Aihe
Keuruu -- Jukojärvi, kirjallisuusKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Henkilökuva Keuruun omasta runoilijasta.
Tekijä
Lähde
https://www.keuruu.fi/asukkaat/liikunta-ja-vapaa-aika/kulttuuri-vapaa-aika/einari-vuorela-runopalkinto
Rainio, Jussi 1964 “Einari Vuorelan kymmenvuotiskaudet,” DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 19. heinäkuuta 2017, https://digi.kirjastot.fi/items/show/120714.
Riihimäki, Lea, “Einari Vuorelan sävelletty runous,” DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 19. heinäkuuta 2017, https://digi.kirjastot.fi/items/show/121109.
Riihimäki, Lea 1999: Kirjailija Laura Soinne-Vuorela. Korpirastaan kotikylä Jukojärvi,. Toimittanut Liisa Lappi. Jukojärven kylätoimikunta, 152–153.
Riihimäki, Lea 1999: Runoilija- opettaja Einari Vuorela. Korpirastaan kotikylä Jukojärvi. Toimittanut Liisa Lappi. Jukojärven kylätoimikunta, 145–151.
Tuulentuvan räystään alla. Pieni peili Einari Vuorelan ja Laura Soinne-Vuorelan aikaan ja elämään 2004. Einari Vuorelan seura.
Villan kauppias. Einari Vuorelan kokoelmien ulkopuolelta koottuja runoja 1994. Einari Vuorelan seura.
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto
Biografia
Keuruun Jukojärvellä syntynyt runoilija, opettaja ja filosofian kunniatohtori Einari Vuorela kuuluu suomalaisen keskeislyriikan merkittäviin edustajiin. Hänet tunnetaan etenkin syvällisestä luontokuvastostaan ja runojen laulullisuudesta; niitä on tunnettujen säveltäjien teoksina pelkästään Teoston nimikkeissä lähes tuhat. Vuorelan teoksia alkaen vuodesta 1919 on 24, mutta hän kirjoitti paljon myös lehtiin. Monipuolinen Vuorela oli muodon kokeilija ja siirtyi vaivattomasti mitallisesta runosta moderniin ilmaisuun sekä kirjoitti myös kaksi proosateosta ja lastenkirjasta.
Einari Vuorela sai kolme kertaa kirjallisuuden valtionpalkinnon sekä mm. Aleksis Kiven, Eino Leinon ja Linnakoski -palkinnot. Hänet promovoitiin filosofian kunniatohtoriksi Jyväskylän yliopistossa 1969.
Einari Vuorela syntyi Vuorelan torpassa kuudentena Aapeli ja Kristiina Vuorelan (o. s. Ryöppylä) kaikkiaan kymmenestä lapsesta. Tuleva runoilija eteni Multialla käydyn kansakoulun jälkeen jo 16-vuotiaana Virtain Osuuskaupan Vaskiveden myymälän sekä kyläkirjaston hoitajaksi. Sedän rohkaisu vei hänet Jyväskylän seminaariin, mistä hän 1914 valmistui kansakoulun opettajaksi.
Vuorela opetti aluksi Töysän kirkonkylän ja Jyväskylän Puistokadun kouluilla, kunnes jo tunnettuna, neljän runoteoksen kirjoittajana jäi 1923 vapaaksi kirjailijaksi. Kymmenen teosta tuottaneet vaellusvuodet päättyivät 1939, kun Vuorela avioitui näytelmä- ja satukirjailija Laura Sointeen kanssa. Sodan aiheuttama pula opettajista vei pariskunnan Soiniin, Alavudelle ja Virroille. Virroilla ollessa syntyi 1942 heidän tyttärensä Varpu-Liisa.
Vuonna 1947 runoilija tuli opettajaksi kotikyläänsä Jukojärvelle, lähelle omistamaansa Vuorelaa. Runoilija-opettaja jäi eläkkeelle 67-vuotiaana 1956. Sen jälkeen perhe asui talvet Tuusulan Iloniemessä, Laura Soinne-Vuorelan kulturellissa sukutalossa ja lapsuudenkodissa. Keväisin pariskunta kuitenkin aina palasi rakkaaseen Vuorelaan ja Keuruun kulttuuririentoihin.
Einari Vuorela sai kolme kertaa kirjallisuuden valtionpalkinnon sekä mm. Aleksis Kiven, Eino Leinon ja Linnakoski -palkinnot. Hänet promovoitiin filosofian kunniatohtoriksi Jyväskylän yliopistossa 1969.
