Aihe
lääketiede, lääkärit, kirkkoherrat, pappilat, Leikola. AlbertKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Lähde
Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 447. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Autio, Veli-Matti (toim.): Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel, s. 274–275. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1997. ISBN 951-45-7818-X.
Hietala, Marjatta – Leikola, Anto: Leidenius, Laimi (1877–1938). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 10.11.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Forsius, Arno: Laimi Leidenius.
Autio, Veli-Matti (toim.): Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel, s. 274–275. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1997. ISBN 951-45-7818-X.
Hietala, Marjatta – Leikola, Anto: Leidenius, Laimi (1877–1938). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 10.11.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Forsius, Arno: Laimi Leidenius.
Biografia
Laimi Leidenius oli obstetriikan ja gynekologian professori. Hän teki elämäntyönsä gynekologina. Hänet tunnetaan erityisesti äitiyshuollon ja vastasyntyneiden hoidon kehittäjänä. Leideniuksesta tuli Helsingin yliopiston ensimmäinen naispuolinen professori 1930.
Laimi Lovisa Leideniuksen vanhemmat olivat Kurikan kappalainen, myöh. Keuruun kirkkoherra Albert Ferdinand Leidenius (vuodesta 1906 Leikola) ja Mathilda Lovisa Landén. Laimi oli suuren sisarusparven vanhin ja perheeseen syntyi kaikkiaan 18 lasta.
Laimi Leidenius valmistui ensin kielten opettajaksi, jonka jälkeen lähti opiskelemaan lääketiedettä. Hän valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1903 ja lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1908 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1918. Sitä ennen Suomessa oli valmistunut lääkäriksi vasta yhdeksän naista.
Valmistuttuaan Leidenius toimi mm. Juvan kunnanlääkärinä, Helsingin yliopiston yleisen sairaalan apulaislääkärinä 1910–1913 ja apulaisopettajana 1920–1928 sekä gynekologian klinikan alilääkärinä 1929–1930. Synnytys- ja naistentautiopin dosentiksi hänet nimitettiin 1925 ja professoriksi 1930, samalla kun hän toimi naistenklinikan toisena naistentautien ja synnytysosaston ylilääkärinä. Leideniuksesta tuli ensimmäinen nainen lääketieteen professorina Helsingin yliopistossa ja Pohjoismaissa ja samalla myös ensimmäinen varsinainen naisprofessori Suomessa.
Naistentautien erikoislääkärinä hän oli toiminut jo vuodesta 1913 alkaen. Hän oli myös sukupuolitautien vastustamiskomitean jäsen 1917–1924, äitiyshuollon järjestämiskomitean jäsen sekä naistenklinikan rakennustoimikunnan jäsen 1932–1934. Suomen Gynegologiyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1934 kuolemaansa saakka, ja Suomen akateemisten naisten liiton puheenjohtaja hän toimi usean vuoden ajan. Lääkärin toimen ohella Leidenius jatkoi tutkimustyötä ja teki opintomatkoja ulkomaille.
Leidenius kärsi jatkuvasti väsymyksestä ja päänsärystä, joiden syynä oli suuri työtaakka ja synnytyspotilaiden aiheuttama valvominen. Leidenius käytti näiden vaivojen lievittämiseksi liian usein päänsärkypulvereita, minkä seurauksena hän menehtyi munuaisten toiminnanvajavuuteen 61 vuoden ikäisenä.
Leidenius julkaisi tutkimuksia muun muassa synnytyskouristuksista, kohtusyövästä ja sen hoidosta sekä vastasyntyneiden lasten sisäeritysrauhasten toiminnasta.
Laimi Lovisa Leideniuksen vanhemmat olivat Kurikan kappalainen, myöh. Keuruun kirkkoherra Albert Ferdinand Leidenius (vuodesta 1906 Leikola) ja Mathilda Lovisa Landén. Laimi oli suuren sisarusparven vanhin ja perheeseen syntyi kaikkiaan 18 lasta.
