vaunun hantaakiin ja piti siitä tiukasti kiinni. Levon, Niemelän Esteri oli kaupassa siellä palveluksessa. Aino Piilo muistaa lapsena käyneensä siellä, Hinkkaperältähän oli paljon käytetty polku suoraan Ojalan ja Huttulan kautta sinne.

Porapoikana rautateillä olleen Väinö Eran, silloisen Dahlbergin tehtävänä oli aamuisin hakea pysäkiltä Paasivuoren posti. Yhtenä aamuna Paasivuori oli vihainen, kun posti oli myöhässä, mutta syynä oli ikävä tapaus Saarijärvellä. Kouluun tulossa olleet Kalle Viitanen ja Osmo Björkkilä oikaisivat jään poikki ja se petti. Tönöltä haettiin keksi, Mikko oli keväisin Pengerjoella uitossa. Kallea ei kuitenkaan ehditty elävänä saada ylös. Myöhemmin 1920-luvulla Pömpelissä asui kuuromykkä pariskunta, jonka lapsi vanhempiensa iloksi oppi puhumaan.

Vehkomäen kauppa

Kurikaisen eli Kaivoksen poika Hinkkaperältä Gideon Roos piti sitä isänsä lähdettyä Ameriikkaan, ehkä vuosisadan ensimmäisellä kymmenellä. Hänen vaimonsa oli Rauha Honkanen, myöhemmin Puustin Juljuksen Rauhana tunnettu ja Kuuliaisen Hildan sisar. Gideon lähti perheineen Pohjanmaalle, josta Rauha sitten palasi Puustille. Vehkomäen kaupalta lähtenyttä polkua sanottiin Konvehtitieksi, koska sitä myötenhän ne karamellit oli haettava.

Saloksen kauppa

Huttulassa aivan Petäjäveden puolella, kaupasta ei muuta muisteta kuin että Maria Nikonen, joka avioitui myöhemmin Eemeli Pajalan kanssa Asunnalle, oli kauppiaalla piikomassa tyttönä. Taavettilan isännän muistikirjassa mainitaan usein esimerkiksi tupakkaa tuodun Salokselta 1880-luvulla.

Sepänmäen kauppa

Seppä Albinus Sallmen perusti kaupan Sepänmäelle siinä vaiheessa kun Ludvig Ampialan kauppatouhuille kävi huonosti. Kauppa sijaitsi aivan tien vieressä olleessa vanhassa rakennuksessa, jossa oli kaksi kamaria ja pitkä hirsieteinen, josta meni ovi isompaan kamariin, jossa ei ollut muuria ja jossa kauppa oli. Aune Saarinen muistaa siellä myydyn tavanomaisia yleisimpiä tarvikkeita, mutta juhannuksena tilattiin limonaadiakin.

Tervatehtaan kauppa

Konttoristi Jalo Dahlbergilla, myöh. Karivuo, oli kauppa Tervatehtaan konttorirakennuksessa kolmikymmenluvulla. Karivuon veli oli Huttulassa ratavartijana ja hänen poikansa Väinö kävi Huttulassa kesällä 1990 Virtasen Hilman luona. Dahlbergin kaupassa oli myyjänä Urrian Saara koulunsa lopetettuaan.

Villin kauppa

Tiilikaiset pitivät Villissä kauppaa samanaikaisesti Asunnan kaupan kanssa.

Aholan kauppa

Petäjäveden puolella Urrian tien varressa. Oli toiminnassa vielä 1950-luvulla.

Aihe

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Julkaisija

Luontiajankohta