HAAPAMÄEN KIRKKO – ENTISTÄ EHOMPI
Omasta kirkosta oli haaveiltu Haapamäellä jo 1920-luvulla; 1930-luvulla saatiin tontti, piirustukset ja perustukset. Sota sotki kokonaisen kansakunnan haaveet - kuinka ei sitten Haapamäen kyläkunnan toiveita? Sodan jälkeen palattiin kirkkotyömaalle uusin innoin ja piirustuksin. Uskollinen pastori Reino Nurminen saatiin rautatieyhteisön papiksi vuonna 1946. Vihdoin vuonna 1953 Haapamäen kirkko oli valmis. Se oli modernin kirkonrakentamisen ensi hedelmä maaseudulla - uuden ajan airue! Tampereen hiippakunnan piispa E. G. Gulin vihki Haapamäen rautatiekylän pyhäkön viralliseen käyttöön 20.12.1953.
”Viime vuosisadan lopulla alkoi kehityksen vauhti Keuruulla, kuten yleensäkin maassamme, huomattavasti kiihtyä. Liikeyhteys muuhun maailmaan vilkastui, varallisuus lisääntyi ja henkiseen elämään ilmaantui vähitellen uusia, miltei mullistavia piirteitä.” Näin kuvasi historioitsija Martti Vaula artikkelissaan ”Keuruun pitäjän uusimmista vaiheista” kehitystä näillä seuduin Keuruun seurakunnan 300-vuotisjuhlakirjassa vuonna 1928.
Tamperelainen apteekkari G. A. Serlachius oli perustanut vuonna 1869 suuriruhtinaskunnan kolmannen puuhiomon Keuruun pitäjään, Mäntänkoskeen. Vaula jatkaa: ”Samana vuonna hän ryhtyi yhdessä insinöörikapteeni C. G. Sanmarkin kanssa rakennuttamaan siihen kahdeksankoneista puuhiomoa, jonka yksinomistajaksi hän tuli 1872... Laitosten täytyi aluksi toimia epäsuotuisissa liikenneolosuhteissa. Eihän ollut koko Mäntän kylään edes maantietä, vaan tavarat kuljetettiin sinne talvisin jäitse tai metsien halki reellä ja kesäisin veneellä. Puumassa kuljetettiin täten hevoskyydillä aina Pietariin asti.”
Eipä ollut ihme, että tehtaanpatruuna edisti innolla rautatiehanketta Tampereelta Vaasaan eli silloiseen Nikolainkaupunkiin. Maamme pääliikenneväyliin lukeutunut Pohjanmaan rata valmistui Haapamäeltä Vaasaan vuonna 1882. Rata kulki Keuruun pitäjän alueella noin 50 kilometrin matkalta. Keuruun alueelle sijoittuvia asemia olivat Kolho, Keuru ja Pihlajavesi. Viidentoista vuoden kuluttua rakennettiin Haapamäen kylän kohdalta rautatieyhteys Jyväskylään, jolloin Keurun asema siirtyi kirkonkylään. Näin Haapamäestä muodostui merkittävä risteysasema, joka ajan myötä kasvoi maamme vilkkaimmaksi risteysasemaksi.
Vuonna 1938 avattiin yhteys länteen, aina Poriin asti, jonka jälkeen Haapamäeltä pääsi kaikkiin pääilmansuuntiin. Nuo Martti Vaulan mainitsemat ”miltei mullistavat henkiset piirteet” saattoivat joiltakin osin liittyä myös Haapamäkeen, sillä junaliikenne toi Haapamäelle Keurusseudun uusimmat vaikutteet sekä viimeisimmät muodit ja trendit. Haapamäen asema oli kuin Suomen New York – aina auki kaikille ja vilskettä riitti yötä päivää.