Laimi Leidenius valmistui ensin kielten opettajaksi, jonka jälkeen lähti opiskelemaan lääketiedettä. Hän valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1903 ja lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1908 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1918. Sitä ennen Suomessa oli valmistunut lääkäriksi vasta yhdeksän naista.
Valmistuttuaan Leidenius toimi mm. Juvan kunnanlääkärinä, Helsingin yliopiston yleisen sairaalan apulaislääkärinä 1910–1913 ja apulaisopettajana 1920–1928 sekä gynekologian klinikan alilääkärinä 1929–1930. Synnytys- ja naistentautiopin dosentiksi hänet nimitettiin 1925 ja professoriksi 1930, samalla kun hän toimi naistenklinikan toisena naistentautien ja synnytysosaston ylilääkärinä. Leideniuksesta tuli ensimmäinen nainen lääketieteen professorina Helsingin yliopistossa ja Pohjoismaissa ja samalla myös ensimmäinen varsinainen naisprofessori Suomessa.
Naistentautien erikoislääkärinä hän oli toiminut jo vuodesta 1913 alkaen. Hän oli myös sukupuolitautien vastustamiskomitean jäsen 1917–1924, äitiyshuollon järjestämiskomitean jäsen sekä naistenklinikan rakennustoimikunnan jäsen 1932–1934. Suomen Gynegologiyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1934 kuolemaansa saakka, ja Suomen akateemisten naisten liiton puheenjohtaja hän toimi usean vuoden ajan. Lääkärin toimen ohella Leidenius jatkoi tutkimustyötä ja teki opintomatkoja ulkomaille.
Leidenius kärsi jatkuvasti väsymyksestä ja päänsärystä, joiden syynä oli suuri työtaakka ja synnytyspotilaiden aiheuttama valvominen. Leidenius käytti näiden vaivojen lievittämiseksi liian usein päänsärkypulvereita, minkä seurauksena hän menehtyi munuaisten toiminnanvajavuuteen 61 vuoden ikäisenä.
Leidenius julkaisi tutkimuksia muun muassa synnytyskouristuksista, kohtusyövästä ja sen hoidosta sekä vastasyntyneiden lasten sisäeritysrauhasten toiminnasta.
Elinvuodet
1877-1938
Muuta merkittävää
Kirkkoherra Leikolan lapsista kymmenen luki ylioppilaaksi. Laimi Leideniuksen lisäksi heistä valmistui lääkäriksi kaksi poikaa, Yrjö Ferdinand Leikola (1886–1964) ja Erkki Ensio Leikola (1900–1986). Sisar Toini Leikola opiskeli sairaanhoitajattareksi ja hänestä tuli Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämän Lastenlinnan ensimmäinen johtajatar.
Juhani Leikola on kirjassaan Saari keskellä Keurutta kirjoittanut suvun kesäpaikasta Selkisaaresta ja kertoo siinä myös Laimi Leideniuksesta.
Laimi Leidenius on kuvattu postimerkkiin vuonna 1992.
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on vuodesta 2009 lähtien jakanut Leideniuksen mukaan nimettyä tunnustuspalkintoa.
Juhani Leikola on kirjassaan Saari keskellä Keurutta kirjoittanut suvun kesäpaikasta Selkisaaresta ja kertoo siinä myös Laimi Leideniuksesta.
Laimi Leidenius on kuvattu postimerkkiin vuonna 1992.
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on vuodesta 2009 lähtien jakanut Leideniuksen mukaan nimettyä tunnustuspalkintoa.
Kirjallisuutta
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/leideniu.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laimi_Leidenius
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laimi_Leidenius
Teoksia
Seurakuntasisar ja lääkäri, esitelmä Diakoniakokouksessa Helsingissä kesäkuussa 1911. 1911 ja 1914.
Församlingssystern och läkaren, föredrag vid diakonikonferensen juni 1911. 1911.
Untersuchungen über den Einfluss der Desinfektion der Kreissenden auf den Keimgehalt des puerperalen Uterus. 1913.
Ett fall af gonokockemi utan uppvisbar ingångsport hos en nyfödd. FLH 1913: 55 II: 226–231.
