Kun Keuruun Marttayhdistys v 1936 alkoi, alkoi yhdistyksellä pientä pirteää toimintaa. Oli kuin talous elämässä olisi leijaillut leppeät tuulet. Innostusta ei voinut moittia. Sitä todisti monet kurssit, myyjäiset ja ennen kaikkea kuukausikokoukset ja odottelu seuraavaa kokousta, joissa oli vilpitön ilo ja etenkin tasa-arvoisuus. Hyvässä ystävyydessä Kaino perheen emäntä kuin hyvässä taloudellisessa oleva. Pois rajat ei orjaa ei herraa. Näin kului pitkät tahi puhteet.
Kerran ilmestyi ns. kärpänen marttojen keskuuteen, joka puraisi eli pisti jokaista. Tuo kärpänen tai oikeammin hyttynen alkoi surista. Se ei antanut rauhaa, ennenkö jokainen tunsi sen todellisuuden. Tämä kärpäsen purema merkitsi, että Martoille oli keksittävä ns. rahamylly! Siinä viisaat mietiskelivät, mitä pitäisi tehdä. Viimein kärpäsen puremasta tuli kuhmu eli pauka. Kynttilä syttyi ”Koetaan hankkia kioski”. Tästä oli toivoa. Valittiin toimikunta, jonka oli taivutettava seurakunnan isät sille päälle, että saataisiin tontti ja sitten liikeluvat ym. Isät suostui ja vastaan ei pannut virkavalta. Asia oli näin selvä! Piirustukset teetettiin oikein arkkitehdiltä! Mutta kovin sähinä oli raha-asia niin kuin se aina on. Rahaa ei ollut! Mutta kun hätä oli suurin, oli apu lähinnä. Kuin muurahaiset panivat Martat oljenkortensa yhteen ja näin saatiin laina pankista! Taisi siinä rahastonhoitaja jonkun kerran huokaisseen. Kun ensimmäinen kivi kasa oli tuotu maaliskuulla 1938 kulmakiveksi, tuntui jokaisesta helpotuksen huokaus ja suuri ilo, että kaikki sittenkin oli totta.
Kun oltiin näin pitkällä, alkoi yhdistykseen kova touhu uuden tulokkaan johdosta. Oli valmisteltava verhot, pöytäliina sekä astiat, pyyhkeet ja kalusto kuntoon. Ei mikään ollut liian paljon uhrattu, kun vaan kaikki oli kunnossa. Niinhän se kävi, että kioskin avaus oli vuonna 1939 23. kesäkuuta. Kutsuvieraat tulivat tupaantulijaisiin hämmästyneinä! Ei olisi uskonut, että tästä kärpäsen puremasta kuhmusta tuli näin herttainen keidas keskelle kirkonkylää. Imartelevalta tuntui nuo lepertelyt kuin vastasyntyneelle lapselle!
Seuraava päivä oli jo työpäivä! Kun allekirjoittanut aukaisi ovet asiakkaille, pidin tarkasti silmällä, ettei asiakas vaan ollut nainen, ei ollut eikä meinannutkaan. Ensimmäinen oli mies ja sitä pidettiin onnenmerkkinä! Näin alkoi Martta-Mökin toiminta.
Kesä kului kovin hyvin. Varasto oli monipuolinen ja liikevaihto tyydyttävä. Martat olivat vuorotyössä kukin kerrallaan. Innostus äärimmäinen. Oli kuin taivaan siunaus olisi ollut myötä. Ohimennen voin mainita, että Martta-Mökki sai ylennyksen! Sehän oli alkuaan vaan kioskina ajateltu. Nimismies Sarkkilan ansiosta lentivät paperit korkeampiin ja niin saatiin kahvilaoikeudet!
Kun ilta on oikein tyyntä ja aurinko alkaa laskea, mutta kun auringon reunaan alkaa laskea pilven hattaroita. Tietää se sadetta jopa myrskyäkin. Näin kävi syksyllä vuonna 1939. Koko maan kohdalle tuli myrskypilvet - tuli sota! Kukaan silloin ei elänyt toivossa. Toivottomuus ja ankeuden merkit tulivat aina voimakkaimpia. Kaikkien oli alistuttava. Kaikki työksi ja toimintaan. Kovasti koski tämä myös Martta-Mökin sisäiseen riehuntaan. Tavaran saanto oli melkein mahdotonta. Sotapojat tarvitsivat kaiken. Työvoima oli heikko. Lotiksi oli komennettu kaikki martat. Kukapa silloin ajatteli työvuorojaan. Yksin sain raataa. Yksi varjopuoli -
vesikaivosta loppui vesi. Sotilaat tarvitsivat pakkiinsa vettä. Kun kaikki nukkui, sai allekirjoittanut hankkia veden mistä sai. Yksin kirkon räystäältä tippunut vesi oli talteen otettava. Näin meni aika, ei ollut enää kahvia, ei pullaa ei paljon mitään. Rukiista tehtiin pullaa rukiista jauhaa kahvia, ei maidon tippaa. Kun kaikkea ajattelee, niin voimalla tämä kaikki meni lävitse. Ei voi muuta kuin ihmetellä!
Kun aikaa oli kulunut noin vuoden verran, sai Martta-Mökki apua. Saatiin toinen apulainen ja nyt oli parempi ajatella edes kaksilla aivoilla. Sanotaan kaikkeen tottuu ja niinpä tottui! Sitten vihdoin viimein tuli oikea parempi aika, vain muistot jäljellä. Allekirjoittaneelle oli tuo aika raskas, mutta sittenkin rakas. Sanotaankin murheen lapsi on kaikkein rakkain. Mitäpä löydän tästä rakkauden aihetta! Näin paljon ihmiskohtaloita! Kun evakkoaikana tuli, kotinsa menettäneitä vieraalla paikkakunnalla itkien - ei iloks. He sydämensä pohjalta toivat esille kyyneleensä, mutta sittenkin laulaen Luojalle kiitosta! Kuinka he voivat vieraalla maalla sittenkin läpi kyyneleiden kiittää!
Sanotaan, että ravintolakulttuuri on alhaista ja joutavaa. Minun täytyy sanoa, että Martta-Mökin sisäinen henki oli aitoa ja paljon puhuvaa. Näkisittepä päivästä päivään sen monilukuista ainesta, kun tänne tulee ja menee. Kun oikein lukee tarkkaa kunkin sielunelämän, on kuin lukisi kaunista elämän kirjaa. On vaikeaa olla inhimillinen tuskan ja hädän todistajana. En häpeä kertoa, miten paljon puhuvaa ja kaunista on Martta-Mökin historiassa kertomista. Tänne ovat poikenneet suurten surujen ahdistamina. Täällä ovat käyneet toivonsa kadottaneet, hyljätyt ja kaikin tavoin ahtaalla olevat ihmislapset. Tämä on ollut kuin myrskyn käsiin joutuneiden hätäsatama. Tänne on rientänyt alastoman kodin ryysynen äiti lapsineen hetkisen lämmitelläkseen takkatulen ääressä. Täällä ovat istuneet rehelliset epäilijät, jotka radiin välityksellä etsivät selvyyttä elämän kysymyksiin. Kieli on koettanut tuoda julki sitä, minkä sisäinen silmä on nähnyt. Tulisi liian paljoksi, jos kaikki asiat tässä kertoisi.
Arv. Martat! Älkää väheksykö tätä hienoista mökkiä ja sen toimintaa. Tämä on kuin sinapinsiemen, josta voi kehittyä suuri puu. Sen hedelmistä voi työmme jatkua ja kehittyä suureksi, marttatyölle menestykseksi ja teille ja jälkimaailmalle suuri perintö. Vaalikaa Martta ystävät Martta-Mökkiä. Toivotaan jatkuvaa menestystä ja rauhallista elontaistelua näissä puitteissa.
Ensimmäinen emäntä V.V.
Kerran ilmestyi ns. kärpänen marttojen keskuuteen, joka puraisi eli pisti jokaista. Tuo kärpänen tai oikeammin hyttynen alkoi surista. Se ei antanut rauhaa, ennenkö jokainen tunsi sen todellisuuden. Tämä kärpäsen purema merkitsi, että Martoille oli keksittävä ns. rahamylly! Siinä viisaat mietiskelivät, mitä pitäisi tehdä. Viimein kärpäsen puremasta tuli kuhmu eli pauka. Kynttilä syttyi ”Koetaan hankkia kioski”. Tästä oli toivoa. Valittiin toimikunta, jonka oli taivutettava seurakunnan isät sille päälle, että saataisiin tontti ja sitten liikeluvat ym. Isät suostui ja vastaan ei pannut virkavalta. Asia oli näin selvä! Piirustukset teetettiin oikein arkkitehdiltä! Mutta kovin sähinä oli raha-asia niin kuin se aina on. Rahaa ei ollut! Mutta kun hätä oli suurin, oli apu lähinnä. Kuin muurahaiset panivat Martat oljenkortensa yhteen ja näin saatiin laina pankista! Taisi siinä rahastonhoitaja jonkun kerran huokaisseen. Kun ensimmäinen kivi kasa oli tuotu maaliskuulla 1938 kulmakiveksi, tuntui jokaisesta helpotuksen huokaus ja suuri ilo, että kaikki sittenkin oli totta.
Kun oltiin näin pitkällä, alkoi yhdistykseen kova touhu uuden tulokkaan johdosta. Oli valmisteltava verhot, pöytäliina sekä astiat, pyyhkeet ja kalusto kuntoon. Ei mikään ollut liian paljon uhrattu, kun vaan kaikki oli kunnossa. Niinhän se kävi, että kioskin avaus oli vuonna 1939 23. kesäkuuta. Kutsuvieraat tulivat tupaantulijaisiin hämmästyneinä! Ei olisi uskonut, että tästä kärpäsen puremasta kuhmusta tuli näin herttainen keidas keskelle kirkonkylää. Imartelevalta tuntui nuo lepertelyt kuin vastasyntyneelle lapselle!
Seuraava päivä oli jo työpäivä! Kun allekirjoittanut aukaisi ovet asiakkaille, pidin tarkasti silmällä, ettei asiakas vaan ollut nainen, ei ollut eikä meinannutkaan. Ensimmäinen oli mies ja sitä pidettiin onnenmerkkinä! Näin alkoi Martta-Mökin toiminta.
Kesä kului kovin hyvin. Varasto oli monipuolinen ja liikevaihto tyydyttävä. Martat olivat vuorotyössä kukin kerrallaan. Innostus äärimmäinen. Oli kuin taivaan siunaus olisi ollut myötä. Ohimennen voin mainita, että Martta-Mökki sai ylennyksen! Sehän oli alkuaan vaan kioskina ajateltu. Nimismies Sarkkilan ansiosta lentivät paperit korkeampiin ja niin saatiin kahvilaoikeudet!
Kun ilta on oikein tyyntä ja aurinko alkaa laskea, mutta kun auringon reunaan alkaa laskea pilven hattaroita. Tietää se sadetta jopa myrskyäkin. Näin kävi syksyllä vuonna 1939. Koko maan kohdalle tuli myrskypilvet - tuli sota! Kukaan silloin ei elänyt toivossa. Toivottomuus ja ankeuden merkit tulivat aina voimakkaimpia. Kaikkien oli alistuttava. Kaikki työksi ja toimintaan. Kovasti koski tämä myös Martta-Mökin sisäiseen riehuntaan. Tavaran saanto oli melkein mahdotonta. Sotapojat tarvitsivat kaiken. Työvoima oli heikko. Lotiksi oli komennettu kaikki martat. Kukapa silloin ajatteli työvuorojaan. Yksin sain raataa. Yksi varjopuoli -
vesikaivosta loppui vesi. Sotilaat tarvitsivat pakkiinsa vettä. Kun kaikki nukkui, sai allekirjoittanut hankkia veden mistä sai. Yksin kirkon räystäältä tippunut vesi oli talteen otettava. Näin meni aika, ei ollut enää kahvia, ei pullaa ei paljon mitään. Rukiista tehtiin pullaa rukiista jauhaa kahvia, ei maidon tippaa. Kun kaikkea ajattelee, niin voimalla tämä kaikki meni lävitse. Ei voi muuta kuin ihmetellä!
Kun aikaa oli kulunut noin vuoden verran, sai Martta-Mökki apua. Saatiin toinen apulainen ja nyt oli parempi ajatella edes kaksilla aivoilla. Sanotaan kaikkeen tottuu ja niinpä tottui! Sitten vihdoin viimein tuli oikea parempi aika, vain muistot jäljellä. Allekirjoittaneelle oli tuo aika raskas, mutta sittenkin rakas. Sanotaankin murheen lapsi on kaikkein rakkain. Mitäpä löydän tästä rakkauden aihetta! Näin paljon ihmiskohtaloita! Kun evakkoaikana tuli, kotinsa menettäneitä vieraalla paikkakunnalla itkien - ei iloks. He sydämensä pohjalta toivat esille kyyneleensä, mutta sittenkin laulaen Luojalle kiitosta! Kuinka he voivat vieraalla maalla sittenkin läpi kyyneleiden kiittää!
Sanotaan, että ravintolakulttuuri on alhaista ja joutavaa. Minun täytyy sanoa, että Martta-Mökin sisäinen henki oli aitoa ja paljon puhuvaa. Näkisittepä päivästä päivään sen monilukuista ainesta, kun tänne tulee ja menee. Kun oikein lukee tarkkaa kunkin sielunelämän, on kuin lukisi kaunista elämän kirjaa. On vaikeaa olla inhimillinen tuskan ja hädän todistajana. En häpeä kertoa, miten paljon puhuvaa ja kaunista on Martta-Mökin historiassa kertomista. Tänne ovat poikenneet suurten surujen ahdistamina. Täällä ovat käyneet toivonsa kadottaneet, hyljätyt ja kaikin tavoin ahtaalla olevat ihmislapset. Tämä on ollut kuin myrskyn käsiin joutuneiden hätäsatama. Tänne on rientänyt alastoman kodin ryysynen äiti lapsineen hetkisen lämmitelläkseen takkatulen ääressä. Täällä ovat istuneet rehelliset epäilijät, jotka radiin välityksellä etsivät selvyyttä elämän kysymyksiin. Kieli on koettanut tuoda julki sitä, minkä sisäinen silmä on nähnyt. Tulisi liian paljoksi, jos kaikki asiat tässä kertoisi.
Arv. Martat! Älkää väheksykö tätä hienoista mökkiä ja sen toimintaa. Tämä on kuin sinapinsiemen, josta voi kehittyä suuri puu. Sen hedelmistä voi työmme jatkua ja kehittyä suureksi, marttatyölle menestykseksi ja teille ja jälkimaailmalle suuri perintö. Vaalikaa Martta ystävät Martta-Mökkiä. Toivotaan jatkuvaa menestystä ja rauhallista elontaistelua näissä puitteissa.
Ensimmäinen emäntä V.V.
Aihe
martat, sota-aika, kirkonkylätKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Marttamökin ensimmäisen emännän muistoja kahvilatoiminnan alkutaipaleelta.