Einari Vuorela syntyi Vuorelan torpassa kuudentena Aapeli ja Kristiina Vuorelan (o. s. Ryöppylä) kaikkiaan kymmenestä lapsesta. Tuleva runoilija eteni Multialla käydyn kansakoulun jälkeen jo 16-vuotiaana Virtain Osuuskaupan Vaskiveden myymälän sekä kyläkirjaston hoitajaksi. Sedän rohkaisu vei hänet Jyväskylän seminaariin, mistä hän 1914 valmistui kansakoulun opettajaksi.
Vuorela opetti aluksi Töysän kirkonkylän ja Jyväskylän Puistokadun kouluilla, kunnes jo tunnettuna, neljän runoteoksen kirjoittajana jäi 1923 vapaaksi kirjailijaksi. Kymmenen teosta tuottaneet vaellusvuodet päättyivät 1939, kun Vuorela avioitui näytelmä- ja satukirjailija Laura Sointeen kanssa. Sodan aiheuttama pula opettajista vei pariskunnan Soiniin, Alavudelle ja Virroille. Virroilla ollessa syntyi 1942 heidän tyttärensä Varpu-Liisa.
Vuonna 1947 runoilija tuli opettajaksi kotikyläänsä Jukojärvelle, lähelle omistamaansa Vuorelaa. Runoilija-opettaja jäi eläkkeelle 67-vuotiaana 1956. Sen jälkeen perhe asui talvet Tuusulan Iloniemessä, Laura Soinne-Vuorelan kulturellissa sukutalossa ja lapsuudenkodissa. Keväisin pariskunta kuitenkin aina palasi rakkaaseen Vuorelaan ja Keuruun kulttuuririentoihin.
Elinvuodet
s. 17.8.1889 Keuruu
k. 10.7.1972 Helsinki
k. 10.7.1972 Helsinki
Muuta merkittävää
Vain kaiun korva viipyy hereillään,
päin pohjoisessa ruskot puuntelee.
Soi laulu ihmeellinen yksinään
ja metsän sielu vaiti kuuntelee.
Runosta Korpirastas, Täältä kaukana 1927
päin pohjoisessa ruskot puuntelee.
Soi laulu ihmeellinen yksinään
ja metsän sielu vaiti kuuntelee.
Runosta Korpirastas, Täältä kaukana 1927
Teoksia
Huilunsoittaja. WSOY 1919
Keväthartaus. K. J. Gummerus 1921
Kevätlaulu maakylästä, 1922[2]
Yön kasvot. K. J. Gummerus 1923
Varjoleikki. Otava 1925
Silkkikauppias. K. J. Gummerus 1926
Kahden ladun poikki, 1926[2]
Täältä kaukana. WSOY 1927
Kolmen teinin lauluja, 1928 (Heikki Asunnan ja Martti Merenmaan kanssa)[2]
Kaukainen tuuli. K. J. Gummerus 1932
Korpirastas. K. J. Gummerus 1933, valittuja runoja
Kullanhuuhtoja. Sonetteja. WSOY 1934 (teosta painettu 1200 numeroitua kappaletta)
Unhoituksen maa. WSOY 1937
Turhuuden mylly, 1938, miete- ja tunnustuskirja[2]
Unhon kukka. WSOY 1944
Tie ja vaeltaja. WSOY 1945
Runoja. Valikoima laajasta tuotannosta. WSOY 1947
Korpien takaa. WSOY 1948
Veräjäpuu. WSOY 1952
Tikan kannel. WSOY 1958
Puut ajattelevat. WSOY 1967
Kiurun portaat. WSOY 1971
Siintää himmeyden metsät. WSOY 1975, ilmestyi postuumisti (ISBN 951-0-07221-4).
Keväthartaus. K. J. Gummerus 1921
Kevätlaulu maakylästä, 1922[2]
Yön kasvot. K. J. Gummerus 1923
Varjoleikki. Otava 1925
Silkkikauppias. K. J. Gummerus 1926
Kahden ladun poikki, 1926[2]
Täältä kaukana. WSOY 1927
Kolmen teinin lauluja, 1928 (Heikki Asunnan ja Martti Merenmaan kanssa)[2]
Kaukainen tuuli. K. J. Gummerus 1932
Korpirastas. K. J. Gummerus 1933, valittuja runoja
Kullanhuuhtoja. Sonetteja. WSOY 1934 (teosta painettu 1200 numeroitua kappaletta)
Unhoituksen maa. WSOY 1937
Turhuuden mylly, 1938, miete- ja tunnustuskirja[2]
Unhon kukka. WSOY 1944
Tie ja vaeltaja. WSOY 1945
Runoja. Valikoima laajasta tuotannosta. WSOY 1947
Korpien takaa. WSOY 1948
Veräjäpuu. WSOY 1952
Tikan kannel. WSOY 1958
Puut ajattelevat. WSOY 1967
Kiurun portaat. WSOY 1971
Siintää himmeyden metsät. WSOY 1975, ilmestyi postuumisti (ISBN 951-0-07221-4).