Lapsuuteni muistoihin kuuluu Veikko Hakulinen, joka ennen Jämsänkoskelle muuttoaan asui Keuruun Haapamäellä. Me lapset räpiköimme lähistöllä olevan pellonharjanteen maantielle päin laskevalla rinteellä. Pihlajaveden suunnasta Keuruulle päin hiihti kovaa vauhtia mies ilman sauvoja reppu selässään. ja vaikka Kalikkamäki oli jyrkkä (ainakin meidän lasten mielestä), niin hän kapusi sen yhtenä hujauksena ylös.
Me menimme myös maantielle ja lähdemme hiihtämään hänen peräänsä, mutta mäen päälle päästyämme hänestä ei näkynyt kuin suksen jäljet lumessa. Liekö Hakulinen hiihtänyt Jusseronsalon kautta kotiinsa. Hän taisi olla ujo tai sitten oli niin keskittynyt hiihtoharjoitteluunsa, ettei koskaan puhunut meille mitään.
- Raija Keskinen
Hakulisen isä oli VR:llä töissä ja perhe asui Haapamäen ratapihan tuntumassa, kun Veikko menestyi hiihdossa. Olin kersalauman johdossa, kun koputtelimme Hakulisten ovella lupaa päästä Veikon mitaleita katsomaan. Veikon äiti päästi meidät sisälle. Kun Veikko tuli töistä, pyyhkäisi hän kohta hiihtämään.
Veikko oli naapuruston lasten esikuva, josta oltiin ylpeitä. Asuttiin ratapihan vieressä. Pihaa ja lasten altuja ratapihan valot valaisivat. Siellä sitten paineltiin pikku-Hakulisina kaikki.
- Antero Pohjonen
Kun Hakulinen työskenteli Yhtyneitten paperitehtaitten palveluksessa, hän hiihti tietä pitkin 40 kilometrin lenkkejä Haapamäen suunnalla pelkästään tasatyöntöjä käyttäen. Hän ei tehnyt yhtäkään muuta liikettä vaan vahvisti näin käsivarsia.
Yhtyneitten paaperitehtaitten työntekijöissä oli paljon urheilijoita ja Yhtyneitten mainoslauseen vitsailtiin olevan: "Yhtyneet urheilutehtaat, sivutuotteena paperia ja kartonkia."
Hakulinen osallistui myös suunnistuskisoihin ja olimme yhtä aikaa suunnistuskisoissa Suonenjoella. Veikko oli minun kanssa, kun rupesin kompassista katselemaan kumpareella suuntaa viimeiselle rastille. Maalin kuulutukset kuuluivat jo, mutta Veikko lähtikin toiseen suuntaan. Hän naureskeli itsekin jälkeenpäin kömmähdykselle. Urheilu oli ennen iloisten veikkojen touhua. Tultiin vain metsästä naureskellen: "Miten sulla meni?" (Ainakin suunnistajat ja hiihtäjät.)
- Tauno Kuoppala, Keuruu
Me menimme myös maantielle ja lähdemme hiihtämään hänen peräänsä, mutta mäen päälle päästyämme hänestä ei näkynyt kuin suksen jäljet lumessa. Liekö Hakulinen hiihtänyt Jusseronsalon kautta kotiinsa. Hän taisi olla ujo tai sitten oli niin keskittynyt hiihtoharjoitteluunsa, ettei koskaan puhunut meille mitään.
- Raija Keskinen
Hakulisen isä oli VR:llä töissä ja perhe asui Haapamäen ratapihan tuntumassa, kun Veikko menestyi hiihdossa. Olin kersalauman johdossa, kun koputtelimme Hakulisten ovella lupaa päästä Veikon mitaleita katsomaan. Veikon äiti päästi meidät sisälle. Kun Veikko tuli töistä, pyyhkäisi hän kohta hiihtämään.
Veikko oli naapuruston lasten esikuva, josta oltiin ylpeitä. Asuttiin ratapihan vieressä. Pihaa ja lasten altuja ratapihan valot valaisivat. Siellä sitten paineltiin pikku-Hakulisina kaikki.
- Antero Pohjonen
Kun Hakulinen työskenteli Yhtyneitten paperitehtaitten palveluksessa, hän hiihti tietä pitkin 40 kilometrin lenkkejä Haapamäen suunnalla pelkästään tasatyöntöjä käyttäen. Hän ei tehnyt yhtäkään muuta liikettä vaan vahvisti näin käsivarsia.
Yhtyneitten paaperitehtaitten työntekijöissä oli paljon urheilijoita ja Yhtyneitten mainoslauseen vitsailtiin olevan: "Yhtyneet urheilutehtaat, sivutuotteena paperia ja kartonkia."
Hakulinen osallistui myös suunnistuskisoihin ja olimme yhtä aikaa suunnistuskisoissa Suonenjoella. Veikko oli minun kanssa, kun rupesin kompassista katselemaan kumpareella suuntaa viimeiselle rastille. Maalin kuulutukset kuuluivat jo, mutta Veikko lähtikin toiseen suuntaan. Hän naureskeli itsekin jälkeenpäin kömmähdykselle. Urheilu oli ennen iloisten veikkojen touhua. Tultiin vain metsästä naureskellen: "Miten sulla meni?" (Ainakin suunnistajat ja hiihtäjät.)
- Tauno Kuoppala, Keuruu
Aihe
Keuruu, Haapamäki, hiihtäjät, hiihtoKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Otteita sanomalehti Keskisuomalaisen jutusta, jossa kerrottiin lukijoiden muistoja lehdessä julkaistuista vanhoista valokuvista.
Lähde
Keskisuomalainen 8.4.2018
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto