7 100 765 https://keuruunveraja.fi/files/original/3314ff5d1d3bce3f7b2ac65ba2831507.jpg 5bc9c0a7af7a1e3e5b5d7022f14cc536 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Rakennuskulttuuria Keuruulla Description An account of the resource Keuruun keskustan rakennusten vaiheita ja historiaa Still Image A static visual representation. Examples include paintings, drawings, graphic designs, plans and maps. Recommended best practice is to assign the type Text to images of textual materials. Original Format The type of object, such as painting, sculpture, paper, photo, and additional data Postikortti Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun vanha pappila ja kirkot Subject The topic of the resource Keuruu kirkkorakennukset pappilat järvet vesiliikenne kirkonkylät 1900-luku Description An account of the resource Mustavalkoisessa postikorttikuvassa on vasemmalla Keuruun vanha pappila. Kuvassa oikealla näkyvät Keuruun kirkko ja Keuruun vanha kirkko. Oikealla edessä on laituri kirkkoveneitä ja laivoja varten. Kortissa on etupuolella teksti KEURU ja käsin kirjoitettuna terveiset: Meitä on kolme tyttöä täällä lintujen keskellä laulamassa Alli Aina ja Hilta. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuvaaja tuntematon Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1900-luku Provenance A statement of any changes in ownership and custody of the resource since its creation that are significant for its authenticity, integrity, and interpretation. The statement may include a description of any changes successive custodians made to the resource. Paavo Närvän kokoelmat Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Isak Julinin kustannusliike ja kirjakauppa, Tampere Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun seudun kotiseutuarkisto Description An account of the resource Keuruun seudun kotiseutuarkiston toiminnan tavoitteena on tallentaa paikallinen yksityisluontoinen arkistoaines sekä henkinen perinne ja säilyttää se käytettäväksi paikkakunnan hyväksi. Arkisto toimii Keuruun kirjaston alakerrassa, jossa sijaitsee myös tutkijatilat. Kotiseutuarkiston arkistokokonaisuuksiin pääsee tutustumaan varaamalla etukäteen ajan käynnille kotiseutuarkistossa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Arvi Kääriäisen arkisto Subject The topic of the resource Keuruu Kääriäinen , Arvi toimittajat leikekirjat leikekokoelmat toimitusjohtajat Osuusliike Keski-Suomi Kansan lehti harrastajanäyttelijät Description An account of the resource Arkisto sisältää Arvi Kääriäisen keräämät kaksi leikekirjaa. Ne sisältävät Kansan lehden Keurusseutua koskevia lehtileikkeitä vuosilta 1960–1964. Arvi Kääriäinen (31.10.1904 Iisalmi-31.3.1966 Keuruu) oli Osuusliike Keski-Suomen toimitusjohtaja Keuruulla vuosina 1953–1962. Hän oli myös Keuruun työväenyhdistyksen jäsen, Keuruun Sos. dem. kunnallisjärjestön puheenjohtaja, Keuruun Rotary-klubin perustajajäsen. Hän oli Kansan lehden Keuruun kirjeenvaihtaja ja keräsi leikkeitä lehden Keurusseutua käsittelevistä jutuista. Kääriäinen oli harrastajanäyttelijä ennen kauppa-alan uraa. Teatteritoiminta säilyi harrastuksena ja hän oli Keuruulla tunnettu kulttuurivaikuttaja. Mm. ohjasi ja näytteli Keuruun Työväen Näyttämöllä. Kirjoitti useita näytelmiä ja julkaisi useita artikkeleita osuustoiminnallisissa yms. julkaisuissa. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kääriäinen, Arvi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1960-1964 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun seudun kotiseutuarkisto Description An account of the resource Keuruun seudun kotiseutuarkiston toiminnan tavoitteena on tallentaa paikallinen yksityisluontoinen arkistoaines sekä henkinen perinne ja säilyttää se käytettäväksi paikkakunnan hyväksi. Arkisto toimii Keuruun kirjaston alakerrassa, jossa sijaitsee myös tutkijatilat. Kotiseutuarkiston arkistokokonaisuuksiin pääsee tutustumaan varaamalla etukäteen ajan käynnille kotiseutuarkistossa. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Heinäsalon pienviljelijäyhdistys perustettiin Ampialan kylässä Keuruulla 4.4.1954. Yhdistystekisteri-ilmoitus hyväksyttiin 30.6.1954. Yhdistyksessä on ollut vuosittain arkistotiedon valossa keskimäärin noin 30 jäsentä. Sääntöjensä mukaan yhdistyksen tarkoituksena on edistää pienviljelyksen tuotantokyvyn lisääntymistä sekä pienviljelijäluokan taloudellista ja henkistä kohottamista. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi Heinäsalon pienviljelijäyhdistyksellä oli omistuksessa mm. perunanistutuskone, kangaspuut, reppuruisku ja perunankaivuukone ja luomapuut, joita jäsenet saivat vuokraa vastaan lainata. Yhdistys omisti myös viljankuivaamon. Kokouksia pidettiin sääntömääräiset kaksi vuodessa ja ylimääräisiä tarvittaessa. Yhdistys järjesti keskimäärin kaksi kurssia vuodessa, muun muassa Siipikarjanhoitoliiton pitämän kananhoitokurssin, maatalouden verotuskurssin, sieniruokakurssin, juustokurssin, puutarhakursseja. Lannoitus- ja lajikokeita tehtiin. Emäntäkerho kokoontui. Paikallisliiton järjestämiin kilpailuihin osallistuttiin, mm. sokerijuurikkaan viljelykilpailuun ja metsätaitokilpailuihin. Paikallisliiton joukkueessa saatettiin osallistua muihinkin kilpailuihin. Vuodesta 1981 lähtien toimintaan kuului opintokerhotoimintaa, jossa yksi jäsenistä toimi opintokerhon ohjaajana. Tupailtoja pidettiin tulojen saamiseksi. Illoissa oli usein mukana jostain aihepiiristä luennoitsija esim. eläinlääkäri Vilho Sihvo. Tupaillat olivat merkittävä osa toimintaa 1960-luvun alussa, mutta 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa niiden merkitys väheni. Yhdistys kuului Pienviljelijäin keskusliittoon. Yhdistys osallistui Keuruun pv-yhdistysten paikallisliiton kokouksiin. Myöhemmin kattojärjestönä toimi Keski-Suomen maatalouskeskus ry. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Heinäsalon pienviljelijäyhdistys ry:n arkisto Subject The topic of the resource Keuruu pienviljelijät järjestöt maanviljelijät Description An account of the resource Arkisto sisältää Heinäsalon pienviljelijäyhdistyksen säännöt, perustamisasiakirjoja, pöytäkirjoja, toimintasuunnitelmia ja toimintakertomuksia vuosilta 1954 – 1983 Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1954-1983 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun seudun kotiseutuarkisto Description An account of the resource Keuruun seudun kotiseutuarkiston toiminnan tavoitteena on tallentaa paikallinen yksityisluontoinen arkistoaines sekä henkinen perinne ja säilyttää se käytettäväksi paikkakunnan hyväksi. Arkisto toimii Keuruun kirjaston alakerrassa, jossa sijaitsee myös tutkijatilat. Kotiseutuarkiston arkistokokonaisuuksiin pääsee tutustumaan varaamalla etukäteen ajan käynnille kotiseutuarkistossa. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Arkisto sisältää Svante Kankaan muistelmia sukunsa vaiheista Keuruulla sekä muistoja Keuruun tapahtumista 1900-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Tietoja Svante Kankaan suvusta ja Klakin torpasta. Lisäksi muistelmissa on käsitelty keuruulaisia henkilöitä. Erityistä huomiota ovat saaneet ns. kylähullut, mm. Kipeä-Pietari, Kiipele ja Hoskarin Manu. Tietoja Keuruun apteekin vaiheista ja erityisesti apteekkari Johan Huovisesta. Mukana Asunta- ja Hoskari -sukuja koskeva sukuselvitys. Aineistossa on myös kopiona muistelmiin liittyvää esim. karttamateriaalia, piirros Klakin torpan rakennusten sijainnista jne. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Svante Kankaan arkisto Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät muistelmat muistelu Description An account of the resource Arkisto sisältää kopion Svante Kankaan kirjoittamista muistelmista suvustaan ja Klakin torpasta. Arkistoaineisto sijaitsee yhdessä säilytysyksikössä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kangas, Svante Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun seudun kotiseutuarkisto Description An account of the resource Keuruun seudun kotiseutuarkiston toiminnan tavoitteena on tallentaa paikallinen yksityisluontoinen arkistoaines sekä henkinen perinne ja säilyttää se käytettäväksi paikkakunnan hyväksi. Arkisto toimii Keuruun kirjaston alakerrassa, jossa sijaitsee myös tutkijatilat. Kotiseutuarkiston arkistokokonaisuuksiin pääsee tutustumaan varaamalla etukäteen ajan käynnille kotiseutuarkistossa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Jorma Tuomi-Nikulan arkisto Subject The topic of the resource Keuruu laivat vesiliikenne sisävesiliikenne Description An account of the resource Jorma Tuomi-Nikulan siipirataslaiva Elias Lönnrotia koskeva aineisto on kertynyt arkistonmuodostajan haltuun, koska hän on uuden, vuonna 1986 liikennöintinsä aloittaneen siipirataslaiva Elias Lönnrot -hankkeen isä Keuruulla ja kerännyt aktiivisesti aiheeseen liittyvää materiaalia. Siipirataslaiva Elias Lönnrotia koskevat aineistot kertovat historiaa vuosina 1890-1923 Keurusselällä liikennöineestä Elias Lönnrotista ja 1986 liikennöintinsä aloittaneesta uudesta siipirataslaiva Elias Lönnrotista. Aineistoon kuuluu mm. valokuvia, lehtileikkeitä, mainoksia, laivan piirustuksia. Jorma Tuomi-Nikula on itse koonnut ja järjestänyt arkiston. Aineistojen järjestämisperiaatteena on ollut aihe- ja aikajärjestys. Creator An entity primarily responsible for making the resource Tuomi-Nikula, Jorma Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Ampialassa oli viime vuosisadan lopulla viisi veljestä, joista Juho muutti Käkisalmeen, Alfred jäi Ampialan isännäksi, Albin asusti Huttulassa ja myöhemmin muutti Saarijärvelle, hänen vaimonsa oli Ampialan koulun pidetty opettaja Maiju Tanskanen. Nuoremmat veljekset Evert ja Ludvig olivat varsinaisia koijareita, joiden edesottamuksista oli paljon tarinoita etenkin Aune Rainion muistissa. Ludvig asui Huttulassa Vekselillä eli nykyisellä Ostamolla. Hänen ensimmäinen vaimonsa, Edla, oli serkku Mattilasta. Toinen vaimo, Lyyli Ruoranen Petäjävedeltä oli Huttulan koulun ensimmäinen opettaja. Evert asui isänsä Huttulan pojan ja äitinsä Ampialan tyttären kanssa Huttulassa, mutta jo vuosisadan alkuvuosina muutti Ameriikkaan. Hän oli välillä Suomessakin, mutta vuonna 1935 kuoli tapaturmaisesti Amerikassa. Kasper Ampiala muistaa Aune Rainiolta kuulleensa tarinan Evertin ja Ludvigin osallisuudesta nuorten riijuureissuihin. Maunuahosta tehtiin taksvärkkiä Huttulaan, päiviä kävi tekemässä Risto-niminen poika. Huttulassa oli samaan aikaan nuori tyttö töissä. Ludvig ja Evert huomasivat, että kun Risto illalla lähti kotiinsa, niin palasikin pellon reunasta hämärässä takaisin palvelijoiden aitalle. Pojat tästä juonen sitten keksivätkin, mites Ristoa vähän narrataan. Ne lähti sitten yhtenä iltana tuonne polun varteen ja kun Risto sitten palasi, niin Lutviikki nousi alasti puuhun ja ulisi siellä sitten jotenkin. Evertti muina miehinä tuli paikalle, tuli puheeksi, mikä siellä on, niin Evertti sanoi, -- se on piru ja Ristoa se kaipaa! Niin Risto sitten asiallisena miehenä Evertin kanssa pirun puhutteluun. Piru vannotti Ristoa, että jos sää siellä aitassa käyt, niin sinun täytyy emännältä kysyä lupa. Risto meni sitten sinä iltana kotiinsa yöksi ja aamulla kun se tuli taloon, niin meni emännän puheille ja kysy luvan. Sillähän se asia sitten selvisi, mutta ei tiedetä, tuliko lupaa ja tuliko nuorista ajan oloon aviopari. Kapeanlahden luona Taavettilan myllyreissulla Lutviikki oli myöskin säikyttelemässä puussa myllymiehiä, piruna tietysti, kuinkas muuten. Metsälässä poikettiin aina Huttulasta Ampialaan mennessä tullen, mennen, talo oli tienvarressa sopivasti puolen välin mailla ja isäntä oli sukulaisia. Kerran sitten taas illalla istuivat takkavalkean ääressä juttelemassa, muuta valoa tuskin silloin olikaan. Taikinasaavi oli nousemassa siinä takan vieressä. Nuorisoa oli siinä enemmänkin ja istumapaikat täynnä, joten emäntä istui saavin kannella. Lutviikki istui takakenoon siinä vieressä ja emäntä kohottautui aina välillä kouhasemaan takkatulta. Taas kerran, kun emäntä nousi kouhimaan tulta, Lutviikki hivutti kannen pois tiinun päältä ja emäntä istui saaviin. Sanottiin, että Ampialan veljeksillä oli jo toinen koiruus valmiiksi mietittynä, kun yhtä tekivät. Aina eivät temput pysyneet pelkkinä hauskuuksina, mutta ehkäpä Metsälän taikina kuitenkin leivottiin, leipää kunnioitettiin yleensä katovuosien ollessa hyvässä muistissa. Ampialan Yrjö-isäntä vietätti kerran kopallisen vanhoja kanoja Mutkan navettaan, aamulla kun Yrjö meni navettaan, joka puolella lensi kanoja vastaan. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ampialan veljesten kepposia Subject The topic of the resource Keuruu Ampiala Ampiala, Ludwig Ampiala, Kasper muistelu paikallishistoria (historia) kepposet Description An account of the resource Teksti kertoo Ampialan veljesten kepposista 1900-luvulta. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Asunnalle piti tulleen opettaja, jolla oli pitkät letit. Ajan oloon hän muodin mukaisesti leikkautti ne. No, siitähän tuli kova kysely johtokunnalle, että se on hunsvotti ihminen semmonen, joka tukkansakin leikkuuttaa. Johtokunta istui yhden vai kaksikin iltaa asiaa miettimässä, ja tuli lopulta siihen tulokseen, että on niitä hunsvottia pitkätukkasissakin. Anu Kaipainen kirjoittaa kirjassaan ilmeisesti Asunnan koululta opettaja Helmi Särkästä seuraavaa: "Täti on opettajana ja kuinka se uskaltaa olla siellä niin yksinäisellä paikalla Keuruulla Kolojärven rannalla". Immu eli Irmeli oli opettaja Elvi Särkän kasvattina, hän kävi vielä 1980-luvun lopulla Asunnalla tuttavissaan. Helmi Särkkä tuli Asunnalle opettajaksi 1920-30-lukujen vaihteessa. Esteri Lappikin, tuleva Huttulan opettaja, oli kymmenien hakijoiden joukossa, mutta ei tullut valituksi. Helmi Särkkä kulki aina jalan, ei suksella eikä polkupyörällä. Kun Ampialassa huomattiin, että opettaja pisteli pitkin askelin taloon päin, niin pojat kyllä hukku, se oli semmoinen asia, että se tuli kantelemaan, mitä pojat oli koulussa oli tehnyt. Kävi opettaja muutenkin kylässä ja sitäpaitsi Yrjö Ampiala oli johtokunnan puheenjohtajanakin. Pojat aina sen verran olivat tai ainakin olivat menossa pahantekoon, että opettajan tulo sai pahat aavistukset mieleen. Kun Särkkä saatiin tunnilla oikein suuttumaan, se lähti tunnilta pois omalle puolelleen ja itki itkunsa siellä. Sillä välin saatiin oikein hulina pystyyn, sitten opettaja tuli tiukkana takaisin. Kun arestiin jäätiin, karattiin ikkunasta pois, seuraavana päivänä oli edessä puolta pitempi aresti ja opettaja jäi luokkaan istumaan. Särkän keittiössä oli komero, johon pahimmat pukarit vietiin istumaan, oli siellä Ampialan Kasperkin joskus. Jos ei ollut montaa arestissa, opettajan oli omassa komerossaan helpompi vahdata. Kasperi antoi kerran Särkälle kyytiä. Opettaja oli ollut käymässä Ampialassa ja syysiltana isä sanoi pojalle, -- valjasta hevonen ja kyydi Särkkä koululle. Hevonen oli nuorehko, hyväkulkunen ja Särkkä nousi kärryyn. Rajaportin se aukasi ja meidän portin ja Tempakan porttia kun se meni aukaseen, se sano, -- ei, kyllä minä kävelen tästä! Kasper päästi niin paljon kuin hevosesta irti sai ja opettaja pelkäsi. Helmi Särkkä haki Härkösestä maitoa, kyläläisiä huvitti, kun katsoivat, miten Härkösen Yrjön sormet ja kengänkorot alkoivat kopista opettajaa katsellessaan. Opettaja vei kerran Lehtolan Alpo Iisakkia pihalle ja kun Alpo vähän pisti vastaan, niin opettaja tönäisi nyrkillään. Alpo väisti vähän ja opettajan nyrkki osui oven pieleen, -- opettaja hieroi sitä pitkän aikaa. Koulupiirin valinta Asunnan ja Huttulan saattoi johtua jopa uskonnollisista syistä. Joku opettaja ei hyväksynyt valtion kirkosta poikkeavia suuntauksia, niinpä lasten oli mentävä suvaitsevamman opettajan kouluun. Kovasen Kallea piti lyödä karttakepillä sormille, Kalle veti sormet pois, kuka niitä siinä alla pitämään, opettajalta katkesi karttakeppi. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tarinoita opettajista Subject The topic of the resource Keuruu Asunta koulut opettajat Särkkä, Helmi muistelu Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan muistoja Asunnan koulun opettajista ja koulunkäynistä 1900-luvulla. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Koppelomäen tytärtä riiasi aikoinaan ujo poika, joka halusi pitää tarinansa salassa. Kotiväenkään ei ollut vara siitä vihjailla, mutta isommat veljekset narrasivat pikkuveljensä viattomana kysäisemään, -- montako munaa on koppelon pesässä? Tarina ei kerro, tuliko vastaus vai selkäsauna. Toinen poika kävi Ampialassa riiuulla ja oli iltasella päässyt tytön luokse lämmittelemään. Toiset kurikat huomasivat tämän ja kaatoivat sulhon kengät täyteen vettä. Syyspakkasessa ne tietysti ehtivät jäätyä, ennenkuin poika malttoi suunnitella kotiinlähtöä. Huomattuaan jäätä täynnä olevat kengät, poika sai hyvän syyn mennä takaisin tytön luokse. Tämän parin tiesi tarina menneen myöhemmin naimisiin keskenään. Riijuureissulle polkupyörällä ajelleille pojille kävi useammankin kerran niin, että poikajoukko taivutti notkean nuoren koivun, sitoi pyörän sen latvaan ja antoi sen nousta ylös. Taipuisaan puuhun ei voinut kiivetä ja aamuyöstä olisi ollut noloa mennä pyytelemään apuvoimia, joten jalkapatikassa piti kotiin mennä. Rahikkalan Niilo puhui, -- mikähän siinä on, kun toisilla on emäntä ja minulla rouva. Rahikkalan emäntä oli opettajana Pohjoislahdella. Niilo teetti navetan juuri ennen talvisotaa. Kerran olivat rakennusmiehet kortilla riihessä, isäntä mukana, kun rouva katsoi ovesta sisään ja kysyi, -- mikäs kerho se täällä on, niin isäntä vastasi, -- tämä on nyt se viisasten kerho! Kerran Niilo sanoi, -- minä päivän katsoin tuolta pellon laidasta, että miten tätä taloa oikein asutaan! Niilolla oli moottoripyörä ja autokin, joita hän itse ei ajanut. Kehui, että hän ei oikein tunne tuota ojavaihdetta ja ajatti Pajalan Vienolla ajokortin. Lieneeko Vieno oppinut ojavaihteen käytön. Kerran oli Pirttilän Eemeli moottoripyörän kyydissä, Eemelin kantapäästä lähti sellainen pala jossakin käänteessä, että Salu, Rahikkalan suuri koira meinasi tukehtua siihen. Salu oli kettukoira, joka Ruodemäen Veikon kanssa kävi koulua ja odotti suksen päällä maaten. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Juttuja sieltä täältä Subject The topic of the resource Keuruu muistelu paikallishistoria (historia) kaskut tarinat huumori Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan humoristisia juttuja, muun muassa riiuureissuista. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Ampialan Alfredilla ja Asunnan Jannella oli hyvä Kaiku-niminen metsästyskoira. Yleensä miehet olivat metsällä yhdessä, mutta joskus koira sattui olemaan väärässä talossa. Kerran Janne soitti Ampialaan ja kysyi, eikö Alfredilla sattuisi olemaan asiaa Asunnalle päin, että toisi samalla koiran tullessaan. Alfred pahoitteli, ettei jouda, mutta jatkoi sitten pyytävänsä koiran puhelimeen, pisti luurin koiran korvaan. Mitä lienee Janne koiralle puhunut, mutta koira rupesi ulisemaan, kiersi kaikki huoneet, pyysi ulos ja häipyi sen siliän. Jonkin ajan kuluttua Janne soitti koiran tulleen Asunnalle. Sen jälkeen saatettiin koiraa useamminkin pyytää puhelimeen. Kasperin maankuulu punainen hirvikoira oppi säästämään omia vaivojaan. Yleensä hirvimetsälle lähdettiin joko Ampialasta, Huttulasta, Asunnalta tai Ostamolta. Niinpä koira iltaisin haukun lopetettuaan oli huomannut viisaaksi mennä lähimpään näistä tutuista taloista, pyytää reilusti sisälle ja jäädä odottamaan kotiin kuljetusta, sen sijaan, että olisi kylmissään ja nälissään ollut metsässä tai itse omin jaloin juossut pitkän matkan kotiin ja jopa vaarantanut seuraavan päivän metsästyksen onnistumisen. Riihimäen Niilo oli henkeen ja vereen metsämies. Vanhan tavan mukaan metsästysonnea ei sopinut uhmata antamalla muiden tietää, minne päin ajo kulki, ehkä mukana oli vanhoilta opittua taikaakin. Niinpä Niilon kanssa metsällä ollessa polun yli piti mennä takaperin ja sillä tavalla peittää kulkusuunta. Olisipa saattanut olla hauskaa katsella, kun arvokkaat isäntämiehet kymmeniä metrejä ennen polkua alkavat kulkea takaperin kompastellen. Niilon mukana ollessa ei saanut myöskään riistalle antaa merkkiä ihmisen läsnäolosta. Niinpä Kasperin oli tupakan tuskan yllättäessä jäätävä kauas taakse ja siellä matkan päässä vedettävä savut. Niilo kuitenkin raikkaassa ilmassa haistoi heti ja sanoi, -- olethan sinä taas polttanut. Kasperi puolustautui, -- olethan sinäkin ottanut kamferttia. Niilolla oli tapana parannella vilustunutta oloaan yleisen tavan mukaan tiputtamalla kamferttia sokeripalaan ja imemällä sen lääkkeeksi. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Juttuja koirista ja metsästyksestä Subject The topic of the resource Keuruu Ampiala Asunta metsästys metsästyskoirat uskomukset Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan juttuja metsästyksestä, koirista ja metsästykseen liittyvistä uskomuksista. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1900-luku Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Ampialan renkipoika oli ajamassa jouluaamuna talosta toisella hevosella naisväkeä kirkkoon. Poika ei kuitenkaan malttanut kieltäytyä kirkonmäellä tarjotuista joulujuomista, niinhän siinä sitten kävi, että poika joutui putkaan eikä häntä löytynyt mistään kotiinlähdön aikana. Naiset ajoivat hevosen kotiin. Tapaninpäivän aamusella renki ilmestyi nolona tuvan ovelle ja totesi ärrää sorauttaen, -- olipa kurrja joulu. Siihen isäntä tokaisi, -- mitäs' minä sinun joulustas', mutta kun sinä olet käyttänyt minun turkkiani putkassa! Rengillä oli ollut jouluaamuna kuskipukilla isännän turkit päällään. Suutari-ystävykset Pienenmäen Väinö ja Suontaustan Samppa olivat menossa Ruotemäen Iivarin syntymäpäiville. Samppa tuli jo hyvissä ajoin aloittelemaan juhlaa Väinön luo. Kun sitten tuli aika lähteä, Väinö totesi Sampan asun hieman kehnonlaiseksi, ajurinlakki oli kulunut, se lakattiin suutarin lakalla kiiltävän mustaksi, samoin kengät. Kauluspaitaa Sampalla ei ollut, mutta Väinö sitoi kuitenkin juhlan kunniaksi ravatin paljaaseen kaulaan. Sitten oltiin valmiita lähtemään ja mukana olleet muistavat, että pari herätti ansaittua huomiota huojahdellessaan juhlataloon. Isonvihan aikaiseksi piilopirtiksi arvellaan Mustolaisvuoressa olevaa kallion halkeamaa, joka on leveydeltään noin kolme metriä. Sen päälle on ollut helppo saada puita peitteeksi ja havuja katteeksi. Jonkinlaisia jälkiä rakennelmista oli jäljellä vielä ennen sotia. Toisenlaisia piilopirttejä seudullamme oli sota-aikana useammassakin paikassa, Mustolaisvuoressa, Kangastenmäessä ja Soikonkankaalla. Pirttejä nimitettiin korsuiksi ja niissä piileskeli rintamakarkureita, joita saattoi olla useammastakin pitäjästä, paikkaa vaihdettiin tarpeen tullen. Korsu oli kaivettu maahan noin kolme kertaa kolmen metrin kokoiseksi, tuettu sisältä pyöreillä puilla. Katto oli tehty myöskin pyöreistä puista ja peitetty maalla ja sammalilla sekä tuoreilla havuilla, näin korsua ei voitu havaita lentokoneestakaan. Ovessa oli pieni ikkuna. Myöhempinä vuosina korsun huomasi helpommin, kun sen päällä olleet havut ja sammalet olivat kuivuneet ja ruskistuneet. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pikku juttuja Subject The topic of the resource Keuruu Ampiala tarinat kaskut paikallishistoria (historia) rintamakarkuruus juhlat muistelu Description An account of the resource Teksitissä kerrotaan muun muassa Ampialan renkipojan joulukirkkomatkasta ja sota-ajan piilopirteistä. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Säännöstelyaikaan Sammalismäen nuori isäntä kyseli Erkki Asunnalta ostaakseen kauransiementä. Erkki totesi, eihän nyt kellään saa olla siementä. Erkki ei saanut kansanhuollosta rukkasen ostolupaa ja meni uudestaan samalle asialle. Nyt hän kääntyi suoraan rouva Ahorannan puoleen ja kysyi, tuletko vaimokseni? Tuima vastaus oli, en tietenkään! Tarkoitatko, että saan rukkaset, kirjoita sitten ostolupa! Asunnan taloon tuli kaksi poliisia tekemään ulosmittausta maksamattomista veroista. Yksi hevonen oli tallissa, mutta poliisit sanoivat ottavansa parhaan. Erkki kävelytti poliiseja laitumella hakemassa parasta hevosta aina iltakuuteen, jolloin laintuntevana miehenä sanoi, että jos mentäis' vaan kahville ja annettais' ulosmittauksen olla, kun sitä ei saa suorittaa kello kuuden jälkeen illalla. Eräässä tilaisuudessa Tapion metsänhoitaja tarjosi Erkille lisää metsänojitusta, jolloin Erkki arveli, ettei metsänhoitoon kannata panna penniäkään. Metsänhoitaja sanoi, että ainahan me on Erkin kanssa asioista sovittu. Kun Tapion miehet lähtivät, mietiskeli Erkki: "Tiedätkö, milloin olen tuon herran kanssa sinuiksi tullut?" Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Asunnan Erkistä Subject The topic of the resource Keuruu Asunta, Erkki kaskut tarinat säännöstely Asunta muistelu Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan muun muassa Asunnan Erkin matkasta kansanhuoltoon rukkastenostolupaa hakemaan. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Halla-Oton veljenpoika Viine oli usein Ampialassa hommissa ja Yrjö parhaansa mukaan järjesti virne silmäkulmassa sopivia töitä. Kerran Viine tuli taloon ja tiedusteli maalaustöitä. Aikansa mietittyään Yrjö-isäntä vei Viinen kiviaidan viereen ja sanoi, nämähän ne on vielä maalaamatta. Tarkoitus oli maalata joka kivi eriväriseksi, mutta kontrahti taisi jäädä tekemättä, koska Ampialassa ei ole näkynyt kirjavaa kiviaitaa. Länkimestari Viine kyseli längentekoa. Asia kehittyi niin pitkälle, että Viine kyseli sopivia länkipuita, Yrjö vei hänet ison tervajuurikaskasan luokse ja sanoi, ala valita, siinähän noita puita. Kerran Viine oli itse hakenut ojien penkoista sopivat pajupuut luokin tekoa varten. Apumiehensä Eino Ahosen kanssa lämmittivät saunan ja nostivat puut orsille hautumaan pehmeiksi. Eino koiranleukana nosti korennonkin joukkoon. Viine valitsi ensimmäisen taivutettavan luokkipuun ja lähti sitä painamaan seinustalla olleessa paininpuussa. Osui tietenkin olemaan ensimmäisenä korento, joka rouskahti poikki. Viine noitui, jaa, vanha Ampiainen on tuonut korennonkin painettavaksi. Syömään mennessä ropisi Yrjölle aikalailla, vaikka sillä kerralla Yrjö ei tiennyt asiasta mitään. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ampialan Yrjöstä ja Halla-Viinestä Subject The topic of the resource Keuruu Ampiala Halla-Viine kaskut tarinat työ puutyöt Ampiala, Yrjö Description An account of the resource Teksti kertoo muun muassa Halla-Viinen luokin teosta. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Halla-Otto putosi jäihin Petäjävedellä vanhan kutomakoulun kohdalla ja huuteli apua lähellä luistelevilta pojilta. Pojat tiesivät siinä olevan matalaa, joten huusivat Otolle: "Rukoile Jumalaa!". Otto ottikin neuvosta vaarin ja kädet jään reunalla huusi: "En minä kyllä ruihnoa, mutta olen kuullut, että olet muitakin auttanna, niin auta minuakin". Kun vettä ei ollut kuin kainaloita myöten, Otto pääsi omin voimin kuiville. Eräs mies kysyi Otolta, paljonko kello on? Otto vastasi, -- niinkuin eilenkin tähän aikaan! Myöhemmin Otto joutui Jyväskylän linja-autoasemalla kysymään aikaa samalta mieheltä, jolle niin koppavasti oli vastannut ja sai samat sanat takaisin, -- niinkuin eilenkin tähän aikaan. Otto vastasi: "Kas, kun sattui niin sekunnilleen". Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Juttuja Halla-Otosta Subject The topic of the resource Keuruu Halla-Otto kaskut tarinat muistelu Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan muun muassa miten Halla-Otto pääsi avannosta. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Salametsästystä harjoitettiin syrjäisillä korpisaloilla melko paljon. Syynä saattoi olla todellinen ruoan puute, mutta monesti myöskin totuttu tapa, halu saada jännitystä elämään tai varsinainen metsästysvietti, joka ajoi miehen luvattomillekin retkille. 1950-luvun vaihteessa löytyi Lempaatsuon laidasta sellainenkin harvinaisuus kuin hirven pyytämiseen tarkoitettu permi. Se oli tehty sinkistä, joka oli pienen sormen vahvuista ja viritetty hirven korkeudelle. Löydettäessä ympäristössä oli runsaasti hirvenkarvoja, joten voisi olettaa, että saalistakin oli saatu. Ahman liikkuessa Ampialan kylällä 1950-luvulla sitä ajettiin Moskuan läpi Syrjäharjuun. Matkan varrella oli Pirtti-Moskuassa vanha haasia, jota oli käytetty eläimille tehtyjen kuivaukseen. Ajomiesten tullessa takaisin samoja jälkiä heidän huomionsa kiinnittyi haasiaan, jonka ympärillä oli sillä välin liikuttu ja kerpuja levitelty. Tarkemmin asiaa tutkiessaan miehet huomasivat haasian alla olleen saavin, jossa ilmeisesti oli ollut suolattuna hirvenlihaa, joka ajon aikana oli haettu parempaan talteen. Ahma on täytettynä lahjoitettu Keuruun Yhteiskoulun kokoelmiin. Pekka-niminen poliisi kovisteli yhtä miestä hirven salakaadosta, -- montako hirveä olet kaatanut? Mies vastasi, -- montako sun laumastas' on pois? Yleensä kerrottiin jutun silinneen siihen, että poliisille veistettiin mukaan katossa riippuneesta palvatusta hirvenlihasta kunnon palaset ja annettiin evääksi hyvää kotipolttoista, jolloin asia unohtui. Kerrottiin, että siihen aikaan kun pedoista sai hyvät tapporahat, joku yritteliäs tuotti pohjoisesta suden nahan, veresi sen, vei nimismieheen ja hankki näin hyvät rahat. Saman miehen kerrottiin ostaneen niinikään pohjoisesta "kokonkynsiä", olisivatko olleet haukan kynsiä ja samoin jujuttaneen poliisilta tapporahoja. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tarinoita salametsästyksestä Subject The topic of the resource Keuruu salametsästys 1950-luku Ampiala Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan salametsästyksestä 1950-luvulla. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Metsästyksellä oli vielä sotien jälkeenkin melko suuri merkitys. Esimerkiksi Hinkkaperällä lintuja pyydettiin ja vietiin Jyväskylän ja Haapamäen ravintoloihin myytäväksi. Myöhemmin ainakin Mäki-Matti välitti niitä. Korpisen isäntä ampui oravia ja nylki ne istuen takan ääressä suuren pölkyn päällä. Nahat hän vei Jyväskylään johonkin turkisliikkeeseen. Kurikais-Arvi pyyti turkiseläimiä, kuten vesikoita raudoilla. Permiä eli lankoja käytettiin jänisten pyyntiin. Ennen sotia Serlachiuksen herrat kävivät Kallioisella hirvijahdissa ja silloin tarvittiin kylän miehiä ajomiehiksi. Impi Toivonen (Korpinen) muistaa isänsäkin olleen mukana. Palkaksi oli yleensä sovittu jo aikaisemmin esimerkiksi yhtiön laajoilta suoviljelyksiltä kerättyä pahnaa tai jotakin muuta vastiketta. Kasper Ampiala arveli yhtiön hirvenmetsästyksen alkaneen vuonna 1935. Yksityisten maille ensimmäinen hirvenkaatolupa saatiin vuonna 1937. Ensimmäisenä syksynä Kasper Ampiala oli mukana aseettomana ajomiehenä harjoittelemassa. Nykyisin hirvenmetsästys jatkuu ja hirvien runsaus on aiheuttanut ongelmia metsänviljelylle. Moskuansuon alueella on tavattu lähes kahdensadan hirven talvehtivia laumoja. Aarne Ruodemäki lähetti parikin pyykkikopallista lintuja vähän väliä Helsinkiin myytäväksi sotien edellä. Villellä oli viisisataa permiä, jotka hän kävi pyhäaamuna kokemassa ja sai niistä puoli nokkossäkillistä lintuja. Silloin niitä oli, vaikka niitä kuinka pyydettiin ja ammuttiin. Permiin tehtiin jouhesta silmukka ja pellavasta lanka, jolla ansa viritettiin. Ympärys suljettiin kuusenhavuilla ja permit asetettiin poluille, joissa tiedettiin lintujen liikkuvan. Jäniksille tehtiin metallilangasta pyydys. Viidensadan permin kokeminen kesti monta tuntia. Linnut pakattiin sellaisinaan, suolistustakaan ei tehty. Ne pakattiin tiiviisti lähetyslaatikkoonsa ja päälle ommeltiin kangas, että ne pysyivät. Linnut lähetettiin Helsinkiin, joskus sattui niinkin, että sanomalehdestä saatuun osoitteeseen lähetetyistä linnuista ei tullutkaan rahoja. Metson soidinpaikoilla saattoi olla ennen kymmeniä lintuja. Janne Ruodemäki oppi Amerikassa intiaaneilta myrkkyjen teon ja teki itse kapselit, joita käytti. Hänellä oli sellainen hajuste, että ketut melkein perästä kävelivät. Kärppiä ja vesikkoja pyydystettiin lutalla. Puron varteen tehtiin lutta, jossa oli syötti ja puut, jotka putosivat syöttiä maistamaan tulleen eläimen päälle. Jäniksen ja ketun nahat myytiin sen kummemmin käsittelemättä. Jokunen kärppäkin tuli aina silloin tällöin. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Metsästys Subject The topic of the resource Keuruu metsästys hirvi ansat kanalinnut turkiseläimet 1900-luku Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan hirvien, metsäkanalintujen ja turkiseläinten metsästyksestä 1900-luvun alkupuolella. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Nuottakalastusta harrasti ainakin Albin Ampiala, jolla oli nuotta Salosjärvessä. Rajalan torpparilta kiellettiin kokonaan nuotanveto Saarijärvessä, vaikka muuten sai kalastaa, kun ei vienyt pyydyksiään talon vakinaisille kalastuspaikoille. Alfred Ampiala sai joskus Aune Rainion muistin mukaan niin paljon kalaa Särkijärvestä, että niitä varten tarvittiin hevonen vetämään. Kalasta tehtiin Ampialassa hapankalaa, joka oli niin hyvää, että kun Aune alkoi lähestyä kirkolla asuessaan kotia, niin vesi nousi jo matkalla kielelle. Veikko Ruodemäki kävi isänsä kanssa kalastamassa Kurikkalammilla. Kaksi nelikkoa pistettiin ahvenia suolaan joka kevät. Pyydystysvälineenä oli katiska ja liippa. Liippa oli sellainen, että siinä oli kaksi rautakaarta, seipään varassa laskettiin veteen ja kun kalat tulivat väliin ja nostettiin ylös. Ruuhella järvellä soudeltiin. Isä-Iivari oli niin kova kävelemään, että pojan oli otettava joka toinen askel juoksua. Hapanahvenista eivät kaikki pitäneet, leimuumiehet nostivat kalan vaivihkaa toiselle pöydälle. Hapankalaan laitettiin ruisjauhoja vain päälle, siitä se levisi. Kalaa syödessä monet katkoivat puukolla ruodot palasiksi ja söivät ne särjistäkin. Pilkkionginta tuli karjalaisten mukana sotien jälkeen. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kalastus Subject The topic of the resource Keuruu muistelu kalastus hapattaminen suolaaminen Description An account of the resource Teksti kertoo kalastamisesta ja kalan ruoaksi valmistamisesta hapattamalla ja suolaamalla. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Viime vuosisadalla vuohia oli lähes joka talossa. Kun Alanen tuli Hoskarin vävyksi, hän valisti appeaan, että vuohet ja pukit raiskaavat metsää, johon vanha Hoskari vastasi: "Kaksijalkaiset pukit niitä syövät". Alanen oli liikemies, joka harrasti sahausta ja toimi metsänostajana. Villissä oli vuohia vielä 1920-luvulla, mukana kellokas. Kerran vuohet karkasivat Koskenpään Puontaalle saakka. Bertta Tiilikainen oli tätinsä kanssa niitä hakemassa ja kun täti otti kellokkaan naruun, muut seurasivat kiltisti perässä. Vuohia lypsettiin ja niiden maidosta tehtiin juustoa. Heinisen Iitalla oli vielä 1940-luvulla vuohia maakuoppaan tehdyssä navetassaan, lypsäviä oli 4-5. Huttulassa 1920-luvun alussa tehdyssä Tönön mäkituvan vuokrasopimuksessa kielletään vuohien pito, sensijaan lehmät ja lampaat saavat vapaasti laiduntaa metsälaitumilla. Kylällä toimi sonniosuuskunta, jonka sonni kiersi Ampialassa, Vehkomäessä ja Markkulassa. Hyviä sonneja muistetaan olleen myös Asunnalla ja Taavettilassa. Ruodeperältä vietiin lehmiä Tallimäkeenkin asti astutettavaksi. Usein myös talon omaa nuorta sonnia käytettiin astutukseen, varsinkin ellei vasikkaa ollut tarkoitus jättää elonomaksi. Yleinen tapa oli, että lehmän astutus maksettiin työpäivällä, esimerkiksi perunankaivuuaikaan. Joskus huonona vuonna eläinten rehut olivat hakusassa. Ludvig Ampialalla oli lehmiä siihen aikaan kun Tiilikais-Mikko piti Vekselillä kauppaa. Mikko ei ollut huomannut säästää Lutvikin lehmille heiniä, jolloin Lutviikki loihe lausumaan: "Tiilikais-Mikko se myy vaikka takin päältään". Sikoja porsitettiin Ruotemäessä, Markkulassa, Vehka-aholla, Jukolassa, Asunnalla ja Taavettilassa. Sotien jälkeen tuli kiertäviä autoja, joista myytiin porsaita, niitä sanottiin Sakkolan porsaiksi. Myöhemmin tilattiin esimerkiksi Saarioisilta rautateitse. Porsaitten kunto saattoi olla varsinkin kiertävillä kauppiailla kehnonlainen, niinpä usein keväisin nähtiin tuvan nurkassa olkikoppa, jossa hoidettiin ja lääkittiin porsasta, joskus taisi eläinlääkärin pirtureseptikin olla tarpeen siallekin. Ainakin joulupossu oli joka talossa, jo senkin takia, että ruoantähteet saatiin hyödynnettyä, riittihän siitä sitten talven varalle suolattavaksi. Hyvin syötetty sika saattoi painaa kaksi ja puoli sataa kiloakin, yleensä näin suuri sika oli lihotettu emakko. Kanoja ei ollut joka navetassa. Mäkisen Lyydia vei sota-aikana kananmunia koppelon pesään haudottavaksi, homma onnistui muuten hyvin, mutta munista tuli vain yksi kana, muut olivat kukkoja. Kananpoikasia haudottivat oikein hautomakoneella Knuuttilat Kallio-Huttulassa sota-aikaan. Yleensä oli vaarana maatiaiskanojen liian innokas hautomishalu, munat oli kerättävä usein pesistä ja etsittävä irrallaan juoksevien kanojen pesät latojen kätköistä ennenkuin ehtivät alkaa hautomisen, jolloin munat nopeasti lämmössä pilaantuivat. Munintaa kiihottamassa oli pesään jätetty muna tai myöhemmin posliininen tekomuna. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kotieläimet Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan kotieläinten hoidosta maalaistaloissa. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Subject The topic of the resource Keuruu kotieläimet kotieläinhoito karjatalous sika vuohenhoito kana lehmät muistelu Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Asemapäällikkö Emil Granfelt perusti ensin Keuruulle ja sitten vuonna 1899 Asunnalle sahan, joka sijaitsi Kolojärven rannalla Rajalan rannassa, nykyisin Tiilikaisen ranta. Lieneekö yhtenä syynä sahan perustamiseen ollut suuri myrsky, joka edellisvuonna kaatoi tukkipuita isolta alalta. Hautalan sahan perusti naapurista Riihimäestä vävyksi tullut Mikko Järvenpää. 1950-60 lukujen vaihteessa hän osti tervatun, puurunkoisen sirkkelisahan, jolla sahattiin aina 1970-luvun alkuun. Silloin hän osti Paljakan sahalta raamisahan, jonka käyttöön otossa tarvittiin kylän omia monitaitomiehiä, Arvo Kalliomäkeä ja Arttu Havannetta. Saha on edelleen olemassa, mutta sitä käytetään etupäässä omiin sahauksiin. Vehkomäen saha toimi ainakin 1910-20-luvuilla, hoitajana Lauri Ahonen (Yijälä). Saha toimi höyrykoneella. Sen toiminta-aika oli vain muutamia vuosia. Taavettilan sahan raamisaha oli rakennettu 1900-luvun alussa ja sen toiminta loppui parisenkymmentä vuotta myöhemmin. Voimana oli vesiratas, joka pyöritti myöskin myllyä, pärehöylää ja puimakonetta, myöhemmin vesivoima tuotti sähköä lähitaloihin. Taavettilan isäntä Taavetti oli itse rakentajana ja suunnittelijana laitoksissaan, apuna hänellä olivat mm. Juho Katainen, seppä Kattainen ja myöhemmin Arvo Kalliomäki. Taavettilaan tuli aikaisemmin vesi Vesi-Oinaalla, sotien edellä Pumppu-Humu teki puuputket, joita myöten vesi tuli painovoimalla lahden pohjaa pitkin Syrjärannan puolelta lähteestä. Sähkölaitteet osti pohjoislahtelainen Vienola valtakunnan sähkön tultua Asunnalle 1951. Huttulan kassitehdas sijaitsi Tönön riihessä. Ojalan puusepän verstaan perustaja oli Sakari Ojala, joka myöhemmin siirsi toimintansa Iso-Huttulan rakennukseen ja muutti noin 1916 Mänttään. Vanhan myllyn mylly on Haukisesta ja Mustiaisesta laskevan puron varrella. Toiminut viime vuosisadalla. Ollut nähtävästi Ampialan yksityinen mylly, jota voitiin käyttää ainoastaan runsaan veden aikana. Metsäojia kaivettaessa hävisivät viimeiset myllyn hirret. Hinkkaperän mylly oli Jänispuron varrella. Siellä oli mm. pärehöylä. Arvi Riutan muistin mukaan se toimi keväisin yhtä soittoa runsaan veden aikana niin, että sinne jouduttiin jonottamaan. Myös Koskelanjoessa oli pärehöylä. Tuohiskotasen ja Kivistön välillä oli mylly viime vuosisadalla. Hanhon mylly Mainitaan veroluettelossa vuodelta 1786, osakkaina Ampiala ja Rahikkala. Myllyn vierestä kulki kärrytie niin, että sillalta voitiin nostaa jyväpussit suoraan myllyn sisään. Myllylän myllyn rännit purettiin viime vuosikymmeninä, siellä tehtiin myöskin päreitä. Mikonojan mylly oli Sammaliseen johtavan puron varrella, käyttö loppunut jo viime vuosisadan puolella, veroluettelossa vuonna 1786. Saarijärven eli Rantalan myllyn myllyrakennus oli hahmollaan vielä 1940-luvulla, jolloin Lassi Tokkola maalannut Ostamolla olevan taulun. Mylly oli aivan Urrian tien ja Serlachiuksen metsäautotien läheisyydessä. Mainitaan veroluettelossa vuodelta 1864. Paikkakunnan omat myllyt olivat käytössä vain runsaan veden aikana. Muina aikoina ja myöhemmässä vaiheessa käytettiin mm. Riutan, Jukojärven ja Pohjoisjärven myllyjä, sekä kirkolla ollutta meijerimyllyä, jonka toiminta on näinä aikoina loppunut. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuotantolaitoksia. Sahat ja myllyt. Subject The topic of the resource Keuruu sahat myllyt muistelu Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan sahojen ja myllyjen toiminnasta. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Ensimmäinen Huttulan tervatehdas sijaitsi Keski-Suomen historian ja Aune Saarisen muistin mukaan Salokankaalla Lemettilän maalla jo vuonna 1889. Toisen tehtaan perusti Ludvig Ampiala yhdessä Kustaa Lindqvistin kanssa. Myöhemmin sen nimeksi tuli Huttulan Terva- ja Tärpättitehdas. Laskulomakkeita ja etikettejä on Iso-Huttulassa tallessa. Tehdas sijaitsi Saarijärven rannassa vanhan maantien varressa lähellä Petäjäveden rajaa. Paikalla on vielä jäljellä Tervatehdas -niminen kesäpaikka, jonka päärakennus on tervatehtaan rakennuksia. Rakennuksia oli varsinaisen tehdasrakennuksen lisäksi valkoiseksi maalattu konttorirakennus, jossa oli myöskin asunto ja suuri vaja, navetta, varastorakennus, jonka yhteydessä asunto, asuivat mm. Valkoset. Kustaa Lindqvistin ja Ludvig Ampialan epäonnistuttua liiketoimissaan tervatehdas joutui vuonna 1910 Kuosmaselle, jolla oli myöskin Keuruun kirkolla liiketoimintaa. Huttulassa asuneista voitaneen tähän mennessä kuuluisimmaksi sanoa tehtailija Kuosmasen tytärtä Mirjamia, joka oli tunnettu filmitähti. Muita Kuosmasen lapsia olivat Aino Kupias, Valion johtajan vaimo Jyväskylässä, Osmo, Jorma ja Ahti. Huttulan tervatehtaalla oli erittäin merkittävä asema työllistäjänä, koska se tervaksien noston lisäksi välitti myös puutavaraa ja halkoja. Tervatehtaan pihaan toivat monet kauempaa esim. Koskenpäältä junalle tulijat hevosensa hoitoon. Konttorirakennuksessa oli konttoristi Jalo Dahlbergilla (Karivuo) kauppakin, myöhemmin hän avioitui Urrian Siirin kanssa. Tervatehdas paloi ennen vuotta 1928, mutta rakennettiin uudelleen, toisen palon, 7.7.1937, jälkeen sitä ei enää rakennettu uudestaan, mutta muissa rakennuksissa asui perheitä, joiden työmaana olivat etupäässä alueen metsät. Asunnan tervatehdas perustettiin vuonna 1920 Hietalahteen eli Pumppurantaan, kuten sitä veturien vesipumpun vuoksi sanottiin. Samassa oli myöskin tiilitehdas. Myöhemmin tervatehtaan paikalla poltettiin hiiliä neliskulmaisissa, muuratuissa ja valetuissa pötsissä. Havanne kertoo tervatehtaan palosta v. 1922: "Tislatti tärpättiä, apumies meni katsomaan myrskylyhdyn valossa ja siilo se räjähti." Ruodemäessä poltettiin hautatervaa vielä sotien jälkeen ja myytiin taloihin käyttötervaksi omiin astioihin. Veikko Ruodemäki kertoi syksyllä 1990, että tervahaudan paikka oli vakituisesti samalla paikalla Ruodemäestä sydänmaalle päin. Hautaa varten otettiin syksyisin siinä kaksisataa kantoa ylös. Käytettiin vanhoja tervaskantoja, joita oli sydänmaalla paljon. Kanto sai olla kaadetustakin puusta jäänyt, mutta sen tuli olla hitaasti kasvaneesta puusta, että siitä tuli paljo tervaa. Tuoreet ja pian kasvaneet kannot lahosivat. Kannot otettiin irti ampumalla, Veikko oli laturina. Rautakangella lyötiin reikä alle ja kaadettiin kloraattia, niinkuin riisiryyniä, pantiin tulilanka ja multaa päälle. Samalla kertaa ammuttiin monta kymmentä yhtäaikaa, kun oli useita sytyttäjiä. Vahinkoja ei sattunut, mutta kyllä monta kertaa nenän edessä tömähti, kun ei huomannut, että joku kanto jo oli sytytetty. Savua tuli ja siellä savun seassa kun juoksi, niin siinä helposti erehtyi. Kloraattia saatiin nimismiehen luvan perästä, isän kanssa hakivat monta kymmentä kiloa kerralla Keuruulta, aine oli semmosissa laatikoissa. Ennen käyttöä se kasteltiin paloöljyllä, että se syttyi helposti. Parin sadan kannon ampumisessa ei kauaa mennyt, mutta räjähdysaineen määrän arviointi oli tarkkaa puuhaa, jos laittoi liian paljon, kanto meni liian pieneksi kappaleiksi, liian vähä aine pölläytti mullat pois ja sitten kanto oli kiilattava ja se olikin hidasta hommaa, kun rautakiilalla lyötiin kanto halki ja sitten ammuttiin vasta. Jos ampuminen onnistui hyvin, kanto meni neljään kappaleeseen ja siitä ne oli helppo talvella nostaa rekeen ja viedä pois. Kannot vietiin haudan lähelle keväällä pienittäviksi, ne oli saatava polttolavun kokoisiksi kirveellä. Tervaskannon pieniminen oli joskus vaikeaa, kun pilkkeistä piti saada suoria, jos oli mutka, puu piti katkaista ensin siitä. Kahdensadan kannon pilkkomisessa meni keväisin yksin vanhalta Ruodemäkiseltä viikkokausia, usein väkeä oli enemmänkin. Hauta ladottiin savesta tehdylle pohjalle säteettäisesti, niin, että se hiljalleen kapenee. Päällys tasattiin ja peitettiin turpeella. Kuokalla otettiin aika lievekkeitä turpeita, jotka tuotiin hevosella kauempaa. Haudan pohjalla oli reikä tervan valuttamista varten, siitä terva juoksi ränniä myöten. Hauta sytytettiin alhaalle jätettyä aukkoa myöten, alkuun saatettiin jättää muutama reikä peittämättä sytytyksen varmistamiseksi. Hauta paloi ainakin neljä vuorokautta ennenkuin ensi kerran laskettiin. Kepillä koetettiin, ettei valkea pääse tervaan asti, silloinhan terva olisi syttynyt palamaan. Valmis terva laskettiin ostettuihin puutynnyreihin. Kahdensadan kannon haudasta tuli noin 2000 litraa valmista tervaa. Kesässä poltettiin yksi hauta. Myynti tapahtui Keuruun kirkolle tynnyreissä ja suuri osa meni kotimyyntinä asiakkaiden omiin astioihin muutaman litran erissä. Kotona tervaa käytettiin rekien ja suksien tervaukseen. Tervan poltto oli perheelle hyvää hanketta, siihen aikaan terva maksoi nelisen markkaa litra. Tervahaudassa oli tehtaaseen verrattuna sekin hyvä puoli, että vahingon sattuessa siinä olisi palanut ainoastaan tuotettu terva. Tervatehtaiden paloista oli tultu sellaiseen käsitykseen, että aina kun paikkakunnalta alkoivat hyvät tervakset loppua, syttyi tervatehdas palamaan. Ruodemäen tervanpoltto päättyi samasta syystä, hyvät, lähellä sijaitsevat tervaskannot vähenivät. Viimeinen tervahauta poltettiin noin vuonna 1950. Vuodelta 1947 on kuva tervahaudalta. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tervatehtaat ja tervanpoltto Subject The topic of the resource Keuruu tervanpoltto tehtaat terva muistelu muistot kokemuskerronta Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan tervatehtaista, tervan poltosta ja myynnistä. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Date Created Date of creation of the resource. 1991 https://keuruunveraja.fi/files/original/0b711b8711604324e03c8e3e78a0b1b0.pdf c6ddca3e111a4a83f5f5929898bd99eb Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pyöräretkellä Subject The topic of the resource Jukojärvi maisema kylät rakennukset pyöräily retket muistelmat Description An account of the resource Kirjoittaja kertoo kesämatkastaan Keuruulle ja pyöräretkestä Jukojärvelle heinäkuussa 2004. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 12 (2004). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 12 : syyskuu 2004. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/df01fdb3337d48b43583e7e20894951d.pdf 0ba75e59c9ef70f4b2e0b75995348634 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perunapuuroa ja möttösiä Subject The topic of the resource Jukojärvi ruokaperinne vuodenkierto 1940-luku muistelmat lapsuus Description An account of the resource Kirjoittaja kertoo ruoista ja niiden vuodenkierrosta lapsuudenkodissaan Jukojärven Mantelassa 1940-luvun lopulla. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 13 (2004). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 13 : joulukuu 2004. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/d73590cdde7f14fcdb1d7e9cf8618763.pdf fb0d9a544deab0204d40cb7d5f8af614 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Inkeriläisiä muistellen Subject The topic of the resource Jukojärvi sota-aika inkeriläiset pommikoneet muistelmat lapsuus 1940-luku Description An account of the resource Kirjoittaja kertoo muistoja varhaislapsuudestaan sota-ajalta, Jukojärven inkeriläispakolaisista sekä ilmavoimien pommikoneen pakkolaskusta Jukojärven Vattuselälle talvella 1947. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 14 (2005). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 14 : toukokuu 2005. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/a464d2df6d91a329341234c780d2651f.pdf 0d87f0bb4457b31d0ba73790239f7cad Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Vieraita Vuorelassa Subject The topic of the resource kirjailijakodit Keuruu -- Jukojärvi Vuorela, Einari kirjallisuustapahtumat muistelmat 2000-luku Keuruun taiteilijaseura Description An account of the resource Kirjoittaja kertoo vierailustaan Keuruulle ja Multialle heinäkuussa 2005 ja osallistumisestaan Vuorelan kirjailijakodissa Jukojärvellä järjestettyyn Kuvan ja runon piknikkiin. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 15 (2005). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 15 : syyskuu 2005. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/6318577d006e79fb659c6c976e48e972.pdf 1f887b92295122e794c7152fd972ceed Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Veikoista Veikkoihin Subject The topic of the resource urheilu- ja liikuntaseurat liikuntaharrastus urheilukilpailut Keuruu -- Jukojärvi Jämsä Espoo Jukojärven Veikot Jämsän Kisailijat Viherlaakson Veikot muistelmat Description An account of the resource Kirjoittaja kertoo liikuntaharrastuksestaan ja toiminnastaan urheiluseuroissa lapsuutensa Jukojärvellä, kouluaikoina Jämsässä ja aikuisena Espoossa. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 16 (2005). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 16 : joulukuu 2005. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/7f27a79d517ed1463c2b609727a7d560.pdf 0840781845ec66a427ed3053dc87c408 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Puron varrelta Subject The topic of the resource purot Kaijanpuro maisema leikit lapsuus Keuruu -- Jukojärvi muistelmat 1940-luku Description An account of the resource Kirjoittaja kuvaa lapsuutensa maisemissa Keuruun Jukojärvellä virrannutta Kaijanpuroa ja sen ympäristön maisemia sekä puroon liittyneitä leikkejä ja töitä. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 17 (2006). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 17 : toukokuu 2006. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/dca039cef2fba5ff5d91cc31c90b037e.jpg a743ee2cd52ac55e329281e5ece09f13 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Villalapaset ovat perinteiset käsineet arkeen ja juhlaan. Itse kehrätystä langasta kudotut, kirjotut lapaset olivat myös arvokas lahja. Kansallismuseon kokoelmista löytyy perinteiset keuruulaiset lapaset, joiden tekijäksi mainitaan Iina Jokinen Haapamäeltä. Lapasissa on harmaalla pohjalla riveittäin mustia ja punaisia tasavartisia ristejä. Rannekkeessa on mustia pystyraitoja. Punainen oli perinteisissä käsitöissä suojaava väri. Myös ristikuviolla ajateltiin olevan suojaavaa merkitystä. Lapaset tulivat Kansallismuseon kokoelmiin Suomalaisen Marttaliiton käsinenäyttelyn jälkeen. Näyttely pidettiin Helsingissä maaliskuussa 1929. Näyttelyn tarkoituksena oli esitellä vanhoja käsinemalleja ja elvyttää niiden valmistusta. Näyttelyssä kolmannella palkinnolla palkittu Iina Jokinen oli kertonut, että kotona kehrätystä langasta kudottujen lapasten malli oli perua hänen isoäidiltään. Ristikuvioituja keuruulaisia lapasia lienee siis käytetty jo 1800-luvulla. Ristikuvioidun keuruulaisen lapasen ohje on mukana Osakeyhtiö Neoviuksen vuonna 1950 julkaistussa Lapasia ja sormikkaita museon kätköistä –julkaisussa. Siinä se on esitelty lyhytvartisena miesten lapasena. Suu oli tehty lyhyeksi nahkaisten rukkasten mallin mukaan. Kintaan ohje sovellettuna tämän päivän tarpeisiin on julkaistu myös Anna-Karoliina Tetrin neulekirjassa Perinteiset lapaset. Myös valkopohjaiset sinisellä kuvioidut lapaset on esitelty Neoviuksen ohjekirjassa vanhoiksi keuruulaisiksi naisten lapasiksi. Ne on koristeltu runsaasti sinisillä pienillä kirjokuvioilla ja polveilevilla viivoilla. Myös nämä lapaset otettiin Kansallismuseon kokoelmiin Marttaliiton käsinenäyttelyn jälkeen. Lapasten tekijä on haapamäkinen Eeva Ilmonen. Lähteet: Lapasten, kintaiden ja sormikkaiden näyttely ja kilpailu. Emäntälehti: Martta-yhdistyksen äänenkannattaja. Nro 12/1928 s. 40. Marttojen käsinenäyttely. Emäntälehti: Martta-yhdistyksen äänenkannattaja nro 4/1929 s. 116–118. Torppa, Lempi 1950: Lapasia ja sormikkaita museon kätköistä. Helsinki: Neovius. Tetri, Anna-Karoliina 2014: Perinteiset lapaset. Vantaa: Moreeni. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ristejä ja polveilevia viivoja. Keuruulaiset lapaset. Subject The topic of the resource Keuruu lapaset kintaat käsityö (toiminta) kirjoneuleet Jokinen, Iina käsityömallit asusteet neulonta Haapamäki Ilmonen, Eeva Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan perinteisistä keuruulaisista lapasmalleista. Kuvituskuva on otettu julkaisusta Lapasia ja sormikkaita museon kätköistä. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/87c7fd6367245969f691cac06ccf96e3.jpg 2cff61f9c7baa7f77d66d59a6b565f9b Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kirkkoväkeä kirkkoveneessä soutamassa tyyntä kesäistä järven pintaa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun vanhalle kirkkomaalle on kaiken kansan nähtäväksi kauniisti katettuna asetettu Heinäskylän entinen, uljas 15-hankainen kirkkovene. Niistä paristakymmenestä Keuru-selän kirkkoveneistä, jotka aikanaan kuljettivat Vesi-Keuruun kirkkokansaa, olikin se suurin ja kilpasoudussa voittamaton. Ei näe nykyinen nuori kansa enää kirkkoveneitä vesillä. Jo lähempänä seitsemääkymmentä ovat nykyään ne pitäjäläiset, jotka ovat olleet mukana kirkkovenematkoilla ja vähitellen häipyy kansan mielestä ne runolliset ajat, jolloinka kirkkoveneet halkoivat Keuruun kauniita vesiä. Tämän kirjoittaja ei koskaan ole ollut kirkkoveneessä, mutta varhaisen lapsuuteni aikana näin minä niitä vielä kirkkorantaan saapuvan ja siitä lähtevän täydessä kunnossaan ja komeudessaan. Kolhosta mentiin kirkkoon minun lapsuuteni aikana Keuru-nimisellä höyryaluksella ja sen kannelta katseltuna täysin miehitetty kirkkovene oli kerrassaan kaunis näky. Kun oli kaunis, aurinkoinen sää, olivat soutajat riisuneet takkinsa. Valkoiset paidan hihat liikkuivat yhtä-aikaisesti soudun tahdissa, airon lavat välkähtelivät auringonpaisteessa, joka vedolla kuohanti vesi ja veneen nokassa kävi vesiryöppy, joka sumuna sinkosi kauniissa kaaressa kahta puolen. Koko menossa oli voiman ja sitkeyden tuntua, joka vallankin lapsen mieleeni teki valtavan vaikutuksen. Vauhti oli niin luja että äkkirynnäköllä porhalsi kirkkovene laivankin ohi. Ennen laivaliikennettä kulki Kolhon seudun kirkkotie niin kesällä, kuin talvellakin Koikan taipaleen kautta. Vesireitti Lietunniemen ympäri olisi ollut liian rasittava. Tämän vuoksi soutivat Ukon- ja Kaijanselän ranta-asukkaat ensin Koikan rantaan siihen paikkaan, mihin Vessarista tuleva tie nyt päättyy ja kävelivät siitä noin 4 kilometrin matkan Kaukasen rantaan, jossa oli Kolhon seudun kirkkoveneet. Kerrotaan, että sunnuntaiaamuisin voi Koikan rannassa olla veneitä aina neljäkymmentä kappaletta, jotka useimmat olivat tietysti tavallisia kaksihankaisia, mutta joukossa myös useita nelihankaisiakin. Kaukasessa oli varsinainen kirkkovenevalkama, jossa vieri vieressä oli kolholaisten seitsemän venekoppelia. Koko kirkkovenekulttuurin oli niin täällä, kuin kaikkialla maamme järvikunnissa, synnyttänyt käytäntö ja kokemus. Minkäänlainen laki, taikka asetus et sitä ollut ohjaamassa. Se oli aikanaan kaunis yhteistoiminnan ilmenemismuoto, joka sai suuria aikaan. Säännöllinen kirkonkäynti pitkistäkin matkoista oli aivan yleinen vielä viime vuosisadan loppupuolella. Kuinka turvatonta ja voimatonta olisikaan ollut kirkonkäynti pienillä veneillä suurien selkien yli, kun suuret kirkkoveneet yhteistoimin halkaisivat ne murto-osassa siitä, mitä pienelle veneelle vauhtia olisi voitu kehittää. Aikojen kuluessa olivat naapuritalot ja -torpat sopineet yhteisen kirkkoveneen rakentamisesta ja sen huoltamisesta ja niin oli muodostuneet niin sanotut kirkkovenelahkot, joihin kuhunkin kuului noin 4 - 7 taloa ja torppaa. Näitä kirkkovenelahkoja oli Kolhon seuduilla seitsemän, jolla kullakin oli Kaukasessa oma veneensä, kukin omassa koppelissaan, ja kullakin veneellä oma nimensä. Ne kolholaisten seitsemän kirkkovenelahkoa, jotka Kaukasta pitivät satamanaan olivat: <ol> <li>Ala-Kolhon lahko, joka omisti 14-hankaisen, Huuhkain-nimisen veneen. Lahkoon kuuluivat Ala-Kolho alustalaisineen, m.m. Rajalahti, Honkanen, Lamminpää y.m., sitäpaitsi Sakarin talo ja Pollarin torppa.</li> <li>Ylä-Kolhon lahko, jolla oli 12-hankainen Ahti-niminen vene. Lahkoon kuuluivat Ylä-Kolho, Järvenpää, Kaukanen, Suonperä, Mäkelä ja Kuulusa.</li> <li>Kurenniemen lahko omisti todennäköisesti 11- tai 12-hankaisen, Kurki-nimisen veneen ja lahkoon kuuluivat Kurenniemen ja Kankaanpään talot alustalaisineen, sitäpaitsi Ylä-Kolhon silloinen torppa Salmela.</li> <li>Loilan lahkolla oli 14-hankainen, Susi-niminen vene ja lahkoon kuuluivat Loilan kylän talot alustalaisineen.</li> <li>Peltoniemen lahkon veneen nimi oli Mainio, joka samaten oli 14-pankainen ja lahkoon kuuluivat Peltoniemi, Kopare, Ykspuu, Tervaniemi ja Maakanen.</li> <li>Haikan lahkolla oli Porsas-niminen vene, joka luultavasti oli vain 11-hankainen ja lahkoon kuuluivat Haikan kylän talot.</li> <li>Hokkaskylän lahko, johon kuuluivat Hokkaskylän talot. Veneen nimestä ja koosta ei minulla ole tarkempia tietoja.</li> </ol> Kirkkoveneen rakensivat lahkoon kuuluvat talot yhteisvoimin, mutta työtä täytyi olla johtamassa erikoinen ammattimies, joka oli taitomies alallaan. Sellainen mestari oli myös tällä paikkakunnalla, nimittäin Kankaanpään talon isäntä Kangas-Pekka, jonka käsialaa ylempänä mainituista veneistä olivat Ahti ja Kurki. Peltoniemen Mainiota oli rakentamassa kuuluisa Särki-Seppä Ruovedeltä. Vanhemmat kirkkoveneet olivat enimmäkseen kolmilaitaisia. Niinpä Ylä-Kolhon lahkon aikaisempi vene, jolla oli nimenä Pääskynen, oli aluksi tehty kolmilaitaiseksi, mutta korotettiin myöhemmin 4-laitaiseksi. Ylä-Kolhon Ahti rakennettiin Kangas-Pekan johdolla keväällä 1878 ja tehtiin alunperin nelilaitaiseksi, mutta korotettiin vuonna 1882 vielä yhdellä laidalla, joten se oli tavallista korkeamрi. Vanhempaan aikaan olivat kirkkoveneet yksinomaan tervattuja, mutta myöhemmin alettiin niitä maalata. Niinpä Ahtikin maalattiin varsin kolmella värillä siten, että pohja oli punainen, laidat keltaiset, paitsi ylimmäinen laita ja hankapuu, jotka olivat valkoiset. Tästä johtuen sai vene haukkumanimen kirjava. Vanhan ajan venemestareilla ei luonnollisesti ollut piirustuksia, eikä yksityiskohtaisia suunnitteluja, vaan olivat veneen kaavat kokonaan mestarin omassa päässä. Tästä johtuen veneen lopullinen muoto olikin hiukan sattuman varassa, eikä ne käytännössä kaikki olleet samanveroisia. Niinpä kerrotaan, että Susi ja Huuhkain, varsinkin ensimainittu, olivat raskaita soutaa, mutta sen sijaan Mainio, Ahti ja Kurki olivat luistostaan hyvässä maineessa. Venenaulat taottiin kaikki käsin ja oli sekin mestarityötä. Varsinkin kinonaulat, jotka olivat aina näkyvillä, oli taottava suurella huolella. Niinpä kävi kerran niinkin, että Kangas-Pekka hylkäsi armotta Ravilan sepän takomat kinonaulat ja valmistutti ne Koikan sepällä kokonaan uudesta, jotka vasta kelpasivat. Airot ja tuhdot tehtiin yhdessä veneen rakentamisen kanssa, mutta valmistivat niitä lahkokunnan osakkaat myös kotonaan. Venekoppelin orsilla oli aina vara-airoja särkymisen varalta. Suurempiin veneisiin rakennettiin erityinen, kiintonainen peräsin, mutta pienempiä ohjattiin tavalliseen tapaan melalla. Peräsimellä varustetuissa veneissäkin oli aina sitäpaitsi erityinen apumela. 14-hankainen kirkkovene miehitettiin siten, että perämieheksi nimitettiin joku uskottu isäntämies. Yläsillä, siis ensimmäisellä soudulla nokasta lukien oli kaksi miestä, toisella kolme ja sitä seuraavilla neljä miestä, keskiveneessä viisikin ja alasilla taas kaksi miestä. Näin miehitettynä veti 14-hankainen kirkkovene noin 60 miestä, mutta kauniilla säällä ja kun kilpasoutu ei ollut kysymyksessä, sai vene useasti suuremmankin kuorman. Lapset ja vanhukset, jotka eivät pystyneet soutamaan, sijoittuvat veneen suippoon nokkaan ja samoin perään. Eräänä juhannuspäivänä Loilan Anskan ollessa perämiehenä, oli Loilan Susi ottanut mukaansa kokonaista 105 henkeä. Kirkkomatka, johon tarkoitukseen veneitä yksinomaan käytettiin, -sillä muita juhliahan ei siihen aikaan ollut - oli aloitettava aamulla niin varhain, että Kaukasesta päästiin lähtemään seitsemän ajoissa aamulla. Kirkonmenot alkoivat siihen aikaan kello 8 aamulla ja hyvissä ajoin ennen sitä oli kerittävä kirkkorantaan. Tasaista tahtia soutaen kesti matka Kaukasesta kirkkorantaan siis vajaan tunnin. Kolhon talosta tapahtui lähtö noin puoli kuusi aamulla, mutta Ukonselän takaa oli kirkko matka alotettava tietysti paljon varhaimmin. Huonolla säällä ja tavallisina kirkkopyhinä ei aina tarvittu kaikkia seitsemää venettä. Milloin syystä tai toisesta Kaukaseen kokoontui vähemmän kirkkoväkeä, jätettiin tavallisesti raskassoutuisemmat veneet teloilleen ja vain kevytsoutuisimmat otettiin käytäntöön. Mutta suurina kirkkopyhinä ja varsinkin juhannuksena täyttyivät kaikki seitsemän venettä. Kaukasen rannassa oli sellaisena aamuna noin 500 - 600 henkeä koolla, joka nykyisenkin mittapuun mukaan on kunnioitettava kansanpaljous. Kaukasesta lähdettäissä oli edessä siintävä, aava Keuruselkä ja kirkkomatkan juhlallisin osa oli edessä. Mutta kolholainen kirkkoväki tunsi silloin jo olevansa miltei perillä, niin joutuisasti luisti jo rakkaaksi tullut kirkkovene. Mitä lähemmäksi tuli määränpää, sitä useampi kirkkovene työntyi niemien takaa samaan jonoon. Jo näkyi tuttu kirkon torni ja kauniisti kaarti jokainen vene omaan paikkaansa pappilan vehmaaseen kirkkorantaan. Samalla kajahti kirkonkello, joka yhdeksällä läppäyksellään julisti kirkko pyhän alkaneeksi. Soutajat siistivät itsensä kirkko kuntoon ja hiljalleen painuivat Herran temppeliin, kunnes viimeinen virsi taas oli veisattu, jolloin paluu alkoi samassa järjestyksessä, kun oli tultukin. Pitkät ja kapeat kirkkoveneet eivät suinkaan olleet mitään myrskyaluksia. Laitatuulessa sitä aalto vielä kykeni hiukan nostamaan, mutta vasta- ja myötätuulessa se oli kokolailla turvaton. Silloin täytyi sen murtaa aalto, kun se pituutensa vuoksi oli aina useamman aallon harteilla. Myrskysäällä olikin noudatettava aina suurta varovaisuutta kulkemalla erikoista reittiä tuulen päältä ja vaikeimmissa tapauksissa oli kuormaa vähennettävä välille, taikka jäätävä odottamaan tuulen heikkenemistä. Niinpä eräänä vuonna, noin 1870, mikonpäivänä oli kirkonmenon aikana noussut ankara etelämyrsky, joka pakotti Ylä-Kolhon Pääskysen hakemaan suojaa lähempätä Selkisaarta (Keuruselällä), josta päästiin onnellisesti Tuulisaareen, jossa oli noustava maihin. Kurki tuli perässä samaa reittiä, mutta laski ohi Tuulisaaren, josta se ohjattiin laitatuuleen kohti Vuohisaarta. Kolhon venekunta katseli kauhuissaan tätä menoa Tuulisaaresta, sillä maalle ei venettä toisinaan näkynyt ensinkään, kun se vajasi aallon väliin. Samana päivänä oli Loilan vene uskaliaasti palannut tavallista reittiä kaiken myrskyn käsissä ja olisikin sen tuho perinyt, ellei matkassa olisi ollut muutamia Jämsän emäntiä, jotka olivat pisemällä hautajaismatkalla menossa, joten heillä oli mukanaan suuret vaatevakat, joilla vettä oli ajattu veneestä koko matka. Myöhemmin iltapäivällä keinottelivat Pääskynen ja Kurkikin onnellisesti Kaukaseen. Mutta nämä entisajan Keuruselän soutajat eivät sentään säästyneet onnettomuudeltakaan. Sellainen tapahtui vuonna 1845, 31. päivänä elokuuta, jolloin kolholaisten käytössä ollut Haikan 11-hankainen vene paluumatkalla kärsi haaksirikon lähellä Kaukasen rantaa. Veneessä ei ollut sillä kertaa enempää, kuin 37 henkeä, joista ainoastaan 11 pelastui hengissä. Yksi näistä pelastuneista oli minun isoisävainajani, joka silloin oli 19-vuotias ja menetti samassa onnettomuudessa äitinsä ja 16-vuotiaan sisarensa. Hänen yksityiskohtainen kertomuksensa onnettomuudesta on hallussani ja sen perusteella on tästä murhenäytelmästä laatinut yksityiskohtaisen kertomuksen tuomari Eino Aaltio, joka kirjoitus on julkaistuna v. 1928 ilmestyneessä Keuruun kirjassa. Onnettomuuden aiheutti se seikka, että kovassa myötäaallokossa vene joutui vesilastiin ja kääntyi kumoon. Kuten ylempänä olevasta selviää, rakennettiin myöhemmin korkeampilaitaisia veneitä ja noudatettiin suurempaa varovaisuutta. Kirkkomatkalla kiihotti varsinkin nuorta ja voimakasta väkeä toinenkin tekijä, ei yksinomaan kirkossa käynti. Se oli kilpasoutu, joka tässäkin yhteydessä ansaitsee oman lukunsa. Kirkkoveneiden keskeinen kilpasoutu oli yleistä kaikkialla, missä niitä käytettiin. Pienempi kilpasoutu voi kehittyä millä matkalla hyvänsä, kun kaksi venettä sattui rinnatusten. Mutta erikoinen kilpasoutu vaati varsin huolelliset varustelut ja oli aikanaan huomattavaa joukkourheilua, jossa kunkin kylän ja sen veneen maine oli kysymyksessä. Kilpasoutuun varustauduttiin jo viikkoja ennen. Kilpahaaste toimitettiin naapurikyläkuntaan ja soutajia valikoitiin. Kilpasoutajiksi kelpasivat sitkeät ja kevyet miehet, eikä silloin perämieheksikään kelvannut ylipainoinen isäntä. Jo Kaukasesta lähtiessä tapahtui soutajien lopullinen karsinta, vaikka kilpailu tapahtuikin aina paluumatkalla. Kaukasen Matti seisoi itsevaltiaana veneen nokalla ja armottomasti osotti heikoksi katsomansa miehet toisiin veneisiin. Paluumatkalla kirkkorannasta lähdettäissä, jolloin kilpasoutu oli odotettavissa, jätettiin soutajien takitkin ja muu tarpeeton tavara lastin keventämiseksi toisiin veneisiin. Kirkkorannasta lähdettäissä on reitti vielä kapea, eikä siinä kilpasoutu voinut käydä päinsä. Sen vuoksi kilpailijat kohtasivat toisensa vasta Kaunissaaren vaiheilla, josta laajempi selkä alkoi. Kun kilpailevat veneet olivat ensin soutaneet toisensa tasalle, antoivat perämiehet merkin ja silloin alkoi airoissa tosi veto. Voima teki tehtävänsä, sisu antoi sitkeyttä. Kuohu kävi airoissa, mutta varsinkin nokassa, josta vesi suihkuna lensi kaaressa yli kahden ylimmäisen soudun, mutta neljännellä ja viidennellä soudulla kasteli soutajat. Vauhti kasvoi kasvamistaan. Ohi oli päästävä hinnalla millä hyvänsä ja parempi voitti. Kun voittaja oli saavuttanut noin veneenmitan etumatkan, katsottiin kilpailu päättyneeksi. Sitkeimmissä tapauksissa kesti kilpailu neljättäkin virstaa, ennenkuin voitto ratkesi. Kilpailun tuoksinassa, kireimmässä paikassa nosti perämies apumelan ilmaan, joka merkitsi sitä, että viimeisetkin voimat oli pinnistettävä. Innostusta lisättiin myös sillä, että perämies koputti apumelalla veneen pohjaa. Kireimmässä tilanteessa ei aina maltettu keinojakaan valita. Häviöön joutumassa oleva vene ohjattiin niin lähelle kilpatoveria, että airot koskettivat toisiinsa, jolloin soutu sekaantui, vieläpä käsikähmäkin monasti oli lähellä. Alussa on jo mainittu, että Heinäskylän suuri 15-hankainen, Särki-Sepän valvonnalla tehty vene oli Keuruselällä voittamaton. Eräänä helluntaina oli kuitenkin Ala-Kolhon isäntä salavihkaa varustanut Huhkaimen kilpakuntoon, jolloin pahaa aavistamattomat heinäkyläläiset olivat joutuneet pahasti alakynteen. Jo noin viikon perästä kostivat he kumminkin häviönsä kaksinkerroin. Kilpasoutu oman pitäjän veneitten kesken ei kuitenkaan aina voinut tyydyttää yhä pursuavaa kilpainnostusta. Silloin varustauduttiin vallan naapuripitäjien vesille. Niinpä kerran vuoden 1860 tienoilla oli Kurki miehitetty Kaukasessa, josta soudettiin Mänttään, jossa se kannettiin Kuoreveden laineille ja suunnattiin sen kirkolle. Vastusta ei täällä kuitenkaan tavattu, sillä kuoreveteläiset veneet olivat kaikki sitä pienempiä. Sensijaan olivat kaikki vierailut Ruovedellä päättyneet tappiolla. Siellä olikin kirkkovenerakennus loistossaan, eikä suinkaan vähemmän jo mainitun Särki-Sepän ansiosta. Ruovedellä olikin aikanaan lähes viisikymmentä eri kirkkovenelahkoa, joilla toinen toistaan uljaimpia veneitä. Olipa ruoveteläisetkin joskus käyneet Keuruun vesillä, jolloin kokonaista viisi venettä oli varustettu miehiin, mutta vieraiden voittajaa ei täällä sittenkään löytynyt. Uusi aika ja uudet tavat siirtivät aikanaan hyvin kukoistaneen kirkkovenekulttuurin muistojen joukkoon. Kaukasen kirkkoveneet alkoivat rapistua vuoden 1885 jälkeen, jolloin höyryalus ilmestyi Keuruun vesille. Kaukaseenkin rakennettiin laivalaituri ja Keuruselän soutajat muuttuivat laivamatkustajiksi. Unhoon jäivät vähitellen veneet, joista muutamia myytiin toisille vesille ja koppelit pilkottiin polttopuiksi. Mutta vielä alun toista kymmentä vuotta sitten, kun Kolhon N:seura teki retken Kaukasen muistorikkaaseen kirkkovenevalkamaan, nähtiin rannalla yksi näistä entisajan aluksista hajonneena alkutekijöihinsä, vain uljas nokkakino yritti vieläkin kohottaa päätään rantamättäästä yläilmoihin. Kirkkoveneitten tarina Kaukasessa oli päättynyt. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kolhon seudun viimeiset kirkkoveneet Subject The topic of the resource Kolho (Mänttä-Vippula) Keuruu kirkkoveneet muistelu kokemuskerronta vesiliikenne Keurusselkä järvet kyläyhteisöt vesikulkuneuvot Description An account of the resource Teksti kertoo Keurusselän kirkkovenekulttuurista ja viimeisistä kirkkoveneistä. Kuvituskuvana on 1900-luvun alun postikortti Raimo Varpulan kokoelmista. Värillisen postikortin kuvassa on kirkkoväkeä saapumassa veneellä pappilan rantaan Keuruulla. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kolho, Lauri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1800-luku Date Created Date of creation of the resource. 1939 https://keuruunveraja.fi/files/original/9d9e2be5e570658c013c279eaaff373a.jpg 8940ef16856d320e8bf909f843b1a080 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource 11-hankainen kirkkovene Liukon Liukas talaassaan. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruulla käytössä olleita vanhoja kirkkoveneitä on tiettävästi säilynyt vain kaksi. Tunnetumpi on kirkkovene Iso-Valkoinen, joka on valmistunut vuonna 1879 ja se on Keuruun vanhan kirkon venetalaassa. Keuruulla vähemmän tunnettu on samalta aikakaudelta säilynyt Liukon Liukas –niminen kirkkovene, jonka valmistumisvuosi useimpien mainintojen mukaan on vuosi 1885. Se palveli Liukon kirkkovenekunnan kirkkoveneenä, jolla alueen väki kulki Keuruun kirkkoon. Arvokkaan paikan on Liukas saanut, sillä se sijaitsee nykyisin Kuoreveden kirkon viereisessä venetalaassa ja on Kuorevesi-Seuran hyvässä hoidossa. Tuon arvopaikan kirkkovene on ansainnut monen mielenkiintoisen vaiheen jälkeen. Kirkkovene Liukas rakennettiin Keuruulla Häkki-Liukon riihen edessä. Kuoreveden Joulu –lehdessä Arvo Liukko on muistellut mitä tapahtui, kun tuon kirkkoveneen rakennuspuita kaadettiin: ”Isäni Aaro oli Häkki-Liukossa kaatamassa suurta petäjää, josta oli suunniteltu rakennettavan oikea kirkkovene. Petäjä kasvoi suuren mäen rinteessä. Kun puu kaatui, luisti se pitkälti mäkeä alas ja runnoi alleen pientä metsää. Isäni kertoi sanoneensa: Kyllä siitä tulee hyväkulkuinen vene, kun se jo maallakin noin luistaa. Siitä puusta rakennettiin suuri, hyväkulkuinen, 11-soutuinen vene.” Kuten kirkkoveneet usein nimettiin tietyn ominaisuuden perusteella, niin nyt rakennettava kirkkovene sai nimen Liukas. Kansallisarkistoon taltioidussa haastattelussa Häkki-Liukon emäntä Hilda Liukko kertoo Liukon kylän kirkkoveneistä seuraavasti: ” Kaksi venettä, jotka molemmat kuuluvat samalle lahkolle, 11-hankainen Liukas, sen naulautti Aatami Mäntyniemi ja se oli ”viisilaitainen”, joka tarkoittaa, että laita oli tehty viidestä laudasta. Sen edeltäjä oli yhtä suuri. Toinen, pienempi oli Nikolai Liukon 5-hankainen, joka oli samassa koppelissa kuin Liukas. Tällä veneellä kuljettiin, mikäli väkeä oli niin vähän, ettei saatu täyttä soutua. Suurina juhlapyhinä olivat molemmat veneet liikkeessä. Venekoppeli sijaitsi Niskusrannassa, se oli samaa mallia kuin kirkkotarhassa oleva.” Kirkkoveneen rakentaja Aatami Mäntyniemi rakensi useita kirkkoveneitä Keurusselälle, hän asui kirkkoveneiden rakentamisen aikaan Keurusselän länsirannalla Valkeaniemen lähellä. Hän oli serkku Häkki-Liukon silloiselle Fredrika-emännälle, joka oli syntyisin läheisestä Ala-Kolhon talosta. Myös Liukon kylällä asunut Nikolai Lillukkamäki on kertonut, että ”Liukon kirkkoveneen valkama oli Liukon lammin pohjoispäässä olevan salmen suulla eli Niskusrannassa. Sinne kokoontui kirkkoväkeä Liukon taloista ja torpista sekä mahdollisesti aina Huhkojärven takaa Pohjoislahden kylän taloista saakka. Matkaa kirkkoveneelle kertyi keskimäärin kolmisen kilometriä. Muutamista Liukon torpista kuten Autiosta ja Varpaaniemestä soudettiin pikkuveneellä ensin Liukon rantaan. Kirkkoveneellä mentiin Keurusselän yli suoraan kirkkorantaan.” Nikolai Lillukkamäki on kertonut, että ainoastaan Liukon kirkkovene kulki aina 1900-luvulle saakka. Laivaliikenteen aloittaminen syrjäytti kirkkoveneiden käytön Keuruulla. Keuru-laiva aloitti reittiliikenteen v. 1885. Jo ensimmäisenä kesänä se kuljetti kirkkoväkeä. Keuru-laiva osoittautui aivan liian ahtaaksi suurelle matkustajamäärälle. Elias Lönnrot –laiva aloitti liikennöinnin v. 1893, se oli nopeakulkuisempi ja sen reitti Keuruulle oli suorempi.” On sanottu, että laivamatka oli helpompi ja huvittavampi, joskaan ei nopeampi, sillä laiva poikkesi matkan aikana monessa laiturissa ja matkasta täytyi maksaa rahaa. Ehkäpä juuri näistä syistä hyväkulkuinen kirkkovene Liukas kuljetti väkeä Keurusselällä aina 1900-luvun alkuvuosiin saakka. Niin siinä lopulta kävi, että Liukon Liukas tuli tarpeettomaksi tehtävässään Keurusselällä. Kuorevedellä ei vielä ollut laivaliikennettä, mutta Suinulan kylältä täytyi ylittää Kuorevesi, jos mieli kirkkoon mennä. Kuoreveden kirjassa mainitaan kirkkovene Liukkaan päätyneen Kuorevedelle, kun Häkki-Liukon talossa syntynyt Aaro Liukko meni vävyksi Riihimäkeen ja osti Liukkaan Riihimäen venekunnalle. Toinen lehtitarina puolestaan kertoo, että Varpaaniemen Kalle osti sen ensin huutokaupasta, ja sitten myi Kuorevedelle sukulaiselleen Riihimäkeen, kumpi tieto lienee oikeampi, se ei ole selvinnyt. Aaro Liukon tytär Hilda Kallio on muistellut, kuinka Kalle Riihimäki yksin souti kirkkovene Liukkaan Keurusselkää pitkin Liukosta Mänttään, jossa pikkupojat ja miehet auttoivat häntä kirkkoveneen vetämisessä kannaksen yli Kuoreveden puolelle ja edelleen Suinuselälle Viitalan Rantaan Riihimäen venekunnan kirkkoveneeksi. Sunnuntaisin tarvittiin 30 miestä soutamaan, kun vene oli täynnä väkeä. Hilda Kallio muistelee lapsuutensa kirkkovenematkoja Liukkaalla näin: ”Me lapset saatoimme istua kyykkysillämme siellä penkkien välissä, kutakin airoa varten oli yksi soutaja, siitä miespaljoudesta se kova vauhti johtui.” Laivan voittaminen vauhdissa oli meistä lapsista mieluista. ” Me taputimme käsiämme, kun kirkkovene ohitti laivan, niin lujaa sitä Kuoreselällä soudettiin”. Joskus sattui myrskyjäkin, mutta aina Liukas kulki tasaisesti ja turvallisesti, eikä sitä pienet myrskyt haitanneet, ikimuistoisia kesäretkiä ne kirkkovenematkat olivat”. Liukas oli käytössä vielä muutamia vuosia senkin jälkeen, kun Kuorevesi-laiva oli aloittanut laivaliikenteen Kuorevedellä vuonna 1915. Kuorevedellä kirkkovene Liukas sai myös väriä pintaansa, sillä se maalattiin valko-vihreäksi ja airojen lehdet punaisiksi, kertoo Keski-Suomen Sanomat -lehti artikkelissaan 27.6.1912. Kun Kuorevedellä ei enää tarvittu kirkkovenettä, kiinnostui tehtaanpatruuna Gösta Serlachius Liukkaasta, osti sen ja rakennutti sille venetalaan Mänttään Joenniemen kartanon edustalla olevan Taaavetinsaaren rantaan. Liukas sai taas uuden elämän. Vuonna 1956 Ruth Serlachius lahjoitti Liukkaan Kuorevesi-Seuralle. Nyt Liukas sai oman talaan Kuoreveden kirkon viereen, jossa kirkkovene edelleenkin lepää suojaisassa katoksessaan. Lähteet: KMV-lehden artikkelit Kuoreveden Joulu -lehden artikkelit Keski-Suomi -lehti Kansallisarkisto Artturi Tienarin v. 1934 kokoamat asutustarinat Näsijärven pohjoisilta vesiltä Aimo Virtanen kirkkohistorian pro gradu-työ: Kirkkovenetraditio Suur-Ruoveden alueella autonomian aikana Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Liukon Liukas - kirkkoveneen monipolvinen tarina Subject The topic of the resource Keuruu Keurusselkä Kuorevesi kyläyhteisöt kirkkoveneet vesiliikenne 1800-luku 1900-luku Description An account of the resource Hillevi Pänkäläisen artikkeli kertoo kirkkovene Liukon Liukkaan vaiheista. Se on toinen tähän päivään säilyneistä Keuruulla 1800-luvulla käytetyistä kirkkoveneistä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Pänkäläinen, Hillevi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2019 https://keuruunveraja.fi/files/original/170f8720b67436e747d2553aff8f98ce.pdf 8d7d9e9632a67ebc69a6e6eb06f7bf1d Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Rakennuskulttuuria Keuruulla Description An account of the resource Keuruun keskustan rakennusten vaiheita ja historiaa Artikkeli Teeemateksti jostakin aiheesta. Tätä aineistotyyppiä voi käyttää aina kun tekstin muoto ei vaadi muuta. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ensimmäisen tarina. Keuruun kirjastorakennus 20 vuotta. Subject The topic of the resource Keuruu kirjastot kirjastorakennukset 1990-luku rakennushankkeet Hyvämäki, Eero Description An account of the resource Keuruun kirjastorakennus ihastuttaa kävijöitä kauniilla, ajattomalla arkkitehtuurillaan Tarhian maisemissa. Ensimmäistä Keuruun kirjastorakennusta odotettiin kuitenkin kauan. Teksti on koottu Keuruun kirjastorakennuksen juhlavuonna 2019 näyttelyä varten, joka oli esillä kirjastossa marras-joulukuussa 2019. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Rokkonen, Hanne Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun Yhteiskoulu aloitti toimintansa syksyllä 1945. Luokkia oli I A ja I B sekä II ja III luokka. Tois- ja kolmasluokkalaiset olivat aloittaneet jossain muualla. Haapamäellä oli ollut yhteiskoulu jo aikaisemmin. Olin todella iloinen, kuin koulun alku sattui sopivasti kotiseudulleni ja hyvään aikaan. Pääsykokeissa oli neljä ainetta, suomi, matematiikka, uskonto ja maantieto. Sain 37 pistettä: suomi ja matematiikka 10 pistettä, uskonto 9 ja maantieto 8. Aloitin I A luokalla, jossa oli sekä poikia että tyttöjä. I B Iuokka oli pelkkiä tyttöjä. Toisella luokalla piti valita lukeeko saksaa vai englantia. Valitsin englannin ja siirryin A:lta B:lle. Kolmannella luokalla piti valita joko musiikki tai kuvaamataito. Valitsin kuvaamataidon. Siitä tulikin myöhemmin hyvä harrastus elämässäni. Koulu sijaitsi armeijan entisessä kasarmirakennuksessa, nykyisen Einari Vuorelan tien varrella. Rakennus on kaksikerroksinen, kaksikymmentäkuusi ikkunaa kummallakin puolella. Lisäksi päätyikkuna. Rakennusta ympäröivät piikkilanka-aidat laajalla alueella. Tien kohdalla portit olivat päivällä auki, öisin suljettuina. Välitunneilla leikimme männikössä puu-ippaa ja pelasimme ruokatunnilla lentopalloa. Myös tervapata ja polttopiiripallo olivat mukavia yhteisleikkejä. Voimistelutunneilla pelattiin pesäpalloa viereisellä urheilukentällä. Kotitaloustunnit pidetiin Kansallispirtin keittiössä; Effi Aspinjaakko oli opettajana. Agronomi Kauko Saari opetti maataloutta. Rehtori Jussi Rainio opetti suomea. Kettunen-Vaula Suomen kielioppi oli lukukirjamme. Olimme lausujaluokka. Esitimmekin usein kuorolausuntaa. Konventeissa oli näytelmiä, lausuntaa ja piirileikkiä lopussa: "Ei ole leskeä ollenkaan, ollenkaan. Tuolta se tulla sipsuttaa." Aamurukouksiin mentiin yläkerran juhlasaliin. ”Kun koulutyöni alkaa taas, sua kiitän Isäni. Kun muistan hellää hoidantaas ja rakkauttasi. Sä mulle kodin rakkahan ja vanhempani soit ja lapseks kodin taivahan mun kastehessa loit.” Oppilas Heljä Hurttia säesti virret. Maisteri Toini Hirvenlahti oli kielten opettaja ja maisteri Lyyli Jalonen opetti eläinoppia ja kasvioppia. "Mistä kuuluu marssin tahti, sieltä saapuu Hirvenlahti. Sitten seuraa Jalosen Lyyli, pien mutt hyvä tyyli” - sanottiin kronikassa. Matematiikkaa opetti maisteri Tauno Kortelainen. Rouva Sirkka-Liisa Kortelainen oli kerran piirustustunnilla Sylvi Hurttian sijaisena ja hän opetti perspektiivin, tavallisesti vain piirrettiin jotain aihetta. Aaro Huovila opetti poikien voimistelua. Anetta Veijonen opetti tyttöjen voimistelua. Hän löi tahtia tamburiinilla. Laulunopettajana oli Eeva Meskanen, joskus Kalle Virtanen. Uskontoa opetti Mirjami Liljeblad. Opettajat pitivät aamuhartaudet juhlasalissa kukin vuorollaan. Muistan Aaro Huovilan puheen: kun joku poika oli joutunut kiipeämään johonkin laivan mastoon ja häntä pelotti, joku opasti häntä: Älä katso alaspäin, katso ylöspäin. Sen jälkeen hän ei pelännyt. Kun viidennellä luokalla valitsimme luokkasormukseen lausetta, minä esitin: eteenpäin, ylöspäin. Se valittiin. Toinen vaihtoehto kuului: sinä voit, siispä sinun pitää. Paljon myöhemmin juhlasalin näyttämön ylle oli tekstattu isolla: Eteenpäin, ylöspäin. Teinikunnalla oli myös toimintaa. Tyttöjen pesäpallojoukkue osallistui urheilukilpailuihin. Näytelmiä esitettiin. Esimerkiksi Shakespearen Hamlet. Terttu Pakarinen oli Hamlet ja Ritva Kaski Ofelia. Multialle tehtiin vierailu. Kalettoman koululaiset pääsivät kulkemaan koulumatkansa autolla. Se oli lava-auto, johon he kiipesivät lavan takaosasta. Puupenkit olivat istuimina. Koulumatkani 3, 5 km kuljin kotoa talvella hiihtäen ja syksyin keväin veneellä soutaen. Kotini Kelloniemi on Tarhia-järven takana. Kelirikkoaikoina piti olla muutama viikko kortteerissa joidenkin luokkatoverien luona, sillä Kelloniemeen ei ollut tietä ennen kuin 1960-luvun lopulla. Sähköt saatiin vielä myöhemmin. Läksyt luin öljylampun valossa. Karbiidilamppu ja Petromax-lamppu olivat myös valon lähteinä. Koulumaksut olivat siihen aikaan käytössä. Vapaaoppilaspaikoista ei ollut puhettakaan, koska kotonani oli maanviljelystä. Isä kävi metsätöissä ansioissa. Keuruun yhteiskoulun entisiä oppilaita on hyvinkin näkyvillä paikoilla nykyään. Esimerkiksi Ateneumin johtaja Marja Sakari, Kiasman johtaja Leevi Haapala, Kansallismuseon intendentti Raila Kataja, kenraali Antero Karvinen, Suomen mestari matolla Otso Vilhunen, Outi Nyytäjä, kirjailija, oli Keuruun Sähkön johtaja Lehtolan tytär. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Millaista oli käydä koulua Keuruun yhteiskoulussa 1945–1950 Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät yhteiskoulut koulut opettajat oppiaineet muistelu muistot kokemuskerronta oppilaat Rainio, Jussi Hirvenlahti, Toini Jalonen, Lyyli ulkoleikit 1940-luku 1950-luku Description An account of the resource Eila Kelloniemi kertoo, millaista oli olla oppilaana Keuruun Yhteiskoulussa vuosina 1945 - 1950. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kelloniemi, Eila Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Asunnan-Ampialan alueen työväenyhdistysten alkutaival sujui varmaan melko kitkatta, koska mm. Anselm Laaksonen ja Evert Hillman olivat toimineet Keuruun Työväenyhdistyksen johtoelimissä sen alkuaikoina. Asunnalle perustettiin alkuun kirkonkylän alaosastona toiminut yhdistys vuonna 1905, Ampialaan jo sitä ennen vuonna 1903. Oma talo Asunnalle saatiin Syrjärannan talon maalle melko pian perustamisen jälkeen. Kapinan aikana se oli sotavankien sijoituspaikkana. Toiminnan alkuvaiheissa olleen suurlakon aikana Asunnalle oli perustettu myöskin suojelukaarti, joka piti harjoituksia, äksiisiä, muisteli kymmenvuotiaana pojannaskalina serkkunsa Yrjö Ampialan mukana ollut Ossi Ampiala. Toimivia jäseniä olivat mm. Matti Mäkinen, Anshelm Laaksonen, Juho Nikkainmäki-Rantalehto perheineen, Emma Lempinen ja Semmi Hakala. Työväenyhdistys järjesti talollaan tilaisuuksia, jotka liittyivät aatteelliseen toimintaan, mutta hyvin paljon myöskin yleisiä tilaisuuksia, joilla saatiin hankituksi varoja toiminnan ylläpitämiseen. Huomattavaa on, että Asunnan työväentalo on ainoa yhdistyksen omistama talo alueellamme, muut toimivat jäsentensä kodeissa ja kouluilla, joissa tuohon aikaan ei saanut poliittisia tilaisuuksia ja kokouksia järjestää. Kiertävät näytelmäseurueet ja myöhemmin elokuvat toivat vaihtelua ja suuren maailman tuulahduksia syrjäkylälle. Naapuriyhdistykset tekivät vierailuiltamia, joihin vastattiin. Työväenyhdistyksellä oli urheiluseura "Koetus", joka piti kesäjuhlia ja urheilukilpailuja. Keuruun Toverien historiikissa mainitaan, että se on perustanut alaosaston Asunnalle, johon on liittynyt 40 jäsentä. Toverit antoivat toiminnan käynnistämiseen avustusta 1000 mk, mutta siitä huolimatta todetaan, että alaosasto toimi vain kolmen vuoden ajan. Työväenyhdistyksen, niinkuin monen muunkin yhdistyksen toiminta laantui 1960-luvulla. Taloa tarjottiin Keuruun Työväenyhdistykselle ostettavaksi, kaupasta ei tällöin tullut mitään. Talo myytiin huutokaupalla v. 1971. Se siirtyi kuitenkin myöhemmin Keuruun Työväenyhdistykselle. Ampialan työväenyhdistys perustettiin vuonna 1903, sen yhteyteen järjestäytyi torppariosasto vuonna 1912. Huttulan työväenyhdistys perustettiin vuonna 1911. Koska sillä ei ollut omaa taloa, se toimi jäsenperheiden kodeissa Valkeisaholla, Puustilla, Ojalassa ym. Suurempia tilaisuuksia järjestettiin talojen tuvissa, esimerkiksi Iso-Huttulassa ehdolla, että puhvetin tulot annetaan koulukeittolan hyväksi. Hyvin usein kokoonnuttiin Ojalan suuressa tuvassa, jossa asui tuolloin Lintosen perhe, Hinkkaperän asukkaat kuuluivat myöskin samaan yhdistykseen. Toimivia jäseniä olivat Sallmenien perhekunta, Albinus Sallmen oli pitkään rahastonhoitajana, Lahtiset Otto ja Hilda, Haukiniemiset, Puustit ja monet muut. Piristysruiskeen toiminnalle antoi sekä Asunnalla että Huttulassa vuonna 1917 Suomen Tie - ja Vesirakennusliiton osastojen yhtyminen yhdistyksiin. Huttulassa toimi 1940-50-lukujen vaihteessa Naiset mukaan-yhdistys, jolla varmaan oli Mäki-Matin tuki takanaan, koska sen järjestämissä tilaisuuksissa, esimerkiksi Saarisen ja Sojakan ladoilla Pekka Puupää ja Pätkä. Muistin mukaan vetäjinä toimivat Liida Niiles ja Aune Saarinen. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Työväenyhdistykset Asunnalla, Ampialassa ja Huttulassa Description An account of the resource Teksti kertoo Asunnan, Ampialan ja Huttulan työväenyhdistysten toiminnan pääpiirteitä Keuruulla 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä alkaen. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Subject The topic of the resource Keuruu työväenyhdistykset kylät työväentalot urheilu- ja liikuntaseurat muistelu muistot kokemuskerronta Date Created Date of creation of the resource. 1991 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Suojeluskunnan kyläosaston vetäjänä toimi Antti Sarkaranta, Taavettilan isäntä. Ampumaratoja oli parikin, toinen vanhan radan päässä Kamppiperällä ja toinen Heinsuolla. Kyläosaston miehet pitivät omia harjoituksiaan ja sen lisäksi osallistuivat kirkonkylän suojeluskunnan toimintaan. Kylän poikaosaston toimintaa johtivat Uuno Alanko ja Arvo Kalliomäki. Keuruulla toimi ns. ratsastava suojeluskuntaosasto, jonka miehiä ja hevosia oli myös Asunnan-Ampialan kylältä. Alangon Uuno ja Tolpan Heikki olivat sotaväessä ratsujoukoissa, samoin monet muut. Siitä johtui, että tänne perustettiin ratsuosasto. Ratsuosastoon kuului kylältä hevosia Ampialasta kaksi, toista ratsasti Maunuahon Arvi ja toista Kasper, Taavettilasta ja Huttulasta, Tolpan Heikki Jukojärveltä kuului myös hevosineen. Harjoituksia pidettiin kirkolla ja kerran oli Häkkisissä kolmipäiväisetkin harjoitukset. Hautuumaan kankaalla oli kaviourat, missä Stewen, aluepäällikkö, äkseerasi. Harjoitukset olivat täysiä sotaharjoituksia, oli olemassa hyökkäävä osastokin. Kerran kuukaudessa pidettiin tavallisesti harjoitukset, sen lisäksi olivat pitempiaikaiset leirit. Saarijärvellä oltiin yhteisissä harjoituksissa, esimerkiksi Kasper Ampiala oli suojeluskunta-alokkaana kaksiviikkoisilla kursseilla, mutta ilman hevosta. Kolkanlahdessa, nykyisen metsäkoulun alueella niitä pidettiin vanhan venäläisen sotaväen kasarmeissa. Suojeluskunta piti myöskin paraateja kirkolla, niihin osallistuivat etunenässä hevoset. Ratsuväellähän oli yleensä komea univormu, kuten Kasperillakin alokkaana Ypäjällä, mutta suojeluskunnassa ratsuväen erotti ainoastaan ratsuhousuista. Ampialasta ratsuosastossa oli Hurun-Luru ja Kipin-Kapin. Huttulasta oli Lusu, joka kaatui sodassa Antti Sarkarannan ratsuna ja jolla Alangon Uuno ratsasti kiitolaukkaa. Kerran Jyväskylässä, kilpailussa, jossa Leppämäen Suomenennätys-Veltus voitti, Ossi Ampiala ratsasti kiitolaukkaa Lusulla, joka ihan viimeisessä kurvissa ryöstääntyi, hyppäsi sementtijyrän ylitse ja Ossi putosi männikköön. Pahemmin siinä ei käynyt, mutta palkintoakaan ei tainnut tulla. Kiitolaukkakilpailut ajettiin Ampialan kylällä Alangosta Moisioon kilometrin matkalla. Tolpan Heikki voitti Hummalla, Järvenpään Tauno ajoi Pirkuleella, Maunuahon Arvi ajoi mustalla Hurun-Lurulla lusikan, mutta Kasper hävisi Kipin-Kapillaan, vaikka harjoituksissa aina voitti. Kasperi sanoi, että "se tamma ryppyili, kun sitä yleisöä oli siinä tien molemmin puolin". Kilpailut järjesti paikallinen suojeluskuntaosasto ja siihen saivat halukkaat ulkopuolisetkin osallistua. Asuntajärven jäällä oli ainakin yhdet kilpa-ajot, mutta toisella kerralla taisi tulla jäälle liikaa vettä. Vuosittain järjestettiin ns. prosenttihiihdot, joilla pyrittiin kilpailemaan toisten suojeluskuntaosastojen kanssa paremmuudesta. Niihin ottivat osaa myöskin lotat. Hiihtoreitti alkoi aina joko Taavettilasta tai Huttulasta ja kiersi Heinäperän kautta. Matkan varrella Heinämäessä tarjottiin kahvit ja päätepisteessä Huttulassa tai Taavettilassa keittoa, jonka talot tarjosivat lottien avustuksella. Ainakin kerran oli Huttulassa ollut lihakeittoa tarjoilemassa lotta Esteri Lappi. Matkan varrelta saattoi liittyä mukaan, koska kotiinhan oli kuitenkin takaisin hiihdettävä. Suojeluskunnalla oli eri puolilla ampumaratoja, esimerkiksi Riihimäen Heinsuolla, jossa tehtiin oikein kolmelta sivulta hirsistä suolla täytetty patteri ja sadan viidenkymmenen metrin päässä oli ampumataulut. Niilo Järvenpää voitti usein ampumakilpailuja ennenkuin menetti silmänsä perunakoneen kiven päällä kallistuessa ja kalikan osuessa silmään. Ampialan kylällä Ampinkydöllä oli myöskin ampumarata. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Suojeluskunnan kyläösaston toiminnasta Subject The topic of the resource Keuruu kylät suojeluskunnat kilpailut ratsastus ammunta hiihto muistelu muistot kokemuskerronta hevonen 1900-luku Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan suojeluskunnan kyläosaston toiminnasta Ampialan, Asunnan ja Huttulan kylillä Keuruulla. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 1991 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h3>Asunnan pienviljelijäyhdistys</h3> Asunnan pienviljelijäyhdistys toimi sotiin saakka vetäjinään mm. Anselm Laaksonen, Edmund Thum, Matti Mäkinen ja Iida Mäenpää. Yhdistys järjesti kursseja, kokouksia ja iltamia sekä hankki yhteisiä koneita mm. heinänsiemenen kylvökoneen, pehkumyllyn, pyöritettävän pellavaloukun ja peruna-auran. Iltamiin kannettiin myytäväksi suuressa kuparisessa kattilassa rusinasoppaa. <h3>Heinäperän pienviljelijäyhdistys</h3> Heinäperän pienviljelijäyhdistyksen perustajina ja innokkaina vetäjinä olivat mm. Kirsti ja Antero Nieminen ja Eila Kalliomäki. Perustamiskokous pidettiin Lehtolassa 4.4.1954. Jo ensimmäisessä kokouksessa johtokunta velvoitettiin suunnittelemaan kuivurin hankintaa. Ensimmäisen toimintavuoden lopussa jäseniä oli kunnioitettavat 63 henkeä. Vielä 1980-luvun puolivälissä maksaneita jäseniä oli 16, mutta sen jälkeen jäsenmaksuja ei ole kerätty. Yhdistys piti tupailtoja, kursseja ja kokouksia. Toimintaan kerättiin rahaa mm. leipomalla arpajaisvoitoksi täytekakku tupailtoihin. Vuoden 1955 toimintakertomuksessa Unto Lahtikallio, silloinen sihteeri, kertoo järjestetyn kolmet tanssit Ampialan ladolla ja pikkujoulu Härkösessä. Kuivuria varten otettu 100 000 mk:n laina maksettiin loppuun, joten nopeasti on lainasta päästy. Mielenkiintoista yhdistyksen toiminnassa on ollut kiinnostus muun ohella metsänhoidon opiskeluun jo viisikymmenluvulla. Suurin hanke oli yhteisen kuivurin rakentaminen Heinämäen kupeeseen suurelta osin talkootyönä. Monia muitakin yhteisiä koneita oli käytössä, kangaspuut, perunankylvökone, sokerijuurikkaankylvökone, jota käytettiin myös lantun kylvössä, sirkkeli, perunannostokone ja heinänsiemenenkylvökone. Kun pienviljelijäyhdistyksen naiset tekivät munkkeja iltamiin noin vuonna 1956, he pyysivät Aution Mikkoa, jolla oli moottoripyörä, tuomaan silloista ruokaöljyä, R-öljyä, kaksi litraa. Mikko meni apteekkiin ja toi risiiniöljyä. Naiset eivät kuitenkaan paistaneet siinä munkkejansa. Heinäperän pienviljelijäyhdistyksen toiminta hiljeni väestön vähennyttyä ja ikäännyttyä. Viimeiset kokousmerkinnät ovat vuodelta 1966. <h3>Ampialan sonniyhdistys</h3> Ampialan sonniyhdistykseen kuului vuodesta 1928 useampia taloja, joiden navetoissa sonni oli vuoron perään hoidettavana. Toiminta oli tärkeätä karjanjalostustyötä, koska yhteisesti voitiin hankkia hyväsukuinen sonni. Esimiehenä toimi Yrjö Ampiala. Sonniyhdistyksen nimissä pidettiin monia kilpailuja, iltamia ja opintokerhoja. <h3>Muisteltuja kursseja ja juhlia</h3> Hautalassa järjesti pienviljelijäyhdistys noin vuonna 1929 kaksiosaisen kurssin, jonka tarkoituksena oli edistää kasvisten käyttöä kurssin sisällöstä päätellen. Keväällä oli ensimmäinen osa, puutarhakurssi, jonka aikaansaannosten valmistukseen keskittyi syksyinen ruoanvalmistuskurssi. Puutarhakurssin ohjaajana toimi Lyyli Ollila, joka oli syntynyt v. 1904 ja asunut Riihimäessä ennen muuttoaan Ruotsiin. Kurssilla tehtiin komposti ja kylvettiin kasveja Hautalan kasvimaahan. Hautalan perhe hoiti kasvimaan kesän aikana ja siitä on otettu valokuvakin, samoinkuin kurssilaisista. Syksyllä ohjaajana oli karjalainen Asta Jussila ja kurssin kesto kymmenen päivää. Ruokia valmistettiin kasviksista mm. kaali- ja porkkanapiirakkaa, sienipullia, joissa ei ollut yhtään lihaa. Päätökseksi järjestettiin iltamat työväentalolla, jossa ohjelmana oli opettajan keksimiä, nykysanastossa sketsejä, kurssikronikka, porkkanapiirakkaa myynnissä sekä lopuksi tanssia. Kronikasta muistettiin seuraavia värssyjä: Ohjaajana oli Jussilan Asta, tuolta kaukaa Karjalasta ja kurssitalost' oli Mäkisen Hanna, eipäs tähän värssyyn muita panna. Jokaisella on omansa ja minulla myös sitä Saidamme lauleli työss', mutt' Tildan mielestä "Rakas Augustin", se parhaiten meni mukihin. Hyvin ne ruoat riittivät, ja vieraat meitä lähtiessään kiittivät. Riihimäessä järjestettiin vuonna 1936 ruoanvalmistuskurssit, joilla oppilaat oli jaettu eri työryhmiin ja päivän aluksi pidettiin teoriatunti, jonka aikana selvitettiin tehtäviä töitä. Eri ruokalajeista muistettiin mm. hapanleipävanukas ja vaniljakastike, munkkirinkilät ja takassa keitetty ruispuuro sekä erilaiset kaaliruoat. Kurssipäivinä saivat kyläläiset käydä maistelemassa ruokia maksua vastaan ja heille myytiin munkkeja. Astioina oli kiertävät kurssiastiat. Kurssin päätökseksi pidettiin juhlat, jotka vetivät Riihimäen suuren tuvan täyteen, vaikka tanssiakaan ei ollut. Ohjelmassa oli pyykkipolkka ja arvauskilpailu, jossa esitettiin pantomiimin tapaan arvattavaksi ensin kirjain ja lopuksi koko sana esimerkiksi kotitalous. Kummulla oli sekä leipoma- että juustontekokurssi. Taavettilassa oli 1920-luvulla kymmenpäiväinen karjatalouskurssi, jonka opettajana oli Meeri Civill. Päättäjäiset pidettiin myöskin Taavettilassa ja tanssittiin tuvassa. 4H-kerholla oli keittokurssi Asunnan talossa ja Syrjärannassa säilykekurssi. Taavettilassa opeteltiin umpioimaan 1950-luvulla. Hirvenlihaa oli jälleen alettu saada ja se haluttiin valmistaa muulla tavoin kuin suolaamalla. Syrjärannan ompelukursseilla vuonna 1954 oli opettajana Penttinen, taisi kestää pari viikkoa ja päättäjäisetkin pidettiin. Härkösessä oli puutyökurssi 1910-luvulla. Samassa talossa oli myös kiertävä puutyökoulu, jonka opissa mm. Mikko Härkönen teki Härköseen huonekalut. Ampialan karjatalouskurssista 1920-luvun lopulla on myöskin valokuva. Taavettilassa järjestettiin 1930-luvulla suuret päivälliset, joihin tuli koko Keuruun kerma. Valmisteluihin osallistuttiin koko kylän voimalla, Rajalan Marialta lainattiin korkea kukkamaljakko. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Yhdistystoimintaa ja kursseja Subject The topic of the resource Keuruu kylät järjestötoiminta järjestöt maatalous karjatalous juhlat iltamat kurssit ruoanvalmistus maatalouskoneet 1900-luku Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan Asunnan, Ampialan ja Huttulan kylien pienviljelijäyhdistyksestä, sonniyhdistyksestä ja maatalouteen liittyvistä kursseista. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 1991 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h3>Talvikilpailuja</h3> Ampialan mäellä oli hiihtokilpailuja ainakin vuosina 1936-1938 ja 1947-1948. Palkinnot kerättiin ja paras sai yleensä hopealusikan. Ampin Saida sai hopealusikan 1936, seuraavana vuonna hän jäi toiseksi Alangon Siirin voittaessa. Isoahon Arvidilla oli kolme poikaa, joita isä kuljetti hiihtämässä, samana päivänä Lauri-poika voitti ensin Ampialassa ja sitten illemmalla Isojärvellä. Lauri kilpaili muuallakin. Ampista Isoaholle oli hyvä mäki, johon pojat myöhemmin tekivät "töyssyjä", että tytöt eivät enää voineet laskea. Kilpailuissa oli tavallisten hiihtäjien sarja ja kovemmille menijöille omansa. Ennen sotia seudulla oli kilpahiihtäjiä mm. Kalliomäen Arvo, Alangon Uuno ja Vehkomäen Olavikin yritti, mutta ei pärjännyt, Kalliomäen Jaakko oli hyvä juoksija, mutta lopetti sitten saarnamieheksi ryhdyttyään. Kalliomäen Arvo oli Salpausselällä nuorten sarjassa kerran neljäs ja piirinmestaruuksia hän voitti useita. Haavoituttuaan sodassa hän osallistui invalidien otteluihin. Arvo kertoi, että hän ensin aamulla hiihti Keuruulle kilpailuihin, tuli kotiin ja lähti illalla suksessa Petäjävedelle iltamiin. Työpäivinä oli ensin oltava töissä metsässä ja iltapäivällä kilpailuihin hiihtämään. Kilpailijoina olivat kaikki, jotka kykenivät ja joilla oli sukset. Iltamia ei järjestetty, mutta joskus oli taloissa, esimerkiksi Länkelässä, tanssit. Kerran tulivat Kasper ja Vehkomäen Olavi Veikkolan hiihdoista. Olavi sanoi, nyt mennään meille, siellä on hernekeittoa uunissa. Veikkolassa oli ollut tanssitkin, joten syöminen sattui aamuyölle ja maistui hyvältä. Keitto oli aika suolaista, että maanantaipäivän janotti niin vietävästi. Mäenpää oli yleensäkin nuorten mieleinen paikka, talossa oli omia lapsia ja Iida-emäntä tykkäsi nuorista, veljensä Hannes, koko kylän nuorison "eno", peuhasi lasten kanssa. Mäenpää ja Taipale olivat kokoontumispaikkoja, johon Kummunperältäkin asti nuorisoa tuli. Kerran olivat vesisotasilla Taipaleen tuvassa, niin täti kantoi vettä ja pumppasi sitä kaivosta. Turkulainen vieras tyttö ei osannut varoa, vaan kastui niin että täytyi lainata vaatteet. Tuvassa asui tuolloin kortteeria leimuumiehiä. Kerran Kasper ja Pekosen Kalle istuivat käyttämättömässä suuressa tuvassa Taipaleessa, niin iso käärme tuli tuvan nurkasta ja mateli lattian poikki. Kalle sanoi, antaa käärmeen mennä, ettei se hänelle mitään tee. Taipaleen mäellä oli kovasti käärmeitä, puretun tuvan alla näkyi käärmeen kieppejä kovasti, kun kävivät katsomassa. Asunnan työväenyhdistys järjesti hiihtokilpailuja, jotka noin vuonna 1936 voitti Saida Ampi Metsäs-Eetin tekemillä suksilla. Voitosta innostuneena Eeti sanoi heti Saidalle, että minä teenkin sulle paremmat sukset, oikein kilpasukset. Sotien alla Saida voitti kiertopalkinnon kirkkaan tarjoilukannun, mutta kun se ei ollut silloin paikalla, se jäi saamatta sodan vuoksi. <h3>Ampiaiskylän ja Isojärven kyläottelu</h3> Isojärven nuorisoseura lahjoitti vuonna 1946 kiertopalkinnon Isojärven ja Ampiaiskylän välillä kilpailtavaksi. Ampiaiset ottivat seuraavana vuonna asunnaiset avuksi ja voittivat. Viimeisen kerran pokaali oli kierrolla vuonna 1950 ja on nyt Riihimäessä Martin voitettua. Kilpailuissa oli lajeina korkeus, kuula, kiekko ja 1500 metrin juoksu. 1500 metrin juoksu juostiin seurantalolta Mattilaan päin, muuten kilpailtiin urheilukentällä. Korkeushypyssä Roope Ampiala voitti ainakin kerran, 1500 metrin juoksijoita olivat Sammalis-Unto ja Stickin Yrjö. Yrjö oli Kannokon Veeran poika ja menestyi suuremmissakin kisoissa, hän meni rautateiden palvelukseen Poriin myöhemmin. Yrjö vei vaimokseen Ampialasta karjakon, yleensä on todettu, että Ampialan karjakoilla oli hyvä menekki avioliittomarkkinoilla. Kiekonheittäjänä tunnettiin Martti Riihimäki. Isojärven Seurantalolla oli illalla iltamat, jossa palkinnot jaettiin. <h3>Kesäkilpailuja</h3> Isojärven kylän soutukilpailuihin osallistui ainakin Maire Mäkinen naisten sarjaan. Asunnan kylän soutukilpailuja järjesti 1930-1940-luvulla työväenyhdistys. Ampiaiskylän polkupyöräkilpailuja oli 1930-luvulla, järjestäjinä kylän omat ihmiset. Reitti kulki Ampialasta Asunnallle, Keuruulle, Multialle ja takaisin Ampialaan. Kilpailusta ilmoitettiin etukäteen latojen seinissä. Osallistujia olivat mm. Mutkan Yrjö, Longin Vilho ja Väinö Rekilästä, Alangon Uuno ja Matti, Mursusen Heimo, Kalliomäen Arvo, Harjun Ville, joka myöhemmin kaatui sodassa ja oli Harjun Eenokin tyttären poika, joka oli kasvattina Uudellatalolla, sekä Ruotemäkiset. Parhaana vuonna oli ainakin 11 lähtijää, silloin kun Ampialan Kasperkin oli mukana kilpailussa. Mutkan Yrjö voitti kiertopalkinnon, koska hän voitti kilpailun joka kerta. Kiitolaukkakilpailuja järjesti suojeluskunnan ratsuosasto. Ratsumestari Tanskanen oli järjestäjänä ja kilpailuun saivat osallistua muutkin kuin ratsuosaston miehet ja hevoset. Parhaita olivat Leppämäen Veltus ja Tolpan Heikki Hummalla. Veltuksen kilometriaika oli 1.22. Asunnan kylällä oli soutukilpailuja 1930-luvulla. Osallistujana mm. Aholan Erkki. Järjestäjänä oli työväenyhdistys. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kilpailuja ja urheilua Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan Asunnan, Ampialan ja Huttulan kylillä järjestetyistä kilpailuista ja näyttelyistä. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 1991 Subject The topic of the resource Keuruu kylät urheilukilpailut hiihto yleisurheilu soutu kilpapyöräily työväenyhdistykset suojeluskunnat muistot muistelu kokemuskerronta 1900-luku Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h3>Herpmanin poikien juhla</h3> Ampialan mäellä pidetyn Herpmanin poikien juhla kesti kolme päivää ja ilmeisesti oli tähän asti mittavin kylällämme. Patsaan perustuksen valmistaminen aloitettiin jo edellisenä syksynä, työnjohtajina olivat Jeremias Nieminen ja Kalle Saxberg Keuruulta, varsinaisena rakennuskesänä Ampialassa oli kortteeria parhaillaan kymmenen miestä, oman kylän miehiä oli sekä palkallisina, että etenkin talkootyössä mukana. Kasperin muistin mukaan nimismies Sarkkila oli "taloudenhoitajana" joka kävi maksamassa palkat. Kerralla palkkoja maksettiin 27 000 markkaa, mikä on jäänyt erityisesti mieleen kun samana vuonna hankittu Willys, joka oli niitä paremman luokan autoja, maksoi saman verran. Oli laskettu, että vapaaehtoisen talkootyön arvo oli saman verran. Patsashankkeen maine ja ilmeisesti myös tilipäivän päivämäärä oli levinnyt suuremmallekin alueelle, koska pirtuautokin trokareineen osui paikalle. Kerrottiin, että palkat menivät sen auton mukana. Ostajina oli paikallisia ja muualta työssä olleita. Kieltolain ajalta muistettiin, että kerran levittivät poliisit piikkimaton oletettujen trokareiden tielle Halmemäessä, mutta saivat vesiperän. <h3>Iltamat</h3> Ampialan kylän yhteisten juhlatilojen puutetta korvasi erinomaisesti Ampialan heinälato, joka sijaitsi aivan tien vieressä ja oli käytettävissä alkukesän juhlissa aina heinän ajoon saakka. Järjestäjinä olivat aina kolmikymmenluvulta 1950-luvun puolivälin maihin asti Keuruun maatalousnaiset, Hinkkaperän pienviljelijäyhdistys, Jukoperän ja Isojärven vierailevat yhdistykset. Ampialan iltamien alku johtunee suurelta osalta siitä, että Toini Ampiala oli kolmikymmenluvun alusta aina 1950-luvulle Keuruun maatalousnaisten puheenjohtajana ja että talo oli harjoittelutilana, jonka vuoksi vieraampaakin nuorisoa, etenkin kesäaikaan oli seudulla. Maatalousnaisilla oli talvisaikaankin toimintaa, pidettiin ompeluseuroja ja kursseja, joille tuli väkeä Ruotemäen-, Asunnan-, Heinäperän ja Ampiaiskylän alueelta. Iltamilla oli erittäin suuri menestys, ladon seinät pullistelivat ja osa oli pellon reunoilla, vaikka joskus sattui niinkin, että iltamamatkaan vietetty aika venyi niin, että viimeinen valssi soi, kun juhlijat saapuivat paikalle. Jossakin vaiheessa iltamia oli lähes joka viikko, aikaisemmin muutaman kerran vuodessa. Iltamaperinne päättyi joskus 1950-luvun puolivälissä, jolloin kerran olivat Keuruun Soittajapojat ainakin nuoren tytön mielestä juhlien vetonaulana. Soittajista muistettiin Pohkalan, Asunnan veljekset Petäjävedeltä. Kummun Kyösti nuorena poikana soitti yksistään. Saviojan Leo ja isänsä Aapo soittivat viululla ennen sotia. Halla-Viine, jos sattui olemaan paikalla, soitti "välipaloja". Kerran kun pidot loppuivat normaalisti, jatkettiin Pirtin tienhaarassa tanssia vielä pari tuntia Viinen säestyksellä. Korpiset tanssivat viimeksi kahdestaan, Edla Korpinen on vielä kahdeksankymmenvuotiaana innokas tanssija hirvipeijaisissa. Joskus oli tiellä tarjoiluakin, tarjottiin ruskeata juomaa, jotakin parempata, joka maistui tyttöjen suussa pahalta. Joku sano, "tuoss' on Pirtin kaivon vettä, otapas siitä ja se piru olikin pontikkaa". Ohjelmaakin oli, nurkassa oli esirippu sinisestä kankaasta, joka viritettiin rautalankojen varaan. Kerran esiintyi näytelmässä Ampin Saida vastapelureinaan Uudentalon Yrjö ja Alangon Siiri sekä Marttisen Vieno, Saida potkaisi jotakin rekvisiittaan kuulunutta esinettä ja se putosi yleisön puolelle, mutta Vieno osasi pelehtiä siinäkin ja haki sen häkkyrän pois, se oli jokin valokuvaussemmonen olevinaan. Uudentalon Yrjö oli hyvä näyttelemään. Iltamia pidettiin myöskin Ampialan riihessä. Runonlausuntaa esittivät ainakin kerran Heinämäen tyttäret. Kerran juhlan piti karjatalouskerho ja ohjelma oli siihen liittyvää. Ruotemäen Ilmi, nykyinen Mäkelä, oli tervehdyspuheiden esittäjä ja häneltä homma kävi. Alangon tyttäret, Vehkomäen isäntä ja monet muut muistetaan ohjelman esittäjinä. Kerran taas oli lato täynnä yleisöä ja penkiksi tehdyt rakennelmat pettivät, ei muuta kuin lankku lattialle ja siihen istumaan, mutta joillekin ehti siinä tulla jo ruhjeita, joita juhlaillan muistoksi pitkään paranneltiin. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja juhlista ja iltamista Subject The topic of the resource Keuruu kylät juhlat iltamat juhlapaikat järjestöt Sarkkila, Ilmari muistomerkit näytelmät kansansoittajat muistot muistelu kokemuskerronta 1900-luku Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan muistoja Asunnan, Ampialan ja Huttulan kylillä järjestetyistä juhlista ja iltamista. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Issued Date of formal issuance (e.g., publication) of the resource. 1991 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Erkki Taipale, Taipaleen talon nuorempi poika oli kulkukauppiaana 1900-luvun alkupuolella. Asui myöhemmin Asunnalla tyttäriensä ostamassa talossa. Erkki Taipale oli vähän taikauskoinen, jos häntä vastaan tuli ensimmäiseksi aamulla nainen, hän ei lähtenyt eteenpäin, vaan palasi tekemään uuden lähdön. Erkki sanoi, -- tule istumaan mosselon päälle. Erkki Pekonen, myöskin Taipaleesta, mutta multialaista sukua, hän oli lyhytaikaisesti kulkukauppiaana. Lumppu-Aleksi, kulki huonolla hevosella, jota pihaa ajaessaan kohteli kuin parempaakin oritta, kielteli ja komensi ikäänkuin se olisi jaksanut ryöstää juoksuun. Lumppu-Aleksi keräsi lumppuja ja möi allakoita, hänellä oli kaulassa rinkelinaru, josta antoi lapsille syötäväksi. Jukka-Aapo, osti jouhia ja eläinten rakkoja, toimi muutenkin kauppiaana. Hirvi-Iiska Liesperältä kulki hevosen kanssa ja möi peltiastioita ym. Iiskan oli tapana sanoa, hilikku piikki, tarkoittaen kaksikymmenviisipennistä, siitä tuli tapa sanoa: " Hilikku piikkiin, sano Hirvi-Iiska." Peurasen Tauno kiersi ensin käsikärryllä ja sitten autolla aina 1970-luvulle asti. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kulkukauppiaat Subject The topic of the resource Keuruu kylät kulkukauppiaat kulkukauppa muistelu muistot kokemuskerronta Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan muistoja Asunnan, Ampialan ja Huttulan kylillä kiertäneistä kulkukauppiaista. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 1991 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h3>Ludvig Ampialan kauppa</h3> Huttulassa nykyisen Ostamon vanhassa rakennuksessa on perustettu vuonna 1902, jolloin maakauppias Ludvig Ampiala sai luvan harjoittaa kauppaa. Kauppa toimi huolimatta erinäisistä vaikeuksista lähes yhtäjaksoisesti 1940-luvun puoleen väliin saakka. Sinne mentiin sisään koulun puoleisessa kulmassa olevasta ovesta ja varsinaisen myymälähuoneen takana oli konttorihuone. Kauppiaina olivat Ludvig Ampialan lisäksi mm. Mäilä, joka tunnettiin varsinaisena laskukoneena, jonka päässälaskutaitoa monet kokeilivat. Kun hän lähti makasiinista hakemaan tavaraa, hän ajoi asiakkaat ulos. Mäilä lähti Huttulasta, kun osuusliike tuli. Mikko Tiilikainen oli kauppiaana juuri sotien alla, samanaikaisesti hänellä oli jo kauppa Asunnallakin. Vuosina 1940-1944 kauppiaana oli Heikki Takala. Sotien jälkeen kauppiaana oli Koivukankaan perhe, heidän hoidossaan oli myöskin posti. Hänellä oli suhteita Ruotsiin, koska muistetaan hänen tuoneen Riitta Ampialan viisivuotiskakun koristeeksi sisarusten näkemän ensimmäisen appelsiinin. Appelsiinista annettiin lapsille maistiaisia, -- ei ollut hyvää, ainakaan Leenan mielestä. Koivukankaat muuttivat pois alkuvuodesta 1947. <h3>Asunnan yksityiskauppa</h3> Kasper Ampialan muistin mukaan sen olisi perustanut Juho (Janne) Asunta ennen Petäjävedelle muuttoaan. Kauppiaina muistetaan Kondratjef, Surakka ja Kälvi, jonka vaimo oli Lietun tyttäriä. Hänen puotipoikanaan oli mm. Aati Nikkaanmäki, joka myöhemmin hoiteli Halmemäessä veljenpoikansa Juho Halmelan kauppatavaroitten myyntiä Juhon mentyä Jukoperälle. Lapsia Kälvillä oli Semmi, Herman, Aili, Sylvi ja Maija, joka myöhemmin Einar Raiskilan vaimona hoiteli Asunnan postia. Samalla paikalla oli myöhemmin osuuskauppa. <h3>Rajalan kauppa</h3> Rajalassa oli iso tupa ja kaksi kamaria, joista toinen oli kylmä ja sitä Rajalan Mari vuokrasi kaupaksi. Mari piti myös eräänlaista kahvilaa, keitti kurpakkata, kahvia, järven takaa tuleville hevosmiehille. Rajalan sekatavarakaupan kauppiaina muistetaan Mantelan Esko ja Helinin Jalmari, Ampin Kalle ja Kummun Eino, heidän aikanaan oli Lauri Laaksonen puotipoikana, Pekosen Erkki ja Jokelan Yrjö. Sitten tuli kauppiaaksi 1927 Mikko Tiilikainen, jonka vaimo oli Villin tyttäriä Petäjäveden Rajalta ja Pajalan Marin os. Nikonen Petäjäveden Penkkalasta, sisaren tytär. Heillä oli myöskin Villissä kauppa. <h3>Asunnan kahvilat</h3> Asunnalla oli samaan aikaan toiminnassa kolmekin kahvilaa. <h3>Tiilikaisen kauppa</h3> Tiilikaiset rakensivat oman kaupparakennuksen tien toiselle puolen noin v. 1935. Se rakennettiin Villin maalta kaadetuista puista, jotka Kaura-Tauno siellä veisti, hirret lastattiin Huttulassa junaan ja tuotiin Asunnalle. Tämä rakennus jäi pikitien teon yhteydessä maantien alle, mutta sitä ennen oli v. 1954 rakennettu uusi asuin- ja kaupparakennus, jossa toiminta jatkui aina vuoteen .... saakka. Mikko Tiilikainen oli kotoisin Uhtualta Kuittijärven kylästä ja tuli kauppamieheksi Keski-Suomeen, kiertäen hevosen kanssa myymässä kankaita ym. Hänen äitinsä, joka myöskin tuli Asunnalle oli kova kalastaja, Mikon sisar Anni oli Asunnalla puotityttönä. Puotityttöjä oli eri puolilta Keski-Suomea mm. Jämsänkoskelta ja Saarijärveltä. Vanhaan kaupparakennukseen tuli sähkö Taavettilan sähkölaitoksesta. Kauppa avattiin kello kahdeksan ja se oli auki iltakuuteen, vanhan tavan mukaan asiakkaita varmaan kolisteli ovella sulkemisajan jälkeenkin. Ennen sotia tavara tuli etupäässä Jyväskylästä Ruthin tukusta rautateitse. Sokeri tuli valkoisessa kangassäkissä, joille oli monenlaista käyttöä jälkeenpäin. Wilsonin pinta oli Amerikasta tuotua sian silavaa, jossa oli mukana kamaraa. <h3>Halmemäen kauppa</h3> Halmelan Juho piti käsikauppaa kotonaan ja siirtyi siitä sitten Jukoperälle kauppiaaksi kolmikymmenluvulla. Setä Aati, joka jäi jatkamaan myyntiä, arveli, että kylläpähän se lähti sen kaupan kautta mottimehtään. <h3>Halmelan kauppa</h3> Juho Halmela vaimonsa Tildan kanssa perusti tultua Jukojärveltä. Halmelan kaupassa oli pitkään sekä posti, että puhelinkeskus, Tilda piti myöskin kahvilaa. <h3>Rantakiven kauppa</h3> Piti opettaja Matti Lassilan rouva 1930-luvulla. <h3>Taavettilan kauppa</h3> Piti kauppias Reinonen. Huonoina aikoina kauppiaan oli tapana joskus sanoa, että emäntää pitää halata, halasi kanssa ja pisti salaa jotakin harvinaista taskuun. <h3>Pömpelin kauppa</h3> Kallio-Huttulasta radan yli vievän tien varressa, Viitasen ylikäytävän luona oli Pömpeli-niminen asumus, ratapölkyistä radanmuutostöiden aikaan vähän paremmin rakennettu mökki, jossa muutostöiden rakennusmestari Kaarlo Paasivuori asui, myöhemmin hän muutti perheineen Lietoon. Paasivuoren vaimo oli tarmokas nainen ja piti kauppaa pihaan laudoista rakennetussa varastossa. Paasivuoren emäntä oli "tuurikas akka". Aamuisin kauppaostoksille lähtiessään hän hyppäsi hitaasti ylämäessä kulkeneeseen junaan, kerrankin osui viimeisen vaunun hantaakiin ja piti siitä tiukasti kiinni. Levon, Niemelän Esteri oli kaupassa siellä palveluksessa. Aino Piilo muistaa lapsena käyneensä siellä, Hinkkaperältähän oli paljon käytetty polku suoraan Ojalan ja Huttulan kautta sinne. Porapoikana rautateillä olleen Väinö Eran, silloisen Dahlbergin tehtävänä oli aamuisin hakea pysäkiltä Paasivuoren posti. Yhtenä aamuna Paasivuori oli vihainen, kun posti oli myöhässä, mutta syynä oli ikävä tapaus Saarijärvellä. Kouluun tulossa olleet Kalle Viitanen ja Osmo Björkkilä oikaisivat jään poikki ja se petti. Tönöltä haettiin keksi, Mikko oli keväisin Pengerjoella uitossa. Kallea ei kuitenkaan ehditty elävänä saada ylös. Myöhemmin 1920-luvulla Pömpelissä asui kuuromykkä pariskunta, jonka lapsi vanhempiensa iloksi oppi puhumaan. <h3>Vehkomäen kauppa</h3> Kurikaisen eli Kaivoksen poika Hinkkaperältä Gideon Roos piti sitä isänsä lähdettyä Ameriikkaan, ehkä vuosisadan ensimmäisellä kymmenellä. Hänen vaimonsa oli Rauha Honkanen, myöhemmin Puustin Juljuksen Rauhana tunnettu ja Kuuliaisen Hildan sisar. Gideon lähti perheineen Pohjanmaalle, josta Rauha sitten palasi Puustille. Vehkomäen kaupalta lähtenyttä polkua sanottiin Konvehtitieksi, koska sitä myötenhän ne karamellit oli haettava. <h3>Saloksen kauppa</h3> Huttulassa aivan Petäjäveden puolella, kaupasta ei muuta muisteta kuin että Maria Nikonen, joka avioitui myöhemmin Eemeli Pajalan kanssa Asunnalle, oli kauppiaalla piikomassa tyttönä. Taavettilan isännän muistikirjassa mainitaan usein esimerkiksi tupakkaa tuodun Salokselta 1880-luvulla. <h3>Sepänmäen kauppa</h3> Seppä Albinus Sallmen perusti kaupan Sepänmäelle siinä vaiheessa kun Ludvig Ampialan kauppatouhuille kävi huonosti. Kauppa sijaitsi aivan tien vieressä olleessa vanhassa rakennuksessa, jossa oli kaksi kamaria ja pitkä hirsieteinen, josta meni ovi isompaan kamariin, jossa ei ollut muuria ja jossa kauppa oli. Aune Saarinen muistaa siellä myydyn tavanomaisia yleisimpiä tarvikkeita, mutta juhannuksena tilattiin limonaadiakin. <h3>Tervatehtaan kauppa</h3> Konttoristi Jalo Dahlbergilla, myöh. Karivuo, oli kauppa Tervatehtaan konttorirakennuksessa kolmikymmenluvulla. Karivuon veli oli Huttulassa ratavartijana ja hänen poikansa Väinö kävi Huttulassa kesällä 1990 Virtasen Hilman luona. Dahlbergin kaupassa oli myyjänä Urrian Saara koulunsa lopetettuaan. <h3>Villin kauppa</h3> Tiilikaiset pitivät Villissä kauppaa samanaikaisesti Asunnan kaupan kanssa. <h3>Aholan kauppa</h3> Petäjäveden puolella Urrian tien varressa. Oli toiminnassa vielä 1950-luvulla. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Yksityisiä kauppaliikkeitä Subject The topic of the resource Keuruu kylät kauppa kauppiaat kyläkaupat Ampiala, Ludwig tervatehtaat 1900-luku muistelu muistot kokemuskerronta Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan muistoja Asunnan, Ampialan ja Huttulan kylien yksityisistä kauppaliikkeistä. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 1991 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vähäväkisten osuusliike r.l. perustettiin kirkolle v. 1904 ja se jatkoi toimintaansa vain vuoteen 1909. Sen hallituksen jäsenenämainitaan mm. suutari Evert Hillman Ampialasta. Asunnalle osuuskauppa tuli vuonna 1916 entisen yksityiskaupanpaikalle. Emil Jussila oli ensimmäinen pitkäaikainen myymälänhoitaja. Hän oli poikamies ja olisi mielellään riijannut Taavettilan Aunea. Kun Aune sitten meni naimisiin Sarkarannan kanssa, sanoi Jussila, - nyt minä osaan lähteä, kun Aune meni naimisiin. Mustalahti oli radan muutostöiden aikaan hoitajana, hän piti sitten Kalettomalla yksityiskauppaa. Muita myymälänhoitajia olivat Nuuttila, Hippi, Niemelän Hugo, joka kaatui sodassa, Pukkilan Ossi ja vaimo, Rantamoijanen, noin 1947-50, Kerttu Jussila, 1950-53. Kerttu riiasi Linnan Heikkiä, jonka vaimoksi myöhemmin tuli. Hänen lomalla ollessaan pojat tekivät jekkua ja suurensivat Heikin kuvan Kertun makuuhuoneen seinälle. Myöhemmin pitkäaikaisena myymälänhoitajana kaupan lopettamiseen saakka olivat Poikoset, jotka rakensivat oman talon tien vastakkaiselle puolen ja pitivät siinä sitten postia. Kaupparakennuksen tontteineen ostivat Esteri ja Urho Kuokkanen. <h3>Mäki-Matti, Huttula</h3> Kyläläisten toivomuksesta pidettiin Tammiaholla Ruorasten luonakolmikymmenluvun lopulla kaupan perustava kokous, jossa mm. Arvi Riutta oli läsnä. Osuusliike Mäki-Matti osti Tönön tilan Puustin Augustilta, joka muutti Ekolaan ja pyysi sille uuden rakennuksen rakennuslupaa. Jostakin syystä sitä ei myönnetty, vaan talo piti korjata, tosin se jouduttiin korjaamaan aivan kivijalasta asti uusiksi. Ensimmäinen myymälänhoitaja oli Kalervo Varja Helvi-vaimonsa kanssa. Varjat muuttivat sitten noin vuonna 1947 Petäjävedelle. Huttulan kauppa oli merkittävä marjojen, voin ja riistan välittäjä ennen sotia. Seuraavia myymälänhoitajia olivat mm. Hellä Piilo, Ritva Metsälä os. Pekkanen, Sulo Suomalainen ja Unto Meronen. Kaupan loputtua Metsälät ostivat talon Mäki-Matilta ja möivät sen sitten Onni Koskiselle. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Osuustoiminnalliset liikkeet Subject The topic of the resource Keuruu kauppa kauppiaat osuusliikkeet kylät 1900-luku muistelu muistot kokemuskerronta Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan muistoja Asunnan, Ampialan ja Huttulan kylien osuustoiminnallisista kauppaliikkeistä. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 1991 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Sota-aikana ja pitkään sen jälkeen oli pulaa kaikesta. Kaikki ne, jolla vähänkin oli mahdollisuutta, viljelivät itse osan ravinnostaan. Haapamäen rautatieläiskylän talojen pihamailla oli perunapelto, sipulipenkki, juurikasvimaa, mansikkamaa ja marjapensaita. Monella perheellä oli kanoja, monella myös lehmä. Kesällä hankittiin possu, lihotettiin sitä hartaasti ja syksyllä se sitten teurastettiin ja syötiin. Lampaitakin pidettiin villan takia. Talveksi ne vietiin hoitoon maatiloille ja käytiin talkootöissä talossa lampaiden ylläpitoa vastaan. Sodan myötä Haapamäelläkin tarjottiin perheille viljelypalstoja. Niitä oli ainakin Pihlajaojalla ja Korsukylän alueella. Pihlajaoja kaavoitettiin sittemmin asuintonteiksi. Haapamäen yhteiskoulun opettaja Selma Cajanuksella oli talonsa ympärillä runsas puutarha. Selmalla oli myös kanoja ja kalkkunoita. Yhteiskoulun oppilaiden oikopolku kulki Selman omistamien kahden rakennuksen välistä ratapihalta yhteiskoululle. Joskus matkaan tuli vauhtia, kun kalkkunat hätyyttelivät koulukkaita. Niin lähtemättömän vaikutuksen kalkkunat tekivät, että ne ilmestyvät kuulemma uniin vielä vuosikymmenien päästä! Marjojen keruuseen lähdettiin pienestä pitäen. Puolukoita kerättiin ja niitä säilöttiin survottuna isossa saavissa. Sitä taas säilytettiin aitassa tai muussa ulkorakennuksessa. Talvella survos jäätyi ja siitä hakattiin petkeleellä puolukkaa vaikkapa puolukkapuuron tarpeeksi. Mustikkaa kerättiin ja siitä keitettiin mehua, jota säilytettiin kellarissa. Tuoreita marjoja syötiin ja tehtiin mustikkapiirakkaa. Mustikoita myös kuivattiin odottamaan myöhempää käyttöä. Marjojen noukkiminen toi monelle perheelle lisätuloja. Lapsetkin olivat mukana marjaretkillä, jonne saatettiin pyöräillä useita kilometrejä ja tulla monen mustikkaämpärin kanssa kotiin. Moni muistaa Kutoja-Lempin eli Lempi Winstenin, joka nimensä mukaan kutoi haapamäkisille paitoja, sukkia ja housuja. Hän myös keräsi marjoja ja möi niitä. Metsissä kasvoi myös sieniä. Harvat keräsivät sieniä ruoaksi, vaikka niiden käyttöön kursseilla yritettiinkin kannustaa. Karjalaisten tulon myötä sienien käyttö ruokana alkoi vähitellen tulla kaikille tutuksi. Suolasienet, kantarellit ja korvasienet kelpasivat myös myytäväksi. Rautatieläisperheet olivat tärkeää työvoimaa Haapamäen maatiloille. Talkooväki oli perunanpanossa, lantunharvennuksessa, kitkemässä, heinäpellolla, elonkorjuussa ja perunannostossa. Talkooväki sai palkakseen ruoan talossa. Palkkana saattoi myös olla vaikkapa perunoita, leipää, jauhoa tai maitoa. Talkooväki piti hyvänä talkoopaikkana sellaista, jossa sai ruokaa mahansa täyteen ja vielä leivän kainaloon. Toista taloa pidettiin hyvänä talkoopaikkana, koska siellä sai aina voita leivän päälle. Sota-aikaan oli työvelvollisuus. Rautatieläisten vaimot olivat tärkeää työvoimaa maatiloilla, joilla kärsittiin työvoimapulasta miesten ollessa rintamalla. Sodan aikaan kaikki oli kortilla. Kansanhuolto säännösteli kaikkea. Kansanhuoltotoimisto sijaitsi Keuruulla ja kerran viikossa sieltä tultiin Haapamäen Suojalle ja pistettiin toimisto pystyyn sinne. Kansanhuollon sihteeri oli Lauha Ahoranta. Hänellä oli muutama apulainen. Kansanhuoltopäivänä voi yrittää neuvotella korttiannosten korottamisesta tai anoa korttia vaikkapa kenkien hankintaan. Silloin oli paljon väkeä kylällä ja moni pahalla tuulella, kun haluttua muutosta korttiannoksiin tai ostolupaa ei tullutkaan. Tyhjästä oli Kansanhuollonkaan paha antaa. Maatiloilla oli luovutusvelvollisuus eli oman käytön yli jäävä osa tuotteista piti luovuttaa valtiolle. Kotitarvemyllyjä pistettiin kiinni. Rottakohan niiden lukot sitten söi, kun ne kuitenkin toimivat. Kerran eräs muori oli ilmoittanut kansanhuollolle, että hänellä oli lammas ja karitsa. Tosiasiassa karitsoja olikin kaksi. Tarkastaja saapui paikalle. Muoria jännitti, mahtoiko toinenkin karitsa määkäistä ja paljastaa asian oikean laidan. Muori alkoi pahoitella tarkastajan reikäisiä ja huonoja lapasia ja niinhän siinä kävi, että tarkastaja sai uudet lapaset ja muorilla oli yksi lammas ja yksi karitsa. Haapamäen rautatiesolmun läpi matkasi sota-aikana ja vielä 1950-luvun alussa paljon karjavaunuja. Lehmiä oli tarpeen lypsää asemalla pysähdyttäessä. Lypsytaitoiset rautatieläiset saivatkin lypsypalkakseen maitoa, mikä oli tietysti tiukkana aikana hyvä palkka. Myös evakkojunien lehmiltä saattoi pyytäjä saada maitoa. Kysymyksiä keskustelun tueksi. 1. Miten sota-aikana ja pula-aikana selviydyttiin? Mistä kaikkialta ruoka tuli? 2. Metsän antimet ovat olleet tärkeitä. Mitä sieltä kerättiin? 3. Tekstissä puhutaan talkoista. Mitä ne ovat? 4. Millainen oli hyvä talkoopaikka? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sodasta, sadosta, säännöstelystä ja talkoista Subject The topic of the resource Keuruu rautatieläiset sota-aika säännöstely talkoot elintarvikkeet maatilat sadonkorjuu marjanpoiminta lehmät karjanhoito kansanhuolto muistelu kokemuskerronta muistot Haapamäki (Keuruu) 1940-luku 1950-luku Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2020 Description An account of the resource Haapamäen muistelupiiriläiset muistelevat sota-ajan säännöstelyä ja rautatieläiskylän elämää silloin, kun kaikesta oli pulaa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Yhdistysten arkistoista Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on tekstejä ja kuvia, jotka ovat peräisin keuruulaisten yhdistysten ja järjestöjen arkistoista tai ovat heidän itsensä tuottamia. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Näin joulun alla tulee mieleen, miten entisaikaan vietettiin joulua täällä Keuruulla. Ennen kuin joulun viettoon päästiin, oli tehtävä monet valmistelut. Varilimppu eli varituinen leivottiin jo ennen suursiivousta. Varilimppua säilytettiin laarissa, kuivissa rukiissa ja hapanleipä vaikkanoissa eli vartaissa. Sitten alkoikin siivoukset. Aloitettiin vierashuoneista, siis kamareista ja siivous tehtiinkin perusteellisesti. Kaikki tavarat vietiin ulos tuulettumaan ja katajanoksilla riimottiin katot ja seinät. Kamareiden siivous kesti parikin päivää. Kahta viikkoa ennen joulua siivottiin suuri tupa. Tupa riimottiin ensin katajanoksilla, siinä oli parikin ihmistä riimomassa. Miehet tekivät pitkistä kuusenoksista neljä sutia, joilla tuvan maalaamaton lattia hinkattiin. Suti laitettiin pitkään varteen ja se oli painava. Lattialle laitettiin hiekkaa ja kylmää vettä, mutta sutien päälle viskottiin lämmintä vettä. Tässä hommassa oli neljä miestä työssä, kaksi aina hinkkasi yhtä sutia. Välillä huuhdeltiin vedellä enin lika pois. Sitä varten oli seinässä lattian rajassa reikä, josta vesi valui ulos. Kun tarpeeksi oli hinkattu alkoi huuhtelu. Kuluneet sutit vietiin pihalle. Huuhtelu tapahtui siten, että vettä heitettiin ämpärillä lattialle ja siinä oli kolme, neljä naisihmistä luudilla lakaisemassa. Vesi laastiin jälleen lattian rajassa olleeseen reikään, josta se valui ulos. Vettä käytettiin runsaasti ja sitä ajoivat nyt miehet hevosella karjakeittiöstä. Siinä olikin ukoilla hommaa. Vettä tuotiin kylmänä ja kuumana ja sitä kului paljon ennen kuin tuvan suuri lattia oli äitini mielestä hyvin pesty ja huuhdeltu. Niin kauan piti huuhdella, että valkoinen kuohu tuli laastessa veteen. Sitten lattia kuivattiin nokkossäkeillä kuivaksi. Pestyt sängyt tuotiin tupaan. Ne täytettiin pitkillä, kuivilla rukiin oljilla ja sitten laitettiin pellavainen raiti olkien päälle. Lampaan vällyt oli peitteenä. Ja tuoksu oli hyvä. Siinä oli puhtaan lattian ja kuivien olkien tuoksua. Pystyraasu, jossa oli metriset halot palamassa, kuivatti pestyn tuvan lattian. Mutta ei tätä kaikkea yhtä kyytiä tehty. Sitä syötiin ja juotiin välillä! Jouluruokien valmistelu oli toinen suuri työ, koska kaikki tehtiin kotona. Syysteurastus oli tehty marraskuussa, joten siankinkku, lehmän ja lampaan reisi olivat aitassa suolavedessä. Sieltä ne sitten haettiin ja ensin keitettiin ja sitten paistettiin suuressa tuvan uunissa. Joulupöytään näistä sitten leikattiin kylminä valmiita siivuja. Jouluruokiin kuuluivat lanttu- ja perunalaatikot. Lantut ja perunat kuorittiin karjakeittiössä. Lipeäkala valmistettiin kotona, samoin kalja. Joulun alusviikolla leivottiin ohrahiivaleipä ja pulla. Pikkuleipiä ei tehty eikä kakkuja. Aattoaamuna tuotiin joulukuusi. Ukot hakkasivat tuuman pituisia kuusenoksia, joita ripoteltiin tuvan valkoiselle lattialle. Ne tuoksuivat hyvältä, mutta pistelivät vietävästi paljaita jalkapohjia. Joulusauna oli keskellä päivää ja saunan jälkeen juotiin kahvia pullan kanssa. Täytyy vielä mainita, että myös kotieläimille annettiin jouluna ylimääräiset ruoka-annokset ja navettakin oli suursiivottu kaikkein ensimmäiseksi. Jouluaaton ruokiin kuului vielä lihakeitto, joka oli tehty sianlihasta ja pienistä, samankokoisista perunoista, joita ei oltu paloiteltu. Jälkiruokana oli aina rusinakeitto. Sitä tehtiin noin 20 litraa. Sen kanssa oli ohraryynipuuroa. Väkeä oli joulupöydässä alun kolmattakymmentä. Kotonani Lammasahossa oli tapana, että jouluillalliselle haettiin myös naapurit Hartulta, Jussilasta, Virtaselta ja Räsäseltä. Heidät haettiin ja vietiin hevoskyydillä. Joulupukkia ei käynyt koskaan. Ukko, Janne Sankila, luki Jouluevankeliumia ja laulettiin virsi. Ruuan jälkeen juotiin kahvit pullan kera. Joulukirkkoon lähdettiin neljällä hevosella. Kirkko alkoi kello kuusi. Minä ajoin aina yhtä hevosta, kun siihen ikään tulin, vähän toiselle kymmenelle. Istuin kuskipukilla, karjakko ja sisäkkö istuivat takana. Siinä tumpelit soi ja kovaa mentiin Leena-hevosella. Nämä ovat minun muistojani entisajan joulunvietosta. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Entisajan joulunvietosta Keuruulla Subject The topic of the resource Keuruu joulu jouluperinne perinne ruokaperinne muistelu kokemuskerronta muistot siivous maalaistalot Creator An entity primarily responsible for making the resource Pekkala, Lyyli Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Lyyli Pekkala kertoo muistojaan joulunvietosta entisajan Keuruulla. Pekkala piti esitelmänsä Keuruun Marttojen pikkujouluissa Keuruulla pappilassa 11.12.1978. Date Created Date of creation of the resource. 1978 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Yritysten tarinoita Description An account of the resource Kokoelma sisältää keuruulaisia tarinoita yritysmaailmasta. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät yritykset yrittäjät Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h3>Oy Stockhaus Ab Keuruulle</h3> Ruotsalainen vaatealan yritys Stockhaus Ab halusi perustaa teollisuushallin ja farmaritehtaan Keuruulle kolmesta syystä: runsas työvoima, kaunis paikka ja ystävälliset ihmiset. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka Stockhaus alun perin kuuli Keuruusta? Sopimus solmittiin kesällä 1973. Sopimuksen allekirjoittivat kunnanjohtaja Eino Nurmela ja Stockhausin johtaja Lars Stockhaus. Alkuun oli määrä ommella farmarihousuja, mutta myöhemmin laajennettiin myös farkkutakkeihin. Kaupan pakettihinta oli yli miljoona markkaa, ja se sisälsi tontin, rakennuskustannukset kaikkine sähkö-, vesi-, ja viemäriliittymineen, lämmityslaitteineen sekä valaisulaitteineen. Lisäksi tarvittiin sähköliittymät linjan koneita varten ja sosiaalitilat. Halli rakentui juuri sellaiseksi kuin tilaaja toivoi: rakennusmestari Reino Mikkonen oli suunnitteluvaiheessa tiiviisti yhteydessä Stockhausiin ja omistajien toivomuksia huomioitiin. Rakennusvaiheen rakennusmestarina toimi Martti Usvamaa. Rakentajat olivat keuruulaisia. Teollisuushalli sijaitsee edelleen Mäntäntien varressa. <h3>Ompelijakurssi yhteistyössä Jyväskylän ammatillisen kurssikeskuksen kanssa</h3> Keuruu sitoutui järjestämään ompelijakurssin yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa. Se tapahtui ammattikasvatushallituksen myöntämillä varoilla "toimeenpanevien työllisyysammattikurssien" järjestämiseen. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Jyväskylän kurssikeskuksen kanssa niille, joilla ei ollut koulutusta. Ompelijakursseja järjestettiin useita. Tehtaaseen työllistyi ammattikoulun suorittaneita ompelijoita, mutta heillekin teollinen ompelu oli uutta. Stockhausin johto kehui ompelijoiden ammattitaitoa ja housujen erinomaista laatua. Viisi parasta ompelijakurssin suorittanutta palkittiin. Ensimmäiset farmarit sai kunnanjohtaja Eino Nurmela. <h3>Lisää koulutusta</h3> Lisäksi järjestettiin johtamistaidon kursseja ja esimieskursseja. Esimieheksi ryhtyminen oli joillekin kova paikka. Saattoi olla, että kurssilainen oli alun perin halunnut ompelijaksi, mutta hänet sitten johto halusi työnjohtajaksi. Työnjohtajan tuli ensisijaisesti pitää huoli, että aikatauluissa pysyttiin. Lisäksi hän hoiti ongelmatilanteita. Ompelua ei tehtävään kuulunut niinkään. <h3>Ompelutyöt alkavat</h3> Ompelu alkoi rakentamisen ollessa kesken, Rekan tiloissa, sillä samalla alueella sijaitsivat Kaapelitehdas Reka ja TVH:n tilat. Tehtaanjohtajana toimi Pentti Uitto. Alkuvaiheessa vähän aikaa mukana johtotehtävissä toimi ruotsalainen Kurt Fast, työnjohtajana toimi Mauno Oksman, joka tuli Portugalista Stockhausin tehtailta. Fast oli vain vähän aikaa. Aluksi työntekijät saivat tuntipalkkaa, myöhemmin tuli urakkapalkka, jota ei olisi haluttu. Urakkaan pääseminen vaati melkoisia ponnistuksia: esim. 180 haarasaumaa saattoi urakalla ommella päivässä, ja silti urakka oli vain 130 %. Aikaa ei saanut mennä mihinkään turhaan, tätä korostettiin myös ompelukursseilla: turhat liikkeet koulutettiin pois. Jonkin ajan kuluttua saatiin ruotsalainen palkkataso, joka oli n. 20 % suomalaista parempi. <h3>Henkilökunnasta ja eri tehtävistä</h3> Enimmillään tehtaassa lienee ollut n. 170 työntekijää, alun perin kaavailtiin yli 200 työntekijän laitosta. Ammatteja olivat mm. vaiheompelija, työnjohtaja ja ompelukonemekaanikko. Lisäksi leikkaamossa olivat leikkaajat, nauhoilla kiersi työnjakajat, sillä ”nauha” ei vielä alkuvaiheessa pyörinyt. Nauhoja oli kolme ja yhdellä nauhalla työskenteli n. 20 ompelijaa. Oli myös viimeistämö, jossa valmiit vaatteet viimeisteltiin lähetyskuntoon. Lisäksi oli konttori, jossa laskettiin palkat ja jaettiin tilinauhat. Työvuoro oli klo 7-16. Ylitöitä tehtiin joskus, mutta ei kahta vuoroa. Voimalalakon aikaan tehtaassa ei ollut sähköä ja työt seisoivat. Raaka-ainetta saatiin Suomesta, mm. Finlayson valmisti kankaita. Ostajan mukaan Stockhausin farkuilla oli hyvä maine: keuruulaiset, Stockhausin farkut olivat hyvin ommeltuja ja kestäviä. Keuruun tehdas möi tuotteita suoraan, ostaja neuvotteli sopimukset. 1970-luku ja vielä 1980-lukukin oli suomalaisen tekstiiliteollisuuden kulta-aikaa, tehtaita perustettiin paljon. Stockhausin tehdas nousi Keuruulle muutoinkin voimakkaan paikallisen teollisen nousukauden aikaan: samaan aikaan vilkasta toimintaa oli Tiwillä, Rekalla sekä Otavalla. Liekö tässä vaikuttanut kunnan johtajan aktiivisuus vai paikallisten toimijoiden oma yrittäminen? <h3>Itäviennin romahdus lopetti tehtaan</h3> Muutoksia tapahtui tehtaan omistuksissa ja Stockhaus muuttui Staytoniksi, ja myöhemmin ennen lopettamista, vielä Beaversin tehtaaksi. Tehdas toimi vuoteen 1991 saakka. Suomalainen tekstiiliteollisuus ei ehtinyt muuntautua länsivientiin. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Farkkutehtaan perustaminen Keuruulle Description An account of the resource Ruotsalainen farkkutehdas Oy Stockhaus Ab perustetaan Keuruulle 1970-luvulla, joka oli vahvaa kasvun aikaa Keurusseudulla. Creator An entity primarily responsible for making the resource Keuruun kaupunginkirjasto Subject The topic of the resource Keuruu vaateteollisuus teollisuus tehtaat yritykset Uitto, Pentti Usvamaa, Martti Nurmela, Eino Stockhaus, Lars Mikkonen, Reino ompelijat Source A related resource from which the described resource is derived Suur-Keuruun Sanomat 21.6.1973 Suur-Keuruun Sanomat 3.8.1973 Suur-Keuruun Sanomat 27.9.1973 Suur-Keuruun Sanomat 10.11.1973 Suur-Keuruun Sanomat 13.11.1973 Suur-Keuruun Sanomat 22.12.1973 Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Soile Lähdeaho Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Sunnuntaiaamu klo 9 Vuorelan tuvassa. Isä luki Keskisuomalaista, äiti hääri ruoanlaitossa hellan luona. Isoveli Martti oli hiihtämässä, isosisko Airi luki Yhteishyvää ja liekutti samalla kaksosten, pikkusiskojemme Kertun ja Kirstin kahdenmaattavaa kehtoa ja minä kirnusin. Se oli veivattava kirnu, jossa oli tuutti, missä hapankerma oli. Piti veivata tasaiseen tahtiin. Alkoi kuulua kolinaa. Mistä se kuului? - No, Martti laittaa suksia, seinälle tai jos Rongon Jussi tulee kuuntelemaan jumalanpalvelusta, meillä kun oli patteriradio. Viimein isä lähti ovesta ulos katsomaan, tuli kiireesti sisälle ja huusi: - Tuli on irti, viekää lapsia ulos. Äiti veti suutaan nauruun ja sanoi: - Mitä sinä nyt? Totta se oli. Vintti oli ilmiliekeissä, puita putoili alas. Kohta oli hangella kaksosten tyhjä kehto ja äidin musta pata, jotka huomasin kiirehtiessämme Mäenpäähän n. 300-400 m päässä olevaan naapuriin. Siinä äiti ja Airi kantoivat kaksosia ja minä tarvoin hangessa omin voimin. Ei ollut tietä, hanget olivat vielä korkeat. En ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Olivat lehmät navetassa vaarassa? Itkin sitä, ja äiti käski Airin lähteä viemään minua navettaan, että näkisin, ettei siellä ollut hätää. Lehmät märehtivät rauhassa. Palatessamme vasta näin palavan kotimme, ihmisiä seisoi ympärillä, mitään ei voinut tehdä. Kun tulipalo oli huomattu, väkeä alkoi tulla apuun ämpäreineen ja lapioineen, mutta se oli myöhäistä. Koskettelimme navetassa tullessamme lähistöllä olevan aitan avaimia. Ne olivat tulikuumia. Olin rauhoittunut, kun pääsimme Mäenpäähän. Tykkäsin lehmistä, vaikka toisaalta pelkäsinkin niitä. Siinä oli iso perhe puilla paljailla. Meillä oli paljon sukulaisia Keuruulla ja Multialla. Apua saatiin yllin kyllin. Isä alkoi järjestää meille asuntoa Vuorelan saunasta. Lauteet purettiin pois ja muurattiin hella nurkkaan. Me lapset saimme saunakamarin nukkumapaikaksi. Se oli hyvinkin lämmin, kun illalla pantiin kamiinaan valkea. Sahanpurut paloivat hitaasti, ja lämpöä riitti aamuun asti. Hyvinhän siinä tultiin toimeen. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tulipalo Vuorelassa huhtikuussa v. 1934 Subject The topic of the resource Keuruu Jukojärvi (Keuruu) Vuorela tulipalot lapsuus 1930-luku muistelu muistot kokemuskerronta Description An account of the resource Pirkko Mäntysaari muistelee Vuorelan päärakennuksen tulipaloa v. 1934. Hänen isänsä oli runoilija Einari Vuorelan nuorin veli Viljo Henrik Vuorela. Creator An entity primarily responsible for making the resource Pirkko Mäntysaari (o.s. Vuorela) Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Olin vajaa neljä vuotta vanha. Vanhemmat sisarukseni Airi ja Martti olivat koulussa. Ihailin heidän koulutavaroitaan kovasti. Airin kynä, kumi, viivoitin ja maapallonmuotoinen teroituskone olivat ihmeellisiä. Varsinkin kynä, se kuusikulmainen, keltainen, jota nykyäänkin käytetään. Kun Airi teki koulutehtäviään, sain istua vieressä katselemassa, jos osasin olla häiritsemättä tarkkaa työtä. Airi oli tärkeän näköinen käyttäessään kynää. Jos tuli huono numero laskuvihkoon, hän otti kumin ja pyyhki sen pois. Merkillistä. Joskus, kun Airi oli hyvällä päällä, sain ottaa kynän käteeni. Se oli n. 10-12 cm pitkä ja hyvin teroitettu. Kokeilin ”Keskisuomalaisen” reunaan ja viivaa tuli. Ei saanut painaa, ettei vaan terä katkea. Kun minäkin halusin oman kynän, niin äiti sanoi, että jos pukki toisi, joulu kun oli lähellä. Siinäpä se! Miten saan ajan siihen asti kulumaan, ja olinko ollut tarpeeksi kiltti. Tontut alkoivat hiiviskellä hämärällä pihalla, kun olin polvillani ikkunan edessä penkillä hämärässä tuvassa ja katselin ulos – Airi ja Martti olivat silloin aina ulkona ja kertoivat sisälle tullessaan, että tonttuja on jo liikkeellä, että he olivat nähneet. Ihmettelin, mikä heitä niin nauratti. Tuli jouluaatto. Kuusi seisoi permannolla, tähti latvassa, oksilla kynttilöitä, kuusenkaramelleja ja suomenlippunauha. Teimme suuren piirin kuusen ympärille, kävelimme kuusen ympärillä ja lauloimme ”joulupuu on rakennettu…”. Ei se piiri niin kovin suuri ollut, kun kaksoset Kirsti ja Kerttu olivat vielä pieniä, mutta isä, äiti ja me kolme isompaa kumminkin. Mutta sitten alkoi tapahtua. Kolinaa kuului eteisestä, ja isä meni avaamaan. Joulupukki siellä kolisteli, turkki nurin, leveäkärkiset pieksut jalassa, koirannahkarukkaset kädessä ja pitkä valkoinen parta. Pukki puhui kuuluvalla äänellä keskustellessaan isän kanssa penkillä istuen. Kyseli, onko kilttejä lapsia. Silloin minua vietiin. Mummu oli kamarin sängyssä jalkavaivaisena kyljellään, ja minä loikkasin sänkyyn mummun selän taakse piiloon. Oli suora yhteys tuvasta kamariin, kun ovi oli auki. Sieltä oli helppo seurata tilannetta, kun lahjojen jako alkoi: ”Martille, Airille” kuului pukin ääni. Sitten ”Leenalle” ja se olin minä. Koska toinen nimeni Leena oli helppo sanoa, niin oli päätetty, että olen Leena. Kiireesti hakemaan lahjaa, kai sentään kiitin, vaikka niin jännitti. Näin heti paketin päältä, että ei se ole oikea kynä, kun paketti on noin pitkä. Pettymys oli suuri. Revin mummun selän takana paperit pois päältä. Pitkä se oli ja sen takia niin painava. Ja mitä! Ei terää, vaan molemmat päät tasaisia! Pukin lähdettyä isä vuoli puukolla terän, joka oli puun sisällä. Kyllä se siinä keveni ajan mittaan, vaikka ensin tuntui painavalta. Kaupan tiskipaperiin piirtelin ahkerasti ja tavan takaa piti Airilta lainata teroitinta. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ensimmäinen muistamani joululahja Subject The topic of the resource Jukojärvi (Keuruu) Vuorela joulu joululahjat 1930-luku muistelu kokemuskerronta muistot lapsuus jouluperinne Description An account of the resource Pirkko Mäntysaari (o.s. Vuorela) muistelee ensimmäistä joululahjaansa Keuruun Jukojärvellä Vuorelassa. Hänen isänsä oli runoilija Einari Vuorelan nuorin veli Viljo Henrik Vuorela. Creator An entity primarily responsible for making the resource Pirkko Mäntysaari (o.s. Vuorela) Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vilkas Haapamäki kärsi 1940- ja 1950-luvuilla asuntopulasta. Työtä riitti ja paikkakunnalle saapui paljon työväkeä erityisesti Pohjanmaalta. Sellainen sanontakin oli, että Haapamäki on lehtimäkeläisten Amerikka. Moni rautatieläisperhe asui alivuokralaisena jopa rautatievaunuissa. Useita parakkeja rakennettiin eri puolille asemankylää väliaikaisiksi asunnoiksi. Heinosen talojen ja Miljoonatalon lähelle radan varteen Tervamäelle päin rakennettiin monen parakin kokonaisuus, joka sai haapamäkisten suussa nimen Korsukylä. Esimerkiksi vuonna 1952 Korsukylässä oli kahdeksan parakkia. Yhdessä parakissa asui kaksi perhettä. Parakit olivat varsin kevytrakenteisia ja talvella kylmiä. Pihassa oli ulkorakennuksia ja viljelypalstoja. Korsukylä hiljeni 1960-luvulla ja rakennukset purettiin. Perheille oli siihen mennessä löytynyt paremmat asunnot. Myös omakotitalotontteja saatiin. Tammikuussa 1950 Haapamäelle valmistui moderni ja näyttävä 4-kerroksinen rautatiehenkilöstön asuintalo asemankylälle radan läheisyyteen. Paikalla oli ennen ollut eräänlainen kaatopaikka, jonne VR:n jätteet oli viety monttuun. Talo käsitti yhteensä 24 asuntoa kahdessa rapussa. Piirustukset olivat ajan rautatieläistalolle tyypilliset ja samanlaisia kerrostaloja on muillakin rautatiepaikkakunnilla. Huoneistoja oli kahdenlaisia: pienempiä, joissa oli huone alkoveineen, keittiö ja kylpyhuone sekä suurempia useamman huoneen asuntoja erkkereineen. Talossa oli myös kellarikerros ja talonmiehellä oma asuntonsa. Huoneistoissa oli puuhellat ja koko taloa lämmitettiin puulla. Polttopuuta sai ostaa halkotarhalta. Talon vesivaraaja osoittautui liian pieneksi. Talonmies sai usein moitteita, kun lämmin vesi loppui tuon tuosta vaikka kattilaa kuinka lämmitti. Isoa kivirakennusta alettiin kutsua Pyramidiksi eli Pyrkaksi. Huoneistoista 13, A-rappu, oli varattu liikennepuolen henkilökunnalle. Konepuolen henkilökunnalle oli varattu 11 huoneistoa, B-rappu. Asukkaat valittiin talousosaston johtajan päätöksellä ja nimet ilmoitettiin paikallislehdessä. Pyramidi oli pitkään paremman väen talo. Rataosaston väkeä ei taloon otettu ennen kuin 1970-luvulla. 2000-luvulla talo hiljentyi, mutta on vielä muistuttamassa Haapamäen kulta-ajasta. Alustavia suunnitelmia tehtiin myös toisen samanlaisen talon rakentamiseksi, mutta se ei koskaan valmistunut. Asuntopula alkoi helpottaa, kun omakotitalotontteja kaavoitettiin Pihlajaojalle, Kumpulammelle, Heikintielle, Siirantielle ja Hakatalot Hakatielle. Näissäkin rakennuksissa oli usein yläkerrassa vuokralaisia. Lainaakin saatiin sukkelammin maksettua vuokratulojen avulla. Haapamäen rautatieläistaajamassa jälleenrakennuskauden avainhenkilö oli VR:n rakennusmestari Väinö. E. Lehtinen. Häntä kutsuttiin mestari Lehtiseksi, erotukseksi maalari Lehtisestä eli Viljo Lehtisestä. Topparoikan miehet olivat antaneet mestari Lehtiselle lisäksi lempinimen Leivän isä. Luonteeltaan mestari Lehtinen oli kansan mies. Kun hän kertoi vakavalla naamalla värikästä tarinaa, kuulija ei voinut olla varma, mentiinkö kuitenkin liioittelun puolelle vai pysyttiinkö totuudessa. Haapamäellä on kymmeniä mestari Lehtisen piirtämiä taloja. Lehtinen oli mukana myös rakennusvalvonnassa lähtien siitä, mistä perustusten hiekka haettiin ja millaista sen tuli olla. Hän auttoi myös rakennustarpeiden hankinnassa aikana, kun kaikesta oli pulaa. Mestari Lehtisen asiantuntemus oli tarpeen myös kunnallistekniikan toteuttamisessa Haapamäellä. Muun muassa vesi- ja viemäriverkoston rakentaminen 1950-luvulla oli VR:n ja kunnan yhteistyötä ja mestari Lehtisellä oli hankkeessa tärkeä rooli. Esimerkiksi vuonna 1953 rakennusmestari Lehtinen toimi Haapamäen rakennussuunnitelma-alueen lautakunnan puheenjohtajana, sihteerinä ja rakennustarkastajana, yhtäaikaisesti. Tuohon aikaan VR:n rakennuksetkin pidettiin kunnossa. Mestari Lehtisellä oli kolmen kirvesmiehen ja kahden maalarin porukka, jotka korjasivat ja kunnostivat VR:n asuintaloja ja liikennepuolen rakennuksia. Näin paikat pysyivät edustavina kovassakin käytössä vilkkaalla risteysasemalla. Kysymyksiä keskustelun tueksi: 1. Millaisia erilaisia asuinpaikkoja tekstissä mainitaan? 2. Tammikuussa v. 1950 valmistui hieno kerrostalo. Minkä se sai lempinimeksi? 3. Miten taloa kuvataan ja miten sitä asutettiin? 4. Haapamäellä oli tuohon aikaan useita Lehtisiä. Keitä he olivat ja miten heitä kuvataan tekstissä? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pyramidi, Korsukylä ja ilmiöitä jälleenrakennuskaudelta Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) rautatieläiset rautatievirkamiehet jälleenrakentaminen asuminen asunnot Lehtinen, Väinö. E kunnallistekniikka kerrostalot omakotitalot 1940-luku 1950-luku muistelu muistot kokemuskerronta Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Keuruun kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muisteli syykaudella 2020 asumista jälleenrakennuskaudella. Haapamäen risteysasema eli sodan jälkeen kultakauttaan. Rautatieläispaikkakuntaa vaivasi kuitenkin vakava asuntopula. Date Created Date of creation of the resource. 2020 https://keuruunveraja.fi/files/original/6f71655b304bf42bf493e30d455497f6.pdf 97f7329cf7a4ca7d9563de50c87de760 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kuin valkeat käärmeet Subject The topic of the resource kalastus katiskakalastus verkkokalastus lapsuus muistelmat Keuruu -- Jukojärvi 1940-luku Description An account of the resource Kirjoittaja kuvaa katiskojen ja verkkojen kokemista isän kanssa lapsuudessaan Keuruun Jukojärvellä. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 18 (2006). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 18 : syyskuu 2006. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/7755eb41d9b8b30fc0f5a3aadedaee69.pdf 99ba9bcef3d6f3a6116b4cd9a2f39839 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Neljä lehmää ometassa Subject The topic of the resource karjanhoito lehmät suomenkarja lampaanhoito porsaat maatalousrakennukset muistelmat lapsuus Keuruu -- Jukojärvi 1940-luku Description An account of the resource Kirjoittaja kuvaa navettarakennuksen asukkaita ja toimia lapsuudessaan Keuruun Jukojärvellä. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 20 (2007). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 20 : toukokuu 2007. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/bf8071450051991e26948a2f5d6264d1.pdf 13d9099cafd1082eda7f67067c6ca04a Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kovaa voita ja korviketta Subject The topic of the resource ruokatalous voi tavat (tapakulttuuri) muistelmat lapsuus Keuruu -- Jukojärvi 1940-luku Description An account of the resource Kirjoittaja kuvaa ruokatapoja lapsuudessaan Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 26 (2009). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 26 : toukokuu 2009. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/3984c1c8048ce089770665854f71bf43.pdf 5497e811f4fb85a844a50392c68fa775 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Vaelluksella Vuorelaan Subject The topic of the resource retket maisema Jukojärvi (Keuruu) Multia Vuorela, Einari Description An account of the resource Kirjoittaja kuvaa osallistumistaan Vuorela-vaellukselle ja sen reittiä Multialta Keuruun Jukojärvelle Einari Vuorelan kirjailijakotiin kesäkuussa 2011. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 31 (2011). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 31 : joulukuu 2011. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/5e469d096c231f37a56a5e3168a13240.pdf f4af8c7eb4fbc4de340c5c0dad0f8f11 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tuomo Ilomäen tekstejä Kaiun korva -lehdestä Subject The topic of the resource muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Tuomo Ilomäen lyhyitä tarinoita lapsuudesta Keuruun Jukojärven Mantelassa. Tekstit on aiemmin julkaistu Kaiun Korva -lehdessä vuosina 2001-2012 sekä Ilomäen omakustanneteoksessa Kuin valkeat käärmeet (2013). Tuomo Ilomäki syntyi Keuruun Jukojärven Mantelassa vuonna 1939 talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti vuonna 1950 Jämsään, jossa Ilomäki aloitti oppikoulun Jämsän yhteiskoulussa ja myöhemmin kirjoitti sieltä myös ylioppilaaksi. Aikuisikänsä Tuomo Ilomäki on asunut Espoossa ja ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen mm. työssään sähköalalla sekä urheiluseuratoiminnassa. Hän itse kertoo Kuin valkeat käärmeet -kirjan saatesanoissa (s. 6): "Kirjoituskokoelman tarkoituksena on kertoa nuoremmille polville, millaista on ollut maalaiselämä Keski-Suomessa 1940-luvulla alle kymmenvuotiaan pojan kokemana." Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Tekstit julkaistaan Keuruun Veräjässä oikeudenhaltijan luvalla. Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2001-2012 Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pauketta pajasta Subject The topic of the resource pajat työvälineet muistelmat lapsuus Jukojärvi (Keuruu) 1940-luku Description An account of the resource Kirjoittaja kuvaa pajarakennusta ja siellä tehtyjä töitä ja työkaluja lapsuudessaan Keuruun Jukojärvellä. Tarina on alun perin julkaistu Kaiun korva -lehden numerossa 32 (2012). Creator An entity primarily responsible for making the resource Ilomäki, Tuomo Source A related resource from which the described resource is derived Kaiun korva : Jukojärven kylälehti. Nro 32 : toukokuu 2012. Ilomäki Tuomo, Kuin valkeat käärmeet. Espoo : Tuomo Ilomäki, 2013. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Rights Information about rights held in and over the resource Teksti on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla. Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf https://keuruunveraja.fi/files/original/becf876e4a1e67ea12bbef35ea11e929.jpg c4633226359e8b75cf5b3f133f4563da https://keuruunveraja.fi/files/original/00e45005ea2e3e67e80068469b24c739.jpg 69339f950e353a0a80224d5a19457ee6 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Yksi osa keuruulaista rakennushistoriaa ja kouluaikojeni muistoja katoaa: kaupungin vuokratalo, Kivelän Otonkaarteen "Nelonen" tai ”Valkonen talo” puretaan keväällä 2021. Nimistöllään Otonkaarre muistuttaa tilan alkuperäisen haltijan, Kivelän Oton ajasta. Perheemme muutti Otonkaarteelle v. 1976, jolloin aloitin koulun. Monet luokkakaverini asuivat tuossa talossa. <h3>Otonkaarre 4</h3> Nelosen kerhohuoneelle oli jännä mennä seurakunnan tyttökerhoon. Se oli maalaistytölle ensimmäinen ”kerho”. Siellä askarreltiin, laulettiin ja leikittiin. Kyllä pelotti, kun valoja sammutettiin ja ”Leijonaa mä metsästän” -leikki alkoi. Muistan käyneeni pyhäkoulussakin. Kun tuli jään yli Kivelään, ei tarvinnut kävellä Kiveläntien risteykseen saakka, sillä Tarhiantielle kulki oikopolku talon takaa. Siellä oli hyviä paikkoja talviseen mäenlaskuun. Kun rinteeseen alettiin rakentaa kerrostaloja, oikopolkua ei saanut enää käyttää. <h3>Leikkikentän lumo</h3> Nelosen edessä oleva leikkikenttä oli aivan mahtava, se tuntui niin suurelta. Sitä kiersi kiviaita, liekö ollut ihan Kivelän Oton itsensä tekemä? Kiviaitaa pitkin oli kiva kävellä, kiipeillä puihin ja leikkiä löytöretkeilijää. Se purettiin sittemmin ilmeisesti vaarallisena ja tilalle tuli tavallinen aita. Jonakin kesänä tuli leikkikentälle ohjaajia. Oli mukava, kun he keksivät leikkejä ja seurasivat touhujamme. Leikkikentällä menin ensi kerran karuselliin. Pääni vain ei kestänyt ja hurjien vauhtien jälkeen voin niin pahoin, että koko loppupäivä meni pilalle. Kentällä keinuttiin paljon. Nyt on uskomatonta, miten sitä uskalsi hypätä keinusta vauhdissa! Vallankin pojilla oli tavoitteena ottaa niin kovat vauhdit, että keinu menee ympäri. Pojat jättivät keinuja niin, että ne oli kiepautettu orren ympäri, jolloin pienempien oli vaikea niitä saada sieltä alas. Yksi rohkeuden osoitus oli keinua noin korkealla. Keinuessa potkaistiin kenkiä jalasta tai heitettiin palloa sylistä ja kauimmaksi lennättänyt voitti. Tyttöjen kanssa keinuttiin ja laulettiin sydämen kyllyydestä radiosta kuultuja hittejä: Armia ja Dannya, Katri Helenaa, Tapani Kansaa. Oli varmaan ohikulkijoilla hauskaa! <h3>Yhteiset pihaleikit</h3> Me Otonkaarteen lapset ja nuoret pelasimme yhdessä pesäpalloa ja muitakin pihaleikkejä, vaikka ikäeroa saattoi olla viisikin vuotta. Purtsu ja lamppupiilo olivat leikkejä, joita muistan 1970-1980-luvuilta. Oli jännää olla Nelosen takana syyspimeällä piilossa, kiertää taloa ja olla näkymättömissä, vilautella lampun valoa. <h3>Kyläilyä kavereiden luona</h3> Pääsin käymään talossa asuvien luokkakavereiden luona. Siellä näin elämäni ensimmäisen kerran, että teehen laitetaan maitoa. Kupit olivat hienot: ruskeaa lasia. Ja tee maistui niistä niin hyvältä. Jonkun kotona vieraillessa lapsenvahti tupakoi sisällä ja oli niin aikuinen tunne, kun sitä savua haisteli. Eikä ollut mitenkään outoa, että sisällä poltettiin. Huoneistot olivat mielestäni mukavan mallisia. En tiedä koettiinko niissä ahtautta, minä ainakin pääsin silloin tällöin yökylään. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kivelän Oton mailla – eräs aikakausi päätökseen Subject The topic of the resource rakennukset muistelu 1970-luku vuokra-asunnot leikit Keuruu Kivelä kerrostalot asuinalueet kokemuskerronta muistot lapsuus Creator An entity primarily responsible for making the resource Lähdeaho, Soile Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Keuruun Kivelässä Otonkaarteella sijainnut vuokratalo toi 1970-luvulla lapsia yhteen. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h2>Keuruu synnyinseutuni</h2> Mikä sen on tehnyt minulle niin rakkaaksi? Eivät lapsuuden muistot olleet suinkaan kovin onnellisia. Mutta aika kultaa muistot. Äitimme sairastui ”lentävään keuhkotautiin”, ja joutui parantolaan Kinkomaalle Jyväskylään. Mantelan Iita kävi lypsyllä ja ruokia laittamassa. Vuonna 1936 äiti kuoli. Perheemme hajosi. Pikkusiskoni Kerttu vietiin Jukojärven Autioon Eedla-tädille, äidin siskolle ja toinen pikkusiskoni Kirsti Multian Kotivuorelle Elina-tädille, veljeni Martti Lauri-sedälle Inkeroisiin. Minä ja isosiskoni Airi menimme Satakuntaan. Äidillä oli sielläkin 2 siskoa, Köyliössä ja Säkylässä. Airi avioitui myöhemmin Varsinais-Suomeen Tarvasjoelle. Pääsin usein käymään Keuruulla. Einari-sedän luona poikkesin Jukojärven koululla sekä Vuorelassa. Tutustuin myös sedän puolisoon Laura-tätiin eli kirjailija Laura Sointeeseen. Laura-tädin monet lasten satukirjat olivat tuttuja jo ennestään, kun saimme niitä jo Vuorelaan. Vuosien mittaan olin usein hiihtolomalla Keuruulla ja Keuruu-Multia suksenlatu tuli tutuksi. Sukulaisten tapaaminen oli iloinen odotettu tapahtuma. Oli aina ilo tulla Keuruulle ja tavata siskot ja veli, joiden kanssa ei ollut mahdollista viettää aikaa lapsuudessa. Se iloisuus, kiireettömyys ja puheen selkeä ja eloisa runsaus oli aina nautittavaa kuunneltavaa. Nyt tapaamismahdollisuutta ei ole, mutta ovat nämä muistot elävinä mielessäni. Minulle niin rakas runo on Einari Vuorelan Kotiseudun vuoret. <h2>Muistelen setääni Einari Vuorelaa</h2> Runoilija Einari Vuorelan nuorin veli oli isäni Viljo Vuorela. Einari-setä kävi usein kotonani ja synnyinkodissaan Vuorelassa 1934 vuoteen asti. Hänen äitinsä ja mummoni kuoli silloin. Olin 3-vuotias, mutta muistan, kuinka hän pyysi minua saunapiiakseen. Istuimme saunankiukaan edessä ja lämmitimme saunaa. Setä tarinoi ja minä söin rusinoita punaisesta rasiasta, jonka sain häneltä. Äitienpäivän aikaan häneltä tuli valkoinen postikortti Kristiina-mummolle. Siinä oli teksti ”Taita oksa pihapihlajasta, Einari”. Sitä ihasteltiin suvun kesken pitkään. <h2>Taiteilija Kalle Löytänä vieraana Vuorelassa</h2> Talvella 1934 setä toi ystävänsä taidemaalari Kalle Löytänän meille. Taiteilija hiihteli päivät tehden luonnoksia, joita hän illalla maalasi tauluiksi öljyväreillä. Iltaisin taiteilija teki meistä piirroksia hiiliväreillä. Minä jouduin istumaan takkatulen äärellä kuumuudessa, mutta tulipa oltua taiteilijan mallina. Muistan kuvat mummosta liina päässä sekä pikkusiskoistani Kirstistä ja Kertusta, kun he söivät hiiliä takasta. - Puutostauti, sanottiin. Tytöt olivat 2-vuotiaita. Suuri vahinko tuli taiteilija Kalle Löytänälle, kun hänen koko talven tuotantonsa paloi huhtikuun tulipalossa. Vuonna 1936 asuimme jo uudessa talossa, jonka isä rakensi. – sama talo, joka nykyään tunnetaan Vuorelana. Isän Emma-siskon mies oli muurarina. Olin aina mukana rakennuksella ja opin tuntemaan mitat, naulatuumat ja ikkunan hakaset ym. <h2>Opiskeluaikani ja Einari Vuorela</h2> Pidin Hämeenlinnan seminaarissa esitelmän Einari Vuorelasta, kun sitä kurssitoverit pyysivät. Setä lähetti valokuvia, joita heijastettiin kankaalle. Keuruun opettajat tekivät vierailukäynnin opiskelupaikkaani sedän aloitteesta. Mahtava päivä. Istuin valmiina uruissa aloittamaan aamuvirren, kun Keuruun arvokas opettajakunta asteli sisään virsikirjat kädessä klo 7.45 juhlasaliin. Kurssiohjelmassani oli pianonsoiton lisäksi urkujen soitto. Olin valinnut virren, jossa oli kauniit alku- ja loppusoitot. Se oli ikimuistettava tapahtuma. Vierailijat tutustuivat taloon päivän aikana. Setä seurasi minun vanavedessäni. Lähtiessään sanoi opettajakunnan puheenjohtaja Erkki Haapamäki minulle: - Sinulla on aina opettajanpaikka Keuruulla. Tuntui mahtavalta. <h2>Tapahtumapaikkana Vuorela</h2> Järjestin opiskelutovereilleni luokkakokouksen Jukojärvellä Vuorelaan v. 1992. Siellä Keuruun silloinen kaupunginjohtaja Eino Nurmela oli mukana, sillä hänen vaimonsa Liisa-Lotta oli kurssitoverini. Hän oli myös teatterikoulun käynyt. Kuulimme Liisa-Lotta Nurmelan esittämiä Einari Vuorelan runoja. Seuraavana päivänä olimme Eino Nurmelan vieraina Keuruun valtuustosalissa, se oli iloista seurustelua. Vuonna 1994 järjestin sukukokouksen Vuorelassa, jossa olimme suurella joukolla. Osallistuimme samalla Korpirastas-tilaisuuteen. Korpirastas oli minulle aina odotettu käynti samalla sukulaisissa. Säkylässä olin mukana Mummelit-naiskvartetissa. Olimme Korpirastas-tilaisuudessa 1990-luvulla Haapamäen yhteiskoululla. Lauloimme jukojärvisen Matti Riihimäen säveltämiä lauluja Einari Vuorelan runoihin. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kotiseudun vuoret - muistot vievät Vuorelaan Subject The topic of the resource kokemuskerronta muistelu Keuruu Jukojärvi (Keuruu) Vuorela, Einari Löytänä, Kalle muistot lapsuus perhesuhteet sisarukset runoilijat kirjailijat Soinne-Vuorela, Laura Nurmela, Eino taidemaalarit 1930-luku kirjailijakodit Mantela, Iita Description An account of the resource Lapsuuden muistot, hetket runoilijan seurassa ja rakkaan kotiseudun maisemat piirtyvät elävinä mieleen, kun Pirkko Mäntysaari (os. Vuorela) muistelee synnyinseutuaan, perhettään ja setäänsä, runoilija Einari Vuorelaa. Creator An entity primarily responsible for making the resource Pirkko Mäntysaari (os. Vuorela) Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupuinginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Soile Lähdeaho Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Rautatie saapui vihdoin Keuruun kirkonkylään, kun Jyväskylän rata valmistui vuonna 1897. Aiemmin Keuruun asema oli sijainnut vuodesta 1883 Haapamäellä. Keuruun rautatieasema rakennettiin rautatiehallituksen arkkitehti Bruno Granholmin tyyppipiirustusten mukaan V luokan asemaksi. Asemarakennuksen runsas koristelu ja kansallisromanttiset piirteet ovat tyypillisiä rakennusajalle ja Granholmin suunnittelemille rautatierakennuksille. Asema on säilynyt alkuperäisessä asussaan. Nykyään se on yksityiskäytössä. Viehättävä asema on usein mainittu Suomen kauneimmaksi. Asemaa ympäröi ajan tavan mukaan asemanpuisto hiekkakäytävineen ja istutuksineen. Puistoalue on sittemmin pienentynyt muun muassa valtatie 23 rakentamisen vuoksi. Rautatieaseman läheisyydessä sijaitsee aseman makasiinirakennus sekä entiset asemapäällikön ja ratamestarin talot. Ne muodostavat aseman kanssa rakennushistoriallisesti merkittävän kokonaisuuden. Keuruun asemamiljöö on osa Keuruun vanhaa keskustaa. Lähteet: Äijälä, Niina 2011: Keuruun keskusta. Rakennusinventointiraportti. Keski-Suomen museo. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun rautieasema Subject The topic of the resource Keuruu rautatieasemat rakennusperintö kulttuuriympäristö puurakentaminen Granholm, Bruno 1800-luku Description An account of the resource Keuruun rautatieasema avattiin vuonna  1897  ja sen on suunnitellut  Bruno Granholm . Nykyään rakennus on yksityiskäytössä. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pekanniemi on arkkitehti Laila Niemiojan kirjailija Olavi Paavolaiselle suunnittelema huvila. Talo on sisustettu ajan tyylin mukaan ja puutarhassa näkyy yhä Paavolaisen kädenjälki. Kiviselän Mustasalmen rantaan vuonna 1949 valmistuneen klassillisen tyylikkään huvilan tunnusmerkkejä ovat mm. aumakatto, pilarien varaan rakennettu ja liuskekivin verhoiltu kaunis kuisti, sekä pyöreä makuuhuoneen ikkuna. Sisustukseltaan huvila edustaa 1940 - 50 -lukujen sisustustyyliä. Kalliolle tehdyn talon henkeä vaalii monipuolinen puutarha. Keuruulla ollessaan runoilija, klassikoiksi nousseitten matkakertomusten tekijä, radioteatterin johtaja ja tyyliniekka Olavi Paavolainen (1903 - 1964) rentoutui nauttien luonnosta ja puutarhanhoidosta. Paavolainen myös kirjoitti Keuruulla valmiiksi sotapäiväkirjansa Synkkä yksinpuhelu. Vuosien 1949 - 1964 kesinä Paavolaisen vieraina Pekanniemellä oli lukuisia aikakauden kulttuurihenkilöitä. Huvila on ollut pitkään yksityisessä käytössä. Se avattiin kesällä 2017 ensimmäistä kertaa yleisön nähtäväksi ammattitaitoisen oppaan johdolla. Huvila ja puutarha ovat avoinna sopimuksen mukaan. Lähde: www.pekanniemi.fi Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pekanniemi - Olavi Paavolaisen kesähuvila Subject The topic of the resource Keuruu Paavolainen, Olavi Niemioja, Laila 1940-luku huvilat vapaa-ajan asunnot kirjailijat rakennusperintö rakennukset Description An account of the resource Olavi Paavolaisen kesähuvila Pekanniemi on sisustettu ajan tyylin mukaan ja puutarhassa näkyy yhä Paavolaisen kädenjälki. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto. Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vesistöt ovat olleet Keuruulla tärkeitä kulkureittejä. Kirkkoveneillä tultiin Keurusselän poikki kirkkoon Mäntästä saakka. Keurusselän ensimmäinen höyrylaiva Keuru kuljetti vuodesta 1885 tavaraa, puuta ja matkustajia Kolhosta Mäntän kautta Keuruulle. Kirkkomatkalaisia kuljetettiin sunnuntaisin. Keuru-laivan liikennöinti loppui laivan huonokuntoisuuden vuoksi vuonna 1901. Mäntän patruuna G. A. Serlachius osti siipirataslaiva Elias Lönnrotin Keuruulle vuonna 1890. Laivan oli rakennuttanut Adolf Törngren ja se liikennöi vuodesta 1865 ensin Pyhäjärvellä ja sitten Näsijärvellä. Laivan nimi johtui siitä, että Elias Lönnrot oli toiminut Törngrenin omistamassa Laukon kartanossa kotiopettajana. 80 hevosvoiman höyrykone liikutti 31 metriä pitkää laivaa 20 kilometrin tuntivauhdilla. S/s Elias Lönnrotin tarkoituksena oli kuljettaa Keurusselällä rahtia ja puutavaraa, mutta sunnuntaisin se kuljetti myös kirkkoväkeä pappilan rantaan. Rautatien tultua Keuruun kirkonkylään vuonna 1897 matkustajat ja tavaraliikenne siirtyivät vähitellen kiskoille. Liikenne Mäntästä Keuruulle tehtiin vielä siipirataslaivalla. S/s Elias Lönnrot sai kilpailijan vuonna 1912, kun Kolhon Höyrysaha osti Tähti-nimisen höyrylaivan. Se liikennöi Kolhosta Keuruulle kahdesti viikossa. Vilppulan ja Mäntän seurakuntien itsenäistyminen ja siitä johtunut kirkkoliikenteen väheneminen sekä Keuruu-Kolho maantien valmistuminen olivat lopullisia iskuja Keurusselän laivaliikenteelle. S/s Elias Lönnrot romutettiin Mäntässä vuonna 1926. Jäljelle jäi vain ruori, joka kuuluu Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin. Keuruulla heräsi 1980-luvun alussa ajatus Elias Lönnrotin palauttamisesta Keurusselälle. Laivan dieselmoottorilla varustettu kopio valmistui Valmetin Laivateollisuus Oy:n telakalla Turussa. Laiva tuotiin maanteitse Keuruulle ja se alkoi liikennöidä kesäkuussa 1986. Ahtolan satama on laivan kotisatama. Tänään m/s Elias Lönnrot on tärkeä osa Keuruun matkailuelämää. Lähteet: www.vanhakeuruu.fi Tuomi-Nikula, Jorma 1986: Elias Lönnrot, Suomen viimeinen siipirataslaiva. Keurusprint. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Siipirataslaiva Elias Lönnrot Subject The topic of the resource Keuruu laivat vesiliikenne Keurusselkä risteilyalukset vesistöt 1800-luku 1900-luku Serlachius, G. A. Kolho (Mänttä-Vilppula) Mänttä-Vilppula henkilöliikenne tavaraliikenne Description An account of the resource Vuonna 1986 valmistunut M/S Elias Lönnrot tekee kesäisin risteilyjä Keurusselällä. Sen esikuva on vuodesta 1890 vesistöllä seilannut siipirataslaiva Elias Lönnrot. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keurusselkä oli 1800 - luvulla seutukunnallamme tärkeä liikenneväylä, kesällä vesitienä ja talvella jäitä pitkin kulkien. Tieyhteyttä Kolhon - Keuruun välillä ei silloin ollut. Sen vuoksi hyvinkin kaukaa Kolhosta aina Haikankylää ja Loilan kylää myöten hakeuduttiin ensin Kaijanselkää pitkin Koikan rantaan, siitä kävellen Keurusselän rantaan Ylä-Kaukaseen, josta sitten matkattiin järveä pitkin Keuruun kirkonkylään ja takaisin. – Kun oli totuttu käyttämään tätä liikennereittiä, se varmaan osaltaan viivästytti tien rakentamisen aloittamista 1800-luvulla Kolhon - Keuruun välille. Eri kyläkunnat rakensivat tai rakennuttivat kirkkoveneitä sunnuntaisia kirkkomatkoja varten ja niillä sitten tarvittaessa lähdettiin viikollakin matkan tekoon. Kerrotaan, että parhaimmillaan Ylä-Kaukasen rannassa oli koppeleissa ja veneteloilla 11 - 16 hankaisia kirkkoveneitä yhteensä 10 venettä. Tällä vene määrällä matkaan saattoi yhtä aikaa lähteä helposti 400 - 500 henkilöä. Kertoman mukaan eräänä sunnuntaina Kaukasen kirkkorantaan oli kerääntynyt lähes 800 henkeä. Kaikki eivät mahtuneet mukaan, mutta he jäivät seurustelemaan venerantaan. Kun kirkkoveneet palasivat, lähdettiin sitten porukalla kotimatkalle. Satoja henkilöitä kulki viikonvaihteessa kirkkotiellä Koikan rannan ja Ylä-Kaukasen kirkkovenerannan välillä. Missä ihmisiä liikkuu, sinne syntyy yritys- ja kauppatoimintaa. Niin myös 1850-luvulla. - Reilun puolen kilometrin matkalla ennen kirkkovenevalkamaa oli kellosepän, kultasepän, hopeasepän ja kuparisepän pajat. Kerrotaan, että siellä asui myös valuri, joka valoi pienehköjä vellikelloja ja kulkusia hevosten valjaisiin sekä lehmän kelloja ja lampaan tiukuja. Voidaan sanoa, että Ylä-Kaukasen kirkkotie oli sen ajan kauppakuja. Siellä sijaitsi varsinainen yritysrypäs. – Kellomestari oli kuuleman mukaan hyvin taitava. Häntä verrattiin jopa kuuluisiin Könninkellojen tekijöihin. Kupariseppä oli Järvenpään torppari. Hänen torppansa ja pajansa siirtyi myöhemmin Heinäahon mäelle, meidän maatilamme läheisyyteen. Tänäkin päivänä hänen pajansa paikka näkyy viljapellossa matalampana ja vaaleampana kasvustona. Sanan kuuloon matkaaminen oli tietenkin kirkkovenematkan tärkein asia, mutta samalla se oli mahdollisuus tavata tuttavia, vaihtaa kuulumisia ja myös mahdollisuus seurusteluun. Lukuisat olivat varmaankin ne avioliitot, joiden ensisilmäykset vaihdettiin juuri kirkkovenematkoilla. Ja mikäs sen somempaa, kun kihlatkin oli ostettavissa Ylä- Kaukasen kauppakujalta, jolla kello-, kulta- ja hopeaseppä tarjosivat palvelujaan. Venematkat sujuivat leppoisassa hengessä. Paluumatkalla soudettiin monesti kilpaa. Lähtöpiste oli Kaunissaaren eteläpää, josta sitten rykäistiin voimalla ja taidolla kohti Ylä-Kaukasen kirkkovenevalkamaa. - Mutta ikäviäkin tapahtumia noihin kirkkovenematkoihin liittyi. Järkyttävävin oli kirkkoveneonnettomuus elokuun 31 päivänä 1845, jolloin Haikan 11 hankainen kirkkovene kaatui kovassa tuulessa. Veneessä oli 37 henkilöä, heistä 26 hukkui ja vain 11 pelastui. Onnettomuus oli sisävesiliikenteen suurin siihen saakka, kun Kuru-laiva upposi Tampereen edustalla. Tuona sunnuntaina olivat kirkkoveneet lähteneet Kaukasen kirkkorannasta kirkkomatkalle, mukana Haikan 11 hankainen vene. Menomatka sujui kovasta vastatuulesta huolimatta hyvin. Kirkonmenojen aikana tuuli oli kuitenkin edelleen yltynyt. Se kaatoi metsää lavanaan, heitteli ruiskuhilaiden lyhteet peltojen reunoille ja valkeana vaahtosi Keurusselän pinta. Rannalla olijat varoittelivat venekuntia lähtemästä paluumatkalle. – Kaikki kuitenkin lähtivät. Myrsky oli hirveä. Jotkut venekunnat poikkesivat Kaunissaareen, toiset Peurunniemeen keventämään lastia tai odottelemaan tuulen tyyntymistä. Osa lähti Peurunniemestä kävelemään metsiä ja rantoja myöden Tiusalan myllyn kautta Kolhoon. Osa veneistä jatkoi matkaa. Myös Haikan kirkkovene, jossa oli 37 henkilöä mukana. Uskottiin, että hankamyötäinen tuuli auttaisi selviämään Ylä-Kaukasen kirkkovenerantaan. Perää piti Kaukasen torpan isäntä. Päästiin lähelle Kaukasen karia, johon kirkkoveneranta jo näkyi. – Kyseinen kari on Hyyrynniemen ja Raaskan saaren välissä, lähempänä Hyyrynniemeä. Kova hankamyötäinen tuuli painoi venettä lähemmäs karia. Matalikolla aallokko voimistui lisää. Hyökyaalto löi perästäpäin veneeseen. Seurasi vielä kolme suurta aaltoa. Ne täyttivät veneen vedellä ja vene kaatui. Syntyi hirveä hälinä, huuto ja rukous, kun ihmiset taistelivat elämästään aaltojen joukossa. He pyrkivät pitämään veneen laidoista kiinni, mutta kun aallot pyörittivät venettä, yksi toisensa perään menetti otteensa ja painui pinnan alle. Haikan venekunnan taistellessa vedessä, eivät ohi soutavat venekunnat uskaltaneet pysähtyä auttamaan, peläten nekin uppoavansa, täydessä lastissa kun olivat. Sen vuoksi ne ensin soutivat kirkkorantaan tyhjentämään lastinsa jossa ryhdyttiin järjestämään pelastajia onnettomuuspaikalle. Ihmiset olivat säikähtäneitä ja peloissaan näkemästään ja vapaaehtoisia ei heti alkanut löytyä. Silloin Kolhon talon renki Opatia riskinä miehenä määräsi kymmenen miestä mukaansa. He soutivat onnettomuuspaikalle pelastamaan vielä pinnalla pysyneitä. Heitä oli vain 11, sillä 26 oli hukkunut. Kaukasen ja Järvenpään pajoissa taottiin naarausvälineitä hukkuneiden löytämiseksi. Onnettomuuden uhrien hautajaisista muodostui mykistäviä surutilaisuuksia. Samasta talosta oli viisikin vainajaa tämän onnettomuuden uhrina haudattavana. Kolhon talosta 5, Riihiahosta ja Ykspuulta eli Tervaniemestä 4, Kaukasesta 3, Leppämäestä, Mäkelästä ja Vessarista 2, Haikkasalosta ja Järvenpäästä 1 ja muualta 2 vainajaa. Kirkkoveneonnettomuus säilyi pitkään päällimmäisenä ihmisten mielissä ja tuo järkyttävä tapahtuma sävytti kauan elämänmenoa seutukunnallamme. Tuohon aikaan Keuruulla oli apulaispappina Durchman niminen henkilö, joka nimi keuruulaisittain taipui muotoon "Turkmanni.” Muisteltiin, että ”Turkmanni” oli jo vuosi ennen onnettomuutta saarnannut:" Voi jos te rakkaat keuruulaiset tietäisitte, mitä tulee tapahtumaan, niin te tekisitte parannuksen. Aika on minullekin hämärän peitossa, mutta se tapahtuu. Te seisotte kuin hyllyvän suon päällä ja painutte helvettiin.” Todettiin, että tätä onnettomuutta se "Turkmanni” oli varmaankin saarnassaan tarkoittanut. – Kerrotaan, että kirkkoveneonnettomuuden jälkeiset vuodet olivat Keuruulla vahvaa uskonnollisen herätyksen aikaa. Onnettomuuden johdosta pidettiin lokakuussa 1845 pitäjäkokous, jossa kirkkoherra vaati kirkkoveneitä muutettavaksi turvallisemmiksi. Ilmeisesti tarkoitti veneiden laitoja korotettavaksi. Veneet olisivat muuttuneet painavimmiksi ja esitystä vastustettiin yksimielisesti. Onnettomuuden jälkeen Keurusselkä säilyi vielä vuosikymmeniä 1900-luvulle saakka tärkeimpänä liikenneväylänä Kolhon -Keuruun välillä, ja vilkas liikenne kirkkotien kauppakujalla ja Kaukasen kirkkorannassa jatkui. Edelleenkään ei paikallistietä Kolhon - Keuruun välillä ollut. Niinpä, kun Järvenpään talossa huhtikuussa 1920 juhlittiin vanhimman tyttären häitä, niin pappi tuli juhlataloon Pöyhölän pappilasta ratsastamalla hevosella rantoja pitkin, kun jäät eivät enää kantaneet, mutta venettä ei vielä voinut käyttää. Monet asiat alkoivat kuitenkin vähitellen vaikuttaa kirkkoveneiden käytön vähenemiseen: Keuru-laiva alkoi liikennöidä Mänttä – Keuruu välillä vuonna 1885. Sen lisäksi tuli "Elias Lönnroth”-laiva vuonna 1890. Vuonna 1920 Kolhon ja Haikan kylät erosivat Keuruusta ja liittyivät Vilppulan kuntaan, jolloin kunnallishallinnollinen ja seurakunnallinen toiminta niistä suuntautui Vilppulaan ja vähensi kirkkovene liikennettä Kaukasessa. Kun sitten muutamat talot hankkivat moottoriveneitä, alkoi kirkkoveneaika Keurusselällä ja liikenne Kaukasen kirkkotiellä hiipua. Kirkkoveneet rannoilla alkoivat rapistua, kun niille ei ollut enää käyttöä. Kansan vaellus Kaukasen rannan kirkkotiellä hiljeni ja sen myötä myös mestareiden ja kädentaitajien pajat hiljenivät ja mestaritkin siirtyivät ajasta jäisyyteen. Kirkkovenekausi ja sen seutukuntaa monella tavalla elävöittänyt vaikutus siirtyi historiaan. 1920-luvulla perustettiin tietoimikunta Keuruu - Kolho paikallistien rakentamiseksi ja tien rakentaminen paikallisin voimin alkoi. Tie oli paikallistienä aina vuoteen 1949, jolloin se siirtyi valtiontieksi. Silloin myös liikennöitsijä Enne Mäkelä Myllymäeltä aloitti linja-autoliikenteen linjalla Myllymäki – Keuruu - Kolho. Kun pikkupoikana 1950-luvulla kuljeskelin Kaukasen kirkkovenerannassa, siellä silloin oli vielä löydettävissä vähäisiä venekoppelien ja kirkkoveneiden jäänteitä, jotka tänä päivänä sankka kuusikko on peittänyt lopullisesti alleen. Ja hiljaisuuden rikkoo vain yksinäisen pyyn vihellys rannalla, jonka kirkkoveneaikaan täytti monisataisen kirkkokansan puheen sorina. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kirkkoveneiden aika Keurusselällä Subject The topic of the resource Keuruu Keurusselkä veneet kirkkoveneet vesiliikenne 1800-luku onnettomuudet Durchman, Niklas Kolho (Mänttä-Vilppula) käsityöläiset sepät (ammatit) papit seurakuntalaiset Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan kirkkovenematkoista 1800-luvulla Kolhon ja Keuruun välillä. Kolhon Ylä-Kaukasen ranta oli myös tärkeä kauppapaikka. Elokuussa 1845 kirkkoveneonnettomuus järkytti kirkkokansaa. Creator An entity primarily responsible for making the resource Lintula, Paavo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2020 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h3>Kirkonkäynti</h3> Miespolvi pari taaksepäin kirkonkäynti vallan yleistä ja lienee ollut pakollistakin. Ukon -ja Kaijanselkien rantamaiden asukkaat aina Hokkasta, Musturia ja Särkistä myöten joka sunnuntai kirkossa. Etäisimmistä perukoista matkaa Keuruun kirkolle noin 45 km. <h3>Kirkkotie talvella</h3> Haikankyläläiset ja Kopareen talon alustalaiset sekä Kurkijärven rantamien asukkaat aina Ruoveden rajaa myöten ajoivat Ukonselkää pitkin Peltolahden pohjaan ja siitä Saarimäen, Keskisen ja Viikin kautta kirkonkylään. <h3>Kesäreitti</h3> Haikkasalon puoli kokonaisuudessaan ja Myllyperä yksityisveneellään Ukonselän yli ja Kolhon taikka Kuivansalmen kautta Kaijanselälle, jossa päädyttiin Koikan rantaan, jonne Kolhon ja Kureniemen talojen asukkaat ja alustalaiset niinikään yksityisveneillään saapuivat. Tästä käveltiin noin 4km levyisen Koikan taipaleen poikki Kaukasen rantaan, josta suurilla venelahkojen omistamilla kirkkoveneillä kirkkorantaan. <h3>Kirkkoveneistä</h3> Yksi taikka useampi talo alustalaisineen muodosti n.s. venelahkon, joka ylläpiti Kaukasen rannassa kirkkovenettä. Niitä lienee sillä ollut –venekoppelijätteistä päättäen- 6 kappaletta ja olivat ne 13-14 hankaisia kiintoperäsimellä ”tyyrillä” varustettuja tavallisen veneen muotoisia aluksia, joihin mahtui jopa 120 henkeä. Airot olivat suuria ja oli soutajia vähintäin 1 mies airoa kohden. Veneen kulkunopeus kohtalaisen hyvä vastaten 3-4 hevosvoimaisen moottoriveneen kulkunopeutta. Perämiehet paikkakuntalaisten luottamusta nauttineita henkilöitä <h3>Kirkossakävijöiden lukumäärä</h3> Ja veneitä oli 6 kpl ja kukin niistä otti toistasataa henkeä käsittävän lastin. Näyttäisi todennäköiseltä, että Koikan tietä kulki Kaukasen rantaan juhlapyhinä yli 600 henkeä. Tavallisina sunnuntaipäivinä lienee kirkonkävijöiden määrä ollut pienempi. Näinä aikoina huomattiinkin Keuruun vanha kirkko liian ahtaaksi. Tuskinpa Keuruun pitäjässä millään kirkkotiellä oli niin paljon väkeä kuin Koikan-Kaukasen kannaksella. (Vesi-Keuruulla parempi maan laatu ja tiheämpi asutus. Väestö keräytyi Kaukasen rantaan tavattoman laajalta alueelta. Kirkkoveneet muiden kyläkuntalaisten kärrypeleihin verrattuna erinomaisia kulkuvehkeitä.) <h3>Käsityöläismestareita</h3> Koikan-Kaukasen tien varrelta Matti Aataminpoika Kaukanen Ala-Kaukasen torpasta jättää maanviljelyksen ja ryhtyy rakentamaan kaappikelloja ja harjoittaa siinä rinnalla valurin ammattia. Ei ole säilynyt tietoa siitä missä Matti Kaukanen on kellosepän opissa ollut, mutta taitoa ei häneltä tässä ammatissa puuttunut. Siitä ovat todisteena ne monet kaappikellot, jotka hän aikoinaan rakensi, joista monet ovat varustetut jopa ”kuudellakin viisarilla” ja ovat vielä tänäkin päivänä käyntikunnossa. (Asunnan Taavettilassa Tiusalan Salusella.) Valantamestari hän myöskin oli mainio varustaen Keuruun ja lähipitäjien talot aisa- ja ruokakelloilla, messinkiluistimilla, kulkusilla ja kynttiläjaloilla. Kerrotaan hänen kirkonkellojakin tehneen. Ja kun Kaukasen lahden rannalle pesiytyi hopeaseppäkin, katseli Kaukasen Matti tämän työskentelyä eikä aikaakaan kun hänkin pudotteli hyppysistään hopeaesineitä, niin kuin paras kaupungin mestari. Muuten oli tämä Matti reima ja iloluontoinen mies, joka Otto veljensä kanssa viljeli viulua ja oli sellainen luistelija, että kirkkaan syksyjään aikana voitti juoksijahevosetkin mitenkä vain, vaikka nämä parasta raviaan paiskelivat. Olipa hänellä vara kiertääkin hevonen ajajineen, vaikka kumpainenkin pani parastaan. Edellämainittu hopeaseppä Kingelin nimeltään oli Korpilahdelta kotoisin ja asui rakentamassaan Likinen - nimisessä talossa. Kirkkotiensuussa Kaukasen lahden rannalla, jonka hän huomasi edulliseksi liikepaikaksi. Pajassa tehtiin hopeasormuksia, korvarenkaita, lusikoita ja joskus suurempiakin töitä, kuten kahvikalustoja. Ahkerasti vierailivat pajalla naapurimestari Matti ja hänen poikansa Aapo, joka näillä retkillään myöskin oppi hopeasepäksi. Mutta kilometrin verran näistä pajoista Kolhoon päin asui Kuhmoisista muuttanut kupariseppä Robert Lindholm, joka valmisti paikkakuntalaisille ja kauemmaskin kuparikattiloita ja kahvipannuja, joiden kysyntä kotitarpeen viinanpolton lakkauttamisen jälkeen näyttää aikalailla vilkastuneen. Hänen taloaan sanottiin ”Liikalaksi” koska se monen mielestä oli rakennettu aivan liiaksi lähelle Järvenpään taloa. Sittemmin hän muutti Heinäahon torppaan, jonka hänen jälkeläisensä ovat myyneet ja muuttaneet Kolhon tehdaskylään. Vielä olisi mainittava pari rautaseppää tämän kirkkotien varrelta. Toinen, jonka nimikin on jo unohtunut (Sillman?), asui Uuden ja Vanhan-Vessarin talojen välissä. Nyt on jo asuntokin hävitetty, niin että rakennusten peruskivet vain ovat todistamassa tästä pajan paikasta. Koikan seppä taasen asui likellä Kaijanselkää Kaukaseen mentäessä, kirkkotien oikealla puolella. Yksin lukien löydämme siis tämän tien varrelta viisi eri pajaa, joissa pystyttiin valmistamaan miltei kaikkia metalliesineitä, mitä sen ajan ihminen tarvitsi, ja ehkä sellaistakin tavaraa, mitä ei välttämättömästi tarvittukaan. Viimeinen näistä mestareista oli Aapo Kaukanen, Matti Kaukasen poika, joka asui rakentamassaan Ylä-Kaukasen torpassa, missä hän kuolikin maaliskuun 27 p. 1925 74 vuoden vanhana. Hänkin aloittelee kelloteollisuutta, mutta huomaa, että käsiteollisuus ei enää tällä alalla pysty kilpailemaan tehdasteollisuuden kanssa. Sen vuoksi hän ryhtyykin harjoittamaan valurin ammattia ja silloin tällöin valmistelee siinä rinnalla hopeatöitäkin. Isältä opitun tavan mukaan tekee hänkin Pietarin matkoja, mistä hän tuo myytäväksi paitsi sormuksia ja korvarenkaita myöskin taskukelloja. Isältään hän oli perinyt myöskin viulunsoittotaidon, jota hän ahkerasti kehitti, niin että hän ei ollut soittaessaan ehdottomasti sidottu ensimmäiseen viuluasemaan, niin kuin tavallisesti kaikki kansan pelimannit, vaan saattoi hän ohimennen ”pistäytyä” korkeammissakin asemissa, vaikka ei viulua nuoteista soittanutkaan. Olihan niitä selkien rannoilla siihen aikaan viulupelimanneja, joiden kanssa saattoi taitojaan vertailla. Keurusselän takana, Häkkisen puolella asui setämies Otto Hulpio, jonka kanssa sopi soitella. Kaijanselän rannalla asui Alkulan Iisakki, hänkin hyvänpuoleinen viulunviljelijä ja ihan naapurissa kaulaili viuluaan hopeaseppä Kingelinin poika Aapo, jolla oli ”raikas ja kantava” lauluääni. Mutta parhaiten soveltui yhteissoitto Kolhon talon pojan Oton kanssa, joka kehittyi päätä pitemmäksi kaikkia edellämainittuja soittajia, ja joka myöhemmin sai pätevää opetusta (Mannerström, Jurva) ja oli nuottitaitoinen. Kolhoon tutustuessaan ja huomatessaan, että heidän yhteissoittonsa luonnistui erinomaisesti, jätti Aapo Kaukanen viulunsoiton vähemmälle ja teki noin vain ohimennen itselleen messinkiläppäisen klarinetin (Myyty Ähtärin Majaniemeen), joka vallankin meluavissa häätilaisuuksissa soitettaessa kuului hyvästi. Saivathan nämä soittajat tilauksia häihin ja juhliin. Kuljettiin Keuruut ja Kuorevedet ja klarinetti pantiin lypsinkiuluun likoamaan, kun häätaloon tultiin, pyrkipä se vallankin kesäiseen aikaan joskus ravistumaan ja niin kuin jokainen puupuhaltimien soittaja tietää, on ravistunut pilli raskas puhaltaa. Mitäs, tulihan niitä tilauksia. Kun Tampereen-Vaasan rata valmistui ja Hämeen ja Vaasan läänien maaherrat saapuivat lääninrajalta Pollariin, jossa pidettiin juhlahetki ja jossa he löivät kiinni viimeiset kiskonaulat, olivat Kaukanen ja Kolho soittamassa tässä juhlatilaisuudessa. Loistavine seurueineen astuivat kuvernöörit kumpainenkin omasta junastaan, jotka seisoivat raiteilla sarvet vastakkain, kävivät kiinni moukariin ja iskivät kalskahtavin lyönnein viimeiset kiskonnaulat kantaansa myöten puuhun. Ja somasti heilahtelivat silloin olkainten kultaiset hetaleet, ja kolmea sormea leveä punainen raita paistoi housun sivusta. Mutta sitten pantiin pillit ja viulut soimaan, rautatien työmiehille annettiin kullekin nosteleipä, silli ja ryyppy viinaa ja hetkisen kuluttua oli kumpainenkin kuvernööri matkalla omalle maalleen. Näinä aikoina perustettiin Pihlajavedelle torvisoittokunta, mutta katsottiin, että ilman ”Vesi-Keuruun” miesten myötävaikutusta ei sellainen homma onnistu. Sen vuoksi kiinnitettiin täältä alun perin kolme miestä tähän soittokuntaan, joka useimmiten kokoontui Haapamäelle harjoituksiin, jossa sitä johti rautatien kirjuri Richter. Nämä kolme soittajaa olivat Otto Kolho, hänen veljensä Adiel Kolho ja Aapo Kaukanen. Vallan kornetit lykättiin tästä soittokunnasta Kolhon veljeksille, Kaukanen sai jonkun isomman torven. Ja ankarasti oli harjoiteltava, koskapa Otto Kolho luonnehti asiaa arvelemalla, että ”kolmena ensimmäisenä vuonna soi kornettitorvi niin kuin pukinsarvi”. Kaukanen ei näytä olleen pitempää aikaa tässä soittokunnassa ahdashenkinen kun oli (keuhkolaajennus) ja nuottien opetteleminenkin lienee tehnyt kiusaa. (Otto Kolho 10 kunnan vuotta) Ehtihän Aapo Kaukanen vanhemmalla puolen ikäänsä tutustua uudempiin puhallussoittimiin ja kuulla moniäänistä torvimusiikkia. Ei ollut kaukana näinä aikoina kuuluisa Mäntän soittokunta, jota Kaukanen lienee monestikin kuullut. <h3>Ja yhä ihmeellisempiä tapahtui</h3> Keuruun seurakunta hankki v. 1902 30-äänikertaiset urut kirkkoon, ja Kaukanen jos kukaan kuunteli urkusoittoa innostuneena. ”Nythän kirkonkäynti vasta alkaakin” arveli Kaukanen urkuja kuultuaan. Mutta toisin, kovin toisin ovat asiat tässä suhteessa kääntyneet, kun Kaukanen arveli. Uuden ajan vaikutus kirkossakäyntiin Kun Tampereen-Vaasan rata valmistui, vaikutti se perinpohjaisen muutoksen paikallisliikenteessä. Keuruselälle hankittiin höyrylaiva ”Keuru” nimeltään, joka sunnuntaisin teki kirkkomatkoja ja arkisin kuljetti tavaroita Kolhosta Keuruun kirkonkylään Keuruun ja Multian kauppiaille tarpeeksi. Ja hetkistä myöhemmin ilmestyi näille maille siipiniekka halkosyömäri ”Elias Lönnrot”, joka kuskasi mänttäläisiä ja muitakin ranta-asukkaita yhteiseen jumalanpalvelukseen. Eihän silloin enää kirkkoveneitä tarvittu ja väenliike Koikan Kaukasen tiellä tyrehtyi kokonaan. Mikä sitä jalkaisin tai veneellä, kun Kolhosta asti sai istua laivan salongissa. Ja kun Jyväskylän-Haapamäen rata sitten valmistui, lakkasi matkustajaliike Keuruselällä kokonaan. Ei enää viitsitty lähteä kauas kirkolle, kun asemanseutu ja ohikulkevat junat kiinnittivät vallankin nuoren väen mieltä. Ajatustapakin muuttui vähitellen toisenlaiseksi. Kaukasen venevalkamassa, jossa ennen sunnuntaiaamuina oli satojen henkien kokoinen väenliike, on nyt niin hiljaista, että tyynenä pyhäaamuna saattaa kuulla malmien alakuloisen helähtelyn Keuruun kirkontornista. Ja yhtä uskollisesti kuin vuosisatoja taaksepäin huuhtelee Keuruselän aalto Kaukasen venevalkaman hyljättyä hiekkaa. <h3>Kirkkotien mestareitten viimeisiä vaiheita</h3> Oli ilmeistä, että mikäli liike supistui Kaukasen kirkkotiellä, sikäli edellä mainittujen mestarien elämä tuli vaikeammaksi. Hopeaseppä Kingelinin poika Aapo hylkäsi kannattamattomana isänsä ammatin ja siirtyi Loilan kylään suutariksi. Vaskiseppä Lindholm siirtyi Liikalasta Heinä-ahon torppaan ja käänteli maita henkipitimikseen. Vessarin sepän suku lähti maailmalle. Koikan sepän poika ”Sepän Janne”, oudosteli elämäänsä ja koetti hankkia lisätuloja myymällä viinaa, ”jota sai jokainen, joka vei astian ja rahan Sepän Jannen eteiseen”. Hetkisen kuluttua oli astia täytetty ja asia järjestyksessä. Viimeinen kirkkotien mestareista oli Aapo Kaukanen, joka jo välillä yritti sekatavarakauppaakin, mutta kellekkäpä siellä tyhjän tien varrella sai mitään myydyksi. Sen vuoksi siirtyikin Kaukanen jälleen valutöihin, myyden lopuksi tuotteitaan kaupunkien rautakauppoihin. Nyt hänkin on jo useat vuodet maannut Keuruun kirkkotarhassa. Vain Ylä-Kaukasen autiotilan vinnillä oleva kelloteollisuudessa käytetty kone ja tuvan seinillä olevat kyläkirjaston kuvalehden mukana saapuneet kuvat ja Uuden Suomettaren lahjaliitekartat viittaavat Kaukasen suvun harrastuksiin, mutta kuudensadan hengen kirkkotie ottaa nurmea sen kuin ehtii ja ennen näissä lehdoissa kaikunut virren sävel on muuttunut tienvierustalon avatusta akkunasta kuuluvan gramofonin soittoon. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kirkonkäynti Subject The topic of the resource Keuruu Keurusselkä kirkkoveneet käsityöläiset Creator An entity primarily responsible for making the resource Mäkinen, Aarne Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun vanhan kirkon kaakkoiskulmalla Vanhankirkontien päässä lähellä Lapinsalmen rantaa ja Valtatie 23:a sijaitsee Punnosen talo, alkuaan pieni mökki, joka käsitti nykyisen keittiön ja ruokailuhuoneen. Sen rakensi Keuruulle vuonna 1909 muuttanut asemamies Eemil Lilja, jonka mukaan talo sai nimekseen Liljala. Perheeseen kuuluivat myös vaimo Laura ja kuusi lasta. Liljoilta talo siirtyi vuonna 1915 maanmittausinsinööri Matti Näkille ja hänen vaimolleen Agnekselle (o.s. Haapamäki), joiden aikana taloa laajennettiin nykyiseen muotoonsa. 1930-1940-lukujen taitteessa talo siirtyi maanmittausinsinööri Emerik Punnoselle ja hänen vaimolleen Annalle (o.s. Dufva). Taloa alettiin kutsua asukkaidensa mukaan Punnosen taloksi. Heidän aikanaan talossa asui lukuisia vuokralaisia ja siinä sijaitsi mm. hammaslääkärin vastaanotto. Talon pitkäaikaisin asukas oli kuitenkin Anni Määttä, joka toimi sekä Näkkien että Punnosten taloudenhoitajana. Hän muutti Liljalaan 1920-luvun alussa. Näkit jättivät hänelle elinikäisen asumisoikeuden taloon, ja Punnosten kuoltua hän peri koko kiinteistön vuonna 1960. Tontin Anni Määttä lunasti seurakunnalta vuonna 1965. Hän asui talossa vuoteen 1981 saakka, jolloin hän siirtyi vanhainkotiin. Anni Määttä kuoli vuonna 1989. Keuruun kunta osti kiinteistön irtaimistoineen vuonna 1984. Talon salmen puoleinen pää säilyi kuitenkin aiemman vuokralaisen asuinkäytössä. Keittiön, ruokasalin ja kamarin alkuperäisine sisustuksineen ja kalustoineen vuonna 1986 kaupungiksi muuttunut Keuruun kunta luovutti Keuruun Taiteilijaseura ry:n käyttöön. Se on järjestänyt Punnosen talossa kesänäyttelyitä vuodesta 1989 alkaen. Kesällä 2004 talo remontoitiin ulkoa. Saman vuoden lopulla Punnosen talo vapautui kokonaan asuntokäytöstä. Seuraavana vuonna taiteilijaseura solmi vuokrasopimuksen Keuruun kaupungin kanssa koko talosta. Kesällä 2006 seuran aktiivit remontoivat talkoilla loputkin tilat näyttelykäyttöön. Punnosen pihapiirissä sijaitsee myös lautarakenteinen aitta-ulkorakennus. Sauna sen sijaan on tuhoutunut tulipalossa. Rannassa aiemmin sijainnut venevaja on siirretty muualle. Punnonen on avoinna yleisölle kesäaikaan Keuruun Taiteilijaseuran näyttelyn yhteydessä. Sen osittain säilynyt sisustus henkii vielä vanhan virkamieskodin tunnelma. Liljala on osa valtakunnallisesti merkittävää Keuruun vanhan keskustan rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY2009). Lähteet: Keuruun kirkonarkisto, Keuruun rippikirjat 1900-1909 http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=202 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Punnosen talo eli Liljala Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät keskustat rakennukset 1900-luku virkamiehet taidenäyttelyt rakennettu ympäristö Description An account of the resource Punnosen talo sijaitsee Keuruun vanhan kirkon vieressä. Se edustaa 1900-luvun alun virkamieskotia. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Creator An entity primarily responsible for making the resource Kukkamo, Helena Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun seurakunta perustettiin Ruoveden seurakunnan kappeliksi vuonna 1628. Aluetta kutsuttiin aluksi Lapinsalmeksi. Seurakunnan ensimmäisenä pappina toimi Axel Teodorikinpoika, joka ennen Keuruulle tuloaan oli toiminut hovisaarnaajana Sigrid Tottin aikana Liuksialan kuninkaankartanossa Kangasalla. Keuruun lisäksi seurakunta käsitti Multian, Pihlajaveden sekä nykyisen Ähtärin pohjoisosan ja Soinin eteläisiä kyliä. Lisäksi siihen kuuluivat Mänttä ja Vilppulan pohjoisosan kylät Kolho ja Loila. Nämä alueet irtaantuivat Keuruun emäseurakunnasta vähitellen 1800- ja 1900-lukujen kuluessa. Pihlajaveden seurakunta palasi kappelina osaksi Keuruun seurakuntaan vuonna 1995. Seurakunnan ensimmäinen kirkko, ns. Pyhän Mikaelin kappeli rakennettiin ennen vuotta 1625 ja purettiin huonokuntoisena vuonna 1656. Samana vuonna valmistui seurakunnan toinen kirkko, joka tunnetaan Vähäkirkkona. Pohjakaavaltaan se oli suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko, jossa kuorin lisäksi oli neljätoista penkkiriviä keskikäytävän kummallakin puolella. Kirkkoon rakennettiin kellotapuli vuonna 1745. Kirkkoa käytettiin hautapaikkana 1700-luvun loppuun asti, jolloin purettiin. Keuruun tunnetuin maamerkki ja symboli, Keuruun vanha kirkko on seurakunnan kolmas kirkko. Se on myös Keski-Suomen vanhin kirkko. Päätös kirkon rakentamisesta tehtiin 1750-luvun alussa, kun edellinen kirkko kävi ahtaaksi ja huonokuntoiseksi. Rakennusmestariksi kutsuttiin kirkonrakentajana jo mainetta niittänyt Antti Hakola Ala-Härmästä. Rakennustarpeet koottiin seurakuntalaisilta. Työt alkoivat vuonna 1756 ja kirkko oli valmis neljä vuotta myöhemmin. Käyttöönsä se vihittiin syyskuussa 1758. 1700-luvun puukirkkoarkkitehtuuria edustavan pitkäkirkon alkuperäiset piirteet ovat säilyneet hyvin. Pääsisäänkäyntinä toimii kirkon länsitorni. Runkohuoneen molemmilla sivuilla on runkohuonetta kapeammat ja matalammat kylkiäiset. Niistä etelänpuoleisessa on aumakatolla katettu portaikko sisäänkäynteineen. Pohjoissivun sisäänkäyntinä on kiviportaat. Itäpääty on kolmitaitteinen. Kirkossa on kuvioitu paanukatto. Tornissa ja runkohuoneen itäpään katon harjalla on kapea, paanutettu kärki viireineen. Suurimmat muutokset kirkon ulkoasuun on tehty 1800-luvun alkupuolella. Kirkko laudoitettiin ulkoa vuonna 1819 ja kuoriosan jatkoksi kirkon itäpäähän rakennettiin uusi kahdeksankulmainen sakaristo vuosina 1831-1832. Kirkossa on tehty merkittäviä korjaustöitä myös 1920-luvulla, jolloin kirkko kunnostettiin seurakunnan 300-vuotisjuhlia varten. Korjauksia ja kunnostuksia on tehty myös 1950-luvulla ja 1990-luvulla, jolloin mm. kirkon maalaukset puhdistettiin ja kirkon paanukatto korjattiin. Kirkkosalin koristelu sekä alttaritaulun ja saarnatuolin hankkiminen kirkkoon tulivat ajankohtaisiksi 1770-luvulla. Kirkonrakentajanakin tunnettu puuseppä ja rakennusmestari Matti Åkerblom valmisti kuoriseinälle alttarilaitteen alttaritaulun kehystykseksi vuonna 1776. Saarnastuoli puolestaan on niin ikään kirkonrakentajana tunnetun rakennusmestari Matti Åkergrenin käsialaa vuodelta 1785. Kaksiosaisen alttaritaulun maalasi turkulainen maalarimestari Johan Tilén vuonna 1782. Hän vastasi myös saarnastuolin, lehterinkaiteiden, kuorin sisustuksen, kirkkosalin seinien ja holvin koristelusta. Kirkossa on lisäksi kopiot Kansallismuseon kokoelmiin siirretyistä tauluista. Niistä pienempi esittää Kristusta pesemässä opetuslastensa jalkoja. Mahdollisesti alttaritauluna toimineen teoksen maalasi Johan Backman 1750- tai 1760-luvulla. Suurempi taas on Carl Gustaf Söderstrandin Viimeisestä tuomiota esittävä teos vuodelta 1824. Keuruun vanha kirkko itsessään on innoittanut monia taiteilijoita. Varhaisin kuvaus kirkosta on viipurilaisen majuri A.A.Thesleffin akvarelli kirkosta ja sen lähiympäristöstä Suomen sodan ajalta 1809. Tunnetuin Keuruun vanhaan kirkkoon liittyvä taideteos on puolestaan Akseli Gallén-Kallelan Tyttö Keuruun kirkossa vuodelta 1889. Mallina toimi 17-vuotias Maria Saarinen, myöhempi Raunio, josta tuli myöhemmin kansanedustaja, kun hänet 18 muun naisen kanssa valittiin Suomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan jäseneksi vuonna 1907. Kirkon ympärillä on vanha, kiviaidalla rajattu kirkkotarha, jossa on kaksi hirsistä läpikäytävärakennusta, toinen aidan etelä-, toinen länsisivulla. Kolmas, kirkon pohjoispuolella sijainnut läpikäytävä siirrettiin ruumishuoneeksi uudelle hautausmaalle. Vanhaa hautausmaata on laajennettu useampaan otteeseen. Nykyisen laajuutensa se sai 1871. Kirkkomaalla on vuoden 1918 sisällissodan valkoisten haudat muistomerkkeineen, talvi- ja jatkosodan sankarihaudat, Karjalaan jääneiden sekä vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistokivet. Vanhimmat säilyneet hautamuistomerkit ovat 1830-1840-luvuilta. Kirkkotarhassa sijaitsee myös pyöröhirsistä rakennettu venetalas, keuruulaisittain koppeli, jossa on aiemmin kirkon sisällä ollut kirkkovene Iso Valkoinen vuodelta 1879. Veneessä on 15 hankaparia ja se on maalattu punavalkoiseksi. Kirkon vaivaisukon, joka esittää 1700-luvun teiniä, teki kuvanveistäjä Eino Räsänen vuonna 1955. Keuruun vanha kirkko on rakennushistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokas koko maan mittapuussa. Kirkko on suojeltu kirkkolain nojalla ja se sijaitsee Museoviraston valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi ympäristöksi määrittelemällä Keuruun vanhan keskustan alueella. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun vanha kirkko Subject The topic of the resource Keuruu kirkkorakennukset puurakentaminen kirkonkylät 1700-luku Hakola, Antti Tilén, Johan Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Keuruun vanha kirkko Lapinsalmen rannalla on Keuruun seurakunnan kolmas kirkko. Se on rakennettu vuosina 1756-1759. Rakennusmestarina toimi Antti Hakola Ala-Härmästä. Se on vanhin Keski-Suomen kirkoista. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun vanhan kirkon vieressä sijaitseva Tarhianrannan tila tunnetaan parhaiten taiteilija Lauri Santun (1902-1986) mukaan Santun talona. Lauri Santtu, vuoteen 1939 Järvinen oli taidegraafikko ja –piirtäjä sekä lausuntataiteilija. Talon, joka alkuperäiseltä nimeltään oli Uutela, rakennutti vuonna 1917 kirkkoherran virkatalosta vuokraamalleen maalle keuruulainen filosofian kandidaatti Martti Vaula. Asuinrakennuksen lisäksi tontille nousi kahden lehmän navetta. Vaula toimi vuosina 1915-1917 Haapamäen yhteiskoulun lehtorina, Sieltä hän siirtyi opettajaksi ensin Tyrvään yhteiskouluun, sitten Oriveden kansanopistoon ja johtajaksi Länsi-Suomen kansanopistoon Huittisiin. Vuonna 1920 hän aloitti historian sijaisopettajana Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa, jossa hän teki elämäntyönsä opettaen mm. suomen kieltä ja historiaa. Vaula oli myös tuottelias kirjoittaja. Suomen ja kirjallisuuden alan oppikirjojen lisäksi hän laati artikkeleita mm. Virittäjä-lehteen ja erilaisiin kotiseutujulkaisuihin. Vuonna 1922 Martti Vaula myi Uutelan ratamestari Kaarlo Järviselle, joka eläkkeelle jäätyään muutti perheineen vaimonsa kotiseudulle. Julia Järvisen äiti oli Keuruun Murtomäen talon tyttäriä kuten myös Martti Vaulan isoäiti. Julia Järvinen ja Martti Vaula olivat siten keskenään pikkuserkuksia. Järvisille syntyi 12 lasta, joista osa kuoli jo lapsena tai nuorena. Sisarussarjan toiseksi nuorimmaisesta, Laurista tuli taiteilija. Hän syntyi vuonna 1902 Inkerinmaalla Valkeasaaressa, jossa Järvisen perhe asui vuodet 1895-1910. Ylioppilaaksi Lauri pääsi Kristiinan suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1922. Pari vuotta myöhemmin hän aloitti taideopinnot Helsingissä. Rahan puutteen vuoksi hän joutui kuitenkin lopettamaan opintonsa lyhyeen ja suuntaamaan käytännöllisemmälle alalle. Tästä syystä hän jatkoi opintojaan Viipurin sahateollisuuskoulussa Nurmossa. Kiertäessään Pohjanmaalla leimaamassa metsiä hän piirsi muotokuvia majapaikkojensa ja sen lähiympäristön isännistä ja sai töistään positiivista palautetta, mikä herätti unelman taiteilijan ammatista uudelleen eloon. Talous oli kuitenkin tiukalla. Realiteetit huomioon ottaen hän lähti tavoittelemaan unelmaansa toista kautta. Opinnot Sortavalan seminaarissa valmistivat hänet kansakoulunopettajaksi vuonna 1928. Vielä samana kesänä hän tutustui Jyväskylässä Akseli Gallén-Kallelaan, joka piti nuoren taiteilijan töistä ja tyylistä sekä antoi hänelle teknisiä neuvoja taiteen tekemisessä ja tutustutti hänet litografian saloihin. Gallén-Kallelan kehotukseen luopua opettajan ammatista ja heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi Lauri Santtu ei kuitenkaan tarttunut, vaan aloitti syksyllä 1928 opettajana Jämsässä, jossa työskenteli vuoteen 1932 asti. Opetustyönsä ohessa hän opiskeli Helsingissä Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja yliopiston piirustussalissa. Jätettyään opetustyönsä vuonna 1932 hän aloitti opinnot Helsingin taideteollisessa korkeakoulussa ja valmistui sieltä piirustuksen opettajaksi vuonna 1935. Hän haki lisäoppia taiteilijanuralleen myös Ruotsista ja Tanskasta 1940-1950-luvun taitteessa. Vapaaksi taiteilijaksi Lauri Santtu ei heittäytynyt kokonaan jatkossakaan, vaan työskenteli kuvaamataidon opettajana Kajaanin seminaarissa, kuvaamataidon tarkastajana Kouluhallituksessa (1945–1947) ja kuvaamataidon lehtorina Helsingin opettajakorkeakoulussa (1952–1969). Lauri Santtu osallistui kotimaassa 1920-luvulta alkaen lukuisiin yhteisnäyttelyihin, mutta piti myös yksityisnäyttelyitä. Lisäksi hän oli mukana monissa kansainvälisissä näyttelyissä ja Suomen taiteen näyttelyissä ulkomailla sekä otti aktiivisesti osaa taidealan järjestöjen toimintaan. Hänen töitään on monien museoiden kokoelmissa kuten esimerkiksi Ateneumissa, Serlachiuksen säätiöllä ja Nationalmuseumissa Tukholmassa. Myös Keuruun ja Vantaan kaupungeilla on huomattavat Santun piirustus- ja grafiikkakokoelmat. Lauri Santtu toivoi itse, että hänen piirustustuotantonsa keuruulaiset ja keskisuomalaiset työt sijoitettaisiin pysyvästi Keuruulle. Syksyllä 1985 Keuruun taidemuseon kokoelmaan liitettiin kaupungin hankintana Santun keskisuomalaiset piirustukset, joiden kokonaismäärä on 236 työtä. Ajallisesti nämä työt kattavat tuotannon 1920-luvulta 1980-luvun alkuun. Keuruun museon hallinnoimissa taidekokoelmissa on yhteensä 357 Lauri Santun työtä. Lauri Santun vanhemmista Kaarlo Järvinen kuoli Keuruulla vuonna 1928 ja Julia Järvinen Jämsässä vuonna 1944. Uutela pysyi kuitenkin Järvisen perheen hallussa ja se oli Lauri Santun vakinainen asuinpaikka 1930-luvun alkuvuosiin asti. Myöhemminkin Lauri Santtu vietti siellä kesiään. 1960-luvun lopulla hän muutti sinne asumaan sisartensa kanssa. Rakennus peruskorjattiin 1960-1970-lukujen vaihteessa, jolloin pihapiiriin rakennettiin varastorakennus. Päärakennuksen vieressä on maakellari. Navetta purettiin kirkon ympäri kulkevan tie alta. Lauri Santtu myi talon Keuruun kunnalle vuonna 1980 vai 1981. Keuruun kaupungin (v:een 1985 kunta) omistuksessa talo sai uuden käyttötarkoituksen. Sitä aletiin vuokrata vuodesta 1985 alkaen kesäkuukausina ammattitaiteilijoille taiteilijaresidenssiksi. Taiteilijat valitaan vuosittain avoimen haun kautta. Keuruun kaupunki perii vuokrana yhden teoksen kokoelmiinsa, mikä on 1990-luvulta alkaen ollut käytännössä myös yksinomainen tapa kartuttaa kaupungin taidekokoelmia. Viime vuosina vuokran on voinut kuitata myös järjestämällä työpajan tai tekemällä ympäristötaideteoksen. Keuruun kaupungin taidekokoelmista suuri osa on nähtävillä kaupungin eri toimipisteisissä kuten virastoissa, kouluissa, päiväkodeissa tai hoitolaitoksissa. Kokoelmien hoidosta on vastannut vuodesta 1999 alkaen Keuruun museo, joka myös koordinoi residenssitoimintaa. Lapinsalmen rannalla Tarhian järven puolella sijaitseva Santun talo kuuluu Keuruun vanhan keskustan alueeseen, joka on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennetun kulttuuriympäristön alueetta (<a href="http://www.rky.fi">www.rky.fi</a>). ja Lapinsalmen välisellä alueella. Aaltio, E.A., Keuruun Murtomäen suku IV. Keuruun Murtomäen sukuyhdistys, Helsinki 1962. Piilahti Kari-Matti, Seitsemän tytärtä Keuruun Murtomäestä. Tuomas Tuomaanpoika Murtomäen (1776-1855) ja Helena Markuntytär Mäntän (1779-1851) jälkeläiset. Keuruun Murtomäen sukuyhdistys r.y., Keuruu 2005. https://www.keuruunmuseo.fi/index.php/kokoelmat-ja-arkistot/taidekokoelmat/kuvataide-keuruulla/109-kuvataide/177-lauri-santtu https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Santtu https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Vaula http://hiski.genealogia.fi/hiski/v08is Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Santun talo eli Uutela Subject The topic of the resource Keuruu rakennukset Santtu, Lauri taiteilijat taiteilijatalot rakennusperintö rakennettu ympäristö Vaula, Martti Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Creator An entity primarily responsible for making the resource Kukkamo, Helena Description An account of the resource Keuruun vanhan kirkon takana sijaitsevan Santun talon historiaa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Veteraanipuisto sijaitsee Vanhan Keuruun alueella, Keuruun rautatien ja Matkailukeskus Kamanan välisellä puistokaistaleella. Puistoon kuljetaan Kamanan viereisen tien puolelta. P-alue on Kamanan pihassa. Keurusseudun Reserviupseerit ry (60 v) ja Keuruun Seudun Reserviläiset ry (50 v) viettivät yhdessä vuosijuhliaan 14.10.2007. Saamillaan ”onnittelurahoilla” ja omilla säästöillään he päättivät hankkia Keuruun aseman ja Vanhan Pappilan välissä olevaan Veteraanipuistoon Ilmatorjuntatykin, aidon sodanaikaisen Boforsin. Veteraanit olivat usein esittäneet Veteraanipuiston ehostamista jollakin tapaan. Keuruun keskustassa ei ole mitään ”maamerkkiä” varuskuntakaupungista. Ilmatorjuntatykkiin päädyttiin, koska Keuruun asemalla oli suuri merkitys sodan aikana ilmapuolustuksen ja ilmatähystyksen johdosta. Aseman kirkon puoleisella mäellä oli tähystyslava mäntyjen latvaan rakennettuna. Ilmatorjunta hoidettiin konekiväärin avulla. Saavutetut tulokset olivat vaatimattomat, koska aseen tehokkuus oli riittämätön. Myös pappilan navetan katolla oli konekivääri jatkosodan aikana turvaamassa junien kuormausta.. Keuruun asemalta lastattiin sodan aikana juniin yli viisituhatta miestä, 650 hevosta varusteineen sekä muuta materiaalia . Yhteensä kahdeksan pitkää junaa. Nykyään Veteraanipuisto ja aseman seutu liittyy historiallisesti Vanha Keuruu –alueeseen. Edellä esitetyn johdosta päädyimme ilmatorjuntatykkiin, jota niin kovasti sodan aikana kaivattiin, mutta tykkien määrä oli rajallinen ja vieläkin tärkeimpiä kohteita oli runsaasti. Tykki on 40 ITK 38 U, eli 40mm ilmatorjuntakanuuna vuosimallia 1938. Koska Boforsin tykit olivat maailman parhaita , niillä oli kova kysyntä ja saanti vaikeaa. Suomi sai ostaa ko. tykin veljeskansalta Unkarista. Niitä valmistettiin siellä lisenssillä. Siitä tunnus U Veteraanien kirkkopyhänä 21.10. 2007 tykki luovutettiin kaupungin omistukseen muistona itsenäisyytemme 90 v. juhlavuodest ja kiitoksena ja kunnianosoituksena veteraaneille heidän suorittamastaan työstä isänmaan hyväksi. Toimintaa tukivat Keuruun kaupungin ja seurakunnan lisäksi mm. Keski-Suomen Rykmentti. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Veteraanipuisto Subject The topic of the resource Keuruu puistot sotaveteraanit muistomerkit muistolaatat toinen maailmasota sodat (tapahtumat) 1939 Description An account of the resource Keuruun, Pihlajaveden ja Multian miehet lähtivät Keuruun rautatieasemalta sotaan vuonna 1939. Paikalle perustettiin Veteraanipuisto vuonna 2003. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun seurakunnan järjestyksessä neljäs kirkko rakennettiin Kippavuoren laelle kirkonkylän korkeimmalle kohdalle vuosina 1889-1892. Korkealle kohoava torni muodostaa edelleen yhden Keuruun keskustan tärkeimmistä maamerkeistä. Puhekielessä kirkko tunnetaan myös Keuruun uutena kirkkona erotuksena lähellä sijaitsevasta edeltäjästään Keuruun vanhasta kirkosta. Kirkko on uusgoottilaistyylinen punatiilikirkko. Pohjakaavaltaan se on kolmilaivainen pitkäkirkko, jossa on kapea poikkilaiva. Sen eteläpäässä on nelikerroksinen kellotorni, jonka huippu kohoaa 55 metrin korkeuteen. Pohjoispäässä on runkohuonetta matalampi ja kapeampi särmikäs kuoriapsidi, jonka taakse sijoittuu sakaristo. Kirkon suunnitteli Vaasan läänin lääninarkkitehti Theodor Granstedt. Rakennusmestarina toimi Odert Laine hausjärveltä. Rakennustoimikuntaa johti tehtailija, ruukinpatruuna G.A. Serlachius. Aliurakoitsijana toimi muurarimestari Brynolf Collin. Kirkko vihittiin käyttöönsä 3.7.1892. Kirkossa on tehty korjaus- ja muutostöitä 1920-, 1950-, 1980- ja 1990-luvuilla. Niistä arkkitehti Elsi Borgin suunnittelemat muutokset 1950-luvulla muuttivat kirkon sisätiloja radikaaleimmin. Muutoksella haettiin avaruutta ja vaaleutta. Kirkosta poistettiin etulehterit ja suurten ikkunoiden puitteet, jotka korvattiin isoilla lasipinnoilla. Ikkunat palautettiin entiselleen vuoden 1992 korjaustöiden yhteydessä. Tällöin myös kirkon sisätilat maalattiin ja sieltä poistettiin penkkejä ja kirkon eteiseen tehtiin wc-tilat. Alun perin kirkossa oli 1500 istumapaikkaa, mutta nykyään niitä on noin 1200. Sähköt uuteen kirkkoon saatiin jouluksi 1919, mutta kynttilävalaistus jatkui sähkövalojen rinnalla. Nykyiset kattokruunut ovat vuodelta 1984. Kirkko lämmitys hoidettiin puukamiinoilla 1950-luvulle saakka, minkä jälkeen kirkkoon asennettiin öljylämmitys. Se korvattiin kaukolämmöllä 2000-luvun alkupuolella. Kirkossa on kolme kelloa. Niistä vanhin on tuotu vanhasta kirkosta, yksi saatu lahjoituksena 1900-luvulla ja uusin on tilattu Itävallasta Josef Pfundnerilta 1967. Kirkkoon hankittiin urut vuonna 1902 Ludwigsburgista Etelä-Saksasta Walckerin urkutehtaalta. Urkuihin tehtiin muutoksia vuonna 1960. Ne rakennettiin uudelleen Walckerin henkeä seuraten myös kirkon 100-vuotisjuhlia varten vuonna 1992. Samalla niiden fasadi maalattiin. Nykyään uruissa on 43 äänikertaa, joista 21 on alkuperäisiä, yksi on vuodelta 1960. Kirkon alttaritaulut Ristiinnaulittu ja Getsemane maalasi taidemaalari Eero Järnefelt (1863–1937) vuosina 1889–1892. Niistä ensin mainitun lahjoitti kauppias Edvard Damsten Keuruun kirkonkylästä ja jälkimmäisen maanviljelijä Jokela Haapamäeltä. Kirkko toimii kesäisin tiekirkkona ja sinne on vapaa pääsy. Keuruun kirkko sijaitsee Keuruun vanhan keskustan alueella, jonka Museoviraston on määritellyt valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY 2009). Lähteet: Knapas, Marja Terttu, Keuruun ja Pihlajaveden kirkot. Suomen kirkot 21. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun kirkko Subject The topic of the resource Keuruu kirkkorakennukset Granstedt, Theodor 1892 1800-luku rakennukset tiilirakennukset Kippavuori Laine, Odert Borg, Elsi Description An account of the resource Keuruun seurakunnan neljäs kirkko valmistui Kippavuorelle vuonna 1892. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun kotiseutumuseo (alk. Keuruun museo) sijaitsee Keuruun kirkon kupeessa Kippavuorenmäellä. Sen perusti jatkosodan aikana 1943 toimintansa aloittanut kotiseutuyhdistys Keurusselän Seura ry. (alk. Keuruselän Seura). Aloitteen museoasiassa teki lääninrovasti, Keuruun kirkkoherra Lauri Kalliala, joka toimi seuran varaesimiehenä. Museoalue vihittiin käyttöönsä vuonna 1959. Alueella on kymmenen rakennusta, jotka kuvastavat 1700-1800-lukujen talonpoikaista rakennustapaa Keuruulla. Ne on hankittu eri puolilta pitäjää ostoin ja lahjoituksin ja siirretty alueelle vuosina 1957-1973. Rakennuskantaan kuuluvat paritupatyyppinen päärakennus, kolme aittaa, kokkitalli, riihi, kärryliiteri, paja, savusauna ja tuulimylly. Ensimmäisenä alueelle siirrettiin Kukkamon tilan vanha päärakennus Lihjamon kylältä läheltä Multian rajaa. Rakennus on valmistunut kahdessa osassa: tupa, kamari ja porstua ovat 1850-luvulta ja länsipään kamarit, porstua ja porstuan peräkamari 1880-luvulta. 1950-luvulla museoalue täydentyi vielä neljällä rakennuksella. Päärakennuksen viereisen kirkkoaitan lahjoittivat Ismael ja Iina Ruotsalainen vuonna 1957. Rakennus sijaitsi Ruotasalaisen tontilla, kirkonkylän pohjoislaidalla, Multialle menevän tien varressa. Aitta kuului alkuaan Liesjärven Aholan talolle, jonka asukkaat olivat käyttäneet sitä yöpymispaikkana kirkkomatkoillaan. Samana vuonna lahjoittivat kirjailija ja runoilija Einari Vuorela ja tämän vaimo, kirjailija Laura Soinne museolle aitan, jota kutsutaan heidän mukaansa Vuorelan aitaksi. Rakennus on alun perin Virroilta, josta Vuorela tuotatti sen Jukojärven koululle siirtyessään sinne opettajaksi. Kesällä 1958 museoalueelle hankittiin kokkitalli Jukojärven Rajan talosta. Sen myi Keurusselän seuralle Rajan isäntä Tauno Raja. Ennen museon vihkiäisjuhlaa elokuussa 1959 alue täydentyi vielä tuulimyllyllä, jonka lahjoitti rouva Venny Kuuliala Pohjoislahden kylän Ollilan talosta. 1960-luvulla museon rakennuskantaa täydennettiin vilja-aitalla, pajalla, saunalla ja riihellä. Vilja-aitta saatiin lahjoituksena Edla ja Arvi Peltoselta Sivulan talosta Pohjoislahden Mäkikylältä. Myös pajarakennus oli lahjoitus. Se saatiin Esteri ja Ossi Ampialalta Huttulasta. Savusauna ostettiin Ruusilan talosta Jukojärveltä. Riihen lahjoitti Keuruun seurakunta, ja se on kotoisin Suojärven kylän Sarakankaan talosta. Viimeisenä alueelle on tuotu vuonna 1973 Kuuselan kärryliiteri, joka on sijainnut nykyisen Keuruun kaupungintalon tontilla Keuruun kirkonkylässä. Museon perusnäyttely päärakennuksessa kertoo 1800-luvun talonpoikaisesta elämänmenosta Keuruulla ja rakentuu kahdesta osasta. Talon alakerta on pääosin sisustettu 1800-luvun tyyliin. Yläkerrassa on teemoittain järjestetty esinenäyttely. Esineistö on kerätty lahjoituksina pääosin yksityiskokoelmista eri puolilta Keuruuta. Kotiseutumuseon itäpään kamareissa on pieni, vuonna 2004 perustettu kivimuseo. Hankkeen primus motorina toimi Keurusselän Seuran johtokunnan jäsen Jukka Nikula. Hän sai innoituksensa hankkeeseen Keuruulta edellisvuonna harrastajageologi Satu Hietalan löytämästä törmäyskraaterista, jolla on ikää noin miljardi vuotta. Kivimuseon perusnäyttely esittelee kraatterin ohella Keurusseudun geologiaa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun kotiseutumuseo Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät keskustat kotiseutumuseot kotiseutuyhdistykset rakennusperintö rakennusperinne museorakennukset paikallismuseot Description An account of the resource Keuruun kotiseutumuseo sijaitsee Keuruun keskustassa aivan Keuruun kirkon vieressä. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Creator An entity primarily responsible for making the resource Kukkamo, Helena Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vanha Keuruu on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas alue Keuruun keskustan ytimessä. Alue on valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö, joka kertoo rakennuksiensa kautta keuruulaisten elämästä kolmen vuosisadan ajalta. Keuruun kirkonkylä ja kaupunki ovat rakentuneet Keuruun vanhan kirkon ympärille. Antti Hakolan rakentama, vuonna 1758 käyttöön otettu Keuruun vanha kirkko on suomalaisen puuarkkitehtuurin helmiä. Vuonna 1892 valmistunut, arkkitehti Theodor Granstedtin suunnittelema Keuruun kirkko edustaa uusgotiikkaa. Kirkon vieressä on Keuruun kotiseutumuseo. Punnosen talo vanhan kirkon vieressä edustaa keuruulaista virkamieskotia 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Keuruun pappilamiljöö on upeasti säilynyt kokonaisuus. Vuonna 1813 valmistuneessa Keuruun vanhassa pappilassa voi tutustua keuruulaiseen pappilaperinteeseen. Matkailukeskus Kamanan jykevä kivirakennus on alun perin vuonna 1903 rakennettu kirkkoherran pappilan navetta. Jyväskylän radan valmistuttua Keuruun kirkonkylään saatiin rautatie ja rautatieasema vuonna 1897. Aiemmin rata oli tullut vain Haapamäelle asti. Puuleikkauksin koristeltu arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema Keuruun asema on usein mainittu Suomen kauneimmaksi. Asemasta länteen on koristeellisia entisiä rautatien virkamiesten asuintaloja. Valtatie 23 rakentaminen 1960-luvulla ja Keuruun kehitys muuttivat kirkonkylän ilmettä. Puutaloja purettiin ja niiden tilalle rakennettiin kerrostaloja. Vanhaan maantiehen kuulunut Lapinsalmen silta muistuttaa vuosisatoja käytetyistä kulkureiteistä. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Vanhan Keuruun alue Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät keskustat rakennettu ympäristö rakennusperintö rakennukset kirkkorakennukset Description An account of the resource Vanha Keuruu on valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Keuruun keskustassa. Alue kertoo rakennuksiensa kautta keuruulaisten elämästä kolmen vuosisadan ajalta. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen höyryveturipuisto avattiin vuonna 1988 VR:n entisen halkotarhan alueelle. Ajatus puiston perustamisesta sai alkunsa VR:n työryhmässä, jossa pohdittiin kriisitilanteiden varalle varastoitujen vetureiden kohtaloa. Yhdeksi höyryvetureiden sijoituskohteista nousi Haapamäki. Höyryveturikauden vilkas risteysasema Haapamäki oli menettänyt 1970-luvulla merkitystään rautatiepaikkakuntana rataverkon muutosten ja teknisen kehityksen vuoksi. Kun Keuruun kaupunki kiinnostui vetureista ja niiden matkailuarvosta, valtio lahjoitti kaupungille 70 kriisivarastoitua veturia Höyryveturipuiston perustamiseksi. Höyryveturipuiston toiminnan tavoitteena oli paitsi esitellä höyryvetureita autenttisessa ympäristössä, myös saada paikkakunnalle vetovoimainen matkailukohde. Suunnitelmat puiston rakentamiseksi aloitettiin vuonna 1986. Kaupunginvaltuusto hyväksyi puiston rakennussuunnitelman ja 8, 7 miljoonan markan kustannusarvion tammikuussa 1987. Puiston maanrakennustyöt alkoivat kevään tultua ja samaan aikaan alettiin järjestellä veturitalleja kriisivetureiden kunnostamista varten. Höyryveturipuiston harjannostajaisia vietettiin huhtikuussa 1988 ja juhlallisia puiston avajaisia 17.5.1988. Alusta lähtien Höyryveturipuistossa järjestettiin tapahtumia, kuten kesäisin Ukko-Pekka -päivät. Puiston tavoitteena oli olla toiminnallinen kohde matkailijalle ja tavoitteet kävijämääristä ja olivat suuret. Haapamäen höyryveturipuiston toimintaa oli kuitenkin vaikea saada kannattavaksi. Toimintaa kehitettiin erityisesti 2000-luvun alussa. Mukaan puiston toimintaan tuli tanssien järjestäminen, viihdekonsertit ja myöhemmin myös caravan -alue. Vuonna 2004 Keuruun kaupunki möi höyryveturipuiston Martin Safarit Oy:lle, jotta puiston toiminta selkeytyisi ja kohdetta voitaisiin kehittää edelleen. Haapamäen höyryveturipuiston lisäksi rautatiehistoriaan voi tutusta Haapamäen veturitallilla. Vuonna 1993 perustettu Haapamäen museoveturiyhdistys ry kunnostaa omistamallaan Haapamäen veturitallilla rautatiekalustoa näytteille ja museoliikenteeseen. Höyryveturipuistoon ja vetureihin liittyy nostalgiaa ja muistoja, niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Höyryveturipuistoa ympäröivä Haapamäen rautatieläiskylä on valtakunnallisestikin merkittävä rautatieläismiljöö. Lähteet: Keuruun joulu 1987. Lions-Club, Keuruu. Keuruun joulu 1988. Lions-Club, Keuruu. Rokkonen, Hanne 2004: Mennolippu menneisyyteen. Haapamäen rautatietaajaman paikalliskulttuurin muutokset 1882 - 2002. Opinnäytetyö. Veturiextra 1988, s. 6-7. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen höyryveturipuisto Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) rautatieläiset rautatieliikenne rautatiet höyryveturit matkailu matkailukohteet 1980-luku Description An account of the resource Haapamäellä, perinteikkäällä rautatiepaikkakunnalla, tutustut höyryveturiaikaan. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Lotta Svärd -järjestö perustettiin Suomen itsenäisyysjulistuksen ja vapaussodan jälkeen siten, että v. 1921 oli Lotta Svärd -osasto jo jokaisessa kunnassa. Suojeluskuntajärjestö oli perustettu jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Vanhempani Yrjö ja Anna Kortekangas olivat jo tammikuussa 1918 olleet silloisella asuinpaikkakunnallamme Kuivaniemellä mukana perustamassa jonkinlaisia kodinturvajoukkoja, jotka huonossa ravitsemustilanteessa auttoivat paikkakunnan nälkää näkeviä ihmisiä. Nämä joukot nimettiin myöhemmin paikallisiksi suojeluskunta- ja lottaosastoiksi. Molempien järjestöjen tarkoitus oli sama, kouluttaa suomalaisia miehiä ja naisia turvaamaan Suomen nuorta itsenäisyyttä ajan epävarmoissa ja sekasortoisissa oloissa. Järjestöihin perustettiin 1930-luvun alussa myös tyttö- ja poikaosastot: sotilaspojat ja lottatytöt ("pikkulotat"). Minäkin liityin kotipaikkakunnallani Kestilässä 8-vuotiaana v. 1934 pikkulottiin, olen siis toisen polven lotta. Aluksi toiminta oli leikinomaista, oli liikuntaleirejä ja pidettiin opettajien ohjauksessa näytelmällisiä juhlia, joihin oli pääsymaksu. Näin kerättiin varoja lottien ja suojeluskunnan toimintaan. Erikoisesti on mieleeni jäänyt Topeliuksen näytelmä Suojelusenkeli. Olin pettynyt, kun en saanut näytellä enkeliä, vaan sen sijaan poikaa, jonka piti laulaa reippaasti! Juhla oli Kestilän nuorisoseuran talolla ja tupa oli täynnä liikuttuneita vanhempia. Seurojentalo oli lottien, suojeluskunnan ja nuorisoseuran omistama. Autoimme myös Lottalassa (kahvila), jossa kävimme vuorotellen tiskaamassa, kantamassa puita ym. Suojeluskunnan ampumaharjoituksissa kävimme mm. tekemässä voileipiä ja tiskaamassa. Kesällä 1939 sodan uhka leijui Euroopan yllä. Elokuussa Hitler hyökkäsi Puolaan. Suomi oli "määrätty" kuuluvaksi Neuvostoliiton etupiiriin — ja valloitettavaksi. Karjalan kannasta linnoitettiin kovalla kiireellä. Siellä olivat kaikki kolme veljeäni, Martti, Heikki ja Yrjö kymmenien muiden Kestilän miesten mukana. Lotat huolehtivat luonnollisesti muonituksesta, lääkintälotat terveydenhuollosta, viestintäjaoston lotat tiedotuksesta jne. Me pikkulotat olimme mukana auttamassa Kannakselle lähtevien ja sieltä palaavien miesten muonituksessa. Toinen tärkeä tapahtuma pikkulottana oli se, kun pääsin ison lotan toverina kutomaan oikeaa ryijyä. Pappilan tuvassa, väenpuolella, kudottiin iso ryijy arpajaisiin, jotta taas saataisiin varoja lottien ylen niukkaan toimintarahastoon. Kutojia tarvittiin aina kaksi, koska puut olivat leveät. Olin edellisenä syystalvena sairastanut ankaran tulirokon, jonka jälkitauteja podin pitkään. Kun olin 8-vuotiaana käynyt jo kaksi luokkaa koulua, tarkastaja erotti minut vuodeksi koulusta, ja olin toipilaana vapaa ryijynkutojaksi. Aikuisia lottia ei riittänyt, heillä oli kaikilla omat työnsä, lehmät, lapset sekä virkatehtävät. Opin solmimaan nukkaa ja tutustuin muutenkin moniin kudonnan salaisuuksiin. Sieltä kai on peräisin rakkauteni kutomiseen, olen elämäni varrella kutonut noin 400 metriä räsymattoa. Sitten se alkoi, 30.11.1939, talvisota. Silloin sai Suomen naisten järjestö Lotta Svärd, johon kuului noin 220 000 naista ja tyttöä, näyttää, mihin se pystyy. Ne lotat, jotka kotiolojen puolesta olivat vapaita lähtemään, saivat "liikekannallepano-määräyksen" omiin jaostoihinsa sotatoimialueelle. Meitä yli 13-vuotiaita lottatyttöjä koulutettiin ilmavalvontaan isojen lottien avuksi. Niinpä olimme koko talvisodan ajan Kestilän kirkon tornissa ilmavalvonnassa 2-4 tunnin vuoroissa ison lotan toverina. Vuoro sattui kohdalle joka kolmas vuorokausi. Kyllä pelotti yöllä pimeässä kiivetä paksussa lampaannahkaisessa haalarissa kirkontorniin pienen myrskylyhdyn valossa. Isompaa tulta ei saanut olla, kaikki talot ja tietkin olivat täysin pimeinä. Kerran myrskylyhty kaatui, mutta uhkaava palo saatiin onneksi sammumaan. Olimme Raahen sk-piirin alaisia ja saimme pienen päivärahan työstämme. Kestilä oli tärkeä valvontapiste, sillä sieltä annettiin hälytys Ouluun. Vihollinen pommitti Oulua ankarasti aikoen katkaista maan Oulun kohdalta ja eristää Pohjois-Suomen. Kouluni Oulun tyttölyseo oli talvisodan aikana sotilassairaalana ja sai vaurioita pommituksissa. Koulunkäynti oli pitkiä aikoja kokonaan pysähdyksissä, ja sotien ajan myöhemminkin katkonaista. Yrjö-veljeni oli samaan aikaan VSS-miehenä (väestönsuojelu). Pojat kulkivat pareittain pyssyt olalla kylän teillä ja silloilla mahdollisten desanttien varalta. Yrjö lähti heti 17 vuotta täytettyään joulun jälkeen vapaaehtoisena toisten Kestilän poikien kanssa talvisotaan. Perhettämme kohtasi jo talvisodan alussa suuri suru, kun Heikki-veljeni kaatui 5.12.1939 partioretkellä Tohmajärven Ägläjärvellä. Hänet haudattiin ensin joukkohautaan, ja ruumis saatiin kotiin vasta 24.1.1940. Äiti halusi, että Heikki tuodaan vielä viimeisen kerran kotiin. Niin avattiin salin ovet ulos asti ja arkku kannettiin sisään. Sain tehdä viimeisen palveluksen rakkaalle veljelleni, koristelin valkealla kreppipaperilla puisen, lähes maalamattoman arkun. Heikin rintaan taitettiin kukkiva joulukaktuksen oksa. Perheemme oli antanut kaikkein kalleimman uhrin isänmaalle. Ensimmäinen sankarihautaus Kestilässä oli 25.1.1940, jossa Heikki oli siunattavana seitsemän ikätoverinsa kanssa. Mutta elämä jatkui, sota jatkui, ja lottatyö jatkui ilmavalvontavuorojen välissä villalankaa kehräten, villasukkia, liipasinsormikkaita ja kypäränsuojuksia kutoen. Kenttäposti kuljetti paketteja "sinne jonnekin" ja toi sieltä hartaasti odotettuja kirjeitä ja kortteja. Martti-veljeni oli rintamalla koko sodan ajan. Miten onnellisia olimmekaan kortista, jossa luki: Kaikki hyvin. Martti. Murheen hetki oli 13.3.1940 klo 11. Silloin liput liehuivat puolitangossa, oli tehty välirauha, jonka ehdot olivat ankarat: Karjala, Suomenlahden saaria ja muitakin alueita oli luovutettava viholliselle. Mutta oli kuitenkin rauha — RAUHA! Tiedettiin tosin, että rauha ei olisi pitkä vaan että suurvallat suunnittelevat uusia valloituksia. 9.6.1941 sotatoimet alkoivat jälleen. Alkoi jatkosota, joka kesti yli kolme pitkää ja uuvuttavaa vuotta. Menetykset olivat suuret, 14. heinäkuuta Kestilästä kaatui yhtenä ainoana päivänä 14 miestä, mukana meidän Annukan, entisen kotiapulaisemme, puoliso ja pikkutyttöjen isä Ilmari Lehtosaari sekä monta naapurin poikaa. Silloin itkettiin ja rukoiltiin paljon, tuntui että itkulle ei tule loppua lainkaan. Lottatoimet jatkuivat, nyt toisenlaisina. Kun rintamalinja oli siirtynyt kauemmas, ilmavalvontaa ei enää tarvittu entisissä määrin, vaan meidät kaikki komennettiin eri työtehtäviin: mottimetsään, sieniä ja marjoja keräämään, pelto- ja heinätöihin, kotiin karjakoksi, sotaleskien taloihin talkoisiin. Myös koululaisilla oli pakollinen työpalvelu. Työstä ei todellakaan ollut puutetta eikä vapaa-ajan ongelmia! Minulla oli myös erikoistehtävä musiikin parissa. Olin 10-vuotiaasta ottanut soittotunteja harmonilla, kotona kun ei ollut pianoa. Oulun tyttölyseossa olin jo säestänyt aamurukousvirsiä ja laulanut koulun kuoron lisäksi NNKY:n (Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys) kuorossa, jota johti laulunopettajani Anni Hapuoja (laulaja Maiju Hapuojan isoäiti). Kestilän kanttori Oskari Salmivuori, armoitetun monipuolinen musiikkimies, oli kuollut keväällä 1939. Hänen sijaisenaan toimi hänen vaimonsa, joka kuitenkin sairastui itse pian vaikeasti, sekä hänen poikansa Oiva, joka joutui asepalvelukseen ja kuoli myöhemmin rintamalla angiinan aiheuttamaan sydänlihastulehdukseen. Kestilän kirkkoherra eli isäni soitti tuomiokapituliin ja kertoi vaikeasta kanttoritilanteesta. Piispa "määräsi" minut suullisesti vt. kanttoriksi aina, kun se koulunkäynnin välissä oli mahdollista. Juhannuksena 1941 minun tehtäväni oli toimia ensimmäisen kerran kanttorina jumalanpalveluksessa. Kestilään oli kerääntynyt paljon sotilaita, jotka oli kutsuttu sinne rintamalle kuljetusta varten. Kirkko oli tupaten täynnä, oli oma seurakunnan rippilasten konfirmaatio, ja muun kirkkoväen lisäksi mukana n. 600 sotilasta. Heitä oli ulkonakin, kun kaikki eivät mahtuneet kirkkoon. Jännitin urkujen soittamista tavattomasti, äiti seisoi takanani ja piti hartioillani kättään, se rauhoitti. Koko kirkkoväki, myös sotilaat, kävivät ehtoollisella. He kaikki tahtoivat saada siunauksen ennen rintamalle lähtöään. Monet palasivatkin valkoisissa arkuissa jo vajaan kuukauden kuluttua. Jumalanpalvelus kesti lähes neljä tuntia, 26 virttä ehdittiin veisata minun säestykselläni. Olin ollut isäni mukana pitäjällä usein "apuna veisaamassa", mutta tästä juhannuksesta alkoi isän kanssa varsinainen yhteistyö virsien parissa. Sen päivän pyhä muisto ei häivy ikinä mielestäni. Olin 15-vuotias. Isäni oli määrätty oman kirkkoherran virkansa ohella myös Pelson varavankilan saarnaajaksi. Kerran kuussa pappi ja lukkari, eli minut, haettiin vankilan johtajan autolla toimittamaan jumalanpalveluksia vankilan parakeissa. Eräässä jumalanpalveluksessa oli mukana n. 800 venäläistä sotavankia, joukossa myös inkeriläisiä luterilaisen kirkon jäseniä. Vangeille tilaisuus oli varmaankin erikoinen, ja muistan, miten he tuijottivat puukenkiä, joilla poljin isoa harmonia. Ensimmäinen suuri sankarihautaus jatkosodassa kaatuneille oli elokuulla 1941. Kestilän kirkon alttarin ympärillä oli 12 arkkua. Itkun tyrske oli valtava, kun isät ja äidit, sisarukset, lesket ja sotaorvot toivat tervehdyksen rakkailleen. Olin uruissa virsien ajan, mutta surumarssin soitti kanttori Salmivuoren 12-vuotias poika Jorma. Hän ei tuntenut nuotteja, mutta suoriutui tehtävästä korvakuulolta loistavasti. Surusoiton aikana minä juoksin haudalle, missä kirkkokuoron rippeet odottivat johtajaa. Otin kirkonkellosta g:n, äänirautaa kun ei ollut, ja niin laulettiin: "Vaipuos helmaan synnyinmaasi armaan, sen mitä etsit, siitä löysit varmaan, myrskyistä rauhan, lempeän ja lauhan saavutit viimein." (Integea vitae). Kukaan ei ihmetellyt eikä ivannut meitä lapsia. Jokainen teki minkä pystyi, ja enemmänkin, isänmaan ja kansan eteen. Nyt vanhana ajattelen kiitollisena Wilhelm von Schwerinin sanoin: "Viistoist' ikävuottahan mull' on vaan, sitä enkö mä tarjota rohkeis, sitä tokkopa halveksitaan." (J.L.Runeberg: Wilhelm von Schwerin). Sodan alkuvaiheissa ammuttiin vielä vanhojen suojeluskuntalaisten toimesta kunnialaukaukset, yksi kullekin sankarivainajalle. Myöhemmin siitä tavasta luovuttiin Sota jatkui, milloin rauhallisempana, milloin kiivaampana. Kun Karjala oli vallattu takaisin, evakot halusivat palata kotiin. Moni löysi vain kodin hiiltyneet rauniot, mutta maa jalkojen alla oli oma rakas kotipiha. Rakennettiin ensin sauna, sitten navetta, sitten ehkä tuparakennus. Pellot kylvettiin ja elämä alkoi voittaa sodan ja kuoleman. Niihin vuosiin sisältyi kuitenkin suunnattomasti tuskaa ja kärsimystä: Suomen kaupunkeja pommitettiin, siviilejä kuoli, sankarihautajaisia pidettiin joka puolella, jäi paljon leskiä ja orpoja. Koko maa oli ikään kuin suuren suruharson peitossa. Kesäkuussa 1944 alkoi Karjalan kannaksella vihollisen suurhyökkäys. Viipuri ja monia muita alueita menetettiin. Suomen itsenäisyys oli todella vaakalaudalla. Sitten tapahtui Luojan avulla käänne. "Ihantalan ihme" ja Ilomantsin taistelujen torjuntavoitto saivat vihollisen etenemisen pysähtymään, ja se oli valmis neuvottelemaan välirauhasta. Välirauha solmittiin 4.9.1944, mutta ehdot olivat vielä ankarammat kuin talvisodan jälkeen. Karjala ja Petsamo menetettiin, Porkkala oli vuokrattava 50 vuodeksi, itäisen Suomenlahden saaret joutuivat Neuvostoliitolle, valtavat sotakorvaukset oli maksettava. Taas liehuivat liput puolitangossa, taas oli evakkokeskuksissa täyttä, kun n. 450 000 evakkoa lähti pakoon vainolaista. Evakuointi aiheutti lotille uusia tehtäviä. Silloin olin jo lääkintätehtäviin koulutettu iso lotta, lottaneulassani numero 14 86 90. Ainakin yhtä sairasta poikaa saatoin auttaa toimiessani lääkintälottana Kestilän kirkonkylän koululle perustetussa evakuointikeskuksessa. Sinne tuli Oulusta tuttu 16-vuotias poika, joka oli kovassa mahataudissa monipäiväisen karjankuljetusmatkan jäljiltä. Vein pojan kotipappilaan, ja kolmen päivän mustikkasoppakuurin jälkeen hän olikin paremmassa kunnossa. Myöhemmin kirjoitin hänelle osallistumisesta karjankuljetukseen todistuksen, jonka avulla hän sai oikeuden kuntoutukseen. Evakuointikeskuksessa tehtäväni oli erityisesti huolehtia lapsista. Hoidin mm. kaksiviikkoisia keskoskaksosia, jotka olivat niin pieniä, että mahtuivat nukkumaan kenkälaatikossa. Kädet vapisivat jännityksestä, kun pesin ja puin heitä, mutta kokemus oli alkusoittoa elämäntehtävälleni lastentarhanopettajana. Myöhemmin sain tietää, että vauvat olivat selvinneet evakkotaipaleesta hengissä. Rauhanehtoihin kuului myös saksalaisten sotilaiden ajaminen Suomesta. Niin alkoi raskas Lapin sota, "lasten ristiretkeksi" kutsuttu, koska siihen joutuivat nuorimmat ikäluokat, mm. 19-vuotias Pekka Lavaste, tuleva aviopuolisoni. Se sota päättyi vasta 27.4.1945 ja on kokonaan oma lukunsa. Pekka kotiutettiin syyskuussa 1945, kun hän sodan loppuvaiheessa sairastui vaikeaan kurkkumätään. 23.11.1944 oli myös murheen päivä, taas liehuivat liput puolitangossa. Valvontakomission määräyksellä suojeluskunta, Lotta Svärd ja partiojärjestöt lakkautettiin fasistisina ja neuvostovastaisina. Tämä kaikki kuului muka rauhanehtoihin ja suomalaiset kommunistit olivat sitä etunenässä vaatimassa. Näin päättyi Lotta Svärd -järjestön, maailman suurimman ja parhaiten organisoidun naisjärjestön 25 vuotta kestänyt toiminta, jonka merkitys Suomen itsenäisyydelle oli ratkaisevan tärkeä. Järjestön varat luovutettiin Suomen Naisten Huoltosäätiölle, joksi nimi muutettiin. Järjestö alkoi kuntouttaa sodassa olleita ja vammautuneita lottia, hoitaa kaatuneiden lottien (heitä kaatui n. 400) perheitä ja kaikin tavoin auttaa Suomen naisia. Lotat, kuten veteraanitkin, ovat jo ehtineet viimeiseen iltahuutoon, mutta SNHS jatkaa toimintaansa, nyt Lotta Svärd -säätiön nimellä. Lotta Svärd -säätiö on myöntänyt minulle kolme kuntoutusjaksoa "kiitokseksi siitä, mitä jo pikkulottana, lottana ja koko elämänne aikana olette tehneet isänmaan hyväksi". En tunne ansainneeni tunnustusta, mutta olen kiitollinen Taivaan Isälle, että edes omalla pienellä paikallani olen voinut auttaa silloin, kun Suomi-äidillä oli vaikeaa. Kerttu Lavasteen ansio- ja muistomitalit: <ul> <li>Sotaveteraanijärjestön kultainen ansiomerkki</li> <li>Talvisodan muistomitali, annettu Mannerheimin päiväkäskyllä</li> <li>Kotirintamanaisen muistomitali</li> <li>Lottien muistomitali</li> </ul> Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Minun lottamuistoni Subject The topic of the resource lotat järjestöt sota-aika 1939-1945 Oulu Kestilä maanpuolustusjärjestöt muistelu kokemuskerronta Description An account of the resource Lastentarhanopettaja Kerttu Lavaste os. Kortekangas kertoo muistojaan lottatoiminnasta. Ne ovat osa Elina Lahden tekemää haastattelua lottatapahtumassa Keuruulla Haapamäen Suojalla 28.4.2019. Creator An entity primarily responsible for making the resource Lavaste, Kerttu Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2019 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kesällä 1778 esittivät kymmenen taloa ja neljä torppaa Pihlajavedeltä pitkään kirkkomatkaan vedoten Keuruun emäseurakunnalle, että heille anottaisiin tuomiokapitulilta lupa oman kirkon rakentamiseen. Matka emäkirkolle oli ja pitkä. Lisäksi siellä vallitsi tilanahtaus ilman pihlajavetisiäkin. Rakentamislupa kuitenkin evättiin, koska kappelikirkon tekeminen olisi edellyttänyt pappilaa ja papin ylläpidosta huolehtimista, mihin ei ollut taloudellisia edellytyksiä. Oman hautausmaan perustamiseen tuomiokapituli ilmoitti ottavansa kantaa vasta saarnahuoneen valmistuttua. Kesäkuussa 1782 Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius nuorempi ilmoitti tuomiokapitulille, että saarnahuone ja hirsiaidalla ympäröity kirkkotarha olivat valmiita. Kirkonkellokin koollekutsumista ja hautauksia varten oli hankittu. Kirkkoherra pyysi lupaa vihkiä saarnahuone jumalanpalvelushuoneeksi. Tuomiokapitulin mukaan lupaa ei tarvittu, koska kyse saarnahuoneesta. Sen sijaan hautausmaa olisi voitu vihkiä. Samalla se kiinnostui siitä, mitä oikein oli rakennettu, kun siinä aita ja kirkonkello Indrenius kertoi rakennuksessa olevan ristivarret etelä- ja pohjoispuolilla, joista jälkimmäinen toimi sakaristona. Länsipäässä oli puolestaan tornihuone viireineen ja kaksi kelloa. Rakennuksessa oli lautaholvi ja siellä oli saarnastuoli, alttari ja penkit. Tuomiokapitulin mielestä kuvauksesta saattoi päätellä, että kyse oli ennemminkin kirkosta kuin saarnahuoneesta, minkä johdosta se antoi kirkkoherralle huomautuksen. Näin pihlajavetiset rakensivat kirkon saarnahuoneen sijasta ilman esivallan lupaa. Saarnahuoneitten tuli olla yksinkertaisia hirsirakennelmia, johon voitiin kokoontua muutaman kerran vuodessa viettämään jumalanpalvelusta. Pihlajavetiset sen sijaan ennakoivat rakennuksella oman kappalaisen saamista ja oman kappeliseurakunnan muodostamista. Rakennusmestariksi saatiin tunnettu kirkonrakentaja Matti Pärnä-Åkerblom, jonka johdolla työt aloitettiin vappuna 1780. Parin vuoden kuluttua kirkko oli valmis. Tornin viirissä on vuosiluku 1780 ja räystäslaudassa rakentajan merkki M. Rakennustyöväki löytyi kylän asukkaista ja rakennusmateriaali saatiin lahjoituksina ja tuotiin paikalle talkoovoimin. Varoja maalaamiseen, lämmitykseen tai urkuihin ei ollut. Kellon kirkkoon lahjoitti vanhan Sällin talon isäntä. Kello haettiin Ruotsista. Pohjakaavaltaan Pihlajaveden kirkko on pitkäkirkko. Siinä on kolmijakoinen tapulimainen länsitorni ja molemmilla sivuilla pienet ristisakaramaiset kylkiäiset. Pohjoispuolisessa ristisakarassa on sakasti, kun taas etelänpuoleinen on osa kirkkosalia. Kirkossa on Åkerblomille tyypillinen kellotornin päälle paanuista rakennettu sipulikupoli. Vuonna 1820 Pihlajavedelle saatiin ensimmäinen oma pappi Anders Gummerus. Vuonna 1844 kirkko todettiin liian pieneksi kasvaneelle seurakunnalle. Seurakunta päätti rakentaa uuden kirkon. Vanhaa kirkkoa käytettiin kuitenkin vielä 25 vuotta, kunnes se sai luovuttaa tehtävänsä Pihlajaveden uudelle kirkolle vuonna 1871. Vanhan kirkon sisältä otettiin surutta rakennusmateriaalia uutta kirkkoa varten. Vain seinät ja ulkokatto jätettiin paikoilleen, samoin kirkon eteisen ja sakastin lattiat. Keuruun kirkkoherra F. H. Bergrothin puuttuminen asiaan esti, ettei kirkkoa purettu kokonaan. Hän toivoi, että vanha kirkko säilytettäisiin muistomerkkinä Pihlajaveden ensimmäisestä kirkosta. Kirkon kohtalo sai huomiota myös muualla, esimerkiksi kesällä 1900 taiteilija Akseli Gallen-Kallela pyöräretkellään pysähtyi Pihlajavedellä ja vieraili autioituneessa kirkossa ja ihastui siihen. Hän arvosteli Pihlajaveden uutta kirkkoa pakinassaan Sunnuntai-lehdessä ja moitti pihlajaveden asukkaita erämaakirkon huonosta kohtelusta. Pihlajaveden vanha kirkko sai ränsistyä rauhassa vuosikymmeniä. 1920-luvulla alettiin vanhaa kirkkoa kuitenkin korjata. Osasyynä saattoi olla myös kirkon saama laaja huomio oman pitäjän ulkopuolella. Vuonna 1931 kirkossa tehtiin vihdoin tarkastus, jossa todettiin kunnostuksen onnistuneen hyvin. Kirkkoa on kunnostettu muutenkin vuosien mittaan. Vuonna 1996 aloitettiin vesikaton kokonaisuudistus. Erämaakirkon yksi erikoisuus on kirkon seinään jääneet ihmisvarjot, ikään kuin muistutuksena vuosisatojen takaisesta kirkkoväestä. Kirkkoa ympäröi kiviaidan reunustama hautausmaa. Hautausmaata käytettiin 1870-luvulle saakka. Lattian alle on haudattu myös jonkun verran. Hautausmaalla on 1860-luvulla nälkävuosina kuolleiden muistomerkki. Kaunista ja arvokasta pyhäkköä käytetään nykyisin lähinnä vihkikirkkona, minkä lisäksi siellä järjestetään konsertteja. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pihlajaveden vanha kirkko eli erämaakirkko Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Subject The topic of the resource Pihlajavesi (kunta) kirkkorakennukset puurakentaminen 1700-luku Åkerblom-Pärnä, Matti seurakunnat seurakuntalaiset Description An account of the resource Pihlajaveden vanha kirkko rakennettiin luvatta 1780-luvulla. Kirkko tunnetaan nykyään myös erämaakirkkona erotuksena Keuruun vanhasta kirkosta. Kirkko on kolmanneksi vanhin kirkkorakennus Keski-Suomessa. Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Päätös kansakoulun rakentamisesta kirkonkylään tehtiin Keuruun kirkonkylän koulupiiriläisten kokouksessa 23.3.1896. Samaisessa kokouksessa päätettiin, että rakennuksen tulee olla valmiina ennen syyslukukauden alkua vuonna 1898. Varoja hankittiin siten, että talolliset toivat hirret. Muut aineet ja rakennustyö suorittiin yhteisellä kustannuksella, johon tarkoitukseen käytettiin: " piiriläisten wiinawerorahat ja ruvetaan kokoamaan piiriläisiltä toistaiseksi wiisikymmentä (50) penniä kultakin kunnallisveroäyriltä ja muilta äyrittömiltä kaksikymmentä Wiisi (25) penniä hengeltä." Koulu päätettiin rakentaa Vuoristo-nimiselle paikalle. Koulupiirustusten osalta komitea katsoi parhaaksi ehdotusta No 19. teoksesta "Mallipiirustuksia koulurakennuksia warten maalla", kuitenkin sillä muutoksella, että toiselle opettajalle valmistettaisiin huoneisto, jossa on kolme kamaria ja kyökki. Talon urakoi rakennusmestari Abraham August Kalenius. Rakennustyö alkoi kevättalvella ja varsinainen koulutoiminta alkoi syyslukukaudella 1898. Uuden koulutalon vihkiäiset pidettiin lauantaina 17.9.1898. Juhlassa puhuivat mm. Pastori Schroderus, piiritarkastaja K. Kunelius ja rakennustoimikunnan puheenjohtaja W. Andelin sekä opettaja Roine. Varsinaisia opetushuoneita oli kaksi: toisessa toimivat I ja II luokka, toisessa III ja IV. Niiden lisäksi oli isompi sali, työhuone, jossa myös juhlat järjestettiin. Opettajia oli kaksi, ja he asuivat kumpikin omassa päässään rakennusta. Ensimmäiset opettajat olivat Ludvig Roine ja Anna Kokkonen. Ensimmäisen maailmansodan aikana kouluhuoneet otettiin Punaisen Ristin sairaalaksi. Myös toinen maailmansota aiheutti runsaasti keskeytyksiä koulutyöhön. Sodan kynnyksellä koulunjohtajan tehtävät otti vastaan Martti Haapamäki. Hän marssi kuitenkin sotaan ja sijaisen tehtävät otti vastaan musiikkimiehenä tunnettu veli, Erkki Haapamäki. Martti Haapamäki jatkoi sodan jälkeen koulun johtajana. Hän oli tasapuolinen ja oikeudenmukainen ja paneutui koko sydämestään tehtäväänsä. Hän oli koko toimikautensa ajan koulun johtokunnan ja samoin koululautakunnan sihteeri, sen perustamisesta alkaen. Koulun toiminta alkoi vilkastua samaa tahtia kuin koko kunnan elämänmenokin. Oppilasmäärien kasvaessa ja muiden koulujen sulkiessa oviaan myös opettajakunta lisääntyi. Tilanahtauden vuoksi päätettiin rakentaa uusi, arkkitehti Laila Niemiojan suunnittelema koulurakennus samaiseen pihapiiriin. Koulu otettiin käyttöön vuonna 1953. Vanhassa rakennuksessa suoritettiin perusteellinen kunnostus vuonna 1954, jolloin siihen saatiin keskuslämmitys ja kolmesta luokkahuoneesta tehtiin neljä. Samalla rakennuksen toiseen päähän, yläkertaan tehtiin yksi opettajan asunto lisää. Kirkonkylän koulun oppilasmäärä oli vuonna 1969 yhteensä 495. Kaavalla suojeltua rakennusta saneerattiin ja peruskorjattiin 1980-luvun alussa. Koulu toimi säännöllisessä koulukäytössä aina vuoteen 1998 asti, jolloin sen toiminta koulukiinteistönä lopetettiin. Syynä toiminnan lopetukseen oli sisäilman laatuun liittyneet ongelmat, jotka aiheutuivat pääasiassa rakennuksen alapohjan kosteusvaurioista. Keskustan ensimmäisestä kansakoulurakennuksesta kunnostettiin vuosina 2005 - 2007 yhteistyössä kaupungin, EAKR:n ja talkoolaisten kanssa Keuruun ensimmäinen esittävälle taiteelle tarkoitettu tila. Talkootyötä tehtiin korjauksen aikana 11 000 tuntia. Kimaran varauskalenteri täyttyy monipuolisesta kulttuuritarjonnasta ja tapahtumista, kuten konserteista, teatteriesityksistä, kokouksista koulutuksista. Lähteet: Sakari, Aimo 1969: Keuruun satavuotias kansakoulu Rainio, Jussi: Puukoulu, artikkelisarja, Suur-Keuruu 7.9.1990 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kulttuuritalo Kimara Subject The topic of the resource Keuruu koulurakennukset kulttuuritalot rakennusperintö puurakentaminen rakennukset Haapamäki, Martti kirkonkylät Description An account of the resource Kulttuuritalo Kimara on vuonna 1898 valmistunut Keuruun kirkonkylän ensimmäinen kansakoulu. Se kunnostettiin talkoovoimin esittävän taiteen tilaksi vuosina 2005 - 2007. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pihlajaveden kotiseutumuseon piha-alueella on yhdeksän rakennusta mm. aittoja, lainajyvästön viljamakasiini, tuulimylly, paja, sauna ja kaivo. Päärakennus vuodelta 1830 on alun perin Pihlajaveden ensimmäinen pappila. Siellä on esillä satoja esineitä, jotka kertovat kylän historiasta, maaseudun elämästä ja sota-ajasta. Pihlajaveden kotiseutumuseon piha-alueella on yhdeksän rakennusta mm. aittoja, lainajyvästön viljamakasiini, tuulimylly, paja, sauna ja kaivo. Päärakennus vuodelta 1830 on alun perin Pihlajaveden ensimmäinen pappila. Siellä on esillä satoja esineitä, jotka kertovat kylän historiasta, maaseudun elämästä ja sota-ajasta. Pihlajaveden kotiseutumuseon päärakennus on rakennettu alun perin Koipijärven rannalle Pihlajaveden ensimmäiseksi pappilaksi. Se valmistui vuonna 1830. Kun vuonna 1891 ryhdyttiin rakentamaan nykyistä, uutta pappilaa, vanha rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen ja siinä aloitti toimintansa Pihlajaveden ensimmäinen koulu, kirkonkylän kansakoulu. Koulu lakkautettiin vuonna 1966. Tämän jälkeen talossa toimi Pihlajaveden kunnan kirjasto. Pihlajaveden kunta ja Keuruun kunta yhdistyivät vuonna 1969. Päärakennuksen tiloissa on esillä menneiden vuosikymmenten ja vuosisatojen esineitä, jotka kertovat Pihlajaveden historiasta ja maaseudun elämästä sekä sota-ajasta. Esineitä on satoja elämän eri aloilta. Kotiseutumuseon alueelle siirrettiin ensimmäisenä kansansoittaja Herman Männistön aitta, joka on alun perin ollut Pihlajaveden kirkkoherra Brusilan kala-aittana. Aitassa esitellään kalastusvälineitä. Alueen aitoista toinen on Vähäkömin tyttären morsiusaitta, joka on myöhemmin ollut Vanhassa Sällissä kala-aittana ja Sällin koululla museoaittana. Aitassa on esillä Sällin opintokerhon 1930-luvulla keräämiä esineitä. Leppämäen tuulimylly on rakennettu vuonna 1880 ja se on ollut käytössä vuoteen 1930 saakka. Se siirrettiin vuonna 1957 Pihlajaveden vanhalle kirkolle ja sieltä vuonna 1987 kotiseutumuseolle. Myllyssä on esillä sen toimintaan liittyneitä esineitä. Lainajyvästön viljamakasiini on rakennettu vuonna 1859 "Suomen Keisarillisen Senaatin Reglementin" mukaan alun perin Koipikankaalle. Viimeinen viljalaina siitä myönnettiin vuonna 1950. Vuonna 1992 makasiini siirrettiin autonlavalla kokonaisena kotiseutumuseolle. Makasiinin yläkerrassa on esillä vanhaa maitotalouskalustoa ja alakerrassa viljan käsittelyyn liittyvää esineistöä. Kaijanahon paja saatiin lahjoituksena museolle vuonna 1983. Sepän työkaluja on näytteillä päärakennuksessa. Päärakennusta vastapäätä on koulun ulkorakennus, jossa on käymälät erikseen tytöille, pojille ja opettajille. Rakennuksessa on myös kaksipilttuinen navetta opettajan lehmille, rehuvarasto ja varastoaitta polttopuiden ym. säilytykseen. Rakennuksessa säilytetään nykyisin maataloustyökaluja. Koulun kellarin on tiilestä muurannut Eino Ahola. Hän on rakentanut myös pihapiirissä olevan saunan. Entinen pakaritupa on toiminut koulukeittolana ja pitkämatkaisten oppilaiden koulukortteerina, myöhemmin koulun saunana. Tilassa on museon pellavasauna loukkuineen ja lihtoineen. Museon kokoelmineen omistaa Pihlajaveden kotiseutuyhdistys ry. Pihlajaveden kotiseutumuseo (Koipikankaantie 1450) on avoinna kesäisin heinäkuussa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pihlajaveden kotiseutumuseo Subject The topic of the resource Keuruu Pihlajavesi (kunta) kotiseutumuseot paikallismuseot rakennukset rakennusperintö pappilat aitat Pihlajavesi (Keuruu : kylä) järjestöt koulurakennukset Description An account of the resource Pihlajaveden kotiseutumuseon piha-alueella on yhdeksän rakennusta mm. aittoja, lainajyvästön viljamakasiini, tuulimylly, paja, sauna ja kaivo. Päärakennus vuodelta 1830 on alun perin Pihlajaveden ensimmäinen pappila. Siellä on esillä satoja esineitä, jotka kertovat kylän historiasta, maaseudun elämästä ja sota-ajasta. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kivijärven tila on merkitty maaveroluetteloon vuonna 1766, jolloin alue oli pääosin asumatonta korpea. Kivijärven tilan ensimmäiset raivaajat olivat Matti Juhonpoika Kortemäki Suojärven kylästä, ja Kaisa Yrjöntytär Lankkualta. 1800-luvun alkupuolella rakennettiin edelleenkin pihapiiriä komistavat väentupa ja viljamakasiini. Perimätiedon mukaan vanha päärakennus on rakennettu "nälkävuonna naurisvellillä." Vuonna 1922 tuli voimaan köyhäinhoitolaki, joka oikeutti kunnat lähettämään elatusvelvollisuutensa laiminlyöneet työlaitokseen. Vaasan läänin suomenkieliset kunnat valitsivat työlaitoksen paikaksi Keuruun ja Kivijärven tilan, ja siihen rajoittuvia muitakin tiloja. Asuntolarakennus rakennettiin ja työlaitos vihittiin käyttöön vuonna 1927. Aulan seinäkartan mukaan tilan kokonaispinta-ala oli vuonna 1947 mahtavat 23310 hehtaaria. Työlaitostoiminta päättyi Suomessa 1980, ja samana vuonna Keuruun huoltola muuttui kokonaisuudessaan päihdehuollon toimintayksiköksi. 1990-luvun alussa Kivijärven tilasta tuli turvapaikan hakijoiden vastaanottokeskus, ja turvapaikanhakijoiden määrä kohosi enimmillään 150:een. Valtion pakolaispolitiikan muuttuessa 1990-luvun puolivälissä, vastaanottokeskuksenkin toiminta lakkasi. Tila ehti olla tyhjillään pari vuotta, kunnes vuonna 1997 Suomineito ry vuokrasi sen kestävän elämäntavan edistämistä sekä permakulttuurin kehittämistä varten. Vuonna 1998 Suomineito ry muutti nimensä ja Kivijärven tila (lukuunottamatta puusepänverstasta ja sahaa laitteistoineen) siirtyi Keuruun Ekokylä ry:n hallintaan. Keuruun Ekokylä ry osti Kivijärven tilan 1.4.1998. Sen jälkeen Väentupa ja Vanha Päärakennus on saneerattu perusteellisesti, ja tiloissa on tehty monitahoista energiasaneerausta. Pellot on otettu luomuviljelyyn, ja metsää hoidettu kestävän metsätalouden periaatteiden mukaan. Ekokylän alue on yleisöltä suljettu, mutta tilan kupeessa sijaitsevaan Rajataloon on vapaa pääsy 24/ 7. Rajatalo on valtakunnallinen, joka vuosi vaihtuva ympäristötaidekokonaisuus, joka tarjoaa tasokkaan ja monipuolisen kattauksen maamme eturivin kuvataiteilijoiden teoksia. Lähteet: www.ekokyla.fi Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ekokylä - Kivijärven tilan historiaa Subject The topic of the resource Keuruu kylät ekoyhteisöt maatilat luonnonmukainen viljely historiikit taidenäyttelyt työlaitokset vastaanottokeskukset Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Keuruulainen Kivijärven tila on toiminut paitsi maatilana, myös työlaitoksena ja vastaanottokeskuksena. Nykyään se tunnetaan Ekokylänä. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vuonna 1857 annettiin julistus siemen- ja hätäapujyvästöjen perustamisesta. Se määräsi, että maan jokaiseen pitäjään oli perustettava lainajyvästö. Tarkoituksena oli tallettaa hyvien satovuosien aikana viljaa, jota voitiin katovuosien sattuessa lainata siemeneksi korkoa vastaan. Kukaan ei kuitenkaan kontrolloinut menikö vilja tähän tarkoitukseen vai käytettiinkö se ravinnoksi. Keuruulla jyvästön makasiinirakennus valmistui 1860-luvulla ennen suuria kato- ja nälkävuosia. Se sijaitsi alun perin kirkkoaukiolla, jossa oli myös kruunun eli valtion viljamakasiini. Nykyiselle paikalleen rakennus siirrettiin vuonna 1896. Lainajyvästöjen tehtävät siirtyivät aikanaan valtion viljavarastoille ja siemenviljaa välittäville kauppaliikkeille. Keuruulla jyvästön toiminta lopetettiin vuonna 1952. Manttaalikunta lahjoitti rakennuksen kotiseutuyhdistys Keurusselän Seuralle. Makasiinia on käytetty sen jälkeen mm. sementtivalimon ja osuuskaupan varastona, minkä vuoksi sieltä on purettu viljalaarit ja alkuperäinen välipohja. Rakennuksen ulkoasu on säilynyt lähes ennallaan. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun pitäjänmakasiini Creator An entity primarily responsible for making the resource Kukkamo, Helena Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Keuruun pitäjänmakasiini on 1860-luvulla valmistunut Keuruun lainajyvästön rakennus, josta lainattiin siemenviljaa tarvitseville korkoa vastaan. Subject The topic of the resource Keuruu makasiini katovuodet viljalainat siemenvilja hirsirakennukset varastot näyttelyt manttaalikunta kotiseutuyhdistykset kirkonkylät Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Rakennus on alkuaan nahkuri O. F. Vuoriston (Bergrenin) 1800-luvun lopulla nahkakauppaa varten rakentama talo, jossa oli pari kolme huonetta. Vuoristolta sen osti asianajaja Kaarlo I. Jukola, jonka aikana vuonna 1906 pihan puolelle rakennettiin siipirakennus käräjätuvaksi. Rakennus sai nimen Aromaa. Jukolan perhe asui rakennuksen tienpuoleisissa huoneissa. Rouva Jukola piti talossa myös kesävieraita. Keuruun kunta hankki Aromaan omistukseensa vuonna 1936. Entisen käräjätuvan tiloissa säilytettiin mm. palokunnan kalustoa. Sotien jälkeen Aromaa siirtyi koulukäyttöön. Aluksi siellä toimi osa alakoulusta, kun taas 1950-luvulla sitä vuokrasi Keuruun Yhteiskoulu. Rakennus peruskorjattiin 1960-luvulla, minkä jälkeen talo siirtyi Keuruun ja Multian erityiskoulun käyttöön. Sen toiminta jatkui syksyyn 2009 asti. Kesäaikaan rakennuksessa toimi mm. retkeilymaja. Nykyään rakennuksessa sijaitsee vuonna 1998 perustetun perheyrityksen Luolamäen Puu-Tek:iin kuuluva PuuKerä-käsityömyymälä. Lähteet: Keski-Suomen museo. Keuruun rakennusinventointi 1989-1992. Inventointilomake 001. Inventoinnin tehnyt Voutilainen Heli-Maija. Keuruun koulut. Keuruun kaupungin verkkosivut. Saatavilla osoitteesta[http://www.keuruu.fi/pihlajavesi/20042005/kevat05/keuruunkoulut/aromaa.htm] https://puu-tek.fi/tietoa-yrityksesta/ Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Aromaan koulu Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Aromaan koulu Keuruuntien varrella on Keuruun keskustan vanhimpia säilyneitä liike- ja asuinrakennuksia, jossa on lisäksi toiminut mm. käräjätupa ja koulu. Rakennus on valmistunut 1800-luvun lopulla. Subject The topic of the resource Keuruun kirkonkylä nahkurit myymälät Vuoristo, O.F. Jukola, Kaarlo I. asianajajat käräjät koulut käsityöt Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pihlajaveden vanha hautausmaa, joka tunnetaan Rekolan hautausmaan nimellä, sijaitsee Pihlajaveden uuden kirkon lähistöllä. Alun perin hautausmaa oli tarkoitus raivata uuden kirkon viereen, mutta kivinen maaperä esti suunnitelman. Sopiva alue löytyi kuitenkin noin puolen kilometrin päästä Rekolan talon maalta. Sen lahjoitti seurakunnalle vuonna 1871 Rekolan isäntä, Herman Rekola. Hautausmaan ympärille tehtiin kiviaita ja sinne rakennettiin ruumishuone. Vihkiäisjuhlaa vietettiin vuonna 1872. Vuonna 1879 Suomessa annettiin terveydenhoitoasetus, joka edellytti asutuksen välittömässä läheisyydessä sijainneiden, terveydelle haitallisiksi todettujen hautausmaiden käytön lopettamista kesäkuuhun 1890 mennessä. Rekolan osalta tämä vältettiin täyttämällä hautausmaata lisämaalla 1880-luvulla. Senaatin lupa jatkaa hautausmaan käyttöä saatiin helmikuussa 1890. Hautausmaata ympäröi metsä, ja se on osittain metsän peitossa. Ympärillä oleva metsä on Natura 2000-aluetta ja sen omistaa Metsähallitus. Keuruun seurakunnalle kuulunut osuus hautausmaan luoteispuolella siirtyi sille vuonna 2012. Aluetta hoidetaan luonnontilaisena, mikä tarkoittaa sitä, että hautojen päällä annetaan kasvaa ruohoa ja luonnonkukkia. Nurmikkoa ei tavallisesti leikata, vaan alue niitetään kerran tai kaksi kesässä lupiinien kitkemiseksi. Toistaiseksi taistelu lupiineja vastaan edellyttää kitkemisen ohella nurmikon leikkaamista kunnes niiden leviäminen saadaan hallintaan. Portin pielessä sijaitseva kappelirakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen 1910-luvulla. Alunperin se sijaitsi alueen keskellä. Hautauksia tehdään enää sukuhautoihin. Hautausmaalla on kivisten hautamuistomerkkien ohella runsaasti rautaristejä. Lähteet: Knapas Marja Terttu, Keuruun ja Pihlajaveden kirkot. Suomen kirkot 21. Keuruun kirkkovaltuuston pöytäkirja 21.12.2011. KTJ 7.8.2012. Seurakuntapuutarhuri Tuula Niemelä 31.5.2021. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pihlajaveden vanha hautausmaa eli Rekolan hautausmaa Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Pihlajaveden vanha hautausmaa tunnetaan Rekolan hautausmaana. Se on otettu käyttöön vuonna 1872 ja sijaitsee Pihlajaveden uuden kirkon läheisyydessä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kukkamo, Helena Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2021 Subject The topic of the resource Pihlajavesi (kunta) hautausmaat Keuruun seurakunta 1800-luku Natura 2000 metsät hautamuistomerkit luontoarvot Pihlajavesi (Keuruu : kylä) Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäelle perustettiin Keuruun ensimmäinen yhteiskoulu vuonna 1907. Aluksi koulu toimi kansakoulun tiloissa. Arkkitehtuuriltaan jugend-vaikutteinen yhteiskoulurakennus valmistui vuonna 1909 Väinölänmäelle. Rakennus toimi koulukäytössä vuoteen 1966 asti. Sen jälkeen se jäi kylmilleen toimien lähinnä varastotilana, kunnes 1980-luvun lopussa sitä alettiin korjata. Nykyään rakennusta ja sen perinteitä vaalii Haapamäen Yhteiskoulun perinneyhdistys. Keuruun museo järjestää yhteistyössä Haapamäen Yhteiskoulun Perinneyhdistyksen, taiteilijoiden ja muiden yhteisöjen kanssa kesänäyttelytoimintaa kulttuurihistoriallisesti merkittävällä Haapamäen vanhalla yhteiskoululla. Pyrkimys on tuoda esille uutta taidetta ja edesauttaa rakennuksen säilyttämistä ja haapamäkeläisen kulttuuriperinnön vaalimista. Lähde: www.keuruunmuseo.fi/index.php/kohteet/haapamaeen-wanha Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen Wanha Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) koulurakennukset puurakennukset 1900-luku yhteiskoulut kotiseutuyhdistykset näyttelyt näyttelytoiminta Description An account of the resource Haapamäen vanha yhteiskoulu valmistui vuonna 1909. Nykyään rakennusta ja sen perinteitä vaalii Haapamäen Yhteiskoulun perinneyhdistys. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Suojeluskuntatalo Haapamäen Suoja valmistui kylän yhteisin voimin huhtikuussa 1939. Tontin lahjoitti Murtomäen perikunta. Piirustukset saatiin lahjoituksena. Hirsiä hankittiin Virroilta Kituskoskelta ja Oulun seudulta. Rakennusmestarina toimi haapamäkinen Valde Niemelä. Rakennus vihittiin käyttöön 16.4.1939. Pian talo pääsikin tositoimiin, kun talvisota syttyi 30.11.1939. Suojalla toimi ilmavalvonnan aluekeskus vuosina 1939–40. Lotat toimivat ilmavalvojina Suojan katolla ja puhelinpäivystäjinä kansliassa. Haapamäkeä pommitettiin talvisodan aikana viisi kertaa. Sodan jälkeen suojeluskunnat lakkautettiin vuonna 1944. Suoja siirtyi vuonna 1945 Haapamäen Metsänhoitoyhdistyksen nimiin. Vuonna 1946 perustettu jalkapalloseura Haapamäen Pallo-Pojat ry (HPP) on omistanut Suojan vuodesta 1976. Nykyään Suojalla näytetään HPP:n toimesta elokuvia ja pidetään Bingoa. Lisäksi Suojalla järjestetään tansseja. Perinteikäs hirsirakennus sopii myös monenlaisten tapahtumien ja tilaisuuksien pitopaikaksi. Haapamäen Pallo-Poikien pitämän bingon historia Suojalla alkaa jo 1960-luvun lopulta. Myös elokuvatoiminta on kuulunut Haapamäen Suojalle sen valmistumisesta lähtien. Ensimmäinen elokuvanäytös pidettiin heti valmistumisvuoden syksyllä 1939. Elokuvatoiminnan alullepanija oli Haapamäen yhteiskoulun lehtori Kalle A. Ritokangas. Suojan pihassa on Timo Karan Ilmavalvojat- patsas muistuttamassa rakennuksen sodanaikaisista vaiheista ja Lotta Svärd-järjestön maanpuolustustyöstä. Patsas paljastettiin vuonna 1994. Lähteet: www.hpp-suoja.fi Saarinen, Pentti 2009: Haapamäen pommitukset talvisodassa 1939–40. Keuruskopio oy. Vaissi, Ilmari 1987: Haapamäki 100 vuotta. Keurusprint oy. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen Suoja Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) suojeluskunnat urheilu- ja liikuntaseurat hirsirakennukset kulttuuriperintö seurantalot lotat sota-aika Niemelä, Valde elokuvat Kara, Timo Description An account of the resource Haapamäen suojeluskunnan talo valmistui vuonna 1939. Vuodesta 1976 talo on ollut Haapamäen Pallo-Poikien omistuksessa. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Issued Date of formal issuance (e.g., publication) of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Karimon koulu perustettiin 1920-luvun loppupuolella supistettuna kansakouluna. Toisin sanoen koulussa oli yksi opettaja, jonka työaika tasattiin kahden alimman ja neljän ylimmän luokan kesken. Siitä seurasi, että opetusta ei ollut kaikilla oppilailla joka päivä tai viikko. Näinä kotipäivinä oli ’etätöitä’. Johtokunnan puheenjohtajana oli Nestori Raiski (1927 - 65) ja ensimmäisenä opettajana Saimi Nieminen (1928 - 45). Koulu toimi Raiskin talon yhteydessä. Vuonna 1947 Pihlajaveden kunnan kansakoululautakunnan edustaja selosti Karimon koulun johtokunnalle koulupiirijakoa ja sen muutoksia sekä pyysi johtokuntaa määrittämään uuden koulun paikan ja rakennusaikataulun. Johtokunta esitti paikaksi Alkulaan menevän tien vartta Karimolta. Koulu olisi rakennettu vuoden 1949 loppuun mennessä. Johtokunta pyysi valtuustoa asettamaan rakennustoimikunnan ja aloittamaan rakennustyön. Kun valtuusto käsitteli koulupiirijakoa, koululautakunnan esitys koulun paikasta Koiviston talon lähellä voitti Alkulan paikan. Valtuusto siirsi rakennustoimikunnan asettamista koulun paikasta tehdyn valituksen vuoksi. Valtuuston tonttipäätöksen pysyttyä voimassa se asetti rakennustoimikunnan: Nestori Raiski, Selim Yltiö ja Jaakko Mäkinen. Rakennustoimikunnan tehtäväksi tuli hankkia koulutalon piirustusten luonnokset ja kustannusarvio. Tämän jälkeen ne piti tuoda valtuuston hyväksyttäviksi ja aloittaa koulun rakentaminen lupien tultua hyväksytyiksi. Toimikunnasta eronneen Raiskin tilalle valittiin Eero Lähteenmäki. Valtuusto (1949) hyväksyi tontin asemakaavan, "Koulurakennusten piirustustoimiston" laatimat koulun ja talousrakennuksen piirustukset, haki niille vahvistuksen ja valtionavun sekä rakennutti hirrestä keskuslämmityksellä varustetun koulun. Koulun rakentaminen aloitettiin kesällä vuonna 1949 ja se valmistui syksyllä 1950. Koulun työntekijät ja oppilaat muuttivat uuteen kouluun Raiskista 28.10.1950. Koulun vihkiäiset olivat 19.8.1951 yhdessä Lapin koulun lisärakennuksen vihkiäisten kanssa. Valtuusto ei muuttanut koulua täydelliseksi kansakouluksi, vaan se jatkoi supistettuna kansakouluna. Perusteena oli oppilaiden vähäisyys – vain 24 oppilasta. Koululla oli myös muuta käyttöä mm. Karhunkylän voimistelu- ja urheiluseura Kontio sai käyttää vapaasti koulutiloja. Myöhemmin kansalaisopisto ja seurakunta saivat käyttää koulun tiloja ja kalustoa. Seurakunta piti koululla mm. nuorisokerhoa. Koulutoimen tarkastaja (1951) oli hyvillään koulun päästyä viimeinkin tilavaan ja kaikin puolin sopivaan huoneistoon. Koulu oli muutettava jo 1.8.1951 täydelliseksi kaksiopettajaiseksi kansakouluksi, jota varten koulu oli rakennettu. Lasten oli saatava täydellistä opetusta. Siksi johtokunnan piti esittää kunnanvaltuustolle koulun laajentamista. Perustettiin toinen opettajanvirka ja täydentää opetusvälineistöä. Koulun ympäristöä kunnostettiin ja hankittiin puutarhasuunnitelma. Sähköt koululle saatiin 24.8.1951. Sähkön toimittajana oli Koillis-Satakunnan sähköyhtiö. Puhelin saatiin samoihin aikoihin. Koulua yritettiin lakkauttaa ensimmäisen kerran 1965. Johtokunta katsoi, että esitys koulupiirijaon muuttamisesta ja Karimon piirin lakkauttamisesta oli tehty hätiköiden ja tutkimatta perusteellisesti oppilasmääriä sekä rakennusten kuntoa ja oppilaskyydityksiä. Lopettamisen sijasta rakennettiin kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1976 lisärakennus (viipalekoulu). Pihlajavetiset halusivat liittyä Keuruuseen ja lopettaa oman kunnan vuonna 1969. Uutinen 30.7.2003 kertoo: Ukkonen sytytti Keuruun Karhunkylällä sijaitsevan Karimon kyläkoulun tuleen maanantai-iltana ennen puolta yötä. Karimon koulun viimeinen kevätjuhla vietettiin vuonna 2006. Tiedetila Tiedetila aloitti entisellä Karimon koululla haja-asutusalueella Keski-Suomessa keskellä erämaata vuonna 2007. Tavoitteena on säilyttää henkilökohtaisten tietokoneiden historiaa ja kasvattaa kotimaisia luonnonkasveja. Tiedetila esittelee myös tieteellisiä demonstraatioita. Tiedetilalla on kursseja kahdella aihealueella: tietotekniikka ja puutarhanhoito. Kohderyhmät ovat kaikenikäisiä ihmisiä. Painopiste on seniori-ikäisissä ihmisissä. Näyttelyt ovat avoinna yleisölle sopimuksen mukaan. Tiedetilan arkistot ovat tutkijoiden käytettävissä ympäri vuoden. Uutinen 4.8.2010 Veera ukkosmyrsky: Keuruun Pihlajavedellä sijaitsevalla Karimon entisellä kyläkoululla toimivan Tiedetilan päärakennus kärsi vahinkoja ukkosen sytyttämässä tulipalossa keskiviikkona iltapäivällä. Tiedetilan keskeisiä toimintoja ovat edelleen tietokonemuseo, kotimaiset luonnonkasvit, kasvatusmenetelmät, kurssit ja kansainväliset hankkeet. Lähde: Hannu Välimäki (2013). Kansanopetus ja koulut Keuruulla 1628 – 2008 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tiedetila / tietokonemuseo Subject The topic of the resource Pihlajavesi (kunta) Pihlajavesi (Keuruu : kylä) 1900-luku koulurakennukset näyttelytoiminta alakoulu tietotekniikka luonnonkasvit kurssit Description An account of the resource Tiedetila sijaitsee Pihlajaveden Karimolla Keski-Suomessa keskellä erämaata. Tavoitteena on tallentaa henkilökohtaisten tietokoneiden historiaa ja kasvattaa kotimaisia luonnonkasveja. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupungikirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Creator An entity primarily responsible for making the resource Kotiranta, Kari Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Runoilija Einari Vuorelan (1889–1972) synnyinpaikka on Keuruun Jukojärvellä. Vuorelan tilan rakennuksia ja pihapiiriä vaalitaan Einari Vuorelan ja hänen puolisonsa kirjailija Laura Soinne-Vuorelan (1897–1992) kirjailijaelämäntyön kunnioittamiseksi. Vuorelan ensimmäiset asukkaat olivat Einari Vuorelan vanhemmat Aapeli ja Kristiina Vuorela, jotka tulivat vuonna 1880 Multian Härkäahosta Jukojärven Virkajärven torppareiksi. Aapeli Vuorela oli tunnettu rakennusmies. Hänen kätensä jälkiä ovat mm. useat lähiseudun kansakoulut ja tilojen päärakennukset, kaikkiaan viitisenkymmentä rakennusta. Perheeseen syntyi kymmenen lasta. Torppa itsenäistyi heti torpparilain tultua voimaan vuonna 1919. Nuorin poika Vilho jäi asumaan taloa. Vuorelan asuinrakennus paloi vuonna 1933. Nykyiset rakennukset rakensi vuosina 1934–35 Viljo Vuorela apunaan Onni Korhonen. Jonkin aikaa talo oli vuokrattuna vieraille, kunnes vasta-avioituneet Einari Vuorela ja Laura Soinne ostivat talon itselleen vuonna 1939 ja alkoivat viettää siellä kesiään. Einari Vuorela toimi opettajana Keuruun Jukojärven koulussa vuosina 1947–56. Talviasuntona he eivät Vuorelaa käyttäneet. Vielä Einari Vuorelan jäätyä eläkkeelle ja muutettua perheineen Tuusulan Iloniemeen he palasivat kesäajaksi Vuorelaan. Saapuminen ajoitettiin aina pihatuomen kukinnan ajaksi. Runoilija Einari Vuorela kuoli 10.7.1972 Helsingissä. Sen jälkeen Vuorelan käyttö jäi vähäisemmäksi. Vuorelassa voi vierailla sopimuksen mukaan oppaan johdolla. Kirjailijakodissa järjestetään talon henkeen sopivia tapahtumia ja tilaisuuksia. Perinteinen Vuorela-vaellus vaelletaan Einari Vuorelan vanhaa koulupolkua Multialta Vuorelaan. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kirjailijakoti Vuorela Subject The topic of the resource Jukojärvi (Keuruu) Vuorela, Einari kirjailijat kirjailijakodit kulttuurikohteet Soinne-Vuorela, Laura rakennukset Description An account of the resource Vuorela Keuruun Jukojärvellä on kirjailija Einari Vuorelan (1889 - 1972) synnynpaikka ja perheen kesäkoti. Talo ja pihapiiri ovat alkuperäisessä kunnossaan. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pihlajaveden nuorisoseura perustettiin vuonna 1908. Seuran toimintaan kuului valistustilaisuuksia, perhe- ja kuukausikokouksia, kuoroja ja näytelmiä. Vuonna 1910 alettiin suunnitella oman talon rakentamista. Tontti vuokrattiin Vähäkömin maasta. Rakennuspiirustukset laati ratamestari Hellman. Urakoitsijoina olivat Janne ja Kalle Aho. Suurin osa puutavarasta ym. saatiin lahjoituksina maanviljelijöiltä ja kauppiailta. Arkkitehtuuriltaan jugendvaikutteisen talon vihkiäiset olivat juhannuksena 1911. 1920-ja 1930 -luvuilla nuorisoseurantalo antoi Suojeluskunta- ja Lotta-järjestöille sekä monelle muulle seuralle toimintamahdollisuudet. Sota-aikaan nuorisoseurantalo oli sotilaskäytössä reserviläisten kertausharjoituspaikkana sekä siirtoväen majoitus- ja varastokäytössä. Suojeluskunta ja lotat olivat olleet näinä vuosina pääasialliset talon käyttäjät ja niin seurantalo myytiin suojeluskunnalle. Nuorisoseura jätti itselleen ainaisen vapaan käyttöoikeuden. Vuonna 1944 suojeluskunta lakkautettiin, ja nuorisoseurantalosta käytettiin nimitystä "Valtiontalo". Nuorisoseura ei sammunut, vaan heräsi toimimaan monipuolisesti mm. näytelmien ja kurssien parissa. Nuorisoseura osti entisen talonsa takaisin valtiolta. Talon kauppakirja on tehty vuonna 1947. Nykyään Nuorisoseurantalo palvelee kyläläisiä erilaisten harrastusten, tapahtumien, kioski- ja kesäterassi Kesäpihlajan ja tanssien myötä. Lähde: Aino Korjan laatima historiikki Pihlajaveden nuorisoseura 70 vuotta, www. pihlajavesi.keuruu.fi/kuvagalleriat/kylaen-historiaa/1163-pihlajaveden-nuorisoseuran-70-v-historiikki-aino-korja Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pihlajaveden nuorisoseurantalo Subject The topic of the resource Pihlajavesi (kunta) Pihlajavesi (Keuruu : kylä) nuorisoseurat seurantalot hirsirakennukset sota-aika suojeluskunnat 1900-luku Description An account of the resource Pihlajaveden nuorisoseurantalo vihittiin käyttöön vuonna 1911. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kangasmannilan tilasta tuli Keuruun kirkkoherran virkatila vuonna 1675. Ensimmäinen pappila valmistui Keurusselän rantaan 1600-luvun lopussa. Pappilat olivat pitäjässä kulttuurielämän keskuksia ja tärkeitä kokoontumistiloja. Keuruun pappiloissa kävi 1800-luvun lopulla runsaasti kesävieraita tutustumassa puhtaaseen suomen kieleen. Maalausmatkoillaan pappilassa majoittuivat muun muassa Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre. Keuruun kirkkoherran pappila ja lähes kaikki pappilan piharakennukset paloivat vuonna 1809. Uutta pappilaa alettiin rakentaa turkulaisen rakennusmestari Johan Sundstenin piirrosten mukaan. Turun empireä edustava pappila valmistui lopulta vuonna 1813. Sitä laajennettiin 1870-luvulla ja 1890-luvun lopussa siihen tehtiin järvenpuoleinen kuisti. Arkistosiipi valmistui pappilaan 1920-luvulla. Pappila palveli kahdentoista Keuruun kirkkoherran asuntona. Kirkkoherran virkatila oli merkittävä maatila, jossa oli useita torppia, suuret viljelmät ja karjaa. Kirkkoherran pappilalle rakennettiin sen arvon mukainen kivinavetta vuonna 1903. Pappilaelämän luonne muuttui 1920-luvulla, kun papisto siirtyi rahapalkkaan. Aluksi tilaa vuokraviljeltiin. Sen jälkeen navetta toimi useassa käytössä, muun muassa Mäkelän liikenteen linja-autojen tallina ja korjaustilana. Se rapistui kunnes seurakunta kunnosti sen ympäristöineen. Vuonna 2000 pappilan navetassa avattiin Matkailukeskus Kamana. Uusi pappila rakennettiin vuonna 1966. Vanha pappila jäi pois käytöstä vanhanaikaisena ja tarpeettomana. Se haluttiin purkaa, mutta rakennuksen arvo ymmärrettiin ajoissa. Pappila suojeltiin rakennussuojelulailla vuonna 1972. Rakennus kunnostettiin museoviraston ohjauksessa ja siellä toimi päiväkoti vuosina 1976 – 2004. Pappila avattiin yleisölle ennallistavan peruskorjauksen jälkeen lokakuussa 2005. Keuruun seurakunta sai joulukuussa 2005 Keski-Suomen kulttuuriympäristö -palkinnon Keuruun vanhan pappilan ja matkailukeskus Kamanan kunnostuksesta. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun vanha pappila Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Subject The topic of the resource Keuruu Keuruun seurakunta rakennettu ympäristö rakennusperintö pappilat rakennukset Description An account of the resource Kangasmannilan tilasta tuli Keuruun kirkkoherran virkatila vuonna 1675. Nykyinen pappilarakennus on valmistunut vuonna 1813. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun museo toimii sekä taide- että kulttuurihistoriallisena museona, joka järjestää ympäri vuoden vaihtuvia näyttelyitä Kamanassa, Kangasmannilan pappilan vanhassa remontoidussa kivinavetassa. Varsinaisen näyttelytilan lisäksi museo järjestää pienimuotoisia näyttelyitä myös Kamanan Vinttigalleriassa sekä Lehtiniemen aulagalleriassa. Museo vastaa myös Keuruun ja Pihlajaveden kirkkojen opastuksista. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun museo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Subject The topic of the resource Keuruu museot kulttuurihistorialliset museot taidemuseot säätiöt näyttelyt navetat Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pappila oli myös maatila tarpeellisine rakennuksineen. Aittoja tarvittiin useisiin eri tarkoituksiin, kuten mm. halkojen, viljojen, siementen, ruuan ja vaatteiden säilytykseen. Myös maidolla oli oma säilytysaittansa. Pappilan pihapiiri jakaantui vanhastaan kahteen osaan, mies- eli asuinpihaan ja karja- eli talouspihaan. Pappilan miespihan kahdesta isommasta rakennuksesta on jäljellä toinen. Siinä sijaitsivat ruoka-aitta, jauhoaitta, mankelihuone, maitohuone ja kärryliiteri. Rakennus on suojeltu pappilan mukana rakennussuojelulailla vuonna 1972. Toinen, tätä rakennusta vastapäätä sijainnut väentupa, joka oli rakennettu n. 1830-luvulla, on purettu 1900-luvulla. Karjapihassa eli nykyisen matkailukeskus Kamanan pihassa sijaitsevat liiteri ja Justus- ja Alina -aitat, joiden rakennusaika ei ole tiedossa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pappilan aitat Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät keskustat aitat rakennettu ympäristö rakennusperintö rakennukset pappilat virkatalot Description An account of the resource Keuruun vanhassa pappilassa on ollut lukuisia aittoja eri käyttötarkoituksia varten. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kesällä 1928 Keuruun seurakunnan juhlan yhteydessä pystytettiin Herpmanin poikien Ketveleen kannaksen muistomerkki. Samassa yhteydessä juhlaväki teki retken myös Ampialaan, jossa Herpmanin pojat saivat surmansa vuonna 1715. Mukana retkellä ollut pääjohtaja Isak Julin lupasi auttaa rahallisesti, jotta myös Ampialaan saataisiin oma muistomerkkinsä. Maa-alue muistomerkkiä varten saatiin käyttöön Toini ja Yrjö Ampialalta. Sen suunnittelusta vastasi Keuruun Kisailijat. Tammikuussa 1929 patsastoimikuntaan valittiin puheenjohtajaksi Keuruun nimismies Ilmari Sarkkila ja jäseniksi maanviljelijä Yrjö Ampiala, rautatiekirjuri Yrjö Saarinen ja ylioppilas Paavo Karikko. Ilmari Sarkkila teki pienoismallin ja laati piirustukset, jotka hyväksytettiin pääjohtaja Julinilla. Sarkkila myös johti rakennustöitä niiden valmistumiseen saakka. Muistomerkki on muurattu sementillä luonnonkivistä, jotka ajettiin talkoilla Ampialan pelloilta ja lähiympäristöstä. Kesällä 1929 muurareina toimivat Jeremias Nieminen ja Kalle Saxberg. Muistomerkki tuli maksamaan 27 000 silloista markkaa ja kustannuksista vastasi pääjohtaja Isak Julin. Hänen lausumansa on myös muistomerkin tunnuslause He uhrasivat henkensä isänmaalle. Mitä uhraat sinä? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Herpmanin poikain muistokappeli Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Herpmanin poikain muistomerkki on kivestä tehty kappelinmuotoinen rakennelma. Se rakennettiin paikalle, jossa Herpmanin veljekset kohtasivat matkansa pään jouluna 1715. Subject The topic of the resource Keuruu Herpmanin pojat isoviha Ampiala (Keuruu) kylät muistomerkit Julin, Isak Sarkkila, Ilmari Keuruun Kisailijat Keuruun vanha kirkko kotiseutuyhdistykset Keurusselän Seura r.y. Ampialan talo Ampiala, Yrjö Ampiala, Toini Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pihlajaveden uusi kirkko otettiin käyttöön 1871. Se rakennettiin Intendentinkonttorin piirrosten mukaan. Rakennusmestarina toimi Henrik Kuorikoski. Kirkko on tasavartinen ristikirkko ja länsipäähän on liitetty kaksinivelinen kellotorni. Puurakenteisessa kirkossa on koristeellisia yksityiskohtia ja puuleikkauksia. Kristus ristillä -aiheinen alttarimaalaus on vuodelta 1881. Sen on maalannut turkulainen taiteilija Amanda Kjellberg. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pihlajaveden uusi kirkko Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Subject The topic of the resource Pihlajavesi (kunta) Keuruun seurakunta Lindqvist, L.I. Lohrmann, E.B. Kuorikoski, Henrik rakennettu ympäristö rakennusperintö rakennukset kirkkorakennukset Pihlajavesi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Pihlajaveden uusi kirkko sijaitsee Kolehmanmäellä Pihlajaveden kirkonkylässä. Se valmistui vuonna 1871. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun kunta perusti vuonna 1961 leirintäalueen Nyyssänniemeen. Sen päärakennukseksi ostettiin Ison Liukon talon entinen päärakennus, joka toimii leirintäalueen vastaanottona ja ravintolana. Rakennus tunnetaan nimellä Liukon pirtti. Ison Liukon talo sijaitsee Keurusselän itärannalla. Vanha Liukon suku on asuttanut taloa 1700-luvulta saakka. Liukon kantatalo halottiin 1740-luvulla Yliseksi ja Alaseksi Liukoksi. Tilat ostettiin perintötiloiksi vuonna 1752. Ylisen Liukon tila sai lisänimen Iso Liukko, kun Alanen Liukko halottiin edelleen kahdeksi tilaksi 1800-luvun alussa. Ison Liukon pirtti oli aluksi iso savupirtti, jossa oli maalattia ja sen luonnonkivistä kootun ison kiukaan vieressä oli ovi. Ikkunoina toimivat sivuun siirrettävät luukut. 1800-luvun alussa rakennukseen tehtiin torvellinen takkamuuri ja ikkunoihin laitettiin lasiruudut, seinähirret veistettiin, permanto peitettiin lattianlankuilla ja pirttiä jatkettiin kamareilla. Rakennukseen liittyy myös tarina virtolaisesta karhunkaataja Martti Kitusesta, jolle oli tuotu sanaa, että Liukossa oli karhuja, mutta kaatomies puuttui. Onnistuneen metsästyksen tuloksena saadut karhut nyljettiin sen jälkeen pirtissä. Vuonna 1867 Ison Liukon talossa asui tunnettu tanskalainen tiedemies ja maisteri Vilhelm Thomsen. Hän oli Liukossa oppimassa suomen kieltä ja samalla hän keräsi aineistoa, jonka pohjalta hän teki uraauurtavan suomalais-ugrilaisen kielitieteellisen tutkielman ja väitöskirjan. Vuonna 1873 tila myytiin metsäyhtiölle. Noin 50 vuotta myöhemmin, vuonna 1925 Anna o.s. Liukko ja Vilho Pänkäläinen ostivat siitä osan takaisin suvulle. Vilho Pänkäläinen rakensi vuonna 1955 uuden asuinrakennuksen vanhan pirtin viereen. Vanha talo oli käynyt tarpeettomaksi. Sitä ostateltiin myös Keuruun ulkomuseon päärakennukseksi, mutta kauppaa ei syntynyt. Lopulta rakennus purettiin ja se siirrettiin Nyyssänniemen leirintäalueelle, josssa se toimii vastaanottokahvilana ja ravintolana sekä erilaisten juhlien ja kokousten pitopaikkana. Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Liukon_Pirtti Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Nyyssänniemi, Liukon pirtti Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Subject The topic of the resource Keuruu leirintäalueet matkailu Ison Liukon talo savupirtit hirsirakennukset Description An account of the resource Nyyssänniemen leirintäalue perustettiin vuonna 1961. Leirintäalueen päärakennukseksi ostettiin Ison Liukon talon vanha päärakennus, Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen kirkko Jyväskylän radan (1897) valmistumisen myötä Haapamäen rautatieläiskylästä oli kehittynyt merkittävä rautateiden risteysasema. Väkimäärän lisäääntyessä katsottiin tarpeelliseksi saada Haapamäelle oma rukoushuone ja hautausmaa. Asiaa lähti ajamaan rukoushuoneyhdistys. Vuonna 1931 ratamestari Heikki Heinonen ja hänen vaimonsa Emma lahjoittivat ratapihan takaa kangasmaata kyseiseen tarkoitukseen. Talkoilla raivattu hautausmaa vihittiin käyttöön 9.10.1932. Rukoushuoneen piirustukset tilattiin rakennusmestari Heikki Tiitolalta. Perustukset tehtiin vuonna 1939 Lahjakankaaksi nimetylle maalle, jossa oli ollut vaatimaton siunauskappeli jo vuodesta 1932. Keuruun seurakunta osti maan rukoushuoneyhdistykseltä ja ryhtyi kirkon rakennuttajaksi. Sota kuitenkin katkaisi hankkeen ja perustukset kasvoivat pusikkoa sodan jälkeen. Kirkko saatiin lopulta rakennettua Haapamäen yhteiskoulua käyneen arkkitehti Mikael Nordenswanin uusien piirustusten mukaisesti. Rakennustyö päästiin aloittamaan syksyllä 1952. Kirkko valmistui 1953. Nordenswan suunnitteli jyrkkäkattoisen tiilirakenteisen pitkäkirkon, jonka rapattua ulkopintaa elävöittävät liuskekivet. Erillinen korkea kellotorni on pääsisäänkäynnin vieressä. Alttariosa on muuta kirkkosalia matalampi ja alttariseinällä on pelkistetty risti. Nordenswanin suunnittelemassa Kolhon kyläkirkossa sama ratkaisu. Kirkko edustaa tyypillistä 1950-luvun kirkkoarkkitehtuuria. Arkkitehtuurissa on vaikutteita klassismista, funktionalismista ja Italian renessanssin arkkitehtuurista. Haapamäen kirkko on ensimmäisiä monitoimikirkkoja. Kirkkosalin yhteydessä on seurakuntasali ja kerhotiloja. Seurakuntasalia laajennettiin 1990-luvulla. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen kirkko Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) kirkkorakennukset rukoushuoneyhdistys Heinonen, Heikki Heinonen, Emma rautatiet Nordenswan, Mikael 1950-luku rakennukset Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Haapamäen rautatieläiskylästä kehittyi merkittävä rautateiden risteysasema. Väkimäärän lisäääntyessä katsottiin tarpeelliseksi saada Haapamäelle oma rukoushuone ja hautausmaa. Asiaa lähti ajamaan rukoushuoneyhdistys. Sota kuitenkin siirsi hanketta eteenpäin. Haapamäen kirkko valmistui vuonna 1953. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Maria Raunion nimeä kantava polku avattiin Raunion 145-vuotissyntymäpäivänä 26.5.2017. Polku on 700 metriä pitkä ja se alkaa Lapinsalmen sillalta jatkuen rantaraittia pitkin pääkirjaston ohi Seiponniementien risteykseen. Maria Raunio, o.s. Saarinen (1872–1911) oli keuruulainen ompelija, työväenliikkeen toimitsija ja puhuja. Räätäli Erland Saarisen tyttären lapsuudenkoti sijaitsi nykyisin Tarhiansuun talona tunnetun kiinteistön tuntumassa, Tarhia-järveen laskevan törmän päällä. Raunio oli yksi Suomen ja maailman ensimmäisitä naiskansanedustajista. Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1907–1909 edustaen Vaasan läänin itäistä vaalipiiriä. Hänet tunnettiin erityisesti varattoman väestön puolestapuhuja. Raunio lähti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin Oregonin Astoriaan. Raunio toimi Astoriassa työväenliikkeen agitaattorina ja Toveritar-lehden toimittajana vajaan vuoden ennen kuin teki itsemurhan syyskuun alussa 1911 ollessaan vain 39-vuotias. Hänet on haudattu Astorian eteläpuolelle Greenwoodin kalmistoon. Lähde: www.keuruunveraja.fi/items/show/211 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Maria Raunion polku Subject The topic of the resource Keuruu Raunio, Maria kansanedustajat tiennimet Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Description An account of the resource Maria Raunion polku on kuulunut Keuruun tiennimistöön vuodesta 2017. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pöyhölä on toiminut kappalaisenpappilana vuodesta 1693. Nykyinen Pöyhölän päärakennus valmistui vuonna 1900 ja isokokoinen väentupa vuonna 1901. Molemmat veistettiin käsin hirrestä luonnonkauniiseen pihapiiriin vanhoille, hyväksi katsotuille talonpaikoille. Keuruun seurakunta laittoi Pöyhölän myyntiin vuonna 1920. Se siirtyi yksityisomistukseen. Vuonna 1928 pappilan päärakennus ja ranta-alueet myytiin Suomen Nuorison Kristilliselle Liitolle. Se oli etsinyt maaseudulta sopivaa paikkaa nuorison kristillisille leireille. Kirkon nuorisojärjestön käytössä Pöyhölästä kasvoi merkittävä rippikoululeiripaikka. Vuonna 1931 järjestettiin iso kansainvälinen partiotyttöjen johtajaleiri, ”Keuruleiri”, johon osallistui 464 suomalaista ja 270 ulkomaalaista partiotyttöä. Suomalaisten tyttöjen joukossa oli mm. YK:n apulaispääsihteeriksi noussut Helvi Sipilä. Sodan tultua leiritoiminta keskeytyi. Pöyhölästä tuli talvisotaan lähtevien joukkojen keskittämis-keskus - kevytosasto 10 koulutettiin ja lähetettiin turvaamaan Suomen rajoja talvisotaan. Sota-aikana Pöyhölässä toimi mm. Orionin pilleripakkaamo, Suomussalmella partisaanien tappamista perheistä orvoiksi jääneiden lasten Betania-koti ja inkerinsuomalaisten kulkutautisairaala. Jatkosodan aikana Sortavalasta Keuruulle osana Stella Polaris -operaatiota suojaan siirretty radiotiedustelu-yksikkö toimi Pöyhölässä. Sodan jälkeen palattiin jälleen leiritoimintaan. Toimittuaan 85 vuotta Suomen vanhimpana ja yhtäjaksoisesti käytössä olleena rippikoulu-leiripaikkana päätti Nuorten Keskus ry myydä Pöyhölän vuonna 2013 johtuen osaksi sen korjaustarpeista. Ostajaksi löytyi pieni perheyritys, jonka nimi on Keurusselän Rantakartano Pöyhölä Se on tilausperiaatteella toimiva historiallinen juhla-, kurssi- ja kokouspaikka, jossa järjestetään jälleen pitkien perinteiden ansiosta kesäisin myös rippikoululeirejä. Lähde: Salo, Paulus: Rantakartano Pöyhölän historiaa 1478 - 2018. www.keuruunveraja.fi/items/show/465 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Rantakartano Pöyhölä Subject The topic of the resource Keuruu pappilat seurakunnat järjestöt rippikoululeirit rakennusperintö rakennukset 1900-luku sota-aika Description An account of the resource Rantakartano Pöyhölä Keuruulla on entinen kappalaisenpappila. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pohjoislahden nuorisoseura perustettiin vuonna 1898. Seura kokoontui aluksi kylän taloissa ja kansakoululla. Seurassa oli nais- ja sekakuoro, ompeluseura ja lehteäkin julkaistiin. Keuruun Kansallispirtillä järjestettiin suuret arpajaiset talon rakentamisrahaston hyväksi vuonna 1921. Pohjoislahden nuoriseoseuran oma talo, Männistö, valmistui vuonna 1922. Sen suojissa on järjestetty lukemattomat iltamat, näytelmät, perhejuhlat ja muut tilaisuudet. Viime vuosina taloa ja sen ympäristöä, mm. urheilukenttää, on kunnostettu useaan kertaan Leader-rahoituksen voimin. Talo on edelleen suosittu perhejuhlien pitopaikka. Siellä järjestetään myös tansseja, Etelä-Keuruun kyläyhdistyksen tilaisuuksia, ja kyläkoulu on viettänyt siellä monet kevät- ja kuusijuhlansa. Jokavuotinen perinne on joulukuun alussa järjestettävät joulumyyjäiset, joissa kerätään varoja kyläkoulun oppilasyhdistyksen ja kyläyhdistyksen toimintaan. Lähde: Olli Haapanen, 2017: Pohjoislahden Nuorisoseura ry 100 vuotta. Keuruun Joulu 2017. Keuruun Laatupaino KLP Oy. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Männistön nuorisoseurantalo Subject The topic of the resource Keuruu kylät seurantalot nuorisoseurat kyläyhdistykset järjestöt rakennusperintö hirsirakennukset 1920-luku Description An account of the resource Pohjoislahden nuorisoseuran talo Männistö valmistui vuonna 1922. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kangasmannilantien pohjoispuolella lähellä rautatietä sijaitsee Kappa, pappilan vanha vilja-aitta. Senkään rakennusajankohdasta ei ole tietoa. Nykyisin se toimii ekumeenisena tilana, jossa eri kirkkokunnat esittäytyvät. Kapan yläkerrassa on yhteinen kappeli hiljentymistä varten. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kappa Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Kappa on pappilan vanha vilja-aitta, joka toimii nykyään ekumeenisena tilana. Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät keskustat aitat rakennettu ympäristö rakennusperintö rakennukset pappilat virkatalot Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Sukuni on Karjalasta kotoisin, mutta perhe muutti ennen sotia Jämsänkoskelle. Äiti oli lottatoiminnassa mukana ja hänen rinnallaan aloitin varusjaoston lottien apuna välirauhan aikaan vuonna 1941. Järjestimme varusvarastolla pestyjä alusvaatteita koon mukaan ja autoimme monissa kotirintaman töissä. Liikennekannalle alkaessa siirryin suojeluskunnan varastolle kirjuriksi. Helsingin Sofianlehdon lastenkodista evakuoitiin lapsia Jämsänkoskelle ja heidän mukanaan tuli vain kaksi hoitajaa, joten meidän nuorten apua tarvittiin näiden 3 - 5 vuoden ikäisten lasten hoitamisessa. Vuonna 1941 kesällä liityin Lotta-Svärdiin, kuusitoistavuotiaana, vasta syksyllä täytin virallisen lottiin liittymisiän 17 vuotta. Minut koulutettiin toimisto- ja viestilotaksi, opimme titaamaankin eli morsettamaan. Hyvän käsialani perusteella minut valittiin varusjaoston kirjuriksi. Sain työmääräyksen Sotasairaala 53:n Helsinkiin ja siellä toimin toimistolottana vuoden ajan. Komentaja oli kuulemma hermostunut minut nähdessään ja sanonut, mitä varten tänne noita lapsia lähetetään! Jouduin sitten angiinan jälkeen nielurisaleikkaukseen ja sain sairauslomaa. Mutta sairauslomani vielä kestäessä, sain komennuksen Sotasairaala 30:n jaostosairaalaan, joka perustettiin rintamalla puhjenneen keltatautiepidemian vuoksi Jyväskylä maalaiskunnan Palokan vanhainkotiin. Vuonna 1944 olin Helsingissä I sotasairaalan esikunnassa, joka toimi Diakonissalaitoksen tiloissa, kunnes sen tilat otettiin sairaalakäyttöön. Sitten esikunta siirrettiin Sokeiden kouluun, josta opetustoiminta oli sodan takia lopetettu. Sotasairaalan esikunta välitti sen alueella olleen 13 jaoston kunkin päivän tiedot eteenpäin, jotta sairaalapaikat ja kuljetukset eri puolille saatiin hoidetuksi. Minun kunnia-asianani oli saada tiedot määräajassa perille. Kun varsinaisia viestilottia oli vähän, olimme me toimistolotatkin öisin päivätyömme lisäksi puhelinkeskuksessa valvomassa. Sodan päätyttyä, mutta Lapin sodan jatkuessa, sotasairaalat muutettiin sotavammasairaaloiksi. Rauhan tultua Leningradin läheltä leiriltä palautettiin suomalaisia sotavankeja, heidät sijoitettiin alkuun Hangon lähelle perustettuun karanteenisairaalaan tartuntavaarojen takia. Muistan, ettei heiltä saanut kysyä mitään vankiajastaan, olivat niin järkyttyneitä. Helsingin sotavammasairaalaan tuli Lapin sodastakin vammautuneita. Vaikka lottajärjestö lakkautettiin, työ sairaaloissa jatkui. Olin työssä siellä, -sotainvalidien, varsinkin proteesia odottavien potilaiden lomapapereiden ja – litteroiden kirjoittamista olin järjestämässä vuoteen 1947 saakka. Sen jälkeen oli mietittävä elämän jatkumista ja kun sain kutsun Rovaniemelle, lähdin sinne ja sieltä löytyi mieheni. Muutimme hänen kanssaan eri varuskuntapaikkakunnille ja 1950-luvulla tulimme Keuruun Kalettomalle. Kalettomalla totesin lottakokemuksestani olevan vieläkin hyötyä, kun pystyin ottamaan vastaan mieheni virkapuheluita ja välittämään niitä. Kalettoman varikko oli tiivis yhteisö, lapsetkin sanoivat olevansa kotoisin Kalettomalta, ei Keuruulta. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Riitta Salonen muistelee Subject The topic of the resource Jämsänkoski lotat sota-aika maanpuolustusjärjestöt jatkosota Lapin sota sotasairaalat Helsinki 1940-luku Kaleton (Keuruu) muistelu kokemuskerronta viestintä teknisen toteutustavan mukaan Description An account of the resource Riitta Salonen muistelee sodan aikaisia tehtäviään toimisto- ja viestintälottana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Salonen, Riitta Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2019 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h3>Koulutus ja tehtävät</h3> Alma Tuomisen (o.s. Häkkinen) lottataival alkoi paikallisen lottajärjestön sihteerin, rouva Aihoksen pyydettyä häntä mukaan toimintaan. Tehtäviin tarvittava koulutus saatiin käymällä kahden viikon pituinen viestikurssi Karkussa, jossa opeteltiin puhelimen käyttöä ja korjaamista, linjan vetoa ja morsetusta. Talvisodan aikana Alma palvelikin Keuruulla puhelinkeskuksen hoitajana ns. viestilottana ollen töissä uuden kirkon tornissa. Majapaikkaa pidettiin kirkonkylän isolla suojeluskuntatalolla, Kansallispirtillä. Jatkosodassa Alma Tuominen palveli Itä-Karjalan Pitkärannassa, Äänislinnan lentokentällä, Karhumäessä, Paateneella ja Hirvaksen lentokentällä, joissa hän palveli sodan loppuun saakka. Alman joukko-osaston nimi oli hävittäjälaivue 28, jossa tehtävänä oli puhelinkeskuksen hoito. Työvuorossa oli kerrallaan kolme-neljä lottaa kaksi tuntia kerrallaan, minkä jälkeen oli jälleen kahden tunnin tauko ennen uutta vuoroa. Yövuoro kesti koko yön. <h3>Sotakokemuksia</h3> Nuorena sodan kokemukset eivät Alman kertoman mukaan juuri pelottaneet, vaikka Wärtsilässä ja Paateneessa oli suuria taisteluita. Äänislinnassa ja Karhumäessä oli rauhallisempaa. Pisimpään Alma palveli juuri Paateneella. Keskellä sodan julmuuksia tuli välillä tuttujakin vastaan, kun Alma tapasi siellä keuruulaiset Lampisen Antin, Kankaan Eskon ja naapuriin miniäksi tulleen, pyhäjärveläisjuurisen Pulakan Esterin Reino-veljen. Paateneen taisteluista Alma muistaa, kuinka pommit putosivat järveen kylää pommitettaessa. Kylä sijaitsi niemessä ja lahdenpohjukassa oli paljon saunoja. Pari taloa tuhoutui kokonaan pommituksissa, mutta yhtään lottaa Alma ei muista kuolleen. Keuruulla oli talvisodan aikaan hautausmaan lähellä rakennus, jonne kaatuneet vietiin sulamaan. Nuorten poikien tehtävänä oli huolehtia rakennuksen lämmityksestä. Paikka oli karmiva, kun vainajat alkoivat sulaa - kädet retkahtelivat ja päät liikkuivat. Siellä työskentely kysyi tiukkoja hermoja. <h3>Lomalle kotiin</h3> Alman ollessa vain kahdeksan vuotias, kuoli perheen Urho-isä vuonna 1931. Kotitilan töitä hoitivat tuon jälkeen perheenjäsenten lisäksi työmies ja karjakko. Alman ollessa palveluksessa myös naapurissa asuva Taito-eno auttoi kotitilan töissä. Palveluspaikoista saattoi pitää kotiin yhteyttä kirjeitse, sillä puhelinta ei tuolloin vielä Ylä-Häkkisessä ollut. Niinpä kirjeellä ilmoitettiin, milloin oltiin tulossa kotiin ja niin Taito-eno tuli saapuvaa hevosella vastaan Mäntän rautatieasemalle. Lomalle pääsi yleensä puolen vuoden välein ja se kesti viikon verran, joskin pelkästään matkaankin meni useita päiviä. Karhumäkeenkin joutui odottamaan junaa välillä jopa 14 tuntia. Kerran ollessaan matkalla kotiin lottaystävänsä Aili Kekin kanssa ei Almalla ollut rahakukkarossa kuin neljä markkaa rahaa. Junalippu Mänttään olisi maksanut neljätoista markkaa. Kun Alma ei kehdannut pyytää tarvittavaa summaa lainaksi ystävänsä vanhemmilta, oli Alman käveltävä kirkolta kotiin Häkkiseen tuo yli 20 kilometriä. Pitkä kävelymatka oli myös silloin, kun Alma samaisen Ailin kanssa oli palaamassa kotilomalta palveluspaikkaansa Paateneeseen. Karhumäessä oli toisten lottien käytös heitä kohtaan niin epäystävällistä, että nuoret lotat Alma ja Aili päättivät jatkaa matkaa saman tien eteenpäin. Kelirikon takia autot eivät päässeet kuitenkaan kulkemaan, joten matkaa piti taittaa jalkaisin. Yöt vietettiin tien varren taloissa ja ladoissa ja ruokaa pyydettiin matkan varrella tavatuilta sotilailta. Taivalta kertyikin yhteensä peräti 108 km. <h3>Ruoka ja tarvikkeet</h3> Ruoassa ei ollut Alman mukaan moittimista. Se oli yleensä tavallista keittoruokaa kuten hernekeittoa - samaa ruokaa, jota sotilaatkin söivät. Lämmin ruoka saatiin kerran päivässä. Kerran viikossa sai myös mukaansa kuivamuonapaketin. Kanttiinista saattoi ostaa sen lisäksi muuta tarvitsemaansa. Lottien paikalliselta sihteeriltä saattoi myös kirjeitse pyytää, jos oli tarvetta esimerkiksi kengille tai alusvaatteille. Kovin isoja paketteja ei kotoa kuitenkaan voinut pyytää, sillä kotipaketin maksimipaino oli 2 kg. Paketit viipyivät myös matkalla, joten siellä olleet elintarvikkeet, kuten pullat, olivat joskus homeessa, kun ne tulivat perille. <h3>Asuminen ja elintavat</h3> Paateneessa lotat asuivat paikallisten rakennuksissa, mutta Karhumäessä ja Hirvaksessa korsuissa, joissa oli puhelinkeskus. Välit paikallisiin Itä-Karjalassa olivat Alman muistin mukaan hyvät - mitä nyt kylän pikkupojat tekivät kiusaa kuten ikään kuului. Kylissä asuikin pääosin vanhempaa väkeä, kun nuoret miehet olivat sodassa. Vastapuolelle kuuluminen ei kuitenkaan näkynyt jokapäiväisessä elämässä. Alma saikin ”matruskoilta” jopa punapoimintaisen kaitaliinan muistoksi. Valitettavasti se ei ole enää tallella. Paikalliset elintavat olivat poikkeavat kantasuomalaisiin tapoihin verraten. Asuinrakennusten toisessa päässä oli usein jatkeena navetta. Kanat saattoivat siten kulkea ihan vapainakin, jopa asuintiloissa. Myös hautajaistavat olivat erikoiset. Koska sahatavaraa ei ollut, tehtiin vainajalle pajunoksista laveri, jossa tämä sitten laskettiin omissa vaatteissaan hautaan. Vainajaa ei siis peitetty, mutta saattoväki loi vanhan tavan mukaisesti haudan umpeen. Tapoihin kuului myös, että saattoväen itkijänaiset itkivät vainajalle ja seremoniat kestivät monta tuntia. Kreikkalaiskatolinen, suomea puhuva pappi, Koponen nimeltään, toimitti siunauksen. Monen viikon ajan vietiin myös ruokaa haudalle. Kylän koirat tietysti söivät ne. Elämään kuului sodan jaloissa kuitenkin myös huvituksia. Alma muistaa hautausmaan vieressä sijainneen kylän kokoontumispaikan. Tasaisella mäellä saattoi pitää vaikka tanssit, joissa suomalainen sotilas soitti harmonikkaa. Paateneessa vietettiin myös häitä, kun myöhemmin kirjailijana tunnettu Lauri Kokkonen ja Pielavedeltä kotoisin ollut Alman lottaystävä Tyyne Ikonen vihittiin pääsiäisenä. Vihkiminen suoritettiin paikallisessa kirkossa. Lauri Kokkonen piti koulua paikallisille lapsille Itä-Karjalassa ja Tyyne oli Alman työtoveri lottatehtävissä. Alma muistaa kirjailija Kokkosen kuolleen Oulussa ja Tyyne-lesken soittaneen tämän jälkeen hänelle ja muistelleen menneitä vuosia. Ajankulua piti siis keksiä vähäisellä vapaa-ajalla itse. Käsitöiden tekemisestäkään ei tullut mitään, sillä tarvikkeita ei ollut saatavilla. Paateneessa oli kuitenkin Vakokauppa, jossa voi käydä ostoksilla. Sieltä onkin Almalla vielä muistona lasinen ”asetti” − lautanen, joka on saatu syntymäpäivälahjaksi. Sodanaikaista kirjeenvaihtoakaan ei ole enää tallessa, mutta sen ajan tavanmukainen runovieraskirja on tallella sekä yksi romaani, jonka Alma sai syntymäpäivälahjaksi. Valokuviakin on jonkin verran säilynyt. Mm. Keuruun veteraanikirjassa ollut kuva on ilmavoimien valokuvaajan ottama muisto sota-ajoilta. <h3>Menetyksiä ja seuraamuksia</h3> Kun suurhyökkäys alkoi, oli Alma tuolloin Hirvaksen lentokentällä. Käsky tuli: ”Kamppeet kasaan ja lähdetään!” Aikaa ei ollut montaa tuntia. Ensin mentiin kuorma-autolla Äänislinnaan, josta matkaa jatkettiin tavarajunalla Kuopioon ja sieltä edelleen monien vaiheiden jälkeen kotiin Häkkiseen. Sodan menetykset koskettivat myös Häkkisen kylää. Järvenniemessä asunut serkku, Kalle Häkkinen oli uksi uhreista kuten myös kotitilan renki Viljo Niemelä. Hän oli naimisissa Signe Pummilan kanssa. Heidän orvoksi jäänyt Pentti-poikansa ajoi myöhemmin maitoautoa Keuruulla. Kylän muita vainajia olivat Pummilan talon Väinö-poika, jonka piti mennä vihille Bruno-veljensä vaimon Helka-siskon kanssa. Naapurikylästä kaatui Liukon talon isäntä. Sota jätti seuraukset sen kokeneille. Aluksi eivät kokemukset tulleet uniin, vaan nuori lotta iloitsi pääsystä rauhan oloihin ja kotitilan töihin, tuttujen ihmisten pariin. Kotiväen ja varsinkin Anni-siskon kanssa puhuttiin paljon sodasta niin taistelu- kuin kotirintamallakin. Vähitellen muistot kuitenkin siirtyivät uniin. Niinpä Alma ei voi nykyään katsoa sodasta kertovia elokuvia. Itsenäisyyspäivän Tuntematon Sotilas ei houkuttele. Lotista kertovan Lupaus -elokuvan hän kävi kuitenkin katsomassa, mutta sen jälkeen olivat ajatukset pitkään rauhattomat. Isänmaan eteen tehdystä suuriarvoisesta työstä on muistona jäljellä vielä lottamerkit − valkoinen hihamerkki ja viestikurssimerkki. Lottapuku sen sijaan on Alman harmiksi aikoinaan käytetty muuhun tarkoitukseen. Pukukankaiden puutteessa siitä tehtiin ajan tavan vaatetta tarvitsevalle. Niinpä Alman lottapuku päätyi serkkupojan, Lahtisen Joukon housupuvuksi. Täysin palvellut oli siten niin lottapuku kuin itse lottakin. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Alma Tuomisen lottamuistoja Subject The topic of the resource Tuominen, Alma lotat maanpuolustusjärjestöt Itä-Karjala Häkkinen (Keuruu) sota-aika talvisota jatkosota muistelu kokemuskerronta Paatene viestintä teknisen toteutustavan mukaan Creator An entity primarily responsible for making the resource Vesterinen, Liisa Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2008 Description An account of the resource Alma Tuominen (os. Häkkinen) palveli toisen maailmansodan aikana lottana puhelinkeskuksen hoitajana Keuruulla ja Itä-Karjalassa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vanhaa Kruunuhääperinnettä elvytettiin Suomessa erityisesti Nuorisoseurojen toimesta 1940-luvulta lähtien. Nuorisoseurat järjestivät myös muita historiallisia kulkueita seudun paikallisperinteestä ja sen henkilöhistoriasta ammentaen. Haapamäellä kruunuhäitä on pidetty ainakin kahdet, heinäkuussa 1950 ja 1956. Kruunuhäät keräsivät paljon osallistujia ja ne ovat jääneet monen 1950-luvun lapsen mieleen. Väkeä oli paikalla tungokseksi asti ja kruunuhäitä juhlittiin antaumuksella. Juhlista tuli myös paljon puhetta jälkeen päin. Muisteltiin, että ainakin yksi hevonen karkasi ja lainakiesitkin menivät rikki. Häjytkin taisivat eläytyä rooliinsa vähän liikaa. Sunnuntaina 16.7.1950 pidetyt kruunuhäät järjestivät Haapamäen Nuorisoseura ja Maatalousnaiset. Häitä mainostettiin Suur Keuruun sanomissa seuraavasti: Tulkaa joukolla näkemään, miten häitä vietetään, vanhat tavat arvoonsa! Kruunuhäät ohjasi petäjävetinen Jaakko Kolu. Klo 12 juhlaväki lähti kulkueena Haapamäen Yhteiskoululta kohti juhlapaikkana toimivaa Haapamäen Suojaa. Ensimmäisenä kulkueessa olivat pelimannit, töysäläiset Akseli Vienola ja Aarne Ylämäki sekä kolholaiset Koivikot. Sitten tulivat morsiusparit, Vuokko Kimari-Ermala ja Pentti Salmi sekä Laina Hiekkaranta ja Olavi Ermala. Samoin kulkueessa olivat mukana puhemiehet, morsianten vanhemmat, herrasväkeä, kenkkärit eli juomanlaskijat, kanttori, suntio ja vallesmanni. Kaikki olivat pukeutuneet vanhoihin asuihin. Haapamäen Suojalla toimitettiin ensin hääväen esittely ja juotiin kirkkokahvit. Sitten tanssittiin vanhoja tansseja ja syötiin runsas, perinteinen hääateria. Tanssit jatkuivat vielä Suojalla sekä Työväentalolla. Vuoden 1956 kruunuhäät pidettiin 28.