Vuonna 1951 oltiin jo uuden metsänviljelymenetelmän kanssa tekemisissä. Alhonsalon tien tuntumassa debytoi kahden metsänhoitajan, Luikon ja Kalelan, suunnittelema kakkulivaljastetun hevosen vetämä rautajalaksinen 2-kynsinen äes, laikkuri.
Laikuttajan painaessa alas normaalin auran mallisista kahvoista rautakynnet painuivat maahan haluttuun syvyyteen. Laitteen keskellä oleva jäykkä jousi palautti kynnet alkuasentoon.
Koeajon suorittivat Pataman tilan Kortteen perheen 3-henkinen porukka. Tytär ohjasti hevosta. Hänellä oli hevosen päitsiin kiinnitetty parin metrin pituinen keppi, jolla hän, kävellen edellistä laikkuriviä, määritteli laikkurivien etäisyyden toisistaan, samalla väistellen kantoja ja suurimpia kiviä. Isäntä puolestaan koukki kahvoista painellen halutun pituisia laikkuja suunnilleen parin metrin välein. Ja perässä astellut vaimo pudotti siemenet laikkuihin.
Isäntä muisteli myöhemmin, että laitteella saatiin hyviä kylvölaikkuja ja nopeastikin siihen aikaan, mutta jatkuva koukkiminen oli raskasta työtä koneenkäyttäjälle.
Laikkuri oli käytössä vain muutaman vuoden. Laite antoi kuitenkin vauhtia koneellisen metsänviljelykaluston kehittämiseen.
Aihe
Keuruu, metsätalous, metsänuudistus, kylvö, äkeet, muistelu, 1950-lukuKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.