Risteysaseman kylään kaivattiin kirkkoa ja sen sanomaa juurruttamaan kulkevaisia ja paikkakunnalle muuttaneita kestäviin arvoihin. Keuruun rovasti A. F. Leikola edisti innolla Haapamäen kirkkohanketta 1920- ja 1930-luvuilla. Jumalanpalveluksia pidettiin tuolloin vuonna 1907 perustetulla yhteiskoululla. Vuonna 1931 Haapamäelle perustettiin rukoushuoneyhdistys, jonka tavoitteena oli oman kokoontumistilan ja hautausmaan rakentaminen. Samana vuonna ratamestari Heikki Heinonen ja hänen vaimonsa Emma lahjoittivat tarkoitusta varten yhdistykselle hehtaarin suuruisen maa-alueen.
Rukoushuoneen ensimmäiset luonnospiirustukset tilattiin arkkitehdeiltä Ilmari Wirkkala ja Heikki Tiitola. Tamperelaisen Tiitolan piirtämän tiilikirkon rakentaminen aloitettiin kesällä 1939 jalasjärveläisen rakennusmestari Olavi Koskisen johdolla. Ennen työn aloittamista Keuruun seurakunta osti Lahjakankaaksi nimetyn alueen rukoushuoneyhdistykseltä.
Rakennustyömaa kuitenkin keskeytyi talvisodan syttymisen vuoksi; pelkät perustukset jäivät odottamaan tuntematonta tulevaisuutta. Sodan aikana Haapamäki oli yksi maaliikenteemme tärkeimmistä solmukohdista. Vihollisen pommitukset kohdistuivat pääasiassa ratapihaan. Ratapihan reunalla olleet kirkon perustukset saivat osaltaan luoda selviytymisuskoa haapamäkeläisiin.
Sodan jälkeen jumalanpalveluksia pidettiin yhä yhteiskoululla, koska läheisen kirkon kivijalka kasvoi miehenmittaista puskaa. Vuonna 1950 jatkettiin kirkon rakentamista. Silloin päätettiin luopua Tiitolan piirustuksista ja tilata uudet entiselle paikalle. Uudet piirustukset hankittiin Haapamäellä koulunsa käyneeltä ikaalislaissyntyiseltä arkkitehti Mikael Nordenswanilta. Huonetilaohjelma oli entinen, mutta sittemmin tamperelaistunut Nordenswan toteutti rakennukselle uuden muotokielen ja massojen jakamisen. Vanha kivijalka jäi uuden sisään. Haapamäen kirkko on uuden ajan monitoimikirkko seurakuntasaleineen ja kerhohuoneineen.
Rakennustyöt päästiin aloittamaan ”olympiavuonna” 1952. Kirkon rakennusurakoitsijana toimi talousneuvos Kosti Hollménin rakennusliike Lappi TL:stä. Tiilikirkon rakennustyöt aloitettiin marraskuussa ja harjannostajaiset pidettiin jo vuoden 1953 toukokuussa. Työt etenivät nopeasti. Rakentamisen loppuvaiheessa työn tahdin kerrotaan olleen sellaisen, kun rakennusmiehet illalla lähtivät, tulivat tilalle maalarit ja vielä heidän jälkeensä urkujen rakentajat ja virittäjät. Sähköpneumaattiset 18-äänikertaiset urut ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat.
Pari vuotta myöhemmin valmistunut, niin ikään Nordenswanin suunnittelema Kolhon kyläkirkko muistuttaa tyyliltään ja rakenteeltaan Haapamäen isoveljeään. Pitkäkirkon kirkkosalin ulkokatto on jyrkkä ja pitkälappeinen ja rapattuihin ulkoseiniin on tehty liuskekiviupotuksia muistuttamaan vanhoista kivikirkoista kansallisromanttiseen tyyliin. Haapamäen kirkossa on pääsisäänkäynnin vieressä korkea italialaistyylinen Campanile-kellotapuli, Kolhossa on sitä vastoin kyllästetyistä pylväistä rakennettu erillinen tapuli. Seurakuntasalit ja kerhohuoneet löytyvät molemmista. Alttariseinällä Kolhossa on puinen risti, Haapamäellä kiiltävä teräksinen risti.