–29. heinäkuuta. Yhden viikonlopun ajan Haapamäki muuttui vanhan hääperinteen näyttämöksi tansseineen, kulkueineen ja hääaterioineen. Haapamäen kruunuhäitten järjestäjä oli urheiluseura Karstulan Kiva ry. Karstulassa ensimmäiset Kruunuhäät järjestettiin elokuussa 1955, taustalla vaikuttivat Maatalousnaiset ja Karstula seura. Pian mukaan tuli Karstulan Kiva, jonka huvitoiminnassa Kruunuhäät oli vuosikymmeniä tärkeässä roolissa. Haapamäellä juhlallisuudet alkoivat lauantaina 28.7. klo 19 kävelykulkueella kohti Haapamäen Suojaa. Näin kuvattiin sulhasen lähtöä morsiamen kotiin. Kulkueessa oli mukana soittajia, sulhaset ja morsiamet, näiden vanhemmat, puhemiehet, kylän väki ja kukkaistyttöjä ja poikia. Suojalla oli kahvitilaisuus hääväen esittelyineen. Sitten seurasi häätanssit ja vielä muita vanhoja tansseja. Soitosta vastasivat maankuulut Purppurapelimannit Kaustisista sekä Eemil Kuismanen ja Jukka Harjun yhtye. Harju oli myös Kruunuhäitten ohjaaja. Sunnuntaina 29.7. juhlallisuudet alkoivat klo 15 hevoskulkueella. Mukana oli toistakymmentä valjakkoa lähitaloista. Juhlallisuudet jatkuivat Suojalla lauantain tapaan, mutta nyt tarjolla oli hääateria. Vanhan ajan aterialla tarjottiin perunalihakeittoa, piimää, leipää, voita ja sahtia. Leipä pienittiin ilman puukkoa taittamalla, ja ruokailuvälineitä oli puulusikat. Sahti tarjottiin haarikoista. Vanhoja tansseja tanssittiin myös sunnuntaina. Juhlien järjestäjät antoivat haapamäkisille erityiskiitoksen vanhojen tanssien taitamisesta. Perinnetansseja taitamattomat pääsivät myös lauantai ja sunnuntai-iltana tanssin makuu Haapamäen Pallo-Poikien lavalla. Tansseja tahditti jyväkyläläinen PK-Kvintetti. Tanssit keräsivätkin suuren määrän väkeä. Lähteet: Suur-Keuruun sanomat 13.8.1950, 20.7.1950 Suur-Keuruun sanomat 24.7.1956, 31.7.1956 Kysymyksiä keskustelun tueksi. 1. Kruunuhäät ovat olleet suuri tapahtuma Haapamäellä. Ketkä kaikki siihen osallistuivat? 2. Millaisia kommelluksia juhlissa tapahtui? 3. Miten Karstula liittyy näihin Kruunuhäihin? 4. Mitä hääaterialla tarjottiin? 5. Millaista ohjelmaa juhlassa oli? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kruunuhäät Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) tapahtumat 1950-luku kulkueet kansantanssit (tanssit) perinne häät nuorisoseurat järjestöt Description An account of the resource Haapamäellä järjestettiin 1950-luvulla kahdet vanhaan hääperinteeseen perustuvat kruunuhäät. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vuonna 1999 valmistunut Keuruun pääkirjasto on ensimmäinen varsinainen kirjastotalo Keuruulla. Paikaksi valikoitui luonnonkaunis Tarhian ranta, jota kutsuttiin Mäkisen rannaksi paikalla sijainneen Mäkisen autokorjaamon mukaan. Kirjastorakennuksen arkkitehdin valintaa varten järjestettiin kutsukilpailu. Sen voitti arkkitehti Eero Hyvämäen ehdotus nimeltä Kir. Keuruun vanhan kirkon lähelle sijoittuva matala kirjasto on sovitettu rinteeseen. Rakennus avautuu järvimaisemaan ja puistoon. Järvinäköalasta voivat nauttia kaikki kirjaston käyttäjät. Kirjaston edustalla on yksi Keuruun kaupungin omistamista julkisista veistoksista, kuvanveistäjä Timo Hannusen Kuuntelija vuodelta 2000. Teoksen materiaali on Korpilahden musta graniitti. Kaupungin taidekokoelman teoksia on sijoitettu asiakkaiden iloksi myös kirjaston sisätiloihin. Kirjaston rantaa kehitetään parhaillaan kaikkien yhteiseksi oleskelupaikaksi. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun pääkirjasto Subject The topic of the resource Keuruu kirjastot rakennukset Hyvämäki, Eero 1990-luku Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Keuruun pääkirjasto sijaitsee Tarhia-järven rannalla lähellä Keuruun vanhaa kirkkoa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kamana on ollut alkuaan Keuruun seurakunnan kirkkoherranpappilan Kangasmannilan navetta. Pappilat olivat aikanaan myös suuria maatiloja, sillä maatalouden harjoittaminen oli osa kirkkoherran palkkausta. Esimerkiksi vuonna 1881 Keuruun kirkkoherralla oli 20 lehmää, 4 hevosta ja 20 lammasta. Seurakuntien viranhaltijat siirtyivät luontaispalkkauksesta rahapalkkaukseen vasta vuoden 1922 lainmuutoksella. Puusta rakennettuja navetoita jouduttiin aika ajoin uusimaan. Kun Keuruun seurakunta päätyi 1900-luvun alussa rakentamaan kirkkoherralle uuden navetan, se päätettiin valmistaa kivestä. Navetta valmistui talvella 1903 petäjävetisen Otto Heinäsen johdolla. Keuruulla maataloudesta luopuminen tapahtui kirkkoherra Leikolan aikana. Tila vuokrattiin Vihtori Tuomiselle ja hänen perheelleen. Vuokrasopimukseen sisältyi myös navetta. Navetta peruskorjattiin 1930-luvun jälkipuoliskolla. Päätös asiasta tehtiin elokuussa 1936, ja piirustukset peruskorjausta varten laati rakennusmestari Jalmari Kuronen. Korjaukset toteutettiin kesällä 1938. Tuomisten jälkeen Kangasmannilan tilaa vuokrasi Eino Pykälämäki perheineen vuosina 1938–1946. Navetta toimi alkuperäisessä käytössään 1940-luvulle saakka, minkä jälkeen sen suojissa toimi ensin kolmen keuruulaisen - Paavo Sammallahden, Kalervo Lampisen ja Kalle Liukon omistama puusepänverstas Pakali. 1950-luvun alussa tiloihin tuli Johannes Ilmoniemen Keuruun Autokoulu ja Korjaamo. Autokoulun siirryttyä muualle, toiminta jatkui korjaamona ja konepajana vuoteen 1961 saakka. Keuruu Auton toimitiloina navetta oli vuosina 1961–1968, jonka jälkeen se siirtyi Liikenne Mäkelän talliksi ja korjaustiloiksi aina vuoteen 1985 saakka. Sen jälkeen navetassa toimivat Keuruun Kolarikorjaamo, Seppä Jussin paja ja Väinö Koivusen hitsauspaja, Keuruun Työkäsine Oy, Keuruun Sähkö (varastotila ja myymälä) ja Keski-Suomen Puu ja Tarvike. Tilaa hyödynnettiin myös muussa pienimuotoisessa varastokäytössä. Jo vuonna 1983 Keuruun seurakunnan kirkkovaltuustolle oli tehty ehdotus navetan käyttämisestä esimerkiksi näyttelytilana. Samansuuntaiset toivomukset toistuivat aika ajoin, kunnes vuonna 1997 seurakunnan teettämän esiselvityksen perusteella päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin asian eteenpäinviemiseksi. Hankkeen virallinen toteuttamispäätös tehtiin kirkkovaltuustossa huhtikuussa 1999 ja lopullinen rakentamispäätös 22.6.1999. Korjaussuunnitellun lähtökohtana oli kivirakennuksen kulttuurihistoriallisen luonteen säilyttäminen sekä perinteisten materiaalien ja työtapojen käyttäminen mahdollisuuksien mukaan. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 8,4 miljoonaa markkaa, ja tukea siihen saatiin Opetusministeriöltä, Keski-Suomen Ympäristökeskukselta ja Keski-Suomen Liitolta. Rakennusurakkakilpailu käytiin kesäkuussa 1999 ja työt päästiin aloittamaan jo saman kuun lopulla. Rakennus sai myös uuden nimen syyskuussa 1999 järjestetyn nimikilpailun tuloksena. Ehdotuksista, joita saatiin peräti 142 kappaletta, voiton vei nimi KAMANA, joka oli johdettu KAngasMAnnilan NAvetasta. Ehdotuksen teki Keuruun seurakunnan kappalainen Ossi Poikonen. Urakka valmistui ulkotöitä lukuun ottamatta maaliskuussa 2000. Avajaisia vietettiin aprillipäivänä 2000. Pihatyöt valmistuivat kesäkuussa samana vuonna. Hankkeen toteutuksessa oli alusta saakka mukana useat eri toimijat. Keuruun seurakunnan lisäksi yhteistyössä olivat mukana Keuruun kaupunki, Keuruun Matkailu Oy, Keuruun museosäätiö, Keski-Suomen Käsi-ja Taideteollisuusyhdistys, Pappilan Juusto Oy ja kahvila-ravintolan yrittäjät. Tavoitteena oli saada aikaiseksi paikka, josta monenlaiset ihmiset voisivat oman mielenkiintonsa kohteen. Matkailukeskus Kamanan alkuperäiset toimijat olivat Keuruun museo, Keski-Suomen Käsi- ja Taideteollisuusyhdistyksen Kamana-shop, Pappilan Juusto Oy, Kahvila-ravintola Myllytuuli, Parturi-kampaamo Arja ja Keuruun Matkailu. Vuosien varrella toimijat ovat vaihtuneet. Kesällä 2021 Kamanan alkuperäisistä toimijoista on jäljellä enää Keuruun museo, minkä lisäksi kivinavetan tiloissa harjoittavat liiketoimintaansa ravintola Pappilan Taverna sekä lahja- ja vaatepuoti Tiltaltti Shop, jonka yhteydessä toimii Keuruun kaupungin infopiste. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kivinavetta Kamana Subject The topic of the resource Keuruu navetat matkailukohteet maatilat 1900-luku virkatalot kivirakennukset Description An account of the resource Kamana rakennettiin Keuruun kirkkoherran pappilan navetaksi. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen ympäristössä on runsaasti järviä ja lampia, joissa uimataitoiset pääsevät nauttimaan vilvoittavasta vedestä. Myös kalansaalis kiinnostaa monia, ja tarjosihan kala monelle tarpeellista lisää ravintoon varsinkin sodan aikana ja sen jälkeisinä niukkuuden vuosina. Varsinaista uimalan paikkaa etsittiin Haapamäellä pitkään ja hartaasti. Aivan ratapihan tuntumassa on Asemalampi, eli Kangaslampi, jonka edustalla ensimmäinen Haapamäen asemakin sijaitsi. Asemalammen vesi ei kuitenkaan ollut ennen viemäriverkoston rakentamista uimakelpoista, sillä Tervapuroon ja siitä Asemalampeen johdettiin likavesiä ja mm. veturitallin rasvavedet. Vuonna 1956 uutisoitiin, että Asemalammelle haluttiin Haapamäen uimalaitos. Sijaintia pidettiin parhaana mahdollisena. Lammen veden laatukin oli parantunut huomattavasti ajasta, jolloin siinä uiva sai ikävän ihottuman uintiretken muistoksi eikä vedestä ollut talousvedeksi. Näytteiden oton jälkeen selvisi, että veden laatu oli tosiaan parantunut. Lammen pohjan liejuisuuden takia ei uimalaa päätetty Asemanlammelle rakentaa. Asemalampi laskee Petäisjärveen, jonka veden laatu onkin aina ollut uimakäyttöön parempi. Uimarit menivät Sahan rantaan tai rautatien rantapenkan kylkeen Aaloppiin. Myös Hylkysellä käytiin ja vietettiin aikaa. Petäisen rannoilta löytyi myös niin sanottu Lasten ranta, jossa Mannerheimin lastensuojeluliitto piti jo 1940-luvulla kesäisin uimakouluja. Petäisjärven uimalastakin oli suunnitelmia, mutta nekin kariutuivat. Myös Ristakosken myllylle tehtiin uimaretkiä. Suvanto oli hyvä uimapaikka. Ristakoskella oli aikoinaan myös tanssilava. Yksi suosituimmista uimapaikoista oli Valkeiskankaan uimaranta, jota ei turhaan kutsuttu Haapamäen Rivieraksi. Noin 7 km päässä sijaitsevalle Valkeisenlammelle pääsi Haapamäeltä moottorijunalla eli tiputtajalla, sen omalle seisakkeelle. Siellä oli hyvä loikoilla hiekkarannalla ja uida lähdekirkkaassa vedessä. Valkeiskankaalle kokoonnuttiin myös suurella joukolla juhannuksen viettoon. Kumpulammella oli myös hyvä uida, kunnes valtatie 23 tulo tukki siihen johtavan puron ja hävitti hyvän hiekkarannan. Hyviä uimapaikkoja oli myös Niemelänjärvellä. Kun Asemanlammen uimalasuunnitelmat kariutuivat, alettiinkin uimalaa suunnitella Pumppurantaan Niemelänjärvelle. Haapamäen uimala valmistuikin lopulta vuosien haaveilun ja Keuruun kunnan urheilulautakunnan suunnittelutyön jälkeen vuonna 1958. Sitä rakennettiin kunnan työnä kevään aikana niin, että uimala oli käytössä kesällä 1958. Varsinaisia avajaisia vietettiin vasta seuraavana kesänä, kun uimalan hyppytelinekin oli valmistunut. Vihkiäisjuhlaa vietettiin Mannerheimliiton Haapamäen osaston järjestämän kaksiviikkoisen uimakoulun päätteeksi. Juhlan musiikista vastasi Oiva Lampinen ja juhlakansan toivotti tervetulleeksi ylioppilas Ritva Lehtinen. Vihkiäispuheen piti kunnanjohtaja Toivo Puro. Tilaisuudessa promovoitiin kahdeksan uimamaisteria ja 24 kandidaattia. Lehtori Vilma Lansa puhui promovoitaville uimataidon merkityksestä ja muistutti velvollisuudesta edistää uimataidon leviämistä ja pelastaa vedenvaraan joutuneet. Sitten promovoitavat suorittivat hypyn ja uivat hakemaan lehtori Lansalta seppeleensä. Haapamäen uimala oli vihdoin totta. Lähteet: Ritokangas, Kalle: Kallen kamera kylillä. Tekstit Raija Sulkava. Printek, Keuruu 2017. Haapamäki-sanomalehti 20.2.1939. Suur-Keuruun sanomat 26.6.1956, 3.8.1956, 7.6.1958, 10.2.1959, 14.7.1959, 17.7.1959 Kysymyksiä keskustelun tueksi. 1. Tekstissä kerrotaan Haapamäen uimapaikoista ja uimalan suunnittelusta. Mikä sinun mielestäsi on paras paikka uida? 2. Lampiin liittyy myös kalansaaliit. Oletko kalastanut? Millaiset saaliit ovat olleet parhaita? 3. Missä kaikkialla Haapamäellä käytiin uimassa, ennen kuin varsinainen uimala saatiin aikaiseksi? 4. Mitä rantaa kutsuttiin Haapamäen Rivieraksi? 5. Vuonna 1959 vietettiin uimalan avajaisia. Millaista ohjelmaa siellä oli? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Uimala ja muuta rantaelämää Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) järvet uimalat uimarannat lammet uimakoulut muistot muistelu 1950-luku Lansa, Vilma Puro, Toivo Description An account of the resource Haapamäen uimalaa suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto. Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen kansakoulu valmistui Haapamäen keskustaan vuonna 1956. Se oli kolmas varsinainen koulurakennus, joka rakennettiin samalle koulualueelle. Rautatien kultakautta elävän taajaman alakoulussa oli kärsitty vakavaa tilapulaa jo vuosia. Vuonna 1956 syksyllä koulua kävi 451 oppilasta ja se oli oppilasmäärältään Keuruun suurin. Koulutyö arkkitehti Laila Niemiojan suunnittelemassa rakennuksessa alkoi talvella 1956. Juhlallisia vihkiäisiä vietettiin sunnuntaina 11. marraskuuta 1956. Juhlaan osallistui satamäärin väkeä. Koulun erikoisluokat, juhlasali ja tilavat eteisaulat maalauksineen ihastuttivat. Juhlaohjelmassa oli mm. musiikkia, puheita, koulun historiikki ja kansakoululaisten esittämä liikuntasatu. Vuonna 1956 luokkia aloitti yhteensä 14, sillä rinnakkaisluokkia oli useita. Alaluokat aloittivat vanhan kivikoulun puolella. Keskellä koulun pihaa oli rajaviiva, jota alaluokkalaiset eivät saaneet välitunnilla ylittää. Kansakoulun luokille 3–4 siirryttiin sitten uuteen kouluun ja sen luokkiin toisessa kerroksessa. Ylimmän kerroksen luokkiin, jotka olivat kansakoulun luokkien 5– 6- käytössä, kaikki eivät koskaan menneet. Neljänneltä luokalta osa oppilaista nimittäin haki oppikouluun ja aloitti taas luokalta 1 Haapamäen yhteiskoulussa radan toisella puolella. Kouluruoka oli 1950-luvulla vielä yksinkertaista, vellejä, puuroja ja keittoja. Maitopullo ja leivät tuotiin kotoa. Ruoka syötiin luokissa. Uudessa koulussa oli keittola, josta järjestäjät kävivät koreilla hakemassa painavat emaliastiat ja ruoan luokkaan. Itse koulussa tehty ruokaliina suojasi vielä 1990-luvullakin koululaisten pulpettia. Kouluun saatiin ruokala, kun kirjasto siirtyi alakerrasta vanhan kivikoulun tiloihin. Ruoan kanssa oli joskus tarjolla paksu viipale lauantaimakkaraa. Se ei oikein maistunut, jos puuro sattui olemaan suklaapuuro tai aprikoosipuuro. Rukiinen puolukkapuuro maistui. Makaronivelliä tarjoiltiin. Silloin saattoi tulla kiusaus puhaltaa vähän maitoa suussa olevan makaronin reiästä edessä istuvan selkään. 1960-luvulla ruokatarjonta muuttui monipuolisemmaksi. Maito tarjoiltiin koulussa pienistä pulloista. Saatiin juustoakin. Maksalaatikko oli monen herkkuruokaa. Järjestäjät saivatkin käydä hakemassa sitä keittolasta lisää. Keittäjät olivat tyytyväisiä, kun ruoka maistui. Ruokaa ei kuitenkaan saanut jättää, vaikka olisi tullut ruoasta pahoinvoivaksi. Jos kuitenkin jätti, se oli häpeällinen teko, ja lautanen piti itse viedä keittäjille ja pyytää anteeksi. Välitunnilla hypättiin narua, ruutua ja twistiä ja pelattiin pihapelejä. Talvella keskellä koulupihaa oli iso lumikasa, jonka päällä leikittiin vuoren valloitusta. Saattoihan se olla vaarallistakin, mutta hauskaa oli. Koulukyytejä ei ollut. Talvella tultiin vaikkapa Kumpulammelta potkukelkoilla kouluun. Käytiin kovaa kisaa siitä, kuka oli nopein. Syksyllä oppilaiden piti tuoda koulun keittiöön puolukoita. Tuotava määrän vaikutti oppilaan luokka-aste. Ykkösluokkalaiset toivat yhden litran, kakkosluokkalaiset 2 litraa jne. Koulussa oli 1950-luvulla kova kuri. Aamuhartauden aikana ei saanut puhua, nauraa eikä edes hymyillä. Jos, hymyili, sai jälki-istuntoa. Vilkkaat pojat saattoivat löytää itsensä paidan kauluksesta naulakosta roikkumasta, jos eivät rauhoittuneet. Opettajilla oli auktoriteettia ja kurinpitokeinoja oli käytössä. Vapaa ajalla näkyi sama aikuisten kunnioitus. Lapset touhuilivat kyllä vapaasti leikkejään aikuisten valvomatta, mutta kenellä tahansa aikuisella oli oikeus ja velvollisuuskin puuttua, jos oli tarvetta. Lapsia kasvatti koko kylä. 1950-luvulla käytettiin kirjoittamisessa vielä mustetta ja mustekynää. Vasenkätisille tämä oli vaikea paikka. Vaati melkoista taituruutta kirjoittaa mustekynällä niin, että käsi sotkenut kirjoitettua tekstiä. Tyttöjen liikuntatunneista mieleen jäi opettaja, jolla oli punaiset pitkät kynnet. Jos ei pukkihypyssä päässyt pukin yli, opettaja avusti kyljistä työntämällä ja samalla iski niihin pitkät kyntensä. Käsityötunnit olivat myös vaikeudessaan mieleenpainuvia niille, jotka eivät kädentaidoissa loistaneet. Toisaalta opettajan kehut hyvin tehdyistä tehtävistä muistaa vielä vuosienkin päästä. Opettajista entisten koululaisten mieleen oli jäänyt mm. johtajaopettaja Viljo Uusinoka, ja opettajat Rauni Isokangas, Aili Uusinoka ja Tyyne Vehmas. Koulun iso liikuntasali oli mainio juhlien pitopaikka. Näyttämön koivulavasteet olivat hieno tausta näytelmille, kuoroille ja runonlausunnalle. Esiintymään ei ollut pakko mennä, jos ei halunnut. Yhteisesityksiin osallistuttiin ja jännitettiin. Vuosienkin päästä oli helppo päästä siihen jännittävään ja vähän ahdistavaankin tunnelmaan, mikä vallitsi ennen tärkeää juhlaesitystä. Terveydenhoitajalla oli oma huone koulun ensimmäisessä kerroksessa. Rokotuksia oli, ja ne jännittivät. Jo pelkästään terveyssisaren, jota kutsuttiin nimellä tippatäti, auton näkeminen koulun pihassa sai jännitystä aikaan. Joskus pelotti niin paljon, että kotiin oli oltava yhteydessä, kun rokotettavaa ei saatu pois pulpetin alta. Käytävä terveydenhoitajalle tuntui pitkältä, kun pelkäsi mitä oli tulossa. Hammaslääkärissä käytiin koulua lähellä olevalla Martta Airikkalan vastaanotolla. Hänellä oli poljettava pora ja tärisevät kädet. Myös Airikkalan vastaanotto jätti unohtumattoman vaikutuksen. Lauantai koulupäivänä jäi pois 1960-luvulla. Kuuden kansakoululuokan jälkeen siirryttiin Kansalaiskouluun, joka oli Keuruulla. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin syksyllä 1974. Oppikoulun ensimmäiseltä luokalta keväällä päässeistä oppilaista tuli peruskoulun kuudennen luokan oppilaita. Paperilla se näyttää aika suurelta loikkaukselta kerralla luokka-asteissa. 1980-ja 1990-luvulla koulunkäynti oli jo erilaista. Opettajista on jäänyt mieleen mm. Esko Ojala ja Antti Paloranta. Ojala ehti pitkällä urallaan opettaa myös entisten oppilaidensa lapsia. Oppilaiden mieleen oli jäänyt erityisesti, että koulun sisäportaikon kaiteisiin ei saanut koskea. Jos kaiteisiin koski, sai rangaistuksen. Syytä kaiteiden varjeluun ei muistettu. Kaikenlaisia kolttosiakin oli mieleen jäänyt. Eräs oppilas oli muun muassa tehnyt kurkistusreiän poikien puolelta tyttöjen pukuhuoneeseen. Kerran koko luokka evakuoitiin, kun kesken tunnin valaisimen päältä alkoi valua jotain nestemäistä ainetta. Tarkempi tutkimus osoitti, että valaisimen päälle oli heitetty voinappi, joka sitten lämpimässä alkoi sulaa. Jälki-istuntoa tuli koko luokalle, mutta kukaan ei paljastanut voinapin heittäjää. Koulutoiminnan lisäksi Haapamäen ala-aste toimi tilana monipuoliselle harrastustoiminnalle. Muun muassa Haapamäen Naisvoimistelijat harjoittelivat, järjestivät jumppia ja esiintyivät ala-asteella. Koulun viimeistä kevätjuhlaa vietettiin 31.5.2014. Oppilaat siirtyivät Haapamäen yhteiskoulun uusittuihin tiloihin. Koulu jäi ilman käyttöä vuosiksi ja lopulta se päätettiin purkaa. Lauantaina 14.8.2021 järjestettiin koulun jäähyväistilaisuus, jolloin entiset oppilaat ja opettajat saivat käydä koulussa viimeisen kerran. Myös luokkakokouksia järjestettiin. Tilaisuudessa ei kuitenkaan oltu pelkästään haikein mielin. Tapahtumaan saapui runsaasti väkeä ja tunnelmassa päällimmäisenä oli yhteisöllisyys ja yhteiset kouluajan muistot, joita rakennuksen purkaminen ei tule hävittämään. Lähteet: Haapamäen ala-asteen jäähyväistilaisuudessa lauantaina 14.8.2021 tehdyt tapahtumaan osallistuneiden haastattelut Suur Keuruun sanomat 27.1.1956, 31.8.1956, 9.11.1956, 13.11.1956, 2.6.2014 Välimäki, Hannu 2013. Kansanopetus ja koulut Keuruulla 1628 – 2008. Keuruu : Keuruun kaupunki. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen ala-aste muistoissa Subject The topic of the resource Keuruu Haapamäki (Keuruu) koulut koulurakennukset kansakoulu peruskoulun ala-aste kouluruokailu kouluruoka opettajat muistot muistelu kokemuskerronta 1950-luku Description An account of the resource Haapamäen ala-aste valmistui vuonna 1956. Useat sukupolvet ehtivät saada oppia rakennuksessa, joka jäi pois koulukäytöstä vuonna 2014. Creator An entity primarily responsible for making the resource Rokkonen, Hanne Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun naiset ryhtyivät toimintaan isänmaan hyväksi jo v. 1918, jolloin he työskentelivät Keuruun Kansallispirtillä muonittaen vapaussodan aikana suojeluskuntalaisia. Keuruullahan oli silloin joukkoja muualtakin. Perustettiinhan täällä mm. I Hämäläiskomppania. Lotta-Svärd Keuruun paikallisosasto perustettiin varsinaisesti v. 1920. Aluksi yhdistys toimi silloin, kun suojeluskunta sen apua tarvitsi, valmistaen varusteita ja muonittaen sitä harjoituksissa, kilpailuissa, leiripäivillä, talkoissa yms. Vuonna 1922 toimeenpantiin iltamat varojen keräämiseksi Karjalan retkikunnan avustustoimikunnan hyväksi. Myös vaatteita kerättiin Karjalaan lähtijöille. Säännöt yhdistykselle hyväksyttiin v. 1923 ja siihen piti saada vahvistus Jyväskylän suojeluskuntapiirin piiripäälliköltä. Varojen keräämiseksi lotat järjestivät arpajaisia, kaikenlaisia keräyksiä ym. Mainittavana suurempana tehtävänä alkuaikoina oli v. 1925 Jyväskylän suojeluskuntapiirin 10-päiväiset leiripäivät täällä Keuruulla. Silloin lotat tekivät parhaansa toimiessaan muonittajina ja saivat sieltä myös täyden kiitoksen. Vuonna 1926 olivat lotat ensimmäisellä komennuksella oman paikallisosaston ulkopuolella Jyväskylässä talvileiripäivillä muonittamassa. Eri kyläosastot perustettiin vuosina 1931 - 38. Eri jaostoihin lotat jaettiin v. 1933. Urheiluakin harrastettiin mm. hiihto- ja kävelymerkkisuoritusten muodossa, suunnistettiin ym. 1930-luvulla oli myös olemassa lottakuoro. Sellainen oli Pohjoislahden kyläosastossakin jonkun aikaa. Esiinnyimme yhdessä mm. Jyväskylän piirin 10-vuotisjuhlassa vuonna 1934 suuressa toista sataa lottaa käsittävässä juhlakuorossa. Lottalupaus annettiin Keuruulla ensi kerran v. 1933 ja tämä toistui vuosittain (uusien lottien liityttyä) joko toukokuun 16. tai joulukuun 6. päivänä kirkossa tai sankarihaudalla. Yhdistykseen liittyminenhän tapahtui alkuun vain liittämällä nimi jäsenluetteloon, myöhemmin täytettiin liittymiskaavake ja johtokunta hyväksyi jäsenet. Myös tyttöosasto toimi Keuruulla. Vuosi 1938 oli hyvin merkittävä Keuruun lotille. Silloin oli lotilla kunnia käydä onnittelemassa presidentin rouva Kaisa Kalliota toukokuun 28. päivänä hänen 60-vuotinpäivänään hänen oleskellessaan Keuruun Kuuselassa. Presidentti Kyösti Kallion pyynnöstä järjestivät lotat samana päivänä kahvitarjoilun yleisölle Kansallispirtissä. Tästä kiitollisuuden osoitukseksi saivat lotat vastaanottaa presidenttiparilta omakätisillä omistuskirjoituksilla varustetut suurennetut valokuvat. Samana kesänä oli Keuruulla lottien Jyväskylän piirin kaksipäiväinen juhla. Saman vuoden joulukuun 6. pnä saivat lotat vastaanottaa I:ltä hämäläiskomppanialta, joka perustettiin Keuruulla v. 1918, pienoislipun seuraavansisältöisine kirjeineen: ”Tehdyn päätöksen mukaisesti pyydämme teitä vastaanottamaan I:n Hämäläiskomppanian pienoislipun vaatimattomana kunnianosoituksena niille Keuruun naisille jotka helmikuussa v. 1918 valmistivat ja lahjoittivat komppanian alkuperäisen lipun. I:n Hämäläiskomppanian puolesta: Väinö Mikkola. Kalle Pyöräniemi.” Lotat harrastivat myös liiketoimintaa. Kansallispirtillä pidettävien käräjien aikana saivat lotat pitää kahviravintolaa. Lotilla oli omassa käytössään Kansallispirtti oy:ltä vuokraa vastaa yläkerrassa yksi huone, mikä piti kuitenkin käräjien ajaksi luovuttaa istuvan tuomarin asunnoksi. Useissa muissakin tilaisuuksissa annettiin ravintolan pito lotille. Jo vuodesta 1933 esillä ollut Lotta-Majan rakennushanke toteutui vasta v. 1939 muonitustoiminnan laajentuessa. Sota-aikana perustettiin varojen hankkimiseksi myös virvoitusjuomatehdas. Koulutustoimintaa oli vuodesta 1937 erilaisten kurssien muodossa, oli useita muonituskursseja sekä lääkintä-, viesti ja toimistokursseja ynnä neuvontapäiviä. Erilaiset harrastukset jäivät lokakuussa 1939 ylimääräisten harjoitusten ja sodan alkaessa. Koko toimintahan tähtäsi sen jälkeen vain isänmaan puolustukseen. Ilmavalvonta lotat komennettiin vartioon kirkon torniin 7. lokakuuta ja tätä työtä kesti huhtikuun loppuun 1940. Muonituslottien hälytys tuli 7 ja 8 päivien välisenä yönä ja sitähän jatkui, alkuun yötä päivää, pitkälle sodan jälkeen Keuruun ollessa joukkojen kokoontumispaikkana. Täällä oli kymmenkunta muonituspaikkaa, joten työntekijöitä tarvittiin. Lääkintälotat keräsivät ja toimittivat sairaalavarusteita ja vuodevaatteita sotasairaaloihin ja sairaalajuniin, valmistivat sidetarpeita ja osallistuivat v.ss. toimintaan. Varustelotat valmistivat ja keräsivät tuhatmäärin erilaisia varusteita sekä miehille ”Sinne jonnekin” että myös siirtotyöväelle. Kanslialotat olivat erilaisissa kansliatehtävissä Keuruu suojeluspiirin ja suojeluskunnan esikunnissa, Lotta-Svärd Jyväskylän piirin Keuruun ala-osaston ja Keuruun po:n kansliassa, koulutuskeskuksessa sekä monissa muissa toimistoissa. Eräänä merkittävänä tehtävänä tämän sodan aikana oli piirin alueella toimitettu armeijan leivän leivonta, johon työhön ei lottia tarpeeksi liiennyt, joten siellä käytettiin apuna paljon siviilejä. Keuruulla leivottiin m.m. koko talvisodan ajan kirkkoherran pappilan leipomotuvassa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Oli pelko siitä, kuinka kauan uuni kestäisi ainaista lämmitystä. Kestihän se. Jonkinlaisen käsityksen ehkä saa lottien suorittamasta työstä YH:n ja talvisodan aikana kuullessa heidän tehneen pitkältä toistakymmentätuhatta työpäivää. Mainitsematta on vielä kaikki se työ, mitä lotat tekivät siirtoväen hyväksi evakuoimis- yms. tehtävissä. Suurena taloudellisena apuna varustettaessa poikiamme ja avustettaessa siirtoväkeä ja reserviläisten omaisia olivat ne monet sekä aineelliset että rahalliset avustukset, joita paikallisosasto sai vastaanottaa monilta eri lahjoittajilta. En malta olla mainitsematta erästä Keuruun lotille osoitettua kirjettä, joka löytyi postilaatikosta ja joka kertoi erään antajan liikuttavasta uhrimielestä: ”Ottakaa vastaan tämä pieni rahasumma, laitan kaikkeni maanpuolustushomman hyväksi”. Kirje sisälsi mk 46. 50, nykyrahassa penneissä laskettavissa. Siis vaatimaton, mutta isänmaanrakkautta uhkuvasta sydämestä annettu. Muonitustehtävät jatkuivat vielä pitkälle talvisodan päättymisen jälkeen, siellä täällä oli mm. aliupseerikoulu ja erinäisiä sairaaloita, joiden muonituksen lotat hoitivat. Sittenhän alkoi taas sota jo kesällä 1941, jolloin työt lotilla alkoivat monin kertaisina. Suurin vastuu oli muonituslotilla, sillä Keuruulla oli silloin alkuun (kuten talvisodankin aikana) kokoontumispaikka, oli jakelu-elin, oli aliupseerikoulu ym. Jokaisessa muonituspaikassa oli lisäksi lottakanttiinit, jotka vaativat paljon työntekijöitä. Sodan alettua oli yhtenä mainittavana tehtävänä siirtoväestä huolehtiminen. Keuruun asemalla oltiin aina vastaanottamassa Karjalasta tulijoita ja auttamassa sijoitustehtävissä. Olimme myös ohimenevissä evakkojunissa jakamassa lääkkeitä mukana oleville potilaille. Vuonna 1942 tuotiin Keuruulle tuhansia inkeriläisiä, jotka sijoitettiin Kansallispirtille, työväentalolle, Keuruun työlaitokselle, Pöyhölään ym. ja joiden muonittamisesta lotat huolehtivat. Inkeriläiset olivat naisia, lapsia ja vanhuksia. Sotakuntoiset miehet olivat rintamilla Venäjällä. Lotat keräsivät inkeriläisille vaatteita, lääkkeitä ym. Heillähän ei ollut mukanaan kuin pieni nyytti itse kullakin. Heille hankittiin myös saunomismahdollisuudet (mm. Kansallispirtin pihamaalle rakennettiin sauna sitä varten), koska he eivät olleet saanet peseytyä viikko kausiin. Muistan eräänkin lapsen, joka oli syntynyt matkan varrella, oli 10 päivää vanha eikä häntä oltu pesty vielä yhtäkään kertaa. Inkeriläiset joutuivat olemaan täällä yli puoli vuotta ennen kuin heidät sijoitettiin ympäri Suomea. Lotat antoivat heidän täältä lähtiessään joka perheelle pienen rahasumman, osana siitä pienestä voitosta, jonka lotat olivat suorituksena heidän muonittamisestaan valtiolta saaneet. Kymmeniä keuruulaisia lottia oli komennuksella rintamilla. Sodan aikana pidettiin lotille useita kursseja ja neuvontapäiviä. Oli mm. keskusjohtokunnan järjestämät kaksiviikkoiset muonitus- ja toimistokurssit ja Jyväskylän lottapiirin toimeenpanemat toimisto- ja viestipäälliköiden leiripäivät. Jäsenmäärä yhdistyksessä oli 30, talvisodan lopussa 230 ja jatkosodan päättyessä yli 400. Saimme paljon karjalaisia lottia, jotka liittyivät siirtolottina paikallisosastoomme. Kun Lotta-Svärd-järjestö v. 1944 marraskuussa lopetettiin, aiheutti se pitkät selvittelyt. Paikallisosasto lahjoitti rahaa kummiperheelleen ja pitkät ajat rintamilla ja muualla muonituskeskuksissa (Keuruun ulkopuolella) komennuksella olleille lotille. Kansallispirtille lahjoitettiin suuret määrät astioita samoin Keuruun Marttayhdistykselle. Kaikki loppu kaikkine irtaimistoineen, rahavaroineen, toimistotarvikkeineen (pöytäkirjat, tilit ym.) luovutettiin viranomaisille. Kaikki tämä selvitystyö oli perin raskasta ja murheellista. Haikeaa oli ennen kaikkea luopua tästä kaikesta isänmaallisesta työstä, joka ei vielä vuosikymmenien jälkeenkään ole mielestäni unohtunut. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Hajatietoja Keuruun lottien toiminnasta Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustusjärjestöt järjestöt historiikit 1920-1944 sota-aika talvisota muonitus siirtoväki kotirintama Creator An entity primarily responsible for making the resource Airaksinen, Helny Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Keuruun Lotta Svärd -paikallisosaston toimihenkilö Helny Airaksinen (1902 - 2001) kertoo osaston toiminnasta vuosina 1920 - 1944. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Ilmavalvojat-niminen muistomerkki sijaitsee Haapamäen Suojan tontin korkeimmalla kohdalla. Patsaan on suunnitellut ja valanut Timo Kara. Muistomerkki koostuu n. 160 cm korkeasta pronssipatsaasta, joka seisoo metrin korkean luonnonkiven päällä. Kiveen on laitettu neljä kappaletta pronssilaattoja, jotka kertovat Suoja-rakennuksen historiasta. Pronssipatsas esittää kahta seläkkäin olevaa naista tähystämässä taivaalle. Se kuvaa lottia ilmavalvoja tehtävissä, ja toimii muistutuksena Haapamäen sota-aikaisesta elämästä. Ilmavalvojat paljastettiin 4.9.1994, tasan 50 vuotta jatkosodan päättymisestä. <h3>Lotat ilmavalvojina</h3> Talvisodan sytyttyä Haapamäellä toimi näkö- ja kuulohavaintoihin perustuva ilmavalvonta keskus silloisessa suojeluskuntatalossa. Lotat työskentelivät ilmavalvontakeskuksessa ilmavalvojina. Apunaan heillä oli vain kiikari, lentokonekuvasto ja suuntolevy. Heidän tehtävänään oli tunnistaa koneet, laskea niiden lukumäärä ja arvioida lentosuunta. Tiedot ilmoitettiin lento-ja ilmatorjuntayksikölle. Vuorossa oli aina kaksi lottaa kahden tunnin ajan, kovalla pakkasella vuorot olivat puolituntisia. Suoja rakennus toimi koko sodan ajan (1939 - 1944) mm. ilmavalvonta asemana, lottien huolto- ja muonitus toiminnan tukikohtana ja koulutuskeskuksena. <h3>Muistomerkki hankkeen synty</h3> Lehtori Toivo Luukola sanoo puhuneensa jo ennen lotta-muistomerkin suunnittelua maanpuolustusaiheisen muistomerkin tekemisestä. Ajatus sai tuulta alleen, kun nuoret olivat alkaneet kiinnostua sota-ajasta. Ajatusta kehitettiin jonkun aikaa, kunnes se pysähtyi kun patsaan tekijäksi toivottu Pentti Papinaho kuoli. Luukola otti asian uudestaan esille 12.11.1993 Ilmari Vaissille. Vaissi kävi myöhemmin tapaamassa Pihlajavedellä asuvaa Timo Karaa, joka oli sanonut voivansa tehdä muistomerkin ja laatat kivenlohkareeseen, jonka päälle patsas asetettaisiin. Aikataulu oli kiireellinen, koska patsas haluttiin paljastaa jo seuraavana vuonna, kun jatkosodasta oli kulunut 50 vuotta. 2.12.1993 Ilmari Vaissi järjesti lottapatsas asiasta kokouksen kodissaan, johon kutsui nykyisiä että entisiä haapamäkeläisiä, sekä oman kylän väkeä. He päättivät yksimielisesti, että patsaan tulisi esittää ja kuvailla lottien Suojalla suorittamaa ilmavalvontatoimintaa talvisodan aikana. Hanke sai ensimmäisen rahoituksensa sähköyhtiö Väärikosken Sähkö oy:ltä, yhtiölle jäljelle jääneistä rahoista. Hanketta rahoitettiin myös varainkeruulla, joka suoritettiin Haapamäen Lions Clubin nimissä sen vuoksi, ettei muistomerkkitoimikunta ollut virallinen yhtiö eikä siksi voinut anoa valtakunnallista keräyslupaa. Myös kulttuuriosastolta pyydettiin varoja hankkeeseen, joka myönsi heille 20 000 markkaa viime tingassa ennen patsaan paljastusjuhlaa. <h3>Muistomerkin vaiheita</h3> Patsaan virallinen valmistus alkoi 15.4.1994, kun toimikunnan ja taiteilijan välinen tilaus- ja toimitussopimus pronssiveistoksesta allekirjoitettiin Haapamäellä. Toukokuussa 1994 luonnos esitettiin toimikunnalle, ja jo kesäkuussa patsaan kipsimalli oli valmis. Kesän aikana kokonaissuunnittelu oli tehty ja veistos oli valmis valettavaksi. Valu tapahtui kuudessa osassa Timo Karan kotitilalla Pihlajavedellä, ja patsas hitsattiin yhteen Jyväskylässä Erkki Liukkosen valimossa. Kun patsas oli valettu ja hitsattu, se vielä hiottiin ja patinoitiin. Keväällä alkoi keskustelu lottapatsaan sijainnista. Se päätettiin asettaa Suojan pihan korkeimmalle kohdalle. Keuruun kaupungin rakennustarkastaja Mikko Tuominen myönsi toimenpideluvan, paikan ja antoi ohjeet perustöiden suorittamisesta. Jalustan perustyöt alkoivat. Erkki ja Timo Peräinen johtivat, koordinoivat ja valvoivat talkootyönä jalustan rakentamista ja patsaan pystyttämistä. Koko patsaan teko kustansi yhteensä 80 000 markkaa. Paljastustilaisuuden ohjelmaan kuului muun muassa puheita ja kunnianosoitus sankari haudalla sekä Karjalaan jääneiden muistomerkillä. Tunnelma juhlassa oli kiitollinen, ja voittoisa. Lähteet: Ketola, Erkki 2014: Ilmavalvojat. Muistomerkki Haapamäellä. Koottuna muistomerkki-aiheeseen liittyvää aineistoa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ilmavalvojat -muistomerkki Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) patsaat muistomerkit lotat ilmavalvonta kuvanveisto Kara, Timo Vaissi, Ilmari projektit seurantalot Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Haapamäen Suojan pihassa oleva lottien sodan aikaista työtä kunnioittava Timo Karan Ilmavalvojat-patsas valmistui vuonna 1994. Teksti kertoo patsashankkeen vaiheista. Creator An entity primarily responsible for making the resource Nelimarkka, Iia Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun Lotta Svärd järjestön Häkkisen kyläosasto perustettiin 18.12.1933. Sitä johti Aino Riihelä, jonka puoliso johti paikallista suojeluskuntaosastoa. Häkkisen koulun opettaja Hulda Rantakallion on muisteltu olleen Häkkisen lottaosaston sihteerinä. Joulukuussa 1935 oli Mäntästä Häkkisen Arolahteen saakka ulottuva usean suojeluskunnan sotaharjoitus, jonka muonituksen hoitivat sodanmukaisissa talviolosuhteissa Häkkisen lotat. Vuonna 1937 vastaavanlainen sotaharjoitus oli Roosinpohjasta Lintusyrjänharjulle ja muonituksen hoitivat silloin Häkkisen ja Pohjoislahden lotat, näistä kertovat tuon ajan sanomalehdet. Suojeluskunnan ja lottien yhteistoimin valmistui suojeluskuntatalo Harjulinna syksyllä 1936. Talon alakertaan tuli lotille oma keittiö ja yläkerrassa oli muuta lottatoimintaa varten huone, suojeluskuntalaisilla oli myös omat tilat, sekä molemmille yhteisiä tiloja. Vuosina 1936–1939 Harjulinnassa järjestettiin suojeluskunnan kanssa lähes kuukausittain iltamia, tansseja tai kesäjuhlia. Lotat toimivat monin tavoin Harjulinnassa ja hoitivat mm. kahvituksia tai tarvittaessa muonituksia. Sotien aikaan Harjulinnassa asui evakkoja ja siirtokarjalaisia, heitä oli siellä useita perheitä. Harjulinnan seinällä on talon vihkiäistilaisuudessa mukana olleista otettu valokuva, jossa suuri osa naishenkilöistä on lottapuvussa. Kuvatekstissä nimetyt henkilöt ovat: Anna Lahtinen, Orvokki Vainio, Aune Salovius, Ilona Pekonen, Anna Vainio, Signe Liukko, Aino Riihelä, Hulda Rantakallio, Anna Pänkäläinen, Aino Häkkinen, Ilmi Järvinen, Eeva Lamminmäki, Rauha Mantere, Kaleva Mantere, Elma Pummila, Tyyne Vehmas, Hilda Lehtinen, Sanni Vainio, Siiri Liukko, Aune Alanko, ja Liisa Eskola. Lottamatrikkelissa on mainittu useat edellä mainitut henkilöt sekä lisäksi Alma Häkkinen, Juliana Autonen, Toini Hirvenlahti, Kreetta Kaakkolahti, Liisa Pänkäläinen, Eeva Liukko ja Hanna Liukko. Edellä mainittu Alma Häkkinen toimi myös rintamalottana, hän lähti rintamalle heti, kun vaadittava ikä täyttyi, kertoi hänen siskonsa Anja Kallio-Mannila. Sota-aikana Häkkisen lotat olivat muonitustyössä myös Keuruulla. Pekkalan talossa oli kenttäkeittiö, jossa Siiri Liukko oli keittäjänä majoittuen Pekkalan talon kamarissa. Myös Kansallispirtillä hän toimi lottatehtävissä. Anna Pänkäläinen leipoi kotona illalla myöhään, koska kotona oli pienet lapset. Aune Alanko oli muonittamassa sotilaita Kalettomalla, hän viipyi siellä useita päiviä kerrallaan. Eeva Liukko oli leipomassa talvisodan aikaan Männistöllä Pohjoislahdella, leivät pakattiin säkkiin ja toimitettiin sitten rintamalle. Häkkisessä toimi myös tyttö-osasto, pikkulotat. Toiminnassa mukana muistaa olleensa Tuula Lehto (Alanko), jonka perhe asui tuolloin Koskelassa. Hän muistaa, kuinka pelottavaa pienen tytön oli yksin kulkea pimeässä kotoa Harjulinnaan, vaikkei matka kovin pitkä ollutkaan. Hän muisteli, että alkuvaiheessa pikkulottatoimintaa veti Toini Hirvenlahti ollessaan Liukon koulun opettajana ennen Karjalaan lähtöään. Elvi Salovius on kertonut veljelleen osallistuneensa myös pikkulottien toimintaan. Sotilaspoikatoiminnassa puolestaan oli mukana Ensio Salovius. Hän oli vartioimassa Keuruun rautatieasemalla karjalaisten maataloustyökaluja, jotka rautatieasemalla odottivat noutajaansa. Oikeat pyssyt ja panokset oli vartiotehtävissä olleilla sotilaspojilla käytössään tuossa työtehtävässä. Matti Pänkäläinen on kertonut olleensa vartioimassa Lapinsalmen rautatiesiltaa sotilaspoikana. Useissa tarinoissa tuli esille pelkoa herättäneet muistot talojen ylitse lentäneistä venäläiskoneista. Kun hälytys lähestyvistä lentokoneista tuli Palojärven taloon, äiti kietaisi viltinmutkassa syliinsä nuorimmaisen, v. 1940 syntyneen pikkuveljen ja he juoksivat pihasaunaan suojaan peläten pommikoneita. Toisen kerran Kirsti-tytär katseli tuvan ikkunasta Mänttään päin ja näki kuinka pommit pudotettiin lentokoneesta Mänttään. Anja Kallio-Mannila puolestaan muistaa kuinka Mäntän ilmahälytys kuului Häkkiskylälle asti. Lentokoneet tulivat Mäntästä päin, ja ne lensivät yli Ylä-Häkkisen aitan ja talon. Perhe meni talon pohjoispäähän lattialle makaamaan hakien sieltä turvaa. Alma Tuominen on muistellut maaliskuuta 1940, jolloin Häkkiseen tuotiin komppania alokkaita, sillä Puolustusvoimat otti koulutukseen uusia ikäluokkia sodan varalta. Heidät majoitettiin Harjulinnaan ja sen läheiselle Häkkisen koululle. Häkkisen lotat hoitivat heille muonituksen Harjulinnassa. Kirsti Lautamäki muistaa Liisa Eskolan olleen keittämässä ruokaa sotilaille. Eeva Lamminmäki leipoi kotonaan Palojärvellä leipää sotilaille. Äiti laittoi leivät Kirsti-tytön koulureppuun ja leivät matkasivat mukana repussa Harjulinnan päätyovelle, jossa hän luovutti ne lotille ja jatkoi matkaansa läheiseen Häkkisen kouluun. Erkki Pänkäläisen muistelun mukaan alokasjoukko oli Häkkisessä loppukesään 1940 asti ja sitten heidät siirrettiin Pohjoislahdelle, ilmeisesti Männistölle. Häkkisen koulu toimi tuolloin tilapäisesti Ylä-Häkkisen talossa. Myös siirtolaislapsia oli koulussa jonkin aikaa, muisteli Anja Kallio-Mannila. Vuonna 1941 Elsa Hjerpe oli karjantarkkailijana eli assistenttina Liukon alueella ja hän asui Häkki-Liukon talossa. Hän ilmaisi halunsa lähteä rintamalle rouva Karviselle osoitetulla kirjeellä. Jatkosodan alkupäivinä 29.6.1941 pelkoa Liukon ja Häkkisen kylillä aiheutti huhu, että Liukonkylän Lehtosaaressa on desantti, hänen siis pelättiin olevan venäläinen vakoilija. Joku oli nähnyt oudon kulkijan menneen Kirkkosalmesta yli Lehtosaareen, eikä hänestä tiedetty, onko kulkija venäläinen vai suomalainen. Paikalle tuli sotilaita, jotka lähtivät Isosta-Liukosta veneellä ja he tutkivat maaston Kannaksensaaressa ja Lehtosaaressa desantin löytämiseksi. Lopulta hänet löydettiin Lehtolan riihen takaa, josta sotilaat ottivat hänet kiinni. Hän kuitenkin osoittautui suomalaiseksi sotilaskarkuriksi, näin on Erkki Pänkäläinen kertonut asiasta. Rauhan tultua rintamalottia vietiin jonnekin, Aino Riihelä tiedotti heille, että kaikki lottajärjestöön liittyvä piti hävittää, muisteli Anja Kallio-Mannila. Se oli kova paikka, sillä muistoistakaan ei voitu puhua vuosikymmeniin. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun Lotta Svärd Häkkisen kyläosaston toimintaa Subject The topic of the resource Häkkinen (Keuruu) lotat maanpuolustusjärjestöt seurantalot järjestöt suojeluskunnat sota-aika muistelu kokemuskerronta 1933-1944 muonitus Creator An entity primarily responsible for making the resource Pänkäläinen, Hillevi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Keuruun Lotta Svärd järjestön kyläosaston vilkas toiminta alkoi vuodesta 1933 ja jatkui aina järjestön lakkauttamiseen vuonna 1944. Date Created Date of creation of the resource. 2021 https://keuruunveraja.fi/files/original/a18aa75d195b065c705def979e1613f8.jpg 165d93c7e829fb9c90c6c9cbe96b870e https://keuruunveraja.fi/files/original/0fd10bcf3302390091327de3c4dbe160.jpg 0532426b85e6ad2f6c66e1c947d1530a Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Still Image A static visual representation. Examples include paintings, drawings, graphic designs, plans and maps. Recommended best practice is to assign the type Text to images of textual materials. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun Lotta Svärd -yhdistyksen jäsenkortti Subject The topic of the resource Keuruu lotat järjestöt jäsenet maanpuolustusjärjestöt 1920-1944 Description An account of the resource Keuruun Lotta Svärd -yhdistys toimi vuosina 1920 - 1944. Paikallisosastolla oli useita kyläosastoja. Kortti kuului Häkkisen kyläosaston lotalle Siiri Liukollle. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/ab12ed5b6677461c304bed70ea27066c.pdf 5afe625b9b9d4f832fdbfc6fd9c94cfc Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun pappilanniemen karjalaiset Subject The topic of the resource Keuruu karjalaiset siirtoväki asuinalueet Sipponen, Esko 1940-luku muistot kokemuskerronta asutustoiminta perheet toinen maailmansota Creator An entity primarily responsible for making the resource Määttä, Hilkka Sipponen, Tarja Description An account of the resource Keuruun Pappilanniemestä tuli monen karjalaisen perheen uusi koti toisen maailmansodan jälkeen. Tekstissä muistellaan asuttamisen vaiheita ja elämää Pappilanniemessä. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto