1 100 765 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäki on muuttunut vuosikymmenten kuluessa, ja vanhat maisemat tavoittaa muistoista, mutta myös vanhojen valokuvien kautta. Ennen kamerat ja valokuvaaminen eivät olleet niin jokapäiväinen asia kuin nykyään. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä otettiin vielä hautajaiskuvia, joissa arkku oli auki ja vainajan perhe ja suku arkun ympärillä. Valokuvassa käytiin harvoin, vain tärkeän merkkitapahtuman yhteydessä, kuten syntymäpäivänä, rippikuvassa, ylioppilaskuvassa tai hääkuvassa. Perheestä otettiin yhteiskuva. Henkilötodistuksiin tarvittiin valokuva. Tällainen oli muun muassa pitkään käytössä ollut viinakortti. Vilkkaan Haapamäen rautatieläiskylän maisemat levisivät maailmalle, kun paikallisten valokuvaajien valokuvista teetätettiin liikkeissä myytäviä kopioita, joita sitten lähetettiin postikortteina ympäri Suomea. Nykypäivänä ne ovat keräilijöiden aarteita. Kun vanhan valokuvan tai postikortin reunasta löytyy kirjaimet A.H., on kuvan ottanut riiholainen valokuvaaja Henrik Albanus Helén (1892 - 1962), eli Albin Helén. Hän kuvasi ahkerasti Riihon ja Haapamäen maisemia ja ihmisiä. Helénin terveys oli heikko, ja polio oli vienyt häneltä liikuntakyvyn. Sinnikäs riiholainen oli varsinainen moniosaaja. Hän opetteli kirjansidontataidon ja sujuipa häneltä niin parturin hommat kuin tilintarkastuksetkin. Yhteiskoulun lehtori Kalle Ritokangas (1895 - 1965) valokuvasi ahkerasti kaikkien muiden harrastustensa lisäksi. Hän kuvasti yhteiskoulun arkea ja oppilaita 1920-luvulta lähtien, sekä tapahtumia ja harrastuksiaan siellä, missä kameroineen oli paikalla. Hän kuvasi myös sota-aikana kotirintamalla. Ritokangas otti myös luokkakuvia, jotka kehitti itse. Osa kuvista on värivalokuvia. Tärkeä, perinteeksi muodostunut kuvaushetki oli viidenluokkalaisten keskikoulun päätöskuva. Se otettiin ulkona, taustana Asemanlampi ja Osuuskaupanmäki. Pojat olivat pukeutuneet tumman pukuun ja tytöillä oli päällään kansallispuku. Haapamäellä oli 1930-luvulla Valokuvaamo Enve. Se ilmoitti Keuruu-Multia-Pihlajavesi -lehdessä 11.2.1931 suorittavansa valokuvaussuurennos ja amatööritöitä. Muisteltiin, että 1950-luvulla valokuvassa käytiin Jyväskylässä, jossa otettiin studiokuvia. Konemestari Väinö J. Hinkkanen (1931 - 2006), Väiski, kuvasi Haapamäkeä, mm. Työväentalon tapahtumia. Valokuvaus oli hänelle harrastus ja sivutulonlähde, vaikka hänellä oli Haapamäellä oma valokuvausliike. Se sijaitsi ensin Hinkkasen kotona Ilmolassa. Siellä oli myös pimiö, ja vaimo Kerttu oli työssä apuna. Valokuvaamo siirtyi sitten 1960-luvulla Ranta-Pirkoloitten pitämän Muoti-, koru- ja vaatetusliikkeen alakertaan. Yrityksen nimi oli Haapamäen Kuvapalvelu, valokuvaamo ja kuvanvalmistamo. Liikkeestä sai ostaa myös filmejä, kameroita ja salamavalolaitteita. Ennen henkilökuvia oli tapana retusoida eli parannella valokuvaamoissa. Moni muistaakin, miten rippikuvassa nuoren iho olikin saanut aivan uuden virheettömän pinnan. Matti Heinonen osti ensimmäisen oman kameransa Hinkkaselta Haapamäen Kuvapalvelusta. Heinonen onkin siitä lähtien valokuvannut ja samalla tallentanut jo vuosikymmenten ajan Haapamäkeä, sen tapahtumia ja ihmisiä. Heinonen on myös digitoinut vanhoja valokuvia. Kysymyksiä keskustelun tueksi: 1. Millaisissa tilanteissa valokuvia ennen otettiin? 2. Oliko Haapamäellä ammattivalokuvaajia? 3. Mistä voisit löytää tekstissä kerrottujen valokuvaajien valokuvia? Lähteet: Keuruu-Multia-Pihlajavesi -lehti 11.2.1931 Vaissi, Ilmari 1987: Haapamäki 100 vuotta. Keuruu: Keurusprint. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Valokuvia ja valokuvaajia Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) muistelu kokemuskerronta valokuvat valokuvaajat 1950-luku 1960-luku Ritokangas, Kalle Hinkkanen, Väinö J. Helén, Albin Description An account of the resource Haapamäen muistelupiiri muistelee valokuvien ottohetkiä ja rautatieläiskylässä vaikuttaneita valokuvaajia. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2025 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Artikkeleita eri aiheista Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on artikkeleita erilaisista keuruulaiseen kulttuuriperintöön liittyvistä teemoista. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruulla oli syntynyt ajatus kotiseutufilmin tekemisestä paikkakunnalle ja asia oli saanut kannatusta sekä kunnan, että seurakunnan päättäjien taholta. Käsikirjoituksen ja suunnitelman filmin kuvauksista laati Keuruun paikallishistorian hyvin tuntenut sanomalehti Keskisuomalaisen toimittaja Antti Pänkäläinen (1899-1974) Jyväskylästä. Pänkäläiselle Keuruun seudut olivat tulleet tutuiksi paitsi toimittajantyöstään, niin myös hänen vieraillessaan serkkunsa Vilho Pänkäläisen luona Liukonkylällä. Antti Pänkäläinen oli jäänyt monelle mieleen mm. Keuruun kesäjuhlista, sillä hänellä oli aina päässään musta baskeri ja kaulalla riippui valokuvakamera. Kotiseutufilmin kuvaukset toteutettiin vuoden 1952 touko- ja elokuussa, kun Suomen Filmiteollisuus Oy teki kuvauksia Keuruun keskustassa ja eri kyläkunnilla. Filmin selostajana toimi Wilho Ilmari (1888-1983, ent. Wilho Ilmari Sundberg) ja kuvaajana Sulo Tammilehto. Hän oli ollut kuvaamassa Keuruulla aiemminkin, sillä hän oli B-kuvaajana vuonna 1944 Keuruulla kuvatussa elokuvassa ”Vaivaisukon morsian”. Valmistuttuaan Keuruun kotiseutufilmi sai nimen ”Keuruun pyhää ja arkea”, ja sen ensi-ilta oli lokakuussa 1952. Filmillä tuotiin esille monipuolinen ajankuva 1950-luvun Keuruusta, sillä kuvauskohtaita oli lähes sata. Filmiin kuvattiin mm. Keuruun yrityselämää, sahoja, maataloutta eri puolilta Keuruuta, tukinuittoa Tamppi- ja Virtalankoskilla, kalastusta, soutukilpailut Keuruun Lapinsalmella, Keuruun seurakuntaelämää ja seurakunnan rakennuksia, Keuruun palokuntaa, liikennettä ja kansakoulun rakentamista, vanhoja aittoja Korpi-Jukolassa ja Ampialassa ja Einari Vuorela Jukojärven Vuorelassa. Liukonkylän Häkki-Liukon rannassa kuvattiin hevosia sekä nuotan vetoa. Elokuvaa varten järjestettiin kinkerit 1900-luvun alun tapaan Ison-Liukon vanhassa pirtissä, joka vielä tuolloin sijaitsi Liukonkylällä. Kinkerit toimitti rovasti Lauri Kalliala. Filmiä kuvattiin Keuruulla 350 metriä ja osa kuvatuista kohteista oli jouduttu karsimaan lopulliselta filmiltä pois, sillä filmin kestoksi oli päätetty vain 15 min. Silti filmiin oltiin pääosin tyytyväisiä, sillä se toi esille olellisimmat pääpiirteet vuoden 1952 Keuruusta. Se kuvasi monipuolisesti Keuruun yrityselämää ja toimeliaisuutta, mutta myös Keuruun luonnonkauneus peltoineen, metsineen ja järvineen tulivat filmillä hyvin esille. Filmi on nähtävissä Yle Areenassa alkuperäisenä versiona, jonka kesto on 15 min. Lähteet: Suur-Keuruu lehdet v. 1952 Matti ja Erkki Pänkäläisen sekä Raimo Korpisen muistelmat elokuvan kuvauksista. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun pyhää ja arkea –filmin kuvaukset kesällä 1952 Subject The topic of the resource Keuruu lyhytelokuvat Pänkälainen, Antti Tammilehto, Sulo kylät kirkonkylät kunnat elokuvaus Ilmari, Wilho Keurusselkä yritykset luonto Haapamäki (Keuruu) Creator An entity primarily responsible for making the resource Pänkäläinen, Hillevi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1952 Date Created Date of creation of the resource. 2025 Description An account of the resource Keuruulla vuonna 1952 kuvatun kotiseutufilmin Keuruun pyhää ja arkea käsikirjoituksen laati Antti Pänkäläinen. Se kuvasi monipuolisesti Keuruun yrityselämää, toimeliaisuutta ja luontoa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Lapsuuden paikkoja ja rakennuksia Mietin mistä aloittaisin tätä tarinaa, joka silti on totta. – Ja päätin että Tervatehtaan mäkihän se on tuttu jo lapsuusajoilta asti, joten sieltähän se kerä alkaa sopivasti purkautua. Tervatehtaan tie tuli tutuksi, koska asuimme Kapakalla, jonne kuljettiin mainittua tietä pitkin. Kapakka oli vanha kestikievari, joka oli muistoja siltä ajalta, kun rakennettiin Tampere-Vaasa rataa, ja jossa pidettiin ratatyömiehille kievaria. Se sijaitsi noin kilometrin päässä Tervatehtaan ylikäytävältä, jossa oli Kapakan ylikäytävä, Niemelänjärven rannalla. Mm. Kajanin Jussi oli asunut siellä, ja hänet tunnettiinkin kylällä Kapakan Jussina. Niinpä Haapamäki jakaantuikin mäkiin, oli Tervamäki, Leppälänmäki, Osuuskaupanmäki, Kitulanmäki ja aseman seutu. Kauppoja oli Osuuskauppa ja Mäki-Matti sivumyymälöineen, sekä Leppälä matkustajakoteineen, Niemelän Annin kauppa oli Kansakoulun vieressä, heidän talossaan, jossa oli myös parturi. Keskustassa oli kemikaalikauppa, ja myöhemmin myös Peltokoski, paperikauppa ja Itikka. Posti haettiin asemalta iltajunien jälkeen. Koritoonissa jonotettiin lippuluukun edessä. Kun junat olivat lähteneet, niin lipunmyyjä tai asemapäällikkö jakoivat postin, oli kiva päästä hakemaan postia. Koulumatkalla Koulumatka, joka osaltani alkoi 1930-luvun alussa, kuljettiin rataa pitkin, eihän siihen aikaan teitä raivattu, mitä nyt joskus joku ajoi hevosella, että jäi reen jälki. Olihan se aika vaarallinen koulutie, onneksi ei sattunut vahinkoja, mitä nyt joskus oltiin sukset pystyssä radan varressa, kun ei ehtinyt muuta kuin kaataa itsensä sivuun, kun juna tuli. Kulkiessani ratamatkaa yksikseni, kun sieltä päin ei ollut muita tyttöjä, ennen kuin nuorempi siskoni tuli kaveriksi, pojat ei huolinut tyttöjä mukaan. Lauleskelin kulkiessani kolmea laulua, Taivas on sininen ja valkoinen, Täällä pohjantähden alla ja Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään, ja niin ratamatka meni nopeasti. Meillä oli Pelle-niminen koira, joka sulan kelin aikaan tuli ensin minua vastaan esiopasteen, jota siihen aikaan sanottiin semahfrooniksi, luo ja saattoi minut kotiin, ja lähti sitten Väinöä vastaan. Siihen aikaan kulki rata-autokin kuskaten herroja Tampereelta Haapamäelle ja takaisin, pääsin kerran kyydissäkin. Kun ihmettelivät, mitä varten pieni tyttö reppu selässä kulkee radalla yksin. Olihan se jännä kokemus siihen aikaan. Tervatehtaan tie jatkui kylälle päin Heikintienä, Vesivalon talolle asti. Kerran mies tappoi itsensä siinä synkän kuusikon kohdalla tien vasemmalla puolen kylältä tultaessa, siinä oli puussa merkkikin. Kammoksuin sitä paikkaa, ja vieläkin tulee mieleen, jos sattuu siitä kulkemaan. Lihakauppaa ja tinkimaitoa Vesivalo piti kahvilaa talonsa yläkerrassa, ja leipoi ainakin hyviä voipullia, isoja ja maukkaita, sekä rapeakuorisia. Kävin niitä talviaikaan hakemassa sieltä, kun siihen aikaan miehet ajoivat puutavaraa metsistä hevosilla (sanottiin rahtia) VR:n Kolmiolle lastattaviksi vaunuihin – tukkia, halkoja ja massoja, jotka ensin parkattiin. Äiti keitti niille aina päiväkahvit ja iso voipulla halkaistiin kahtia, se oli pientä tienestiä, samoin kun isäkin vapaapäivinä kävi parkkuulla. Hän oli VR-halkotarhalla vakituisesti töissä. Silloin ei ollut vielä lapsilisiä, eikä suurperheavustuksia, joten lisäansio ei ollut pahitteeksi isossa perheessä. Siihen aikaan kaupoissa ei juuri ollut tuoretavaraa, kun ei ollut kylmiöitä, eikä muitakaan säilytyspaikkoja, ainoastaan maakellareita, joissa säilytettiin rasvat ja mitä nyt oli muuta. Kauppiailla oli tapana lähettää lapsille tötterössä karkkia tuliaiseksi, ne olivat joko mansikka- tai pastillikarkkia. Maito tuotiin tinkimaitona taloista, tai haettiin itse. Syvälästä ja Jokelasta tuotiin aseman seudulle, sekä Haapamäen talosta keskustaan. Meillä oli tinki Jokelasta, kävimme Tervatehtaan mäellä Saarisen luota hakemassa, toinen kannu annettiin aina tilalle. Loma-aikana kävin vanhimman veljeni kanssa usein maitoreissulla, yhdessä kannettiin viiden tai kolmen litran kannua, eihän sitä kumpikaan olisi yksin jaksanut, muutenkin kuljimme paljon yhdessä. Lihakauppiaita kulki kaksi viikossa yleensä talviaikaan. Kurran Miiti tiistaisin, enemmän aseman seudulla – oli rouvien suosiossa, ja Salmijärvi Riihosta perjantaisin. Lihat oli pakattu matalareunaiseen rekeen, jauheliha ja veri olivat ämpärissä. Lihat oli peitetty lakanalla ja viltillä. Salmijärvi tuli meille viimeksi, äiti ja isä ruukas ostaa loppukuorman (roppakaupalla) edullisesti. Salmijärvi oli yötä meillä, ja lähti aamulla ajamaan kotiinsa Riihoon. Jauhelihasta tehtiin laatikkoa, joka oli hyvää leikkeleenä ja verestä lettuja ja palttua eli ropsua, jota lämmitettiin myöhemmin pannussa voilla, kyllä nälkä lähti. Kaninkarvakauluksia ja tallukkaita Samoin kulki vaimonsa kanssa hevosella kauppias, jolta ostettiin vaatteita, häntä sanottiin Tili-Tili Kalleksi, nimi oli varmaankin tullut hänen käyttämästään sanasta puhuessaan. Myöhemmin he kulkivat erikseen matkalaukun kanssa, ja myynnissä oli yleensä rihkamaa, koska sitten sai jo kaupastakin paremmin vaatetavaraa. Mieleeni oli jäänyt, kun minulle ja siskolleni ostettiin niiltä lehtivihreät talvitakit, joissa oli harmaata kaninkarvaa kauluksissa, hihansuissa ja helmassa, siihen aikaan ei ollut vielä tekonahkoja. Salli-täti kutoi meille punaiset damaskit ja myssyt. Hänellä oli kutomakone, jolla kutoi kyläläisille erilaisia vaatteita. Varmaan arvaatte, kuinka pienet tytöt olivat mielissään, oltiin vielä alle kouluikäisiä. Täti tilasi lankoja Neoviukselta. Lapas- ja sukkalangat kehrättiin kotona, samoin villapaita ja housulangat. Myöhemminhän sitten rupesi kaupoissakin olemaan jo kaikenlaista tavaraa. Siihen aikaan kulki paljon myös kerjäläisiä, tulivat rataa pitkin, kyllä niille yleensä annettiin leipää – Kun vielä näkivät, että niitä oli vaikkanassa, leipää leivottiin kotona ja kuivattiin. Samoin kulki huutolaislapsia, ei niitä koskaan ajettu pois, olivat mielissään, kun saivat ruokaa ja leikkiä meidän kanssa, olivat yleensä pari päivää ja jatkoivat sitten matkaa. Yhden kesän olin kouluikäisenä Leppälässä pikkupiikana, laitoin isännälle ja Eerolle ruokaa, tiskasin ja siivosin myös matkustajakodin puolta, kun vanha emäntä Pihlajavedellä Leppämäellä ja miehet pitivät kauppaa. Äiti kävi lypsämässä lehmät, minä haeskelin ja huutelin niitä pitkin metsää illalla. Leppälästä Kumpulammille asti oli synkkää korpea, ja pieniä karjapolkuja vain, oli jännää. Sain palkaksi mekkokankaan ja vähän rahaa. Ostin itselleni oikein nappaskengät, joissa oli kanta ja kärki kiiltonahkaa. Ei tarvinnut kouluun lähteä kumitossuissa. Talveksi kävi Empsu-setä, joka oli tädin mies, tekemässä kotona meille nauhakengät tai pieksut ja opetti isänkin tekemään meille kenkiä. Minäkin opettelin tallukan teon, pohjat neulottiin pikilangalla, jonka teon isä opetti minulle. Isä teki meille myös suksia ja sauvoja. Tapahtumia ja juhlia Perinteisiin kuului jokatalviset Rautatieläisten hiihdot Asemalammilla, pienemmät lapset kiersi lampea, isommat nousi puoliväliin Petäisen peltoa ja aikuiset kiersivät mäen päältä asti. Isä hiihti vanhan Saarelan papan kanssa ja voittivat vuoron perään. Kai se oli heiltä semmosta sopupeliä. Paikalla oltiin perhekunnittain, pienimmät pakattiin valkoiseen lastenrekeen, joita siihen aikaan käytettiin. Leivalan kioskista käytiin hakemassa limsaa ja karkkia. Samoin oli jokavuotiset Rautatieläisten ja Työväenyhdistyksen pikkujoulut, joihin myös mentiin koko perheen kanssa, ja hauskaa oli. Aikuisetkin olivat leikeissä mukana. Naapurin lasten kanssa pidettiin myös hiihtokilpailut, ja illalla päätteeksi Mäkisellä iltamat. Sielläkin oltiin perheittäin. Mäkiskä leipoi pullat ja piti huolen tarjoilusta. Väinö-veljeni ja Mäkisen Veikko esittivät joka kerta varjokuvan ”Hammaslääkärissä käynti”. Valkoinen lakana vedettiin huoneen poikki. Takana paloi valo, toisella oli isot hohtimet, ja toinen piteli isoa rautanaulaa poskellaan, joka sitten kiskottiin muka hampaasta pois. Laulettiin ja leikittiin ja hauskaa oli. Pojat olivat hyviä kavereita keskenään, mutta Veikko ei olis huolinut minua porukkaan. Minun täytyi pitää Väinön polvihousuja, että pääsisin mukaan leikkiin, ja kun ei muuta keksitty verukkeeksi, niin sen kun minä en osannut viheltää. Väinö yritti kaiket illat opettaa minua, mutta tänä päivänäkään minä en osaa viheltää. 1940-luvun loppu puolella ja 1950-luvun taitteessa Petäisjärvellä oli ravikilpailut aina talvella, ja illalla ravitanssit Suojalla tai Työväentalolla, ja Koskisen Erkki soitti haitarilla. Lassen piti välillä soittaa, että Erkkikin pääsi Elsansa kanssa tanssiin. Samoin oli joka talviset painikilpailut, molemmat keräsivät paljon väkeä paikalle. Vappua ei myöskään voi unohtaa. Rautatieläisten mieskuoro kävi vappu-aamuna aina laulamassa aseman kenkulla ja Osuuskaupan mäellä, tilalla oli sitten Suojalla ”Vappu matinea”. Saliin oli katettu pöydät valkoisiin liinoihin, keskellä oli pieni tila tanssia varten, kahvi tarjoiltiin pöytään. Kuoro lauloi, ja oli muutakin ohjelmaa.Todella juhlava tilaisuus. Kesä sunnuntaisin ruukattiin kokoontua Petäisjärven rannalla olevaan Hylkysen mummolaan. Mieleeni on jäänyt tapaus, kun Väinön kanssa saatiin aina vanhan yhteiskoulun luota lähteä menemään kaksistaan etukäteen, ja tietysti juostiin. Minä sain siitä männiköstä tulitikun paksuisen tikun kantapäähäni, kun juoksin paljain jaloin, mutta niin vain mentiin perille asti, minä lunkaten. Kun vanhemmat tulivat, niin isä katsoi jalkaani, otti ja teroitti puukon teräväksi, ja laittoi minut penkille pitkälleen. Kävi jalkaani kiinni, käski katsoa Keuruun kirkkoon päin, ja halkaisi kantapääni, otti tikun pois, enkä muista sen sattuneen yhtään. Sain jäädä mummolaan viikoksi, ja olin mielissäni. Tulipalot vaarana Tulipaloista on jäänyt mieleeni, kun tervatehdas paloi, ja Kansakoulun palaminen. Veljeni oli silloin koululainen. Kaikki jotka kynnelle kykenivät olivat letkassa kantamassa vettä koulun alapuolella ja pihassa olevasta kaivosta. Silloin oli vain VR:n palokunta ja sehän liikkui vain kiskoilla. Kun poliisiaseman palo, siellä oli putkassa haapamäkinen mies, ei sille käynyt kuinkaan. Siihen rakennettiin myöhemmin VR:n poliklinikka. Kesällä oli ainaisena riesana ratavarsipalot, kun vetureista lensi kipinöitä. Niitä lämmitettiin puilla. Tervamäestä ja Korsuista sen verran, kun niitä rakennettiin, sitä nimitettiin Pikamäeksi, ja taloja jotka saatiin lahjoituksena Ruotsista sanottiin Tulitikkutaloiksi. Tiedän kun olin äidin apuna siivoamassa, kun niitä koottiin ja rakennettiin. Korsu nimitys on tullut myöhemmin, kun saman tyyppisiä taloja rakennettiin pohjoiseen ja tännekin veturitallin luo pari kappaletta. Ihmisiä ja kohtaamisia Schultzin mustasta isosta koirasta, joka oli vihainen ja jota ei voinut kuljettaa ilman kuonokoppaa, muistan kun rouva vei sitä aina uimaan meidän ohi Niemelän järven rantaan, niin meidän pikkupojat Pauli ja Antti pelkäsivät sitä, mutta huutelivat kuitenkin pihasta, että antaa vaan tulla sen hevosen meidän pihaan. Ihmisinähän meitä on monenlaisia. Mieleen on jäänyt joitain persoonia, Holovia oli eräs heistä, oikealta nimeltään Serafia Niemiö. Hän oli porttivahtina Osuuskaupan ylikäytävällä. Siihen aikaan ei ollut vielä siltaa, siinä oli jyrkkä mäki alas, ja oli tosi vaarallinen paikka. Hän asui Huoltotien kioskia vastapäätä Lehdon talon paikala, muistan hyvin, kun hän pitkässä mustassa hameessa ja huivi päässä aukaisi portin ja päästi radan yli. Sitten oli Nyyperin Iita, alias Heluna. Ei semmoisia kissanristiäisiä ollut, etteikö Heluna ollut paikalla. Kun Voitto Ilmostakin haudattiin, tie oli haotettu Ilmolasta kirkolle asti, ja eikös vaan Iitakin mennä hyssytteli mukana, ja tuumasi, että kun kaikki hänen rikkaat sukulaisensa kuolee. Oli Taavettia ja Iso-Impiä, joista on omat tarinansa. Taavetti oli pieni harmaa mies, joka oli päiväläisenä Jokelassa, ja hakkasi mm. hakoja lehmille kuivikkeeksi. Kerrankin siinä hakatessaan, meni pari herrasmiestä ohitse, ja sanoivat kohteliaasti päivää, niin Taavetti tuumas että kylläpähän purkeles päivänne näätte, kun iltaan pääsette. Oli Vuorelan Niilo, joka oli erityisen siisti kaveri, jätti morsiamensakin kun se sotki paikat. Kerran Niilo tuumas, että kun hän saa siivottua ja pyyhittyä pölyt, niin kiinanruusu otti ja teki kukan. Savolaisen Aura kertoi, kuinka Niilo hakiessaan tanssiin kysyi kohteliaasti että tanssiikos Osuuspankki tänään. Mäkelän Heikistä puhumattakaan, joka harmitteli poliiseille vierailuiden yksipuolisuudesta, ja lohdutteli itseensä, että ryypätään me luterilaiset vaan, hauskoja kavereita kaikki. Kouluaikanani täällä vaikutti pojat, joista osa oli samalla luokalla kanssani, niihin kuului Niemistön Paavo, Nymannin kaksoset Ule ja Dake, Lydenin Jeppe veljensä kanssa, ja Suortin Matti, joka oli pääjehu. Suortin talo oli myöhemmin Ekbergin talona. Pojat keksivät kaikenlaista, rakensivat mm. Karjuvuoreen itselleen majan, jossa touhusivat kaikenlaista, eikä sinne ollut muilla mitään asiaa, keksivät mm. ivalauluja, osansa niistä sai Ilmonen ja opettaja Paloranta, jonka mies oli Haapamäen poliisi, samoin kuin Vuorelan Onni ja Jäntti olivat poliiseja. Kirkollisia tilaisuuksia Muistoihin on myös jääneet tilaisuudet, joissa olin äidin mukana, hautausmaan vihkitilaisuus, jossa samalla siunattiin kolme vainajaa, Heinonen, joka lahjoitti maa-alueen, Lehtinen ja Ahonen. Samoin olin vanhalla yhteiskoululla jumalanpalveluksessa, jossa Lauri Kalliala piti vaalisaarnansa, en tiedä mitä siitä käsitin, olin koululainen silloin. Kalliala oli meillä sittemmin perhepappina, kävi kastamassa lapset, oli myös rippi ja vihkipappinikin, kun nyt ajattelen tätä aikaa, niin ollaan riippuvaisia autoista ja muista vempeleistä. Siihen aikaan papille piti kelvata resinakyyti asemalta, isä kävi hakemassa, asuttiin silloin Kapakalla. Samoin häihinkin Jokelaan naapurin hevoskyydillä, se oli sitä aikaa. Mummun puuhia Hylkysen mummusta vielä sen verran, hän oli paljon meillä, vaikka meitä oli iso sakki. Hän tykkäsi kun touhuttiin, ja käytiin välillä puhumassa hänelle korvan juuressa, hänellä oli jo huono kuulo. Kävin Väinön kanssa aina hakemassa mummua meille, kun asuttiin Kapakalla. Hänellä oli esiliinan helma nostettuna vyötärönauhan alle, jossa hänellä oli kudin, hän ruukasi kutoa sukkaa kävellessään. Samoin hän saattoi yön aikana kutoa miesten sukat pimeässä, mitä nyt ikkunoista tuli vähän kajoa. Hän kävi aikaisin nukkumaan viimeistään yhdeksän aikaan, tuumasi vain, että eiköhän se ole ittellisen maata meno aika. Eihän sillä unta sitten riittänyt koko yöksi, niinpä hän sitten istui sängyn laidalla ja kutoi, mittasi peukalon nivelellä varren ja terän mitat. Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa Olen miettinyt ja todennut, mitä lapsuus aikana kokee ja tekee, niin kyllä ne jotenkin kulkee matkassa elämän varrella. Lapsena kuljettiin marjassa vanhempien kanssa, niin vieläkin tekee syksyllä mieli marjametsään, vaikka meikäläisen marjareisut on jo siirtynyt torille. Lapsena otettiin ne leikin kannalta, oli kiva päästä mukaan, kilpailtiin noukkimisesta ym. Äiti on kertonut kun me oltiin Väinön kanssa ihan pieniä, niin viltistä tehtiin puiden väliin keinu, jossa me nukuttiin ja leikittiin, kun vanhemmat keräsi marjoja, että sillä lailla. Samoin isän kanssa käytiin ongella ja laskettiin pitkää siimaa järveen, ja madotettiin, ja kait se palsta viljelykin on peruja lapsuusajoilta, joista jo aiemmin olen kertonut. Meilläkin oli Apteekin mäellä pienipalsta ja samoin Osuuskaupan alapuolella. Lapsena kitkettiin ja putsattiin porkkana- ja punajuuripenkkejä Väinön kanssa, mutta pyrittiin keksiä siihen mukaan aina jotain hauskaa. Kitkettiin ensin vakopuhtaaksi, ja sitten rivien välit, jonka jälkeen minä istuin vaon päähän, Väinö kävi jaloista kiinni ja veti toiseen päähän, ja roskat oli nopeasti kasassa. Mutta voitte arvata, minkä näköiset oli valkoisesta vehnäjauhosäkistä tehdyt housut. Sitten oli vuorossa aina uimareissu. Vesien saastumisestakin oli jäänyt varoituksena mieleen, kun käytiin pumppuhuoneen rannassa uimassa, niin välillä poikettiin Niemelän järvestä lähtevän joen suussa uimassa (jokihan jatkuu sitten Tervapurona) vaikka se oli meiltä kyllä kielletty, koska asemankyläläiset kävivät kesäisin pesemässä siinä pyykkinsä, se oli epäpuhdasta. Ja niinhän me saatiin sitten jokainen siitä paiseita, ja ne oli tosi isoja, sekä kipeitä. Kesti kauan parantua, ei kyllä enää pulikoitu siinä, kesti pitkään kun taas päästiin uimaan. Sota-aika Kertomista kyllä riittäisi, mutta sota-ajasta kuitenkin sen verran, kun kaikki oli kortilla, ja jos erikoista (lihaa, kalaa, makkaraa ym.) oli tulossa kauppaan, niin aamulla mentiin aikaisin Itikan kaupan eteen jonottamaan jos sattui sittenkään saamaan. Saattoi tulla niin vähän, vaikka määrältä annettiinkin, että jäi ilman. Asuttiin silloin Jokelassa, katselin vintin ikkunasta, kun pommitettiin ja pommit irtosi koneesta Ristaniemen ja Jokelan välillä, sen näki ihan selvästi. Tuntui pahalta. Sotatalvena pesin Tauno Palon ja toisen luutnantin paitoja. Äiti kävi asemalla siivoamassa, niin lotat kyseli josko äiti ottais pestäkseen niitä ja välittivät niitä sitten. Minä kuitenkin pesin ne hellan päällä vadissa haudotin että tulivat valkoisiksi. Silitys oli tarkkaa hommaa, ei saanut olla yhtään ryppyjä. Sainpahan siitä vähän riksaa. Sota-aikana oli myös pakko mennä motti metsään ja tehdä halkoja. En muista, mikä oli ala-ikä raja, mutta määräys oli määräys, tarkastaja kävi katsomassa ja mittaamassa, että oli kunnolla tehty. Siitä sai suorituskortin ja pienen kirveen, noin sentin kokoisen muistoksi. Tein 4 kuutiota, Justus Järvinen oli työnvalvojana. Samoin piti olla myös VR:llä ratatöissä, naiset ja lapsia. Olin yhden kesän Pauli-veljeni ja äidin kanssa topparoikassa ym. hommaa tekemässä, miesväkihän oli suurimmaksi osaksi sotahommissa. Yhden talven lämmitin lumiauroja, ja tein samalla varsiluutia VR:lle. Niitä lähetettiin ympäri maata varikoille, harjojahan ei ollut saatavana silloin, että semmoista. Nyt kyllä tuli mieleen, että mitenköhän minä ne puut olen saanut kaadettua, katkottua ja halastua, sekä tehtyä kunnon pinoja. Rippikoulusta rataa pitkin Juhannuksena 1941 pääsin ripille. Isän kanssa mentiin pyörällä Keuruulle, kun junat kulki milloin sattui. Samoin oli rippikoulunkin kanssa, viikot olin syksyllä ja keväällä kortteeria Keuruulla. Kotiin tulin kävellen rataa pitkin, kun aikani varroin asemalla, ja junanlähettäjä kävi sanomassa, ettei ole tietoakaan, milloin juna tulee, muita kulkuneuvojahan ei siihen aikaan ollut. Ajattelin, että onhan se mummukin aikanaan kulkenut polkuja pitkin Keuruulla kirkossa, niin miksen minäkin nuori ihminen. Olihan se paljon helpompaa astua pölkyltä pölkylle, kuin kulkea huonoja kinttupolkuja synkässä metsässä. Koskimaan Opun mietteitä mukaillen, oltiinhan Opun kanssa saman ikäisiä. Kassilan Matti oli vuotta vanhempi, he siirtyivät sitten oppikouluun. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Elämää Haapamäellä 1920-luvulta lähtien Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) muistelu kokemuskerronta 1920-luku 1930-luku 1940-luku rautatieläisyys lapsuus sota-aika Creator An entity primarily responsible for making the resource Korsumäki, Annikki Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Annikki Korsumäki (1925-2015) kertoo muistojaan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Haapamäen rautatieläiskylässä 1920-1940-luvuilla. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäki oli kultakaudellaan myös kukoistava toimintaympäristö erilaisille yhdistyksille ja seuroille. Rautatieläisyhteisön monille ammattiryhmille kehittyi omat yhdistyksensä. Toisaalta yhteiskoulun piiristä löytyi toimijoita yhdistyskentälle. Lisäksi ympäri Suomea kylään saapunut väki toi mukanaan niin henkistä pääomaa kuin jäseniä monenlaiseen toimintaan. Haapamäen Nuorisoseura perustettiin vuonna 1901. Se oli aluksi koko rautatiekylän yhteinen yhdistys. Jäseniä oli niin opettajistosta kuin rautatieläisistäkin. Kun vuonna 1906 perustettiin Haapamäen Työväenyhdistys, Nuorisoseuran jäsenmäärä väheni. Eripuraakin esiintyi yhdistysten välillä. Nuorisoseurantalo sai tapahtumapaikkana kilpailijan työväentalosta. Lopulta yhdistykset jakaantuivat ensi sijassa poliittisesti: nuorisoseura oli oikeiston, työväenyhdistys vasemmiston yhdistys. Poliittisesti vasemmistoon liittyviä yhdistyksiä oli Haapamäellä monia. Esimerkkinä yhdistysten kirjosta Työväen arkistosta löytyvien Haapamäellä toimineiden yhdistysten arkistot: Haapamäen Nuoret Kotkat, Haapamäen Osuuskauppa, Haapamäen Päivän Nuoret, Haapamäen ammattiosasto 187, Haapamäen rautatieläisten osasto 75, Haapamäen sosialidemokraattinen nuoriso-osasto, Haapamäen Työväenyhdistys, VR urheilu, Haapamäen ammatillinen paikallisjärjestö, Haapamäen sosialidemokraattinen työläisnuoriso-osasto, Haapamäen Työväenyhdistyksen Näyttämö, Veturimiesten liiton Haapamäen osasto, Haapamäen ammatillinen paikallisjärjestö, Haapamäen Työväenyhdistyksen Ihanneliitto, Haapamäen Työväenyhdistyksen naisjaosto, Haapamäen Työväenyhdistyksen Sekakuoro, Haapamäen rakennustyöväen ammattiosasto, sekä Haapamäen Työväenyhdistyksen Laulu- ja Soittokunta. Moni muistaa myös Veturimiesten naisten yhdistyksen. Naisväki kokoontui tekemään käsitöitä ompeluseurassaan muun muassa hyväntekeväisyyttä varten. Haapamäen Rautatieläisten Raittiusyhdistys on myös monelle tuttu. Yhdistys järjesti muun muassa retkiä ulkomaita myöten. VR:n Haapakamerat ry perustettiin vuonna 1973 tärkeänä tehtävänään entisten ja nykyisten rautatieaiheisten valokuvien kokoelman kerääminen ja taltioiminen. Oman ammattiliittonsa saivat myös postimiehet. Postimiesliiton Haapamäen osasto järjesti jäsenilleen virkistystoimintaa ja keräsi varoja pitämällä iltamia. Erityisesti Suojalla pidetyt iltamien yhteydessä olleet naamiaiset ovat jääneet monien mieleen. Myös lainvalvojat saivat oman yhdistyksensä, kun perustettiin Haapamäen Ympäristön Poliisiyhdistys. Perinteisiä suomalaisia yhdistyksiä ovat myös Haapamäellä toimineet Suomen Punaisen Ristin Haapamäen osasto, Mannerheimin lastensuojeluliitto sekä Haapamäen Martat. Yhteiskoulun vaikutuspiirissä syntyi maanpuolustusjärjestöt Haapamäen Suojeluskunta 1918 -1 943 ja Haapamäen Lotat. Yhdistykset lakkautettiin toisen maailmansodan jälkeen rauhanehtojen mukaisesti. Sodan myötä seudulle syntyi yhdistys Haapamäen Karjalaiset ja veteraanijärjestöistä vuonna 1946 perustettu Sotainvalidien Veljesliiton Haapamäen osasto ry. Ympäröivä maaseutu ruokki Haapamäen rautatieläiskylän ja niinpä yhdistyksistäkin löytyy maaseutuunkin liittyen. Haapamäen maalaisseura, myöh. maamiesseura perustettiin vuonna 1909. Muita yhdistyksiä olivat mm. Myllykylän Pienviljelijäyhdistys ja Maataloustuottajain Haapamäen yhdistys. Urheiluseuroista vahvoja seuroja seudulla ovat olleet Haapamäen Urheilijat, Haapamäen Pallo-Pojat, Haapamäen Naisvoimistelijat ja Haapamäen Visa. Musiikin saralla toimi Iivari Pihlajamäen johtama Haapamäen Torvisoittokunta vuodesta 1933. Vuonna 1956 soittokunnan torvet lahjoitettiin Haapamäen Yhteiskoulun Soittokunnalle. Nykyisin toimiva Haapamäen ja Pihlajaveden kirkkokuoro ry oli aiemmalta nimeltään Haapamäen Kirkkokuoro, joka perustettiin vuonna 1971. Harrastustoimintaan liittyvistä yhdistyksistä pitkään toiminut yhdistys on Haapamäen Kalatirrit, joka on perustettu jo vuonna 1957. Työelämän päätyttyä moni liittyy eläkeläisjärjestöön. Eläkeliiton Haapamäen yhdistys ry on toiminut vuodesta 1974, ja se on tällä hetkellä yksi aktiivisimmista yhdistyksistä Haapamäellä. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Yhdistyksistä ja seuroista Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) Yhdistykset Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan Haapamäen rikkaasta yhdistyselämästä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2025 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen rautatieläistaajaman avainhenkilöitä 1940- ja 1950-luvuilla oli VR:n rakennusmestari, ratamestari Väinö. E. Lehtinen. Hän syntyi Myllymäellä Keuruulla 16.1.1902. Hän opiskeli ammattiinsa Helsingin Teollisuuskoulussa ja valmistui vuonna 1928. Aluksi hän toimi Metsähalliuksen palveluksessa, mutta siirtyi sitten VR:n palvelukseen ja toimi ratamestarina ja rakennusmestarina eri puolella Suomea, mm. Jepualla ja Pohjankurussa. 1.4.1943 alkaen hän siirtyi työskentelemään Haapamäellä. Perheeseen kuului vaimo Martta ja kolme lasta. Luonteeltaan mestari Lehtinen oli kansan mies. Hän oli kova tarinoimaan. Kun hän kertoi vakavalla naamalla värikästä tarinaa, kuulija ei voinut olla varma, mentiinkö liioittelun puolelle vai pysyttiinkö totuudessa. Rakennusmestari Lehtistä kutsuttiin yleisesti mestari Lehtiseksi, erotukseksi maalari Lehtisestä eli Viljo Lehtisestä. Topparoikan miehet olivat antaneet mestari Lehtiselle lisäksi lempinimen Leivän isä. Mestari Lehtisellä oli suuri vaikutus Haapamäen rautatieläistaajaman kehittymisessä jälleenrakennuskaudella. Haapamäellä on kymmeniä mestari Lehtisen piirtämiä taloja. Hän toimi myös rakennustarkastajana ja oli Keuruun rakennuslautakunnan puheenjohtaja. Lehtinen oli mukana myös käytännön toteutuksessa lähtien siitä, mistä perustusten hiekka haettiin ja millaista sen tuli olla. Hän auttoi myös rakennustarpeiden hankinnassa aikana, kun kaikesta oli pulaa. Mestari Lehtisen asiantuntemus oli tarpeen myös kunnallistekniikan toteuttamisessa Haapamäellä. Muun muassa vesi- ja viemäriverkoston rakentaminen 1950-luvulla oli VR:n ja kunnan yhteistyötä ja mestari Lehtisellä oli hankkeessa tärkeä rooli. Esimerkiksi vuonna 1953 rakennusmestari Lehtinen toimi Haapamäen rakennussuunnitelma-alueen lautakunnan puheenjohtajana, sihteerinä ja rakennustarkastajana, yhtäaikaisesti. Hän teki Haapamäellä pitkän uran ja jäi eläkkeelle keväällä 1958. Rakennusmestari Lehtisen eläköitymistä juhlistamaan järjestettiin Haapamäen asemaravintolan kabinetissa tilaisuus. Läsnä oli Lehtisen esimiehiä, työkavereita, ja ystäviä. Puheen piti ratajakson päällikkö, diplomi-insinööri Brander. Mestari Lehtinen oli aktiivinen toimija myös Haapamäen yhdistystoiminnassa. Hän oli VR:n palomestarina Haapamäellä, kuului Haapamäen yhteislyseon vanhempainneuvostoon ja toimi VR:n urheilun Haapamäen alueen puheenjohtajana. Mestari Lehtinen kuoli 15.8.1961 ja hänet on haudattu Haapamäen hautausmaalle. Kysymyksiä keskustelun tueksi: 1.Millainen koulutus mestari Lehtisellä oli? 2.Miksi mestari Lehtistä kutsuttiin Leivän isäksi? 3.Miten mestari Lehtinen edisti Haapamäen rakennustoimintaa? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Mestari Lehtisen tarina Subject The topic of the resource Lehtinen, Väinö E. rakennusmestarit Haapamäki (Keuruu) 1940-luku 1950-luku rautatieläiset työnjohtajat Description An account of the resource Teksti kertoo Väinö E. Lehtisestä, joka työskenteli Haapamäellä ratamestarina ja rakennusmestarina 1940- ja -1950-luvuilla. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2025 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document 1940-ja 1950-luvuilla Haapamäellä syntyi paljon lapsia. Kun pappi saatiin johonkin taloon kastamaan lasta, saatettiin kastaa monta, eri perheiden lasta kerralla. Sitten kastetut saattoivat aikuisen sanoa, että heidät on samalla vedellä kastettu. Kotona järjestetyn kastetilaisuuden yhteydessä saattoi olla myös koko kylän hartaushetki. Varsinaisia kastejuhlia ei useinkaan pidetty. Lapset saatettiin kastaa myös jumalanpalveluksen jälkeen. Paikkana oli vanha yhteiskoulu ja myöhemmin oma Haapamäen kirkko. <h3>Rippikoulusta kohti aikuisuutta</h3> Rippikoulun käyminen oli tärkeä rajapyykki nuoren elämässä. Rippikoulu käytiin, enemmän tai vähemmän innostuneesti, mutta kuitenkin pois päiväjärjestyksestä. 1950–1960-luvulla rippikoulua piti käydä pitkään, talvisaikaan vielä monta tuntia koulupäivän päälle, ja vielä usean viikon ajan. Koska konfirmaatiopäivänä piti olla 15-vuotias, syksyllä syntyneet kävivät rippikoulun vasta seuraavana vuonna. Sellaistakin muisteltiin, että saattoipa rippikoulussa oppia muutakin, kuten tupakoimaan. Kerran pastori Nurminen yllätti rippikouluaikana pojat tupakalta ja tokaisi: ” Ne jotka tienaa itse tupakkarahansa, saa jäädä.” Ja kyllähän sinne joku jäikin. Pöyhölän entisessä pappilassa järjestettiin kesäaikaan rippikouluja. Pappila oli myyty jo 1920-luvullla Suomen Nuorten Kristilliselle Liitolle, joka myös järjesti rippileirit. Konfirmaatio oli Keuruun vanhassa kirkossa. Tytöt pukeutuivat valkoisiin, ja 1960-luvun suosikkiasuna oli teryleenistä valmistettu vekkihame. Muodikasta hametta pidettiin myöhemmin ahkerasti arkikäytössä. 1960-luvun lopulla käytiin päivärippikoulua kesällä. Se kesti kaksi viikkoa. Myöhemmin tuli Pihlajaveden Leirisaaresta rippileirien pitopaikka. Haapamäen rippikoululaiset pääsivät ripille Keuruun uudessa kirkossa, kunnes oman kirkon valmistumisen jälkeen vuonna 1953 rippikirkko oli tietysti oma Haapamäen kirkko. Ensimmäiset rippilapset pääsivät ripille Haapamäellä helmikuussa 1954. Kirjoittamaton, mutta tunnettu sääntö oli, että tansseihin ei saanut mennä, ennen kuin rippikoulu oli käyty. Kesällä lavatanssit tietysti kiinnostivat rippikoululaisia. 1960-luvulla varsinkin Riihon maamiesseurantalolla pidetyt tanssit kiinnostivat. Tanssit järjesti Haapamäen Pallo-Pojat. Väkeä oli niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet tanssimaan sisälle, vaan tanssivat ulkona. Tansseissa tapahtui kaikkea jännittävää, kuten kolholaisten ja haapamäkisten välisiä tappeluita. Huhu kertoo, että kerran seurakunnan kanttori löysi pari rippikoululaista tansseista. Kanttorin halkosavottaan osallistuminen riitti pitämään asian salassa papilta. Rippilapset saattoivat saada konfirmaatiopäivänä lahjoja, mutta tavallista se ei ollut. Rippikoululaistytöt ihastelivat Julkun kultasepänliikkeen ikkunassa esillä olevia sormuksia ja koruja, ja haaveilivat saavansa niitä lahjaksi. Joskus haluttu koru ostettiin itse omilla metsänistutustienesteillä. Valkeana valheena saattoi suusta päästä, että koru olikin saatu rippipäivän lahjana kummilta. Muita kukkia kuin tulppaaneja ei ollut ainakaan talven rippikoululaisille saatavilla. Talvella ripille päässeet tytöt pukeutuivat mustiin mekkoihin. Kankaista oli 1950-luvulla vielä pulaa, eikä kaikilla ollut niihin varaakaan. Vielä tänäkin päivänä on tallessa rippimekko, joka on tehty kelloliike Julkun näyteikkunan esittelysametista. Sen luovutti omistajapariskunta ystävällisesti perheen lapsenhoitajana toimineelle tytölle käyttöön. Säännöstelyaikana ripille pääsevälle tytölle anottiin kenkienostolupaa Kansanhuollosta. Tulihan se lupa, mutta monoihin. Vaadittiin luovaa ajattelua ja hiukan Mustan pörssin kauppoja, että juhlakengät olivat lopulta tytöllä rippipäivänä jalassa. <h3>Haapamäen oma pappi</h3> Haapamäen ensimmäinen kappalainen oli Reino Nurminen. Hän oli Haapamäen Yhteiskoulun kasvatti ja rautatieläisen poika. Hän asui Haapamäellä ja oli Keuruun seurakunnassa virallisena apulaisena vuodesta 1946. Hän oli Keuruun kappalaisena Haapamäellä vuosina 1953–1972. Seurakunta osti Keuruun viralliselle apulaiselle talon Haapamäeltä 1940-luvun lopussa. Kappalaiselle rakennettiin Haapamäelle pappila vuonna 1961. Nurminen oli suvaitsevainen ja sovitteleva, ja siten sopiva risteysasemakylään, jossa oli paljon erilaista, ympäri Suomea töihin tullutta väkeä. Nurminen liikkui paikasta toiseen polkupyörällä. Tanssia hän ei hyväksynyt, vaan se oli hänen mielestään syntiä. Nurminen toimi myös Haapamäen yhteiskoulussa uskonnon opettajana vuosina 1955–58. <h3>Aamuhartauksien kasvattamat</h3> Haapamäen yhteiskoululaisille on jäänyt uskonnollisesta kasvatuksesta mieleen päivittäiset klo 11.00 rukoukset eli aamuhartaudet. Kaikki oppilaat koottiin eteiseen suoriin parijonoihin, ja ohjattiin luokittain saliin. Käskynä saattoi tulla, että kaikki ilmeet pois naamalta! Virsikirja piti olla mukana. Joku olikin irrottanut virsikirjastaan kannet, jotta saattoi antaa ne virsikirjan unohtaneelle ystävälle. Opettajat olivat vuoropäivinä vastuussa hartaudenpidosta. Toiset puhuivat lyhyemmin ja toiset pidempään, toiset niinkin pitkään, että joku oppilaista jo pyörtyi. Olihan mahdollisesta aamupalasta jo aikaa ja ruokatunti vasta tulossa. Kaikenlaista keksittiin viihdyttämään hartaushetkeä. Joskus keksittiin pistellä edessä seisovia nuppineuloilla. Kerran joku keksi niistää oikein lujaa, ja siinä olikin muilla oppilailla naurussa pidättämistä. Rehtorin puhutteluahan niistäjälle seurasi, mutta ei pelkästä niistämisestä voinut rangaistusta antaa. Hartaushetket olivat mieleenpainuvia tilaisuuksia. Urkuharmonin johdolla opittiin virsiä ja satojen oppilaiden kokoontumisissa oli omanlaisensa tunnelma. Joulun aikaan sali oli koristeltu tunnelmallisesti pumpulipallonauhoin. Hoosiannaa veisattiin niin, että salin katto tuntui nousevan ilmaan. Yhteiskoululaiset ja heidän käytöksensä olivat yhteisön tarkkailun alla. Kiroilua ei sallittu koulussa, eikä edes vapaa-ajalla. Jos Yhteiskoulun opettaja kuuli oppilaan kiroilua koulumatkalla, pääsi tämä varmasti jälki-istuntoon. Tupakointi oli kielletty kouluaikana, mutta ulkohuussista taisi usein leijailla tupakan hajua. Lähteet: Suur-Keuruun sanomat 24.10.1953 Aunola, Arto 1986: 40 vuotta jalkapallon hyväksi Haapamäellä. Keuruu: Keurusprint. Karttunen, Saara 1978: Keuruun seurakunnan elämää 1628–1978. Vihola, Teppo 1982: Yksityisestä oppikoulusta kunnalliseksi lukioksi : Haapamäen oppikoulun vaiheita 75 vuoden ajalta. Keuruu : Keurusprint. Vihola, Teppo 1986: Vanhan Ruoveden historia. 3:3:2, Keuruun ja Pihlajaveden historia 1918–1969. Keuruu : Keuruun ja Pihlajaveden historiatoimikunta. Ritokangas, Kalle ja Järviö, Jouko K. toim. 1957: 50-vuotias Haapamäen yhteiskoulu : muistojulkaisu koulun vaiheista 1907-1957. Keuruu : Otava. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Rippikoulua ja aamuhartauksia Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) rautatieläiset yhteiskoulut rippikoulu nuoret Nurminen, Reino papit 1950-luku 1960-luku tanssilavat Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan haapamäkisen nuorison rippikoulunkäynnistä ja yhteiskoululaisten elämästä 1950-1960-luvuilla. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2024 https://keuruunveraja.fi/files/original/61faead4b75f7ae0678cadd33b62eabd.m4a 4a8a0c56f934518f4c97a7bf66d46be6 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen rautatiekylän tarinat Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) rautatiet rautatieläisyys Description An account of the resource Kokoelman tekstit osallistuivat vuonna 2024 Keuruun museosäätiön ”Haapamäki – muistojen ja matkailun rautatiekylä” -Leader-hankkeen yhteydessä Suur-Keuruu-lehden järjestämään juhlavuoden kirjoituskilpailuun rautatiemuistoista. Kokoelmaan lisätty myös Haapamäki rautatiekylä aiheisia kuvia sekä haastatteluja. Sound A resource primarily intended to be heard. Examples include a music playback file format, an audio compact disc, and recorded speech or sounds. Duration Length of time involved (seconds, minutes, hours, days, class periods, etc.) 4 minuuttia 15 sekuntia Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Liisa Rantalaiho haastattelu Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) haastattelut rautatiet rautatieliikenne rautatieasemat asemarakennukset 1930-luku Description An account of the resource Liisa Rantalaiho muistelee muun muassa Haapamäen asemaravintolaa 1930-luvun lopulta Creator An entity primarily responsible for making the resource Hirsjärvi, Irma Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun Museo Date Created Date of creation of the resource. 19.6.2024 Date Issued Date of formal issuance (e.g., publication) of the resource. 2024 Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Rantalaiho, Liisa Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource M4A äänitiedosto 1930-luku Asemaravintola Haapamäki Juna Junat Lyly Mänttä Nurmo Pohjanmaa Rautatie Rautatiekylä Tampere Vilppula https://keuruunveraja.fi/files/original/6bcefd36a4bf52c140c6ad73ae65bf18.jpg 33f51b09f910eb9ec3243e5f6048f04c Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lyydia Mäkisen kokoelma Subject The topic of the resource Mäkinen, Lyydia valokuvaajat Description An account of the resource Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti (1874-1964) oli keuruulainen emäntä ja valokuvaaja. Kokoelmassa on hänestä kertova teksti ja hänen ottamiaan valokuvia 1920-1940-luvuilta. Still Image A static visual representation. Examples include paintings, drawings, graphic designs, plans and maps. Recommended best practice is to assign the type Text to images of textual materials. Original Format The type of object, such as painting, sculpture, paper, photo, and additional data valokuva Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Hautalan etupihalla sukulaisia kylässä Subject The topic of the resource Asunta (Keuruu) sukulaiset henkilöt 1920-luku Mäkinen, Lyydia Mäkinen, Matti Mäkinen, Atte Description An account of the resource Hautalan etupihalla sukulaisia kylässä. Ihmiset istuvat nurmella talon edessä. Vasemmalta Eljas Oopettila, Heikki Oopettila, Atte Mäkinen, Johanna Mäkinen sylissä tytär Maire, Effia Hanho (Lyydia Mäkisen äiti), Martta, Johannan ja Aten tytär ja Mairen sisko Lyydia Mäkinen ja Matti Mäkinen Creator An entity primarily responsible for making the resource Mäkinen, Lyydia Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/634170b2fb5a0b237a6248d805a8900b.jpg 594af05e65d03b227f968859cf520176 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lyydia Mäkisen kokoelma Subject The topic of the resource Mäkinen, Lyydia valokuvaajat Description An account of the resource Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti (1874-1964) oli keuruulainen emäntä ja valokuvaaja. Kokoelmassa on hänestä kertova teksti ja hänen ottamiaan valokuvia 1920-1940-luvuilta. Still Image A static visual representation. Examples include paintings, drawings, graphic designs, plans and maps. Recommended best practice is to assign the type Text to images of textual materials. Original Format The type of object, such as painting, sculpture, paper, photo, and additional data valokuva Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Vanhan kydön pellolla emäntä, isäntä ja eläimet Subject The topic of the resource Asunta (Keuruu) maatilat lehmät hevonen Mäkinen, Lyydia Mäkinen, Matti Description An account of the resource Kuvassa on Hautalan talon emäntä Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyli kolmen lehmän kanssa laitumella. Vieressä seisoo Hautalan isäntä Matti hevosen kanssa. Creator An entity primarily responsible for making the resource Mäkinen, Lyydia Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/4361456fb6412e1453d0f6a7c68655f9.jpg 468dab571c7bf36167b36a3dcf7c1ea0 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lyydia Mäkisen kokoelma Subject The topic of the resource Mäkinen, Lyydia valokuvaajat Description An account of the resource Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti (1874-1964) oli keuruulainen emäntä ja valokuvaaja. Kokoelmassa on hänestä kertova teksti ja hänen ottamiaan valokuvia 1920-1940-luvuilta. Still Image A static visual representation. Examples include paintings, drawings, graphic designs, plans and maps. Recommended best practice is to assign the type Text to images of textual materials. Original Format The type of object, such as painting, sculpture, paper, photo, and additional data valokuva Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Hautalan talon takana puutarhassa Subject The topic of the resource Asunta (Keuruu) rakennukset maatilat Mäkinen, Lyydia Mäkinen, Matti 1920-luku Description An account of the resource Kuvassa Hautalan talon puutarhassa kesällä Lyydia Mäkinen, Johanna Mäkinen, Matti Mäkinen ja Johannan esikoinen Martta. Talo on maalattu punamullalla. Creator An entity primarily responsible for making the resource Mäkinen, Lyydia Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/ddc9ecc50654e61085ed5d96e3a1fa60.jpg d06facf96af7fc23b7b5683d40edbde4 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lyydia Mäkisen kokoelma Subject The topic of the resource Mäkinen, Lyydia valokuvaajat Description An account of the resource Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti (1874-1964) oli keuruulainen emäntä ja valokuvaaja. Kokoelmassa on hänestä kertova teksti ja hänen ottamiaan valokuvia 1920-1940-luvuilta. