Kivelän Oton mailla – eräs aikakausi päätökseen

Kivelä_Otonkaarre_4_20210124_pysty.jpg
Otonkaarre4_20210124 (2).jpg

Yksi osa keuruulaista rakennushistoriaa ja kouluaikojeni muistoja katoaa: kaupungin vuokratalo, Kivelän Otonkaarteen "Nelonen" tai ”Valkonen talo” puretaan keväällä 2021. Nimistöllään Otonkaarre muistuttaa tilan alkuperäisen haltijan, Kivelän Oton ajasta. Perheemme muutti Otonkaarteelle v. 1976, jolloin aloitin koulun. Monet luokkakaverini asuivat tuossa talossa.

Otonkaarre 4

Nelosen kerhohuoneelle oli jännä mennä seurakunnan tyttökerhoon. Se oli maalaistytölle ensimmäinen ”kerho”. Siellä askarreltiin, laulettiin ja leikittiin. Kyllä pelotti, kun valoja sammutettiin ja ”Leijonaa mä metsästän” -leikki alkoi. Muistan käyneeni pyhäkoulussakin. Kun tuli jään yli Kivelään, ei tarvinnut kävellä Kiveläntien risteykseen saakka, sillä Tarhiantielle kulki oikopolku talon takaa. Siellä oli hyviä paikkoja talviseen mäenlaskuun. Kun rinteeseen alettiin rakentaa kerrostaloja, oikopolkua ei saanut enää käyttää.

Leikkikentän lumo

Nelosen edessä oleva leikkikenttä oli aivan mahtava, se tuntui niin suurelta. Sitä kiersi kiviaita, liekö ollut ihan Kivelän Oton itsensä tekemä? Kiviaitaa pitkin oli kiva kävellä, kiipeillä puihin ja leikkiä löytöretkeilijää. Se purettiin sittemmin ilmeisesti vaarallisena ja tilalle tuli tavallinen aita. Jonakin kesänä tuli leikkikentälle ohjaajia. Oli mukava, kun he keksivät leikkejä ja seurasivat touhujamme. Leikkikentällä menin ensi kerran karuselliin. Pääni vain ei kestänyt ja hurjien vauhtien jälkeen voin niin pahoin, että koko loppupäivä meni pilalle. Kentällä keinuttiin paljon. Nyt on uskomatonta, miten sitä uskalsi hypätä keinusta vauhdissa! Vallankin pojilla oli tavoitteena ottaa niin kovat vauhdit, että keinu menee ympäri. Pojat jättivät keinuja niin, että ne oli kiepautettu orren ympäri, jolloin pienempien oli vaikea niitä saada sieltä alas. Yksi rohkeuden osoitus oli keinua noin korkealla. Keinuessa potkaistiin kenkiä jalasta tai heitettiin palloa sylistä ja kauimmaksi lennättänyt voitti. Tyttöjen kanssa keinuttiin ja laulettiin sydämen kyllyydestä radiosta kuultuja hittejä: Armia ja Dannya, Katri Helenaa, Tapani Kansaa. Oli varmaan ohikulkijoilla hauskaa!

Yhteiset pihaleikit

Me Otonkaarteen lapset ja nuoret pelasimme yhdessä pesäpalloa ja muitakin pihaleikkejä, vaikka ikäeroa saattoi olla viisikin vuotta. Purtsu ja lamppupiilo olivat leikkejä, joita muistan 1970-1980-luvuilta. Oli jännää olla Nelosen takana syyspimeällä piilossa, kiertää taloa ja olla näkymättömissä, vilautella lampun valoa.

Kyläilyä kavereiden luona

Pääsin käymään talossa asuvien luokkakavereiden luona. Siellä näin elämäni ensimmäisen kerran, että teehen laitetaan maitoa. Kupit olivat hienot: ruskeaa lasia. Ja tee maistui niistä niin hyvältä. Jonkun kotona vieraillessa lapsenvahti tupakoi sisällä ja oli niin aikuinen tunne, kun sitä savua haisteli. Eikä ollut mitenkään outoa, että sisällä poltettiin. Huoneistot olivat mielestäni mukavan mallisia. En tiedä koettiinko niissä ahtautta, minä ainakin pääsin silloin tällöin yökylään.

Aihe

rakennukset, muistelu, 1970-luku, vuokra-asunnot, leikit, Keuruu, Kivelä, kerrostalot
, asuinalueet, kokemuskerronta, muistot, lapsuus

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Keuruun Kivelässä Otonkaarteella sijainnut vuokratalo toi 1970-luvulla lapsia yhteen.

Julkaisija

Keuruun kaupunginkirjasto