Haapamäen kirkko on yhä moderni ja kaunis, varsinkin hautausmaalta päin katsottuna. Akustiikaltaan se on yksi seutukuntamme parhaista tiloista. Yli kuusikymmenvuotisella kaarellaan kirkko on osoittanut toimivuutensa, mutta samalla oli jo kauan käynyt ilmi myös korjaustarpeita lähinnä sisäilmaongelmien ja vanhentuneen lämmitysjärjestelmän osalta. Myös alkuperäinen tiilikatto vaati korjausta.
Syksyllä 2017 käynnistettiin mittava peruskorjaus, jossa kosteusvaurioiden syyt ja seuraukset saneerattiin. Lämmitysjärjestelmä ja ilmastointi ajanmukaistettiin, lämmönlähteeksi valittiin kaukolämpö entisen suoran sähkön sijaan. Kirkkosalin ulkokattoon asennettiin uudet savitiilet ja seurakuntasalin ja kerhohuoneen katot toteutettiin pellillä. Peruskorjauksen pääurakoitsija oli Rakennusliike Mika Mäkinen Keuruulta ja talotekniikan urakoi Oriveden eristys. Remontin kokonaiskustannukset olivat 1 730 000 euroa, josta kirkkohallituksen avustus kattoi 262 000 euroa.
Kirkko luovutettiin seurakunnan käyttöön 31.05.2018. Peruskorjattu, toimiva ja viihtyisä Haapamäen kirkko palvelee nyt entistä ehompana. Riemullinen käyttöönottojuhla järjestettiin 09.09.2018. Kirkkosali oli täynnä haapamäkeläisiä ja muitakin juhlavieraita. Pidetään kirkko jatkossakin elävänä - seurakunnallisen toiminnan keskuksena Haapamäellä. Poikkea kirkolle!
Ossi Poikonen, Keuruun kirkkoherra
Omasta kirkosta oli haaveiltu Haapamäellä jo 1920-luvulla; 1930-luvulla saatiin tontti, piirustukset ja perustukset. Sota sotki kokonaisen kansakunnan haaveet - kuinka ei sitten Haapamäen kyläkunnan toiveita? Sodan jälkeen palattiin kirkkotyömaalle uusin innoin ja piirustuksin. Uskollinen pastori Reino Nurminen saatiin rautatieyhteisön papiksi vuonna 1946. Vihdoin vuonna 1953 Haapamäen kirkko oli valmis. Se oli modernin kirkonrakentamisen ensi hedelmä maaseudulla - uuden ajan airue! Tampereen hiippakunnan piispa E. G. Gulin vihki Haapamäen rautatiekylän pyhäkön viralliseen käyttöön 20.12.1953.
”Viime vuosisadan lopulla alkoi kehityksen vauhti Keuruulla, kuten yleensäkin maassamme, huomattavasti kiihtyä. Liikeyhteys muuhun maailmaan vilkastui, varallisuus lisääntyi ja henkiseen elämään ilmaantui vähitellen uusia, miltei mullistavia piirteitä.” Näin kuvasi historioitsija Martti Vaula artikkelissaan ”Keuruun pitäjän uusimmista vaiheista” kehitystä näillä seuduin Keuruun seurakunnan 300-vuotisjuhlakirjassa vuonna 1928.
Tamperelainen apteekkari G. A. Serlachius oli perustanut vuonna 1869 suuriruhtinaskunnan kolmannen puuhiomon Keuruun pitäjään, Mäntänkoskeen. Vaula jatkaa: ”Samana vuonna hän ryhtyi yhdessä insinöörikapteeni C. G. Sanmarkin kanssa rakennuttamaan siihen kahdeksankoneista puuhiomoa, jonka yksinomistajaksi hän tuli 1872... Laitosten täytyi aluksi toimia epäsuotuisissa liikenneolosuhteissa. Eihän ollut koko Mäntän kylään edes maantietä, vaan tavarat kuljetettiin sinne talvisin jäitse tai metsien halki reellä ja kesäisin veneellä. Puumassa kuljetettiin täten hevoskyydillä aina Pietariin asti.”
