Siihem maalima aikaa tull Aukusti keisarilta ukaasi että koko maalima tull verollep pantavaks;
Seol ensimmäine verolleppano. Ja Kyrenius oll silloin Syyriam maaherrana.
Sillo ei passannu vitkutella eikä venkuloijja, kun kaikkijen täyty lähtee kärevästi ommaa kaupunkiisa, kirjotuttamaa ihteesä ja sakkijaa verokirjaa.
Jooseppiki lähti Kalilejasta Nasareetin kaupungista, ja nous mäkee ylös Juuttaam perälle, Taavetin kaupunkii, jonka nimi oll Petleheemi. Se Jooseppi oli sitä Taavetim pesuetta, jottain vanhaa sukuva väärän koivun takkaa. Jooseppi otti mukkaasa sem Maijja, jonka seoll justaa vieny kihlolle.
Sem Maijja asijat olivat sillälailla. Ja seoll vissii jo ihav viimmesillää. Ja sinne Petleheemii oli tullu sakkija vähä joka puolelta, ja siellä kävi semmone leiske ja kuhina ettei siellä tahtonu päästä kulukemaankaa. Kes-kevariki oli jo ihan tupaten täynä, kuj Jooseppi kävi kysymässä kortteeripaikkaa. Ja ne käskivät mennä tyhjillää olevaa lammas navettaa, kul lampaat oll viety peräkyvölle laitumelle.
Ja kun se Maijja oll jo pitkästä kulukemisesta väsyny ja rääkkääntyny. Nii sillon sen aika tuli. Ja se sai ensimmäisem poika lapsensa. Ja se kapaloi sen kersa (sel lapse) ja pani makkaamaa olokijem päälle lampaijje syöttö kaukaloo.
Ja ne paimmenpojat olivat siellä peräkyvöllä vahtimassa yöllä sitä lammaslaumaansa. Ja niije eessä seiso Herraenkeli. Ja se pimmeys valakeni kun kirkkaaks päiväks niijje ympärillä. Ne pojat rupes pelekäämää mahottomasti ja paiskasivat kämmenet silimijem päälle. Mutta se enkeli toimitti niille että.
”Elekää pojat suotta renkäämätä peläkkö. Nyhhäm minä teille vasta riemu julista. Ja seo riemu koko puolkunnalle. Teille on tännää syntyny vappauttaja. Ja seo Ristus ja Herra. Ja seo ny Taavetin kaupungissa. Ja tämä osviittam minä teille anna. Te löyvvätte lapse lampaijje syöttökaukalosta.”
Ja sitten tuli enkeli ympärille suuri patalijoona taivaallista sotaväkkee. Ja ne kiittivät Jumalaa ja sanovat;
”Kunnia olokoo Jumalalle Taivaan korkeuvvessa. Ja olokoo maalimassa rauha, ihmiste keskuuvvessa.” Ja sitten se enkeli ja sotaväki hukkuvat pois. Ne nous taivaasee takasi. Ja yö oll taas pimmee ja musta. Ja ne paimmempojat sanovat toisillee;
”Mennään ny Taavetin kaupunkii kahtomaa että mitä siellä o. Ja onko se totta mitä Herra meille ilimotti.”
Ja ne painuvat Taavetin kaupunkii semmosta ryytinkiä minkä pimmeessä käpälästä pääsivät. Ja he mitäs. Siellähän se poika maata köllötti lampaijje syöttökaukalossa.
Ja kun ne näkivät sen kersan (sem pojan) siellä syöttökaukalossa. Ne uskovat kaikki. Ja ne toimittivat toisillenki, sem mitä se enkeli oli niillen siittä pojasta toimittanu.
Ja siellä navetassa oli jo paljo muitaki ihmisijä, ja ne ihmettelivät kovasti ja sanovat: Eisunkaa ne pojat nyi ha omijaam puhuneet.
Mutta Maijja paino ne puhheet ihan syvämmesä pohjaa asti. Ja aatteli niitä omassa mielessää.
Aihe
murteet, evankeliumit, jouluperinneKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.