Vähän rotuhygieniasta. Valkonauha, No 1/1916: 2–6. Sama ruotsiksi: Något om rashygienin, Hvita Bandet 1916: 2–6.
Velvollisuutemme syyntakeettomia kohtaan. Esitelmä naisten yleisessä siveellisyyskokouksessa Helsingissä tammikuussa 1917. Helsingin naisjärjestöjen siveellisyystoimikunnan julkaisuja, Valkonauha 1917. Sama ruotsiksi: Våra plikter mot de oansvariga. Hvita Bandet 1917.
(yhdessä A. Seitzin kanssa) Über den Einfluss der elterlichen Endokrinen auf die allgemeine Entwicklung und die Endokrinen der Nachkommenschaft, Tierexperimente. 1925.
Eklampsiestatistik der Universitätsklinik und der Stadt Helsinki mit besonderer Berücksichtigung einiger exogenen und endogenen Momente in der Pathogenese der Eklampsie 1925
Über die regionären Lymphdrüsen bei Uteruskarzinom. 1929.
Über die Struktur der Zellen der Uteruskarzinome. 1928.
Wasserstoffionenkonzentration des Harnes vor, während und nach der Geburt bei normaler Schwangerschaft und bei Toxikosen. 1929.
Gewicht der Gl.thyroidea bei neugeborenen Knaben. 1931.
Obstetriikan nykytärkeitä probleemeja ja tehtäviä. Duodecim 1931 Vol. 47: 284–294.
Synnytyskuolleisuus Suomessa vuosina 1751–1932. Duodecim 1932 Vol. 48: 1–8.
Kvinnans kost under havandeskapstiden 1939.
Odotuskuukaudet 1945, 1957, 1961, 1967.
Odotuskuukaudet [Kotilieden lääkärin kirjeitä nuorille äideille] 1953.
Församlingssystern och läkaren, föredrag vid diakonikonferensen juni 1911. 1911.
Untersuchungen über den Einfluss der Desinfektion der Kreissenden auf den Keimgehalt des puerperalen Uterus. 1913.
Ett fall af gonokockemi utan uppvisbar ingångsport hos en nyfödd. FLH 1913: 55 II: 226–231.
Vähän rotuhygieniasta. Valkonauha, No 1/1916: 2–6. Sama ruotsiksi: Något om rashygienin, Hvita Bandet 1916: 2–6.
Velvollisuutemme syyntakeettomia kohtaan. Esitelmä naisten yleisessä siveellisyyskokouksessa Helsingissä tammikuussa 1917. Helsingin naisjärjestöjen siveellisyystoimikunnan julkaisuja, Valkonauha 1917. Sama ruotsiksi: Våra plikter mot de oansvariga. Hvita Bandet 1917.
(yhdessä A. Seitzin kanssa) Über den Einfluss der elterlichen Endokrinen auf die allgemeine Entwicklung und die Endokrinen der Nachkommenschaft, Tierexperimente. 1925.
Eklampsiestatistik der Universitätsklinik und der Stadt Helsinki mit besonderer Berücksichtigung einiger exogenen und endogenen Momente in der Pathogenese der Eklampsie 1925
Über die regionären Lymphdrüsen bei Uteruskarzinom. 1929.
Über die Struktur der Zellen der Uteruskarzinome. 1928.
Wasserstoffionenkonzentration des Harnes vor, während und nach der Geburt bei normaler Schwangerschaft und bei Toxikosen. 1929.
Gewicht der Gl.thyroidea bei neugeborenen Knaben. 1931.
Obstetriikan nykytärkeitä probleemeja ja tehtäviä. Duodecim 1931 Vol. 47: 284–294.
Synnytyskuolleisuus Suomessa vuosina 1751–1932. Duodecim 1932 Vol. 48: 1–8.
Kvinnans kost under havandeskapstiden 1939.
Odotuskuukaudet 1945, 1957, 1961, 1967.
Odotuskuukaudet [Kotilieden lääkärin kirjeitä nuorille äideille] 1953.