Asunnan Hautalan kurssimuistoja

Asunnalta kummia kuuluu,
siellä naiset ne keittää puuroo.
Viikkokaupalla häärää,
ja muitakin herkkuja täärää.
Alkunsa sai tämä siitä,
kun neuvoja pyörällä liitää.
Pitkin pitäjää ravaa,
ja nämäkin ovet avaa.

Hän kaupasta ryyterit ostaa,
ne selkäreppuun nostaa
ja sitte työntyvi tielle,
kuka kaikki nää mausteet nielle.
Oli tytöillä tuumat oivat,
jos ei riittäne omat voimat,
kun asuntalaiset kurssia pyytää,
hän sinne nää purkit syytää.
Nostetaanpa kurssit pystyyn,
näytetäänpä, kuinka kaalit ja lantut kypsyy.

Tuli tyttöjä aika liuta, nyt esittelen heitä hiukan.
Ohjaajana Jussilan Asta,
tuolta kaukaa Karjalasta.
Kurssitalosta Mäkisen Hanna,
tähän värssyyn ei muita panna.
Lisäksi Halmelan Tilda,
jota yhdistää avioliiton silta,
jotta Jaakkokin mukaan tuli,
routa tyttöjen rinnasta suli.
Oli Mäenpäästä Sylvi ja Salli
sekä Laaksosen hempeä Hellin,
jatkoksi Ampin Saida,
tuli Aili Murtolan mailta.
Eva, joka meistä ensiksi luotiin,
myöhästyneenä kurssillemme tuotiin.
Samoin myös Aune Helín,
joka on joukkomme pienin.

Töitä heille roimasti määrättiin,
ja sitten kovasti häärättiin.
Keitot ja eturuuat tehtiin,
padat ja kulhot pestiin.

Työssä tahti oli hyvä,
mutta se parani yhä,
kun isäntä kotihin pääsi,
ja Kramohfoonin soimaan väänsi.
Kuultiin Kottilan kuuliaistanssit,
sekä polkat ja valssit.
Matalan torpan tytönkin se soittaa,
joka muistot mielehen toistaa.

Jokaisella on omansa ja mulla on myös,
sitä Saidamme lauleli työss.`
Tildan mielestä rakas Aukustin
se parhaiten meni mukihin.

Aihe

Keuruu, Keuruu -- Asunta, kurssit

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Tekijä

Julkaisija