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Original Format The type of object, such as painting, sculpture, paper, photo, and additional data valokuva Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Johanna ja Atte Mäkisen hääkuva Subject The topic of the resource Mäkinen, Atte Mäkinen, Johanna häät juhlat 1920-luku Description An account of the resource Kuvassa on kokoonnuttu Atte Mäkisen ja Johanna Mäkisen os. Järvisen hääkuvaan. Hääpari istuu edessä ja ympärillä on useita kymmeniä henkilöitä hääväkeä. Kuva on otettu Piippalasta Johannan kotona. Creator An entity primarily responsible for making the resource Mäkinen, Lyydia Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/acabc476d12d20fc6108ccf9113ab73d.jpg b4c9cafe503e27de67ce258656a9c99b Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lyydia Mäkisen kokoelma Subject The topic of the resource Mäkinen, Lyydia valokuvaajat Description An account of the resource Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti (1874-1964) oli keuruulainen emäntä ja valokuvaaja. Kokoelmassa on hänestä kertova teksti ja hänen ottamiaan valokuvia 1920-1940-luvuilta. Still Image A static visual representation. Examples include paintings, drawings, graphic designs, plans and maps. Recommended best practice is to assign the type Text to images of textual materials. Original Format The type of object, such as painting, sculpture, paper, photo, and additional data valokuva Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Hautalan uusi talo vuonna 1925 Subject The topic of the resource Asunta (Keuruu) 1920-luku maatilat henkilökuvaus Mäkinen, Lyydia Mäkinen, Matti rakennukset Description An account of the resource Kuvassa Lyydia Mäkinen, Atte Mäkisen pieni tytär Martta ja Matti Mäkinen seisovat Hautalan talon pihassa. Uusi talo on taustalla, se on vielä maalaamaton. Kuvassa on kevät tai syksy. Creator An entity primarily responsible for making the resource Mäkinen, Lyydia Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1925 https://keuruunveraja.fi/files/original/2158feb55cc032999331bdaa5b5ab3e0.jpg 30b0c7a1e8f03878c74ce4239cddf180 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lyydia Mäkisen kokoelma Subject The topic of the resource Mäkinen, Lyydia valokuvaajat Description An account of the resource Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti (1874-1964) oli keuruulainen emäntä ja valokuvaaja. Kokoelmassa on hänestä kertova teksti ja hänen ottamiaan valokuvia 1920-1940-luvuilta. Still Image A static visual representation. Examples include paintings, drawings, graphic designs, plans and maps. Recommended best practice is to assign the type Text to images of textual materials. Original Format The type of object, such as painting, sculpture, paper, photo, and additional data valokuva Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muurari Värvinen on saanut työnsä tehtyä Subject The topic of the resource Asunta (Keuruu) rakennukset muurarit henkilökuvaus interiöörit Mäkinen, Atte Mäkinen, Johanna leivinuunit Mäkinen, Matti 1920-luku Description An account of the resource Kuvassa keskellä muurari leivinuunin edessä työvaatteissaan työkalut käsissään. Hänen vasemmalla puolellaan Atte Mäkinen ja Johanna Mäkinen sylissään lapsi. Koira makaa hellan päällä. Muurarin oikealla puolella Matti Mäkinen. Creator An entity primarily responsible for making the resource Mäkinen, Lyydia Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/afd0e051b7f9c0b0eff0afd92f058b3d.jpg 13b1dae8642776dccf6e55f6873dbb48 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lyydia Mäkisen kokoelma Subject The topic of the resource Mäkinen, Lyydia valokuvaajat Description An account of the resource Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti (1874-1964) oli keuruulainen emäntä ja valokuvaaja. Kokoelmassa on hänestä kertova teksti ja hänen ottamiaan valokuvia 1920-1940-luvuilta. Still Image A static visual representation. Examples include paintings, drawings, graphic designs, plans and maps. Recommended best practice is to assign the type Text to images of textual materials. Original Format The type of object, such as painting, sculpture, paper, photo, and additional data valokuva Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Asunnan työväenyhdistyksen johtokunta vuonna 1920 Subject The topic of the resource Asunta (Keuruu) 1920-luku työväenyhdistykset johtokunnat Lempinen, Emma Nikkaanmäki, Aino Mäkinen, Lyydia Laaksonen, Anshelm Nikkaanmäki, Juho Peltola, Semmi Mäkinen , Matti Description An account of the resource Kuvassa on Asunnan työväenyhdistyksen johtokunta pöydän ääressä. Kuvassa vasemmalta ylhäältä Emma Lempinen, Aino Nikkaanmäki, Lyydia Mäkinen. Vasemmalta alhaalta Anselm Laaksonen, Juho Nikkaanmäki, Semmi Peltola ja Matti Mäkinen. Creator An entity primarily responsible for making the resource Mäkinen, Lyydia Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lyydia Mäkisen kokoelma Subject The topic of the resource Mäkinen, Lyydia valokuvaajat Description An account of the resource Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti (1874-1964) oli keuruulainen emäntä ja valokuvaaja. Kokoelmassa on hänestä kertova teksti ja hänen ottamiaan valokuvia 1920-1940-luvuilta. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Hautalan Lyyti eli Lyydia Mäkinen os. Hanho syntynyt Keuruulla 1874. Hänen puolisonsa Matti Ahia Mäkinen oli syntynyt Keuruulla 1837. He ostivat Keuruun Asunnalta Hautalan tilan vuonna 1914. Muuttaessaan Hautalaan heillä oli jo kaksi poikaa, Ahia, syntynyt 1895 ja Atte, syntynyt 1896. Ahia muutti 1910-luvulla Ameriikkaan, kuten moni hänen aikalaisistaan. Nuorena Lyyti harrasti yhdistystoimintaa, kuorolaulua ja näyttelemistä. Valokuvaus oli myös hänen harrastuksiaan. Muistitietoa ei ole, mistä hän sai siihen innostuksen ja mistä hän hankki kameran. Valokuvaus alkoi 1920- luvulta ja jatkui sotavuosiin 1940-luvulle yhdessä pojan Aten kanssa. Hautala oli pieni tila, ajan tavan mukaan tilalla oli 2–3 lehmää, pari lammasta, joista saatiin villaa sekä lihaa ja tietenkin maatiaiskanoja. Järvestä saatiin kalaa, lähinnä ahventa ja särkeä. Niistä Lyyti teki hapankalaa talven varalle. Puutarhaan Lyyti hankki marjapensaita ja omenapuita. Hyvin ne kasvoivat ja tuottivat syötävää, mutta sotatalvena omenapuut paleltuivat. Siihen aikaan tehtiin kaikki kodin tekstiilit itse pellavan kasvatuksesta lähtien. Kehruut ja kutomiset olivat Lyytille tuttuja. Näitä taitoja hän opetti Aten kahdelle tyttärelle Martalle ja Mairelle. Atte, Lyytin poika jäi leskeksi ja tyttäret kymmenen ja viiden vanhoiksi. Lyyti oli tyttärille mummo, mutta toimi äitinä. Vielä seuraavalle polvelle isoisoäitinä hänellä oli tehtävää lasten perään katsomisessa. Mairen lapset pitivät Lyytiä mummona, vaikka hän oli jo isomummo. Atte lunasti tilan tyttäriensä kanssa, mutta Lyyti jatkoi tilalla töitä tehden aina 1960-luvulle saakka. Hän oli edistyksellinen ja seurasi aikaa. Mairen puoliso Mikko Järvenpää kertoi, kuinka Lyyti hoputti hankkimaan helpotusta tilan töihin. 1950-luvulla sähköt oli merkittävä edistysaskel, puhelin ja lypsykone kuuluivat myös hankintoihin. Lyytin ja Aten ottamia valokuvia on satoja. Valitettavan moni niistä on kuvia, joissa on tuntemattomia kasvoja ja paikkoja. Valokuviin ei ole laitettu vuosilukuja, eikä nimiä. Iso osa kuvista on otettu perhepiiristä ja naapureista. Lyytiä tilattiin myös ottamaan kuvia tärkeistä hetkistä, kuten häistä, hautajaisista, vuosipäivistä ja vainajista, joka tuntuu tänä päivänä oudolta. Valokuvia vieraista ihmisistä on otettu Hautalan pihapiirissä, sama pihlaja on taustana monessa kuvassa. Lyyti eli pitkän elämän, hän oli terve viimeiseen saakka lähes 90-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 1964. Itse muistan Lyytin hyväntuulisena mummona. Kirjoittaja on Lyydian pojan tyttärentytär ja Hautalan tilan nykyinen viljelijä. Irja Järvenpää-Ryymin Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Hautalan Lyyti Subject The topic of the resource Asunta (Keuruu) Mäkinen, Lyydia valokuvaajat Description An account of the resource Hautalan Lyyti eli Lyydia Mäkinen (1874-1964) oli keuruulainen maatilan emäntä ja valokuvaaja. Creator An entity primarily responsible for making the resource Järvenpää-Ryymin, Irja Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2023 https://keuruunveraja.fi/files/original/5817ee3bf5acffdd21698b930e274d35.mp3 66a976a22a18274675f6aeb8d159debc Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Oral History A resource containing historical information obtained in interviews with persons having firsthand knowledge. Duration Length of time involved (seconds, minutes, hours, days, class periods, etc.) 23 min Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sievi Kinkamo muistelee Keuruun vanhaa sairaalaa Subject The topic of the resource kokemuskerronta Keuruu sairaalat Kinkamo, Sievi Description An account of the resource Sievi Kinkamo muistelee Keuruun vanhaa sairaalaa. Sievi Kinkamo syntyi vuonna 1941 Turussa, josta perhe muutti Valkjärven Nirkkolaan. Evakkoaika kului Karstulassa ja Lammilla, josta muutti 1948 Keuruulle. Työura Keuruun kunnansairaalassa sairaala-apulaisena ja sittemmin terveyskeskuksessa perushoitajana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Date Created Date of creation of the resource. 2023 Language A language of the resource suomi https://keuruunveraja.fi/files/original/588c6f050343995631d387dd7ab1b8f2.mp3 368b167ead4bc28132267b6bb7898c7c Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kyllikki Uosukainen lukee muistelmiaan karjalan murteella. Näin evakkotaival alkaa. Subject The topic of the resource Uosukainen, Kyllikki siirtoväki Description An account of the resource Kyllikki Uosukainen lukee muistelmiaan evakkotaipaleesta ja saapumisesta uuteen kotiin. Creator An entity primarily responsible for making the resource Uosukainen, Kyllikki Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Language A language of the resource suomi Date Created Date of creation of the resource. 2023 https://keuruunveraja.fi/files/original/0971c4c70c1d8385e83d5bb5264f127f.mp3 4de2c33b753660b402c6789dca0c93ae Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kyllikki Uosukainen muistelee evakkoaikaa Helsingissä ja Jokioisissa. Subject The topic of the resource Uosukainen, Kyllikki siirtoväki Helsinki Jokioinen Description An account of the resource Kyllikki Uosukainen muistelee evakkoaikaa Helsingissä ja Jokioisissa. Hän lukee kirjoittamiaan muistelmia karjalan murteella. Creator An entity primarily responsible for making the resource Uosukainen, Kyllikki Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Date Issued Date of formal issuance (e.g., publication) of the resource. 2023 Language A language of the resource suomi Date Created Date of creation of the resource. 2023 https://keuruunveraja.fi/files/original/44b244a4012d98e35bc298a112a18c4f.mp3 26eff4f168e3906bbff51d90ff3b6af2 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kyllikki Uosukainen muistelee evakkoaikaa Keuruulla Subject The topic of the resource Uosukainen, Kyllikki kokemuskerronta Keuruu koulunkäynti koulukiusaaminen Description An account of the resource Kyllikki Uosukainen muistelee Keuruulle tuloa evakkona. Hän kertoo kouluajoista ja koulukiusaamisesta. Creator An entity primarily responsible for making the resource Uosukainen, Kyllikki Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Date Created Date of creation of the resource. 2023 Language A language of the resource suomi Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Oral History A resource containing historical information obtained in interviews with persons having firsthand knowledge. Duration Length of time involved (seconds, minutes, hours, days, class periods, etc.) 18 min 16 s Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kyllikki Uosukainen muistelee evakkoaikaa Keuruulla Subject The topic of the resource Uosukainen, Kyllikki kokemuskerronta Keuruu koulukiusaaminen koulunkäynti siirtoväki Description An account of the resource Kyllikki Uosukainen muistelee Keuruulle tuloa evakkona. Hän kertoo kouluajoista ja koulukiusaamisesta. Kyllikki Uosukainen syntyi v. 1930 Vuokselassa, josta perhe muutti Valkjärven kirkonkylään. Evakkoaika kului Lopella, Helsingissä ja Jokioisilla, jonka jälkeen muutti Keuruulle. Työura Keuruun puhelinkeskuksessa puhelunvälittäjänä, sittemmin keskuksenhoitajana. Hän toimi Keuruun Valkjärveläiset ry:ssä sihteerinä ja puheenjohtajana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Uosukainen, Kyllikki Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Date Created Date of creation of the resource. 2023 https://keuruunveraja.fi/files/original/0097ab801bbd8cffbb30b0d5873d5b3a.mp3 ac7aedb97ce8a9e84d06fec28da1950e Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Date Created Date of creation of the resource. 2023 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Oral History A resource containing historical information obtained in interviews with persons having firsthand knowledge. Duration Length of time involved (seconds, minutes, hours, days, class periods, etc.) 6 min 32 s Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sievi Kinkamo lukee Raimo-veljensä syntymäpäiville kirjoittamansa muistelmat. Subject The topic of the resource Kinkamo, Sievi siirtoväki kokemuskerronta Description An account of the resource Sievi Kinkamo lukee ääneen Raimo-veljensä syntymäpäiville kirjoittamansa muistelmat heidän lapsuudestaan. Sievi Kinkamo syntyi vuonna 1941 Turussa, josta perhe muutti Valkjärven Nirkkolaan. Evakkoaika kului Karstulassa ja Lammilla, josta muutti 1948 Keuruulle. Työura Keuruun kunnansairaalassa sairaala-apulaisena ja sittemmin terveyskeskuksessa perushoitajana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Date Created Date of creation of the resource. 2023 Language A language of the resource suomi https://keuruunveraja.fi/files/original/cf39683386d73ecaebfea309d09fae16.mp3 f0f1c5991cbf17bd8c4b17f2803fbe1d Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sievi Kinkamo lukee ääneen lapsuudenmuistojaan Lammilla. Uusi alku. Subject The topic of the resource Kinkamo, Sievi Lammi kokemuskerronta siirtoväki Description An account of the resource Sievi Kinkamo muistelee uutta alkua Lammilla evakkona. Sievi Kinkamo syntyi vuonna 1941 Turussa, josta perhe muutti Valkjärven Nirkkolaan. Evakkoaika kului Karstulassa ja Lammilla, josta muutti 1948 Keuruulle. Työura Keuruun kunnansairaalassa sairaala-apulaisena ja sittemmin terveyskeskuksessa perushoitajana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Language A language of the resource suomi Date Created Date of creation of the resource. 2023 https://keuruunveraja.fi/files/original/65e73e7e59218f6d46db68f97c1eb272.mp3 a2450b5acc9eeaea1eb467e6458001f3 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sievi Kinkamo lukee ääneen lapsuudenmuistojaan Lammilla. Subject The topic of the resource Kinkamo, Sievi Lammi siirtoväki kokemuskerronta Description An account of the resource Sievi Kinkamon isällä oli oma paja, jossa hän työskenteli. Kinkamo muistelee kepposia ja seikkailuja, joita hän teki naapurinlasten ja Raimo-veljensä kanssa. Sievi Kinkamo syntyi vuonna 1941 Turussa, josta perhe muutti Valkjärven Nirkkolaan. Evakkoaika kului Karstulassa ja Lammilla, josta muutti 1948 Keuruulle. Työura Keuruun kunnansairaalassa sairaala-apulaisena ja sittemmin terveyskeskuksessa perushoitajana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Date Created Date of creation of the resource. 2023 Language A language of the resource suomi Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Oral History A resource containing historical information obtained in interviews with persons having firsthand knowledge. Duration Length of time involved (seconds, minutes, hours, days, class periods, etc.) 13 min 02 s Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sievi Kinkamo muistelee evakkoaikaa Lammilla Subject The topic of the resource Kinkamo, Sievi Lammi siirtoväki kokemuskerronta Description An account of the resource Sievi Kinkamo lukee ääneen lapsuuden muistojaan. Sievi Kinkamo syntyi vuonna 1941 Turussa, josta perhe muutti Valkjärven Nirkkolaan. Evakkoaika kului Karstulassa ja Lammilla, josta muutti 1948 Keuruulle. Työura Keuruun kunnansairaalassa sairaala-apulaisena ja sittemmin terveyskeskuksessa perushoitajana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Date Created Date of creation of the resource. 2023 https://keuruunveraja.fi/files/original/d50ea4f5b1611606e665373c3d969652.mp3 55086d67ac48df8bf30f9db0ecd52d6e Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sievi Kinkamon kotiarkea lapsena Keuruulla Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Description An account of the resource Sievi Kinkamo muistelee kotiarkea lapsena Keuruulla. Hän kuvailee kuinka äiti työskenteli aamusta iltaan: pyykkiä pestiin ja karjaa hoidettiin - eikä valittanut. Isä kengitti hevosia ja olikin siinä vallan nopea. Sievi Kinkamo syntyi vuonna 1941 Turussa, josta perhe muutti Valkjärven Nirkkolaan. Evakkoaika kului Karstulassa ja Lammilla, josta muutti 1948 Keuruulle. Työura Keuruun kunnansairaalassa sairaala-apulaisena ja sittemmin terveyskeskuksessa perushoitajana. Subject The topic of the resource Kinkamo, Sievi Keuruu kokemuskerronta siirtoväki Language A language of the resource suomi Date Created Date of creation of the resource. 2023 https://keuruunveraja.fi/files/original/b57bd9d2c3b2d4672c924962561abf9b.mp3 50870d348cc973dc68aa1f22d1d3ec40 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sievi Kinkamo muistelee lapsuuden kotieläimiä Keuruulla Subject The topic of the resource Kinkamo, Sievi Keuruu kokemuskerronta siirtoväki Description An account of the resource Sievi Kinkamo muistelee lapsuutensa kotieläimiä Keuruulla. Sievi Kinkamo syntyi vuonna 1941 Turussa, josta perhe muutti Valkjärven Nirkkolaan. Evakkoaika kului Karstulassa ja Lammilla, josta muutti 1948 Keuruulle. Työura Keuruun kunnansairaalassa sairaala-apulaisena ja sittemmin terveyskeskuksessa perushoitajana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Language A language of the resource suomi Date Created Date of creation of the resource. 2023 https://keuruunveraja.fi/files/original/6940bfd43534b37ce932ece1d3860148.mp3 53a86a4a90a3dc7fa6cd09acd89e24d1 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sievi Kinkamo muistelee lapsuudenystäväänsä Ritvaa Keuruulla Subject The topic of the resource Sievi Kinkamo Keuruu Lapsuus kokemuskerronta siirtoväki Description An account of the resource Sievi Kinkamo muistelee lapsuudenystäväänsä Ritvaa, jonka äiti työskenteli ompelijana. He olivat hyvät leikkikaverit, mutta sitten Ritvan muutto pois vähensi yhteydenpitoa. Sievi Kinkamo syntyi vuonna 1941 Turussa, josta perhe muutti Valkjärven Nirkkolaan. Evakkoaika kului Karstulassa ja Lammilla, josta muutti 1948 Keuruulle. Työura Keuruun kunnansairaalassa sairaala-apulaisena ja sittemmin terveyskeskuksessa perushoitajana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Language A language of the resource suomi Date Created Date of creation of the resource. 2023 https://keuruunveraja.fi/files/original/208974367c98ca4ba74ab6a49997e426.mp3 97c98c2b570cd3e28d8e7b835bfe133a Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sievi Kinkamo muistelee Peni-koiraansa, joka kävi rippikoulua. Subject The topic of the resource Kinkamo, Sievi Keuruu Kokemuskerronta Siirtoväki Description An account of the resource Sievi Kinkamo muistelee lapsuuttaan Keuruulla. Tässä hän kertoo rippikouluajasta ja Peni-koirasta, joka sekin osallistui rippikoulun käyntiin. Sievi Kinkamo syntyi vuonna 1941 Turussa, josta perhe muutti Valkjärven Nirkkolaan. Evakkoaika kului Karstulassa ja Lammilla, josta muutti 1948 Keuruulle. Työura Keuruun kunnansairaalassa sairaala-apulaisena ja sittemmin terveyskeskuksessa perushoitajana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Language A language of the resource suomi Date Created Date of creation of the resource. 2023 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Oral History A resource containing historical information obtained in interviews with persons having firsthand knowledge. Duration Length of time involved (seconds, minutes, hours, days, class periods, etc.) 8 min 07 s Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sievi Kinkamo muistelee lapsuuttaan Keuruulla Subject The topic of the resource Kinkamo, Sievi siirtoväki Keuruu kokemuskerronta lapsuus Description An account of the resource Sievi Kinkamo on kirjoittanut lapsuusmuistoistaan Keuruulla ja lukee niitä itse ääneen. Sievi Kinkamo syntyi vuonna 1941 Turussa, josta perhe muutti Valkjärven Nirkkolaan. Evakkoaika kului Karstulassa ja Lammilla, josta muutti 1948 Keuruulle. Työura Keuruun kunnansairaalassa sairaala-apulaisena ja sittemmin terveyskeskuksessa perushoitajana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kinkamo, Sievi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Vesterinen, Liisa Lähdeaho, Soile Language A language of the resource suomi Date Created Date of creation of the resource. 2023 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen rautatiekylän kulta-aikana ei työstä ollut pulaa. Rautatie sinällään tarjosi suuren määrän erilaisia töitä. Sen lisäksi yhteisön ympärille kehittyi monenlaisia palveluammatteja kauppoihin, pankkeihin ja postiin. Ympäröivä maaseutu tuotti ruokaa rautatieläisten tarpeisiin. Höyryveturiaikana Haapamäellä arvioitiin olleen noin 700 suoraan rautatieläisammateista elantonsa saavaa henkilöä. Ammatit olivat moninaisia. Digitalisaatiosta ja automaatiosta ei ollut tietoakaan. Ihmisiä tarvittiin tekemään töitä, jotka nykyään ovat koneiden tehtäviä. Ammattinimikkeitä oli huomattava määrä. Oli junamies, vaunumies, vaununtarkastaja, konduktööri, kirjuri, konttoristi, vaihdemies, veturikuljettaja, lämmittäjä. Oli puutarhuri, siivooja, lepohuoneen hoitaja, ja autonkuljettaja. Monelle rautatieläisperheen lapselle oli selvää, että omakin työura löytyisi rautateiltä. Hierarkkisessa rautatieläisyhteisössä töihin opittiin hierarkian matalimman tason työtehtävissä, ja vähitellen taitojen karttuessa noustiin arvoasteikossa ylöspäin. Moniin ammatteihin oli myös koulutusta saatavissa. Töitä oli tarjolla myös lapsille ja nuorille. Kesällä pääsi vaikkapa topparoikkaan. Yhteiskoulun olemassaolo avasi Haapamäen nuorisolle mainion mahdollisuuden hankkia koulutusta. Se mahdollisti myös jatkokoulutuksen vaikkapa kokonaan rautatieläistyön ulkopuoliseen ammattiin. Vuonna 1961 Suur-Keuruun sanomat teki jutun Haapamäen rautatieaseman työtehtävistä. Haapamäki oli tuolloin yksi Suomen vilkkaimmista rautatiesolmuista. Junia tuli ja lähti yötä päivää neljään suuntaan. Kiskopareja oli 16 ja vaihteita 22. Yhteistyötä ja työntekijöiden valppautta tarvittiin, että kaikki sujui, kuten piti ja turvallisesti. Asemapäällikkö Orvo Laine kertoi, että Liikenneosaston tehtävänä asemalla oli huolehtia tavara- ja henkilöliikenteen kulusta. Liikenneosastoon kuului tuolloin 16 virkakamiestä ja 162 juna-, asema-. ja vaihdemiestä. Junanlähettäjät hoitivat päivittäin noin 140 junan tulon ja lähdön. Puhelimella oltiin yhteydessä niin lähimmille asemille kuin vaihdekoppeihinkin, jotta tarkat junien saapumisajat olivat tiedossa. Junatoimisto huolehti vaunujen kokoamisen juniksi. Järjestelymestarin ja muun junatoimiston väen tehtäviä oli huolehtia, että vaunut liitettiin oikeisiin juniin, ja vaunut olivat matkakunnossa. Kuormausmestari kokosi junat pienillä järjestelyvetureilla. Tavaratoimisto huolehti rahtitavaran kuljetuksista. Siellä työskenteli mm. rautatiekirjuri. Ennen rekkaliikenteen yleistymistä rahtia kulki paljon rautateillä. VR:n autonkuljettajat kuljettivat rahtia asemalta kotiin asti. Asemalla oli myös puhelinkeskus ja suora puhelinyhteys useimmille asemille. Haapamäellä oli myös rautateitten sisäinen lennätin. Koneosasto huolehti siitä, että vaunut ja veturit olivat käyttökunnossa. Vaunumiehet tarkastivat kaikki asemalle jääneet vaunut ja viat korjattiin omalla vaunukorjaamolla. Veturitallilla suoritettiin vetureitten huoltoja ja korjauksia. Haapamäen varikon veturimestari arvioi korjaukset veturikuljettajien ilmoitusten perusteella. Haapamäellä oli 15 omaa veturia, mutta veturitallissa säilytettiin tai korjattiin myös matkalla olevia muita vetureita. Höyryveturit tarvitsivat paljon polttoainetta ja niinpä halkotarha työllisti myös suuren määrän ihmisiä. Haapamäellä oli myös viidennen ratajakson toimisto ja ratamestari. Hänen tehtävänään oli huolehtia rautateiden rakentamiseen ja kunnossapitoon liittyvistä asioista. Rautatie tarjosi paljon työtehtäviä myös naisille. Naisia oli toimistotöissä ja asemaravintolassa. Tärkeä työ oli junansiivoojilla. He siivosivat vaunut ja huolehtivat vaikkapa veturimiesten Lepohuoneiden siisteydestä. Kuten sanottua, työstä ei ollut pulaa. Dieselveturien tulo aloitti muutokset, sillä tekninen kehitys ja automaatio olivat vasta alkamassa. Kysymyksiä keskustelun tueksi: 1. Mikä on topparoikka? 2. Millaista työtä teki junansiivooja? Lähteet: Suur-Keuruun sanomat 25.7.1961 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Työstä ja työnteosta Haapamäen rautatieläisyhteisössä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) rautatiet työ ammatit 1960-luku muistelu muistot kokemuskerronta rautatieläiset Description An account of the resource Haapamäen rautatieyhteisö tarjosi kulta-aikanaan monipuolisia töitä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2024 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tarinoita Keuruun melontareitiltä Subject The topic of the resource Keuruu vesistöt tarinat Description An account of the resource Keuruun ympärimelontareitin varrella olevien kohteiden tarinoita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Lapinsalmi erottaa Tarhia-järven ja Keurusselän. Ensimmäinen silta Kirkkosaareen valmistui 1700-luvulla. Nykyisin salmen ylittää Lapinsalmen vanha maantiesilta sekä uusi maantiesilta vuodelta 1967. Myös jykevä rautatiesilta ylittää Lapinsalmen. Rautatie saapui Keuruulle vuonna 1897. Lapinsalmessa ja Tarhiassa voi vielä nähdä jäänteitä uittolaitteista. Puutavaran uitto oli tärkeä tapa kuljettaa puuta kohti Mänttää ja paperitehtaita. Lapinsalmi oli 1800-luvun lopulle saakka myös kirkkoveneiden satama. Pappilan puolen rannassa sijaitsi myös kirkkoaittoja, joissa yövyttiin kirkkomatkoilla. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lapinsalmi erottaa ja yhdistää Subject The topic of the resource Keuruu sillat rautatiet järvet Valtatie 23 uitto kirkkoveneet Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2024 Description An account of the resource Lapinsalmi on ollut pitkään tärkeä keuruulainen liikenteen solmukohta. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tarinoita Keuruun melontareitiltä Subject The topic of the resource Keuruu vesistöt tarinat Description An account of the resource Keuruun ympärimelontareitin varrella olevien kohteiden tarinoita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kangasmannilassa on sijainnut Keuruun kirkkoherran pappila 1600-luvun lopusta. Kaunis Turun empireä edustava Keuruun vanha pappila on valmistunut vuonna 1813 tulipalossa tuhoutuneen tilalle. Kirkkoherra sai pappilan mukana arvokkaat kalastusoikeudet Keurusselän hyville kalavesille. Pappilanniemi taas oli pappilan suuren karjan laidunmaata. Pappila oli merkittävä maatila. Pappilanniemen uusi elämä alkoi talvisodan jälkeen. Alueelle lohkottiin 31 asutustilaa. 1940-luvun kuluessa alueelle asutettiin Karjalasta evakuoituja perheitä, erityisesti valkjärveläisiä. Nykyäänkin Pappilanniemen kadunnimet, mm. Pyhäjärventie ja Kurkijoentie, vievät ajatukset Karjalaan. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pappilanniemen asukkaita Subject The topic of the resource Keuruu pappilat karjalaiset asutustilat 1800-luku 1940-luku Description An account of the resource Pappilanniemestä tuli koti karjalaisille. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2024 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tarinoita Keuruun melontareitiltä Subject The topic of the resource Keuruu vesistöt tarinat Description An account of the resource Keuruun ympärimelontareitin varrella olevien kohteiden tarinoita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Isovihan aikana Keuruun kirkkoherra Herpmanin kolme poikaa, Gabriel, Juhana ja Kustaa tekivät sissitöitään venäläisten kiusaksi. Tarinan mukaan Herpmanin pojat muun muassa piilottivat kaksi Keuruun kirkon kelloa, olivathan ne arvokasta metallia ja venäläisten haluamaa sotasaalista. Suurempi kelloista löytyi metsästä sodan jälkeen vuonna 1721, mutta pienempää ei ole löydetty. Tarina kertoo, että Herpmanin pojat upottivat sen Tarhiaan. Kelloa on yritetty etsiä monta kertaa, muun muassa Keski-Suomen Pinoneeripataljoonan metallinpaljastuslaitteella, mutta turhaan. Kerrotaan, että tyynenä kesäiltana, kun auringonsäteet leikkivät Tarhian pinnassa, kellon voi kuulla kumahtelevan järven pohjassa. Lähteet: A. Aaltio: Herpmanin pojat, Keuruun joulu 1968. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tarhiaan upotettu kirkonkello Subject The topic of the resource Keuruu vesistöt järvet isoviha kirkonkellot Description An account of the resource Herpmanin pojat upottivat isovihan aikana kirkonkellon Tarhiaan, ja sitä on etsitty useaan kertaan. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2024 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tarinoita Keuruun melontareitiltä Subject The topic of the resource Keuruu vesistöt tarinat Description An account of the resource Keuruun ympärimelontareitin varrella olevien kohteiden tarinoita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Herpmanin pojat tekivät urotöitään Ketveleen kannaksella vuonna 1714. Kerrotaan, että he kaivoivat yhtenä kesäyönä kanavan kannaksen läpi. Näin venäläisiltä katkesi kulkuyhteys Keuruun kirkolle. Samalla niemestä tuli nykyinen kirkkosaari, jolla Keuruun keskusta sijaitsee. Pohjanmaalta ratsupolkua palaavien venäläisten ja keuruulaisten välille syntyi kahakka. Kerrotaan, että kun ammukset loppuivat, väkivahvat Herpmanin pojat heittelivät vallilta rekiä, kiviä ja juurakoita vainolaisten päälle. Venäläiset kuitenkin voittivat kotiseutuaan puolustaneet joukot. Vuodesta 1928 lähtien Ketveleen kankaalla on ollut muistomerkki kertomassa vuoden 1714 tapahtumista. Lähde: Herpmanin pojat -isoviha Keuruulla. Verkkonäyttely, Keuruun museo. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ketveleen kannas Subject The topic of the resource Keuruu isoviha sissit linnoittaminen 1700-luku Description An account of the resource Ketveleen kannas kertoo Herpmanin poikien sissitöistä isonvihan aikana. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2024 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tarinoita Keuruun melontareitiltä Subject The topic of the resource Keuruu vesistöt tarinat Description An account of the resource Keuruun ympärimelontareitin varrella olevien kohteiden tarinoita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruulaiset ovat liikkuneet vesillä kautta aikojen. Vesien halkomassa pitäjässä vesireitti oli monesti nopein ja helpoin tapa liikkua. Kirkkoveneillä tultiin kirkkoon ja myöhemmin höyrylaiva Elias Lönnrot kuljetti väkeä ja tavaraa. Kerrottaan, että kerran kaksi eukkoa souti Keurusselällä. Sattuipa siellä uimaan samaan aikaan karhu. Se väsyi, ja kun eukot soutivat sen vierestä, se nousi heidän veneeseensä. Eukot olivat peloissaan eivätkä uskaltaneet puhua karhulle mitään, soutivat vain. Sitten karhu alkoi tähyillä rannalle. Toinen eukoista arveli: ”Sinne se kahtoo, johonka tahtoo.” Kun vene pääsi lähelle rantaa, karhu hyppäsi veneestä. Tästä tapahtumasta alkaen on keuruulaisia kutsuttu karhunsoutajiksi. Lähde: Rainio, Jussi 1957: Kotiseutuni Keuruun kirja. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun karhunsoutajat Subject The topic of the resource Keuruu vesistöt järvet kertomukset karhu soutu veneet Description An account of the resource Tarina kertoo, miksi keuruulaisia kutsutaan karhunsoutajiksi. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2024 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruulainen soutuvene oli malliltaan parhainta mitä Hämeessä ja Savossa oli nähty. Se oli kunnollinen, kepeä ja vakaasoutuinen vene. Suomen naiset päättivät lahjoittaa Venäjän keisarinna Maria Fjodorovnalle soutuveneen 5.8. 1885, jolloin keisarinna ja keisari Aleksanteri III tulisivat vierailulle Suomeen. Jo keväällä järjestettiin tuottoisa keräys, johon Suomen naiset osallistuivat innostuneesti. Keisarinna oli syntyjään tanskalainen ja suuri Suomen ystävä. Koska keuruulainen vene oli kuuluisa ominaisuuksiltaan, päätettin keisarinnan vene tehdä tuon hyvän mallin mukaan. Ensin täytyi rakentaa keuruulaisesta veneestä mallikappale, jonka mukaan varsinainen vene sitten rakennettaisiin. Venemallin taitava rakentaja oli itseoppinut venemestari Wilhelm Valkama, joka paikallisesti tunnettiin Vene-Wilhelminä. Keisarinnalle rakennettu soutuvene oli hieman leveämpi ja korkeampi kuin keuruulaisveneet yleensä. Varsinainen keisarinnalle luovutettu vene rakennettiin Helsingin pohjoissatamassa laivanrakentaja F. Fredriksonin toimesta. Veneeseen tehtiin runsaasti erikoisvarusteluja. Siinä käytettiin runsaasti vaskea, messinkiä ja kultaa. Se koristeltiin mm. kauniilla kirjailuilla, lipuilla, ryijyillä ja matoilla. Veneen kyljessä oli kultakirjaimin veneen nimi, joka oli Saimaa. Kun elokuun 5. päivä vuonna 1885 koitti Lappeenrannassa, lahjaveneen soutivat juhlapaikalle kansallispukuun pukeutuneet neitoset, jotka edustivat Suomen eri säätyjä ja maakuntia. Hallitsijaparia oli vastassa rannalla yli satahenkinen kansallispukuinen väkijoukko. Näky oli vaikuttava. Tämä oli ensimmäinen suurimittainen kansallispukujen julkinen esiintyminen ja siitä alkoi kansallispukuharrastuksen kukoistus. Päivää 5.8.1885 pidetään edelleenkin kansallispuvun syntymäpäivänä. Keisarinnan veneen mallin rakentaja Vene-Wilhelmi eli Wilhelm Marianpoika Valkama oli syntynyt 7.5.1847 Keuruunkylän Lyhdeniemessä. Äiti antoi Wilhelmin ja hänen siskonsa Lietun taloon kasvattilapsiksi vuonna 1850. Vuonna 1873 Wilhelm muutti itselliseksi Keuruunkylän Koskelan talon Valkaman torppaan. Wilhelm Valkama ryhtyi rakentamaan veneitä, joiden myötä hänen maineensa taitavana veneenrakentajana kasvoi. Hän mietti mielessään veneelle mallin ja sen hän toteutti ilman mitään piirustuksia. Hän sai monta ensimmäistä palkintoa rakentamistaan veneistä. Valkaman torpassa hän eli elämänsä poikamiehenä, siellä hän kuoli 25.7.1899, vain 52-vuoden ikäisenä. Lähteet: Tapio-lehti 19.8.1885 Suomen kuvalehti 27.10.1928 Mikkeli 18.8.1899 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruulainen soutuvene on ollut maineikas ominaisuuksiltaan Subject The topic of the resource Keuruu soutuveneet veneet Valkama, Vilhelm 1880-luku hallitsijat keisarinnat kansallispuvut Maria Fjodorovna, Venäjän keisarinna Creator An entity primarily responsible for making the resource Pänkäläinen, Hillevi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2024 Description An account of the resource Keuruulainen vene annettiin lahjaksi Venäjän keisarinna Maria Fjodorovnalle vuonna 1885. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen ratapiha on laaksossa kahden harjun välissä. Asutusta on molemmilla puolilla ja ratapiha oli ylitettävä, jos tahtoo siirtyä puolelta toiselle. Pihlajavedelle vievän maantien ylikäytävä ratapihan pohjoispäässä oli vaarallinen paikka, kun siltaa ei vielä ollut. Ylikäytävällä oli portti, ja portinvartija. Yksi heistä oli Serafia Niemiö, kutsumanimeltään Holoviia. Pitkässä mustassa hameessa, huivi päässä hän päästi matkalaisia portista ylikäytävälle. Ensimmäisen maailmasodan aikana ylikäytävällä muistettiin olleen sotilaita vartioimassa kulkua. Radan ylittävä maantiesilta rakennettiin Porin radan rakennustöiden yhteydessä vuonna 1938. Sillalla on ollut arkikäytössä monta nimeä. Jotkut puhuivat Osuuskaupansillasta, toiset Peltokosken sillasta. Ylikäytävän ja myöhemmin sillan pielessä oli pitkään käyty kauppaa. Feliks Peltokosken kauppa oli 1940-ja 1950-luvuilla monelle tärkeä kohtaamispaikka. <h4>Kävelysiltaa toivotaan</h4> Maantiesillan rakentamisen jälkeen oli vielä tarvetta 16-raiteisen ratapihan ylittävälle kävelysillalle lähempänä asemaa. Liikenne asemalla oli vilkasta. Muun muassa junalla saapuvat Haapamäen yhteiskoulun oppilaat lähtivät harvoin kiertämään kouluun maantiesillan kautta. Suorin tie oli lyhyin tie. Kouluun mentiin asemalta ratapihan yli, junien ali tai veturien edestä. Kiellettyähän se oli, mutta eipä rata-alueella liikkujia valvottu. Joskus poliisi saattoi huomauttaa asiasta. Porin radan rakennustöiden yhteydessä Rautatiehallituksessa keskusteltiin kävelysillan tarpeesta. Siltahanke ei kuitenkaan edennyt, vaikka Haapamäen asutuksen jakautuminen ratapihan länsi- ja itäpuolelle aiheutti jatkuvasti vaaratilanteita. Joulun alla 1959 Suur-Keuruun sanomien Joulupuuro-osuudessa kerrottiin, että jalankulkijoita aletaan kuljettaa helikopterilla ratapihan yli. Tämän ajateltiin tosin toteutuvan vasta vuonna 2000. Huumoria tai ei, Haapamäen kehityshankkeet olivat aina pitkissä kantimissa. <h4>Vihdoinkin toive toteutuu</h4> Lopulta vuoden 1961 loppukesällä aloitettiin kävelysillan perustustyöt. Betonipilarit valettiin lokakuussa. Joulukuussa 1961 julkistettiin Suur-Keuruun sanomissa pidetyn sillan nimikilpailun tulos. Voittajaehdotus oli Heikinsilta. Nimellä viitattiin ratamestari Heikka Heinoseen, jonka panos Haapamäen kehittämisessä oli ollut vertaansa vailla. Sillan nimeksi oli ehdotettu myös Haapasiltaa ja Oikosiltaa. Myös Huokausten silta oli ollut yksi nimiehdotus, olihan huokaus jos toinenkin päässyt ilmoille, ennen kuin siltahanke toteutui. Sillan teräsosat saapuivat Turusta ja Tampereelta Haapamäelle 14.5.1962 iltapäivällä. Kuljettavalla junalla oli pituutta yli 200 metriä ja siinä oli 52 akselia. Yleisradiokin uutisoi siltakuljetuksen liikkeistä, niin poikkeuksellinen se oli. Kesäkuun lopussa silta oli saatu rakennettua paikoilleen, ja heinäkuussa tehtiin viimeistely- ja maalaustöitä. Sillan harjakaisia ja sillan rakennustyön päättäjäisiä vietettiin 6.8.1962. Tarjoilun lomassa pidettiin puheita. Keuruun kunnanjohtaja Jaakko Loven korosti, että silta oli tehty Valtion Rautateiden ja Keuruun kunnan hyvässä yhteistyössä. Työntekijäin puolesta puhui Artturi Salmela, joka korosti myös hyvää yhteistyötä. Hän oli tyytyväinen, että silta oli nyt paikallaan vuosien soutamisen ja huopaamisen jälkeen. <h4>Heikinsilta yhdistää</h4> Sillan molemmissa päissä oli alusta asti liikennemerkit kieltämässä ajoneuvolla ylittämisen. Keskustelua käytiin myös siitä, onko silta vain jalankulkusilta, vai sallitaanko myös polkupyöräliikenne. Sitä lähdettiinkin pian puoltamaan. Muisteltiin, että alakoululaisten liikennekilpailuissa 1960-luvulla silta tuli ylittää pyörää taluttaen ja ajoneuvolla ajo kielletty -liikennemerkin merkitystä kyseltiin. Heikinsilta pääsi uutisiin 9.6.2010, kun tukkirekan lastausnosturi törmäsi siltaan ja sen läntinen elementti putosi alas. Onneksi painava siltaelementti rysähti puutavarakuorman päälle, eivätkä ajoneuvon hytti ja kuljettaja vahingoittuneet. Silta korjattiin, ja se jatkoi merkittävää tehtäväänsä ratapihan kahden puolen yhdistäjänä. Kysymyksiä keskustelun tueksi: 1. Kuinka sillan olemassaolo on vaikuttanut elämääsi? 2. Kuinka tärkeä Heikinsilta on Haapamäelle? 3. Millä nimellä maantiesiltaa kutsuttiin? Miten itse kutsut sitä? 4. Millainen Heikinsillan rakennusaika oli? Odotettiinko siltaa innolla? <h4>Lähteet:</h4> Aamulehti 3.2.1938 Suur-Keuruun sanomat 22.12.1953, 17.2.1959, 8.7.1961, 11.8.1961, 19.9.1961,6.10.1961, 24.11.1961, 15.12.1961, 15.5.1962, 24.7.1962, 10.8.1962. Suur-Keuruu 11.6.2010 Elämän risteysasemalla : koulunkäyntiä Haapamäen yhteiskoulussa 1942-1950 / toimituskunta Jaakko Lavaste & al. Ilmestynyt vuonna 2000. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sillat yli ratapihan Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) rautatiet rautatieasemat sillat sillanrakennus 1960-luku 1930-luku muistot muistelu kokemuskerronta Description An account of the resource Haapamäen muistelupiirissä muisteltiin ja selviteltiin rautatieläiskylää jakavan ratapihan ylittävien siltojen vaiheita. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2024 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen rautatiekylän tarinat Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) rautatiet rautatieläisyys Description An account of the resource Kokoelman tekstit osallistuivat vuonna 2024 Keuruun museosäätiön ”Haapamäki – muistojen ja matkailun rautatiekylä” -Leader-hankkeen yhteydessä Suur-Keuruu-lehden järjestämään juhlavuoden kirjoituskilpailuun rautatiemuistoista. Kokoelmaan lisätty myös Haapamäki rautatiekylä aiheisia kuvia sekä haastatteluja. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h4>Aluksi</h4> Isäni toimi Haapamäellä rautateillä n. vuodesta 1920 alkaen. Sitä ennen jonkin aikaa Siitamassa. Ensin vaihdemiehenä ja viimeiseksi asemamiesten esimiehenä. Siihen aikaan Haapamäellä toimi yritys, joka myi makeisia ja jäätelöä junissa neljään suuntaan Haapamäeltä. Yritys kannatti todella hyvin ja äitini kuuli siitä Kokkolassa ollessaan ja tuli myyjäksi v. 1938 ja tapasi isäni. Myyjillä oli prosenttipalkka ja tulot olivat kohtalaiset. Junat olivat täynnä, kun teitä eikä kunnon autoja ollut. Kauppiaan kotona oli usein ” juhlat kapernaumissa” ja siellä pyörähteli myös runoilija ”Opu” Koskimaa. Meillä lapsilla oli juhlaa, jos jäätelöt pääsivät vähän sulamaan. Parhaana päivänä söin lähes 40 jäätelöpuikkoa. Kauppa kävi hyvin aina vuoteen 1953, jolloin omistaja kuoli. Vielä tämän jälkeen hänen miehensä toimi työväennäyttämöllä ohjaajana osaavalla ammattitaidolla. <h4>Sota</h4> Isäni toimi sodan aikana vaihdemiehenä. Kertomansa mukaan työ oli erittäin vaativaa ja stressaavaa. Junia tuli jatkuvasti neljästä suunnasta eikä minkäänlaisia valoja saanut näkyä pommikoneitten pelossa. Vain muutamalla pienellä rysäyksellä ja vatsahaavalla kuitenkin selvittiin. Sisareni syntyi 12.11.1939 ja oli parin viikon vanha, kun ensimmäiset pommitukset Haapamäelle alkoivat. Neuvostoliiton tarkoitus oli estää junaliikenne tärkeän risteysaseman kautta. Pommituksia oli useita. Joitakin kertoja tuli ratapihalle osumia, mutta suurin tappio oli kai Asemaravintolan käymälän lentäminen taivaan tuuliin. Tilalle kyhättiin nopeasti iso riukula koska väkeä liikkui ja tarvetta oli. Myös yksi rivitalo Asematieltä tuhoutui, mutta rakennettiin heti uudestaan. Lisäksi tuhoutui muutama omakotitalo. Koneet tulivat usein idästä Jyväskylän rataa seuraten ja kun rata tekee jyrkän mutkan juuri ennen asemaa, tuli kai kiire pudottaa pommit ja aika paljon niistä meni Kapakanvuoreen, missä vieläkin näkyy paljon pommikuoppia. Myös omaan syntymäkotiini tuli sirpaleita. Pönttömuurissa on tiilipaikka missä lukee 31.12.39. Kapakanvuori on saanut nimensä siellä pidetystä salakapakasta. Tarinan mukaan siellä olisi ollut aikoinaan radanrakentajillakin jonkinlainen tukikohta. Sota-aikana siellä pidettiin salatansseja. Pommituksista hälytettiin erikoisella veturien vihellyskonsertilla ja valoja vilkuttamalla. Äitini joutui pakenemaan useita kertoja viikon vanhan lapsen kanssa pakkasessa kuusikkoon ja kuunteli kuinka konekiväärin luodit rapisivat puissa. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin kun paikallisen laitoksen sähkön laatu aiheutti vilkkumista, tuli hänelle ensimmäiseksi mieleen pommitus. Sota-aikana asema oli jatkuvasti niin täynnä kuin mahtui. Oli rintamalle menijöitä, oli sairasjunia, oli venäläisiä sotavankeja, joskus hyvinkin kurjassa kunnossa, sekä kalustoa monen moista. Jatkosodan aikana tulivat suomalaisten lisäksi saksalaiset sotilasjunat. Siinäpä oli pikkupojille ihmettä monenlaisessa miehistössä ja kalustossa. 1980-luvulla pihaani asteli vanha romanimies ja kysyi että vieläkö veljesi asuu tässä. Ilmoitin, että on jo kuollut ja tiedustelin, miksi kysyt. Kertoi tehneensä yhdessä kiljua ja myyneensä saksalaisille sotilaille asemalla oluena. Pojilla oli poikien bisnekset. Rautateiden työvoimapula oli suuri, kun miehiä oli niin paljon sotimassa. Minunkin siskoni pääsi 17-vuotiaana töihin vaikka ikäraja oli 21. Hän kertoi minulle merkillisen tapauksen. Tullessaan töistä kovalla vesisateella hän meni katoksen alle sadetta pitämään ja huomasi siellä kuusi tuoretta veristä ruumista. Uhrit olivat tulleet kun venäläisessä vankivaunussa vangit alkoivat metelöidä ja saksalainen vartiomies heitti käsikranaatin vaunun yläluukusta sisään. Nämä on haudattu Valkeiskankaan hautaan. Jatkosodan aikaan kesäisin tuli rintamalta ruumisvaunuja. Ne olivat umpivaunuja, joissa oli kuuset nurkissa merkkinä sisällöstä. Kun vainajat tulivat kaukaa ja ilma oli helteinen, oli haju hirveä ja se tuli meillekin puolen kilometrin päähän. Joskus jopa tippui vaunun raoista keltaista visvaa. <h4>Sodan jälkeen</h4> Miehet olivat päässeet kotiin ja kylässä oli valtava elämänusko ja toivo paremmasta. Rautatieläisillä ei ollut suuren suuri palkka, mutta ”valtion leipä on kapea, mutta pitkä” niinpä pankit ja valtio uskalsivat antaa lainaa. Kymmeniä, pääasiassa rautatieläisten rakentamia rintamamiestaloja oli yhtä aikaa rakenteilla. Itsekin muistan 1950-luvun alun valtavan innon. Monenlaisia yhdistyksiä perustettiin ja koko kylä oli rautateiden varassa. Siirtoväkeä liikkui jo sodan aikana, mutta erityisesti sen jälkeen junissa. Usein karja oli matkassa ilman saattajaa. Kun lehmät huusivat lypsäjää eikä asemalla ollut muita lypsytaitoisia kuin äitini, saimme usein ämpärillisen kermaista maitoa hartaasti kaivatuksi lisäruoaksi. Pikkupojilla oli jännää kun aseita ja sotaromua oli asemalla ja vielä viimeisiä 1950-luvulla. Suomalaisia sotilasjunia kulki aina 1960- luvulle asti melko usein, kun menivät pohjoiseen ampumaharjoituksiin, siinä oli asemalla vilskettä kun muutama sata sotilasta pölähti asemalle. Pohjoisen pikajunat olivat aina täynnä. Karamellin, jäätelön ja lehtimyyjien lisäksi siellä oli usein haitaristi ja korttikänki. Välillä oli hyvinkin kansainvälisiä matkustajia, eihän silloin lennot pelanneet, niin kuin nyt, vaan matkat tehtiin junalla, tosin ykkösluokassa. Rautatieläisillä oli asuntona ”Pyrämiiti”, kylän ainoa kerrostalo Pyramidissa asukasvalinnassa oli tarkka nokkimisjärjestys osastoittain ja titteleittäin. Lisäksi oli 1900-1940 rakennettuja useita rivitaloja mm. nykyisellä Asematiellä. Nykyisin ne on saneerattu ja perustettu asunto-osakeyhtiöiksi kaikkine mukavuuksineen. Kaikissa asui neljä perhettä. Kun huusit olivat ulkorakennusten tienpuoleisessa päässä ja hoito mitä oli, oli lemu Asematiellä kesäaikaan melkomoinen. Asematietä sanottiinkin siihen aikaan haisukujaksi. Tervapuron takana oli ns. Korsukylä, siellä oli seitsemän huterasti rakennettua parakkia, joissa asui rautatieläisperheitä, kaksi kussakin. Vesi oli kantovesi ja ainoa pesupaikka oli sauna. Lämmitys tapahtui pönttömuureilla. Asukkailla oli porkkanapenkit ja kaikenlaiset viljelykset pitkin Tervapuron vartta. Nämäkin kelpasivat kun asuntopula oli niin suuri, ja muita asuntoja ei ollut ja rautatieläisten määrä lisääntyi paikkakunnalla moninkertaiseksi. Siitä se oli hyvä paikka, että aina löytyi leikkikavereita. <h4>Elämää radan varressa</h4> Meillä radan varressa asuvilla oli oma kulttuurimme juniin suhtautumisessa. Muistan useita kertoja kävelleeni Suomen vilkkainta rataa toista kilometriä ilman ongelmia, palatessani kyläpaikasta. Muhkeita mansikoita syötiin ratapenkasta, kun junien vessat olivat niitä hyvin lannoittaneet, isä kyllä oli kieltänyt. Kouluun kuljettiin jo seitsemänvuotiaana eteläpään ison vaihteen yli. Junia kyllä tuli, mutta kuunneltiin jos kiskot naksuvat, silloin piti varoa. Minulla on ensimmäiset muistot ongella käymisestä Tampereen radan aallopilla. Ongin ratapenkalta pumpulisiimalla ja ongenkarahkalla. Saaliina oli elämäni ensimmäinen ahven, ja olo mahtava. Yksi hienoimmista muistoistani on, kun sain ihan ensimmäisen oikean ongen. Vapa oli sen verran pitkä, että isä katsoi meidän paremmaksi matkustaa konduktöörivaunussa. Niinpä matkustimme ”motin” konnarivaunussa Yltiälle. Motti oli se matkustajavaunun näköinen moottorijuna. Maitokauppamme oli 1940-luvulla kuuden raiteen ylikäytävän takana ja kun siskoni lapsena haki maitoa kelkalla, isän ohje oli, että jos juna tulee, kelkka voi jäädä, kunhan itse pelastuu. Yhdellä reissulla kannu alkoi vuotaa ja siitäkös hätä. Tyttö pyysi ylikäytävän luona työskentelevää rautatieläistä viemään kannun pikaisesti kotiin ”kun setällä on pidemmät jalat ja pääsee lujempaa”. Ja taas rautateiden palvelu pelasi. Aseman eteläpäässä oli Tervanapero- niminen sivuraide. Nimi oli kai alun perin tullut tervatehtaan tervan kuormauksesta. Joskus siinä oli myös eläinvaunuja juottamassa. kerran jopa pieni tivoli eläimineen juomassa. Iltaisin oli tapana mennä ”junille” tuttuja tapaamaan ja vilskettä katselemaan. R-Kioskilta sai vielä 1960-luvulla kaikki kansainvälisetkin lehdet. Oma urani rautateillä kesti kolmisen kuukautta. Olin rataosastolla ja tein monenlaisia sekahommia. Yksi erikoisimmista oli hellekäyrän oikaiseminen. Hellekäyrä syntyi, kun kisko ei päässyt kuumalla ilmalla laajenemaan, vaan pullahti mutkalle. Käyrä rekattiin kangilla pitkälle matkalle suoraksi. Joskus oli pakko ottaa pala pois, että saatiin se mahtumaan. Pöllin vaihdossa oli tapana laittaa vuosinaula pöllin päähän, että nähtiin milloin se oli vaihdettu. Sinä kesänä naulat olivat unohtuneet. niinpä me toisen kesämiehen kanssa kaivoimme asemalla jokaisen uuden näköisen pöllin pään auki ja tarkastimme ne ja lisäsimme naulan jos uudennäköisestä pöllistä puuttui. Touhu herätti hiukan hilpeyttä junaa odottavissa matkustajissa. <h4>Koirankujeita</h4> Vaunut oli sinetöity lyijyisillä ”lommeilla” Ne putoilivat sinetin avaamisen jälkeen maahan ja niitä noukittiin asemalaiturin vierestä ja etenkin makasiinilta. Lyijyisinä ne olivat hyviä ritsoilla ampumiseen ja ongenpainoksi. Lyijyä oli helppo sulattaa ja valaa mitä osasi. Kun laittoi kiskolle junan alle. sai ongenpainolevyä valmiina. Rautateillä oli käytössä ratapommeja, jotka paukahtivat komeasti, kun pudotti kiven päälle. Alkuperäinen tarkoitus oli merkinanto junille, mutta joitakin aina onnistuttiin pihistämään ja paukuttelemaan. Käytössä VR:llä oli myös pyöreitä spriipurkkeja, joihin tekemällä sopivat reiät ja sytyttämällä se, kävi hieno tohina. Niitäkin piti pihistää ja kokeilla. 1950-luvulla oli villitys varastaa junanvaunuissa kuljetetuista traktoreista virta-avaimia. Käryhän siitä kävi syyllisille, kun omistajat kaipailivat avaimiaan. Jännää oli, kun poliisit tulivat koululle. Huimaa touhua oli, kun kymmenet koululaiset kulkivat edestakaisin junaroikkien alitse päivittäin, parhaimmillaan kai toistakymmentä roikkaa. Se oli suorin tie asemalta yhteiskouluun. Vahinkoja sattui tietääkseni vain yksi. Ensin piti katsoa, onko päässä veturi. Jos oli, niin oli kierrettävä tai rohkeimmat menivät puskureita pitkin. Jos ei, niin kyyryssä junan ali. Tampereen radan varressa vajaan kilometrin päässä asemalta oli 1940-50 luvulla kaatopaikka johon tuotiin mm. aseman ja junien siivousjätteet. Siellä oli omenankaroista alkanut matala omenapuutaimikkokin. Paikka oli meille pikkupojille kultakaivos. Ratavahti ajoi joka kerta pois, kun näki, ja olihan se melkoinen hygieniakysymys. Sitten hoksattiin kulkea metsän kautta radan sijasta ja lähtöjä ei tullut niin usein. Sieltä löytyi vaikka mitä meille muka tärkeätä. Hienointa oli erilaiset tulitikkuetiketit, joita löytyi sekä koti- että ulkomaisia. Joukossa oli arvokkaita harvinaisuuksiakin. Olympialaisten aikoihin moniin rasioihin laitettiin olympiarenkaat ja ne ovat vieläkin arvokkaampia. Minulla on edelleen jonkinmoinen kokoelma ”etskoja”. Vaihdelyhdyt toimivat karbidilla ja sitä jäi pieniä palasia vaihdeputkien roskiksiin. Sitä pihistettiin ja kun laittoi pulloon ja vettä päälle, niin kyllä posahti kivasti. <h4>Hyvä työnantaja</h4> Vielä 1950-luvulla VR oli erittäin turvallinen ja vastuullinen työnantaja. Rautatieläisen leski pääsi aina töihin, jos taloudellinen asema sitä vaati. Oma äitini jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi ja sai paikan siivoojana asemalla. Viranhaltijalla olisi pitänyt olla kansakoulu käytynä, mutta kun ei ollut, haettiin erivapaus ja asia järjestyi. Täsmällisyys oli tärkeää Töistä ei sopinut myöhästyä tai pahimmassa tapauksessa junatkin myöhästyivät. Lisäksi rautatieläisillä oli vapaaliput koko perheelle ja mahdollisuus ostaa hyvää polttopuuta Vapolta. Ja kyllä me sitten matkustettiinkin! <h4>Kotona</h4> Rautatieläisperheissä oli pääsääntö, että vaimo oli kotirouvana, Jotkut kävivät kylläkin työssä, mutta kun lapsia oli yleensä 3-5, eikä päiväkoteja ollut, se oli kovin hankalaa. Pahimman asuntopulan hellitettyä oli asumistaso kohtuullisen hyvä. Tulotasokin lisineen antoi kohtuullisen, ei kylläkään kovin korkean elintason ja kun naapurillakin oli sama tulotaso, ei tarvinnut kadehtia. Kylä oli kylläkin oikea luokkayhteiskunta ammatti- ja tulorajojen rajojen mukaan jaettuna. Työvuorot olivat muistini mukaan aamu-päivä-ilta-yö-lepo-vapaa jatkuvasti kiertäen. Tämä oli joillekin hankalaa, kun olisi pitänyt nukkua päivällä ja kyllähän meillä kakaroillakin oli osasyy kun metelöimme pihassa. <h4>Hulinaa asemalla</h4> Haapamäen asema oli 1940-60 luvulla melkoinen hulinapaikka. Kansaa tuli ja meni. Joskus jonkun junayhteys ei sopinut ja silloin mentiin taksilla. Taksimatkat olivat usein hyvinkin pitkiä, jopa Ruotsiin ja Norjaan. Haapamäen matkustajia olivat ainakin Rautavaara, Helismaa, ja monet muut keikkailijat. Siihen aikaan ei keikkabusseja ollut ja keikat tehtiin junalla. Pohjoisen ja etelän pikajunat olivat niin pitkiä kuin laituriin mahtui. Myös monenmoisia salonkivaunuja liikkui. Armi Kuuselaa näytettiin kuin näyttelyesinettä. Pikajunien seisoessa asemalla äitini teki niihin pikasiivouksen ja tästä seurauksena meillä luettiin kaikkia Suomen ja maailman kirjoja ja sanomalehtiä, jotka hän otti talteen kansainvälisten matkustajien jäljiltä. Hänen työhönsä kuului myös oksennuksien siivous, Se oli hyvää tienestiä, kun sotkija maksoi 10 mk, joka oli silloin iso raha. Joskus oli ikävämpiäkin tehtäviä, kun joutui pesemään junan alle jääneen jätteitä konduktöörivaunusta. Junasta löytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä, puujalka, lompakoita, silmälaseja laukkuja ja vaikka mitä. Omistajat kyselivät sitten löytötavarasta. Konduktöörivaunussa kuljetettiin kaikkea, minkkejä, rapuja, koiria, monenlaista rahtia ja vaikka mitä. Poliisit valvoivat joka junalla peukalot vyön alla ja putkaan lähti hyvin herkästi, varsinkin jos näkyi kirves ja pokasaha repusta ja vähänkin henki haiskahti. Näitä lentojätkiä liikkui 1950-luvulla junissa paljon. Joskus matkustaja oli niin huonossa kunnossa, että jouduttiin viemään tavarakärryllä putkaan. Haapamäellä oli myös vankikuljetuksia. Niillä vankeja siirrettiin oikeudenkäynteihin ja muihin vankiloihin. Jännää oli katsoa, kun vangit tuotiin poliisiasemalta, ja myöhemmin valkoisella pikkubussilla junalle. Matkatavaroita kuljetettiin laiturikärryillä ja postia postin kärryillä. Juhlapyhinä kärryt olivat todella täysiä. Siihen aikaan voi vielä jättää pyörän tai matkatavarat VR:n kuljetettavaksi. Asemaravintola oli lähes ympäri vuorokauden auki ja asiakkaita ja tilaa riitti. Mitään anniskeluoikeuksia ei ollut. Se oli jatkopaikka tanssien jälkeen. Siellä piti joskus istuskella yökausia. En ymmärrä miksi. Yhteiskouluun kulki koululaisia monesta eri suunnasta ja kun oli jotain juhlia tai muuta, niin eivät ehtineet kuuden junalla takaisin, vaan seuraava lähti puolenyön maissa. Se aiheutti melkoista kuhinaa veturitallin viereen pysäköidyissä tyhjissä lättähatuissa. Ne kun olivat pimeänä ja ovi saatiin kikkailemalla auki. Aseman äänet olivat niin voimakkaita, että maalta kyläilleet sukulaiset eivät saaneet nukuttua kunnolla. Minua taas häiritsi yleislakon aikaan hiljaisuus, kun junien ja halkotarhan ääniä ei kuulunut. <h4>Halkotarha ja veturitalli</h4> Veturitallissa säilytettiin ja huollettiin ja kuonattiin vetureita ja kääntövengillä niitä käännettiin tarvittavan suuntaisiksi. Joskus, kun venki oli rikki, käytiin kolmiolla kääntämässä. Kolmio oli kolmion muotoinen rata, jossa veturi ajettiin edes takaisin siten, että sen suunta muuttui. Tallilla oli tavallinen sauna ja höyrysauna. Se oli kiva kun kaikki hävisi sumuun, kun hanaa oven vieressä käänsi. Mielikuvani oli tallilta, että joka paikka oli rasvassa ja miehet mustia ja nokisia. Tallilla oli myös palojuna. Sitä tarvittiin kesäaikaan jopa useita kertoja päivässä, kun höyryveturit, varsinkin Risto lähtivät. Kipinäsade oli melkoinen ja tulipalo tiedossa. Rautateillä oli oma palokunta, joka lähti palojunalla sammuttamaan kun junasuorittaja antoi luvan. Pyykin kuivaus lähitaloissa oli kyllä aika toivotonta nokeentumisen vuoksi. Halkotarhalla oli silmänkantamattomat pinot mitä parhainta koivuhalkoa. Vapo oli erittäin tarkka laadusta ja halkojen piti olla ylivuotisia. Näitä samoja halkoja sai henkilökunta ostaa ja maksu meni tilistä ja Jussi Kajan ajeli sitten halot perille Mustallaan. Yötä päivää kuului tarhalta kolina, kun vetureihin kipattiin halkolasteja. Päivisin sirkkeli kävi jatkuvasti, kun vetureissa käytettiin puolimetristä halkoa. Turvettakin käytettiin, palaturvetta ja brikettiä. Varisseita keräiltiin radan varresta ja olivat erinomaisia hellassa, vähän liiankin kuumia. Myös kivihiiltä käytettiin vetureissa. Kivihiilipaloista saattoi löytää kasvifossiileja, kun ne halkaisi. Joskus saatiin halkotarhalta palaturpeesta murennutta murua. Tämä oli erinomaista perunamaalle. Enpä usko, että monikaan kylä oli näin upea paikka viettää lapsuuttaan. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Rautatiemuistoja Haapamäeltä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) rautatieläiset muistot muistelu kokemuskerronta perheet lapsuus työ sota-aika 1940-luku 1950-luku 1960-luku Creator An entity primarily responsible for making the resource Heinonen, Tuomas Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Date Created Date of creation of the resource. 2024 Description An account of the resource Tuomas Heinonen muistelee lapsuuttaan Haapamäen rautatieläiskylässä. Osa jutuista on kuultu perheeltä. Perheen isä ja äiti olivat molemmat rautatieläisiä. Pääosa näistä muisteloista on 1940-60-luvuilta. Teksti osallistui vuonna 2024 Keuruun museosäätiön ”Haapamäki – muistojen ja matkailun rautatiekylä” -Leader-hankkeen yhteydessä Suur-Keuruu-lehden järjestämään juhlavuoden kirjoituskilpailuun rautatiemuistoista. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Rakennuskulttuuria Keuruulla Description An account of the resource Keuruun keskustan rakennusten vaiheita ja historiaa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vuonna 1975 valmistui Kiinteistö Oy Keuruun Säästökeskus Keuruun keskustaan. Sitä mainostettiin Suur-Keuruun sanomissa ”Paremman palvelun talona”. Kiinteistöön tuli mm. K-Torimarket, josta mainittiin, että se on ”paikkakunnan paras myymälä”. Myymälä avattiin 4.6.1975 klo 9.30. Mutta palataanpa aikaan, ennen kuin kiinteistö valmistui. <h2>Sijoituspaikan historiaa</h2> Kiinteistö rakennettiin ns. Jalosenkulmaan, Keuruun linja-autoaseman aukiolle (nykyinen ECenter; tunnetaan myös nimellä Sähkön talo). Säästökeskuksen tieltä purettiin Jalosen talo elokuussa vuonna 1974. 100-vuotias ”nahkuritalo” poistui katukuvasta. Sitä pidettiin varsin olennaisena osana vanhaa Keuruuta. Jalosen talon oli alun perin rakennuttanut Frans Oskar Berggren (Vuoristo) v. 1882, ja hän toimi nahkurina talossa vuoteen 1896 saakka. Talon ja nahkurinliikkeen Berggren myi Naantalista tulleelle nahkuri Knut Ferdinand Lundellille, joka luopui liiketoiminnastaan vuonna 1905. Sittemmin nahkurinliikettä jatkoi K. Jalonen vuonna 1911 ja hänen poikansa Sulo Jalonen. Kun Säästökulmaa suunniteltiin, sen suuri koko aiheutti paljon päänvaivaa. Kiinteistö rakennettiin Kauppakujan paikalle, jonka lähellä oli myös taksiasema. Taksiasema joutui väistymään uuden rakennuksen tieltä. Lisäksi nakkikioskikin joutui lähtemään ahtauden vuoksi. ”Lehdon grillikioski” oli nuorison suosima kokoontumispaikka. Hilkka Lehto toivoi tuolloin, että olisi saanut uuden paikan toiselta laidalta torialuetta, mutta valitettavasti suunnittelijoiden mukaan tilaa ei ollut. <h2>Koko- ja rakennuttajatietoja</h2> Linja-autoaseman suunnassa olleen K-Torimarketin pinta-ala oli 1040 m2. Rakennuksen kadunpuoleisessa osassa toimi Keuruun Säästöpankki 564 m2:n kokoisessa tilassa. Alakerrassa olivat tilat Fysikaaliselle hoitolaitokselle ja se hallitsi 163 m2:ä, lisäksi siellä olivat ja pankin sosiaalitilat. Lisäksi yläkerrassa kadunpuoleisessa osassa oli 3 asuinhuoneistoa (284 m2) ja K-Torimarketin yläpuolella oli tilat kolmelle toimistohuoneistolle (218 m2). Näihin muutti mm. Rakennusliike E. ja V. Kaartinen Oy. Kiinteistön rakentajana toimi E. ja V. Kaartinen Oy. LVI-töistä vastasi Vesi-Putki Oy. Keuruun Sähkö Oy hoiti sähkötyöt ja Keuruun Värikeskus Oy maalaustyöt. <h2>K-Torimarket</h2> K-Torimarket möi elintarvikkeita, kodintarvikkeita, tekstiilejä, taloustavaroita, retkeilyvälineitä ja lisäksi liikkeessä oli asiakaskahvio. Avajaisissa oli mukana Paula-tyttö ja lapsille jaettiin ilmapalloja. K-Torimarketin ensimmäinen kauppias oli K-Valinta Myllymäestä tuttu Kauko Myllymäki. Avajaisissa kerrottiin käyneen yli 4000 vierasta. Myllymäki kertoi 10.6.1975 Suur-Keuruun Sanomissa, että työntekijävahvuus tulee kesäaikana olemaan n. 20. Torimarket mainitaan nykyaikaiseksi kauppapaikaksi, jossa on uusimmat kalusteratkaisut sekä runsaat ja tehokkaat kylmätilat. Lisäksi luvataan, että kassoja on riittävästi ja että ”mieleinen lihapala löytyy lihatiskiltä kiireisenä aikanakin jonottamatta”. <h2>Keuruun Säästöpankki</h2> Keuruun Säästöpankista sanotaan, että ”nuorekas henkilökuntamme on valmiina uusissa tiloissa palvelemaan Teitä entistä yksilöllisemmin” ja mainoksessa on kuva koko henkilökunnasta kesäkuun Suur-Keuruun Sanomissa vuonna 1975. Lähteet: Suur-Keuruun Sanomat 1974 Suur-Keuruun Sanomat 1975 Uusi Aura 1905 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiinteistö Oy Keuruun Säästökeskus esittäytyy Subject The topic of the resource Keuruu kauppa rakennukset 1970-luku keskustat pankit säästöpankit rakennusperintö Myllymäki, Kauko Berggren (Vuoristo), Frans Oskar Lundell, Knut Ferdinand Jalonen, K. Jalonen, Sulo Lehto, Hilkka Description An account of the resource Keuruulle valmistui Kiinteistö Oy Säästökeskus vuonna 1975. Vuonna 2024 rakennus on tullut käyttöikänsä päähän ja se puretaan. Creator An entity primarily responsible for making the resource Lähdeaho, Soile Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2024 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen apteekki avattiin 23.6.1940. Talvisodan päätyttyä ja Elisenvaaran jäätyä rajan taakse, kylän apteekin oikeudet sijoitettiin Haapamäelle. Moskovan rauhan jälkeen luovutetulta alueelta siirtoapteekkeina uusille toimipaikoille siirrettiin 57 apteekkia. Vuorela-nimisessä talossa Verstaanmäellä toimiva apteekki oli hyvä lisä vilkkaan risteysasemakylän palveluihin. Rautatieläiskylä ei koskaan nukkunut, ja niinpä apteekki oli auki myös öisin. Seinässä oli luukku, jonka kautta yöllä kauppaa käytiin. Apteekin yläkerrassa oli asuntoja, joissa myös henkilökunta asui. Haapamäen ensimmäinen apteekkari oli Oskar Henrik (Kalle) Vierto (ent. Nyström). Hän oli syntynyt vuonna 1889 Jyväskylässä ja kuoli vuonna 1964 Kannuksessa. Kalle Vierto oli aloittanut Elisenvaaran apteekkarina Kurkijoella marraskuun alussa vuonna 1939. Alle vuoden päästä hän joutui siirtymään Haapamäelle, mukanaan osa Elisenvaaran apteekin tarvikkeista. Kalle Vierrosta tuli vuonna 1941 apteekkari Kannukseen. Hänen poikansa Esko Vierto (1918-1983) toimi Haapamäellä farmaseuttina ja myöhemmin proviisorina vuosina 1956-58. Hänen vaimonsa Terttu toimi farmaseuttina. Esko Vierrosta tuli Perhon apteekkari vuonna 1963. Haapamäen apteekissa paitsi myytiin, myös valmistetiin lääkkeitä. Ohjeiden mukaan valmistettiin pulvereita, pillereitä, salvoja ja mikstuuroja. Lähes jokaisella apteekilla oli oma, tunnettu yskänlääkkeensä. Erilaisia särkypulvereita pakattiin paperisiin annospusseihin. Myös eläimille sai lääkkeitä apteekista. Haapamäen talon isäntä Eemeli oli saanut armeijassa oppia hevosten lääkinnästä. Hänellä oli tiedossa lääkkeitä, joita apteekista sitten käytiin hankkimassa. Apteekkirakennus Vuorela oli valmistunut alun perin kestikievariksi 1880-luvulla. Pihaan oli silloin rakennettu myös ulkorakennus kestikievarin hevosia varten. Rakennuksen hirret oli siirretty Asemalammen rannalta olevasta asuinrakennuksesta. Kun kievaritoiminta loppui, talossa alkoi toimia Haapamäen Osuuskauppa vuonna 1903. Lindellin (myöh. Lausamo) rautauunitehdas oli talon seuraava käyttäjä. Näiltä ajoilta lienee peräisin myös Verstaanmäki-nimitys. Vuorelassa toimi Lindellin jälkeen 1920-1930-luvuilla yksityistä kauppatoimintaa. Kauppiaina toimivat ainakin rouva Lehtimäki ja rouva Kassila. Rakennuksessa toimi myös Rautatieläisten kauppa oy, kunnes sille valmistui uusi myymälärakennus aseman lähelle. Apteekki oli Vuorelassa vuoteen 1959, jolloin se siirtyi tien toiselle puolelle valmistuneeseen Säästöpankin taloon uusiin tiloihin. Vuorelaan muutti Määttäsen huonekaluliike. Seuraava talon käyttäjä oli Haapamäen Katulähetys ry. Vuodesta 1986 Vuorela tunnettiinkin Katulähetystalona. Apteekki siirtyi myöhemmin Haapamäen keskustaan Osuuspankin taloon. Vanha apteekkirakennus seisoo kuitenkin paikallaan ja moni tuntee paikankin yhä Apteekinmäkenä Lähteet: Kuusinen, Osmo (toim.) 1998: Haapamäen Saalem-seurakunta 60 v. Keuruu: Haapamäen Helluntaiseurakunta. Kontulainen, Reino. Kurkijoen apteekit. Kurkijokelainen, 28.1.2011. Olli, Marcus 2010: Menetetyt apteekit. Luovutetun alueen lääkehuolto keskiajalta vuoteen 1945. Helsinki: PharmaPress. Vaissi, Ilmari 1987: Haapamäki 100 vuotta. Keuruu: Keurusprint. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen apteekki Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) apteekit apteekkarit Vierto, Oskar Vierto, Esko rakennukset 1940-luku Description An account of the resource Haapamäen rautatieläiskylään tuli siirtoapteekki vuonna 1940 Elisenvaarasta. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2023 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tauno Kuoppalan kokoelma Subject The topic of the resource metsätyö metsätyöntekijät 1940-luku 1950-luku 1930-luku Description An account of the resource Tauno Kuoppalan kertomuksissa muistellaan metsätyötä ja menneen ajan ilmiöitä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuoppala, Tauno Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Sotien jälkeen vielä 1940–1950 lukujen vaihteessa uusien henkilöautojen hankkiminen oli kiven alla, vallankin länsimaisten. Neuvostoliitosta tuotiin rauhan ajan Opel-Olympia auton vormuilla tehtyjä piikkinokka-Moskovitseja. Sodista pelastuneita rauhan ajan autoja löytyi eri puolilta maata kuitenkin aika paljon. Samalla sotien aikaiset häkäpönttöiset palasivat takaisin bensiinikäyttöisiksi. Tähän aikaan metsäalalla esimies- ja työnjohtoportaan henkilöillä oli henkilöautoja vaihtelevasti. Ja jos olikin, niin työnantaja ei niitä juurikaan hankkinut alaisilleen. Jos halusi auton, oli se itse hankittava. Ja omalla autolla suoritetuista työmatkoista työnantaja maksoi tai ei kilometrikorvauksia harkintansa mukaan. Keuruun Liesjärvellä toimiessani jouduin sieltä käsin usein liikkumaan polkupyörällä (armeijan jäännösvarastosta ostamani) eri puolilla silloista Keuruun metsäpiiriä Liesjärven alueen lisäksi Lavikossa, Jukojärvellä, Ampialassa, Huttulassa ja Tiusalassa. Oli minulla kyllä hevonenkin Liesjärven tallissa. Metsätehtävien ohella minun piti hoitaa rikkiajetut hevosten lavat kuntoon eläinlääkäri Vuorentien määräämillä lääkkeillä. 1950-luvun alussa G. A. Serlachius Oy osti piirimiehilleen, ei kaikille, Kupla-Volkkareita. Keuruun piirimies Veikko Hakalakin sai tämän pahnanpuhaltajan. Nyt hänen entinen ajokkinsa G. A. S:n omistama rauhan ajan Ford-Prefect tuli myyntiin. Ilmoitin Veikolle halukkuuteni auton ostajaksi. Tarjoukseni ei mennyt läpi. Myöhemmin kuulin syyn. Metsäpäällikkö oli Mäntässä tehnyt päätöksen menettelystä auton myynnistä. Ensinnäkin nuorille oman firman miehille yhtiön omia autoja ei myydä perusteluna: "Jos ne saavat auton, niin niistä tulee laiskoja". Toiseksi niitä käytetään valttikortteina suurempia metsäkauppoja hierottaessa. Ostavia yhtiöitähän oli tuohon aikaan Keuruunkin alueella 20–30 kpl. Monet piirimiehet eivät tykänneet Kupla-Volkkarista. Pienikokoisena ja monin tavoin erikoisrakenteisena sekä 1930-luvulta tutusta sedan-korimallista poikkeavana se ei heidän mielestään ollut riittävästi ostavaa firmaa edustava. Vähitellen isommat autot astuivatkin kuvaan piirimiesten ajokeiksi. Mutta työnjohtoportaan henkilöille Kupla oli pitkään hinnaltaan ja käyttökustannuksiltaan sekä huonokuntoisten teiden ajokelpoisuudeltaan metsäalalla työskenneille todella kelpo työjuhta. Alkuajan volkkarithan olivat heikon lämmityslaitetekniikan johdosta talvipakkasilla tosi kylmiä. Mutta autokauppiaat osasivat myyntitemppunsa. Esim. kun Jyväskylässä 20 asteen pakkasella ostaja epäili auton heikkoa lämmitystä, myyjä otti hallista lämmitetyn auton heittäen pikkutakkinsa peräpenkille. Ja sitten ostajaehdokkaan kanssa pieni koeajo paitasillaan hihat käärittyinä ja kohta oli kauppa papereita vaille valmis. Keuruulla myös ostaja toi esille saamansa tiedon automerkin kylmyydestä pakkasilla, johon Ensio Lauttanen, yksi Autotalon myyjämestareista oli vastannut: "Mitä, kylmäkö pakkasella? Ei ole. Sehän on jopa suorastaan kuuma". Ensimmäisissä 1950-luvun alun, runsaan 20 hv: n moottorisissa volkkareissa ei ollut synkronisoitu vaihteisto. Vaihdelaatikon joustava käyttö olikin vallankin vanhemmalle väelle monelle ongelmallista. Esim. pienemmälle vaihdettaessa ns. välikaasun polkaisua kaikki eivät käyttäneet tai osanneet. Vaihdekeppiä käsiteltiin aika kovakouraisesti ja vaihdelaatikko äänteli kuin olisi ollut viimeisimmillään, ennen lopullista rikkoontumistaan. Kokemattomalle kuskille tästä rominasta sitten viisasteltiin: "Ota tuolta vaihdekepin alapäästä 5 senttiä pois, niin ei keppi raavi enää maahan". Kysymyksiä keskutelun tueksi: 1. Mitä autoja Neuvostoliitosta tuotiin? 2. Miksi piirimiehet eivät tykänneet Kupla-Volkkarista? 3. Miksi kokemattomalle kuskille vitsailtiin, että ota viehdekepin alapäästä 5 senttiä pois? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Metsäpomojen kulkuneuvoista Subject The topic of the resource Keuruu 1940-1950-luku metsätalous kulkuneuvot autot esihenkilöt metsäala Mänttä Kuoppala, Tauno kokemuskerronta 1960-luku Description An account of the resource Tauno Kuoppala kertoo autojen yleistymisestä metsäalalla esimiesten käytössä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuoppala, Tauno Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tauno Kuoppalan kokoelma Subject The topic of the resource metsätyö metsätyöntekijät 1940-luku 1950-luku 1930-luku Description An account of the resource Tauno Kuoppalan kertomuksissa muistellaan metsätyötä ja menneen ajan ilmiöitä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuoppala, Tauno Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document 1970-luvulla alkoi kouluissamme esiintyä "häiriköitä", jotka koettelivat opettajien hermoja ja taitoja onnistua kurin pitämiseksi tunneilla luokassa. Niin myös Keuruulla. Ystäväni, opettaja, yritti tulla toimeen tämän kurittoman sukupolven kanssa, mutta rauhan miehenä, migreeninsä kanssa painiskelevana, tahtoi väsyä opetustoimessaan ylivilkkaan poikajoukon häiriköintiin. Siihen aikaan kouluissa yhtenä aineena oli maa- ja metsätalouden opetus. Niinpä sitten kerran ystäväni soitti väsyneenä minulle kysyen, voisinko tulla yhdeksi päiväksi opettamaan metsäasioita. Lupasin ja sovimme päivän. Hän saisi huilata. Samalla hän valisti minua luokan häirikköporukasta sanoen: ”Jos yrität komennella joukkoa, niin varmasti saat sanasta kaksi aina takaisin. Mutta uskon ja toivon sinun onnistuvan." Astuttuani sitten aamulla luokkaan totesin oppilaiden jakautuneen tavallaan kolmeen ryhmään. Etuosassa kiltin näköiset tytöt ja heidän takanaan hiljaiset pojat. Perällä ikkunanurkassa pulpetit kaaressa oli hälisevä poikajoukko. Ensimmäinen tunti meni aika hyvin. Jengi rähisi nurkassaan, mutta en ollut heitä näkevinäänkään. Jatkoin vain opetustani, koska muiden olevan kiinnostuneita. Rohkenivat tehdä kysymyksiäkin. Aina silloin tällöin pojat katsoivat minuun kuin odottaen enkö jo pyydä heitä rauhoittumaan. Tällä tyylillä aamupäivän tunnit menivät kuitenkin aika mukavasti. Ruokailun jälkeen opettamiseni jatkui ja pojat panivat parastaan opettamiseni häiritsemiseksi. Yhtäkkiä eturivin pulpetista pomppasi pystyyn lettipäinen tyttö, kääntyi poikiin päin ja karjaisi kovalla äänellä: "Pojat, nyt olette hiljaa! Me haluamme kuulla mitä meille opetetaan. Ellette halua olla mukana, niin menkää ulos!" Syntyi hetken hiljaisuus. Ehdotus oli outo uus. Poikajoukon päätettäväksi tuli yllättäen kolme vaihtoehtoa. Ja ne eivät tulleet opettajalta. Eli hiljentyä tai mennä ulos tai jatkaa entiseen tapaan. Tossutehtaan hiljaisuus oli laskeutunut luokkaan. Muut oppilaat tuijottivat odottavina nurkkaan. Minkä vaihtoehdon pojat nyt valitsisivat? Istuin kadeterin tuolille ja aloin selailla opetusaineistoani sivusilmällä seuraten jännitysnäytelmän etenemistä. Hiljaisuus jatkui. Kumaraan painuneet pojat katselivat nenänvarsiaan. Pitkän mököttämisen jälkeen yksi pojista lausui minuun katsomatta hiljaisella äänellä: "Me ollaan hiljaa". Jatkoin opetusta kuin mitään erikoista olisi tapahtunut. Päivän loput tunnit olivatkin sitten kaikkien opetusta. Viimeisen tunnin lopuksi kiittelin oppilaitani kiinnostuksesta esittämääni aineistoon ja sain heiltä vielä runsaat läpytykset. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Toverikuria Subject The topic of the resource Keuruu 1970-luku koulut opetus oppilaat Kuoppala, Tauno kokemuskerronta Description An account of the resource Tauno Kuoppala kertoo kokemuksensa kohtaamisesta 1970-luvun koululuokan kanssa. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuoppala, Tauno Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tauno Kuoppalan kokoelma Subject The topic of the resource metsätyö metsätyöntekijät 1940-luku 1950-luku 1930-luku Description An account of the resource Tauno Kuoppalan kertomuksissa muistellaan metsätyötä ja menneen ajan ilmiöitä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuoppala, Tauno Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Tukkijoella-näytelmässä lauletaan: "Siellä ne saappaat likoaa ja housun puntit kastuu". Todellakin saappaat saattoivat kastua päivittäin useampaan kertaankin. Sukat ja jalkarätit sai jotenkin kuiviksi auringon paisteessa tai rantanuotiolla. Mutta kumisaappaiden sisävuorta, kanvestia, ei saanut jokivarressa kuivaksi. Kuivatus tehtiin kortteerissa iltaisin. Metalliseen nappuun (kippoon) laitettiin n. litran verran kauran jyviä, jotka kuumennettiin (ei liian kuumiksi) hellalla tai takan hiilloksella. Sopivasti kuumennettuna annos pudotettiin saappaaseen ja helskytettiin muutaman kerran. Jäähtyessään jyvät imivät kosteuden itseensä. Toimenpide toistettiin tarpeen mukaan riippuen siitä oliko kangasvuorin kosteuspitoisuus peräisin pääasiassa jokivedestä vaiko jalkahiestä. Seuraavana aamuna oli taas mukavaa astella kuivin saappain jokivarteen. Muistelus Kukonjoelta Multialta keväällä 1945. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kumisaappaiden kuivattaminen Subject The topic of the resource Keuruu Multia Kuoppala, Tauno uitto metsätalous vesistöt jalkineet työvaatteet 1940-luku saappaat Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuoppala, Tauno Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Tauno Kuoppala kertoo, miten uitossa kastuneet saappaat kuivattiin 1940-luvulla. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tauno Kuoppalan kokoelma Subject The topic of the resource metsätyö metsätyöntekijät 1940-luku 1950-luku 1930-luku Description An account of the resource Tauno Kuoppalan kertomuksissa muistellaan metsätyötä ja menneen ajan ilmiöitä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuoppala, Tauno Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Puutavaran puro- ja jokiuitossa veden riittävyydellä oli suuri merkitys. Jos oli vähäluminen, vähän suojailmoja ollut talvi tai että tiivistymätön pakkaslumi sulaessaan haihtui ilmaan pitkään jatkuneessa kevätauringon paisteessa, niin uiton onnistuminen saattoi vaarantua. Sen torjumiseksi erikoisesti latvavesillä veden riittävyyttä varmistettiin patoamalla vettä sopiviin altaisiin eli järviin, lampiin ja jopa suurempiin suvantoihin. Vesialtaan laskujoen suulle kasattiin maavalli ja sen keskelle rakennettiin puusta säästöpato eli tammi, jolla sitten säännösteltiin veden virtaamista. Padon runkorakenne tehtiin käyttötarpeen perusteella lankuista tai parruista, joskus jopa hirsistä. Kakkosneloset sopivat hyvin neulasiksi ja tukevat parrut seteiksi. Pienempien puumäärien uittojen veden varastoinnissa selvittiin neulaspadoin. Noin 2–2,5 metrin pituiset setit asetettiin vinosti tammen eteen. Alapäästään ne tukeutuivat ala- ja sivuparruihin. Kokemattomalta padon purkaminen epäonnistui helposti. Jos kohotti neulasta varomattomasti alatuen yli, niin kova vedenpaine vei neulasen käsistä. Laidalta purkamisen aloittaminen onnistui varmemmin. Suurempien tammien kyseessä ollen neulasten lisäksi tukevista parruista tehdyt setit laskettiin neulasten taakse vaakasuoraan padon molemmissa seinissä oleviin hahloihin. Alkuaikoina miehet laskivat ja nostivat setit keksien avulla. Myöhemmin molempiin pääpuoliin tehtiin reiät. Nosto ja lasku tapahtui rautakoukkujen avulla. Neulasia ja settejä lisäämällä ja poistamalla säännösteltiin patoaltaan veden määrää. Tarpeellisen veden varaaminen oli tarkkaa hommaa vähävetisenä keväänä. Uiton onnistumiseksi vettä ei saanut juoksuttaa turhaan. Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella tiedettiin veden virtaamisen nopeus puron koosta riippuen. Tammi avattiin määrättyyn aikaan varhain aamulla ja uittomiesten saapuessa työmaalleen veden piti virrata uiton etenemiseksi. Iltapäivällä hyvissä ajoin ennen työpäivän päättymistä pato käytiin jälleen sulkemassa vesivaraston täydentämiseksi seuraavaa päivää varten. Jos purossa sattui olemaan mylly, saattoi myös tulla vesivaikeuksia. Toimeentuloaan turvatakseen mylläri säästi myös vettä ja laittoi uiton mentyä ohi oman patonsa kiinni. Silloin oli uiton jatkamiseksi otettava käyttöön vanha menettely. Veden saamiseksi puroon oli mylläriltä ostettava vettä seuraavalle päivälle - tai useammallekin. Uitossa Multialla ollessani olen itse kerran käynyt tällaisella vedenostomatkalla. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tammi, setit ja neulaset Subject The topic of the resource Keuruu Multia uitto metsätalous vesikuljetus puutavara joet padot Kuoppala, Tauno Description An account of the resource Tauno Kuoppala kertoo padon tekemisestä uitossa. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuoppala, Tauno Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen vilkkaus risteysasemana johti siihen, että kylään oli tarpeen rakentaa poliisiasema. Haapamäen poliisiasema valmistui syyskuussa 1926. Se sijaitsi lähellä kansakoulua, Valde Niemelän talon vieressä. Se käsitti kolme putkaa, kuulusteluhuoneen, poliisin asunnon ja tarvittavat ulkohuoneet. Taloa kutsuttiin Urholaksi. Nimi tuli ensimmäisen asiakkaan ja vahtimestarin etunimen mukaan. Haapamäen poliisiasema paloi 4.10.1936. Vahingot olivat mittavat. Poliisin arkistot tuhoutuivat, vain valokuvauskone selvisi palosta. Haapamäen puhelinkeskuksen apulaishoitaja huomasi palon ja sai nopeasti levitettyä tietoa palosta. Veturinpilleillä hälytettiin apua paikalle, mutta palokunnasta ja runsaasta sammutusväestä huolimatta palo levisi nopeasti tuhoten koko rakennuksen. Uusi poliisiasema rakennettiin lähemmäs rautatieasemaa. Taloa kutsuttiin Miekkalinnaksi, koska sen seinää koristi poliisin tunnuskuva, Miekkaleijona. Vilkkaalla risteysasemalla oli monenlaista kulkijaa, mikä toi poliisin työhön paljon haasteita. Haapamäen neljän konstaapelin lisäksi asemalla oli myös komennettuna kaksi liikkuvan poliisin konstaapelia. Poliisikoirakin oli. Poliisit liikkuivat polkupyörillä tai jalkaisin. Autoa ei tarvittu, kun tärkein työmaa, rautatieaseman oli ihan äärellään. Paikallisia takseja käytettiin, jos tuli tarvetta kuljettaa poliisin kiinni ottamia rikoksista epäiltyjä pois Haapamäeltä vaikkapa tutkintavankeuteen. Haapamäen poliisiasemalla oli myös sen erityislaatuisuuden takia sijoitettuna poliisiradio. Haapamäki vastaanotti, mutta myös lähetti sanomia. Radiosanomien vastaanottaminen ja lähettäminen olikin yksi Haapamäen poliisien tehtävistä. Kieltolain aikana poliisia työllistivät viinatrokarit ja takavarikot. Spriikanistereita takavarikoitiin junista tai löydettiin radan varresta hakijaa odottamasta. Trokareiden kanssa asioita selvitellessä poliisikin sai joskus puukosta. Säännöstely- ja korttiaikana poliisit tarkastivat matkalaisten matkatavarat, sillä kortitta hankittujen mustan pörssin elintarvikkeiden kauppa rehotti. Monesti matkustajilta löytyikin takavarikoitavaa. Haapamäelle junalla saapuvat saattoivat heittää junasta mustan pörssin tavaraa ratapientareelle hakua odottamaan, jottei tarkastaja olisi niitä löytänyt. Poliisit olivat usein asemalle tulevaa junaa odottamassa, ja poimivat sieltä kyytiinsä putkavieraita, humalaisia, tai muuten häiriötä aiheuttaneita matkustajia. Väsyneet vieraat saatettiin kuljettaa läheiselle poliisiasemalle matkatavaroiden kuljetukseen tarkoitetuilla kärryillä. Ja saivat vieraat ruokaakin. Sitä haettiin asemaravintolasta ämpärillä. Haapamäen poliisit olivat asemalla liikkuvan melkoisen matkustajamäärän keskellä lain valvojina. Siitäkö sitten johtui, että poliisit olivat kovin tarkkoja lain noudattamisesta ja jopa varsin virkaintoisia. Putkareissulle pääsi helposti. Humalassa ei passannut paljon ääntään korottaa, tai reissu Miekkalinnaan oli edessä. Eipä silti, putkaan saattoi päästä myös, jos ajoi pyörällä pimeällä ilman valoja. Junalla liikkuvat metsätyömiehet olivat poliisien silmätikkuja. Sanottiinkin, että eipä tarvinnut olla kuin kirves repussa, niin putkan ovi heilahti. Sen sijaan salkku kädessä liikkujille poliisit tulivat avaaman asemaravintolan oven. Aseman seutuvilla liikkui monenlaista kulkijaa. Kerran Rautatieläisten kauppaan tuli asiakas, joka keräsi reppuunsa tavaraa, ja marssi muina miehinä ulos kaupasta maksamatta. Nuori myyjätär huomasi tapahtuneen ja lähti asiakkaan perään. Varas suuntasi junaan. Sen lähdön myyjätär sai tutun junanlähettäjän avulla estettyä. Poliisi saatiin paikalle ja varas kiinni. Joskus putka tuli kovinkin tutuksi. Niinpä eräs poliisin tuttu harmittelikin eräällä putkareissullaan poliiseille: ”Kyllä minua niin harmittaa, kun minä käyn aina teillä, mutta te ette koskaan meillä!” Vankeja siirrettiin vankilasta toiseen tai oikeuden eteen rautateitse vankivaunuissa. Vankeja kulki esim. Vaasasta Riihimäelle tai Jyväskylään, ja matka tehtiin Haapamäen kautta. Myös Suolahdesta siirrettiin Haapamäelle junaan meneviä vankeja. Vankien siirrot vaunusta toiseen olivat tuttu näky. Asemalla työskennelleillä postilaisilla oli tähän liittyvä oma äänimuistonsa. Siihen aikaan, kun siirrettävillä vangeilla vielä oli kahleet, ne kolisivat ja saivat aikaan ihan oman, karun, mieleenpainuvan äänensä. Vankivaunujen vanginvartijat olivat oma ammattiryhmänsä. Huhtikuussa 1949 haapamäkistä vanginvartija Urho Lampista puukotettiin työtehtävässä junassa Haapamäen ja Keuruun välillä. Suolahdesta Jyväskylään siirrettävä vanki oli esittänyt sairastuneensa. Vartija oli avannut sellin oven, jolloin vanki puukotti häntä ja karkasi ulos junasta. Vanginvartijalle jäi tapauksesta elinikäiset vammat. Hurja tapahtuma keräsi aikanaan paljon julkisuutta. Kysymyksiä keskustelun tueksi: 1. Mitä Haapamäen ensimmäiselle poliisiasemalle tapahtui? 2. Millä poliisit liikkuivat Haapamäellä? 3. Mistä syystä saattoi joutua putkaan? Kävikö niin helposti? 4. Mitä tekstissä kerrotaan vankien siirroista? Lähteet: Aamulehti 19.4.1925. Keuru-Pihlajavesi-Multia 18.9.1926, 25.3.1931. Sisä-Suomi 6.10.1936. Suur-Keuruun sanomat 31.10.1950, 31.11.1950, 11.4.1961. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Poliisitoimintaa Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) poliisit (ammatit) poliisi (organisaatiot) poliisiasemat rautatieasemat vanginvartijat 1920-1960-luku Description An account of the resource Keuruun kansalaisopiston Haapamäen muistelupiirissä koottu teksti kertoo siitä, miten Haapamäen risteysaseman vilkkaus toi mukanaan paljon työtä poliisille. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2023 https://keuruunveraja.fi/files/original/74fea2b227a59c1b0853c44642a668fc.png be27f654fa3e250f98a667986c3089f2 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Henkilögalleria Description An account of the resource Kokoelmassa on pienoiselämäkertoja keuruulaisista merkkihenkilöistä. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document In memoriam: Pekka Viinikka 18.6.1923-22.01.2016 Oppaana nuoremmille Pekka Viinikka varttui nuorukaiseksi Laurinmäen talon sisaruksista nuorimpana ja ajatukset tulevaisuudesta suuntautuivat nuorella miehellä työskentelyyn kotitilan pelloilla ja metsissä. Talvisodan syttyessä nämä suunnitelmat kuitenkin vuosiksi raukesivat. Isänmaallisena nuorukaisena Pekka liittyi Suojeluskunnan toimintaan jo 16-vuotiaana. Hän osallistui aktiivisesti järjestettyihin harjoituksiin, hiihto- ja ampumahiihtokilpailuihin sekä sodanaikaisiin vartiointitehtäviin Keuruun ja Kalettoman maantie- ja rautatiesilloilla. Sota jatkui. Tammikuun 15. päivä 1942 kutsuttiin Pekan ikäluokka, eli vuonna 1923 syntyneet nuorukaiset, armeijan palvelukseen. Koulutusvaiheen jälkeen Pekka siirryttiin rintamatehtäviin Kivennavalle, jonne nuoresta saapumiserästä muodostettiin oma osasto. Siitä alkoi Pekan elämässä korpisoturivaihe, joka vei soturin totisiin taisteluihin. Kuolema kulki läheltä, kun vihollisen tykistökeskityksen aikana sirpaleet iskeytyivät olkapäähän ja yksi niistä sivalsi suusta ylähampaat. Elämä kuitenkin säilyi. Syyskuussa 1944 tuli vihdoin rauha, vaikkakin Suomelle raskain ehdoin. Marraskuun 15. päivä Pekka palasi kotiin kuluneet maihinnousut jalassa ja päällään armeijan kesäpusero, josta poletit olkapäiltä oli leikattu pois. Sotavuosien jälkeen alkoi oman elämän rakentaminen. Kotikylän koulun opettajasta löytyi aviopuoliso. Perheeseen syntyi kaksi lasta, jotka sitten aikanaan perustivat perheensä ja löysivät elämäntehtävänsä kotitilan ulkopuolelta. Pekka jatkoi työtään Laurinmäen metsissä ja vainioilla sekä rakenteli talouskeskusta sekä siihen liittyvää puutarhaa vaimonsa Ainon myötävaikutuksella. Keurusseudulla ja Keski-Suomessa Viinikan Pekka oli tunnettu tehokkaan ja tuloksellisen tilakohtaisen metsätalouden harjoittajana, joka oli valmis keskustelemaan hyvän metsänhoidon ja metsien järkevän taloudellisen hyödyntämisen tärkeydestä. Niitä tavoitteita hän sovelsi omissa metsissään omaa työpanostaan paljolti hyödyntäen. Niinpä tilalla suoritetun sukupolvenvaihdoksen jälkeenkin Pekka-vaarin saattoi vielä viime vuosinakin tavata ajamassa tukkeja tienvarteen traktorilla Laurinmäen osin jyrkiltä kuusikkorinteiltä. Asiantuntevaa metsämiestä tarvittiin myös alan järjestötyöhön. Keuruun metsänhoitoyhdistyksen hallituksen jäsenenä Pekka toimi usean kauden ajan. Hän oli aktiivisesti mukana Keuruun sotaveteraanit ry:n toiminnassa ja oli yhdistyksen hallituksen pitkäaikainen jäsen. Kun sitten vuosikymmenten saatossa, pitkän hiljaisuuden jälkeen, alkoi olla mahdollista vierailla maamme itärajan taakse jääneillä sotatantereilla ja sieltä evakkoon joutuneiden kotiseuduilla, oli Pekka näiden matkojen aktiivinen järjestäjä. Keuruun sivistystoimi on kymmenenä vuonna järjestänyt lukion toisen luokan oppilaille historiaan ja sotahistoriaan liittyvän retken maamme nykyisen itärajan taakse jääneille sota-alueille. Näillä retkillä Pekka Viinikka on ollut pyydettynä mukana kertomassa koruttomalla tavallaan sodanaikaisista tapahtumista sekä omista kokemuksistaan ja aseveljiensä kohtaloista taisteltaessa maamme itsenäisyyden, kansallisen olemassaolomme ja arvojemme säilyttämisen puolesta. Tuo kaikki on ollut hienoa historiatiedon siirtoa sukupolvelta toiselle ja samalla ymmärryksen ja siltojen rakentamista eri ikäryhmien kesken. Tunsimme Pekan elämänmyönteisenä ja osallistuvana henkilönä. Hän oli hyvä keskustelija ja seurasi aktiivisesti elinympäristönsä tapahtumia ja yhteiskunnallisia päätöksiä ja otti niihin huumorilla höystäen kantaa. Fyysisien ja henkisen kunnon säilyttäen hän sai elää pitkän ja sisältörikkaan elämän, kunnes kohtalokas kaatuminen johti elinpäivien päättymiseen. Pekka-eno on lähtenyt, mutta muistot elävät. Paavo Lintula. Kirjoittaja on vainajan sisaren poika. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Viinikka, Pekka Subject The topic of the resource sotaveteraanit talvisota jatkosota taistelupaikat lukio metsänhoito metsänhoitoyhdistykset maanviljelijät Description An account of the resource Muistokirjoituksessa sotaveteraani Pekka Viinikan sisarenpoika Paavo Lintula muistelee enonsa elämäntyötä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Lintula, Paavo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Rakennuskulttuuria Keuruulla Description An account of the resource Keuruun keskustan rakennusten vaiheita ja historiaa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Siipirataslaiva m/s Elias Lönnrot eli Ellu aloitti liikennöinnin Keurusselällä kesäkuussa 1986. Laivalle rakennettiin silloiseen Ahtolan venerantaan satama. Palvelut täydentyivät pian kioskirakennuksella. Nykyisen Ahtolan sataman alueella oli jo ennestään vesillelasku-, uima- ja pyykkipaikkoja. Paikanniminä alueelta tunnettiin mm. Vanharanta ja Rauhalan ranta. Nykyisen nimensä satama on saanut vastapäätä olevalta Ahtolan talolta. Ahtolan rakennutti 1900-luvun alussa maanmittausinsinööri Matti Näkki (1857–1928) Keuruun seurakunnalta vuokraamalleen noin kahden hehtaarin tontille. Rakennuksen piirsi ilmeisesti rakennusmestari Kaarlo Suhonen, jonka suunnittelemia 1900-luvun alun kansallisromanttisia vaikutteita saaneita puurakennuksia on vielä muitakin jäljellä Keuruulla. 1920-luvulla talon osti Serlachius Oy. Sen jälkeen siinä oli metsäyhtiön toimi- ja asuintiloja. Sen jälkeen rakennus on ollut yksityisomistuksessa. Lähteet: Suur-Keuruun sanomat 16.4.1986. Rainio, Jussi 1957; Kotiseutuni Keuruun kirja. Keuruu: Otava. Rainio, Jussi 1992: Keuruun kauniita puutaloja. Julkaisussa Keuruun joulu 1992, s. 29 – 36. Keuruu: Lions Club. Tuomi-Nikula, Jorma 1986: Elias Lönnrot. Suomen viimeinen siipirataslaiva. Keuruu: Keurusprint oy. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ellun kotisatama Ahtola Subject The topic of the resource Keuruu laivat satamat 1980-luku puurakennukset 1900-luku Näkki, Matti Suhonen, Kaarlo risteilyalukset Description An account of the resource Siipirataslaiva Elias Lönnrotin eli Ellun kotisatama Ahtola on ollut tunnettu veneranta jo pitkään. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2023 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Äänitteitä ja elävää kuvaa muualla verkossa Description An account of the resource Kuvailtuja linkkejä muissa verkkopalveluissa julkaistuihin Keuruuta käsitteleviin ääni- ja videotallenteisiin. Kokoelmaan kerätään vain aineistoa, joka on kaikille avointa ja verkossa pysyvästi. Website A resource comprising of a web page or web pages and all related assets ( such as images, sound and video files, etc. ). Local URL The URL of the local directory containing all assets of the website https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/09/mina-asun-sarja-esitteli-suomalaislasten-paivia-toisille-lapsille Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Jimi asui Pohjoisjärvellä Subject The topic of the resource lapset (ikäryhmät) lastenkodit leikit lastenohjelmat maaseutukulttuuri tarinat Description An account of the resource Yleisradion aluetoimitusten minidokumentissa esitellään Suomea lapsille lasten näkökulmasta ja eri paikkakunnilta. Ohjelmat ovat vuosilta 1980 ja 1981. Jimi-pojasta kertova jakso on kuvattu Pohjoisjärvellä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Mikola, Esko Koistinen, Pentti Hiltunen, Erkki Huovi, Hannele Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/f1f7c1ded278b4b390eec2be5da37084.png ad3f61f61e28e059ced9f16d54a9e765 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Valokuvia eri lähteistä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksittäisiä valokuvia eri lähteistä sekä alkuperältään tuntemattomia kuvia. Still Image A static visual representation. Examples include paintings, drawings, graphic designs, plans and maps. Recommended best practice is to assign the type Text to images of textual materials. Original Format The type of object, such as painting, sculpture, paper, photo, and additional data valokuva Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Alastarolaiset kesäretkellä Keuruulla Subject The topic of the resource Alastaro kirkkorakennukset linja-autonkuljettajat retket Description An account of the resource Keuruun vanhan kirkon edessä otetussa kuvassa on ryhmä alastarolaisia kesäretkellään 1980-luvulla. Oikealla liikennöitsijä Reino Tammelin. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuvaaja tuntematon Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/76f0b3a5acefe0a42905752d8a876e14.jpg c33d50b35baaa32fa20fe0e5daff7237 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Henkilögalleria Description An account of the resource Kokoelmassa on pienoiselämäkertoja keuruulaisista merkkihenkilöistä. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Rovasti Pekka Verner Lavaste – avara ja ymmärtäväinen evankelinen Pekka Lavaste syntyi 17.3.1925 Töysässä ratamestarin perheen seitsemänneksi lapseksi. Kaksi isoaveljeä oli kuollut jo lapsena, neljä siskoa otti pikkuveljen ilolla vastaan. Pekalle syntyi myöhemmin vielä kaksi pikkuveljeä. Pekan ensimmäisenä elinvuonna perhe muutti Mikkeliin ja neljän vuoden kuluttua Viipurin läänin Pyhäjärvelle isän työn mukana. Karjalassa Pekka varttui lapsuuden vuodet ja aloitti koulunkäynnin, kunnes talvisota ajoi perheen evakkoon Keuruulle. Keuruulla oli sukulaisia ja täällä perhe elänyt ennen Töysään muuttoa. Pekka Lavasteen koulunkäynti jatkui Haapamäen yhteiskoulussa, kunnes sota kutsui 18-vuotiasta nuorukaista. Sodassa Pekka palveli viestimiehenä, niin radistina kuin kirjurinakin. Alkukesästä 1944 joukkojen perääntyessä Syväriltä nuoren miehen henki oli vain senteistä kiinni, kun vihollisen maataistelukone tulitti konekiväärillä ladon takana maassa makaavaa sotilasta. Sotatoimet veivät Pekan Lapin sotaan aina käsivarren rintamalle asti. Hän tuli siviiliin kurkkumätäpotilaana syyskuussa 1945. Sodan keskeyttämän oppikoulun hän suoritti loppuun Niinisalon internaatissa ja kirjoitti ylioppilaaksi Haapamäeltä 1947. Sodan jälkeisen ajan nuorisoherätykset olivat tehneet syvällisen vaikutuksen nuoreen veteraaniin. Alkuun suunnitellut opettajaopinnot Jyväskylässä vaihtuivat teologiaksi Helsingin yliopistossa. Pekan koti Keuruulla oli evankelisluterilainen, joten on luonnollista, että hän löysi tiensä Evankelisen ylioppilasliiton toimintaan. EYL:n kuoro tuli erityisen tärkeäksi. Kuorosta löytyi kihlattu ja tuleva puoliso Kerttu o.s. Kortekangas. Ruustinna Kerttua ja rovasti Pekkaa siunattiin viidellä lapsella. Jälkeläisiä on lukuisa katras jo kolmessa polvessa. Pekka Lavaste vihittiin pappisvirkaan 3.6.1953 Tampereen tuomiokirkossa. Papin virkaa hän ehti hoitaa Asikkalassa, Keuruulla, Jyväskylässä, Töysässä ja lopulta Imatralla. Hän jäi eläkkeelle Imatran seurakunnan kirkkoherran virasta 80-luvun puolivälissä ja palasi Kerttu-ruustinnansa kanssa koti-Keuruulle, jonne he rakensivat eläkepäivien talon Keurusselän rannalle. Pappina Pekka Lavaste on tehnyt merkittävän elämäntyön kirkossamme. Avara evankelisuus on ollut hänen hengellinen tunnusmerkkinsä. Pekka on ollut pidetty, luotettava ja helposti lähestyttävä kirkonmies kaikissa toimissaan. Hieno huumori ja inhimillinen ymmärrys ovat luoneet luontevaa ja toimivaa ilmapiiriä. Yli 30 vuoden eläkepäivien aikana rakas rovasti ruustinnansa keralla on ollut tärkeä osa Keuruun seurakunnan elämää. Tämän vuoden veteraanipäivänä Lavasteen saama Sotaveteraanien ensimmäisen kunniajäsenen arvonimi kertoo omaa tarinaansa Pekan merkityksestä veteraanityössä. Kun pidin tulosaarnaani Keuruun kirkossa 35 vuotta sitten, kävelin kirkkokahveille Pekan kanssa. Lohkaisin vanhemmalle pappisveljelle: ”Tuliko kuuntelemaan uutta pappia sillä korvalla?” Hän pysähtyi ja katsoi silmiini sanoen:” Kuule, mulla ei sitä korvaa olekaan!” Pekka-rovastia kaivaten, kasteen armolla taivaaseen tähyten. Ossi Poikonen, Keuruun kirkkoherra, eläkkeellä Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lavaste, Pekka Subject The topic of the resource Töysä Pyhäjärvi Vpl. Karjala Haapamäki (Keuruu) Niinisalo (Kankaanpää) sotakokemukset sotaveteraanit teologia evankelinen liike papisto Description An account of the resource Muistokirjoituksessa Keuruun entinen kirkkoherra Ossi Poikonen kertoo kollegansa Pekka Lavasteen elämänvaiheista. Creator An entity primarily responsible for making the resource Poikonen, Ossi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pekka ja Kerttu Lavasteen kokoelma Description An account of the resource Kokoelma sisältää rovasti Pekka Lavasteen puheita, muistelmia ja muita kirjoitelmia sekä puolisonsa lastentarhanopettaja Kerttu Lavasteen valokuvia. Creator An entity primarily responsible for making the resource Pekka Lavaste Kerttu Lavaste Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Täten todistan, että Kerttu Mirjami Lavaste s. Kortekangas, on hoitanut, opettanut ja kasvattanut - paitsi viittä omaa lastaan ja kolmeatoista lastenlastaan lapsia myös Pasilan lastentarhassa ja Jyvälän lastentarhassa Jyväskylässä sekä perustamassaan Rajapatsaan päiväkodissa Imatralla. Hän on opettanut pyhäkoululaisia Meilahden parakkikirkossa, Lehtiniemen pappilassa Keuruulla, Kypärämäen seurakuntakodissa, Töysän pappilassa, Imatrankosken kirkolla ja Tainionkosken pappilassa. Hän on toiminut vs opettajana Keuruun kansalaiskoulussa, Töysän Suutalan kansakoulussa, ruotsin vs opettajana Töysän kirkonkylän peruskoulussa, musiikin tuntiopettajana Imatran yhteislyseossa. Hän on johtanut Tohnisen Tytöt-partiolippukuntaa Töysässä, ja pitänyt Suomi-koulua kahtena talvikautena espanjalaissuomalaisille lapsille Gran Canarialla. Hän on laulanut Kestilän kirkkokuorossa, lastentarhanopettajien kuorossa Helsingissä, Suomen Laulussa, Ylioppilaiden Kristillisen Yhdistyksen kuorossa, Evankelisen Ylioppilasliiton kuorossa, Keuruun kirkkokuorossa, Kypärämäen seurakuntakuorossa, Töysän naiskuorossa ja kirkkokuorossa, Imatrankosken kirkkokuorossa. Hän on johtanut 15- vuotiaana sota-aikana Kestilän kirkkokuoroa, toiminut monessa kirkkokuorossa varajohtajana, kuoron johtokunnan jäsenenä, sopraanon äänenjohtajana sekä solistina useissa vaativissa konserteissa ja juhlissa eri paikkakunnilla. Hän on toiminut usein sijaiskanttorina jumalanpalveluksissa ja muissa tilaisuuksissa sekä yksityisissä perhejuhlissa, kuten kastejuhlissa, häissä ja hautajaisissa. Hän on ollut myös Etelä-Karjalan kirkkomusiikkipiirin johtokunnan jäsen sekä Imatran seurakunnan soittokunnan johtokunnan ja sen tukiryhmän jäsen. Hän on osallistunut lähetystä, radiolähetystä ja raamattulähetystä, kotimaista ja kansainvälistä diakoniaa tukevaan toimintaan lähetyspiirin johtajana jatkuvasti ja yhteisvastuukeräyksen kerääjänä monet vuodet. Hän on kuulunut jäsenenä Töysän kunnanvaltuustoon, Imatran kirkkovaltuustoon, lapsityön johtokuntaan ja Päivärantalautakuntaan sen puheenjohtajana. Hän on tukenut ystäviensä kanssa kummilapsien koulutusta Israelissa, Intia Gujaratissa, kenialaisen Edwards Kochungin yliopisto-opintoja Suomessa tämän tohtorintutkintoon asti sekä tukenut Edwardsin Irene-tytärtä ravintola- ja matkailualan opinnoissa Jyväskylässä. Hän on kerännyt ja toimittanut uusia ja käytettyjä vaatteita, peittoja ja kenkiä Salmin, Pietarin ja Romanian lastenkoteihin ja katulapsille, Pietarin ja Murmanin vankiloihin ja Suomen Punaiselle Ristille. Hän on osoittanut ekologista mieltä harrastamalla biojätteen kompostointia ja opettamalla sitä muillekin, erottelemalla uusiokäyttöön kirkkaan ja värillisen lasin, lajittelemalla muovijätteet ja keräämällä metallijätteet veteraanien romunkeräykseen. Hän on ollut perinteinen pappilan emäntä Kalkkisissa, Keuruulla, Jyväskylässä, Töysässä, Imatrankoskella ja Tainionkoskella, jossa hän oli laatuaan viimeinen. Kerttu Lavaste on halunnut monipuolisilla lahjoillaan ja kyvyillään palvella lähimmäisiään henkilöön katsomatta pyyteettömästi. Häntä ja hänen elämäänsä 48 vuoden ja 8 kuukauden aikana läheltä ihmetellen ja ihastellen seuranneena vahvistan tämän työtodistuksen allekirjoituksellani. Keuruulla 01.03.2001. Soli Deo Gloria! Pekka Lavaste Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Työtodistus Description An account of the resource Tekstissä rovasti Pekka Lavaste antaa leikkimielisen työtodistuksen puolisolleen Kertulle tämän tekemistä, monipuolisista, tehtävistä elämän eri alueilla. Creator An entity primarily responsible for making the resource Lavaste, Pekka Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pekka ja Kerttu Lavasteen kokoelma Description An account of the resource Kokoelma sisältää rovasti Pekka Lavasteen puheita, muistelmia ja muita kirjoitelmia sekä puolisonsa lastentarhanopettaja Kerttu Lavasteen valokuvia. Creator An entity primarily responsible for making the resource Pekka Lavaste Kerttu Lavaste Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Radio alkoi soida klo 7.35. Hartaita lauluja -ohjelmassa Pietarin kamarikuoro lauloi Nikolai Kornievin johdolla osia Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgiasta. Tähän valiokuoron harmoniseen lauluun oli hyvä herätä. Radion aamuhartaudessa Eeva-Maija Haukinen luki Johann Arndtin Postillaa. Vanhan saarnakirjan sanoma puhuttelee yhä vielä voimakkaalla, sydämellisellä lämmöllään. Saksalainen Johann Arndtiahan (1555-1621) on pidetty evankelisen hurskauselämän historiassa vaikuttavimpana miehenä Lutherin jälkeen. Luterilaiseen uskonelämään hän toi vaikutteita keskiaikaisesta mystiikasta. Rukouksesta tuli hänelle hengellisen elämän todellinen voimanlähde. Aamu-uutisten jälkeen nousin tutkailemaan "todennäköistä" säätä. Lämpömittari näytti -15°. Taivaanranta ruskotti kauniisti idänpuolella, lännenpuolella oli tummia pilviä, mikä ennusti lumisadetta. Panin takkauunin lämpiämään sähköenergian säästämiseksi. Tuli alkoi humista kotoisasti. Keitettyäni kahvin ja haudutettuani teen nautimme Kertun kanssa aamiaista keittiön ikkunan edessä rinnakkain istuen ja odottelimme lintujen ilmestymistä pihakoivuihin; keltasirkkuja poimimaan jyviä kauralyhteistä ja tiaisia nokkimaan siemeniä talipalloista. Odotus oli turha. Arvelimmekin, että pienet ystävämme ovat lentäneet Väinö Lammentauksen lintulaudalle Mustasaareen. Väinön jauhamat pähkinän muruset ovat linnuille mieluista herkkua pakkasella. Päivittäisessä omassa rukoushetkessämme luimme Santa Bibliasta, espanjankielisestä Raamatusta, kertomusta Israelin ensimmäisestä kuninkaasta Saulista. Hän taisteli voitollisesti Israelin viholliskansoja vastaan, mutta ei noudattanut Herran antamaa käskyä tuhota saamansa sotasaalis. Sen tähden Herra hylkäsi hänet, ja hän menetti myös kuninkuutensa. Sodat ovat aina merkinneet käännekohtia kansojen ja yksityisten ihmisten historiassa. Monet kansojen johtajista ovat menettäneet sodissa valtansa, toiset ovat nousseet sijaan. Sotien myötä on tullut moraalisia ongelmia ei vain rivimiehille, vaan ennen muita johtajille. Aamuvirtenä lauloimme vuorossa olevan virren 143 "Oi päivä suuri, autuas, kun taivas aukeaa ja Jeesus Kristus, kuningas, kansansa kokoaa..." Rukouksessamme muistimme mm. lapsiamme perheineen, erityisesti Jyrkiä, joka tänään aloittaa kouluttautumisen uuteen ammattiin Kotkan merenkulkuoppilaitoksessa. Hän saa asua ystävämme Eva Mannisen kodissa kurssijaksojensa aikana. Rukoilimme varjelusta seurakuntamme nimikkolähetille, Veera Kalliolle, joka parhaillaan on lennolla Taiwanilta kotikaupunkiinsa Tampereelle. Täällä hän saa olla huumetyön kurssilla vuoden verran. Veera on tehnyt Taiwanilla Suomen Lähetysseuran työntekijänä tuloksellista huumetyötä työtoveriensa kanssa "koukkuun" jääneiden nuorten parissa. Hain Aamulehden postilaatikosta Kalliotien varrelta. Selailin ja silmäilin lehteä. Kiinnostukseni kohdistui juttuun, joka kertoi ensimmäisestä kansallisesta viljaviikosta. Viikolla usutetaan viljaisan, vähäkalorisen ruuan kimppuun. Rukiisia kuituja on lähes mahdoton korvata hedelmillä ja vihanneksilla. Tänä aikana pitää näköjään mainostaa ennen niin itsestään selviä asioita. Rukiisen leivän ja kaurapuuron voimalla ovat suomalaiset aikaisemmin pärjänneet hyvin. Muistan, miten kansakouluun ja sittemmin oppikouluun lähtiessäni panin reppuun tai laukkuun äidin tekemät rukiiset eväsleivät ja maitopullon. Aamiaiseksi söimme puuroa ennen kouluun lähtöä. Ruuasta puheenollen: lounaalla söimme tänään kaalikeittoa, jota Kerttu keitti isossa kattilassa "puuhellalla". Jälkiruokana oli marjarahkaa. Keuruun veteraanikirjatoimikunnan ensimmäisessä kokouksessa tänään klo 13 Lehtiniemessä olivat läsnä Eino Papinaho Keurusseudun Rintamamiesveteraaneista, Kauko Järvinen Haapamäen sotainvalideista, Hilma Kaijanmäki Pihlajaveden sotaveteraaneista. Keuruun sotainvalidien edustaja Sylvi Rapo oli sairauden takia poissa kokouksesta. Minä edustin Keuruun sotaveteraaneja. Toimikunnan järjestäytyessä tämän kirjoittaja valittiin puheenjohtajaksi ja Antti Pekkala sihteeriksi. Veteraanimatrikkeliin tallennetaan vuosien 1939–45 sotiemme tammenlehvätunnuksen saaneiden keuruulaisten rintamamiesten ja -naisten henkilötiedot ja valokuvat. Kirjaan pyritään saamaan veteraanien kertomuksia kokemuksistaan sodassa rintamalla ja heidän omaistensa muisteluita sota-ajalta Keuruulla, veteraanien rintamalla pitämiä päiväkirjoja sekä muuta aikalaismateriaalia, kuten kirjeitä ja valokuvia. Veteraanikirjan valmistelu vaatii paljon aikaa, monien veteraanien talkootyötä ja eri yhteistyökumppanien tukea. Veteraaniperinteen tallentaminen jälkipolville on haasteellinen tehtävä! Toimikunnan kokouksen jälkeen harjoitin tasamaahiihtoa jäällä. Suksi luisti mukavasti eikä pidossakaan ollut moittimista. Palattuani ladulta Kalevi Hakasalo poikkesi meille. Hän toi Multian Musiikkiyhdistyksen juhlavuoden konserttisarjaohjelman. Lähiajan konserteista Kerttua ja minua kiinnostaa erityisesti laulajatar Aulikki Eerolan ja urkutaiteilija Pertti Eerolan konsertti 21.3. Multian kirkossa. Multian Musiikkiyhdistyksellä on runsas ja laadukas konserttitarjonta tänä 30- vuotisjuhlavuonnaan. Nautittuamme kolmisin iltapalana kaakaojuomaa ja juustosämpylää lähdimme yhdessä Keuruun taidemuseolle, jossa parhaillaan on menossa taidemaalari Onni Ojan töiden näyttely. Siellä alkoi klo 18 Terttu Rajamäen lausuntailta. Hänen valitsemiensa runojen sisältö liittyi läheisesti Ojan maalauksiin, jotka lausunnan edetessä heijastettiin diakuvina valkokankaalle. Tertun lausunnassa kaksi keuruulaissyntyistä taiteilijaa, Onni Oja Ja Einari Vuorela, "löivät kättä" toisilleen, sillä illan 26 runosta 11 oli Vuorelan käsialaa. 24 läsnäolijaa koki merkittävän taide-elämyksen. Taidemuseolta ajoimme suoraan uimahalliin saunomaan ja uimaan. Uimme tavanmukaisen matkan eli 500 metriä ja sen jälkeen harjoitimme vielä hetken vesivoimistelua. Illan kuluessa lueskelin Peter Englundin teosta Suuren sodan vuodet. Se on kertomus 1600-luvun sodista. Kirjoittaja on omistanut teoksensa Kroatian rintamalla 1991 tapaamilleen ihmisille, "jotka eivät enää ole hengissä". Englundin kirjassa riittää lukemista pitkäksi aikaa, sillä siinä on seikkaperäistä ajan kuvausta peräti 640 sivua. Kerttu yhdisteli peitoksi Lähimmäisen tuvan ystävien puikoilla kutomia lappuja. Tällaisia peittoja lähetetään taas keväällä "Klinun" eli Keijo Loikkasen mukana Muurmanskin vankiloihin. Siellä tarvitaan kaikenlaista apua erittäin kipeästi. Katsoimme vielä televisiosta Kymmenen uutiset ja seurasimme erittäin kiinnostavaa ohjelmasarja Prosessin tapausta ekoterrorismista. Siinä selviteltiin nuoren ympäristöaktivistin ja suuren kalanviljely-yrittäjän välistä oikeustaistelua. Joillekin kansalaisille ei näytä riittävän demokraattinen tapa hoitaa ympäristöasioita! Vivahteikkaan päivän päätökseksi lauloimme "Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani..." Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Merkintöjä päiväkirjaan tiistaista 2.2.2023 Keuruun Melonsaaressa Subject The topic of the resource päiväkirjat eläkeläiset radio-ohjelmat aamiaiset sotaveteraanit konsertit taidemaalarit lausunta runoilijat uutiset Description An account of the resource Tekstissä rovasti Pekka Lavaste kertoo monivivahteisesta päivästään 2.2.1999. Kirjoitus on osa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruuta kyseisen päivän tapahtumista. Creator An entity primarily responsible for making the resource Lavaste, Pekka Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pekka ja Kerttu Lavasteen kokoelma Description An account of the resource Kokoelma sisältää rovasti Pekka Lavasteen puheita, muistelmia ja muita kirjoitelmia sekä puolisonsa lastentarhanopettaja Kerttu Lavasteen valokuvia. Creator An entity primarily responsible for making the resource Pekka Lavaste Kerttu Lavaste Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h3>Evakkomatkalle Vpl. Pyhäjärveltä</h3> Katselimme olohuoneemme ikkunasta eteläistä taivaanrantaa, joka liekehti punaisena tulipaloista. Välillä näkyi leimahduksia, jotka johtuivat tykistötoiminnasta. Oli marraskuun viimeisen päivän ilta vuonna 1939. Hämärä oli laskeutunut maiseman ylle. Kotimme oli silloin Vpl Pyhäjärven rautatieaseman alueella, josta Rautuun oli matkaa noin 50 kilometriä. Radiossa kerrottiin, että Neuvostoliitto oli aloittanut sotatoimet Suomea vastaan. Olin silloin 14-vuotias. Peloissamme kävimme sinä iltana levolle. Kotimme oli rautatieläisten asuintalon yläkerrassa, josta näki kauas etelään rautatien suunnassa. Asuintalomme katolle oli rakennettu lava it- konekivääriä varten. It-sotilaat majailivat talon vapaassa huoneistossa. Pihaan oli kaivettu katettu sirpalesuoja. Joulukuun ensimmäisenä päivänä lähestyi pieni kaksitasolentokone valtakunnan rajalta päin kohti Pyhäjärven asemaa. Talon annettiin ilmahälytys. Kiiruhdimme juosten sirpalesuojaan. It-konekivääri alkoi kiivaan tulituksen, kun lentokone tuli ampumaetäisyydelle. Lentäjä vaaputti lentokoneen siipiä yrittäen näin viestittää, että oma lentokone on tulossa! It- sotilaat eivät uskoneet viestiä, vaan jatkoivat ampumista. Vasta lentokoneen tultua kohdalle huomattiin, että sen siivissä ovat ilmavoimiemme tunnukset. Oman lentokoneen liikkumisesta täällä päin ei kukaan ollut muistanut ilmoittaa ilmatorjunnalle. Jälkeenpäin kerrottiin, että lentokone oli joutunut tekemään pakkolaskun. Seuraavana päivänä pitkä juna lähti viemään siviiliväkeä kohti tuntematonta sijoituspaikkaa. Mukaan sai ottaa sen verran tavaraa kuin itse jaksoi kantaa. Meidän perheestämme lähti äiti, lida Lavaste, ja me kolme alaikäistä veljestä Mikko, Jaakko ja minä. Isä, Verner Lavaste, jäi hoitamaan ratamestarinvirkaansa, ja kolme sisaristamme, Sirkka, Irma ja Annikki, jäivät lottatehtäviin. Tuntui oudolta matkustaa härkävaunun laverilla. Vaunua lämmitti pystykamina. Vessan virkaa hoiti peltinen sanko. Umpivaunusta ei voinut katsella maisemia, mutta juna kulki Savonlinnan, Pieksämäen ja Haapamäen kautta kohti Pohjanmaata. Pieksämäen asemalla saimme ruokaa ja muutakin huoltoa. Seuraavana päivänä, iltapäivällä, juna pysähtyi Alavudella. Oli tultu määräasemalle. Siellä alkoi melkoinen selvitystyö, mihin taloon itse kukin perhe tai yksinäinen evakko sijoitetaan. Meidän perheemme sijoitettiin kolme muun perheen kanssa Sulkavan kylän Koivulan taloon. Kuljetus tapahtui linja-autolla. Illalla Koivulan suuren tuvan lattia!!e asettui sisaruspetille neljä väsynyttä äitiä ja kymmenen lasta. Koivula muodostui perheellemme vain pysähdyspaikaksi. Matkustimme joulunviettoon vanhimman sisareni, Inkeri Vasaran, luo Juvan Kuosmalan koululle, jossa hän toimi opettajana. Perheessä oli kaksi pientä poikaa, perheenisä oli "siellä jossakin". Joulun jälkeen saimme tiedon, että isämme oli saanut nimityksen ratamestarinvirkaan Keuruulle vuoden 1940 alusta lukien. Evakkomatkamme oli päättymässä näin seudulle, josta vanhempieni yhteinen elämäntaival oli alkanut 30 vuotta aikaisemmin. Matkamme Keuruulle alkoi tammikuun 5. päivänä 1940. Oli kirkas pakkaspäivä. Ennen matkalle lähtöä näimme viholliskoneiden lentävän korkealla kohti Mikkeliä. Pian alkoi päämajakaupungin suunnalta kuulua pommituksen kaukainen jyminä. Naapuritalon isäntä vei meidät hevosella maantien varteen. Linja-autoa meidän ei tarvinnut pakkasillassa kauan odottaa, kun sen himmeän siniset ajovalot alkoivat näkyä tummaa metsää vasten. Löysimme melko täydestä autosta istumapaikat. Vähän ennen Mikkeliä sotilaspoliisit pysäyttivät automme, vaihtoivat jonkun sanan kuljettajan kanssa ja taskulampun valossa katsastivat, oliko matkustajien joukossa oudonnäköisiä tyyppejä. Tarkastus johtui siitä, ettei ilmahälytystä Mikkeliin ollut saatu ajoissa, koska puhelinyhteydet kaupunkiin olivat katkenneet ennen pommitusta. Tunnelma Mikkelin rautatieaseman seudulla oli aavemainen. Lähistöllä olevat puutalot paloivat. Palopesäkkeitä sammutettiin. Ilmassa leijui voimakas savun haju. Juna, jolla matkustaisimme, oli jo lähtövalmiina. Nousimme hämärään matkustajavaunuun, jonka ikkunat olivat pimennetyt. Mutta oliko rata säilynyt ehjänä, ja pääsisimmekö ajoissa lähtemään? Pelkomme osoittautui turhaksi, sillä juna lähti vain vähän myöhästyneenä. Uuteen kotiin saavuimme loppiaisena 1940. Isä oli lähettänyt muuttotavaramme edeltäpäin Keuruulle. Vähitellen saimme kodin kuntoon VR:n asuinrakennuksessa, joka on kalliolla, parinsadan metrin päässä asemarakennuksesta, aivan radan varressa. Asuntomme olohuoneeseen oli majoitettu ilmatorjuntasotilaita, sillä it-konekivääriä varten oli talomme nurkalle rakennettu männynlatvojen tasalle lava. Välirauhan tultua saimme käyttöömme myös olohuoneen, jonka välikattoon talvisodan muistona jäi vahingonlaukauksen aiheuttama luodinreikä. <h3>Is-osastossa Keuruulla</h3> Jatkosodan alettua kesäkuussa 1941 perustettiin meistä nuorista miehistä ilmansuojeluosasto (is-osasto). Tärkein tehtävämme oli vartioida neljää rautatiesiltaa, nimittäin Lapinsalmen ja Isonkiven siltaa kirkonkylässä sekä Elämäisenjoen siltaa Kalettomalla ja Puolivälinjoen siltaa Tiusalassa. Is-osaston vartiopäällikkönä toimi silloin ylikersantti Antti Järvenpää. Osastossa oli poikia eri puolilta Keuruuta. Heistä muistan Pentti Konstin, Lars Labbartin, Kalervo Mahlamäen, Kalle Pokeron, Stig Söderlundin ja Leevi Virkajärven. Vartiotupa oli Kangas-Mannilan pappilan aittarakennuksessa sekä Kalettoman ja Tiusalan pysäkin odotushuone. Vartiovuorossa oli yksi vartija kaksi tuntia kerrallaan. Tehtävää varten saimme koulutusta sotilaskiväärin käsittelyssä ja vartijana toimimisesta. Vartiossa oli kivääri pidettävä ladattuna ja varmistettuna. Hälytys oli annettava ampumalla. Vaikka olin ollut suojeluskunnan poikaosaston toiminnassa Pyhäjärvellä ja sotilaspojissa Keuruulla, en ollut koskaan ampunut sotilaskiväärillä. Ei ihme, että se tuntui kovin järeältä aseelta pojan kädessä. Eräänä syksyisenä iltana sain vartiossa henkilökohtaista opastusta vartiomiehen tehtäviin. Olin silloin vuorossa Isonkiven rautatiesillalla. Vartiopaikkaani lähestyi paikallispäällikkö Olavi Airaksinen. Hän oli tarkastusmatkalla. Annoin hänen vapaasti tulla luokseni ja tein ilmoituksen. Mutta hän ei ollut tyytyväinen toimintaani vartijana. Annettuaan yksityiskohtaiset ohjeet hän sanoi: “Minä menen nyt takaisin ja tulen uudelleen. Toimi silloin, niin kuin minä neuvoin!" Airaksinen palasi pian. Kun hän oli kuulomatkan päässä, huusin: "Seis! Onko sinulla kulkulupa?" Hän vastasi: "Kyllä on." "Pane kulkulupa ratakiskolle ja kivi sen päälle ja mene 20 metrin päähän siitä. Minä tulen tarkastamaan kulkuluvan!" Paikallispäälliköllä oli hyväksyttävä kulkulupa. Niin hän pääsi tulemaan Isonkiven sillalle - ja vartiosotilas sai lisää pätevyyttä vartiotehtäviin. Vartiopalveluksen lisäksi is-osastossa meillä oli myös muita tehtäviä. Muistan erityisesti rintamalle lähetettävien suksien ja sauvojen tarkastuksen ja korjaamisen syksyllä -41. Vertas sijaitsi nykyisen Seiponniementien varressa lähellä Multiantietä. Siihen oli laudoista rakennettu pitkä työpöytä. Tarkastimme suksien nahkamäystimet, hiihtokengän alle jäävät kumit ja puisten sauvojen sommat. Rikkinäisten varaosien tilalle vaihdettiin uudet, ellei niitä enää voinut korjata. <h3>Työpalvelusta</h3> Jatkosodan pitkittyessä täytyi jokaisen kynnelle kykenevän tehdä jotain hyödyllistä työtä, jotta yhteiskunnan pyörät pyörisivät. Jotkut koulutovereistani lähtivät uittotöihin Pohjois-Suomeen. Lukuvuoden päätyttyä huhtikuun viimeisenä päivänä 1942 minä pääsin rakennustöihin Keuruun Varissaareen, jonne Orion Oy alkoi rakentaa kemiallista tehdasta. Työmaan johtajana toimi dipl.ins. Oiva M.Y. Kallio ja rakennusmestarina Väinö Pyykkö. Silloinen työväki muodostui naisista, vanhemmista miehistä ja meistä nuorukaisista. Parhaassa iässä olevat miehet olivat "siellä jossakin". Meidän nuorten tehtävät olivat moninaisia. mm. kannoimme lautoja, Mikko-veljeni ja serkkuni Eero Saarisen kanssa purimme rakennustiiliä rautatievaunuista ja pinosimme ne letkoihin. Minä toimin myös betonimyllärinä, mutta pisimmän ajan olin rakennustyömaan pajassa sepän apulaisena eli "sepänsällinä". Seppä oli nimeltään Edvin Hepoharju, mukava, huumorintajuinen mies. Hän oli erittäin taitava kiviporien ja -meisselien teroittaja. Kalliota louhittiin rakennustyön alkuvaiheessa paljon ja reiät porattiin kiveen käsipelillä, joten alasin pajassa kilisi ahkerasti. Sepänsällin tehtävänä oli polkea ilmaa ahjoon ja lyödä lekalla "päälle", kun seppä teroitti meisseliä. Sepän koulussa opin itsekin teroittamaan kiviporia. Työpalvelua kertyi tällä "kesälomalla" viisi kuukautta, sillä uusi lukukausi alkoi keskikoulun osalta Haapamäen yhteiskoulussa 1. päivänä marraskuuta. <h3>Puhelinkomppaniassa Santahaminassa</h3> Koulutyö keskeytyi osaltani 12.4.1943, jolloin minun oli ilmoittauduttava asepalvelukseen Viestikoulutuskeskuksessa (VKK) Santahaminassa. Lähdin sinne yhteiskoulun IV luokalta 18-vuotiaana. Santahaminassa minut määrättiin puhelinkomppaniaan. Alokasajan jälkeen vannoimme sotilasvalan juhlallisesti paraatikentällä 16.5. eli vapaussodan päättymisen vuosipäivänä. Sotamiehiksi meidät nimitettiin vasta 18.6. Viestikoulutusta saimme myös käytännössä. Ensimmäisen kerran jouduimme työkomennukselle 1.7. Pellinkankaalle Miehikkälään, jossa korjasimme kiinteitä puhelinlinjoja. Sieltä siirryimme jatkamaan samaa työtä Muurolan kylään ja vähän myöhemmin Suur-Miehikkälään. Syyskuun alussa palasimme Santahaminaan, mutta lähdimme pian työkomennukselle Pohjois-Pohjanmaalle Temmeksen kuntaan, jossa majailimme kirkonkylän nuorisoseurantalossa. <h3>Syvärillä</h3> Tammikuussa 1944 komppaniamme lähti junakuljetuksena Äänislinnaan, josta meidät parin viikon kuluttua komennettiin Viestipataljoona 32:n toiseen komppaniaan (2/VP 32) 11. Divisioonan alaisuuteen. VP 32:n esikunta ja meidän komppaniemme sijoituspaikka oli Plotiznon kylä Syvärin etelärannalla. Siellä majoituimme kylän harmaisiin mökkeihin. Tulimme Plotiznoon asemasodan aikana. Rintamavastuussa tällä kohtaa - Särkijärvi- Kimjärvi- linjalla - oli I/JR 8. Meidän tehtävämme oli ylläpitää viestiyhteyksiä eri yksikköjen välillä ja rakentaa kiinteitä puhelinlinjoja. Lisäksi suoritimme huoltotehtäviä ja hoidimme vartiovuorot yöllä majoitusalueella. Huoltotehtävistä on mainittava mottitalkoot talvella. Jokaisen miehen oli tehtävä motti halkoja polttopuiksi. Kirves ja pokasaha olivat työvälineinä. Metsä oli tiheää Syvärin rantamilla. Puut tahtoivat jäädä konkeloiksi tottumattomalta. Halot piti hakea lumikelin aikana metsästä hevosilla. Varsinaiset hevosmiehet tallilla sanoivat meille nuorille: “Tuossa on kopukat, valjaat ja reki. Alkakaa valjastaa!" Oli siinä ihmettelemistä! Kaikki tämä oli aivan ensikertaista ja uutta meikäläiselle. Valmiiksi kuormaamani reki kaatui metsässä, kun sitä kääntäessäni reen jalas tarttui kantoon. Halot piti latoa uudestaan rekeen, ja vasta sitten päästiin ajamaan Syvärin jäätä kohti kylää. Vielä oli jännitettävä, kestääkö rikkoutunut reki, kun noustaan jyrkkää rantatöyrästä. Ja onnistuihan se! Huhtikuussa -44 sain odottamatta komennuksen kirjuriksi pataljoonan esikuntaan. Se merkitsi muuttoa tutuksi tulleesta porukasta esikunnan tiloihin. <h3>Junakuljetus pysähtyi ennen Tuulosta</h3> Alkukesästä tuli pataljoonaamme joitakin vanhoja nostomiehiä, jotka sanoivat meille nuoremmille: "Pojat, saattepa nähdä, että pian täältä lähdetään ja äkkiä kans." Lähtö tuli, mutta hallittu sellainen. Vaikeudet tulivat vasta matkalla Karjalan kannakselle. VP 32:n siirtyminen Syväriltä Karjalan kannakselle alkoi 16.6.–44. Ylitimme Syvärin virran Pidman siltaa pitkin. Marssi Plotiznon kylästä kulki reittiä Pidma-Tokkari-Kuujärvi-Kuittinen Mäkriän rautatieasemalle, jonne pataljoona leiriytyi aamulla 22.6. Maataistelukoneet häiritsivät marssia koko ajan ja aiheuttivat myös tappioita. Häirintä jatkui, kun junan kuormaus aloitettiin klo 21. Yksi pommeista osui keskelle erästä tavaravaunua. Ehdin suojautua vaunun lähellä olevaan monttuun. Sain melkoisen hiekkaryöpyn niskaani. Yksi sotamies katosi pommituksessa ja toinen haavoittui. Kuormaus kesti kaksi tuntia. Sen jälkeen miehistö marssi kaksi kilometriä asemalta erään metsikön kohdalle, josta se nousi vaunuihin. Juna, jossa oli 500 miestä ja pataljoonan kalusto, pääsi lähtemään 23.6. klo 1.15, mutta joutui pysähtymään klo 4.00 Alavoisten ja Tuuloksen asemien välille jatkuvien ilmahyökkäysten takia. Kuljetuksen johtaja kapteeni Keitanen antoi määräyksen junan siirtämisestä Tuulosjoen yli tyhjänä ja miehistön marssimisesta Tuuloksen aukeat kiertäen paikkaan, jonne junankin piti siirtyä. Saimme käskyn ottaa mukaan kukin vain kiväärin, patruunavyön ja leipälaukun. Selkäreppu, jossa oli mm. vähäinen henkilökohtainen omaisuutemme, piti jättää junaan. Radan oikealla puolella oli peltoaukea ja sen takana metsä, jonne pataljoona oli määrätty kokoontumaan. Maataistelukoneet piiskasivat koko ajan kohti metsää syöksähteleviä miehiä. Tässä vaiheessa joukot hajosivat ja monet joutuivat erilleen omista yksiköistään. Metsässä jouduimme odottelemaan uusia käskyjä, sillä tilanne oli epäselvä. Vihdoin pataljoona lähti marssien kohti Vitelettä tavoitteena Laatokan rantatie. Juna jäi mottiin, sillä vihollisen maihinnousujoukot rantautuivat klo 5.30 Tuulosjoen suulle. Jo kello 7.30 (23.6.) sillä oli 3 kilometriä leveä ja yli puoli kilometriä syvä sillanpääasema hallussaan. Rauta- ja maantie olivat myös samalla vihollisen katkaisemia. Juhannuspäivänä sissipartio kävi tuhoamassa kuljetusjunamme. Menipä siinä itse 11. Divisioonan esikunnan arkistoakin. Hevoset piti ampua, koska niitä ei voitu saada vahingoittumattomina alas vaunuista. Raja-Kontuun saavuimme 27.6. Siellä pidettiin marssitauko. Menin tien vieressä olevaan taloon etsimään lepopaikkaa. Talo oli täynnä vierasta porukkaa, joten palasin tielle. Samassa näin maataistelukoneiden hyökkäävän. Heittäydyin maahan ladon seinustalle tien toisella puolella. Konekiväärin luotisuihku iskeytyi maahan puolisen metriä päästäni ja pommi osui taloon, jonne äsken pyrin lepäämään. Se oli surmanloukku; siellä kuoli ja haavoittui useita miehiä. Marssi jatkui Salmiin, jossa yksikköihinsä ilmoittautui kuljetusjunasta harhailemaan lähteneistä 6 aliupseeria ja 53 sotamiestä. Salmista VP 32 pääsi sitten lähtemään junalla Karjalan kannakselle. Tulimme Ihantalan rintamalohkolle heinäkuun alussa. Pataljoonan esikunta asettui maalaistaloon Juustilassa ja toimi siellä 21.9. saakka. Samana päivänä pataljoona lähti marssille kohti Taavetin asemaa, josta se junakuljetuksena siirrettiin Kouvolan, Pieksämäen ja Haapamäen kautta Liminkaan. Härkävaunun ovelta vilkutin kodin kohdalla, kun juna porhalsi Keuruun aseman ohi. <h3>Kohti Käsivartta</h3> Joukkueenjohtajamme, ylikers. Vilho Penttinen lauleskeli usein itsekseen Syvärillä ollessamme: "Milloin Pohjolan, milloin Pohjolan nähdä saan." Nyt se Villen toive toteutuu!", kiusoittelivat pojat Villeä, kun marssimme Limingasta kohti Oulua. Tarkempaa marssin kohdetta emme silloin kuitenkaan tienneet. VP 32 siirtyminen laivalla Oulusta, Toppilan satamasta, Tornion Röytän satamaan alkoi 5.10.–44. Rahtilaiva, jolla osa pataljoonastamme kuljetettiin, oli jokseenkin täynnä miehistöä ja kalustoa. Laivan ruumassa oli niin paha haju, etten uskaltanut merisairauden pelossa jäädä sinne. Istuin laivan kannella savupiippuun nojaten ja yritin nukkua. Jossain Pohjanmeren yllä lensi korkealla saksalainen Stuka-syöksypommittaja, mutta se ei hyökännyt kimppuumme. Stukan tuhoja näimme sitten Röytän satamassa: joku laiva oli saanut täysosuman ja joitakin rakennuksia oli vaurioitunut. Hevosten jäännöksiä lojui maassa ja roikkui puissa. Vastaamme hinattiin proomua, jossa oli runsaasti Tornion taistelussa kaatuneita sotilaitamme. Röytän satamasta pääsimme junalla Tornioon, josta VP 32 eteni Tornionjokivartta kohti pohjoista jalkaväkeä seuraten. Joukkojen eteneminen oli usein saman sävyistä, alinomaista koukkaamista ja saksalaisten vetäytymistien katkaisuyrityksiä, ja vastaavasti tien suunnassa etenemistä, kun vihollinen oli saatu irtautumaan. Saksalaiset noudattivat "poltetun maan taktiikkaa". Puhelinpylväätkin oli paikoin räjäytetty, mikä hidasti kiinteiden puhelinyhteyksien korjaamista. Miinoja oli asennettu paitsi teihin ja siltoihin, myös aivan odottamattomiin paikkoihin, kuten joidenkin rakennusten oviin ansaksi niiden avaajalle. Miinat aiheuttivat meikäläisille joukoille menetyksiä sekä kaatuneina että haavoittuneina. VP 32 saapui Muonion tasalle 31.10. Siellä oli käyty kiivaita taisteluita 26.-29.10, minkä jäljiltä kirkonkylä oli täysin tuhoutunut. <h3>Palojoensuulla</h3> Muonion taisteluiden jälkeen alettiin vanhempia ikäluokkia kotiuttaa. Näin tapahtui myös VP 32:ssa. Meidät v. 1925 syntyneet asevelvolliset sijoitettiin JR 8:n eri yksikköihin. Minut siirrettiin VP:n kirjurin tehtävistä puhelinmieheksi rykmentin viestiosastoon. Muonion jälkeen vihollinen asettui asemiin marraskuun loppupuolelle asti Palojoensuu- Ruotkajärvi-linjalle. Saavuimme Palojoensuulle 10.11. Satoi räntää. Mieliala oli melko matalalla. Sitä lisäsi vihollisen tykistön ampuma tuli-isku naapuriosaston majoitusalueelle. Keskityksessä kaatui ja haavoittui useita miehiä, mm. jämsäläinen Antti Pahula kaatui ja jämsäläinen Toivo Mäntylä haavoittui, molemmat entisiä ryhmätovereitani. Marraskuun 17. päivänä Käsivarren suomalaisosaston komentajaksi tuli eversti Puroma. Hän päätti katkaista saksalaisten välittömässä selustassa Palojoensuulta Enontekiön kirkonkylään johtavan tien näin eristääkseen kirkonkylän seudulla olevat vastustajat Palojoensuussa olevista päävoimista. Operaatiossa joukkomme kohtasivat lujan vastarinnan ja tavoite jäi saavuttamatta. Tappiot olivat molemmin puolin huomattavat. Enempää ei joukkojemme tarvinnut Palojoellasuulla hyökkäillä sillä marraskuun 25. päivänä saksalaiset alkoivat irrottautumisen. Se tapahtui niin nopeasti, että seuraavana aamuna kaikki saksalaiset olivat kadonneet asemista. <h3>Kaaresuvannossa</h3> Lähdimme päätietä hiihtäen seuraamaan saksalaisia, joihin ei saatu kuitenkaan kosketusta. Etenemistämme viivyttivät silta-, rumpu- ja tieräjäytykset sekä runsaat miinoitukset, joita ali vaikea havaita vasta sataneen lumen alta. Kaamosaika oli parhaimmillaan. Päivää ei juuri erottunut yöstä. Päivällä hiihdettiin, illalla pystytettiin teltat tienvarteen, tallattiin lumi tiiviiksi teltan pohjalle, haettiin havuja tai tunturikoivun oksia makuupaikan alusiksi. Polttopuita oli varattu tavallisesti kuormastoon teltan lämmitystä varten, niin ettei niitä tarvinnut etsiskellä marssin aikana. Aamulla teltat purettiin ja kuormattiin rekiin. Hiihtomarssi jatkui. Lämpötila vaihteli nollakelistä 40 asteen pakkaseen, jolloin paleltumilta ei voinut välttyä. Marraskuun 30.päivänä saavuimme Lätäsenoon Joen takana piirtyi loputon tunturijono taivaanrantaa vasten. Asetuimme puolustusasemiin Kaarresuvannon tienoille. Saksalaisilla oli viimeinen vahva puolustusasema noin 4-6 kilometriä länteen kohoavan mahtavan tunturijonon rinteitä pitkin. Puolustuslinjan sijaintia osoittavat etelästä pohjoiseen sellaiset nimet kuin Nunas, Kuolbanoaivi, Palkisvaara, Aksikielas ja Kalkkoaivi. Pituutta asemalla on Suomen puolella kolmisen peninkulmaa, mutta se jatkuu varmistuslinjana kauas Norjan puolelle aina Kautokeinoon saakka. Tämän Sturmbock-aseman rakennustyö oli aloitettu heinäkuun puolessa välissä 1944. Kerrotaan, että syyskuun puolella työmaalla työskenteli hieman kolmatta tuhatta miestä, joukossa 750 puolalaista. Sturmbock-asemassa oli 311 korsua, joista 138 oli täysin valmiina. Teitä oli rakennettu vaikeaan maastoon 53 kilometriä ja ampuma-alaa raivattu yki 2 miljoonaa neliökilometriä. Tämä asema oli syksyllä 1944 käytännöllisesti katsoen voittamaton, vaikka sen rakentaminen olikin osittain vielä kesken. Ensimmäiseksi tehtäväksemme saimme puhelinyhteyden rakentamisen kranaatinheittimen tuliasemasta tulenjohtopaikalle tunturin rinteellä. Olin juuri saanut tapsit kiinni kenttäpuhelimeen, kun vastustajan puolelta alkoivat kranaatinheittimen ammukset viheltää. Hyppäsimme kaikki kolme miestä samaan pieneen poteroon suojaan. Ammukset myllersivät maan lähellämme ja kauempanakin. Keskitys katkaisi tapsit, joten kaksi miestä ryhmästämme lähtivät vikapartioon Minä jäin tulenjohtopaikalle odottamaan yhteyden saamista tuliasemaan. Saksalaiset olivat kuuntelun perusteella pystyneet mittauslaitteillaan laskemaan sijaintimme ja osuivat lähelle. Partioretkiä tehtiin puolin ja toisin. Vihollispartio saattoi joskus ilmoittaa liikkumisestaan. Muistan yhden tällaisen tapauksen. Olin tulenjohtopaikalla puhelinpäivystäjänä, kun edestäpäin alkoi kova käsiaseiden tulitus. Luotisuihkut rapisivat puiden oksissa. Se aiheutti meissä hiljattain rintamavastuuseen joutuneissa nuorissa sotilaissa hämmennystä. Jotkut lähtivät ryntäämään majoitusalueelle. Otin puhelinyhteyden krh:n johtotelttaan ja kerroin tilanteesta. Tulitus loppui kuitenkin pian ja tilanne rauhoittui. Etumaastossa en havainnut mitään liikettä. Ammunnan tarkoituksen lienee ollut vain häirintä. Tunturimaastossa rintamalinjojen väli oli useita kilometrejä. Selkeällä säällä saattoi kuitenkin kiikarilla nähdä vastapuolen vartiomiehen liikkuvan omalla vartiopaikallaan. Meidän krh:n tulenjohtopaikkamme oli Kilpisjärvelle menevän tie varressa. Molemmin puolin tietä oli konekivääripesäke ja niiden sivustoilla muutamia vartiomiehiä. Partiot varmistivat myös sivustoja. Kaamoksessa nukuimme paljon. Teimme vain välttämättömät huoltotyöt, kuten polttopuiden hankinnan, hoidimme vartiovuorot ja päivystykset tulenjohtopaikalla. Muona oli parempaa kuin aikaisemmin, sillä töpinä sai ostaa muonaa Ruotsin puolelta. Erityisen maukkaalta maistuivat riisipuuro ja ruotsalainen vanikka. Talvikauden asuimme pääasiassa teltoissa. Täällä Käsivarressa meillä oli englantilaiset puolijoukkueteltat. Lämmön säilymiseksi käytettiin kahta telttaa päällekkäin. Lumi ulottui teltan räystäisiin asti. Nukkumaan käydessä levitimme puoliturkin koivunvarpujen päälle, riisuimme asetakin ja päällyshousut sekä huopaiset hiihtokengät jalasta. Peitoksi vedimme huovan päällemme. Turkislakin pidimme päässä, koska pää oli teltan ulkoseinää vasten. Kaminassa paloi "ikuinen tuli", mikä merkitsi vartiovuoroja "kipinämikkona." Joulunvietto Lätäsenossa jäi pysyvästi mieleeni. Jouluyönä sotilaspastori Kari Porra piti joukoillemme jumalanpalveluksen. Seisoimme suksilla rivissä järven jäällä, mahtavat revontulet leiskuivat tähtikirkkaalla taivaalla. Lauloimme "Enkeli taivaan..." Pastori luki jouluevankeliumin, puhui rauhasta, jota taivaallinen sotajoukko jouluyönä julisti ja luki rukoukset. Jumalanpalveluksen jälkeen pääsimme pitkästä aikaa saunaan. Pieni korsusauna oli rakennettu rantatöyrääseen. Pukuhuoneena toimi lämmittämätön teltta. Joukkojen saunominen kesti kauan, sillä sauna piti välillä lämmittää uudelleen. Kun meidän joukkueemme pääsi saunomaan viimeisenä, ei kiuas enää juuri kihissyt. Otin yhden kiven kiukaalta käteenikin todetakseni sen vain lämpimäksi. Yhtä kaikki heitimme löylyä, kylvimme männynoksista tehdyillä vihdoilla ja peseydyimme kylmällä vedellä. Tuntui todella hyvältä peseytyä pitkästä aikaa. Iloitsimme myös puhtaista alusvaatteista, joiden saumoista meidän kuitenkin täytyi nyppiä täit ja saivareet, kun pääsimme oman teltan lämpöön. <h3>Koukkaus Sturmbock-asemaan</h3> Joulukuun loppupuolella saimme käsiimme saksalaisten lentolehtisiä, joissa he varoittivat suomalaisia, etteivät he hulluttelisi hyökkäämällä ja tapattamalla miehiään, sillä saksalaiset lähtisivät oma-aloitteisesti aikanaan Strumbock-asemista. Suomalaiset totesivat vastustajan puolella vilkasta ajoneuvoliikennettä, ja arvokkaita tietoja saatiin myös ruotsalaisilta. Tammikuun 9. päivänä saksalaisten havaittiin tyhjentäneen asemansa pohjoisosassa olevan Adjahoaivin tunturin kohdalla, ja seuraavana päivänä oli sen eteläpuolella oleva Kalkkoaivi vapaa vihollisista. 12.1. saksalainen 7. Vuoristoarmeija oli hävinnyt suomalaisten edestä marssiakseen saman tien Narvikiin. Seuraavana päivänä pääsi käyntiin saksalaisten takaa-ajo. Meidän joukkueemme (kuuluin silloin I/JR8:n Esik. Komppaniaan) lähti joenuomia ja kuruja hyväksi käyttäen koukkaamaan Strumbock-asemaan. Meillä oli mukana kenttäradio, jota kiskoimme ahkiossa. Välillä heitimme antennin puunoksaan ja otimme yhteyden pääjoukkoihin, jotka ehtivät ennen meitä saksalaisten asemiin. Saksalaisten tyhjiinkin asemiin tunkeutuminen oli erittäin vaarallista, sillä ne oli miinoitettu taitavasti. Pioneerimme ehtivät etsiä ja hävittää vain rajoitetun osan miinoista. Kuljimme heidän raivaamissaan urissa. Ei ihme, että vahinkoja sattui. Eräs soppakuski ajoi reellä miinaan hevosen silpoutuessa kuoliaaksi silmiemme edessä. Kuski säilyi ehjänä kuorman päällä. Arktinen myrsky myllersi noina päivinä. Tunturin laelle pystytimme telttamme yöpymistä varten. Se oli vaikea tukevasti kiinnittää maahan. Niinpä myrsky repi yöllä toisen puolen telttakankaasta irti maasta ja heitti sen toisen puoliskon päälle. Aamuyöllä huomattiin, että osa miehistä nukkui taivasalla. Väsyneet soturit eivät olleet heti heränneet, vaikka kattoa ei enää ollutkaan suojana. Sturmbock-asemasta lähti saksalaisia ajamaan takaa vain vahvennettu ev.luutn. Loimun johtama komppania. Pääosa joukoistamme jäi paikalleen Kaaressuvantoon rakentamaan lumiaitoja ja keräilemään puuta kitukasvuisista metsistä. Vähitellen laskeuduttiin Käsivarresta alaspäin. Maaliskuussa olimme Kangosjärven tasalla. Siellä piti rykmentin asetarkastaja, majuri Kalle Priha, asetarkastuksen. Hän kulki rivistömme edessä hitaasti ja huomasi, että kivääristäni puuttui jyvä. Hän seisahtui kohdalleni ja totesi: "Sotamiehellä ei ole jyvää kiväärissä.” "Ei ole, herra majuri, se on pudonnut huomaamattani", vastasin. "Mitä sotamies tekisi tuolla kiväärillä, jos vihollinen hyökkäisi?”, asetarkastaja kysyi. "Ampuisin sillä kaaritulta, herra majuri", vastasin. Majuri Priha naurahti, tarkasteli kivääriäni hetken ja käski vaihtaa se kelvolliseen aseeseen varastolla katselmuksen jälkeen. <h3>Radiokurssi Oulussa ja sairastuminen</h3> Sain komennuksen kuuden viikon pituiselle radiokurssille, joka alkoi huhtikuun 10. päivänä. Kurssipaikkana oli Pikku-Berliini, entinen saksalaisten parakkikylä, lähellä Oulun keskustaa. Opiskelu oli hyvin tiivistä: luentoja sähkö- ja radio-opissa sekä sähkötysharjoituksia. Äitini kävi minua tapaamassa toukokuun alkupuolella. Sain sitä varten iltalomaa. Osallistuimme iltahartauteen Oulun tuomiokirkossa ja istuimme iltaa kahvilassa. Tämä äidin lyhyt tapaaminen ilahdutti minua suuresti, sillä lomastani oli kulunut jo vähän toista vuotta. Äitini kävi Oulussa Kalajoelta käsin, jossa hän vieraili Sirkka-siskoni perheessä. Ennen radiokurssin päättymistä sairastuin kurkkumätään. Minut passitettiin heti 22.5. Oulun varuskunnan sairaalaan, jossa sain heti seerumin. Ensimmäisen yön häälyin tajuisen ja tajuttoman olotilan välillä eristyshuoneessa. Muutaman päivän kuluttua minut siirrettiin potilashuoneeseen, jossa oli kymmenkunta kurkkumätäpotilasta. Kurkkumätäepidemia kaatoi petiin Lapin sodan taistelijoita itse sodan päätyttyä. Makasin Oulun varuskunnan sairaalassa kaksi kuukautta, mutta kurkkumätäbasillit eivät hävinneet tonsilleistani. Niinpä minut lähetettiin erään toisen kurkkumätäpotilaan kanssa Lahden kaupungissa toimivaan keskussotilassairaala 2:een. Matkustimme paaripotilaina konduktöörin vaunun matkatavaraosastossa, ettemme joutuisi muiden matkustajien kanssa kosketuksiin. Keskussotilassairaalassa lääkintäeversti Björk poisti nielurisani, minkä jälkeen "pöpöt" hävisivät nielustani. Kuukauden toipumisloman jälkeen kävin KSS:ssa jälkitarkastuksessa, jolloin sain määräyksen ilmoittautua JR 8:n esikunnassa Kouvolassa. Sieltä minut kotiutettiin 8.9.1945 kolmisen kuukautta myöhemmin kuin muut radiokurssin oppilaat. Palasin kotiin armeijan "kenttäharmaissa", kuten silloin oli tavallista. Siviilivaatteet olivatkin käyneet pieniksi tai tulleet käytetyiksi. Pitkän sairauden jälkeen olin yhä huonossa kunnossa ja mieliala oli apea. Miten voisin jatkaa koulunkäyntiä? En halunnut enää 20-vuotiaana rintamamiehenä mennä V luokalle Haapamäen yhteiskouluun. <h3>Hajanaista koulunkäyntiä</h3> Koulunkäyntini oli ollut sodan aikana hajanaista. Saatuani päästötodistuksen Vpl Pyhäjärven Alakylän kansakoulusta keväällä 1938 pääsin jatkamaan koulunkäyntiä samana syksynä Käkisalmen yhteislyseon I A-luokalla. Koulutalo oli uusi ja ilmapiiri koulussa oli innostava. Kuljin koulumatkat junalla päivittäin. Koulutyö aloitettiin syksyllä 1939 valoisin mielin, mutta lukukausi keskeytyi jo lokakuun alussa YH:n vuoksi. YH muuttui sodaksi ja koulutalo jäi sotilaskäyttöön. Sen jälkeen en enää Käkisalmen yhteiskoulun ovea avannutkaan. Perheen muutto Keuruulle tammikuun alussa 1940 merkitsi myös siirtymistä uuteen kouluun, Haapamäen yhteiskouluun. Koulutyö pääsi alkamaan poikkeuksellisesti vasta elokuun 1. päivänä ja kesti kaksi kuukautta, jolloin tapahtui luokalta siirto ja uusi lukuvuosi alkoi lokakuun 1. päivänä 1940. Siirtoväkeen kuuluvien oppilaiden tulo kouluun aiheutti ahtautta luokissa ja vaikeutti opetustyötä. Kevättodistukseen 1940 minut onkin merkitty ylimääräiseksi oppilaaksi Haapamäen yhteiskouluun. Lukuvuosi 1941–42, jolloin olin IV luokalla, oli sekä koulun että minun kannaltani vaikea. Koulutyö päättyi keväällä 1942 jo huhtikuun viimeisenä päivänä. Kesällä uudelleen syttynyt sota aiheutti koululle jälleen sotilasmajoituksen, minkä johdosta keskikoulu voi aloittaa työnsä vasta marraskuun 14. päivänä. Noin kuukausi koulun alkamisesta sairastuin umpisuolentulehdukseen. Sen hoito Jyväskylän yleisessä sairaalassa ennen leikkausta ja sen jälkeen vei paljon aikaa. Jäin IV luokalle, koska olin poissa koulusta 257 tuntia. Kevätlukukauden lopulla 1943 jouduinkin sitten lähtemään asepalvelukseen 18-vuotiaana. <h3>Opiskelu Niinisalon internaatissa</h3> Syksyn -45 aikana sain tietää, että valtioneuvoston kotiutettuja oppikouluisia varten perustama sisäoppilaitos Niinisalossa jatkaa toimintaansa silloin meneillään olevan kurssin jälkeenkin. Valtion Sisäoppilaitos (VSO) oli aloittanut toimiinsa saman vuoden helmikuussa Taavetissa, mutta siirrettiin pian Niinisaloon, jossa sen käyttöön saatiin sodan aikana upseerikouluna olleet tilat. Upseerikoulun tuvat toimivat sekä asuntoina että luokkina. Toisella puolen tupaa olivat kerrossängyt ja kaapit, toisella puolella pulpetit, opettajan pöytä ja kirjoitustaulu. Kouluun saatiin pätevät opettajat valtion oppikouluista. Oppilaat alkoivat kutsua oppilaitosta internaatiksi ja oppilaita "Interparroiksi" erotuksena normaalin koulun teineistä. Lukiossa oppilaiden piti valita opintosuuntansa joko matemaattisluonnontieteellisten tai humanististen aineiden linjalta. Yhden kurssin opetukseen käytettiin aikaa noin kolme ja puoli kuukautta. Kurssien välissä oli lomaa viikon verran, jolloin oppilaat saivat poistua internaatista, muulloin vain pakottavista syistä rehtorin luvalla. Opetus, asuminen, tutkinnot ja todistuksen olivat ilmaisia. Ruosta ja muusta huollosta maksettiin kuukausimaksu. Ruoka oli “kortilla”. B-elintarvikekorttiannokset (henkinen työ) ei riittäneet, mutta alkuvaikeuksien jälkeen saatiin lisämuonaa 200 g leipää ja 25 g rasvaa päivää ja henkilöä kohti. Hain Internaatin III kurssille (20.11.45-15.3.46) keskikoulun V luokalle. Minut hyväksyttiin aloittamaan opinnot. Jatkoin sitten lukiossa humanistisella linjalla kolme kurssia. Viimeinen kurssi päättyi 20.3.47. Samana keväänä kirjoitin ylioppilaskokeet Haapamäen yhteiskoulussa koulun abiturienttien kanssa ja sain ylioppilastodistuksen yhteisessä päätösjuhlassa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Nuoruus sota-aikana Description An account of the resource Tekstissä rovasti Pekka Lavaste muistelee nuoruuttaan eri puolilla Suomea - muuttoa Karjalasta, koulunkäyntiään ja sotataivaaltaan. Creator An entity primarily responsible for making the resource Lavaste, Pekka Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Subject The topic of the resource siirtoväki Karjala Pyhäjärvi Vpl. koulunkäynti asepalvelus sodankäynti jatkosota saksalaiset Lapin sota Niinisalo (Kankaanpää) Haapamäki (Keuruu) Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Artikkeleita eri aiheista Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on artikkeleita erilaisista keuruulaiseen kulttuuriperintöön liittyvistä teemoista. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h3>Maakauppoja ja rakennustyömaita</h3> Ensimmäisen talokauppansa kunta teki huhtikuussa 1892 ostaen J.F. Ylä-Heikkilältä 1/12 manttaalia perintömaata ynnä 1/24 manttaalia siihen liittyvää kruununmaata Pohjoislahden Heikkilän talosta n:o 4. Kauppahinta oli 15 000 mk. Näin hankittuun taloon kunta perusti niin sanotun köyhäinkodin. Tuolloin hoidettavana oli 54 henkeä, joista osa oli lapsia. Senaatilta pyydettiin 30 000 markkaa lainaa vaivaistalon ostoon. Vaivaistalossa maatalouden osuutta haluttiin vahvistaa, joten lisämaan hankinta oli tarpeen. Syynä oli myös se, että kuntien tehtävänä oli järjestää niin sanottuja hätäaputöitä työttömille. Näin ”vaivaistalon” maatila oli ratkaisu niiden järjestämiseen työn puutteessa oleville. Vuonna 1905 rakennettiin tilalle lisärakennus, myöhemmin talousrakennuksia ja puurakenteinen navetta. 1910-luvulla hankittiin Kalle Koskipään vararikkopesältä ¼ manttaalin talo kunnalle. Tilan päärakennus siirrettiin köyhäinkotiin ja uusittiin tarkoitusta vastaavaksi köyhäinkodiksi ja vaivaishoitolasten asunnoksi, sillä Ylä-Heikkilä oli käynyt liian pieneksi. Vuonna 1939 rakennettiin tilalle kaksikerroksinen kivirakennus Iltarusko, joka toimi myöhemmin sairasosastona. Uusi päärakennus, Aamurusko rakennettiin vuosina 1952-53. Sen suunnitteli kunnan rakennusmestari Uuno Järvinen. Vanha päärakennus purettiin. Pihapiirissä oli myös 1920-luvulla rakennettu kunnan ensimmäinen mielisairaanhoitolaitos Hämppölä. Se purettiin, kun Juurikkaniemen B-mielisairaala valmistui vuonna 1958. Paikka toimi kunnalliskodin nimellä 1980-luvulle saakka; sitten lainsäädännön uudistuttua kutsuttiin sitä Heikkilän vanhainkodiksi kunnan maatilan mukaan. Tilan vanhasta navetasta muistuttavat tänä päivänä parkkipaikan ja tien välissä olevat peruskivet. <h3>Maatalouteen aletaan panostaa</h3> Vuonna 1915 kunta päätti ottaa ammattimiehen hoitamaan kunnan omistamien talojen metsämaita. Samalla toivottiin, että virkailija ymmärtäisi myös maanviljelyksestä. Ala-Heikkilän tila ostettiinkin vaivaistalon lisäalueeksi ja viljelyn harjoittamiseksi vuonna 1916. Näin taattiin vanhaiskodin pysyminen Pohjoisjärvellä. Lisämaan hankinnat tarjosivat myös ajan hengen mukaisia kehittämismahdollisuuksia tilalla. Maatilan tuotantosuunnitelmat olivat vuodesta 1920 alkaen tilanhoitajana toimineen Väinö Revon käsialaa. Karjakkona työskenteli Siiri Janhonen sekä myöhemmin muun muassa Anni Ojalehto, Linnea Risku ja E. Hirvonen. Muuta palkattua työväkeä oli yksi vakinainen työmies sekä kesällä kuuden kuukauden ajan yksi päivämies. Tilapäisiä työntekijöitä palkattiin turvepehkun nostoon, ojien kaivamiseen, kivien ampumiseen pelloilta, sepän töihin ja muihin erikoista ammattitaitoa kysyviin korjaustöihin. Vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä hoidokit osallistuivat vaivaistalon yhteydessä olevien maatilojen töihin, kuten perunannostoon ja juurikkaiden kitkentään, kukin voimavarojensa mukaisesti. Vuoden 1935 kunnalliskertomuksesta löytyy maininta: ”Kunnalliskodin hoidokit ovat suorittaneet huomattavan määrän maatilalla esiintyvistä töistä. Hoidokkien suorittamissa työmäärissä on kumminkin ollut havaittavissa melkoista vähennystä edellisiin vuosiin verrattua. Töissä käypien luku ei ole suurestikaan vähentynyt, mutta henkilökohtaiset työsaavutukset ovat pienentyneet.” Maatilaa kehitettiin suunnitelmallisesti. Peltoja raivattiin lisää ja ensimmäiset salaojitukset tehtiin sodan alla vuosina 1938–1939. Karjalle tehtiin jalostussuunnitelmat, käytettiin sekä omaa sonnia että karjua sekä myöhemmin keinosiemennystä. Siitoseläimiä myös myytiin. <h3>1930-luvun vuodet</h3> Tukeakseen yhä kasvavien menojen rasittamaa talouttaan kunta hankki omia maatiloja. Näin kunta sai moniin laitoksiinsa ainakin osan tarvittavasta puutavarasta omista metsistään. Vuonna 1934 kunnan omistamia metsätiloja oli yhdeksän, joiden yhteispinta-ala oli 1 192 ha. Kunnan omistukseen tulivat muun muassa tilat Mäyrämäki, Korpela, Posti, Mäkelä, Harjula, Moisio, Leppänen ja Kiviranta. Aiemmin hankitut Koskipää ja Heikkilä lienevät olleet suurimmat tilat. Niissä oli alkuvaiheessa 38 ha peltoa ja 8 ha viljeltyä laidunta. Pelloilla viljeltiin ruista, kauraa, kevätvehnää, hernettä, perunaa, juurikasveja, kuivaa heinää, säilörehua ja pellavaa. Heikkilän navetassa oli kuusi hevosta, kahdeksantoista lypsylehmää, viisi nuorta hiehoa, yksi sonni, 22 lammasta, 12 porsivaa emakkoa (Yorkshire-rotua), kahdeksan lihotussikaa ja yksi karju. Lypsykarja oli tarkkailukarjaa ja rodultaan länsisuomenkarjaa. Maidon keskituotos 54 948 kg 4% maitoa, keskilypsy 3 003 kg/v. Heikkilän navetasta ja pelloilta saadut elintarvikkeet olivat myös merkittävässä roolissa sekä kunnalliskodin että läheisen lastenkodin ruokataloudessa. Maidosta käytettiin eräänä vuonna lastenkodin ruokataloudessa 9 125 kg, kunnalliskodin ruokataloudessa 42 224 kg ja loput maatilalla, työmiehille, sikalassa ja vasikoille. Karjasta saatiin lihaa kunnalliskodin ruokatalouteen ja myytiinpä kolme siitosvasikkaakin. Sianlihasta kerrottiin, että sitä luovutettiin eräänä vuonna kunnalliskodin ruokatalouteen 1 388 kg. Syöjiä riitti laitoksissa. ”Kunnalliskodissa oli 158 huollettavaa, joista miehiä 70 ja naisia 88, alle 2 v. lapsia 13, 2-16 v. 3, 16-55 v. 44, 55 vuotta täyttäneitä 98. 80 vuotta täyttäneitä 35 hlöä. Aviopareja oli 6, lapsiensa kanssa olevia äitejä 9, työhön kykeneviä 18 miestä ja 19 naista, joista mielisairaalassa 5 miestä ja 3 naista. Lastenkodissa asui 42 lasta, joista aviosyntyisiä oli 30 ja aviottomia 12. ” Metsästä saatiin tarvepuuta. Vuonna 1935 hakkautettiin puutavaraa: halkoja 1 509 m3, aitapylväspuita 15 runkoa, aitapylväspuita 300 kpl, hirttä 505 jtm, 365 kpl aitariukuja. Hakkuilta saatua paperipuuta vaihdettiin metsäyhtiöiden kanssa halkoihin, jotta saatiin riittävästi poltettavaa lämmityskattiloihin ja uuneihin. <h3>Sotavuosien seurauksia</h3> Sotien aika toi merkittäviä muutoksia Heikkilän maatilan arkeen. Tilalla asui hoidokkien lisäksi siirtoväkeä ja inkeriläisiä. Vuodelta 1940 löytyy myös maininta, että viisi inkeriläisiä oli siirtynyt ’kotimaahan’. Myös siirtoväen hevosia ja lehmiä oli tilan mailla laidunnettavana. Hevostaloudessa tapahtui huomattavia vahinkoja, kun sodassa kaatui yksi hyvä työhevonen, yksi 2-vuotias varsa jäi junan alle ja yksi 3 vrk ikäinen varsa kuoli varsahalvaukseen. Ruuanhankinta vaati kekseliäisyyttä. Kunnalliskoti ja lastenkoti saivat elintarvikkeita Heikkilän maatilalta. Kunnansairaalan ruokahuoltoa varten tehtiin puolestaan ehdotus, että kunnanvaltuusto antaisi kunnansairaalalle valtuuden rakentaa sikalan. Siihen mahtuisi kaksi-kolme sikaa, sillä kunnansairaalan ruuantähteillä voitaisiin kasvattaa vuosittain useita sikoja. Sodan aikana tilan maatalouskalusto oli päässyt rappeutumaan ja käynyt vanhanaikaiseksi. Tilalle oli hankittu uusi puimakone, perunannostokone, pahnalietso sähkömoottoreineen, traktori, hankmo, traktoriaura ja pellavalihta. Hevosten kunto ja laatukin olivat sodan aikana käyneet heikoksi. Se vaikutti kevättöiden suorittamiseen. Vetovoimaa jouduttiin hankkimaan lisää. ”Kun hevosten hinnatkin olivat suhteettoman korkeat, ostettiin tilalle käytetty traktori. Sen kauppa rahoitettiin siten, että myytiin kaksi varsaa, 1 teurassika sekä puolustusvoimien käytössä ollut ja sodassa tuhoutuneen hevosen korvaushinta käytettiin maksuna. Maatilan kalusto ja koneisto saatiinkin näin ollen melko hyvää kuntoon voimaperäistäkin viljelyä silmällä pitäen.” Maatilaa kohtasi suuri vahinko vuonna 1945, kun 7. lokakuuta sattui tuhoisa onnettomuus. Sähköjohdoista alkunsa saanut tulipalo tuhosi puimalan, kuivausriihen, kalustovajan ja ajokaluvajan kaikkine koneineen ja laitteineen. Palossa tuhoutui myös suuri osa tilan viljaa ja olkivarastoa. Vuonna 1945 säädetyn maanhankintalain perusteella muodostettiin niin sanottuja maanhankintatiloja eli asutustiloja rintamamiehille, kaatuneiden omaisille ja luovutettujen alueiden siirtoväelle. Heikkilän tilasta luovutettiin 42,58 ha, Koskipään tilasta 46,58 ha ja Ruokosuon tilasta 10,07 ha tähän tarkoitukseen. <h3> Maatalouden murros alkaa näkyä</h3> Heikkilän tila johdettiin työnjohtaja Väinö Revon ja erikseen nimetyn hoitokunnan avulla. Siihen kuluivat maanviljelijät Kalle Liukko, Edvart Lautamäki, Edvart Salkinoja sekä myöhemmin muun muassa Ylermi Kuuliala. Vuonna 1955 kunnalla oli metsää yhteensä 599 ha ja peltomaata 119 ha, josta viljelysmaata 57 ha sekä lisäksi joutomaata ja laidunta. Lisääntynyt peltoala ei kuitenkaan taannut toiminnan kannattavuutta. Niinpä selvitettiin mahdollisuuksia maatilan kannattavuuden parantamiseksi. Jo aiemmin oli peltoviljelyssä luovuttu leipäviljan viljelystä ja siirrytty nurmivaltaiseen viljelyyn. Heikkilästä tuli siten nimenomaan karjatila, mihin työkustannusten nousu ja nykyaikaisten koneiden puuttuminen pakottivat. Lisäksi oli vähennetty juurikas- ja peruna-aloja. Haasteita riitti - vuonna 1955 tuli tuhosi navetan. Pienennetylle eläinmäärälle rakennettu väliaikainen navetta oli epäkäytännöllinen. Karja sairasti ja uutta navettaa toivottiin tilanteen kohentamiseksi. Kun Juurikkaniemen B-mielisairaala valmistui vuonna 1958, loppui hoidokkityövoiman käyttö maatilalla ja jouduttiin käyttämään paljon ostotyövoimaa. Kunta osti Moision, Rajalan ja Murtolan tilat ja teki perusparannuksia pelloilla. Heinästä saatiin kuitenkin karjan kautta huono tili. Pohdinnassa oli siirtyminen täysin karjattomaan talouteen, jotta kunnan tilasta saama hyöty olisi suurempi. Edullisin vaihtoehto - rehunviljely ja lihakarjan kasvattaminen- edellytti kelvollisen karjasuojan rakentamista. Siihen ei kuitenkaan ryhdytty. Rakennuskanta oli vanhaa eikä vastannut tiloiltaan ja turvallisuudeltaan nykyajan vaatimuksia. Niinpä vuonna 1964 laadittiin ensimmäinen karjatonta taloutta varten tehty viljelysuunnitelma. Heikkilästä tuli siten Keski-Suomessa harvinainen, viljanviljelyvaltainen tila uuden tilanhoitajansa Erkki Kurvisen aikana. Lopulta kunta vuokrasi pellot pois ja viljelyä jatkoivat lähialueen maanviljelijät. <h3> Heikkilän peltoaukean uusi aika</h3> Viljelysmaiden ja metsätilojen hoito sekä karjatalouden harjoittaminen hoitivat aikanaan tärkeää roolia kunnan sosiaalihuollossa, työttömyyden hoidossa ja elintarvikkeiden hankinnassa. Metsäomaisuuden hankinta on ollut vielä vuosikymmenienkin päästä arvioitaessa viisasta taloudenhoitoa. Metsäkiinteistöt ovat mahdollistaneet järkevää kaavoitustoimintaa maakauppoineen. Ne ovat vaihtomaina auttaneet Kurkiniemen lähiön, varuskunnan ja Kalettoman varikon syntymisen sekä kunnallisen toiminnan laajentamista palvelevia ratkaisuja. Entinen vanhainkoti Heikkilä on puolestaan luonut pohjan merkittävän koulutuskeskuksen syntymiselle Pohjoisjärven rantamaisemiin. Kun Lehtiniemen vanhainkodin rakennushanke alkoi, syntyi myös yhteys helluntaiherätyksen johtohenkilöihin. Raamattuopiston ja konferenssikeskuksen käyttöön myytiin Heikkilän tilan reilun 60 hehtaarin alueet. 1990-luvun lopulla tehty kauppa merkitsi rakennusoikeuden kaavoittamista loma-asunnoille sekä vesi- ja viemärilinjojen vetämistä alueelle. Lisäksi syntyi tarve maankäytön, pohjakartan ja rantakaavan laatimiselle ja vesihuoltokapasiteetin lisäämiselle. Pohjoislahden kylän elinvoimaisuus lisääntyi. Kysymyksiä keskustelun tueksi: 1. Miten kunta järjesti Ylä-Heikkilän köyhäinkodin asukkaille hätäaputöitä? 2. Miksi Heikkilän tilalle jouduttiin ostamaan työvoimaa vuoden 1955 jälkeen? 3. Miten Heikkillän historia vaikuttaa/ on vaikuttanut nykypäivään? 4. Pohdi, miksi vaivaistalon hoidokit halusivat osallistua Heikkilän maatilan töihin? 5. Millaisia ajatuksia sinulle herää sanasta vaivaistalo? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun kunta maatalouden harjoittajana Subject The topic of the resource maatilat maatalous metsätalous vanhainkodit kunnalliskodit köyhäinhoito lastenkodit työttömyys siirtoväki inkeriläiset sodat tulipalot Source A related resource from which the described resource is derived Keuruun kunnalliskertomukset 1938-1964 Haapanen, Olli 2013. Keuruun kunnallinen itsehallinto. Haapanen Olli ja Keuruu kaupunki. Keuruun Laatupaino KLP Oy, Keuruu. Nieminen, Pentti 1990. Heikkilästä Lehtiniemeen. Keuruun Joulu 1990. Lions-Club Keuruu. Keurusprint Oy, Keuruu. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Artikkelissa kerrotaan Keuruun kunnan omistamasta Heikkilän maatilasta ja sen vaiheista 1890-luvulta 1990-luvulle. Tekstissä mainitaan myös muita tiloja, joita kunta hankki turvatakseen taloudenpitoaan. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Perinnepiiri 1991 Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria muistelu Description An account of the resource Kokoelma sisältää Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin keräämää aineistoa seudun elämästä ja historiasta. Piiri kokoontui syksystä 1989 kevääseen 1991. Piiriläiset muistelivat silloisen Asunnan koulupiirin tapahtumia, sen ihmisiä ja taloja. Lisäksi mukaan otettiin Petäjäveden ja Koskenpään puolelta ne talot, joista koululaiset suuntasivat entiseen Huttulan kouluun. Perinnepiirin kokoontumiskertoja oli yhteensä 26 kertaa Asunnan koululla sekä Riihimäessä Rahikkalassa, Tiilikaisella ja Ampialassa. Aineisto on julkaistu alun perin Perinnepiiri-nimisenenä julkaisuna vuonna 1991. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Creator An entity primarily responsible for making the resource Kalliomäki, Hellin Ruokolainen, Sisko Kokkila, Mirja Kokkila, Kalevi Mäkinen, Saida Ampiala, Kasper Ampiala, Marjatta Mäyränen, Reino Sojakka, Martti Kaikkonen, Jenny Ahola, Erkki Riihimäki, Martti Riihmäki, Eeva Tiilikainen, Bertta Ahola, Tarja Viitanen, Martta Sojakka, Anni Ruokolainen, Hannu Mäyränen, Hilja Kaikkonen, Aulis Sojakka, Anna Kinnunen, Veikko Honkanen, Eeva-Liisa Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Lyydia Mäkinen, Hanhon tyttäriä, vanhemmat Effia Roos (Ruusila) ja Elias, Nikkainmäen Epran veli. Lyydia Mäkisen mies oli Matti Mäkinen, kotoisin Kivijärven, nykyisen Työlaitoksen läheltä. Oli työssä mm. Ampialassa, jossa ollessaan tapasi läheisen Hanhon talon tyttären Lyydian. Avioiduttuaan muuttivat asumaan Härkösen talon piharakennukseen, joka vieläkin on olemassa. Myöhemmin ostivat Hautalan Kustaa Stenroosilta, joka oli kätevä kirvesmies ja oli tehnyt paljon rakennuksia, samaa sukua kirjailija Eero Tuomaalan kanssa. Hautalan nimen oletetaan tulleen aikaisemmin paikalla asuneen Piippa-nimisen miehen maahan kaivetusta asunnosta, vielä Martta Viitasen muistin aikaan paikalla oli maahan kaivetut kiviportaat. Piipalla oli erillinen saunarakennus pihapiirissä. Tietoa siitä, mistä Lyydia Mäkinen sai innostuksen valokuvaukseen ei ole, mutta hän oli iäkkääksi asti aikaansa seuraava ja uusista asioista kiinnostunut ihminen. Hautalassa ovat edelleen hänen valokuvausvälineensä tallessa, samoin melkoisen paljon hänen kuviaan on säilynyt. Kuvauksessa tuohon aikaan käytettyjä lasilevyjä joutui suuret määrät sota-ajan jälkeisen remontin yhteydessä metsään. Lyydia Mäkinen eli Hautalan Lyyti kiersi kuvaamassa suurella alueella, suurin osa kuvista lienee ryhmä- ja yksittäiskuvia eri tilanteista. Kuvaukset tapahtuivat ulkosalla, koska hän ei käyttänyt magnesium-valaistusta, kuten myöhemmin ammattia jatkanut poikansa Atte. Kuvausmatkoille Lyyti sonnustautui huolellisesti keräten koneen, mustan kankaan ja muut tarvikkeet mukaan. Tultuaan hän sulkeutui pimeään huoneeseen, jossa paloi punainen valo, pitkäksi aikaa, varsinkin lastenlasten mielestä. Hautalan tuvan seinän hirressä peitettynä on edelleenkin ohjeet ja tarkat määrät valokuvien valmistamisessa käytetyistä aineista. Atte Mäkinen, edellisen poika, joka jatkoi äitinsä kuvaustyötä alkuun äitinsä välineillä, mutta myöhemmin hankki käyttöönsä suuremman kameran. Lopetettuaan toimintansa hän möi valokuvausvälineensä Keuruun kirkolla sittemmin pitkään toimineelle valokuvaaja Matti Tuomiselle. Atte Mäkisen vaimo oli omaa sukua Järvinen, multialaisen Pesämäen talon pojan ja Poskijärven talon tyttären Effian tytär. Myytyään Poskijärven Kalikasta tulleelle perheelle, Effian vanhemmat asuivat Piippalassa. Atte Mäkinen oli monitaitoinen mies, hän toimi kylän lasinleikkaajana, teki perheelle huonekalut, saavit ja muut puiset tarve-esineet. Sen lisäksi hän oli pelimanni, joka ensimmäisen kaksirivisensä kotiin tuotuaan sai äidiltään kuulla, mitä se siinä rommuuttaa, opettele soittamaan kunnolla. Ehkäpä Lyydian teki mieli samalla arvostella kappaleiden valintaakin, ainahan nuoret soittavat liian uudenaikaista vanhemmille korville. Vaimonsa kuoltua Atte Mäkinen jätti soittamisen pitkäksi aikaa, kunnes sitten kansanpelimannien uuden tulemisen mukana innostui uudelleen. Hautalan talon ja väen asioista on paljon kirjoitettu Kalettoman kylähistoriikissa. Lahnas-Matti Ruorasista päin kävi myöskin kuvaamassa. Sakari Kinkamo Kalettomalta kuvasi myöskin alueellamme. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Valokuvaajat Subject The topic of the resource Asunta (Keuruu) valokuvaajat kylät Mäkinen, Lyydia Mäkinen, Atte 1900-luku muistot muistelu kansansoittajat Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Tekstissä kerrotaan kylävalokuvaaja Lyydia Mäkisestä ja hänen pojastaan Atte Mäkisestä. Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Äänitteitä ja elävää kuvaa muualla verkossa Description An account of the resource Kuvailtuja linkkejä muissa verkkopalveluissa julkaistuihin Keuruuta käsitteleviin ääni- ja videotallenteisiin. Kokoelmaan kerätään vain aineistoa, joka on kaikille avointa ja verkossa pysyvästi. Website A resource comprising of a web page or web pages and all related assets ( such as images, sound and video files, etc. ). Local URL The URL of the local directory containing all assets of the website https://kavi.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_159520 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource <h2>Finlandia-katsaus 238</h2> Subject The topic of the resource kirjapainot harjannostajaiset Description An account of the resource Vuonna 1954 kuvattu katsaus maahamme. Esillä muun muassa presidentin puolison vierailu Kuopiossa, Savon Lastenlinnan ja joulumerkkikodin vihkiäiset, evankelistan saarna, Otavan uudisrakennuksen harjannostajaiset, pontikkatehdas, laivastovierailu ja musiikkijuhlat. Kesto 8:10 min. Creator An entity primarily responsible for making the resource Lewing, Harry Haapanen, Yrjö Ekholm, Topi Haapanen, Yrjö Aaltonen, Yrjö Heino, Niilo Laaksonen, Mauri Source A related resource from which the described resource is derived Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Suomi-Filmi Oy Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Äänitteitä ja elävää kuvaa muualla verkossa Description An account of the resource Kuvailtuja linkkejä muissa verkkopalveluissa julkaistuihin Keuruuta käsitteleviin ääni- ja videotallenteisiin. Kokoelmaan kerätään vain aineistoa, joka on kaikille avointa ja verkossa pysyvästi. Website A resource comprising of a web page or web pages and all related assets ( such as images, sound and video files, etc. ). Local URL The URL of the local directory containing all assets of the website https://kavi.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_160195 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Finlandia-katsaus 232 Subject The topic of the resource kirjapainot rakennustyömaat rakennusliikkeet sukeltajat Description An account of the resource Vuonna 1954 valmistunut katsaus maamme arkeen ja juhlaan. Esillä muun muassa avantouintiseuran näytös, hiihtokeskuksen maisemia, Metsäviikon juhlakokous, grafiikan näyttely, diakonissavihkimys ja Otavan kirjapainon rakennustyömaa. Kesto 7:07 min. Creator An entity primarily responsible for making the resource Ekholm, Topi Lewing, Harry Aaltonen, Yrjö Leskinen, Erkki Heino, Niilo Hämäläinen, Jaakko Haapanen, Yrjö Source A related resource from which the described resource is derived Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Suomi-Filmi Oy Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Äänitteitä ja elävää kuvaa muualla verkossa Description An account of the resource Kuvailtuja linkkejä muissa verkkopalveluissa julkaistuihin Keuruuta käsitteleviin ääni- ja videotallenteisiin. Kokoelmaan kerätään vain aineistoa, joka on kaikille avointa ja verkossa pysyvästi. Website A resource comprising of a web page or web pages and all related assets ( such as images, sound and video files, etc. ). Local URL The URL of the local directory containing all assets of the website <a href="https://kavi.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1034744">Talvisota-elokuvan kuvaukset Keuruulla | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Elonet (finna.fi)</a> Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Talvisota-elokuvan kuvaukset Keuruulla Dokumenttiohjelma Talvisota-elokuvan kuvauksista Keuruulla Subject The topic of the resource talvisota sotaelokuvat maanpuolustus sotilaat vapaaehtoiset Description An account of the resource Riihon kylällä talvella 1988-1989 filmatun Talvisota-elokuvan kuvauksia Keuruulla ja tekijöiden haastatteluita. Kesto 46:44 min. Creator An entity primarily responsible for making the resource Mujo, Teuvo Mäkinen, Asko Virtanen, Reijo Halttunen, Juhani Source A related resource from which the described resource is derived Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Keuruun kaupunki Is Referenced By A related resource that references, cites, or otherwise points to the described resource. https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota_(elokuva) Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Äänitteitä ja elävää kuvaa muualla verkossa Description An account of the resource Kuvailtuja linkkejä muissa verkkopalveluissa julkaistuihin Keuruuta käsitteleviin ääni- ja videotallenteisiin. Kokoelmaan kerätään vain aineistoa, joka on kaikille avointa ja verkossa pysyvästi. Website A resource comprising of a web page or web pages and all related assets ( such as images, sound and video files, etc. ). Local URL The URL of the local directory containing all assets of the website https://kavi.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1593946 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource <h2>Arkeologiset kaivaukset Keuruun Suojoella 1991</h2> Subject The topic of the resource arkeologia kaivaukset Description An account of the resource Dokumenttielokuva vuonna 1991 Keuruun Suojoella tehdyistä arkeologisista kaivauksista. Museologian professori Janne Vilkuna esittelee Suojoen kaivausten tuloksia vuonna 2016 Keski-Suomen museossa kuvatussa jaksossa. Kesto 31:13 min. Creator An entity primarily responsible for making the resource Mujo, Teuvo Source A related resource from which the described resource is derived Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Suur-Keuruu Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Äänitteitä ja elävää kuvaa muualla verkossa Description An account of the resource Kuvailtuja linkkejä muissa verkkopalveluissa julkaistuihin Keuruuta käsitteleviin ääni- ja videotallenteisiin. Kokoelmaan kerätään vain aineistoa, joka on kaikille avointa ja verkossa pysyvästi. Website A resource comprising of a web page or web pages and all related assets ( such as images, sound and video files, etc. ). Local URL The URL of the local directory containing all assets of the website https://kavi.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1593948 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource <h2>Kalettoman konepäivä 17.9.2016</h2> Subject The topic of the resource maatalous maatalouskoneet maansiirtokoneet kädentaidot käsityöt tuohityöt kehruu vanhat autot päreet moottorityökoneet moottorit harmonikansoittajat junanvaunut Description An account of the resource Dokumentti kertoo Keuruun Kalettomalla vuonna 2016 järjestetystä konepäivästä, jossa oli esillä vanhoja maatalous- ja maansiirtokoneita sekä kädentaitoja. Kesto 23:58 min. Creator An entity primarily responsible for making the resource Mujo, Teuvo Source A related resource from which the described resource is derived Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Suur-Keuruu Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Äänitteitä ja elävää kuvaa muualla verkossa Description An account of the resource Kuvailtuja linkkejä muissa verkkopalveluissa julkaistuihin Keuruuta käsitteleviin ääni- ja videotallenteisiin. Kokoelmaan kerätään vain aineistoa, joka on kaikille avointa ja verkossa pysyvästi. Website A resource comprising of a web page or web pages and all related assets ( such as images, sound and video files, etc. ). Local URL The URL of the local directory containing all assets of the website https://kavi.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_165877 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource <h2>Finlandia-katsaus 426</h2> Subject The topic of the resource kirkkorakennukset vaivaisukot hautausmaat kotiseutumuseot Description An account of the resource Vuonna 1959 valmistunut filmi, jossa luodaan monipuolinen ajankuva yhteiskunnasta. Esillä muun muassa kansanedustajien vierailu Neuvostoliitossa, Keuruun nähtävyyksiä, kotkalaisen Vilkkaan linja-autoliikkeen 25-vuotisjuhlallisuuksia, Fordin elojuhlat Salossa, kauko-ohjattava traktori, Uunisaaren uimapromootio ja palomiesten uinnit Uimastadionilla. Keuruu kohdassa 2:11 min. Kesto 7:03. Creator An entity primarily responsible for making the resource Uusitalo, Kari Pyykkö, Allan Lås, Reijo Kolhonen, Väinö Aaltonen, Yrjö Silvennoinen, Martti Palmroth, Reino Source A related resource from which the described resource is derived Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Suomi-Filmi Oy Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1950-luku Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Äänitteitä ja elävää kuvaa muualla verkossa Description An account of the resource Kuvailtuja linkkejä muissa verkkopalveluissa julkaistuihin Keuruuta käsitteleviin ääni- ja videotallenteisiin. Kokoelmaan kerätään vain aineistoa, joka on kaikille avointa ja verkossa pysyvästi. Website A resource comprising of a web page or web pages and all related assets ( such as images, sound and video files, etc. ). Local URL The URL of the local directory containing all assets of the website https://kavi.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_158889 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource <h2>Keski-Suomi kutsuu</h2> Subject The topic of the resource sisävesiliikenne laivamatkailu hotellit ravintolat tehtaat osuusliikkeet rautatiet matkailu Description An account of the resource Vuonna 1945 valmistunut dokumentti, jossa esillä sisävesilaivamatka Keski-Suomessa maakunnan esittelyn näkökulmasta kuvattuna. Kohteina muun muassa vanha kirkko, Orionin tehtaat ja Keski-Suomen Osuusliikkeen hotelli. Keuruu kohdassa 8:40. Kesto 10:57. Creator An entity primarily responsible for making the resource Pänkäläinen, Antti Kumpulainen, Unto Lavola, Kalevi Creutz, Carl-Erik Source A related resource from which the described resource is derived Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1940-luku Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Finlandia Kuva Oy Keski-Suomen Matkailijayhdistys ry Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen tärkeimpiä yrityksiä oli 1920- ja 1930-luvulla Suomen Rautauunitehdas oy Kaijankoskella. Yrityksen peltikuoriset saunankiukaat olivat maankuuluja. Yritys valmisti uuneja myös kanaloihin, sikaloihin ja viljankuivureihin. Konepajalla korjattiin myös autoja ja tehtiin maantielumiauroja. Yrityksen perusti Kustaa Lindell (1872–1949, vuodesta 1935 Lausamo). Hän oli maanviljelijän poika Orivedeltä, mutta koki tekniikan omaksi alakseen ja sai alalle koulutusta Pohjanmaalla. Lindell ja hänen vaimonsa Emma os. Lauttajärvi (1879–1951) sekä lapset saapuivat Haapamäelle 1911. He asuivat ja pitivät pajaa aluksi Vuorelassa Verstaanmäellä. Lindell osti ratamestari Fr. Terholta patentin peltikuoristen kiukaiden valmistamiseen ja Suomen Rautauunitehdas sai syntynsä. Ennen Haapamäelle asettumistaan Lindell oli hankkinut kokemusta metallialan yrittäjänä Tampereella. Hänen yrityksensä Tampereen Metallivalimo korjasi, valmisti ja valoi monenlaisia metalliosia ja tarvikkeita. Yritys toimi myöhemmin Hirsilässä Orivedellä. Syyskuussa 1915 Kustaa Lindell osti Kaijankosken torpan Eemeli Haapamäeltä. Koskella oli aiemmin ollut Aimon mylly. Vedestä saatiin tehtaalle sähkövoimaa. Vähitellen Kaijankoskelle rakennettiin asuintalo talousrakennuksineen, verstas ja sähkölaitos. Emman osaavissa käsissä piha ja puutarha kukoistivat. Kasvavalle perheelle saatiin ruokaa tilan antimista. Suomen Rautauunitehtaan kulta-aikana kesällä 1924 tehtaan kiuas lämmitti Pariisin Olympialaisissa olympiakylässä suomalaisten rakennuttamaa urheilijoiden saunaa. Kiukaita valmistettiin tehtaan toiminta-aikana yli 20 000 ja niitä vietiin aina Amerikan mantereelle saakka. Perhe oli iso, kolme tyttöä ja 10 poikaa, yhteensä 13 lasta: Nuorin lapsista, Vesa, syntyi vuonna 1929 Emman ollessa 50-vuotias. Pojat kouluttautuivat ja työllistyivät tekniikan alalle. Lausamolainen tarkkuus oli periytyvä ominaisuus. Se näkyi tarkkana ja luotettavana työnjälkenä. Tarkkuus on valttia myös ammunnassa. Veljesten ampumaharrastus saikin valtakunnallisesti huomiota. Haapamäen Suojeluskunnan kasvateista varsinkin Tarmo Lausamo niitti menestystä ammuntakilpailuissa kansainvälisesti. Veljeksistä Väinö suunnitteli ampuradoille taululaitteita ja olihan Kaijankoskella oma ampumaratakin. Sota-aika toi surua Lausamon perheelle. Vanhin poika Sulo Estelä katosi sodassa. Hänet siunattiin 10.8.1941 Haapamäen sankarihautausmaahan. Samalla kertaa haudan lepoon laskettiin myös pojista Juha Olavi, joka menehtyi auto-onnettomuudessa Jyväskylässä. Kustaa Lausamon kuoleman jälkeen Suomen Rautauunitehtaan toiminta lakkasi. Tila myytiin. Päärakennus tuhoutui tulipalossa syyskuussa 1965. Tänä päivänä Kaijankosken tehdasmiljööstä ei ole juuri mitään jäljellä. Saunankiukaiden maine kuitenkin elää vielä. Haapamäen hautausmaan portit muistuttavat tänä päivänä Suomen Rautauunitehtaan metallinkäsittelytaidoista. Kysymyksiä keskustelun tueksi: 1. Missä Haapamäellä tehdas sijaitsi aluksi? Mihin tehdas muutti? 2. Millainen oli Kustaa Lausamon perhe? 3. Mitä perheen pojat harrastivat? 4. Miten Pariisin Olympialaiset liittyvät rautauunitehtaaseen? 5. Miksi rautauunitehtaan toiminta päättyi? Mitä tehtaalle tapahtui? Lähteet: Vaissi, Ilmari 1987: Haapamäki 100 vuotta. Keuruu: Keurusprint Oy. Aamulehti, 27.01.1932, nro 26, s. 4. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1720677/articles/81534435?page=4 Keski-Suomen suojeluskuntalainen, 01.04.1937, nro 4, s. 11. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/998283/articles/81534283?page=11 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Suomen Rautauunitehdas Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) kiukaat pienteollisuus yritykset 1900-luku Lindell, Kustaa Lausamo, Kustaa metalliteollisuus Description An account of the resource Haapamäen muistelupiirissä muisteltiin ja selviteltiin Suomen Rautauunitehdasta ja Lausamon suvun vaiheita. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Suuremmilla maatiloilla työskenteli aikoinaan tilan oman väen lisäksi piikoja ja renkejä. Palvelusväki palkattiin kerran vuodessa tavallisesti jonain syyskuun alun sunnuntaina järjestetyillä niin sanotuilla pestuumarkkinoilla, joita pidettiin suurimmissa kirkonkylissä ja kaupungeissa. Pestuumarkkinoiden jälkeen rengit ja piiat olivat vielä entisessä palveluspaikassaan marraskuun alkuun saakka. Heille maksettiin palkka 1. marraskuuta ja sen jälkeen alkoi yhden tai kahden viikon mittainen vapaaviikko, joka oli palvelusväen ainut lomaviikko koko vuonna. Viikolla oli kansankielessä useita eri nimityksiä eri puolilla Suomea kuten römppäviikko, rukkasviikko, kekriviikko, väliviikko, jaka-aika tai kissaviikko. Palvelusväki itse saattoi kutsua sitä nimellä vapaa viikko, oma viikko, friiviikko tai riiviikko. Kissaviikko ajoittui kekrin eli köyrin aikaan, mutta sillä ei ollut kalenterissa kiinteää päivämäärää. Kekrin alkaminen riippui kunkin vuoden sääoloista ja vuodentulon määrästä. Loman viettoon olisi siten aikaa vasta, kun kiireellisimmät työt olivat taloissa tehty ja sato korjattu. Viikon aikana palvelijat saivat vielä halutessaan ruuan entisestä palvelustalostaan. Emäntien piti palkata tuolle viikolle niin sanottu kissaviikkopiika. Renkien työt soviteltiin mökinmiesten ja taksvärkkien avulla. Pyhäinpäivän lauantai-iltana, jolloin ”länget katkesivat” palvelusväen hartioilta, matkasi talosta eväsnyytteineen palvelusväki omille kotimökeilleen, sukulaisten tai hyväntahtoisten ihmisten luo vapaaviikkoaan viettämään. Palvelusväki teki tuona aikana omia töitään. Naiset kehräsivät ja kutoivat, renkimiehet kulkivat taloissa pyytelemässä pyhäinpäivän loppuja ruokia tai lähtivät metsään ”oravoimaan” eli ampumaan oravia myydäkseen oravannahkoja. Yksi tuo ajan kekrilaulu kuuluu näin: ” Ei aina kekri kestä, eikä aina tupia pestä. Ei aina röyky, eikä aina möyky, eikä aina viina pikarissa läiky.” Isäntäväen näet kuului varustaa palkollisensa hyvillä eväillä matkaan. Eväsnyyttiin saatettiin laittaa lampaanreittä, juustoa, hapanleipää, hiivaleipää, varituisia eli hieman imellytettyä perunaruislimppua, sianlihaa ja voita. Pihlajaveden Lapinperällä oli kissaviikon maanantaina tapana järjestää miesväen kesken ampumakilpailu. Tiistaina oli puolestaan iltamien aika, mutta eri kylien tansseja yhdistelemällä saattoi tanssimaan päästä joka ilta. Lomalta paluun päivän kunniaksi talo tarjosi yleensä koko väelle paremman ja runsaamman aterian. Samoin palkolliset saattoivat viettää vapaammin vielä viimeisen lomapäivänsä. Työsuhde alkoi marraskuun alkupuolella ja kesti vuoden siitä eteenpäin. Osan palkasta saattoi jo saada etukäteen niin sanottuna pestuurahana. Rahan lisäksi renkien palkkaan kuuluivat niin sanotut parseelit, joihin kuului villakankainen puku, kaksi paria saappaita, kaksi paria villasukkia, kaksi paitaa ja kaksi paria alushousuja. Piikojen parseeliin kuului puolestaan työ- ja kirkkokenkiä, villoja, pellavia tai hamppuja, kapan tai kahden ala pellavamaata omaa viljelystä varten ja leninkikangas. Se saattoi olla vaatimattomampi lampaanvillasta kudottu kangas tai sarssinen eli ohuesta silkki- tai puuvillaloimista ja villakuteista kudottu kangas. Vuotuisena rahapalkkana maksettiin rengeille noin 150–160 markkaa eli nykyrahassa (vuonna 2022) mitaten noin 900 euroa. Säästeliäät palkolliset eivät yleensä nostaneet tiliänsä vuoden aikana, vaan se saatiin vasta kissaviikolle lähdettäessä. Tuolloin saatettiin saada palkaksi myös paloviinaa. Piiatkin ottivat viinaa palkakseen - ei juodakseen, vaan vaihtaakseen sen rahaan. Piian rahapalkka kun oli puolet rengin palkasta. Kysymyksiä keskustelun tueksi: 1. Kuinka useasti palvelusväki palkattiin vuoden aikana? 2. Millä nimellä palvelusväen palkkaamisen markkinoita kutsuttiin? 3. Millainen loma palvelusväellä oli? Mitä silloin tehtiin? 4. Millaista palkkaa palkkaa palvelusväki sai? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kissaviikkoja ja parseeleita Subject The topic of the resource palvelusväki piiat rengit vuosiloma maatilat työsuhde 1800-luku Pihlajavesi (kunta) Description An account of the resource Artikkeli kertoo entisajan palvelusväestä maatiloilla ja siitä, miten toimittiin työsuhteen vaihtuessa syksyisin. Source A related resource from which the described resource is derived Lappi, Liisa (toim.) 1986. Varituisia ja hapankalaa. Keuruun maa- ja kotitalousseura. Keurusprint. Suur-Keuruun Sanomat. 2.11.1954, s. 3. Tenet (nimim.) Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Artikkeleita eri aiheista Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on artikkeleita erilaisista keuruulaiseen kulttuuriperintöön liittyvistä teemoista. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Mäntänkoski, eräkautiselta nimeltään Keurustaipaleenkoski tai Keurukoski, oli 1800-luvun alkupuolelle saakka kolmiuomainen virta, josta Keurusselän vedet virtasivat Kuoreveden Mäntänlahteen. Koski oli aina 1800-luvun alkupuolelle saakka tunnettu lohikoski, joka vastasi kooltaan Valkeakoskea ja Kyröskoskea. 1700-luvulla kosken rannoilla olikin useita talonpoikien myllyjä, joiden vesivoimaa he pyrkivät lisäämään tukkimalla kosken uloimmat haarat. Kiistaa koskioikeuksista puitiin usein käräjillä. Maamme asukasluvun lisääntyessä ja maanviljelyksen kehittyessä pyrittiin 1700- ja 1800-luvuilla eri puolilla maatamme hankkimaan lisää viljelysmaata järvien vedenpinnan laskuilla. Siihen oli kysyttävä lupa viranomaisilta. Syyskuussa vuonna 1820 Keisarillinen Koskenperkaus Johtokunta saikin kirjelmän Vaasan läänin kuvernööri Carl de Carnallilta. Hän välitti Keuruun asukkaiden toivomuksen, että Mäntän koski olisi valtion toimesta perattava. Näin Keurusselän pinta laskisi ja sen alavat, laajat ja soiset rannat saataisiin viljelysmaiksi. Lupa saatiin. Tavoitteena oli laskea järven pintaa 120–180 cm verran. Varsinainen Mäntänkosken perkaustyö tehtiin vuosina 1822–1825, jolloin louhittiin jonkin verran peruskalliotakin. Järven pintaa oli laskettava hitaasti, jottei alajuoksulla oleville maille Kuorevedellä koituisi tulvavahinkoja. Varsinaisina tulppina Keurusselän alajuoksulla sanottiin olevan Melaskoski ja Vilppulankoski. Vuonna 1823 perkaustyöt uhkasivat hidastua varojen puutteen vuoksi. Keuruun kirkkoherra Adolf Samuel Friden lähestyi tällöin Koskenperkaus Johtokuntaa ja pyysi pian jatkamaan aloitettua työtä. Mukana oli pitäjänkokouksen pöytäkirjanote, jossa perkaustyön tarpeellisuutta ja kiireellisyyttä käsiteltiin. Allekirjoittajina olivat kirkkoherran lisäksi pitäjän kuudennusmiehet eli seksmannit. Lisävaroja myönnettiinkin ja hanke pääsi jatkumaan menestyksekkäästi. Vuosien 1825–1827 tietojen mukaan työ oli saatu päätökseen ja Keurusselän vedenpinta oli laskenut 150 cm. Rantatöyräät ovat yhä tänä päivänä havaittavina merkkeinä muistuttamassa tuosta toimenpiteestä. 1820-luvun perkausten seurauksena sivu-uomat kuivuivat. Vuosisadan puolivälissä kosken itärannalle rakennettiin saha. Länsipuolelle valmistui vuonna 1869 puuhiomo, joka kasvoi vähitellen suureksi puunjalostuslaitokseksi ja imaisi kosken näkyvistä. Mäntänkosken pituus on 170 m ja korkeus 6 m. Nykyisin vedet kulkevat Mäntän paperitehtaan turbiinin kautta ja on valjastettu tehtaan voimalaitoskäyttöön. Keurusselän vedenpinnan taso on sidottu Kuoreveden pintaan. Järven pintaa säädellään Virtalankoskessa sijaitsevassa mittauspisteessä. Kuoreveden vedenpinnan taso ei saa nousta, joten Keurusselän vesialtaaseen kertyvät latvavedet jäävät järveen, kunnes Kuorevesi alkaa taas vetää. Vedenpinnan järjestelyillä pyritään vapauttamaan järven tulvanarat rantamaat kevättulvista samalla kun vedenjuoksu Mäntänkosken kautta vuoden ympäri tasaantuisi. Vain ylijuoksutuksen aikana osa vedestä menee suoraan padon yli alakanavaan, jolloin tehdas saa menetetystä vesivoimasta korvausta. Vastaavasti tehdas on velvoitettu maksamaan kalastuksenhoitomaksua korvauksena siitä, ettei kutukaloja pääse nousemaan koskesta Keurusselkään. Varat käytetään kalanpoikasten istutuksiin. Normaalisti Keurusselän pinta on 105,40 m merenpinnan yläpuolella (mpy). Tulvahuippuja on ollut muun muassa vuosina 1977, 1988 (106,83 mpy), 2018 (106,35 mpy) ja matalalla esimerkiksi vuosina 1909 ja 2018. Vedenpinnan säännöstely on puhuttanut sen vaikutuspiirissä olevia vuosikymmenistä ja vuosisadoista toiseen. Maataloustuottajajärjestö ja Keurusselän kalastusalue ovat olleet huolissaan tulvavesien haitoista sekä vesistön tilasta ja siten aika ajoin lähestyneet säännöstelystä päättäviä vetoomuksillaan. Järvenlasku on vaikuttanut vesijättömaiden muodostumiseen, joten Maanmittauslaitoksen toimesta on sittemmin suoritettu vesijättöalueiden lunastusmenettely. Asia on vaikuttanut myös rakentamismääräyksiin järven rannoilla. Vedenpinnan vaihtelut harmittavat Keurusselän satojen vapaa-ajan kiinteistöjen omistajia. Keväisin tulvavesi uhkaa rakennuksia ja loppukesällä laiturit saattavat jäädä kuivalle maalle. Kysymyksiä keskustelun tueksi: 1. Miten paljon Keurusselän pintaa oli tarkoitus laskea? Miksi pintaa haluttiin laskea? 2. Miksi järven pintaa piti laskea hitaasti? 3. Milloin järven pinnan lasku saatiin valmiiksi? Kuinka paljon pintaa laskettiin? 4. Miksi Keurusselän vedenpinnan vaihtelu on puhuttanut keuruulaisia? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusselän vedenpinnan säännöstely puheenaiheena vuosisadasta toiseen Subject The topic of the resource Keurusselkä järvenlasku Mänttä Mänttä-Vilppula vedenkorkeus voimalat maatalousjärjestöt kalatalousalueet Description An account of the resource Artikkelissa kerrotaan Keurusselkä-järven vedenpinnan säännöstelyn syistä eri aikakausina Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Source A related resource from which the described resource is derived Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 2014. Osayleiskaava, Arkeologisen inventoinnin täydentäminen. Mänttä-Vilppulan kaupunki. Leikola, Erkki 1968: Mänttän kosken perkaus ja Keurusselän pinnanlasku. Artikkeli Suur-Keuruun sanomat 14.5. Lintula, Paavo 2023. Puhelinhaastattelu 23.2. https://keuruunveraja.fi/files/original/7ff7334cab377918342de4424da47c6b.png a8d38b6660d3f813cdc07f25afcfde1d Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sahanomistaja Emil Granfelt Description An account of the resource Nuoruuden kuva sahanomistaja Emil Granfeltista Creator An entity primarily responsible for making the resource Kuvaaja tuntematon Source A related resource from which the described resource is derived Martinniemen saha 75 vuotta — Martinniemen Saha 1905–1980, Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy, Joensuu, 1981. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1900-luvun alku https://keuruunveraja.fi/files/original/fe52f540c3fc6dadb2b16e0d5ddd3b72.png b2c32d0eaf2f60d5a7c25ae36aaf0152 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Martinniemen saha Haukiputaan Martinniemessä 1905 Subject The topic of the resource sahalaitokset Haukipudas Oulu -- Martinniemi Description An account of the resource Martinniemen saha valmistuttuaan vuonna 1905 Creator An entity primarily responsible for making the resource W. Dufva Source A related resource from which the described resource is derived Martinniemen saha 75 vuotta — Martinniemen Saha 1905–1980, Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy, Joensuu, 1981. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1900-luvun alku https://keuruunveraja.fi/files/original/9e96fd0746b6bb8374e4fe26bc8e3902.png daecaa244c171e94b66553ab5407fe05 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Isännöitsijän asunto Oulun Martinniemessä Subject The topic of the resource hirsirakennukset työsuhdeasunnot Haukipudas Oulu -- Martinniemi Description An account of the resource 1905 tai 1906 valmistunut sahalaitoksen isännöitsijän hirsinen asuinrakennus, jossa toimii nykyään ruokapalveluyritys Martinhovi. Source A related resource from which the described resource is derived Martinniemen saha 75 vuotta — Martinniemen Saha 1905–1980, Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy, Joensuu, 1981. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1900-luvun alku Creator An entity primarily responsible for making the resource W. Dufva https://keuruunveraja.fi/files/original/072613383e01d4896c3d62cfce960678.png 1ef7d8872c8f40cd66cf68d31f7f1df5 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sisäkuva Martinniemen sahasta Subject The topic of the resource sahalaitokset Haukipudas Oulu -- Martinniemi Description An account of the resource Kuvassa näkyy sahalaitoksen kaksi raamisahaa ja henkilökuntaa. Creator An entity primarily responsible for making the resource W. Dufva Source A related resource from which the described resource is derived Martinniemen saha 75 vuotta — Martinniemen Saha 1905–1980, Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy, Joensuu, 1981. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1900-luvun alku Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Asunnan saha siirtyi Haukiputaan Martinniemeen Keuruun asemapäällikkö ja sahanomistaja Emil Edvard Granfelt (1857–1926) oli syntyisin Hausjärveltä, Ryttylän kartanon aatelisperheestä. Granfeltin lapsuusvuosina rakennettiin seudulle Helsingin-Hämeenlinnan rautatie, mikä lienee osaltaan johtanut kiinnostukseen ja ajautumiseen rautateitten palvelukseen. Veljiltään hän sai puolestaan vaikutteita sahateollisuudesta. Tuohon aikaan ei myöskään ollut harvinaista, että rautatievirkamiehet toimivat oman työnsä ohella muun muassa puutavaran hankkijoina. Niinpä Keuruulle asemapäälliköksi tullut Emil Granfelt perusti ensin Keuruun kirkonkylään ja sitten vuonna 1898 Asunnalle sahalaitoksen. Se sijaitsi Kolojärven ranta-alueella, Rajalan rannassa, nykyisessä Tiilikaisen rannassa. Yhtenä syynä sahan perustamiseen lienee ollut edellisvuonna seudulla riehunut voimakas myrsky, joka kaatoi suurelta alalta tukkipuuta. Suomen teollisuuskalenterin maininnan mukaan sahan voimanlähteenä oli 20 hevosvoiman lokomobiili. Sahan hoitajaksi Asunnalle Granfelt pyysi kotitilansa alustalaisen pojan, Adolf Koiviston. Ajat kuitenkin muuttuivat. Sahatukkien saanti vaikeutui ja metsien pelättiin loppuvan. Sahan lopetettua toimintansa Keuruulla Granfeltien perhe käytti Asunnan paikkaa kesäasuntonaan. Sahanhoitaja Koivisto laitettiin etsimään Asunnan höyrysahalle uusi paikka. Tiedusteluja tehtiin muun muassa Iijoen suulle Pensaskarin saarelle Ykspensaaseen ja Louttiin. Maakaupat eivät kuitenkaan onnistuneet kilpailevan sahanomistajan omistaessa maa-alueita suunnitellulla maakappaleella. Uusi paikka sahalle löytyi lopulta laivasataman läheltä, Haukiputaan Martinniemestä, jota Granfelt pitikin parempana vaihtoehtona. Sahan siirtäminen Keuruulta vaati mittavia valmisteluja. Tie oli raivattava metsään, puhelinpylväät asennettava sekä rautateitse kuljetetut sahan raamit ja muut koneet ja laitteet siirrettävä raivattua uraa myöten Martinniemeen. Vuonna 1905 toimintansa aloittanut saha oli aiempaa suurempi. Sahan käyttövoimana oli 40 hevosvoiman höyrykone. Sahalaitoksella oli kaksi raamia, sirkkeli, päre- ja kimpikoneet sekä sähkökone. Työntekijöitä oli sahalla sen aloittaessa 56 henkeä. Martinniemestä muodostui myöhemmin tuhansien ihmisten yhteisö. Granfeltin saha toimi Haukiputaalla vuoteen 1980 saakka. Alue kuuluu nykyisin Oulun kaupunkiin ja sijaitsee noin 30 km Oulusta pohjoiseen päin. ”Disponentin” eli isännöitsijän jugend-tyylinen kartano tunnetaan Martinhovina, jossa toimii nykyään juhlapalveluyritys. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Asunnan saha siirtyi Haukiputaan Martinniemeen Subject The topic of the resource sahalaitokset Keuruu -- Asunta yritykset Haukipudas Oulu -- Martinniemi rautatievirkamiehet Description An account of the resource Artikkelissa kerrotaan Asunnan kylällä sijainneesta sahalaitoksesta, sen yrittäjästä ja sahalaitoksen siirtymisestä Oulun Haukiputaalle. Creator An entity primarily responsible for making the resource Könönen, Terho Source A related resource from which the described resource is derived Martinniemen saha 75 vuotta — Martinniemen Saha 1905–1980, Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy, Joensuu, 1981. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1800-1900 -lukujen vaihde Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiiri 1989-1991 Is Referenced By A related resource that references, cites, or otherwise points to the described resource. https://areena.yle.fi/1-50104885 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Postin kanto kotiin aloitettiin vuonna 1938. Aluksi Haapamäellä oli kaksi kantopiiriä, ja lopulta 1960-luvulla neljä. Varsinaisia osoitteita ei ollut, vaan osoitteeksi riitti saajan nimi, kantopiirin numero ja Haapamäki. Kantopiiri 1 käsitti pääkaupat eli keskustan ja Pihlajapuron alueen. Kantopiiri 2 oli Poliisi asemalta Hakatien alkuun. Kantopiiriin 3 kuului radan länsipuoli sahalle saakka. Kantopiiriä 4 olivat Kumpulampi ja Haaramäki. Postinumerot tulivat käyttöön 1970-luvun alkuvuosina. Keskustan alueen teitä oli nimetty jo 1940-luvulta lähtien. Paikannimitoimikunta tarkisti ja uudisti kaavanimistöä vuosina 1976 - 1985. Myös Haapamäen jaosto antoi nimistöehdotuksista lausuntonsa. Kadunnimissä onkin esillä Haapamäen historia ja henkilöt. Haapamäellä oli enimmillään kolmisenkymmentä postilaista virkamiehistä maalaiskirjeenkantajiin. Väkeä koulutettiin moninaisiin postialan tehtäviin. 1940-luvun lopussa postimies koulutettiin Helsingissä Postitalossa kolme kuukautta kestäneellä kurssilla. Loppukokeena kuulusteltiin Turisti-oppaasta asemat. Näihin aikoihin posti jaettiin Haapamäellä aamulla ja illalla junien tuotua sanomalehtiä eri puolelta Suomea. Työ sujui niin, että postien jakajana oltiin kaksi kuukautta ja loppuvuosi postien vaihdossa asemalla. Neljän radan risteysasema Haapamäki ei kultakautenaan nukkunut koskaan. Junia ja postia liikkui yölläkin, ja ratapiha oli aina valaistu. Niinpä asemalla postityö oli vuorotyötä. Työtä tehtiin kahdessa vuorossa, aamussa oli kahdeksan työntekijää, samoin yövuorossa. Kun juna pysähtyi asemalle, alettiin purkaa postivaunua. Jos postia oli paljon, lähtevän postin pakkaamisessa vaunuun saattoi tulla kiire. Osa junanlähettäjistä saattoi odottaa hetken, vaikka junan olisi pitänyt kellon mukaan jo lähteä, ja pyytää postimiehiä hoitamaan työnsä nopeasti loppuun. Usein juna lähti, kun kello löi. Kerran postimies jäikin vaunun kyytiin, mutta onneksi pääsi pois kyydistä, kun sopiva paluujuna oli löydetty. Asemalla oli keskivaihteella raiteilla varastovaunu, jossa postinvaihtoa tehtiin. Myöhemmin rakennettiin rata-alueelle parakki. Postia kuljetettiin moottoroidulla laiturivaunulla vaunusta toiseen. Joskus vaunua tarvittiin muihinkin kuljetuksiin. Poliisiasema oli lähellä rautatieasemaa, ja joskus poliisit tarvitsivat kyydin junaan sammuneen kuljettamiseen putkaan. Rataverkossa liikkuvissa postivaunussa oli oma henkilökuntansa, jotka muun muassa lajittelivat postin matkan aikana. Postivaunussa oli myös postiluukku, jonne kirjeen saattoi pudottaa. Näin kirje saattoi olla nopeastikin perillä postivaunun reitillä olevalle asemalla. Posti kulki muissakin vaunuissa kuin postivaunuissa. Mustat vaunut olivat tavallisia tavaravaunuja. Mustiksi vaunuiksi niitä kutsuttiin, koska niissä ei ollut lämmitystä eikä valoja, vaan postinvaihtotyö tehtiin Tilley-lampun valossa. Myöhemmin myös postiautot kuljettivat niin postia kuin matkustajiakin. Toiminnassa oli kolme linjaa: Poriin, Vimpeliin ja Kokkolaan. Viimeksi mainittu aloitti toimintansa vuonna 1956. Postiautot kulkivat monesti huonoilla, pienillä tieosuuksilla. Kuljettajien olikin syytä olla taitavia automiehiä, jotta selvisivät reiteillä ja posti pääsi perille. Vaikka postityö Haapamäen vilkkaalla asemalla oli raskasta, osasivat postimiehet juhliakin. Postimiehet järjestivät karnevaalit syksyllä pyhäinpäivän aikoihin ja keväällä pääsiäisen tuntumassa. Postin karnevaalit olivat odotettu tapahtuma Haapamäen Suojalla. Siellä tanssittiin ja osana ohjelmassa oli naamiaisten järjestäminen. Pääsylippuja myytiin paljon, eikä kaikki halukkaat aina edes mahtuneet mukaan. Muun muassa tansseista saaduilla rahoilla postilaiset ostivat virkistymispaikakseen Papinsaaren huviloineen Pihlaisselältä. Saarta onkin siitä asti kutsuttu Postisaareksi, vaikka se ei enää postilaisten omistuksessa olekaan. Lähteet: Rainio, Jussi 1985: Keuruun rakennuskaavat ja kaavanimistö. Julkaisussa Karhunsoutaja IV, s. 71 – 98. Keurusselän Seura Ry:n kotiseutujulkaisu. Keuruu: Keurusprint. Vaissi, Ilmari 1987, Haapamäki 100 vuotta. Keuruu: Keurusprint. Kysymyksiä keskustelun tueksi. 1. Tekstissä puhutaan kantopiireistä ja postinumeroista. Ennen osattiin paljon numeroita ulkoa. Osaatko vielä joitain ulkoa? 2. Millaisen kuvan tarina antaa postimiesten työstä? 3. Tekstissä sanotaan, että ”Haapamäki en nukkunut koskaan”. Mitä se tarkoittaa? 4. Mitä tarkoittaa ”postilinja”? 5. Mitä kerrotaan postimiesten vapaa-ajasta? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Postilaisena Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) posti postinjakajat postiautot rautatieasemat muistelu kokemuskerronta muistot Description An account of the resource Haapamäen muistelupiirin tarinoista koottu teksti kertoo postilaisten työstä Haapamäen vilkkaalla risteysasemalla. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Postin kulku nopeutui, kun rautatie saapui Haapamäelle 1883. Hevoskyydillä kulkenut posti alkoi liikkua rautakiskoilla. Aluksi Haapamäen posti oli nimeltään Postiasema Keuru, aseman nimen mukaan. Vuonna 1894 nimi oli I luokan postitoimisto Keuruun asema. Jyväskylän radan rakentamisen myötä aseman nimeksi tuli Haapamäki, ja 1.1.1897 otettiin käyttöön Ensimmäisen luokan postitoimisto Haapamäki. Seuraava nimimuutos tulikin vasta vuonna 1947, kun nimeksi tuli Posti- ja lennätintoimisto Haapamäki. Pian nimeä taas muutettiin ja se oli Posti ja lennätinkonttori Haapamäki. Postikonttorin hoidosta vastasi aluksi asemapäällikkö. Käytännössä hoitaja oli asemapäällikön vaimo tai muu naispuoleinen perheenjäsen. Kun junat oli passattu, väki meni aseman sisälle käytävän päässä sijaitsevalle postiluukulle, josta posti jaettiin. Pitkää käytävää kutsuttiin koritooniksi. Joskus postia joutui jonottamaan pitkäänkin. Mutta samallahan siinä odotellessa tavattiin tuttuja ja vaihdettiin myös muut kuulumiset. Posti toimi Haapamäen asemarakennuksessa vuoteen 1946. Sitten pystytettiin varsinainen ensimmäinen postitalo, aseman mäen päälle, rautatieaseman viereen. Rakennuksen hirret olivat peräisin luovutetusta Karjalasta postirakennuksesta. Myös kalusteista osa oli Elisenvaaran entisestä postista. Rakennuksen yläkerrassa oli postinhoitajan työsuhdeasunto. Samalla alkoi postin toiminta VR:stä riippumatta. Postin asiakaspalvelutilat pankkitoimintoineen siirtyivät Haapamäen keskustaan Mäki-Matin kiinteistöön E-liikkeen entisen lihaosaston tiloihin 1.3.1974. Entisessä postitalossa säilyivät postimiesten työtilat. Posti toimi Mäki-Matin kiinteistössä siihen saakka, kunnes toiminnot siirtyivät Salen tiloihin. Postin muuttaminen pois rautieaseman läheltä liikekeskustaan herätti vastustusta. Koettiin, että postin oikea paikka olisi ollut rautatieaseman luona. Uudet asiakaspalvelutilat kuitenkin osoittautuivat pian viihtyisiksi ja toimiviksi. Haapamäen alkuperäinen postitalo paloi korjauskelvottomaksi 31.12.1986 aamupäivällä. Tiloissa toimi alakerrassa karkkitehdas ja yläkerta oli asuinkäytössä. Yläkerrassa nukkuneet lapset pelastettiin täpärästi tulipalosta, mutta perheen omaisuus menetettiin. Samoin karkkitehtaanirtaimiston vahingot olivat huomattavat. Palossa tuhoutui mm. 1000 kg sokeria. Postitalo purettiin myöhemmin. Lähteet: Suur-Keuruun sanomat 2.3.1974, Suur Keuruu 2.1.1987. Vaissi, Ilmari 1987, Haapamäki 100 vuotta. Keurusprint oy. Kysymyksiä keskustelun tueksi. 1. Oletko käynyt koskaan oikeassa postissa, mitä siellä voi tehdä? 2. Minkälaista postia olet saanut ennen vanhaan ja nykyisin? 3. Haapamäen postilla on ollut monenlaisia nimiä. Millaisia? 4. Missä posti on sijainnut Haapamäellä? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Postin toimintaa Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) posti rakennukset käyttötarkoituksen mukaan postipalvelut muistelu kokemuskerronta muistot Description An account of the resource Haapamäen muistelupiirin tarinoiden pohjalta kootussa tekstissä käydään läpi postin toimintaa ja postin toimirakennuksia Haapamäellä 1880-luvulta 1980-luvulle. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Mistä on kyse? Tähän kenttään artikkelin teksti jäsennettynä tarpeen mukaan. Keuruulle saatiin keisarillisen senaatin suostumuksella ensimmäinen postitoimitus Keuru kk 1.9.1878. Postiliikenteen saamista oli voimakkaasti ajamassa patruuna G.A.Serlachius, sillä hän oli 1870-luvulla alkanut ajaa postin perustamista Mänttään. Keuruun kuntakokouksessa se ei saanut kannatusta ennen kuin esitettiin postitoimiston perustamista Keuruun kirkonkylälle. Tätä ennen postia kuljettivat lukkarit ja 1850-luvulla kestikievari Samuli Hoskari ja talolliset. Ns. kihlakunnan postia kuljettivat ainakin Kaarlo Lankkua, Hermanni Kortemäki ja Heikki Honkamäki. Ensimmäisen postitoimiston hoitajaksi palkattiin Angelika Bergroth. Postin paikka oli Lehtiniemen pappilassa, sillä Bergrothin isä, Frans Bergroth, toimi Keuruulla rovastina. Posti saavutti vastaanottajansa siten, että kirkossa kuulutettiin, kelle sitä on saapunut. Jos vastaanottajaa ei kuitenkaan kirkossa ollut, hän joutui hakemaan postinsa myöhemmin pappilasta. Tämän jälkeen postitoimisto sijaitsi suntio Uskalilta vuokratuissa kahdessa huoneessa sekä vuosina 1896-1916 kauppias Valkolan talossa. Tuolloin postinhoitajana toimi Amanda Kepplerus. Posti oli vuokralaisena 40 vuotta Keppleruksen rakennuttamassa talossa, vuoteen 1946 saakka. Tämä rakennus sijaitsi rautatien ja vanhan kirkon välillä. Vuosina 1916-1927 postia hoiti viipurilainen neiti Edla Bergman. Häntä kuvataan tarmokkaaksi ja huumorintajuiseksi, josta pidettiin. Toisaalta kerrotaan hänen säilyttäneen revolveria postirosvoja vastaan. Keuruun posti on yli 140-vuotias. Sen historia on kulkenut yhden henkilön hoitamasta postitoimistosta yli sadan hengen yhteisöksi pienentyäkseen jälleen. Postitoimipaikkoja oli vuosina 1878 - 1985 yli kaksikymmentä, kun niitä vuonna 2022 on kaksi: Keuruulla kirjakaupan yhteydessä ja Haapamäellä Salen palveluiden ohessa. Lähteitä: Suur-Keuruun sanomat 31.8.1978. ”Keuruun postin historiaa 100 vuoden ajalta” Korpirastaan kotikylä Jukojärvi toim. Liisa Lappi, Jukojärven kylätoimikunta. Gummerus: 1999. Text Any textual data included in the document Keuruulle saatiin keisarillisen senaatin suostumuksella ensimmäinen postitoimitus Keuru kk 1.9.1878. Postiliikenteen saamista oli voimakkaasti ajamassa patruuna G.A.Serlachius, sillä hän oli 1870-luvulla alkanut ajaa postin perustamista Mänttään. Keuruun kuntakokouksessa se ei saanut kannatusta ennen kuin esitettiin postitoimiston perustamista Keuruun kirkonkylälle. Tätä ennen postia kuljettivat lukkarit ja 1850-luvulla kestikievari Samuli Hoskari ja talolliset. Ns. kihlakunnan postia kuljettivat ainakin Kaarlo Lankkua, Hermanni Kortemäki ja Heikki Honkamäki. Ensimmäisen postitoimiston hoitajaksi palkattiin Angelika Bergroth. Postin paikka oli Lehtiniemen pappilassa, sillä Bergrothin isä, Frans Bergroth, toimi Keuruulla rovastina. Posti saavutti vastaanottajansa siten, että kirkossa kuulutettiin, kelle sitä on saapunut. Jos vastaanottajaa ei kuitenkaan kirkossa ollut, hän joutui hakemaan postinsa myöhemmin pappilasta. Tämän jälkeen postitoimisto sijaitsi suntio Uskalilta vuokratuissa kahdessa huoneessa sekä vuosina 1896-1916 kauppias Valkolan talossa. Tuolloin postinhoitajana toimi Amanda Kepplerus. Posti oli vuokralaisena 40 vuotta Keppleruksen rakennuttamassa talossa, vuoteen 1946 saakka. Tämä rakennus sijaitsi rautatien ja vanhan kirkon välillä. Vuosina 1916-1927 postia hoiti viipurilainen neiti Edla Bergman. Häntä kuvataan tarmokkaaksi ja huumorintajuiseksi, josta pidettiin. Toisaalta kerrotaan hänen säilyttäneen revolveria postirosvoja vastaan. Keuruun posti on yli 140-vuotias. Sen historia on kulkenut yhden henkilön hoitamasta postitoimistosta yli sadan hengen yhteisöksi pienentyäkseen jälleen. Postitoimipaikkoja oli vuosina 1878 - 1985 yli kaksikymmentä, kun niitä vuonna 2022 on kaksi: Keuruulla kirjakaupan yhteydessä ja Haapamäellä Salen palveluiden ohessa. Lähteitä: Suur-Keuruun sanomat 31.8.1978. ”Keuruun postin historiaa 100 vuoden ajalta” Korpirastaan kotikylä Jukojärvi. Toim. Liisa Lappi, Jukojärven kylätoimikunta. Gummerus: 1999. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kulki se posti ennenkin – Postin historiaa Keuruulla Subject The topic of the resource Keuruu posti postiliikenne postityöntekijät postipalvelut Creator An entity primarily responsible for making the resource Soile Lähdeaho Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen syksyllä 2021 puretun ala-asteen paikalla sijaitsi ennen uuden koulun rakentamista kansakoulun piharakennus. Siellä oli erikseen tyttöjen ja poikien käymälät, joihin mentiin pitkiä portaita pitkin. Näiden jatkona oli rakennus, jossa sijaitsi puukäsityöluokka. Ulkorakennuksessa oli ollut myös navetta opettajan lehmälle, kuten 1900-luvun alussa oli ollut tapana. Rakennuksen takana oli suomainen alue, jota ennen vanhaan oli käytetty kyläläisten yhteisenä kaatopaikkana. Se oli alkanut kasvaa tiheää puustoa. Yleinen kaatopaikkamonttu siirtyi sieltä lähemmäs rautatietä nykyisen Pyramidin paikalle. Maantien myötäisesti oli koulun liiterirakennus. Punaisessa puukoulussa oli isot pönttöuunit, joita varten puuta tarvittiin paljon. Liiteri oli vähän pelottavakin paikka. Opettaja käski pojat hakemaan liiteristä puunkappaleita puukäsitöiden materiaaliksi. Siellä oli pimeää ja pöllöt lehahtelivat pelottavasti lepopaikasta toiseen. Pesäpalloa pelattiin vuonna 1932 valmistuneelta koulurakennukselta yli pihan kohti liiteriä. Pallo vieri usein liiterin alle. Isot pojat saivat lyötyä pallon pihan ja rakennuksen yli maantielle asti. Myöhemmin liiteri paloi maan tasalle. Koulun tienpuoleisen päädyn paikkeilla oli kioski. Sieltä koulun rakentajat ostivat virvokkeita. Koulun rakentamisen jälkeen kioski siirtyi tien toiselle puolelle. Kioskin omisti ainakin Lassi Laitinen. Hän soitteli siellä haitariakin. Kioskilla heitettiin myös tikkaa. Koulun rakentaminen aloitettiin vuonna 1955. Rakennustyön urakoi Kerrostyö Oy Jyväskylästä. Kaikki ei aluksi sujunut suunnitelmien mukaan. Perustustyö vaikeutui, kun rakennuksen eteläpäädyn maa-aines olikin luultua pehmeämpää. Vastaavana rakennusmestarina toimi Vilho Tuukkanen Jyväskylästä. Hän oli hätää kärsimässä, miten saisi liian pieneksi mitoitetun urakan rahat riittämään, kun aikaakin oli kulunut hankalissa perustustöissä. Arkkitehti Laila Niemioja kävi silloin tällöin rakennuksella valvomassa, että kaikki oli tehty piirustusten mukaan. Rakennusmestari ei tykännyt arkkitehdin arvosteluista. Koulun rakennusmiehiä oli yli 60. He olivat paikallisia työmiehiä. Harjannostajaisia vietettiin Haapamäen työväentalolla toukokuussa 1955. Koulu valmistui talvella 1956, muutama kuukautta suunniteltua myöhemmin. Koulun seiniä kaunistavat freskot ihastuttivat kulun valmistuttua. Koulussa oli myös erikoisluokkia, kuten musiikkiluokka. Koulussa sai myös ortodoksisen uskonnon opetusta. Koulunkäynti oli 1950-luvulla erilaista kuin nykyään. Varsinkin johtajaopettaja Viljo Uusinoka ja opettaja Eemil Koskiahde olivat kurinpidossa kovia, vanhanaikaisia opettajia. Opettaja Rauni Isokangas jäi mieleen hyvänä opettajana. Hän oli Haapamäen kulttuurielämässä näkyvä hahmo ja johti mm. kuoroja. Hän oli kotoisin Pohjanmaalta ja teki Haapamäellä pitkän uran opettajana. Hieman erilainen muisto Rauni Isokankaasta on se, kun hän ohjasi hevosta Petäisenjärven jääajoissa! Lähteet: Suur-Keuruun sanomat 10.1.1955, 11.2.1955, 29.5.1955, 31.11.1956. Kysymyksiä keskustelun tueksi. 1. Heräsikö sinulle koulumuistoja? 2. Millainen sinun ensimmäinen koulusi oli? 3. Millainen rakennus Haapamäen kansakoulu oli? 4. Tekstissä mainitaan liiteri. Mikä ja millainen paikka se oli? 5. Kioski oli lähellä rakennusta. Millainen se oli? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tarinoita Haapamäen kansakoulusta 1950-luvulta Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) kansakoulu kansakoulunopettajat koulurakennukset rakentaminen 1950-luku rakennuttaminen Niemioja, Laila muistot kokemuskerronta muistelu Description An account of the resource Haapamäen muistelupiiri muistelee nyt jo puretun Haapamäen kansakoulun rakentamista ja koulun opettajia 1950-luvulla. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/0e5a682de0ec8ba54a50f027dc9000d4.pdf 7016b1421a1b749c7a83c5de720c7f31 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Yritysten tarinoita Description An account of the resource Kokoelma sisältää keuruulaisia tarinoita yritysmaailmasta. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät yritykset yrittäjät Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja Keuruun Autotalosta keuruulaisen autokaupan kultakaudelta Subject The topic of the resource Keuruu autokauppa myyjät autot 1960-luku 1970-luku Uuranniemi, Jaakko Koskinen, Antti yritykset toimialan mukaan kokemuskerronta muistot muistelu Description An account of the resource Keuruun Autotalo oli ainutlaatuinen autokaupan keskittymä Keski-Suomessa. Se työllisti kultakautenaan 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa yli sata työntekijää. Tuon ajan muistoja on koottu tähän tekstiin. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen maakirjakylä Keuruulla alkoi kehittyä rautatietaajamaksi 1882, kun Vaasan radan rakentajat saapuivat seudulle. Haapamäelle perustettiin Keuruun asema. Aseman kyltissä luki Keuru aina vuoteen 1897 saakka. Sitten rata ylsi kirkonkylään ja sieltä kohti Jyväskylää. Haapamäestä tuli risteysasema. Kylän kehitys seuraili rautatien kehitystä. Kun rataverkko laajeni, kehittyi myös kylä. Syntyi uusia asuinalueita ja tärkeitä paikkoja nimettiin virallisesti ja epävirallisesti. Haapamäen seutu on maastoltaan mäkistä. Paikannimissä onkin paljon mäkiä ja vuoria. <h5>Kapakka ja kolmio</h5> Jokelan tilan maille, asemalta etelään, Niemelänjärven pohjoispäähän rakennettiin Vaasan radan rakennusaikana 1800-luvulla mökki ja sinne ruoka- ja kahvipaikka. Tarjoiltiin siellä miestä väkevämpääkin, ja niinpä tämä paikka sai nimekseen Kapakka. Vähitellen alettiin alueesta ruveta puhumaan nimellä Kapakanmäki. Kun kapakkatoiminta loppui, Jokelan torpan asukkaaksi tuli Jussi (Juho) Kajan. Nimi Kapakka oli niin sitkeässä, että Kajanin Jussia kutsuttiin Kapakan Jussiksi. Hän muutti myöhemmin halkotarhan lähistölle, jonne hän rakensi talon. Hän oli hevosmies ja ajoi hevosella halkokuormia, muuta rahtia ja tavaraa. Kapakanmäelle muutti muita asukkaita. Kerrotaan, että siellä oli salakapakka ja taidettiin siellä tanssiakin salaa. Kapakanmäellä oli vähän salaperäinen maine. Sinne meni hevostie rautatiekolmiolta. Tällä alueelle muodostui myös ratojen väliin rautatiekolmio, jossa veturit voitiin käydä kääntämässä, kun veturitallin pihan kääntöpöytää ei vielä ollut. Kapakanvuoreen putosi talvisodan aikaan aseman läheisyyden vuoksi paljon pommeja. Vieläkin siellä voi nähdä pommien jättämiä kuoppia maassa. <h5>Pumppaamo ja halkotarha</h5> Niemelänjärvestä eli Haarajärvestä saatiin vettä höyryveturien tarpeisiin. Leponiemessä sijaitsi pumppaamo, pumppuasema eli pumppuhuone. Vesitorniakin tarvittiin. Asemalla ja ratapihalla oli useita viskureita, joista vesi suihkusi höyryveturin uumeniin. Niemelänjärvellä käytiin myös uimassa. Siellä sijaitsi virallisestikin Haapamäen uimala. Leponiemessä oli vahtitupa ja sinne rakennettiin myös asuintaloja kauniille paikoille. Halkotarha oli laaja alue aivan veturitallien lähellä ja tärkeä maisemaa hallitseva maamerkki. Sinne varastoitiin höyryvetureiden tärkein polttoaine eli halot. Työ halkotarhalla tehtiin paljolti miesvoimin ja työntekijöitä tarvittiin paljon. Halkotarha sijaitsi nykyisen Höyryveripuiston paikalla. Paikannimistössä tämä tärkeä paikka ei ole esillä eikä sen olemassaolosta nykyään ilman silminnäkijän kertomaa tiedä. <h5>Kitulanmäkeä ja Kumpulampea</h5> Kitulanmäelle nousi asuntoja jo 1900-luvun alussa. Alue tunnettiin silloin Kummunmäkenä. Vähitellen nimi vaihtui Kitulanmäeksi. Pihlaja-ojan asutus syntyi sodan jälkeen. Kunta hankki alueen Pihlaja-ojan tilasta ja asuinalue sai nimensä sen mukaan. Haaravuoren rinteeseen nousi sodan jälkeen rakennusyhtiö Hakan rakentamia taloja. Aluetta alettiin kutsua Hakamäeksi. Tulipa alueelle teollisuuttakin. Kumpulampea päästiin rakentamaan vuonna 1950, kun Aleksi Kumpulampi möi tilansa Keuruun kunnalle. Hänen mukaansa nimettiin alueelle Alluntie. <h5>Tervatehdas</h5> Nykyisen Korpelantien ja Niemelänjärven välimastossa, asema-alueen eteläpäässä sijaitsi Haapamäen tervatehdas 1910-luvulta 1950-luvulle saakka. Ennen Korpelantien rakentamista Tervatehtaalle pääsi Halkotarhan luota ratapihan yli. Tervatehtaan perusti Jokelan tilan maille Matti von Nadelstadh (1862–1931) vuonna 1912. Hän johti tehdasta vuoteen 1917. 1920-luvulta tervatehtaan omistus siirtyi Adiel ja Martti Leppälälle ja pian Niilo Vuolle-Apialan Keuruun Terva Oy:n omistukseen. Yritys ei kuitenkaan menestynyt. Tervaskantoja ei enää saatu lähialueilta, eikä tervakauppakaan käynyt entiseen malliin. Tehdas paloi vuosina 1917, 1923, ja 1938. Viimeisen kerran tervatehdas paloi 1954, eikä uutta enää rakennettu. Paikalla on muutamia maamerkkejä muistuttamasta Tervatehtaasta, esimerkiksi iso maakuoppa. Nykyäänkin puhutaan Tervatehtaanmäestä ja sinne vie Riihontieltä Tervatehtaankuja. <h5>Asemankylä</h5> Asemankylä rakentui aseman ympäristöön. Sinne nousi rautatierakennuksia ja rautatieläisten asuintaloja sekä kauppaliikkeitä. Haapamäen nykyisen keskustan alueella sijaitsivat myös Kansakoulunmäki ja Osuuskaupanmäki. Haapamäellä oli parhaimmillaan yli 20 kauppaliikettä, ja monella asemankylän liikkeellä oli sivuliikkeitä. Niinpä sanottiinkin, että oltiin menossa pääkaupoille, kun tultiin keskustaan. <h5>Heinävuoresta Vesitorninmäeksi</h5> Moni Haapamäen paikka on saanut monta eri nimeä aikojen ja asukkaiden vaihtuessa. Haapamäen kansakoulunmäen takana nousee mäki, joka on karttaan merkitty Heinävuoreksi, kansan suussa se oli Heinvuori. Sama paikka mainitaan myös Lehtivuoreksi. Mäelle rakensi 1800-luvun lopussa talon vakuutustarkastaja Oinonen. Sen osti Tervatehtaan isännöitsijä John Gebhard 1917. Pian paikkaa alettiin kutsua Gepan vuoreksi. Talo siirtyi kruununvouti Juho Myllykankaan omistukseen 1930-luvulla ja paikka tunnettiin pian Myllyvuorena. Vuorelle rakennettiin vesitorni vuonna 1953, ja niinpä pian oli luontevaa puhua Vesitorninmäestä. Vesi- ja viemäriverkko rakennettiin Haapamäelle Valtion rautateiden ja Keuruun kunnan yhteisenä hankkeena. Haapamäen vaikea vesitilanne sai vihdoin helpotusta. Gepan vuorelta pääsi polkua alas kohti kansakoulua ja kiviportaita rinnettä alas kohti muurari Valde Niemelän rakentamaa asuin- ja liiketaloa. Niemelän talossa toimi mm. 1930-luvulla Anna Jaatisen sekatavarakauppa ja 1950-luvulla Nuuttilan vaatetusliike ja Siiri Veintien kampaamo. 1950-luvulla talossa toimi Niemelän vaimon Emmin pitämä ruokala. Emmi laittoi ruokavierailleen ruoan kaksi kertaa päivässä. Niemelän talon elämä hiljeni kuitenkin vähitellen. 1970-luvulla taloon muutti silloisen omistajan vuokralaisina väkeä, joiden viettämän levottoman elämän vuoksi taloa alettiin nimittää Nousevan auringon taloksi. Sitten talo hiljeni kokonaan, rapistui unohdettuna vuosikymmeniä ja lopulta se purettiin syksyllä 2021. Lähteet: Leinonen, Kerttu & Nieminen, Hertta 2018: Tarinaa Haapamäen Kumpulammelta. Keuruu : Printek. Saarinen, Pentti 2009: Haapamäen pommitukset talvisodassa 1939–40. Keuruu : Keuruskopio Oy. Vaissi, Ilmari 1987: Haapamäki 100 vuotta. Keuruu : Keurusprint Oy. Vihola, Teppo 1986: Keuruun ja Pihlajaveden historia 1918–1969. Jyväskylä . Gummerus Oy. Suur-Keuruun sanomat 15.8.1958 Kysymyksiä keskustelun tueksi. 1. Tekstissä käsitellään Haapamäen nimistöä. Mistä eri paikat voivat saada nimensä? 2. Millaisia nimiä mainitaan? 3. Minkälainen paikka Haapamäen halkotarha oli? 4. Mikä vaikutti Haapamäen kehitykseen ja miten? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Eräitä asuinalueita, paikannimiä ja tiennimiä Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) rautatieläiset asuinalueet paikannimet tervatehtaat vesitornit rautatieliikenne kylät Description An account of the resource Haapamäki kehittyi rautatien myötä vilkkaaksi taajamaksi. Paikannimistöstä löytyy monenlaista tarinaa ihmisistä ja elinkeinoista. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen rautatielääkärin vastaanotto aloitti toimintansa vuonna 1940. Vastaanotolle pääsivät rajoitetusti myös muut kuin rautatieläiset. Haapamäen rautatielääkäri otti hoitaakseen myös Pihlajaveden kunnanlääkärin viran, toimipaikkanaan Haapamäki. Aluksi rautatielääkärin vastaanotto sijaitsi Haapamäen osuuspankin talossa. Asematien varressa, Niemelän talon naapurissa toimi VR:n sairastupa. Se oli rakennettu tulipalossa tuhoutuneen poliisiaseman kivijalalle. Lääkärin vastaanotto ja asuinrakennus eli lääkärintalo valmistui vuoden 1950 alussa. Rakennuksen suunnitteli Laila Niemioja. Päätös talon rakentamisesta oli tehty jo vuoden 1948 aikana, mutta sen valmistumista viivästytti vuoden 1949 aikana putkityölakko. Lääkärintalo oli Keuruun II kunnanlääkärin toimipaikka. Lääkärintalon viereen valmistui terveysasema eli terveystalo vuonna 1950. Terveystalossa oli neuvolahuoneisto, asunnot terveyssisarelle ja kätilölle, kodinhoitajalle ja vahtimestarille, sekä sauna ja muut tarpeelliset taloustilat. Oma terveystalo oli tärkeä palvelu haapamäkisille. 1980-luvulla talo oli pääasiassa asuinkäytössä ja siellä toimi lisäksi esikoulu. Rakennus paloi myöhemmin. Haapamäellä toimivat lääkäreinä mm. Alpo Lahti, Martti Lunnas, Sven Bosström ja Irma Lövström. Sairaanhoitajana toimi pitkään Katri Miettinen, kätilönä Siiri Taipale. Martti Lunnas oli tunnettu siitä, ettei hän ottanut vähävaraiseksi arvelemiltaan potilailta maksua. Kerran potilas oli sitaissut takkinsa kiinni narunpätkällä. Lunnas epäili, että tällä tekisi tiukkaa maksaa lääkärin palkkio. Niinpä hän sanoi, ettei lääkärikäynti maksa mitään. Potilas loukkaantui ja sanoi, että kyllä hänellä rahaa on! VR:n omaan lääkärin virkaan tuli vuonna 1952 Jorma Vilhelm Karvonen (1918–1987). Pian hän olikin ainoa lääkäri Haapamäellä, kun aiempia kunnallisia virkoja yhdisteltiin. Monelle on jäänyt mieleen tohtori Karvosen vastaanotto, erityisesti siksi, että vastaanottohuone oli usein tupakansavua täynnä. Tohtori sytytti tupakan vastaanoton aluksi ja poltti koko ajan tupakkaa tai pikkusikareita. Tuhkakuppi oli täynnä tuhkaa. Eihän se tietysti tuohon aikaan ihan tavatonta ollut, olihan tupakanpoltto hyvin yleistä. Tohtori oli valmiudessa potilaskäynneille vuorokauden ympäri. Karvonen ajeli Sitikallaan kotikäynnille öisinkin. Karvosella oli oma lääkesekoitus selkäkipuihin, jotka tuohon kovan ruumiillisen työn aikaan olivat yleisiä. Karvosen piikille tultiin kauempaakin, Ähtäristä asti. Pistoksena annetun lääkkeen koostumusta ei tiedetä, mutta hyvin se vaivoihin tehosi. Tohtori Karvonen oli tunnettu sutkauksistaan. Kerran vastaanotolle tuli rouva Rastas. Seuraavana oli rouva Kotka. Karvonen totesi, että linnut sen kun suurenee. Pihlajavetinen vanhempi pariskunta saapui kerran Karvosen vastaanotolle. Karvonen määräsi miehelle lääkkeet, kirjoitti reseptin ja totesi: ”Saas nähdä kuinka papan käy.” Sen kuultuaan ei potilas uskaltanut edes hakea lääkettä apteekista. Karvonen oli innokas kalamies. Sanonta kuuluikin alkutalvesta, että kaksi viikkoa siitä, kun Karvonen on pudonnut jäihin, on muille hyvät pilkkijäät. Jäihin putoaminen tapahtui poikkeuksetta myös keväällä. Vastaanottoaikakin saattoi venyä ja odotushuoneessa tungos kasvaa, kun tohtori jutteli asiakkaansa kanssa kaikessa rauhassa kalajuttuja. Lähteet: Suur-Keuruun sanomat: 5.2.1949, 17.11.1949, 24.11.1949, 23.2.1950, 8.7.1950 Vaissi, Ilmari 1987: Haapamäki 100 vuotta. Keurusprint oy. Vihola, Teppo 1986: Keuruun ja Pihlajaveden historia 1918–1969. Jyväskylä: Gummerus Oy. Kysymyksiä keskustelun tueksi. 1. Millaisia muistoja sinulla on lääkärissä käynnistä? 2. Tekstissä puhutaan terveysasemasta. Keitä siellä oli töissä? 3. Tekstissä muistellaan Haapamäen lääkäreitä. Keitä he olivat ja mitä heistä kerrotaan? 4. Tekstissä mainitaan VR:n oman lääkärin, Karvosen, lääkesekoitus. Olisitko itse ottanut sitä? 5. Millainen sanonta liittyy tähän Karvoseen? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Lääkäreistä ja terveydenhuollosta Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) rautatieläiset terveydenhuolto lääkärit kunnanlääkärit Lunnas, Martti Karvonen, Jorma 1940-luku 1950-luku rakennukset käyttötarkoituksen mukaan Description An account of the resource Haapamäelle valmistui vuonna 1950 sekä lääkärintalo, että terveystalo. Haapamäellä toimineista lääkäreistä on jäänyt mieleen paljon hauskojakin muistoja. Creator An entity primarily responsible for making the resource Haapamäen muistelupiiri Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/527511dd387347daad9abac2d7d52e0a.pdf 13f4a240f7073f087fa395a854a3acb7 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Digitoidut kirjat Description An account of the resource Digitoitujen kirjojen kokoelma sisältää alun perin painettuna julkaistuja kirjoja ja muita teoksia, jotka on digitoitu pdf-muotoon. Kokoelmassa on sekä keuruulaisten tekijöiden kirjoittamaa kaunokirjallisuutta että Keuruuta käsitteleviä tietokirjoja ja artikkeleita. Kaikki teokset ovat joko tekijänoikeusvapaita, tai niiden uudelleenjulkaisuun on saatu lupa alkuperäisten kirjoittajien oikeudenhaltijoilta. Jälkimmäisessä tapauksessa tämä on aina mainittu teoksen kuvauksessa. Tätä e-kirjojen kokoelmaa kartutetaan yhteistyössä Projekti Lönnrotin (<a title="Projekti Lönnrotin" href="http://www.lonnrot.net/" target="_blank" rel="noreferrer">http://www.lonnrot.net/</a>) kanssa Digitoitu teos Tähän kokonaiset digitoidut kirjat tiedostoliitteinä, metatietokenttiin lyhyt kuvaus teoksesta. Digitoidun teoksen tiedot Digitoidun teoksen bibliografiset tiedot (tekijä, nimi, alkuperäinen kustantaja ja julkaisuvuosi) Antelo Eetu, Sokkosilla: yksinäytöksinen huvittelu. Seuranäytelmiä n:o 98. Karisto, 1909. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Sokkosilla Subject The topic of the resource näytelmät komediat Creator An entity primarily responsible for making the resource Antelo, Eetu Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 1909 Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource pdf Contributor An entity responsible for making contributions to the resource Aaltio, Edward Description An account of the resource Sokkosilla on pääkaupunkiin sijoitettu tapakomedia nuoresta orvosta Elmasta, joka pyörittää ympärillään kolmea kilpailevaa kosijaa. Lopussa kaikki tietysti ratkeaa parhain päin, mutta sitä ennen tarvitaan hiukan juonittelua ja koko joukko väärinkäsityksiä. Kirjailijanimimerkin Eetu Antelo takana on keuruulaissyntyinen amerikansuomalainen kirjailija (Valto) Edward Aaltio (1891-1946). https://keuruunveraja.fi/files/original/ab12ed5b6677461c304bed70ea27066c.pdf 5afe625b9b9d4f832fdbfc6fd9c94cfc Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun pappilanniemen karjalaiset Subject The topic of the resource Keuruu karjalaiset siirtoväki asuinalueet Sipponen, Esko 1940-luku muistot kokemuskerronta asutustoiminta perheet toinen maailmansota Creator An entity primarily responsible for making the resource Määttä, Hilkka Sipponen, Tarja Description An account of the resource Keuruun Pappilanniemestä tuli monen karjalaisen perheen uusi koti toisen maailmansodan jälkeen. Tekstissä muistellaan asuttamisen vaiheita ja elämää Pappilanniemessä. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto https://keuruunveraja.fi/files/original/a18aa75d195b065c705def979e1613f8.jpg 165d93c7e829fb9c90c6c9cbe96b870e https://keuruunveraja.fi/files/original/0fd10bcf3302390091327de3c4dbe160.jpg 0532426b85e6ad2f6c66e1c947d1530a Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Still Image A static visual representation. Examples include paintings, drawings, graphic designs, plans and maps. Recommended best practice is to assign the type Text to images of textual materials. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun Lotta Svärd -yhdistyksen jäsenkortti Subject The topic of the resource Keuruu lotat järjestöt jäsenet maanpuolustusjärjestöt 1920-1944 Description An account of the resource Keuruun Lotta Svärd -yhdistys toimi vuosina 1920 - 1944. Paikallisosastolla oli useita kyläosastoja. Kortti kuului Häkkisen kyläosaston lotalle Siiri Liukollle. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun Lotta Svärd järjestön Häkkisen kyläosasto perustettiin 18.12.1933. Sitä johti Aino Riihelä, jonka puoliso johti paikallista suojeluskuntaosastoa. Häkkisen koulun opettaja Hulda Rantakallion on muisteltu olleen Häkkisen lottaosaston sihteerinä. Joulukuussa 1935 oli Mäntästä Häkkisen Arolahteen saakka ulottuva usean suojeluskunnan sotaharjoitus, jonka muonituksen hoitivat sodanmukaisissa talviolosuhteissa Häkkisen lotat. Vuonna 1937 vastaavanlainen sotaharjoitus oli Roosinpohjasta Lintusyrjänharjulle ja muonituksen hoitivat silloin Häkkisen ja Pohjoislahden lotat, näistä kertovat tuon ajan sanomalehdet. Suojeluskunnan ja lottien yhteistoimin valmistui suojeluskuntatalo Harjulinna syksyllä 1936. Talon alakertaan tuli lotille oma keittiö ja yläkerrassa oli muuta lottatoimintaa varten huone, suojeluskuntalaisilla oli myös omat tilat, sekä molemmille yhteisiä tiloja. Vuosina 1936–1939 Harjulinnassa järjestettiin suojeluskunnan kanssa lähes kuukausittain iltamia, tansseja tai kesäjuhlia. Lotat toimivat monin tavoin Harjulinnassa ja hoitivat mm. kahvituksia tai tarvittaessa muonituksia. Sotien aikaan Harjulinnassa asui evakkoja ja siirtokarjalaisia, heitä oli siellä useita perheitä. Harjulinnan seinällä on talon vihkiäistilaisuudessa mukana olleista otettu valokuva, jossa suuri osa naishenkilöistä on lottapuvussa. Kuvatekstissä nimetyt henkilöt ovat: Anna Lahtinen, Orvokki Vainio, Aune Salovius, Ilona Pekonen, Anna Vainio, Signe Liukko, Aino Riihelä, Hulda Rantakallio, Anna Pänkäläinen, Aino Häkkinen, Ilmi Järvinen, Eeva Lamminmäki, Rauha Mantere, Kaleva Mantere, Elma Pummila, Tyyne Vehmas, Hilda Lehtinen, Sanni Vainio, Siiri Liukko, Aune Alanko, ja Liisa Eskola. Lottamatrikkelissa on mainittu useat edellä mainitut henkilöt sekä lisäksi Alma Häkkinen, Juliana Autonen, Toini Hirvenlahti, Kreetta Kaakkolahti, Liisa Pänkäläinen, Eeva Liukko ja Hanna Liukko. Edellä mainittu Alma Häkkinen toimi myös rintamalottana, hän lähti rintamalle heti, kun vaadittava ikä täyttyi, kertoi hänen siskonsa Anja Kallio-Mannila. Sota-aikana Häkkisen lotat olivat muonitustyössä myös Keuruulla. Pekkalan talossa oli kenttäkeittiö, jossa Siiri Liukko oli keittäjänä majoittuen Pekkalan talon kamarissa. Myös Kansallispirtillä hän toimi lottatehtävissä. Anna Pänkäläinen leipoi kotona illalla myöhään, koska kotona oli pienet lapset. Aune Alanko oli muonittamassa sotilaita Kalettomalla, hän viipyi siellä useita päiviä kerrallaan. Eeva Liukko oli leipomassa talvisodan aikaan Männistöllä Pohjoislahdella, leivät pakattiin säkkiin ja toimitettiin sitten rintamalle. Häkkisessä toimi myös tyttö-osasto, pikkulotat. Toiminnassa mukana muistaa olleensa Tuula Lehto (Alanko), jonka perhe asui tuolloin Koskelassa. Hän muistaa, kuinka pelottavaa pienen tytön oli yksin kulkea pimeässä kotoa Harjulinnaan, vaikkei matka kovin pitkä ollutkaan. Hän muisteli, että alkuvaiheessa pikkulottatoimintaa veti Toini Hirvenlahti ollessaan Liukon koulun opettajana ennen Karjalaan lähtöään. Elvi Salovius on kertonut veljelleen osallistuneensa myös pikkulottien toimintaan. Sotilaspoikatoiminnassa puolestaan oli mukana Ensio Salovius. Hän oli vartioimassa Keuruun rautatieasemalla karjalaisten maataloustyökaluja, jotka rautatieasemalla odottivat noutajaansa. Oikeat pyssyt ja panokset oli vartiotehtävissä olleilla sotilaspojilla käytössään tuossa työtehtävässä. Matti Pänkäläinen on kertonut olleensa vartioimassa Lapinsalmen rautatiesiltaa sotilaspoikana. Useissa tarinoissa tuli esille pelkoa herättäneet muistot talojen ylitse lentäneistä venäläiskoneista. Kun hälytys lähestyvistä lentokoneista tuli Palojärven taloon, äiti kietaisi viltinmutkassa syliinsä nuorimmaisen, v. 1940 syntyneen pikkuveljen ja he juoksivat pihasaunaan suojaan peläten pommikoneita. Toisen kerran Kirsti-tytär katseli tuvan ikkunasta Mänttään päin ja näki kuinka pommit pudotettiin lentokoneesta Mänttään. Anja Kallio-Mannila puolestaan muistaa kuinka Mäntän ilmahälytys kuului Häkkiskylälle asti. Lentokoneet tulivat Mäntästä päin, ja ne lensivät yli Ylä-Häkkisen aitan ja talon. Perhe meni talon pohjoispäähän lattialle makaamaan hakien sieltä turvaa. Alma Tuominen on muistellut maaliskuuta 1940, jolloin Häkkiseen tuotiin komppania alokkaita, sillä Puolustusvoimat otti koulutukseen uusia ikäluokkia sodan varalta. Heidät majoitettiin Harjulinnaan ja sen läheiselle Häkkisen koululle. Häkkisen lotat hoitivat heille muonituksen Harjulinnassa. Kirsti Lautamäki muistaa Liisa Eskolan olleen keittämässä ruokaa sotilaille. Eeva Lamminmäki leipoi kotonaan Palojärvellä leipää sotilaille. Äiti laittoi leivät Kirsti-tytön koulureppuun ja leivät matkasivat mukana repussa Harjulinnan päätyovelle, jossa hän luovutti ne lotille ja jatkoi matkaansa läheiseen Häkkisen kouluun. Erkki Pänkäläisen muistelun mukaan alokasjoukko oli Häkkisessä loppukesään 1940 asti ja sitten heidät siirrettiin Pohjoislahdelle, ilmeisesti Männistölle. Häkkisen koulu toimi tuolloin tilapäisesti Ylä-Häkkisen talossa. Myös siirtolaislapsia oli koulussa jonkin aikaa, muisteli Anja Kallio-Mannila. Vuonna 1941 Elsa Hjerpe oli karjantarkkailijana eli assistenttina Liukon alueella ja hän asui Häkki-Liukon talossa. Hän ilmaisi halunsa lähteä rintamalle rouva Karviselle osoitetulla kirjeellä. Jatkosodan alkupäivinä 29.6.1941 pelkoa Liukon ja Häkkisen kylillä aiheutti huhu, että Liukonkylän Lehtosaaressa on desantti, hänen siis pelättiin olevan venäläinen vakoilija. Joku oli nähnyt oudon kulkijan menneen Kirkkosalmesta yli Lehtosaareen, eikä hänestä tiedetty, onko kulkija venäläinen vai suomalainen. Paikalle tuli sotilaita, jotka lähtivät Isosta-Liukosta veneellä ja he tutkivat maaston Kannaksensaaressa ja Lehtosaaressa desantin löytämiseksi. Lopulta hänet löydettiin Lehtolan riihen takaa, josta sotilaat ottivat hänet kiinni. Hän kuitenkin osoittautui suomalaiseksi sotilaskarkuriksi, näin on Erkki Pänkäläinen kertonut asiasta. Rauhan tultua rintamalottia vietiin jonnekin, Aino Riihelä tiedotti heille, että kaikki lottajärjestöön liittyvä piti hävittää, muisteli Anja Kallio-Mannila. Se oli kova paikka, sillä muistoistakaan ei voitu puhua vuosikymmeniin. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun Lotta Svärd Häkkisen kyläosaston toimintaa Subject The topic of the resource Häkkinen (Keuruu) lotat maanpuolustusjärjestöt seurantalot järjestöt suojeluskunnat sota-aika muistelu kokemuskerronta 1933-1944 muonitus Creator An entity primarily responsible for making the resource Pänkäläinen, Hillevi Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Keuruun Lotta Svärd järjestön kyläosaston vilkas toiminta alkoi vuodesta 1933 ja jatkui aina järjestön lakkauttamiseen vuonna 1944. Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Ilmavalvojat-niminen muistomerkki sijaitsee Haapamäen Suojan tontin korkeimmalla kohdalla. Patsaan on suunnitellut ja valanut Timo Kara. Muistomerkki koostuu n. 160 cm korkeasta pronssipatsaasta, joka seisoo metrin korkean luonnonkiven päällä. Kiveen on laitettu neljä kappaletta pronssilaattoja, jotka kertovat Suoja-rakennuksen historiasta. Pronssipatsas esittää kahta seläkkäin olevaa naista tähystämässä taivaalle. Se kuvaa lottia ilmavalvoja tehtävissä, ja toimii muistutuksena Haapamäen sota-aikaisesta elämästä. Ilmavalvojat paljastettiin 4.9.1994, tasan 50 vuotta jatkosodan päättymisestä. <h3>Lotat ilmavalvojina</h3> Talvisodan sytyttyä Haapamäellä toimi näkö- ja kuulohavaintoihin perustuva ilmavalvonta keskus silloisessa suojeluskuntatalossa. Lotat työskentelivät ilmavalvontakeskuksessa ilmavalvojina. Apunaan heillä oli vain kiikari, lentokonekuvasto ja suuntolevy. Heidän tehtävänään oli tunnistaa koneet, laskea niiden lukumäärä ja arvioida lentosuunta. Tiedot ilmoitettiin lento-ja ilmatorjuntayksikölle. Vuorossa oli aina kaksi lottaa kahden tunnin ajan, kovalla pakkasella vuorot olivat puolituntisia. Suoja rakennus toimi koko sodan ajan (1939 - 1944) mm. ilmavalvonta asemana, lottien huolto- ja muonitus toiminnan tukikohtana ja koulutuskeskuksena. <h3>Muistomerkki hankkeen synty</h3> Lehtori Toivo Luukola sanoo puhuneensa jo ennen lotta-muistomerkin suunnittelua maanpuolustusaiheisen muistomerkin tekemisestä. Ajatus sai tuulta alleen, kun nuoret olivat alkaneet kiinnostua sota-ajasta. Ajatusta kehitettiin jonkun aikaa, kunnes se pysähtyi kun patsaan tekijäksi toivottu Pentti Papinaho kuoli. Luukola otti asian uudestaan esille 12.11.1993 Ilmari Vaissille. Vaissi kävi myöhemmin tapaamassa Pihlajavedellä asuvaa Timo Karaa, joka oli sanonut voivansa tehdä muistomerkin ja laatat kivenlohkareeseen, jonka päälle patsas asetettaisiin. Aikataulu oli kiireellinen, koska patsas haluttiin paljastaa jo seuraavana vuonna, kun jatkosodasta oli kulunut 50 vuotta. 2.12.1993 Ilmari Vaissi järjesti lottapatsas asiasta kokouksen kodissaan, johon kutsui nykyisiä että entisiä haapamäkeläisiä, sekä oman kylän väkeä. He päättivät yksimielisesti, että patsaan tulisi esittää ja kuvailla lottien Suojalla suorittamaa ilmavalvontatoimintaa talvisodan aikana. Hanke sai ensimmäisen rahoituksensa sähköyhtiö Väärikosken Sähkö oy:ltä, yhtiölle jäljelle jääneistä rahoista. Hanketta rahoitettiin myös varainkeruulla, joka suoritettiin Haapamäen Lions Clubin nimissä sen vuoksi, ettei muistomerkkitoimikunta ollut virallinen yhtiö eikä siksi voinut anoa valtakunnallista keräyslupaa. Myös kulttuuriosastolta pyydettiin varoja hankkeeseen, joka myönsi heille 20 000 markkaa viime tingassa ennen patsaan paljastusjuhlaa. <h3>Muistomerkin vaiheita</h3> Patsaan virallinen valmistus alkoi 15.4.1994, kun toimikunnan ja taiteilijan välinen tilaus- ja toimitussopimus pronssiveistoksesta allekirjoitettiin Haapamäellä. Toukokuussa 1994 luonnos esitettiin toimikunnalle, ja jo kesäkuussa patsaan kipsimalli oli valmis. Kesän aikana kokonaissuunnittelu oli tehty ja veistos oli valmis valettavaksi. Valu tapahtui kuudessa osassa Timo Karan kotitilalla Pihlajavedellä, ja patsas hitsattiin yhteen Jyväskylässä Erkki Liukkosen valimossa. Kun patsas oli valettu ja hitsattu, se vielä hiottiin ja patinoitiin. Keväällä alkoi keskustelu lottapatsaan sijainnista. Se päätettiin asettaa Suojan pihan korkeimmalle kohdalle. Keuruun kaupungin rakennustarkastaja Mikko Tuominen myönsi toimenpideluvan, paikan ja antoi ohjeet perustöiden suorittamisesta. Jalustan perustyöt alkoivat. Erkki ja Timo Peräinen johtivat, koordinoivat ja valvoivat talkootyönä jalustan rakentamista ja patsaan pystyttämistä. Koko patsaan teko kustansi yhteensä 80 000 markkaa. Paljastustilaisuuden ohjelmaan kuului muun muassa puheita ja kunnianosoitus sankari haudalla sekä Karjalaan jääneiden muistomerkillä. Tunnelma juhlassa oli kiitollinen, ja voittoisa. Lähteet: Ketola, Erkki 2014: Ilmavalvojat. Muistomerkki Haapamäellä. Koottuna muistomerkki-aiheeseen liittyvää aineistoa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ilmavalvojat -muistomerkki Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) patsaat muistomerkit lotat ilmavalvonta kuvanveisto Kara, Timo Vaissi, Ilmari projektit seurantalot Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Haapamäen Suojan pihassa oleva lottien sodan aikaista työtä kunnioittava Timo Karan Ilmavalvojat-patsas valmistui vuonna 1994. Teksti kertoo patsashankkeen vaiheista. Creator An entity primarily responsible for making the resource Nelimarkka, Iia Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun naiset ryhtyivät toimintaan isänmaan hyväksi jo v. 1918, jolloin he työskentelivät Keuruun Kansallispirtillä muonittaen vapaussodan aikana suojeluskuntalaisia. Keuruullahan oli silloin joukkoja muualtakin. Perustettiinhan täällä mm. I Hämäläiskomppania. Lotta-Svärd Keuruun paikallisosasto perustettiin varsinaisesti v. 1920. Aluksi yhdistys toimi silloin, kun suojeluskunta sen apua tarvitsi, valmistaen varusteita ja muonittaen sitä harjoituksissa, kilpailuissa, leiripäivillä, talkoissa yms. Vuonna 1922 toimeenpantiin iltamat varojen keräämiseksi Karjalan retkikunnan avustustoimikunnan hyväksi. Myös vaatteita kerättiin Karjalaan lähtijöille. Säännöt yhdistykselle hyväksyttiin v. 1923 ja siihen piti saada vahvistus Jyväskylän suojeluskuntapiirin piiripäälliköltä. Varojen keräämiseksi lotat järjestivät arpajaisia, kaikenlaisia keräyksiä ym. Mainittavana suurempana tehtävänä alkuaikoina oli v. 1925 Jyväskylän suojeluskuntapiirin 10-päiväiset leiripäivät täällä Keuruulla. Silloin lotat tekivät parhaansa toimiessaan muonittajina ja saivat sieltä myös täyden kiitoksen. Vuonna 1926 olivat lotat ensimmäisellä komennuksella oman paikallisosaston ulkopuolella Jyväskylässä talvileiripäivillä muonittamassa. Eri kyläosastot perustettiin vuosina 1931 - 38. Eri jaostoihin lotat jaettiin v. 1933. Urheiluakin harrastettiin mm. hiihto- ja kävelymerkkisuoritusten muodossa, suunnistettiin ym. 1930-luvulla oli myös olemassa lottakuoro. Sellainen oli Pohjoislahden kyläosastossakin jonkun aikaa. Esiinnyimme yhdessä mm. Jyväskylän piirin 10-vuotisjuhlassa vuonna 1934 suuressa toista sataa lottaa käsittävässä juhlakuorossa. Lottalupaus annettiin Keuruulla ensi kerran v. 1933 ja tämä toistui vuosittain (uusien lottien liityttyä) joko toukokuun 16. tai joulukuun 6. päivänä kirkossa tai sankarihaudalla. Yhdistykseen liittyminenhän tapahtui alkuun vain liittämällä nimi jäsenluetteloon, myöhemmin täytettiin liittymiskaavake ja johtokunta hyväksyi jäsenet. Myös tyttöosasto toimi Keuruulla. Vuosi 1938 oli hyvin merkittävä Keuruun lotille. Silloin oli lotilla kunnia käydä onnittelemassa presidentin rouva Kaisa Kalliota toukokuun 28. päivänä hänen 60-vuotinpäivänään hänen oleskellessaan Keuruun Kuuselassa. Presidentti Kyösti Kallion pyynnöstä järjestivät lotat samana päivänä kahvitarjoilun yleisölle Kansallispirtissä. Tästä kiitollisuuden osoitukseksi saivat lotat vastaanottaa presidenttiparilta omakätisillä omistuskirjoituksilla varustetut suurennetut valokuvat. Samana kesänä oli Keuruulla lottien Jyväskylän piirin kaksipäiväinen juhla. Saman vuoden joulukuun 6. pnä saivat lotat vastaanottaa I:ltä hämäläiskomppanialta, joka perustettiin Keuruulla v. 1918, pienoislipun seuraavansisältöisine kirjeineen: ”Tehdyn päätöksen mukaisesti pyydämme teitä vastaanottamaan I:n Hämäläiskomppanian pienoislipun vaatimattomana kunnianosoituksena niille Keuruun naisille jotka helmikuussa v. 1918 valmistivat ja lahjoittivat komppanian alkuperäisen lipun. I:n Hämäläiskomppanian puolesta: Väinö Mikkola. Kalle Pyöräniemi.” Lotat harrastivat myös liiketoimintaa. Kansallispirtillä pidettävien käräjien aikana saivat lotat pitää kahviravintolaa. Lotilla oli omassa käytössään Kansallispirtti oy:ltä vuokraa vastaa yläkerrassa yksi huone, mikä piti kuitenkin käräjien ajaksi luovuttaa istuvan tuomarin asunnoksi. Useissa muissakin tilaisuuksissa annettiin ravintolan pito lotille. Jo vuodesta 1933 esillä ollut Lotta-Majan rakennushanke toteutui vasta v. 1939 muonitustoiminnan laajentuessa. Sota-aikana perustettiin varojen hankkimiseksi myös virvoitusjuomatehdas. Koulutustoimintaa oli vuodesta 1937 erilaisten kurssien muodossa, oli useita muonituskursseja sekä lääkintä-, viesti ja toimistokursseja ynnä neuvontapäiviä. Erilaiset harrastukset jäivät lokakuussa 1939 ylimääräisten harjoitusten ja sodan alkaessa. Koko toimintahan tähtäsi sen jälkeen vain isänmaan puolustukseen. Ilmavalvonta lotat komennettiin vartioon kirkon torniin 7. lokakuuta ja tätä työtä kesti huhtikuun loppuun 1940. Muonituslottien hälytys tuli 7 ja 8 päivien välisenä yönä ja sitähän jatkui, alkuun yötä päivää, pitkälle sodan jälkeen Keuruun ollessa joukkojen kokoontumispaikkana. Täällä oli kymmenkunta muonituspaikkaa, joten työntekijöitä tarvittiin. Lääkintälotat keräsivät ja toimittivat sairaalavarusteita ja vuodevaatteita sotasairaaloihin ja sairaalajuniin, valmistivat sidetarpeita ja osallistuivat v.ss. toimintaan. Varustelotat valmistivat ja keräsivät tuhatmäärin erilaisia varusteita sekä miehille ”Sinne jonnekin” että myös siirtotyöväelle. Kanslialotat olivat erilaisissa kansliatehtävissä Keuruu suojeluspiirin ja suojeluskunnan esikunnissa, Lotta-Svärd Jyväskylän piirin Keuruun ala-osaston ja Keuruun po:n kansliassa, koulutuskeskuksessa sekä monissa muissa toimistoissa. Eräänä merkittävänä tehtävänä tämän sodan aikana oli piirin alueella toimitettu armeijan leivän leivonta, johon työhön ei lottia tarpeeksi liiennyt, joten siellä käytettiin apuna paljon siviilejä. Keuruulla leivottiin m.m. koko talvisodan ajan kirkkoherran pappilan leipomotuvassa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Oli pelko siitä, kuinka kauan uuni kestäisi ainaista lämmitystä. Kestihän se. Jonkinlaisen käsityksen ehkä saa lottien suorittamasta työstä YH:n ja talvisodan aikana kuullessa heidän tehneen pitkältä toistakymmentätuhatta työpäivää. Mainitsematta on vielä kaikki se työ, mitä lotat tekivät siirtoväen hyväksi evakuoimis- yms. tehtävissä. Suurena taloudellisena apuna varustettaessa poikiamme ja avustettaessa siirtoväkeä ja reserviläisten omaisia olivat ne monet sekä aineelliset että rahalliset avustukset, joita paikallisosasto sai vastaanottaa monilta eri lahjoittajilta. En malta olla mainitsematta erästä Keuruun lotille osoitettua kirjettä, joka löytyi postilaatikosta ja joka kertoi erään antajan liikuttavasta uhrimielestä: ”Ottakaa vastaan tämä pieni rahasumma, laitan kaikkeni maanpuolustushomman hyväksi”. Kirje sisälsi mk 46. 