Eipä ollut ihme, että tehtaanpatruuna edisti innolla rautatiehanketta Tampereelta Vaasaan eli silloiseen Nikolainkaupunkiin. Maamme pääliikenneväyliin lukeutunut Pohjanmaan rata valmistui Haapamäeltä Vaasaan vuonna 1882. Rata kulki Keuruun pitäjän alueella noin 50 kilometrin matkalta. Keuruun alueelle sijoittuvia asemia olivat Kolho, Keuru ja Pihlajavesi. Viidentoista vuoden kuluttua rakennettiin Haapamäen kylän kohdalta rautatieyhteys Jyväskylään, jolloin Keurun asema siirtyi kirkonkylään. Näin Haapamäestä muodostui merkittävä risteysasema, joka ajan myötä kasvoi maamme vilkkaimmaksi risteysasemaksi.
Vuonna 1938 avattiin yhteys länteen, aina Poriin asti, jonka jälkeen Haapamäeltä pääsi kaikkiin pääilmansuuntiin. Nuo Martti Vaulan mainitsemat ”miltei mullistavat henkiset piirteet” saattoivat joiltakin osin liittyä myös Haapamäkeen, sillä junaliikenne toi Haapamäelle Keurusseudun uusimmat vaikutteet sekä viimeisimmät muodit ja trendit. Haapamäen asema oli kuin Suomen New York – aina auki kaikille ja vilskettä riitti yötä päivää.
Risteysaseman kylään kaivattiin kirkkoa ja sen sanomaa juurruttamaan kulkevaisia ja paikkakunnalle muuttaneita kestäviin arvoihin. Keuruun rovasti A. F. Leikola edisti innolla Haapamäen kirkkohanketta 1920- ja 1930-luvuilla. Jumalanpalveluksia pidettiin tuolloin vuonna 1907 perustetulla yhteiskoululla. Vuonna 1931 Haapamäelle perustettiin rukoushuoneyhdistys, jonka tavoitteena oli oman kokoontumistilan ja hautausmaan rakentaminen. Samana vuonna ratamestari Heikki Heinonen ja hänen vaimonsa Emma lahjoittivat tarkoitusta varten yhdistykselle hehtaarin suuruisen maa-alueen.
Rukoushuoneen ensimmäiset luonnospiirustukset tilattiin arkkitehdeiltä Ilmari Wirkkala ja Heikki Tiitola. Tamperelaisen Tiitolan piirtämän tiilikirkon rakentaminen aloitettiin kesällä 1939 jalasjärveläisen rakennusmestari Olavi Koskisen johdolla. Ennen työn aloittamista Keuruun seurakunta osti Lahjakankaaksi nimetyn alueen rukoushuoneyhdistykseltä.
Rakennustyömaa kuitenkin keskeytyi talvisodan syttymisen vuoksi; pelkät perustukset jäivät odottamaan tuntematonta tulevaisuutta. Sodan aikana Haapamäki oli yksi maaliikenteemme tärkeimmistä solmukohdista. Vihollisen pommitukset kohdistuivat pääasiassa ratapihaan. Ratapihan reunalla olleet kirkon perustukset saivat osaltaan luoda selviytymisuskoa haapamäkeläisiin.
Sodan jälkeen jumalanpalveluksia pidettiin yhä yhteiskoululla, koska läheisen kirkon kivijalka kasvoi miehenmittaista puskaa. Vuonna 1950 jatkettiin kirkon rakentamista. Silloin päätettiin luopua Tiitolan piirustuksista ja tilata uudet entiselle paikalle. Uudet piirustukset hankittiin Haapamäellä koulunsa käyneeltä ikaalislaissyntyiseltä arkkitehti Mikael Nordenswanilta. Huonetilaohjelma oli entinen, mutta sittemmin tamperelaistunut Nordenswan toteutti rakennukselle uuden muotokielen ja massojen jakamisen. Vanha kivijalka jäi uuden sisään. Haapamäen kirkko on uuden ajan monitoimikirkko seurakuntasaleineen ja kerhohuoneineen.
Rakennustyöt päästiin aloittamaan ”olympiavuonna” 1952. Kirkon rakennusurakoitsijana toimi talousneuvos Kosti Hollménin rakennusliike Lappi TL:stä. Tiilikirkon rakennustyöt aloitettiin marraskuussa ja harjannostajaiset pidettiin jo vuoden 1953 toukokuussa. Työt etenivät nopeasti. Rakentamisen loppuvaiheessa työn tahdin kerrotaan olleen sellaisen, kun rakennusmiehet illalla lähtivät, tulivat tilalle maalarit ja vielä heidän jälkeensä urkujen rakentajat ja virittäjät. Sähköpneumaattiset 18-äänikertaiset urut ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat.
Pari vuotta myöhemmin valmistunut, niin ikään Nordenswanin suunnittelema Kolhon kyläkirkko muistuttaa tyyliltään ja rakenteeltaan Haapamäen isoveljeään. Pitkäkirkon kirkkosalin ulkokatto on jyrkkä ja pitkälappeinen ja rapattuihin ulkoseiniin on tehty liuskekiviupotuksia muistuttamaan vanhoista kivikirkoista kansallisromanttiseen tyyliin. Haapamäen kirkossa on pääsisäänkäynnin vieressä korkea italialaistyylinen Campanile-kellotapuli, Kolhossa on sitä vastoin kyllästetyistä pylväistä rakennettu erillinen tapuli. Seurakuntasalit ja kerhohuoneet löytyvät molemmista. Alttariseinällä Kolhossa on puinen risti, Haapamäellä kiiltävä teräksinen risti.
Haapamäen kirkko on yhä moderni ja kaunis, varsinkin hautausmaalta päin katsottuna. Akustiikaltaan se on yksi seutukuntamme parhaista tiloista. Yli kuusikymmenvuotisella kaarellaan kirkko on osoittanut toimivuutensa, mutta samalla oli jo kauan käynyt ilmi myös korjaustarpeita lähinnä sisäilmaongelmien ja vanhentuneen lämmitysjärjestelmän osalta. Myös alkuperäinen tiilikatto vaati korjausta.
Syksyllä 2017 käynnistettiin mittava peruskorjaus, jossa kosteusvaurioiden syyt ja seuraukset saneerattiin. Lämmitysjärjestelmä ja ilmastointi ajanmukaistettiin, lämmönlähteeksi valittiin kaukolämpö entisen suoran sähkön sijaan. Kirkkosalin ulkokattoon asennettiin uudet savitiilet ja seurakuntasalin ja kerhohuoneen katot toteutettiin pellillä. Peruskorjauksen pääurakoitsija oli Rakennusliike Mika Mäkinen Keuruulta ja talotekniikan urakoi Oriveden eristys. Remontin kokonaiskustannukset olivat 1 730 000 euroa, josta kirkkohallituksen avustus kattoi 262 000 euroa.
Kirkko luovutettiin seurakunnan käyttöön 31.05.2018. Peruskorjattu, toimiva ja viihtyisä Haapamäen kirkko palvelee nyt entistä ehompana. Riemullinen käyttöönottojuhla järjestettiin 09.09.2018. Kirkkosali oli täynnä haapamäkeläisiä ja muitakin juhlavieraita. Pidetään kirkko jatkossakin elävänä - seurakunnallisen toiminnan keskuksena Haapamäellä. Poikkea kirkolle!
Ossi Poikonen, Keuruun kirkkoherra
Aihe
Keuruu -- Haapamäki, kirkkorakennukset, seurakunnat, rakentaminen, arkkitehdit, rautatiet, papit, rukoushuoneet, Mänttä, Vilppula -- Kolho, yhteiskoulutKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Haapamäen kirkkorakennusten vaiheita 1920-luvulta 2010-luvulle
Tekijä
Julkaisija
Keuruun museo
Aikamääre
1882-2018