50, nykyrahassa penneissä laskettavissa. Siis vaatimaton, mutta isänmaanrakkautta uhkuvasta sydämestä annettu. Muonitustehtävät jatkuivat vielä pitkälle talvisodan päättymisen jälkeen, siellä täällä oli mm. aliupseerikoulu ja erinäisiä sairaaloita, joiden muonituksen lotat hoitivat. Sittenhän alkoi taas sota jo kesällä 1941, jolloin työt lotilla alkoivat monin kertaisina. Suurin vastuu oli muonituslotilla, sillä Keuruulla oli silloin alkuun (kuten talvisodankin aikana) kokoontumispaikka, oli jakelu-elin, oli aliupseerikoulu ym. Jokaisessa muonituspaikassa oli lisäksi lottakanttiinit, jotka vaativat paljon työntekijöitä. Sodan alettua oli yhtenä mainittavana tehtävänä siirtoväestä huolehtiminen. Keuruun asemalla oltiin aina vastaanottamassa Karjalasta tulijoita ja auttamassa sijoitustehtävissä. Olimme myös ohimenevissä evakkojunissa jakamassa lääkkeitä mukana oleville potilaille. Vuonna 1942 tuotiin Keuruulle tuhansia inkeriläisiä, jotka sijoitettiin Kansallispirtille, työväentalolle, Keuruun työlaitokselle, Pöyhölään ym. ja joiden muonittamisesta lotat huolehtivat. Inkeriläiset olivat naisia, lapsia ja vanhuksia. Sotakuntoiset miehet olivat rintamilla Venäjällä. Lotat keräsivät inkeriläisille vaatteita, lääkkeitä ym. Heillähän ei ollut mukanaan kuin pieni nyytti itse kullakin. Heille hankittiin myös saunomismahdollisuudet (mm. Kansallispirtin pihamaalle rakennettiin sauna sitä varten), koska he eivät olleet saanet peseytyä viikko kausiin. Muistan eräänkin lapsen, joka oli syntynyt matkan varrella, oli 10 päivää vanha eikä häntä oltu pesty vielä yhtäkään kertaa. Inkeriläiset joutuivat olemaan täällä yli puoli vuotta ennen kuin heidät sijoitettiin ympäri Suomea. Lotat antoivat heidän täältä lähtiessään joka perheelle pienen rahasumman, osana siitä pienestä voitosta, jonka lotat olivat suorituksena heidän muonittamisestaan valtiolta saaneet. Kymmeniä keuruulaisia lottia oli komennuksella rintamilla. Sodan aikana pidettiin lotille useita kursseja ja neuvontapäiviä. Oli mm. keskusjohtokunnan järjestämät kaksiviikkoiset muonitus- ja toimistokurssit ja Jyväskylän lottapiirin toimeenpanemat toimisto- ja viestipäälliköiden leiripäivät. Jäsenmäärä yhdistyksessä oli 30, talvisodan lopussa 230 ja jatkosodan päättyessä yli 400. Saimme paljon karjalaisia lottia, jotka liittyivät siirtolottina paikallisosastoomme. Kun Lotta-Svärd-järjestö v. 1944 marraskuussa lopetettiin, aiheutti se pitkät selvittelyt. Paikallisosasto lahjoitti rahaa kummiperheelleen ja pitkät ajat rintamilla ja muualla muonituskeskuksissa (Keuruun ulkopuolella) komennuksella olleille lotille. Kansallispirtille lahjoitettiin suuret määrät astioita samoin Keuruun Marttayhdistykselle. Kaikki loppu kaikkine irtaimistoineen, rahavaroineen, toimistotarvikkeineen (pöytäkirjat, tilit ym.) luovutettiin viranomaisille. Kaikki tämä selvitystyö oli perin raskasta ja murheellista. Haikeaa oli ennen kaikkea luopua tästä kaikesta isänmaallisesta työstä, joka ei vielä vuosikymmenien jälkeenkään ole mielestäni unohtunut. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Hajatietoja Keuruun lottien toiminnasta Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustusjärjestöt järjestöt historiikit 1920-1944 sota-aika talvisota muonitus siirtoväki kotirintama Creator An entity primarily responsible for making the resource Airaksinen, Helny Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Keuruun Lotta Svärd -paikallisosaston toimihenkilö Helny Airaksinen (1902 - 2001) kertoo osaston toiminnasta vuosina 1920 - 1944. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Muistoja ja dokumentteja entisajan elämästä Description An account of the resource Tässä kokoelmassa on yksityishenkilöiltä käyttöön saatuja muistelutekstejä ja aikalaisdokumentteja, kuten kirjeitä ja kouluaineita. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen kansakoulu valmistui Haapamäen keskustaan vuonna 1956. Se oli kolmas varsinainen koulurakennus, joka rakennettiin samalle koulualueelle. Rautatien kultakautta elävän taajaman alakoulussa oli kärsitty vakavaa tilapulaa jo vuosia. Vuonna 1956 syksyllä koulua kävi 451 oppilasta ja se oli oppilasmäärältään Keuruun suurin. Koulutyö arkkitehti Laila Niemiojan suunnittelemassa rakennuksessa alkoi talvella 1956. Juhlallisia vihkiäisiä vietettiin sunnuntaina 11. marraskuuta 1956. Juhlaan osallistui satamäärin väkeä. Koulun erikoisluokat, juhlasali ja tilavat eteisaulat maalauksineen ihastuttivat. Juhlaohjelmassa oli mm. musiikkia, puheita, koulun historiikki ja kansakoululaisten esittämä liikuntasatu. Vuonna 1956 luokkia aloitti yhteensä 14, sillä rinnakkaisluokkia oli useita. Alaluokat aloittivat vanhan kivikoulun puolella. Keskellä koulun pihaa oli rajaviiva, jota alaluokkalaiset eivät saaneet välitunnilla ylittää. Kansakoulun luokille 3–4 siirryttiin sitten uuteen kouluun ja sen luokkiin toisessa kerroksessa. Ylimmän kerroksen luokkiin, jotka olivat kansakoulun luokkien 5– 6- käytössä, kaikki eivät koskaan menneet. Neljänneltä luokalta osa oppilaista nimittäin haki oppikouluun ja aloitti taas luokalta 1 Haapamäen yhteiskoulussa radan toisella puolella. Kouluruoka oli 1950-luvulla vielä yksinkertaista, vellejä, puuroja ja keittoja. Maitopullo ja leivät tuotiin kotoa. Ruoka syötiin luokissa. Uudessa koulussa oli keittola, josta järjestäjät kävivät koreilla hakemassa painavat emaliastiat ja ruoan luokkaan. Itse koulussa tehty ruokaliina suojasi vielä 1990-luvullakin koululaisten pulpettia. Kouluun saatiin ruokala, kun kirjasto siirtyi alakerrasta vanhan kivikoulun tiloihin. Ruoan kanssa oli joskus tarjolla paksu viipale lauantaimakkaraa. Se ei oikein maistunut, jos puuro sattui olemaan suklaapuuro tai aprikoosipuuro. Rukiinen puolukkapuuro maistui. Makaronivelliä tarjoiltiin. Silloin saattoi tulla kiusaus puhaltaa vähän maitoa suussa olevan makaronin reiästä edessä istuvan selkään. 1960-luvulla ruokatarjonta muuttui monipuolisemmaksi. Maito tarjoiltiin koulussa pienistä pulloista. Saatiin juustoakin. Maksalaatikko oli monen herkkuruokaa. Järjestäjät saivatkin käydä hakemassa sitä keittolasta lisää. Keittäjät olivat tyytyväisiä, kun ruoka maistui. Ruokaa ei kuitenkaan saanut jättää, vaikka olisi tullut ruoasta pahoinvoivaksi. Jos kuitenkin jätti, se oli häpeällinen teko, ja lautanen piti itse viedä keittäjille ja pyytää anteeksi. Välitunnilla hypättiin narua, ruutua ja twistiä ja pelattiin pihapelejä. Talvella keskellä koulupihaa oli iso lumikasa, jonka päällä leikittiin vuoren valloitusta. Saattoihan se olla vaarallistakin, mutta hauskaa oli. Koulukyytejä ei ollut. Talvella tultiin vaikkapa Kumpulammelta potkukelkoilla kouluun. Käytiin kovaa kisaa siitä, kuka oli nopein. Syksyllä oppilaiden piti tuoda koulun keittiöön puolukoita. Tuotava määrän vaikutti oppilaan luokka-aste. Ykkösluokkalaiset toivat yhden litran, kakkosluokkalaiset 2 litraa jne. Koulussa oli 1950-luvulla kova kuri. Aamuhartauden aikana ei saanut puhua, nauraa eikä edes hymyillä. Jos, hymyili, sai jälki-istuntoa. Vilkkaat pojat saattoivat löytää itsensä paidan kauluksesta naulakosta roikkumasta, jos eivät rauhoittuneet. Opettajilla oli auktoriteettia ja kurinpitokeinoja oli käytössä. Vapaa ajalla näkyi sama aikuisten kunnioitus. Lapset touhuilivat kyllä vapaasti leikkejään aikuisten valvomatta, mutta kenellä tahansa aikuisella oli oikeus ja velvollisuuskin puuttua, jos oli tarvetta. Lapsia kasvatti koko kylä. 1950-luvulla käytettiin kirjoittamisessa vielä mustetta ja mustekynää. Vasenkätisille tämä oli vaikea paikka. Vaati melkoista taituruutta kirjoittaa mustekynällä niin, että käsi sotkenut kirjoitettua tekstiä. Tyttöjen liikuntatunneista mieleen jäi opettaja, jolla oli punaiset pitkät kynnet. Jos ei pukkihypyssä päässyt pukin yli, opettaja avusti kyljistä työntämällä ja samalla iski niihin pitkät kyntensä. Käsityötunnit olivat myös vaikeudessaan mieleenpainuvia niille, jotka eivät kädentaidoissa loistaneet. Toisaalta opettajan kehut hyvin tehdyistä tehtävistä muistaa vielä vuosienkin päästä. Opettajista entisten koululaisten mieleen oli jäänyt mm. johtajaopettaja Viljo Uusinoka, ja opettajat Rauni Isokangas, Aili Uusinoka ja Tyyne Vehmas. Koulun iso liikuntasali oli mainio juhlien pitopaikka. Näyttämön koivulavasteet olivat hieno tausta näytelmille, kuoroille ja runonlausunnalle. Esiintymään ei ollut pakko mennä, jos ei halunnut. Yhteisesityksiin osallistuttiin ja jännitettiin. Vuosienkin päästä oli helppo päästä siihen jännittävään ja vähän ahdistavaankin tunnelmaan, mikä vallitsi ennen tärkeää juhlaesitystä. Terveydenhoitajalla oli oma huone koulun ensimmäisessä kerroksessa. Rokotuksia oli, ja ne jännittivät. Jo pelkästään terveyssisaren, jota kutsuttiin nimellä tippatäti, auton näkeminen koulun pihassa sai jännitystä aikaan. Joskus pelotti niin paljon, että kotiin oli oltava yhteydessä, kun rokotettavaa ei saatu pois pulpetin alta. Käytävä terveydenhoitajalle tuntui pitkältä, kun pelkäsi mitä oli tulossa. Hammaslääkärissä käytiin koulua lähellä olevalla Martta Airikkalan vastaanotolla. Hänellä oli poljettava pora ja tärisevät kädet. Myös Airikkalan vastaanotto jätti unohtumattoman vaikutuksen. Lauantai koulupäivänä jäi pois 1960-luvulla. Kuuden kansakoululuokan jälkeen siirryttiin Kansalaiskouluun, joka oli Keuruulla. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin syksyllä 1974. Oppikoulun ensimmäiseltä luokalta keväällä päässeistä oppilaista tuli peruskoulun kuudennen luokan oppilaita. Paperilla se näyttää aika suurelta loikkaukselta kerralla luokka-asteissa. 1980-ja 1990-luvulla koulunkäynti oli jo erilaista. Opettajista on jäänyt mieleen mm. Esko Ojala ja Antti Paloranta. Ojala ehti pitkällä urallaan opettaa myös entisten oppilaidensa lapsia. Oppilaiden mieleen oli jäänyt erityisesti, että koulun sisäportaikon kaiteisiin ei saanut koskea. Jos kaiteisiin koski, sai rangaistuksen. Syytä kaiteiden varjeluun ei muistettu. Kaikenlaisia kolttosiakin oli mieleen jäänyt. Eräs oppilas oli muun muassa tehnyt kurkistusreiän poikien puolelta tyttöjen pukuhuoneeseen. Kerran koko luokka evakuoitiin, kun kesken tunnin valaisimen päältä alkoi valua jotain nestemäistä ainetta. Tarkempi tutkimus osoitti, että valaisimen päälle oli heitetty voinappi, joka sitten lämpimässä alkoi sulaa. Jälki-istuntoa tuli koko luokalle, mutta kukaan ei paljastanut voinapin heittäjää. Koulutoiminnan lisäksi Haapamäen ala-aste toimi tilana monipuoliselle harrastustoiminnalle. Muun muassa Haapamäen Naisvoimistelijat harjoittelivat, järjestivät jumppia ja esiintyivät ala-asteella. Koulun viimeistä kevätjuhlaa vietettiin 31.5.2014. Oppilaat siirtyivät Haapamäen yhteiskoulun uusittuihin tiloihin. Koulu jäi ilman käyttöä vuosiksi ja lopulta se päätettiin purkaa. Lauantaina 14.8.2021 järjestettiin koulun jäähyväistilaisuus, jolloin entiset oppilaat ja opettajat saivat käydä koulussa viimeisen kerran. Myös luokkakokouksia järjestettiin. Tilaisuudessa ei kuitenkaan oltu pelkästään haikein mielin. Tapahtumaan saapui runsaasti väkeä ja tunnelmassa päällimmäisenä oli yhteisöllisyys ja yhteiset kouluajan muistot, joita rakennuksen purkaminen ei tule hävittämään. Lähteet: Haapamäen ala-asteen jäähyväistilaisuudessa lauantaina 14.8.2021 tehdyt tapahtumaan osallistuneiden haastattelut Suur Keuruun sanomat 27.1.1956, 31.8.1956, 9.11.1956, 13.11.1956, 2.6.2014 Välimäki, Hannu 2013. Kansanopetus ja koulut Keuruulla 1628 – 2008. Keuruu : Keuruun kaupunki. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen ala-aste muistoissa Subject The topic of the resource Keuruu Haapamäki (Keuruu) koulut koulurakennukset kansakoulu peruskoulun ala-aste kouluruokailu kouluruoka opettajat muistot muistelu kokemuskerronta 1950-luku Description An account of the resource Haapamäen ala-aste valmistui vuonna 1956. Useat sukupolvet ehtivät saada oppia rakennuksessa, joka jäi pois koulukäytöstä vuonna 2014. Creator An entity primarily responsible for making the resource Rokkonen, Hanne Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen ympäristössä on runsaasti järviä ja lampia, joissa uimataitoiset pääsevät nauttimaan vilvoittavasta vedestä. Myös kalansaalis kiinnostaa monia, ja tarjosihan kala monelle tarpeellista lisää ravintoon varsinkin sodan aikana ja sen jälkeisinä niukkuuden vuosina. Varsinaista uimalan paikkaa etsittiin Haapamäellä pitkään ja hartaasti. Aivan ratapihan tuntumassa on Asemalampi, eli Kangaslampi, jonka edustalla ensimmäinen Haapamäen asemakin sijaitsi. Asemalammen vesi ei kuitenkaan ollut ennen viemäriverkoston rakentamista uimakelpoista, sillä Tervapuroon ja siitä Asemalampeen johdettiin likavesiä ja mm. veturitallin rasvavedet. Vuonna 1956 uutisoitiin, että Asemalammelle haluttiin Haapamäen uimalaitos. Sijaintia pidettiin parhaana mahdollisena. Lammen veden laatukin oli parantunut huomattavasti ajasta, jolloin siinä uiva sai ikävän ihottuman uintiretken muistoksi eikä vedestä ollut talousvedeksi. Näytteiden oton jälkeen selvisi, että veden laatu oli tosiaan parantunut. Lammen pohjan liejuisuuden takia ei uimalaa päätetty Asemanlammelle rakentaa. Asemalampi laskee Petäisjärveen, jonka veden laatu onkin aina ollut uimakäyttöön parempi. Uimarit menivät Sahan rantaan tai rautatien rantapenkan kylkeen Aaloppiin. Myös Hylkysellä käytiin ja vietettiin aikaa. Petäisen rannoilta löytyi myös niin sanottu Lasten ranta, jossa Mannerheimin lastensuojeluliitto piti jo 1940-luvulla kesäisin uimakouluja. Petäisjärven uimalastakin oli suunnitelmia, mutta nekin kariutuivat. Myös Ristakosken myllylle tehtiin uimaretkiä. Suvanto oli hyvä uimapaikka. Ristakoskella oli aikoinaan myös tanssilava. Yksi suosituimmista uimapaikoista oli Valkeiskankaan uimaranta, jota ei turhaan kutsuttu Haapamäen Rivieraksi. Noin 7 km päässä sijaitsevalle Valkeisenlammelle pääsi Haapamäeltä moottorijunalla eli tiputtajalla, sen omalle seisakkeelle. Siellä oli hyvä loikoilla hiekkarannalla ja uida lähdekirkkaassa vedessä. Valkeiskankaalle kokoonnuttiin myös suurella joukolla juhannuksen viettoon. Kumpulammella oli myös hyvä uida, kunnes valtatie 23 tulo tukki siihen johtavan puron ja hävitti hyvän hiekkarannan. Hyviä uimapaikkoja oli myös Niemelänjärvellä. Kun Asemanlammen uimalasuunnitelmat kariutuivat, alettiinkin uimalaa suunnitella Pumppurantaan Niemelänjärvelle. Haapamäen uimala valmistuikin lopulta vuosien haaveilun ja Keuruun kunnan urheilulautakunnan suunnittelutyön jälkeen vuonna 1958. Sitä rakennettiin kunnan työnä kevään aikana niin, että uimala oli käytössä kesällä 1958. Varsinaisia avajaisia vietettiin vasta seuraavana kesänä, kun uimalan hyppytelinekin oli valmistunut. Vihkiäisjuhlaa vietettiin Mannerheimliiton Haapamäen osaston järjestämän kaksiviikkoisen uimakoulun päätteeksi. Juhlan musiikista vastasi Oiva Lampinen ja juhlakansan toivotti tervetulleeksi ylioppilas Ritva Lehtinen. Vihkiäispuheen piti kunnanjohtaja Toivo Puro. Tilaisuudessa promovoitiin kahdeksan uimamaisteria ja 24 kandidaattia. Lehtori Vilma Lansa puhui promovoitaville uimataidon merkityksestä ja muistutti velvollisuudesta edistää uimataidon leviämistä ja pelastaa vedenvaraan joutuneet. Sitten promovoitavat suorittivat hypyn ja uivat hakemaan lehtori Lansalta seppeleensä. Haapamäen uimala oli vihdoin totta. Lähteet: Ritokangas, Kalle: Kallen kamera kylillä. Tekstit Raija Sulkava. Printek, Keuruu 2017. Haapamäki-sanomalehti 20.2.1939. Suur-Keuruun sanomat 26.6.1956, 3.8.1956, 7.6.1958, 10.2.1959, 14.7.1959, 17.7.1959 Kysymyksiä keskustelun tueksi. 1. Tekstissä kerrotaan Haapamäen uimapaikoista ja uimalan suunnittelusta. Mikä sinun mielestäsi on paras paikka uida? 2. Lampiin liittyy myös kalansaaliit. Oletko kalastanut? Millaiset saaliit ovat olleet parhaita? 3. Missä kaikkialla Haapamäellä käytiin uimassa, ennen kuin varsinainen uimala saatiin aikaiseksi? 4. Mitä rantaa kutsuttiin Haapamäen Rivieraksi? 5. Vuonna 1959 vietettiin uimalan avajaisia. Millaista ohjelmaa siellä oli? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Uimala ja muuta rantaelämää Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) järvet uimalat uimarannat lammet uimakoulut muistot muistelu 1950-luku Lansa, Vilma Puro, Toivo Description An account of the resource Haapamäen uimalaa suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto. Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kamana on ollut alkuaan Keuruun seurakunnan kirkkoherranpappilan Kangasmannilan navetta. Pappilat olivat aikanaan myös suuria maatiloja, sillä maatalouden harjoittaminen oli osa kirkkoherran palkkausta. Esimerkiksi vuonna 1881 Keuruun kirkkoherralla oli 20 lehmää, 4 hevosta ja 20 lammasta. Seurakuntien viranhaltijat siirtyivät luontaispalkkauksesta rahapalkkaukseen vasta vuoden 1922 lainmuutoksella. Puusta rakennettuja navetoita jouduttiin aika ajoin uusimaan. Kun Keuruun seurakunta päätyi 1900-luvun alussa rakentamaan kirkkoherralle uuden navetan, se päätettiin valmistaa kivestä. Navetta valmistui talvella 1903 petäjävetisen Otto Heinäsen johdolla. Keuruulla maataloudesta luopuminen tapahtui kirkkoherra Leikolan aikana. Tila vuokrattiin Vihtori Tuomiselle ja hänen perheelleen. Vuokrasopimukseen sisältyi myös navetta. Navetta peruskorjattiin 1930-luvun jälkipuoliskolla. Päätös asiasta tehtiin elokuussa 1936, ja piirustukset peruskorjausta varten laati rakennusmestari Jalmari Kuronen. Korjaukset toteutettiin kesällä 1938. Tuomisten jälkeen Kangasmannilan tilaa vuokrasi Eino Pykälämäki perheineen vuosina 1938–1946. Navetta toimi alkuperäisessä käytössään 1940-luvulle saakka, minkä jälkeen sen suojissa toimi ensin kolmen keuruulaisen - Paavo Sammallahden, Kalervo Lampisen ja Kalle Liukon omistama puusepänverstas Pakali. 1950-luvun alussa tiloihin tuli Johannes Ilmoniemen Keuruun Autokoulu ja Korjaamo. Autokoulun siirryttyä muualle, toiminta jatkui korjaamona ja konepajana vuoteen 1961 saakka. Keuruu Auton toimitiloina navetta oli vuosina 1961–1968, jonka jälkeen se siirtyi Liikenne Mäkelän talliksi ja korjaustiloiksi aina vuoteen 1985 saakka. Sen jälkeen navetassa toimivat Keuruun Kolarikorjaamo, Seppä Jussin paja ja Väinö Koivusen hitsauspaja, Keuruun Työkäsine Oy, Keuruun Sähkö (varastotila ja myymälä) ja Keski-Suomen Puu ja Tarvike. Tilaa hyödynnettiin myös muussa pienimuotoisessa varastokäytössä. Jo vuonna 1983 Keuruun seurakunnan kirkkovaltuustolle oli tehty ehdotus navetan käyttämisestä esimerkiksi näyttelytilana. Samansuuntaiset toivomukset toistuivat aika ajoin, kunnes vuonna 1997 seurakunnan teettämän esiselvityksen perusteella päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin asian eteenpäinviemiseksi. Hankkeen virallinen toteuttamispäätös tehtiin kirkkovaltuustossa huhtikuussa 1999 ja lopullinen rakentamispäätös 22.6.1999. Korjaussuunnitellun lähtökohtana oli kivirakennuksen kulttuurihistoriallisen luonteen säilyttäminen sekä perinteisten materiaalien ja työtapojen käyttäminen mahdollisuuksien mukaan. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 8,4 miljoonaa markkaa, ja tukea siihen saatiin Opetusministeriöltä, Keski-Suomen Ympäristökeskukselta ja Keski-Suomen Liitolta. Rakennusurakkakilpailu käytiin kesäkuussa 1999 ja työt päästiin aloittamaan jo saman kuun lopulla. Rakennus sai myös uuden nimen syyskuussa 1999 järjestetyn nimikilpailun tuloksena. Ehdotuksista, joita saatiin peräti 142 kappaletta, voiton vei nimi KAMANA, joka oli johdettu KAngasMAnnilan NAvetasta. Ehdotuksen teki Keuruun seurakunnan kappalainen Ossi Poikonen. Urakka valmistui ulkotöitä lukuun ottamatta maaliskuussa 2000. Avajaisia vietettiin aprillipäivänä 2000. Pihatyöt valmistuivat kesäkuussa samana vuonna. Hankkeen toteutuksessa oli alusta saakka mukana useat eri toimijat. Keuruun seurakunnan lisäksi yhteistyössä olivat mukana Keuruun kaupunki, Keuruun Matkailu Oy, Keuruun museosäätiö, Keski-Suomen Käsi-ja Taideteollisuusyhdistys, Pappilan Juusto Oy ja kahvila-ravintolan yrittäjät. Tavoitteena oli saada aikaiseksi paikka, josta monenlaiset ihmiset voisivat oman mielenkiintonsa kohteen. Matkailukeskus Kamanan alkuperäiset toimijat olivat Keuruun museo, Keski-Suomen Käsi- ja Taideteollisuusyhdistyksen Kamana-shop, Pappilan Juusto Oy, Kahvila-ravintola Myllytuuli, Parturi-kampaamo Arja ja Keuruun Matkailu. Vuosien varrella toimijat ovat vaihtuneet. Kesällä 2021 Kamanan alkuperäisistä toimijoista on jäljellä enää Keuruun museo, minkä lisäksi kivinavetan tiloissa harjoittavat liiketoimintaansa ravintola Pappilan Taverna sekä lahja- ja vaatepuoti Tiltaltti Shop, jonka yhteydessä toimii Keuruun kaupungin infopiste. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kivinavetta Kamana Subject The topic of the resource Keuruu navetat matkailukohteet maatilat 1900-luku virkatalot kivirakennukset Description An account of the resource Kamana rakennettiin Keuruun kirkkoherran pappilan navetaksi. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vuonna 1999 valmistunut Keuruun pääkirjasto on ensimmäinen varsinainen kirjastotalo Keuruulla. Paikaksi valikoitui luonnonkaunis Tarhian ranta, jota kutsuttiin Mäkisen rannaksi paikalla sijainneen Mäkisen autokorjaamon mukaan. Kirjastorakennuksen arkkitehdin valintaa varten järjestettiin kutsukilpailu. Sen voitti arkkitehti Eero Hyvämäen ehdotus nimeltä Kir. Keuruun vanhan kirkon lähelle sijoittuva matala kirjasto on sovitettu rinteeseen. Rakennus avautuu järvimaisemaan ja puistoon. Järvinäköalasta voivat nauttia kaikki kirjaston käyttäjät. Kirjaston edustalla on yksi Keuruun kaupungin omistamista julkisista veistoksista, kuvanveistäjä Timo Hannusen Kuuntelija vuodelta 2000. Teoksen materiaali on Korpilahden musta graniitti. Kaupungin taidekokoelman teoksia on sijoitettu asiakkaiden iloksi myös kirjaston sisätiloihin. Kirjaston rantaa kehitetään parhaillaan kaikkien yhteiseksi oleskelupaikaksi. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun pääkirjasto Subject The topic of the resource Keuruu kirjastot rakennukset Hyvämäki, Eero 1990-luku Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Keuruun pääkirjasto sijaitsee Tarhia-järven rannalla lähellä Keuruun vanhaa kirkkoa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen muistelupiiri Description An account of the resource Keuruun Kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muistelee kokoontumisissaan Haapamäen menneisyyttä, ihmisiä ja tapahtumia. Osa muistoista kirjoitetaan tekstiksi ja julkaistaan. Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vanhaa Kruunuhääperinnettä elvytettiin Suomessa erityisesti Nuorisoseurojen toimesta 1940-luvulta lähtien. Nuorisoseurat järjestivät myös muita historiallisia kulkueita seudun paikallisperinteestä ja sen henkilöhistoriasta ammentaen. Haapamäellä kruunuhäitä on pidetty ainakin kahdet, heinäkuussa 1950 ja 1956. Kruunuhäät keräsivät paljon osallistujia ja ne ovat jääneet monen 1950-luvun lapsen mieleen. Väkeä oli paikalla tungokseksi asti ja kruunuhäitä juhlittiin antaumuksella. Juhlista tuli myös paljon puhetta jälkeen päin. Muisteltiin, että ainakin yksi hevonen karkasi ja lainakiesitkin menivät rikki. Häjytkin taisivat eläytyä rooliinsa vähän liikaa. Sunnuntaina 16.7.1950 pidetyt kruunuhäät järjestivät Haapamäen Nuorisoseura ja Maatalousnaiset. Häitä mainostettiin Suur Keuruun sanomissa seuraavasti: Tulkaa joukolla näkemään, miten häitä vietetään, vanhat tavat arvoonsa! Kruunuhäät ohjasi petäjävetinen Jaakko Kolu. Klo 12 juhlaväki lähti kulkueena Haapamäen Yhteiskoululta kohti juhlapaikkana toimivaa Haapamäen Suojaa. Ensimmäisenä kulkueessa olivat pelimannit, töysäläiset Akseli Vienola ja Aarne Ylämäki sekä kolholaiset Koivikot. Sitten tulivat morsiusparit, Vuokko Kimari-Ermala ja Pentti Salmi sekä Laina Hiekkaranta ja Olavi Ermala. Samoin kulkueessa olivat mukana puhemiehet, morsianten vanhemmat, herrasväkeä, kenkkärit eli juomanlaskijat, kanttori, suntio ja vallesmanni. Kaikki olivat pukeutuneet vanhoihin asuihin. Haapamäen Suojalla toimitettiin ensin hääväen esittely ja juotiin kirkkokahvit. Sitten tanssittiin vanhoja tansseja ja syötiin runsas, perinteinen hääateria. Tanssit jatkuivat vielä Suojalla sekä Työväentalolla. Vuoden 1956 kruunuhäät pidettiin 28.–29. heinäkuuta. Yhden viikonlopun ajan Haapamäki muuttui vanhan hääperinteen näyttämöksi tansseineen, kulkueineen ja hääaterioineen. Haapamäen kruunuhäitten järjestäjä oli urheiluseura Karstulan Kiva ry. Karstulassa ensimmäiset Kruunuhäät järjestettiin elokuussa 1955, taustalla vaikuttivat Maatalousnaiset ja Karstula seura. Pian mukaan tuli Karstulan Kiva, jonka huvitoiminnassa Kruunuhäät oli vuosikymmeniä tärkeässä roolissa. Haapamäellä juhlallisuudet alkoivat lauantaina 28.7. klo 19 kävelykulkueella kohti Haapamäen Suojaa. Näin kuvattiin sulhasen lähtöä morsiamen kotiin. Kulkueessa oli mukana soittajia, sulhaset ja morsiamet, näiden vanhemmat, puhemiehet, kylän väki ja kukkaistyttöjä ja poikia. Suojalla oli kahvitilaisuus hääväen esittelyineen. Sitten seurasi häätanssit ja vielä muita vanhoja tansseja. Soitosta vastasivat maankuulut Purppurapelimannit Kaustisista sekä Eemil Kuismanen ja Jukka Harjun yhtye. Harju oli myös Kruunuhäitten ohjaaja. Sunnuntaina 29.7. juhlallisuudet alkoivat klo 15 hevoskulkueella. Mukana oli toistakymmentä valjakkoa lähitaloista. Juhlallisuudet jatkuivat Suojalla lauantain tapaan, mutta nyt tarjolla oli hääateria. Vanhan ajan aterialla tarjottiin perunalihakeittoa, piimää, leipää, voita ja sahtia. Leipä pienittiin ilman puukkoa taittamalla, ja ruokailuvälineitä oli puulusikat. Sahti tarjottiin haarikoista. Vanhoja tansseja tanssittiin myös sunnuntaina. Juhlien järjestäjät antoivat haapamäkisille erityiskiitoksen vanhojen tanssien taitamisesta. Perinnetansseja taitamattomat pääsivät myös lauantai ja sunnuntai-iltana tanssin makuu Haapamäen Pallo-Poikien lavalla. Tansseja tahditti jyväkyläläinen PK-Kvintetti. Tanssit keräsivätkin suuren määrän väkeä. Lähteet: Suur-Keuruun sanomat 13.8.1950, 20.7.1950 Suur-Keuruun sanomat 24.7.1956, 31.7.1956 Kysymyksiä keskustelun tueksi. 1. Kruunuhäät ovat olleet suuri tapahtuma Haapamäellä. Ketkä kaikki siihen osallistuivat? 2. Millaisia kommelluksia juhlissa tapahtui? 3. Miten Karstula liittyy näihin Kruunuhäihin? 4. Mitä hääaterialla tarjottiin? 5. Millaista ohjelmaa juhlassa oli? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kruunuhäät Haapamäellä Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) tapahtumat 1950-luku kulkueet kansantanssit (tanssit) perinne häät nuorisoseurat järjestöt Description An account of the resource Haapamäellä järjestettiin 1950-luvulla kahdet vanhaan hääperinteeseen perustuvat kruunuhäät. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document <h3>Koulutus ja tehtävät</h3> Alma Tuomisen (o.s. Häkkinen) lottataival alkoi paikallisen lottajärjestön sihteerin, rouva Aihoksen pyydettyä häntä mukaan toimintaan. Tehtäviin tarvittava koulutus saatiin käymällä kahden viikon pituinen viestikurssi Karkussa, jossa opeteltiin puhelimen käyttöä ja korjaamista, linjan vetoa ja morsetusta. Talvisodan aikana Alma palvelikin Keuruulla puhelinkeskuksen hoitajana ns. viestilottana ollen töissä uuden kirkon tornissa. Majapaikkaa pidettiin kirkonkylän isolla suojeluskuntatalolla, Kansallispirtillä. Jatkosodassa Alma Tuominen palveli Itä-Karjalan Pitkärannassa, Äänislinnan lentokentällä, Karhumäessä, Paateneella ja Hirvaksen lentokentällä, joissa hän palveli sodan loppuun saakka. Alman joukko-osaston nimi oli hävittäjälaivue 28, jossa tehtävänä oli puhelinkeskuksen hoito. Työvuorossa oli kerrallaan kolme-neljä lottaa kaksi tuntia kerrallaan, minkä jälkeen oli jälleen kahden tunnin tauko ennen uutta vuoroa. Yövuoro kesti koko yön. <h3>Sotakokemuksia</h3> Nuorena sodan kokemukset eivät Alman kertoman mukaan juuri pelottaneet, vaikka Wärtsilässä ja Paateneessa oli suuria taisteluita. Äänislinnassa ja Karhumäessä oli rauhallisempaa. Pisimpään Alma palveli juuri Paateneella. Keskellä sodan julmuuksia tuli välillä tuttujakin vastaan, kun Alma tapasi siellä keuruulaiset Lampisen Antin, Kankaan Eskon ja naapuriin miniäksi tulleen, pyhäjärveläisjuurisen Pulakan Esterin Reino-veljen. Paateneen taisteluista Alma muistaa, kuinka pommit putosivat järveen kylää pommitettaessa. Kylä sijaitsi niemessä ja lahdenpohjukassa oli paljon saunoja. Pari taloa tuhoutui kokonaan pommituksissa, mutta yhtään lottaa Alma ei muista kuolleen. Keuruulla oli talvisodan aikaan hautausmaan lähellä rakennus, jonne kaatuneet vietiin sulamaan. Nuorten poikien tehtävänä oli huolehtia rakennuksen lämmityksestä. Paikka oli karmiva, kun vainajat alkoivat sulaa - kädet retkahtelivat ja päät liikkuivat. Siellä työskentely kysyi tiukkoja hermoja. <h3>Lomalle kotiin</h3> Alman ollessa vain kahdeksan vuotias, kuoli perheen Urho-isä vuonna 1931. Kotitilan töitä hoitivat tuon jälkeen perheenjäsenten lisäksi työmies ja karjakko. Alman ollessa palveluksessa myös naapurissa asuva Taito-eno auttoi kotitilan töissä. Palveluspaikoista saattoi pitää kotiin yhteyttä kirjeitse, sillä puhelinta ei tuolloin vielä Ylä-Häkkisessä ollut. Niinpä kirjeellä ilmoitettiin, milloin oltiin tulossa kotiin ja niin Taito-eno tuli saapuvaa hevosella vastaan Mäntän rautatieasemalle. Lomalle pääsi yleensä puolen vuoden välein ja se kesti viikon verran, joskin pelkästään matkaankin meni useita päiviä. Karhumäkeenkin joutui odottamaan junaa välillä jopa 14 tuntia. Kerran ollessaan matkalla kotiin lottaystävänsä Aili Kekin kanssa ei Almalla ollut rahakukkarossa kuin neljä markkaa rahaa. Junalippu Mänttään olisi maksanut neljätoista markkaa. Kun Alma ei kehdannut pyytää tarvittavaa summaa lainaksi ystävänsä vanhemmilta, oli Alman käveltävä kirkolta kotiin Häkkiseen tuo yli 20 kilometriä. Pitkä kävelymatka oli myös silloin, kun Alma samaisen Ailin kanssa oli palaamassa kotilomalta palveluspaikkaansa Paateneeseen. Karhumäessä oli toisten lottien käytös heitä kohtaan niin epäystävällistä, että nuoret lotat Alma ja Aili päättivät jatkaa matkaa saman tien eteenpäin. Kelirikon takia autot eivät päässeet kuitenkaan kulkemaan, joten matkaa piti taittaa jalkaisin. Yöt vietettiin tien varren taloissa ja ladoissa ja ruokaa pyydettiin matkan varrella tavatuilta sotilailta. Taivalta kertyikin yhteensä peräti 108 km. <h3>Ruoka ja tarvikkeet</h3> Ruoassa ei ollut Alman mukaan moittimista. Se oli yleensä tavallista keittoruokaa kuten hernekeittoa - samaa ruokaa, jota sotilaatkin söivät. Lämmin ruoka saatiin kerran päivässä. Kerran viikossa sai myös mukaansa kuivamuonapaketin. Kanttiinista saattoi ostaa sen lisäksi muuta tarvitsemaansa. Lottien paikalliselta sihteeriltä saattoi myös kirjeitse pyytää, jos oli tarvetta esimerkiksi kengille tai alusvaatteille. Kovin isoja paketteja ei kotoa kuitenkaan voinut pyytää, sillä kotipaketin maksimipaino oli 2 kg. Paketit viipyivät myös matkalla, joten siellä olleet elintarvikkeet, kuten pullat, olivat joskus homeessa, kun ne tulivat perille. <h3>Asuminen ja elintavat</h3> Paateneessa lotat asuivat paikallisten rakennuksissa, mutta Karhumäessä ja Hirvaksessa korsuissa, joissa oli puhelinkeskus. Välit paikallisiin Itä-Karjalassa olivat Alman muistin mukaan hyvät - mitä nyt kylän pikkupojat tekivät kiusaa kuten ikään kuului. Kylissä asuikin pääosin vanhempaa väkeä, kun nuoret miehet olivat sodassa. Vastapuolelle kuuluminen ei kuitenkaan näkynyt jokapäiväisessä elämässä. Alma saikin ”matruskoilta” jopa punapoimintaisen kaitaliinan muistoksi. Valitettavasti se ei ole enää tallella. Paikalliset elintavat olivat poikkeavat kantasuomalaisiin tapoihin verraten. Asuinrakennusten toisessa päässä oli usein jatkeena navetta. Kanat saattoivat siten kulkea ihan vapainakin, jopa asuintiloissa. Myös hautajaistavat olivat erikoiset. Koska sahatavaraa ei ollut, tehtiin vainajalle pajunoksista laveri, jossa tämä sitten laskettiin omissa vaatteissaan hautaan. Vainajaa ei siis peitetty, mutta saattoväki loi vanhan tavan mukaisesti haudan umpeen. Tapoihin kuului myös, että saattoväen itkijänaiset itkivät vainajalle ja seremoniat kestivät monta tuntia. Kreikkalaiskatolinen, suomea puhuva pappi, Koponen nimeltään, toimitti siunauksen. Monen viikon ajan vietiin myös ruokaa haudalle. Kylän koirat tietysti söivät ne. Elämään kuului sodan jaloissa kuitenkin myös huvituksia. Alma muistaa hautausmaan vieressä sijainneen kylän kokoontumispaikan. Tasaisella mäellä saattoi pitää vaikka tanssit, joissa suomalainen sotilas soitti harmonikkaa. Paateneessa vietettiin myös häitä, kun myöhemmin kirjailijana tunnettu Lauri Kokkonen ja Pielavedeltä kotoisin ollut Alman lottaystävä Tyyne Ikonen vihittiin pääsiäisenä. Vihkiminen suoritettiin paikallisessa kirkossa. Lauri Kokkonen piti koulua paikallisille lapsille Itä-Karjalassa ja Tyyne oli Alman työtoveri lottatehtävissä. Alma muistaa kirjailija Kokkosen kuolleen Oulussa ja Tyyne-lesken soittaneen tämän jälkeen hänelle ja muistelleen menneitä vuosia. Ajankulua piti siis keksiä vähäisellä vapaa-ajalla itse. Käsitöiden tekemisestäkään ei tullut mitään, sillä tarvikkeita ei ollut saatavilla. Paateneessa oli kuitenkin Vakokauppa, jossa voi käydä ostoksilla. Sieltä onkin Almalla vielä muistona lasinen ”asetti” − lautanen, joka on saatu syntymäpäivälahjaksi. Sodanaikaista kirjeenvaihtoakaan ei ole enää tallessa, mutta sen ajan tavanmukainen runovieraskirja on tallella sekä yksi romaani, jonka Alma sai syntymäpäivälahjaksi. Valokuviakin on jonkin verran säilynyt. Mm. Keuruun veteraanikirjassa ollut kuva on ilmavoimien valokuvaajan ottama muisto sota-ajoilta. <h3>Menetyksiä ja seuraamuksia</h3> Kun suurhyökkäys alkoi, oli Alma tuolloin Hirvaksen lentokentällä. Käsky tuli: ”Kamppeet kasaan ja lähdetään!” Aikaa ei ollut montaa tuntia. Ensin mentiin kuorma-autolla Äänislinnaan, josta matkaa jatkettiin tavarajunalla Kuopioon ja sieltä edelleen monien vaiheiden jälkeen kotiin Häkkiseen. Sodan menetykset koskettivat myös Häkkisen kylää. Järvenniemessä asunut serkku, Kalle Häkkinen oli uksi uhreista kuten myös kotitilan renki Viljo Niemelä. Hän oli naimisissa Signe Pummilan kanssa. Heidän orvoksi jäänyt Pentti-poikansa ajoi myöhemmin maitoautoa Keuruulla. Kylän muita vainajia olivat Pummilan talon Väinö-poika, jonka piti mennä vihille Bruno-veljensä vaimon Helka-siskon kanssa. Naapurikylästä kaatui Liukon talon isäntä. Sota jätti seuraukset sen kokeneille. Aluksi eivät kokemukset tulleet uniin, vaan nuori lotta iloitsi pääsystä rauhan oloihin ja kotitilan töihin, tuttujen ihmisten pariin. Kotiväen ja varsinkin Anni-siskon kanssa puhuttiin paljon sodasta niin taistelu- kuin kotirintamallakin. Vähitellen muistot kuitenkin siirtyivät uniin. Niinpä Alma ei voi nykyään katsoa sodasta kertovia elokuvia. Itsenäisyyspäivän Tuntematon Sotilas ei houkuttele. Lotista kertovan Lupaus -elokuvan hän kävi kuitenkin katsomassa, mutta sen jälkeen olivat ajatukset pitkään rauhattomat. Isänmaan eteen tehdystä suuriarvoisesta työstä on muistona jäljellä vielä lottamerkit − valkoinen hihamerkki ja viestikurssimerkki. Lottapuku sen sijaan on Alman harmiksi aikoinaan käytetty muuhun tarkoitukseen. Pukukankaiden puutteessa siitä tehtiin ajan tavan vaatetta tarvitsevalle. Niinpä Alman lottapuku päätyi serkkupojan, Lahtisen Joukon housupuvuksi. Täysin palvellut oli siten niin lottapuku kuin itse lottakin. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Alma Tuomisen lottamuistoja Subject The topic of the resource Tuominen, Alma lotat maanpuolustusjärjestöt Itä-Karjala Häkkinen (Keuruu) sota-aika talvisota jatkosota muistelu kokemuskerronta Paatene viestintä teknisen toteutustavan mukaan Creator An entity primarily responsible for making the resource Vesterinen, Liisa Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2008 Description An account of the resource Alma Tuominen (os. Häkkinen) palveli toisen maailmansodan aikana lottana puhelinkeskuksen hoitajana Keuruulla ja Itä-Karjalassa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keurusseudun lottien toimintaa Subject The topic of the resource Keuruu lotat maanpuolustus 1920-1944 maanpuolustusjärjestöt Description An account of the resource Kokoelmassa on Keurusseudun lottien muistelmia sota-ajalta ja tietoja järjestön alkuaikojen toiminnasta. Aineistot kokosi Keuruun maanpuolustusnaiset. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Sukuni on Karjalasta kotoisin, mutta perhe muutti ennen sotia Jämsänkoskelle. Äiti oli lottatoiminnassa mukana ja hänen rinnallaan aloitin varusjaoston lottien apuna välirauhan aikaan vuonna 1941. Järjestimme varusvarastolla pestyjä alusvaatteita koon mukaan ja autoimme monissa kotirintaman töissä. Liikennekannalle alkaessa siirryin suojeluskunnan varastolle kirjuriksi. Helsingin Sofianlehdon lastenkodista evakuoitiin lapsia Jämsänkoskelle ja heidän mukanaan tuli vain kaksi hoitajaa, joten meidän nuorten apua tarvittiin näiden 3 - 5 vuoden ikäisten lasten hoitamisessa. Vuonna 1941 kesällä liityin Lotta-Svärdiin, kuusitoistavuotiaana, vasta syksyllä täytin virallisen lottiin liittymisiän 17 vuotta. Minut koulutettiin toimisto- ja viestilotaksi, opimme titaamaankin eli morsettamaan. Hyvän käsialani perusteella minut valittiin varusjaoston kirjuriksi. Sain työmääräyksen Sotasairaala 53:n Helsinkiin ja siellä toimin toimistolottana vuoden ajan. Komentaja oli kuulemma hermostunut minut nähdessään ja sanonut, mitä varten tänne noita lapsia lähetetään! Jouduin sitten angiinan jälkeen nielurisaleikkaukseen ja sain sairauslomaa. Mutta sairauslomani vielä kestäessä, sain komennuksen Sotasairaala 30:n jaostosairaalaan, joka perustettiin rintamalla puhjenneen keltatautiepidemian vuoksi Jyväskylä maalaiskunnan Palokan vanhainkotiin. Vuonna 1944 olin Helsingissä I sotasairaalan esikunnassa, joka toimi Diakonissalaitoksen tiloissa, kunnes sen tilat otettiin sairaalakäyttöön. Sitten esikunta siirrettiin Sokeiden kouluun, josta opetustoiminta oli sodan takia lopetettu. Sotasairaalan esikunta välitti sen alueella olleen 13 jaoston kunkin päivän tiedot eteenpäin, jotta sairaalapaikat ja kuljetukset eri puolille saatiin hoidetuksi. Minun kunnia-asianani oli saada tiedot määräajassa perille. Kun varsinaisia viestilottia oli vähän, olimme me toimistolotatkin öisin päivätyömme lisäksi puhelinkeskuksessa valvomassa. Sodan päätyttyä, mutta Lapin sodan jatkuessa, sotasairaalat muutettiin sotavammasairaaloiksi. Rauhan tultua Leningradin läheltä leiriltä palautettiin suomalaisia sotavankeja, heidät sijoitettiin alkuun Hangon lähelle perustettuun karanteenisairaalaan tartuntavaarojen takia. Muistan, ettei heiltä saanut kysyä mitään vankiajastaan, olivat niin järkyttyneitä. Helsingin sotavammasairaalaan tuli Lapin sodastakin vammautuneita. Vaikka lottajärjestö lakkautettiin, työ sairaaloissa jatkui. Olin työssä siellä, -sotainvalidien, varsinkin proteesia odottavien potilaiden lomapapereiden ja – litteroiden kirjoittamista olin järjestämässä vuoteen 1947 saakka. Sen jälkeen oli mietittävä elämän jatkumista ja kun sain kutsun Rovaniemelle, lähdin sinne ja sieltä löytyi mieheni. Muutimme hänen kanssaan eri varuskuntapaikkakunnille ja 1950-luvulla tulimme Keuruun Kalettomalle. Kalettomalla totesin lottakokemuksestani olevan vieläkin hyötyä, kun pystyin ottamaan vastaan mieheni virkapuheluita ja välittämään niitä. Kalettoman varikko oli tiivis yhteisö, lapsetkin sanoivat olevansa kotoisin Kalettomalta, ei Keuruulta. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Riitta Salonen muistelee Subject The topic of the resource Jämsänkoski lotat sota-aika maanpuolustusjärjestöt jatkosota Lapin sota sotasairaalat Helsinki 1940-luku Kaleton (Keuruu) muistelu kokemuskerronta viestintä teknisen toteutustavan mukaan Description An account of the resource Riitta Salonen muistelee sodan aikaisia tehtäviään toimisto- ja viestintälottana. Creator An entity primarily responsible for making the resource Salonen, Riitta Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2019 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kangasmannilantien pohjoispuolella lähellä rautatietä sijaitsee Kappa, pappilan vanha vilja-aitta. Senkään rakennusajankohdasta ei ole tietoa. Nykyisin se toimii ekumeenisena tilana, jossa eri kirkkokunnat esittäytyvät. Kapan yläkerrassa on yhteinen kappeli hiljentymistä varten. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kappa Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Kappa on pappilan vanha vilja-aitta, joka toimii nykyään ekumeenisena tilana. Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät keskustat aitat rakennettu ympäristö rakennusperintö rakennukset pappilat virkatalot Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pohjoislahden nuorisoseura perustettiin vuonna 1898. Seura kokoontui aluksi kylän taloissa ja kansakoululla. Seurassa oli nais- ja sekakuoro, ompeluseura ja lehteäkin julkaistiin. Keuruun Kansallispirtillä järjestettiin suuret arpajaiset talon rakentamisrahaston hyväksi vuonna 1921. Pohjoislahden nuoriseoseuran oma talo, Männistö, valmistui vuonna 1922. Sen suojissa on järjestetty lukemattomat iltamat, näytelmät, perhejuhlat ja muut tilaisuudet. Viime vuosina taloa ja sen ympäristöä, mm. urheilukenttää, on kunnostettu useaan kertaan Leader-rahoituksen voimin. Talo on edelleen suosittu perhejuhlien pitopaikka. Siellä järjestetään myös tansseja, Etelä-Keuruun kyläyhdistyksen tilaisuuksia, ja kyläkoulu on viettänyt siellä monet kevät- ja kuusijuhlansa. Jokavuotinen perinne on joulukuun alussa järjestettävät joulumyyjäiset, joissa kerätään varoja kyläkoulun oppilasyhdistyksen ja kyläyhdistyksen toimintaan. Lähde: Olli Haapanen, 2017: Pohjoislahden Nuorisoseura ry 100 vuotta. Keuruun Joulu 2017. Keuruun Laatupaino KLP Oy. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Männistön nuorisoseurantalo Subject The topic of the resource Keuruu kylät seurantalot nuorisoseurat kyläyhdistykset järjestöt rakennusperintö hirsirakennukset 1920-luku Description An account of the resource Pohjoislahden nuorisoseuran talo Männistö valmistui vuonna 1922. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pöyhölä on toiminut kappalaisenpappilana vuodesta 1693. Nykyinen Pöyhölän päärakennus valmistui vuonna 1900 ja isokokoinen väentupa vuonna 1901. Molemmat veistettiin käsin hirrestä luonnonkauniiseen pihapiiriin vanhoille, hyväksi katsotuille talonpaikoille. Keuruun seurakunta laittoi Pöyhölän myyntiin vuonna 1920. Se siirtyi yksityisomistukseen. Vuonna 1928 pappilan päärakennus ja ranta-alueet myytiin Suomen Nuorison Kristilliselle Liitolle. Se oli etsinyt maaseudulta sopivaa paikkaa nuorison kristillisille leireille. Kirkon nuorisojärjestön käytössä Pöyhölästä kasvoi merkittävä rippikoululeiripaikka. Vuonna 1931 järjestettiin iso kansainvälinen partiotyttöjen johtajaleiri, ”Keuruleiri”, johon osallistui 464 suomalaista ja 270 ulkomaalaista partiotyttöä. Suomalaisten tyttöjen joukossa oli mm. YK:n apulaispääsihteeriksi noussut Helvi Sipilä. Sodan tultua leiritoiminta keskeytyi. Pöyhölästä tuli talvisotaan lähtevien joukkojen keskittämis-keskus - kevytosasto 10 koulutettiin ja lähetettiin turvaamaan Suomen rajoja talvisotaan. Sota-aikana Pöyhölässä toimi mm. Orionin pilleripakkaamo, Suomussalmella partisaanien tappamista perheistä orvoiksi jääneiden lasten Betania-koti ja inkerinsuomalaisten kulkutautisairaala. Jatkosodan aikana Sortavalasta Keuruulle osana Stella Polaris -operaatiota suojaan siirretty radiotiedustelu-yksikkö toimi Pöyhölässä. Sodan jälkeen palattiin jälleen leiritoimintaan. Toimittuaan 85 vuotta Suomen vanhimpana ja yhtäjaksoisesti käytössä olleena rippikoulu-leiripaikkana päätti Nuorten Keskus ry myydä Pöyhölän vuonna 2013 johtuen osaksi sen korjaustarpeista. Ostajaksi löytyi pieni perheyritys, jonka nimi on Keurusselän Rantakartano Pöyhölä Se on tilausperiaatteella toimiva historiallinen juhla-, kurssi- ja kokouspaikka, jossa järjestetään jälleen pitkien perinteiden ansiosta kesäisin myös rippikoululeirejä. Lähde: Salo, Paulus: Rantakartano Pöyhölän historiaa 1478 - 2018. www.keuruunveraja.fi/items/show/465 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Rantakartano Pöyhölä Subject The topic of the resource Keuruu pappilat seurakunnat järjestöt rippikoululeirit rakennusperintö rakennukset 1900-luku sota-aika Description An account of the resource Rantakartano Pöyhölä Keuruulla on entinen kappalaisenpappila. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Maria Raunion nimeä kantava polku avattiin Raunion 145-vuotissyntymäpäivänä 26.5.2017. Polku on 700 metriä pitkä ja se alkaa Lapinsalmen sillalta jatkuen rantaraittia pitkin pääkirjaston ohi Seiponniementien risteykseen. Maria Raunio, o.s. Saarinen (1872–1911) oli keuruulainen ompelija, työväenliikkeen toimitsija ja puhuja. Räätäli Erland Saarisen tyttären lapsuudenkoti sijaitsi nykyisin Tarhiansuun talona tunnetun kiinteistön tuntumassa, Tarhia-järveen laskevan törmän päällä. Raunio oli yksi Suomen ja maailman ensimmäisitä naiskansanedustajista. Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1907–1909 edustaen Vaasan läänin itäistä vaalipiiriä. Hänet tunnettiin erityisesti varattoman väestön puolestapuhuja. Raunio lähti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin Oregonin Astoriaan. Raunio toimi Astoriassa työväenliikkeen agitaattorina ja Toveritar-lehden toimittajana vajaan vuoden ennen kuin teki itsemurhan syyskuun alussa 1911 ollessaan vain 39-vuotias. Hänet on haudattu Astorian eteläpuolelle Greenwoodin kalmistoon. Lähde: www.keuruunveraja.fi/items/show/211 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Maria Raunion polku Subject The topic of the resource Keuruu Raunio, Maria kansanedustajat tiennimet Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Description An account of the resource Maria Raunion polku on kuulunut Keuruun tiennimistöön vuodesta 2017. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäen kirkko Jyväskylän radan (1897) valmistumisen myötä Haapamäen rautatieläiskylästä oli kehittynyt merkittävä rautateiden risteysasema. Väkimäärän lisäääntyessä katsottiin tarpeelliseksi saada Haapamäelle oma rukoushuone ja hautausmaa. Asiaa lähti ajamaan rukoushuoneyhdistys. Vuonna 1931 ratamestari Heikki Heinonen ja hänen vaimonsa Emma lahjoittivat ratapihan takaa kangasmaata kyseiseen tarkoitukseen. Talkoilla raivattu hautausmaa vihittiin käyttöön 9.10.1932. Rukoushuoneen piirustukset tilattiin rakennusmestari Heikki Tiitolalta. Perustukset tehtiin vuonna 1939 Lahjakankaaksi nimetylle maalle, jossa oli ollut vaatimaton siunauskappeli jo vuodesta 1932. Keuruun seurakunta osti maan rukoushuoneyhdistykseltä ja ryhtyi kirkon rakennuttajaksi. Sota kuitenkin katkaisi hankkeen ja perustukset kasvoivat pusikkoa sodan jälkeen. Kirkko saatiin lopulta rakennettua Haapamäen yhteiskoulua käyneen arkkitehti Mikael Nordenswanin uusien piirustusten mukaisesti. Rakennustyö päästiin aloittamaan syksyllä 1952. Kirkko valmistui 1953. Nordenswan suunnitteli jyrkkäkattoisen tiilirakenteisen pitkäkirkon, jonka rapattua ulkopintaa elävöittävät liuskekivet. Erillinen korkea kellotorni on pääsisäänkäynnin vieressä. Alttariosa on muuta kirkkosalia matalampi ja alttariseinällä on pelkistetty risti. Nordenswanin suunnittelemassa Kolhon kyläkirkossa sama ratkaisu. Kirkko edustaa tyypillistä 1950-luvun kirkkoarkkitehtuuria. Arkkitehtuurissa on vaikutteita klassismista, funktionalismista ja Italian renessanssin arkkitehtuurista. Haapamäen kirkko on ensimmäisiä monitoimikirkkoja. Kirkkosalin yhteydessä on seurakuntasali ja kerhotiloja. Seurakuntasalia laajennettiin 1990-luvulla. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen kirkko Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) kirkkorakennukset rukoushuoneyhdistys Heinonen, Heikki Heinonen, Emma rautatiet Nordenswan, Mikael 1950-luku rakennukset Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Haapamäen rautatieläiskylästä kehittyi merkittävä rautateiden risteysasema. Väkimäärän lisäääntyessä katsottiin tarpeelliseksi saada Haapamäelle oma rukoushuone ja hautausmaa. Asiaa lähti ajamaan rukoushuoneyhdistys. Sota kuitenkin siirsi hanketta eteenpäin. Haapamäen kirkko valmistui vuonna 1953. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun kunta perusti vuonna 1961 leirintäalueen Nyyssänniemeen. Sen päärakennukseksi ostettiin Ison Liukon talon entinen päärakennus, joka toimii leirintäalueen vastaanottona ja ravintolana. Rakennus tunnetaan nimellä Liukon pirtti. Ison Liukon talo sijaitsee Keurusselän itärannalla. Vanha Liukon suku on asuttanut taloa 1700-luvulta saakka. Liukon kantatalo halottiin 1740-luvulla Yliseksi ja Alaseksi Liukoksi. Tilat ostettiin perintötiloiksi vuonna 1752. Ylisen Liukon tila sai lisänimen Iso Liukko, kun Alanen Liukko halottiin edelleen kahdeksi tilaksi 1800-luvun alussa. Ison Liukon pirtti oli aluksi iso savupirtti, jossa oli maalattia ja sen luonnonkivistä kootun ison kiukaan vieressä oli ovi. Ikkunoina toimivat sivuun siirrettävät luukut. 1800-luvun alussa rakennukseen tehtiin torvellinen takkamuuri ja ikkunoihin laitettiin lasiruudut, seinähirret veistettiin, permanto peitettiin lattianlankuilla ja pirttiä jatkettiin kamareilla. Rakennukseen liittyy myös tarina virtolaisesta karhunkaataja Martti Kitusesta, jolle oli tuotu sanaa, että Liukossa oli karhuja, mutta kaatomies puuttui. Onnistuneen metsästyksen tuloksena saadut karhut nyljettiin sen jälkeen pirtissä. Vuonna 1867 Ison Liukon talossa asui tunnettu tanskalainen tiedemies ja maisteri Vilhelm Thomsen. Hän oli Liukossa oppimassa suomen kieltä ja samalla hän keräsi aineistoa, jonka pohjalta hän teki uraauurtavan suomalais-ugrilaisen kielitieteellisen tutkielman ja väitöskirjan. Vuonna 1873 tila myytiin metsäyhtiölle. Noin 50 vuotta myöhemmin, vuonna 1925 Anna o.s. Liukko ja Vilho Pänkäläinen ostivat siitä osan takaisin suvulle. Vilho Pänkäläinen rakensi vuonna 1955 uuden asuinrakennuksen vanhan pirtin viereen. Vanha talo oli käynyt tarpeettomaksi. Sitä ostateltiin myös Keuruun ulkomuseon päärakennukseksi, mutta kauppaa ei syntynyt. Lopulta rakennus purettiin ja se siirrettiin Nyyssänniemen leirintäalueelle, josssa se toimii vastaanottokahvilana ja ravintolana sekä erilaisten juhlien ja kokousten pitopaikkana. Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Liukon_Pirtti Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Nyyssänniemi, Liukon pirtti Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Subject The topic of the resource Keuruu leirintäalueet matkailu Ison Liukon talo savupirtit hirsirakennukset Description An account of the resource Nyyssänniemen leirintäalue perustettiin vuonna 1961. Leirintäalueen päärakennukseksi ostettiin Ison Liukon talon vanha päärakennus, Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pihlajaveden uusi kirkko otettiin käyttöön 1871. Se rakennettiin Intendentinkonttorin piirrosten mukaan. Rakennusmestarina toimi Henrik Kuorikoski. Kirkko on tasavartinen ristikirkko ja länsipäähän on liitetty kaksinivelinen kellotorni. Puurakenteisessa kirkossa on koristeellisia yksityiskohtia ja puuleikkauksia. Kristus ristillä -aiheinen alttarimaalaus on vuodelta 1881. Sen on maalannut turkulainen taiteilija Amanda Kjellberg. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pihlajaveden uusi kirkko Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Subject The topic of the resource Pihlajavesi (kunta) Keuruun seurakunta Lindqvist, L.I. Lohrmann, E.B. Kuorikoski, Henrik rakennettu ympäristö rakennusperintö rakennukset kirkkorakennukset Pihlajavesi (Keuruu : kylä) Description An account of the resource Pihlajaveden uusi kirkko sijaitsee Kolehmanmäellä Pihlajaveden kirkonkylässä. Se valmistui vuonna 1871. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kesällä 1928 Keuruun seurakunnan juhlan yhteydessä pystytettiin Herpmanin poikien Ketveleen kannaksen muistomerkki. Samassa yhteydessä juhlaväki teki retken myös Ampialaan, jossa Herpmanin pojat saivat surmansa vuonna 1715. Mukana retkellä ollut pääjohtaja Isak Julin lupasi auttaa rahallisesti, jotta myös Ampialaan saataisiin oma muistomerkkinsä. Maa-alue muistomerkkiä varten saatiin käyttöön Toini ja Yrjö Ampialalta. Sen suunnittelusta vastasi Keuruun Kisailijat. Tammikuussa 1929 patsastoimikuntaan valittiin puheenjohtajaksi Keuruun nimismies Ilmari Sarkkila ja jäseniksi maanviljelijä Yrjö Ampiala, rautatiekirjuri Yrjö Saarinen ja ylioppilas Paavo Karikko. Ilmari Sarkkila teki pienoismallin ja laati piirustukset, jotka hyväksytettiin pääjohtaja Julinilla. Sarkkila myös johti rakennustöitä niiden valmistumiseen saakka. Muistomerkki on muurattu sementillä luonnonkivistä, jotka ajettiin talkoilla Ampialan pelloilta ja lähiympäristöstä. Kesällä 1929 muurareina toimivat Jeremias Nieminen ja Kalle Saxberg. Muistomerkki tuli maksamaan 27 000 silloista markkaa ja kustannuksista vastasi pääjohtaja Isak Julin. Hänen lausumansa on myös muistomerkin tunnuslause He uhrasivat henkensä isänmaalle. Mitä uhraat sinä? Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Herpmanin poikain muistokappeli Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Herpmanin poikain muistomerkki on kivestä tehty kappelinmuotoinen rakennelma. Se rakennettiin paikalle, jossa Herpmanin veljekset kohtasivat matkansa pään jouluna 1715. Subject The topic of the resource Keuruu Herpmanin pojat isoviha Ampiala (Keuruu) kylät muistomerkit Julin, Isak Sarkkila, Ilmari Keuruun Kisailijat Keuruun vanha kirkko kotiseutuyhdistykset Keurusselän Seura r.y. Ampialan talo Ampiala, Yrjö Ampiala, Toini Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pappila oli myös maatila tarpeellisine rakennuksineen. Aittoja tarvittiin useisiin eri tarkoituksiin, kuten mm. halkojen, viljojen, siementen, ruuan ja vaatteiden säilytykseen. Myös maidolla oli oma säilytysaittansa. Pappilan pihapiiri jakaantui vanhastaan kahteen osaan, mies- eli asuinpihaan ja karja- eli talouspihaan. Pappilan miespihan kahdesta isommasta rakennuksesta on jäljellä toinen. Siinä sijaitsivat ruoka-aitta, jauhoaitta, mankelihuone, maitohuone ja kärryliiteri. Rakennus on suojeltu pappilan mukana rakennussuojelulailla vuonna 1972. Toinen, tätä rakennusta vastapäätä sijainnut väentupa, joka oli rakennettu n. 1830-luvulla, on purettu 1900-luvulla. Karjapihassa eli nykyisen matkailukeskus Kamanan pihassa sijaitsevat liiteri ja Justus- ja Alina -aitat, joiden rakennusaika ei ole tiedossa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pappilan aitat Subject The topic of the resource Keuruu kirkonkylät keskustat aitat rakennettu ympäristö rakennusperintö rakennukset pappilat virkatalot Description An account of the resource Keuruun vanhassa pappilassa on ollut lukuisia aittoja eri käyttötarkoituksia varten. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Keuruun museo toimii sekä taide- että kulttuurihistoriallisena museona, joka järjestää ympäri vuoden vaihtuvia näyttelyitä Kamanassa, Kangasmannilan pappilan vanhassa remontoidussa kivinavetassa. Varsinaisen näyttelytilan lisäksi museo järjestää pienimuotoisia näyttelyitä myös Kamanan Vinttigalleriassa sekä Lehtiniemen aulagalleriassa. Museo vastaa myös Keuruun ja Pihlajaveden kirkkojen opastuksista. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun museo Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Subject The topic of the resource Keuruu museot kulttuurihistorialliset museot taidemuseot säätiöt näyttelyt navetat Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kangasmannilan tilasta tuli Keuruun kirkkoherran virkatila vuonna 1675. Ensimmäinen pappila valmistui Keurusselän rantaan 1600-luvun lopussa. Pappilat olivat pitäjässä kulttuurielämän keskuksia ja tärkeitä kokoontumistiloja. Keuruun pappiloissa kävi 1800-luvun lopulla runsaasti kesävieraita tutustumassa puhtaaseen suomen kieleen. Maalausmatkoillaan pappilassa majoittuivat muun muassa Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre. Keuruun kirkkoherran pappila ja lähes kaikki pappilan piharakennukset paloivat vuonna 1809. Uutta pappilaa alettiin rakentaa turkulaisen rakennusmestari Johan Sundstenin piirrosten mukaan. Turun empireä edustava pappila valmistui lopulta vuonna 1813. Sitä laajennettiin 1870-luvulla ja 1890-luvun lopussa siihen tehtiin järvenpuoleinen kuisti. Arkistosiipi valmistui pappilaan 1920-luvulla. Pappila palveli kahdentoista Keuruun kirkkoherran asuntona. Kirkkoherran virkatila oli merkittävä maatila, jossa oli useita torppia, suuret viljelmät ja karjaa. Kirkkoherran pappilalle rakennettiin sen arvon mukainen kivinavetta vuonna 1903. Pappilaelämän luonne muuttui 1920-luvulla, kun papisto siirtyi rahapalkkaan. Aluksi tilaa vuokraviljeltiin. Sen jälkeen navetta toimi useassa käytössä, muun muassa Mäkelän liikenteen linja-autojen tallina ja korjaustilana. Se rapistui kunnes seurakunta kunnosti sen ympäristöineen. Vuonna 2000 pappilan navetassa avattiin Matkailukeskus Kamana. Uusi pappila rakennettiin vuonna 1966. Vanha pappila jäi pois käytöstä vanhanaikaisena ja tarpeettomana. Se haluttiin purkaa, mutta rakennuksen arvo ymmärrettiin ajoissa. Pappila suojeltiin rakennussuojelulailla vuonna 1972. Rakennus kunnostettiin museoviraston ohjauksessa ja siellä toimi päiväkoti vuosina 1976 – 2004. Pappila avattiin yleisölle ennallistavan peruskorjauksen jälkeen lokakuussa 2005. Keuruun seurakunta sai joulukuussa 2005 Keski-Suomen kulttuuriympäristö -palkinnon Keuruun vanhan pappilan ja matkailukeskus Kamanan kunnostuksesta. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun vanha pappila Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Subject The topic of the resource Keuruu Keuruun seurakunta rakennettu ympäristö rakennusperintö pappilat rakennukset Description An account of the resource Kangasmannilan tilasta tuli Keuruun kirkkoherran virkatila vuonna 1675. Nykyinen pappilarakennus on valmistunut vuonna 1813. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pihlajaveden nuorisoseura perustettiin vuonna 1908. Seuran toimintaan kuului valistustilaisuuksia, perhe- ja kuukausikokouksia, kuoroja ja näytelmiä. Vuonna 1910 alettiin suunnitella oman talon rakentamista. Tontti vuokrattiin Vähäkömin maasta. Rakennuspiirustukset laati ratamestari Hellman. Urakoitsijoina olivat Janne ja Kalle Aho. Suurin osa puutavarasta ym. saatiin lahjoituksina maanviljelijöiltä ja kauppiailta. Arkkitehtuuriltaan jugendvaikutteisen talon vihkiäiset olivat juhannuksena 1911. 1920-ja 1930 -luvuilla nuorisoseurantalo antoi Suojeluskunta- ja Lotta-järjestöille sekä monelle muulle seuralle toimintamahdollisuudet. Sota-aikaan nuorisoseurantalo oli sotilaskäytössä reserviläisten kertausharjoituspaikkana sekä siirtoväen majoitus- ja varastokäytössä. Suojeluskunta ja lotat olivat olleet näinä vuosina pääasialliset talon käyttäjät ja niin seurantalo myytiin suojeluskunnalle. Nuorisoseura jätti itselleen ainaisen vapaan käyttöoikeuden. Vuonna 1944 suojeluskunta lakkautettiin, ja nuorisoseurantalosta käytettiin nimitystä "Valtiontalo". Nuorisoseura ei sammunut, vaan heräsi toimimaan monipuolisesti mm. näytelmien ja kurssien parissa. Nuorisoseura osti entisen talonsa takaisin valtiolta. Talon kauppakirja on tehty vuonna 1947. Nykyään Nuorisoseurantalo palvelee kyläläisiä erilaisten harrastusten, tapahtumien, kioski- ja kesäterassi Kesäpihlajan ja tanssien myötä. Lähde: Aino Korjan laatima historiikki Pihlajaveden nuorisoseura 70 vuotta, www. pihlajavesi.keuruu.fi/kuvagalleriat/kylaen-historiaa/1163-pihlajaveden-nuorisoseuran-70-v-historiikki-aino-korja Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pihlajaveden nuorisoseurantalo Subject The topic of the resource Pihlajavesi (kunta) Pihlajavesi (Keuruu : kylä) nuorisoseurat seurantalot hirsirakennukset sota-aika suojeluskunnat 1900-luku Description An account of the resource Pihlajaveden nuorisoseurantalo vihittiin käyttöön vuonna 1911. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Runoilija Einari Vuorelan (1889–1972) synnyinpaikka on Keuruun Jukojärvellä. Vuorelan tilan rakennuksia ja pihapiiriä vaalitaan Einari Vuorelan ja hänen puolisonsa kirjailija Laura Soinne-Vuorelan (1897–1992) kirjailijaelämäntyön kunnioittamiseksi. Vuorelan ensimmäiset asukkaat olivat Einari Vuorelan vanhemmat Aapeli ja Kristiina Vuorela, jotka tulivat vuonna 1880 Multian Härkäahosta Jukojärven Virkajärven torppareiksi. Aapeli Vuorela oli tunnettu rakennusmies. Hänen kätensä jälkiä ovat mm. useat lähiseudun kansakoulut ja tilojen päärakennukset, kaikkiaan viitisenkymmentä rakennusta. Perheeseen syntyi kymmenen lasta. Torppa itsenäistyi heti torpparilain tultua voimaan vuonna 1919. Nuorin poika Vilho jäi asumaan taloa. Vuorelan asuinrakennus paloi vuonna 1933. Nykyiset rakennukset rakensi vuosina 1934–35 Viljo Vuorela apunaan Onni Korhonen. Jonkin aikaa talo oli vuokrattuna vieraille, kunnes vasta-avioituneet Einari Vuorela ja Laura Soinne ostivat talon itselleen vuonna 1939 ja alkoivat viettää siellä kesiään. Einari Vuorela toimi opettajana Keuruun Jukojärven koulussa vuosina 1947–56. Talviasuntona he eivät Vuorelaa käyttäneet. Vielä Einari Vuorelan jäätyä eläkkeelle ja muutettua perheineen Tuusulan Iloniemeen he palasivat kesäajaksi Vuorelaan. Saapuminen ajoitettiin aina pihatuomen kukinnan ajaksi. Runoilija Einari Vuorela kuoli 10.7.1972 Helsingissä. Sen jälkeen Vuorelan käyttö jäi vähäisemmäksi. Vuorelassa voi vierailla sopimuksen mukaan oppaan johdolla. Kirjailijakodissa järjestetään talon henkeen sopivia tapahtumia ja tilaisuuksia. Perinteinen Vuorela-vaellus vaelletaan Einari Vuorelan vanhaa koulupolkua Multialta Vuorelaan. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kirjailijakoti Vuorela Subject The topic of the resource Jukojärvi (Keuruu) Vuorela, Einari kirjailijat kirjailijakodit kulttuurikohteet Soinne-Vuorela, Laura rakennukset Description An account of the resource Vuorela Keuruun Jukojärvellä on kirjailija Einari Vuorelan (1889 - 1972) synnynpaikka ja perheen kesäkoti. Talo ja pihapiiri ovat alkuperäisessä kunnossaan. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Karimon koulu perustettiin 1920-luvun loppupuolella supistettuna kansakouluna. Toisin sanoen koulussa oli yksi opettaja, jonka työaika tasattiin kahden alimman ja neljän ylimmän luokan kesken. Siitä seurasi, että opetusta ei ollut kaikilla oppilailla joka päivä tai viikko. Näinä kotipäivinä oli ’etätöitä’. Johtokunnan puheenjohtajana oli Nestori Raiski (1927 - 65) ja ensimmäisenä opettajana Saimi Nieminen (1928 - 45). Koulu toimi Raiskin talon yhteydessä. Vuonna 1947 Pihlajaveden kunnan kansakoululautakunnan edustaja selosti Karimon koulun johtokunnalle koulupiirijakoa ja sen muutoksia sekä pyysi johtokuntaa määrittämään uuden koulun paikan ja rakennusaikataulun. Johtokunta esitti paikaksi Alkulaan menevän tien vartta Karimolta. Koulu olisi rakennettu vuoden 1949 loppuun mennessä. Johtokunta pyysi valtuustoa asettamaan rakennustoimikunnan ja aloittamaan rakennustyön. Kun valtuusto käsitteli koulupiirijakoa, koululautakunnan esitys koulun paikasta Koiviston talon lähellä voitti Alkulan paikan. Valtuusto siirsi rakennustoimikunnan asettamista koulun paikasta tehdyn valituksen vuoksi. Valtuuston tonttipäätöksen pysyttyä voimassa se asetti rakennustoimikunnan: Nestori Raiski, Selim Yltiö ja Jaakko Mäkinen. Rakennustoimikunnan tehtäväksi tuli hankkia koulutalon piirustusten luonnokset ja kustannusarvio. Tämän jälkeen ne piti tuoda valtuuston hyväksyttäviksi ja aloittaa koulun rakentaminen lupien tultua hyväksytyiksi. Toimikunnasta eronneen Raiskin tilalle valittiin Eero Lähteenmäki. Valtuusto (1949) hyväksyi tontin asemakaavan, "Koulurakennusten piirustustoimiston" laatimat koulun ja talousrakennuksen piirustukset, haki niille vahvistuksen ja valtionavun sekä rakennutti hirrestä keskuslämmityksellä varustetun koulun. Koulun rakentaminen aloitettiin kesällä vuonna 1949 ja se valmistui syksyllä 1950. Koulun työntekijät ja oppilaat muuttivat uuteen kouluun Raiskista 28.10.1950. Koulun vihkiäiset olivat 19.8.1951 yhdessä Lapin koulun lisärakennuksen vihkiäisten kanssa. Valtuusto ei muuttanut koulua täydelliseksi kansakouluksi, vaan se jatkoi supistettuna kansakouluna. Perusteena oli oppilaiden vähäisyys – vain 24 oppilasta. Koululla oli myös muuta käyttöä mm. Karhunkylän voimistelu- ja urheiluseura Kontio sai käyttää vapaasti koulutiloja. Myöhemmin kansalaisopisto ja seurakunta saivat käyttää koulun tiloja ja kalustoa. Seurakunta piti koululla mm. nuorisokerhoa. Koulutoimen tarkastaja (1951) oli hyvillään koulun päästyä viimeinkin tilavaan ja kaikin puolin sopivaan huoneistoon. Koulu oli muutettava jo 1.8.1951 täydelliseksi kaksiopettajaiseksi kansakouluksi, jota varten koulu oli rakennettu. Lasten oli saatava täydellistä opetusta. Siksi johtokunnan piti esittää kunnanvaltuustolle koulun laajentamista. Perustettiin toinen opettajanvirka ja täydentää opetusvälineistöä. Koulun ympäristöä kunnostettiin ja hankittiin puutarhasuunnitelma. Sähköt koululle saatiin 24.8.1951. Sähkön toimittajana oli Koillis-Satakunnan sähköyhtiö. Puhelin saatiin samoihin aikoihin. Koulua yritettiin lakkauttaa ensimmäisen kerran 1965. Johtokunta katsoi, että esitys koulupiirijaon muuttamisesta ja Karimon piirin lakkauttamisesta oli tehty hätiköiden ja tutkimatta perusteellisesti oppilasmääriä sekä rakennusten kuntoa ja oppilaskyydityksiä. Lopettamisen sijasta rakennettiin kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1976 lisärakennus (viipalekoulu). Pihlajavetiset halusivat liittyä Keuruuseen ja lopettaa oman kunnan vuonna 1969. Uutinen 30.7.2003 kertoo: Ukkonen sytytti Keuruun Karhunkylällä sijaitsevan Karimon kyläkoulun tuleen maanantai-iltana ennen puolta yötä. Karimon koulun viimeinen kevätjuhla vietettiin vuonna 2006. Tiedetila Tiedetila aloitti entisellä Karimon koululla haja-asutusalueella Keski-Suomessa keskellä erämaata vuonna 2007. Tavoitteena on säilyttää henkilökohtaisten tietokoneiden historiaa ja kasvattaa kotimaisia luonnonkasveja. Tiedetila esittelee myös tieteellisiä demonstraatioita. Tiedetilalla on kursseja kahdella aihealueella: tietotekniikka ja puutarhanhoito. Kohderyhmät ovat kaikenikäisiä ihmisiä. Painopiste on seniori-ikäisissä ihmisissä. Näyttelyt ovat avoinna yleisölle sopimuksen mukaan. Tiedetilan arkistot ovat tutkijoiden käytettävissä ympäri vuoden. Uutinen 4.8.2010 Veera ukkosmyrsky: Keuruun Pihlajavedellä sijaitsevalla Karimon entisellä kyläkoululla toimivan Tiedetilan päärakennus kärsi vahinkoja ukkosen sytyttämässä tulipalossa keskiviikkona iltapäivällä. Tiedetilan keskeisiä toimintoja ovat edelleen tietokonemuseo, kotimaiset luonnonkasvit, kasvatusmenetelmät, kurssit ja kansainväliset hankkeet. Lähde: Hannu Välimäki (2013). Kansanopetus ja koulut Keuruulla 1628 – 2008 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Tiedetila / tietokonemuseo Subject The topic of the resource Pihlajavesi (kunta) Pihlajavesi (Keuruu : kylä) 1900-luku koulurakennukset näyttelytoiminta alakoulu tietotekniikka luonnonkasvit kurssit Description An account of the resource Tiedetila sijaitsee Pihlajaveden Karimolla Keski-Suomessa keskellä erämaata. Tavoitteena on tallentaa henkilökohtaisten tietokoneiden historiaa ja kasvattaa kotimaisia luonnonkasveja. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupungikirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Creator An entity primarily responsible for making the resource Kotiranta, Kari Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Suojeluskuntatalo Haapamäen Suoja valmistui kylän yhteisin voimin huhtikuussa 1939. Tontin lahjoitti Murtomäen perikunta. Piirustukset saatiin lahjoituksena. Hirsiä hankittiin Virroilta Kituskoskelta ja Oulun seudulta. Rakennusmestarina toimi haapamäkinen Valde Niemelä. Rakennus vihittiin käyttöön 16.4.1939. Pian talo pääsikin tositoimiin, kun talvisota syttyi 30.11.1939. Suojalla toimi ilmavalvonnan aluekeskus vuosina 1939–40. Lotat toimivat ilmavalvojina Suojan katolla ja puhelinpäivystäjinä kansliassa. Haapamäkeä pommitettiin talvisodan aikana viisi kertaa. Sodan jälkeen suojeluskunnat lakkautettiin vuonna 1944. Suoja siirtyi vuonna 1945 Haapamäen Metsänhoitoyhdistyksen nimiin. Vuonna 1946 perustettu jalkapalloseura Haapamäen Pallo-Pojat ry (HPP) on omistanut Suojan vuodesta 1976. Nykyään Suojalla näytetään HPP:n toimesta elokuvia ja pidetään Bingoa. Lisäksi Suojalla järjestetään tansseja. Perinteikäs hirsirakennus sopii myös monenlaisten tapahtumien ja tilaisuuksien pitopaikaksi. Haapamäen Pallo-Poikien pitämän bingon historia Suojalla alkaa jo 1960-luvun lopulta. Myös elokuvatoiminta on kuulunut Haapamäen Suojalle sen valmistumisesta lähtien. Ensimmäinen elokuvanäytös pidettiin heti valmistumisvuoden syksyllä 1939. Elokuvatoiminnan alullepanija oli Haapamäen yhteiskoulun lehtori Kalle A. Ritokangas. Suojan pihassa on Timo Karan Ilmavalvojat- patsas muistuttamassa rakennuksen sodanaikaisista vaiheista ja Lotta Svärd-järjestön maanpuolustustyöstä. Patsas paljastettiin vuonna 1994. Lähteet: www.hpp-suoja.fi Saarinen, Pentti 2009: Haapamäen pommitukset talvisodassa 1939–40. Keuruskopio oy. Vaissi, Ilmari 1987: Haapamäki 100 vuotta. Keurusprint oy. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen Suoja Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) suojeluskunnat urheilu- ja liikuntaseurat hirsirakennukset kulttuuriperintö seurantalot lotat sota-aika Niemelä, Valde elokuvat Kara, Timo Description An account of the resource Haapamäen suojeluskunnan talo valmistui vuonna 1939. Vuodesta 1976 talo on ollut Haapamäen Pallo-Poikien omistuksessa. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Issued Date of formal issuance (e.g., publication) of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Haapamäelle perustettiin Keuruun ensimmäinen yhteiskoulu vuonna 1907. Aluksi koulu toimi kansakoulun tiloissa. Arkkitehtuuriltaan jugend-vaikutteinen yhteiskoulurakennus valmistui vuonna 1909 Väinölänmäelle. Rakennus toimi koulukäytössä vuoteen 1966 asti. Sen jälkeen se jäi kylmilleen toimien lähinnä varastotilana, kunnes 1980-luvun lopussa sitä alettiin korjata. Nykyään rakennusta ja sen perinteitä vaalii Haapamäen Yhteiskoulun perinneyhdistys. Keuruun museo järjestää yhteistyössä Haapamäen Yhteiskoulun Perinneyhdistyksen, taiteilijoiden ja muiden yhteisöjen kanssa kesänäyttelytoimintaa kulttuurihistoriallisesti merkittävällä Haapamäen vanhalla yhteiskoululla. Pyrkimys on tuoda esille uutta taidetta ja edesauttaa rakennuksen säilyttämistä ja haapamäkeläisen kulttuuriperinnön vaalimista. Lähde: www.keuruunmuseo.fi/index.php/kohteet/haapamaeen-wanha Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Haapamäen Wanha Subject The topic of the resource Haapamäki (Keuruu) koulurakennukset puurakennukset 1900-luku yhteiskoulut kotiseutuyhdistykset näyttelyt näyttelytoiminta Description An account of the resource Haapamäen vanha yhteiskoulu valmistui vuonna 1909. Nykyään rakennusta ja sen perinteitä vaalii Haapamäen Yhteiskoulun perinneyhdistys. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pihlajaveden vanha hautausmaa, joka tunnetaan Rekolan hautausmaan nimellä, sijaitsee Pihlajaveden uuden kirkon lähistöllä. Alun perin hautausmaa oli tarkoitus raivata uuden kirkon viereen, mutta kivinen maaperä esti suunnitelman. Sopiva alue löytyi kuitenkin noin puolen kilometrin päästä Rekolan talon maalta. Sen lahjoitti seurakunnalle vuonna 1871 Rekolan isäntä, Herman Rekola. Hautausmaan ympärille tehtiin kiviaita ja sinne rakennettiin ruumishuone. Vihkiäisjuhlaa vietettiin vuonna 1872. Vuonna 1879 Suomessa annettiin terveydenhoitoasetus, joka edellytti asutuksen välittömässä läheisyydessä sijainneiden, terveydelle haitallisiksi todettujen hautausmaiden käytön lopettamista kesäkuuhun 1890 mennessä. Rekolan osalta tämä vältettiin täyttämällä hautausmaata lisämaalla 1880-luvulla. Senaatin lupa jatkaa hautausmaan käyttöä saatiin helmikuussa 1890. Hautausmaata ympäröi metsä, ja se on osittain metsän peitossa. Ympärillä oleva metsä on Natura 2000-aluetta ja sen omistaa Metsähallitus. Keuruun seurakunnalle kuulunut osuus hautausmaan luoteispuolella siirtyi sille vuonna 2012. Aluetta hoidetaan luonnontilaisena, mikä tarkoittaa sitä, että hautojen päällä annetaan kasvaa ruohoa ja luonnonkukkia. Nurmikkoa ei tavallisesti leikata, vaan alue niitetään kerran tai kaksi kesässä lupiinien kitkemiseksi. Toistaiseksi taistelu lupiineja vastaan edellyttää kitkemisen ohella nurmikon leikkaamista kunnes niiden leviäminen saadaan hallintaan. Portin pielessä sijaitseva kappelirakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen 1910-luvulla. Alunperin se sijaitsi alueen keskellä. Hautauksia tehdään enää sukuhautoihin. Hautausmaalla on kivisten hautamuistomerkkien ohella runsaasti rautaristejä. Lähteet: Knapas Marja Terttu, Keuruun ja Pihlajaveden kirkot. Suomen kirkot 21. Keuruun kirkkovaltuuston pöytäkirja 21.12.2011. KTJ 7.8.2012. Seurakuntapuutarhuri Tuula Niemelä 31.5.2021. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pihlajaveden vanha hautausmaa eli Rekolan hautausmaa Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Pihlajaveden vanha hautausmaa tunnetaan Rekolan hautausmaana. Se on otettu käyttöön vuonna 1872 ja sijaitsee Pihlajaveden uuden kirkon läheisyydessä. Creator An entity primarily responsible for making the resource Kukkamo, Helena Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource 2021 Subject The topic of the resource Pihlajavesi (kunta) hautausmaat Keuruun seurakunta 1800-luku Natura 2000 metsät hautamuistomerkit luontoarvot Pihlajavesi (Keuruu : kylä) Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Rakennus on alkuaan nahkuri O. F. Vuoriston (Bergrenin) 1800-luvun lopulla nahkakauppaa varten rakentama talo, jossa oli pari kolme huonetta. Vuoristolta sen osti asianajaja Kaarlo I. Jukola, jonka aikana vuonna 1906 pihan puolelle rakennettiin siipirakennus käräjätuvaksi. Rakennus sai nimen Aromaa. Jukolan perhe asui rakennuksen tienpuoleisissa huoneissa. Rouva Jukola piti talossa myös kesävieraita. Keuruun kunta hankki Aromaan omistukseensa vuonna 1936. Entisen käräjätuvan tiloissa säilytettiin mm. palokunnan kalustoa. Sotien jälkeen Aromaa siirtyi koulukäyttöön. Aluksi siellä toimi osa alakoulusta, kun taas 1950-luvulla sitä vuokrasi Keuruun Yhteiskoulu. Rakennus peruskorjattiin 1960-luvulla, minkä jälkeen talo siirtyi Keuruun ja Multian erityiskoulun käyttöön. Sen toiminta jatkui syksyyn 2009 asti. Kesäaikaan rakennuksessa toimi mm. retkeilymaja. Nykyään rakennuksessa sijaitsee vuonna 1998 perustetun perheyrityksen Luolamäen Puu-Tek:iin kuuluva PuuKerä-käsityömyymälä. Lähteet: Keski-Suomen museo. Keuruun rakennusinventointi 1989-1992. Inventointilomake 001. Inventoinnin tehnyt Voutilainen Heli-Maija. Keuruun koulut. Keuruun kaupungin verkkosivut. Saatavilla osoitteesta[http://www.keuruu.fi/pihlajavesi/20042005/kevat05/keuruunkoulut/aromaa.htm] https://puu-tek.fi/tietoa-yrityksesta/ Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Aromaan koulu Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Aromaan koulu Keuruuntien varrella on Keuruun keskustan vanhimpia säilyneitä liike- ja asuinrakennuksia, jossa on lisäksi toiminut mm. käräjätupa ja koulu. Rakennus on valmistunut 1800-luvun lopulla. Subject The topic of the resource Keuruun kirkonkylä nahkurit myymälät Vuoristo, O.F. Jukola, Kaarlo I. asianajajat käräjät koulut käsityöt Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Vuonna 1857 annettiin julistus siemen- ja hätäapujyvästöjen perustamisesta. Se määräsi, että maan jokaiseen pitäjään oli perustettava lainajyvästö. Tarkoituksena oli tallettaa hyvien satovuosien aikana viljaa, jota voitiin katovuosien sattuessa lainata siemeneksi korkoa vastaan. Kukaan ei kuitenkaan kontrolloinut menikö vilja tähän tarkoitukseen vai käytettiinkö se ravinnoksi. Keuruulla jyvästön makasiinirakennus valmistui 1860-luvulla ennen suuria kato- ja nälkävuosia. Se sijaitsi alun perin kirkkoaukiolla, jossa oli myös kruunun eli valtion viljamakasiini. Nykyiselle paikalleen rakennus siirrettiin vuonna 1896. Lainajyvästöjen tehtävät siirtyivät aikanaan valtion viljavarastoille ja siemenviljaa välittäville kauppaliikkeille. Keuruulla jyvästön toiminta lopetettiin vuonna 1952. Manttaalikunta lahjoitti rakennuksen kotiseutuyhdistys Keurusselän Seuralle. Makasiinia on käytetty sen jälkeen mm. sementtivalimon ja osuuskaupan varastona, minkä vuoksi sieltä on purettu viljalaarit ja alkuperäinen välipohja. Rakennuksen ulkoasu on säilynyt lähes ennallaan. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Keuruun pitäjänmakasiini Creator An entity primarily responsible for making the resource Kukkamo, Helena Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Description An account of the resource Keuruun pitäjänmakasiini on 1860-luvulla valmistunut Keuruun lainajyvästön rakennus, josta lainattiin siemenviljaa tarvitseville korkoa vastaan. Subject The topic of the resource Keuruu makasiini katovuodet viljalainat siemenvilja hirsirakennukset varastot näyttelyt manttaalikunta kotiseutuyhdistykset kirkonkylät Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kivijärven tila on merkitty maaveroluetteloon vuonna 1766, jolloin alue oli pääosin asumatonta korpea. Kivijärven tilan ensimmäiset raivaajat olivat Matti Juhonpoika Kortemäki Suojärven kylästä, ja Kaisa Yrjöntytär Lankkualta. 1800-luvun alkupuolella rakennettiin edelleenkin pihapiiriä komistavat väentupa ja viljamakasiini. Perimätiedon mukaan vanha päärakennus on rakennettu "nälkävuonna naurisvellillä." Vuonna 1922 tuli voimaan köyhäinhoitolaki, joka oikeutti kunnat lähettämään elatusvelvollisuutensa laiminlyöneet työlaitokseen. Vaasan läänin suomenkieliset kunnat valitsivat työlaitoksen paikaksi Keuruun ja Kivijärven tilan, ja siihen rajoittuvia muitakin tiloja. Asuntolarakennus rakennettiin ja työlaitos vihittiin käyttöön vuonna 1927. Aulan seinäkartan mukaan tilan kokonaispinta-ala oli vuonna 1947 mahtavat 23310 hehtaaria. Työlaitostoiminta päättyi Suomessa 1980, ja samana vuonna Keuruun huoltola muuttui kokonaisuudessaan päihdehuollon toimintayksiköksi. 1990-luvun alussa Kivijärven tilasta tuli turvapaikan hakijoiden vastaanottokeskus, ja turvapaikanhakijoiden määrä kohosi enimmillään 150:een. Valtion pakolaispolitiikan muuttuessa 1990-luvun puolivälissä, vastaanottokeskuksenkin toiminta lakkasi. Tila ehti olla tyhjillään pari vuotta, kunnes vuonna 1997 Suomineito ry vuokrasi sen kestävän elämäntavan edistämistä sekä permakulttuurin kehittämistä varten. Vuonna 1998 Suomineito ry muutti nimensä ja Kivijärven tila (lukuunottamatta puusepänverstasta ja sahaa laitteistoineen) siirtyi Keuruun Ekokylä ry:n hallintaan. Keuruun Ekokylä ry osti Kivijärven tilan 1.4.1998. Sen jälkeen Väentupa ja Vanha Päärakennus on saneerattu perusteellisesti, ja tiloissa on tehty monitahoista energiasaneerausta. Pellot on otettu luomuviljelyyn, ja metsää hoidettu kestävän metsätalouden periaatteiden mukaan. Ekokylän alue on yleisöltä suljettu, mutta tilan kupeessa sijaitsevaan Rajataloon on vapaa pääsy 24/ 7. Rajatalo on valtakunnallinen, joka vuosi vaihtuva ympäristötaidekokonaisuus, joka tarjoaa tasokkaan ja monipuolisen kattauksen maamme eturivin kuvataiteilijoiden teoksia. Lähteet: www.ekokyla.fi Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Ekokylä - Kivijärven tilan historiaa Subject The topic of the resource Keuruu kylät ekoyhteisöt maatilat luonnonmukainen viljely historiikit taidenäyttelyt työlaitokset vastaanottokeskukset Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Description An account of the resource Keuruulainen Kivijärven tila on toiminut paitsi maatilana, myös työlaitoksena ja vastaanottokeskuksena. Nykyään se tunnetaan Ekokylänä. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Pihlajaveden kotiseutumuseon piha-alueella on yhdeksän rakennusta mm. aittoja, lainajyvästön viljamakasiini, tuulimylly, paja, sauna ja kaivo. Päärakennus vuodelta 1830 on alun perin Pihlajaveden ensimmäinen pappila. Siellä on esillä satoja esineitä, jotka kertovat kylän historiasta, maaseudun elämästä ja sota-ajasta. Pihlajaveden kotiseutumuseon piha-alueella on yhdeksän rakennusta mm. aittoja, lainajyvästön viljamakasiini, tuulimylly, paja, sauna ja kaivo. Päärakennus vuodelta 1830 on alun perin Pihlajaveden ensimmäinen pappila. Siellä on esillä satoja esineitä, jotka kertovat kylän historiasta, maaseudun elämästä ja sota-ajasta. Pihlajaveden kotiseutumuseon päärakennus on rakennettu alun perin Koipijärven rannalle Pihlajaveden ensimmäiseksi pappilaksi. Se valmistui vuonna 1830. Kun vuonna 1891 ryhdyttiin rakentamaan nykyistä, uutta pappilaa, vanha rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen ja siinä aloitti toimintansa Pihlajaveden ensimmäinen koulu, kirkonkylän kansakoulu. Koulu lakkautettiin vuonna 1966. Tämän jälkeen talossa toimi Pihlajaveden kunnan kirjasto. Pihlajaveden kunta ja Keuruun kunta yhdistyivät vuonna 1969. Päärakennuksen tiloissa on esillä menneiden vuosikymmenten ja vuosisatojen esineitä, jotka kertovat Pihlajaveden historiasta ja maaseudun elämästä sekä sota-ajasta. Esineitä on satoja elämän eri aloilta. Kotiseutumuseon alueelle siirrettiin ensimmäisenä kansansoittaja Herman Männistön aitta, joka on alun perin ollut Pihlajaveden kirkkoherra Brusilan kala-aittana. Aitassa esitellään kalastusvälineitä. Alueen aitoista toinen on Vähäkömin tyttären morsiusaitta, joka on myöhemmin ollut Vanhassa Sällissä kala-aittana ja Sällin koululla museoaittana. Aitassa on esillä Sällin opintokerhon 1930-luvulla keräämiä esineitä. Leppämäen tuulimylly on rakennettu vuonna 1880 ja se on ollut käytössä vuoteen 1930 saakka. Se siirrettiin vuonna 1957 Pihlajaveden vanhalle kirkolle ja sieltä vuonna 1987 kotiseutumuseolle. Myllyssä on esillä sen toimintaan liittyneitä esineitä. Lainajyvästön viljamakasiini on rakennettu vuonna 1859 "Suomen Keisarillisen Senaatin Reglementin" mukaan alun perin Koipikankaalle. Viimeinen viljalaina siitä myönnettiin vuonna 1950. Vuonna 1992 makasiini siirrettiin autonlavalla kokonaisena kotiseutumuseolle. Makasiinin yläkerrassa on esillä vanhaa maitotalouskalustoa ja alakerrassa viljan käsittelyyn liittyvää esineistöä. Kaijanahon paja saatiin lahjoituksena museolle vuonna 1983. Sepän työkaluja on näytteillä päärakennuksessa. Päärakennusta vastapäätä on koulun ulkorakennus, jossa on käymälät erikseen tytöille, pojille ja opettajille. Rakennuksessa on myös kaksipilttuinen navetta opettajan lehmille, rehuvarasto ja varastoaitta polttopuiden ym. säilytykseen. Rakennuksessa säilytetään nykyisin maataloustyökaluja. Koulun kellarin on tiilestä muurannut Eino Ahola. Hän on rakentanut myös pihapiirissä olevan saunan. Entinen pakaritupa on toiminut koulukeittolana ja pitkämatkaisten oppilaiden koulukortteerina, myöhemmin koulun saunana. Tilassa on museon pellavasauna loukkuineen ja lihtoineen. Museon kokoelmineen omistaa Pihlajaveden kotiseutuyhdistys ry. Pihlajaveden kotiseutumuseo (Koipikankaantie 1450) on avoinna kesäisin heinäkuussa. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pihlajaveden kotiseutumuseo Subject The topic of the resource Keuruu Pihlajavesi (kunta) kotiseutumuseot paikallismuseot rakennukset rakennusperintö pappilat aitat Pihlajavesi (Keuruu : kylä) järjestöt koulurakennukset Description An account of the resource Pihlajaveden kotiseutumuseon piha-alueella on yhdeksän rakennusta mm. aittoja, lainajyvästön viljamakasiini, tuulimylly, paja, sauna ja kaivo. Päärakennus vuodelta 1830 on alun perin Pihlajaveden ensimmäinen pappila. Siellä on esillä satoja esineitä, jotka kertovat kylän historiasta, maaseudun elämästä ja sota-ajasta. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Päätös kansakoulun rakentamisesta kirkonkylään tehtiin Keuruun kirkonkylän koulupiiriläisten kokouksessa 23.3.1896. Samaisessa kokouksessa päätettiin, että rakennuksen tulee olla valmiina ennen syyslukukauden alkua vuonna 1898. Varoja hankittiin siten, että talolliset toivat hirret. Muut aineet ja rakennustyö suorittiin yhteisellä kustannuksella, johon tarkoitukseen käytettiin: " piiriläisten wiinawerorahat ja ruvetaan kokoamaan piiriläisiltä toistaiseksi wiisikymmentä (50) penniä kultakin kunnallisveroäyriltä ja muilta äyrittömiltä kaksikymmentä Wiisi (25) penniä hengeltä." Koulu päätettiin rakentaa Vuoristo-nimiselle paikalle. Koulupiirustusten osalta komitea katsoi parhaaksi ehdotusta No 19. teoksesta "Mallipiirustuksia koulurakennuksia warten maalla", kuitenkin sillä muutoksella, että toiselle opettajalle valmistettaisiin huoneisto, jossa on kolme kamaria ja kyökki. Talon urakoi rakennusmestari Abraham August Kalenius. Rakennustyö alkoi kevättalvella ja varsinainen koulutoiminta alkoi syyslukukaudella 1898. Uuden koulutalon vihkiäiset pidettiin lauantaina 17.9.1898. Juhlassa puhuivat mm. Pastori Schroderus, piiritarkastaja K. Kunelius ja rakennustoimikunnan puheenjohtaja W. Andelin sekä opettaja Roine. Varsinaisia opetushuoneita oli kaksi: toisessa toimivat I ja II luokka, toisessa III ja IV. Niiden lisäksi oli isompi sali, työhuone, jossa myös juhlat järjestettiin. Opettajia oli kaksi, ja he asuivat kumpikin omassa päässään rakennusta. Ensimmäiset opettajat olivat Ludvig Roine ja Anna Kokkonen. Ensimmäisen maailmansodan aikana kouluhuoneet otettiin Punaisen Ristin sairaalaksi. Myös toinen maailmansota aiheutti runsaasti keskeytyksiä koulutyöhön. Sodan kynnyksellä koulunjohtajan tehtävät otti vastaan Martti Haapamäki. Hän marssi kuitenkin sotaan ja sijaisen tehtävät otti vastaan musiikkimiehenä tunnettu veli, Erkki Haapamäki. Martti Haapamäki jatkoi sodan jälkeen koulun johtajana. Hän oli tasapuolinen ja oikeudenmukainen ja paneutui koko sydämestään tehtäväänsä. Hän oli koko toimikautensa ajan koulun johtokunnan ja samoin koululautakunnan sihteeri, sen perustamisesta alkaen. Koulun toiminta alkoi vilkastua samaa tahtia kuin koko kunnan elämänmenokin. Oppilasmäärien kasvaessa ja muiden koulujen sulkiessa oviaan myös opettajakunta lisääntyi. Tilanahtauden vuoksi päätettiin rakentaa uusi, arkkitehti Laila Niemiojan suunnittelema koulurakennus samaiseen pihapiiriin. Koulu otettiin käyttöön vuonna 1953. Vanhassa rakennuksessa suoritettiin perusteellinen kunnostus vuonna 1954, jolloin siihen saatiin keskuslämmitys ja kolmesta luokkahuoneesta tehtiin neljä. Samalla rakennuksen toiseen päähän, yläkertaan tehtiin yksi opettajan asunto lisää. Kirkonkylän koulun oppilasmäärä oli vuonna 1969 yhteensä 495. Kaavalla suojeltua rakennusta saneerattiin ja peruskorjattiin 1980-luvun alussa. Koulu toimi säännöllisessä koulukäytössä aina vuoteen 1998 asti, jolloin sen toiminta koulukiinteistönä lopetettiin. Syynä toiminnan lopetukseen oli sisäilman laatuun liittyneet ongelmat, jotka aiheutuivat pääasiassa rakennuksen alapohjan kosteusvaurioista. Keskustan ensimmäisestä kansakoulurakennuksesta kunnostettiin vuosina 2005 - 2007 yhteistyössä kaupungin, EAKR:n ja talkoolaisten kanssa Keuruun ensimmäinen esittävälle taiteelle tarkoitettu tila. Talkootyötä tehtiin korjauksen aikana 11 000 tuntia. Kimaran varauskalenteri täyttyy monipuolisesta kulttuuritarjonnasta ja tapahtumista, kuten konserteista, teatteriesityksistä, kokouksista koulutuksista. Lähteet: Sakari, Aimo 1969: Keuruun satavuotias kansakoulu Rainio, Jussi: Puukoulu, artikkelisarja, Suur-Keuruu 7.9.1990 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kulttuuritalo Kimara Subject The topic of the resource Keuruu koulurakennukset kulttuuritalot rakennusperintö puurakentaminen rakennukset Haapamäki, Martti kirkonkylät Description An account of the resource Kulttuuritalo Kimara on vuonna 1898 valmistunut Keuruun kirkonkylän ensimmäinen kansakoulu. Se kunnostettiin talkoovoimin esittävän taiteen tilaksi vuosina 2005 - 2007. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kaupunginkirjasto Date Created Date of creation of the resource. 2021 Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Kiehtovaa vanhaa Keuruuta Subject The topic of the resource Keuruu paikallishistoria rakennusperintö kulttuurihistoria Description An account of the resource Kokoelmasta löydät tietoja Keuruun kulttuurihistoriallisista kohteista. Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun kirjasto Text A resource consisting primarily of words for reading. Examples include books, letters, dissertations, poems, newspapers, articles, archives of mailing lists. Note that facsimiles or images of texts are still of the genre Text. Text Any textual data included in the document Kesällä 1778 esittivät kymmenen taloa ja neljä torppaa Pihlajavedeltä pitkään kirkkomatkaan vedoten Keuruun emäseurakunnalle, että heille anottaisiin tuomiokapitulilta lupa oman kirkon rakentamiseen. Matka emäkirkolle oli ja pitkä. Lisäksi siellä vallitsi tilanahtaus ilman pihlajavetisiäkin. Rakentamislupa kuitenkin evättiin, koska kappelikirkon tekeminen olisi edellyttänyt pappilaa ja papin ylläpidosta huolehtimista, mihin ei ollut taloudellisia edellytyksiä. Oman hautausmaan perustamiseen tuomiokapituli ilmoitti ottavansa kantaa vasta saarnahuoneen valmistuttua. Kesäkuussa 1782 Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius nuorempi ilmoitti tuomiokapitulille, että saarnahuone ja hirsiaidalla ympäröity kirkkotarha olivat valmiita. Kirkonkellokin koollekutsumista ja hautauksia varten oli hankittu. Kirkkoherra pyysi lupaa vihkiä saarnahuone jumalanpalvelushuoneeksi. Tuomiokapitulin mukaan lupaa ei tarvittu, koska kyse saarnahuoneesta. Sen sijaan hautausmaa olisi voitu vihkiä. Samalla se kiinnostui siitä, mitä oikein oli rakennettu, kun siinä aita ja kirkonkello Indrenius kertoi rakennuksessa olevan ristivarret etelä- ja pohjoispuolilla, joista jälkimmäinen toimi sakaristona. Länsipäässä oli puolestaan tornihuone viireineen ja kaksi kelloa. Rakennuksessa oli lautaholvi ja siellä oli saarnastuoli, alttari ja penkit. Tuomiokapitulin mielestä kuvauksesta saattoi päätellä, että kyse oli ennemminkin kirkosta kuin saarnahuoneesta, minkä johdosta se antoi kirkkoherralle huomautuksen. Näin pihlajavetiset rakensivat kirkon saarnahuoneen sijasta ilman esivallan lupaa. Saarnahuoneitten tuli olla yksinkertaisia hirsirakennelmia, johon voitiin kokoontua muutaman kerran vuodessa viettämään jumalanpalvelusta. Pihlajavetiset sen sijaan ennakoivat rakennuksella oman kappalaisen saamista ja oman kappeliseurakunnan muodostamista. Rakennusmestariksi saatiin tunnettu kirkonrakentaja Matti Pärnä-Åkerblom, jonka johdolla työt aloitettiin vappuna 1780. Parin vuoden kuluttua kirkko oli valmis. Tornin viirissä on vuosiluku 1780 ja räystäslaudassa rakentajan merkki M. Rakennustyöväki löytyi kylän asukkaista ja rakennusmateriaali saatiin lahjoituksina ja tuotiin paikalle talkoovoimin. Varoja maalaamiseen, lämmitykseen tai urkuihin ei ollut. Kellon kirkkoon lahjoitti vanhan Sällin talon isäntä. Kello haettiin Ruotsista. Pohjakaavaltaan Pihlajaveden kirkko on pitkäkirkko. Siinä on kolmijakoinen tapulimainen länsitorni ja molemmilla sivuilla pienet ristisakaramaiset kylkiäiset. Pohjoispuolisessa ristisakarassa on sakasti, kun taas etelänpuoleinen on osa kirkkosalia. Kirkossa on Åkerblomille tyypillinen kellotornin päälle paanuista rakennettu sipulikupoli. Vuonna 1820 Pihlajavedelle saatiin ensimmäinen oma pappi Anders Gummerus. Vuonna 1844 kirkko todettiin liian pieneksi kasvaneelle seurakunnalle. Seurakunta päätti rakentaa uuden kirkon. Vanhaa kirkkoa käytettiin kuitenkin vielä 25 vuotta, kunnes se sai luovuttaa tehtävänsä Pihlajaveden uudelle kirkolle vuonna 1871. Vanhan kirkon sisältä otettiin surutta rakennusmateriaalia uutta kirkkoa varten. Vain seinät ja ulkokatto jätettiin paikoilleen, samoin kirkon eteisen ja sakastin lattiat. Keuruun kirkkoherra F. H. Bergrothin puuttuminen asiaan esti, ettei kirkkoa purettu kokonaan. Hän toivoi, että vanha kirkko säilytettäisiin muistomerkkinä Pihlajaveden ensimmäisestä kirkosta. Kirkon kohtalo sai huomiota myös muualla, esimerkiksi kesällä 1900 taiteilija Akseli Gallen-Kallela pyöräretkellään pysähtyi Pihlajavedellä ja vieraili autioituneessa kirkossa ja ihastui siihen. Hän arvosteli Pihlajaveden uutta kirkkoa pakinassaan Sunnuntai-lehdessä ja moitti pihlajaveden asukkaita erämaakirkon huonosta kohtelusta. Pihlajaveden vanha kirkko sai ränsistyä rauhassa vuosikymmeniä. 1920-luvulla alettiin vanhaa kirkkoa kuitenkin korjata. Osasyynä saattoi olla myös kirkon saama laaja huomio oman pitäjän ulkopuolella. Vuonna 1931 kirkossa tehtiin vihdoin tarkastus, jossa todettiin kunnostuksen onnistuneen hyvin. Kirkkoa on kunnostettu muutenkin vuosien mittaan. Vuonna 1996 aloitettiin vesikaton kokonaisuudistus. Erämaakirkon yksi erikoisuus on kirkon seinään jääneet ihmisvarjot, ikään kuin muistutuksena vuosisatojen takaisesta kirkkoväestä. Kirkkoa ympäröi kiviaidan reunustama hautausmaa. Hautausmaata käytettiin 1870-luvulle saakka. Lattian alle on haudattu myös jonkun verran. Hautausmaalla on 1860-luvulla nälkävuosina kuolleiden muistomerkki. Kaunista ja arvokasta pyhäkköä käytetään nykyisin lähinnä vihkikirkkona, minkä lisäksi siellä järjestetään konsertteja. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Pihlajaveden vanha kirkko eli erämaakirkko Publisher An entity responsible for making the resource available Keuruun museo Subject The topic of the resource Pihlajavesi (kunta) kirkkorakennukset puurakentaminen 1700-luku Åkerblom-Pärnä, Matti seurakunnat seurakuntalaiset Description An account of the resource Pihlajaveden vanha kirkko rakennettiin luvatta 1780-luvulla. Kirkko tunnetaan nykyään myös erämaakirkkona erotuksena Keuruun vanhasta kirkosta. Kirkko on kolmanneksi vanhin kirkkorakennus Keski-Suomessa. Date Created Date of creation of the resource. 2021